Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Ei kai tämä liity (super)kaijuuteen mitenkään vaan ihan yksilön muihin ominaisuuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen koulukaveri ja myös entinen paras ystävä sanoi muutama vuosi sitten, että on niitä ihmisiä, jotka ottaa yhteyttä ja sitten niitä toisia, jotka vaan odottaa niitä yhteydenottoja.
Ajattelin joskus niin kuin aloittaja, etten ota yhteyttä kun ei ystävistä mitään kuulu. Ja sitten kävi niin, että kun kului liian kauan aikaa kynnys ottaa yhteyttä kasvoi niin suureksi, ettei sitä enää viitsinytkään soittaa, mitä kuuluu. Ja siitä ihmisestä tuli entinen ystävä.
Jos kaipailee jotakin ihmistä, siitä vaan soittamaan kuulumisia!
Mutta miksei hän ottanut yhteyttä sinuun?
Jospa hän kuului tuohon jälkimmäiseen ryhmään? Mutta totta on, että mitä kauemmin edellisestä yhteydenotosta on, sitä vaikeammalta tuntuu ottaa uudelleen yhteyttä. Tuntuu, että toinenkin on jo varmasti jatkanut elämäänsä eikä vanhan ihmissuhteen uudelleen lämmittelylle ehkä ole edes tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen koulukaveri ja myös entinen paras ystävä sanoi muutama vuosi sitten, että on niitä ihmisiä, jotka ottaa yhteyttä ja sitten niitä toisia, jotka vaan odottaa niitä yhteydenottoja.
Ajattelin joskus niin kuin aloittaja, etten ota yhteyttä kun ei ystävistä mitään kuulu. Ja sitten kävi niin, että kun kului liian kauan aikaa kynnys ottaa yhteyttä kasvoi niin suureksi, ettei sitä enää viitsinytkään soittaa, mitä kuuluu. Ja siitä ihmisestä tuli entinen ystävä.
Jos kaipailee jotakin ihmistä, siitä vaan soittamaan kuulumisia!
Mutta miksei hän ottanut yhteyttä sinuun?
Jospa hän kuului tuohon jälkimmäiseen ryhmään? Mutta totta on, että mitä kauemmin edellisestä yhteydenotosta on, sitä vaikeammalta tuntuu ottaa uudelleen yhteyttä. Tuntuu, että toinenkin on jo varmasti jatkanut elämäänsä eikä vanhan ihmissuhteen uudelleen lämmittelylle ehkä ole edes tarvetta.
Jos ihmissuhde on noin yksipuolinen, että kaikki vastuu suhteen ylläpidosta on vain toisella, niin varmasti useimpien mielestä sellainen saa jäädäkin kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Mutta tekeekö se ihmisestä pinnallisen, ilkeän tai narsistin (kuten ketjussa on tällaisista ihmisistä sanottu)?
No, täytyy sanoa, että minä en kauheasti itse tykkää siitä, että aletaan pyöriskellä kuin puolukka jossakin, kun pitäisi sanoa oma selvä mielipide johonkin. Ei se niin vaikeata ole. En ole koskaan pystynyt itse samaistumaan siihen, että mikä siinä niin vaikeata on. Olen sitten tulkinnut juuri niin, että siinä on jokin pelko siitä, että joku voisi tykätä huonoa. Kyllä se vähän pinnallisen ihmisestä tekee, jos aina jää kakistelemaan, kun tulisi oma vuoro kertoa esim. omia poliittisia kantoja tai muita vastaavia näkemyksiä. Lisäksi voi olla myös niin, että tällaiset ihmiset eivät välitä toisten ns. hirveistäkään, toisia ihmisiä loukkaavista mielipiteistä. On se aika selkärangatonta ohittaa sellaiset vain olkia kohauttaen. Siinähän on juuri se koulukiusaamisenkin ydin: kävellä vain ohi, ehkä jopa vähä naurahtaen, eikä sanoa, että hei, sun toimintasi on perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen koulukaveri ja myös entinen paras ystävä sanoi muutama vuosi sitten, että on niitä ihmisiä, jotka ottaa yhteyttä ja sitten niitä toisia, jotka vaan odottaa niitä yhteydenottoja.
Ajattelin joskus niin kuin aloittaja, etten ota yhteyttä kun ei ystävistä mitään kuulu. Ja sitten kävi niin, että kun kului liian kauan aikaa kynnys ottaa yhteyttä kasvoi niin suureksi, ettei sitä enää viitsinytkään soittaa, mitä kuuluu. Ja siitä ihmisestä tuli entinen ystävä.
Jos kaipailee jotakin ihmistä, siitä vaan soittamaan kuulumisia!
Mutta miksei hän ottanut yhteyttä sinuun?
Jospa hän kuului tuohon jälkimmäiseen ryhmään? Mutta totta on, että mitä kauemmin edellisestä yhteydenotosta on, sitä vaikeammalta tuntuu ottaa uudelleen yhteyttä. Tuntuu, että toinenkin on jo varmasti jatkanut elämäänsä eikä vanhan ihmissuhteen uudelleen lämmittelylle ehkä ole edes tarvetta.
Jos ihmissuhde on noin yksipuolinen, että kaikki vastuu suhteen ylläpidosta on vain toisella, niin varmasti useimpien mielestä sellainen saa jäädäkin kokonaan.
Ja oliko se edes mitään ystävyyttä? Ehkä sitä kaveruutta tai jopa tuttavuutta ennemminkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen koulukaveri ja myös entinen paras ystävä sanoi muutama vuosi sitten, että on niitä ihmisiä, jotka ottaa yhteyttä ja sitten niitä toisia, jotka vaan odottaa niitä yhteydenottoja.
Ajattelin joskus niin kuin aloittaja, etten ota yhteyttä kun ei ystävistä mitään kuulu. Ja sitten kävi niin, että kun kului liian kauan aikaa kynnys ottaa yhteyttä kasvoi niin suureksi, ettei sitä enää viitsinytkään soittaa, mitä kuuluu. Ja siitä ihmisestä tuli entinen ystävä.
Jos kaipailee jotakin ihmistä, siitä vaan soittamaan kuulumisia!
Mutta miksei hän ottanut yhteyttä sinuun?
Jospa hän kuului tuohon jälkimmäiseen ryhmään? Mutta totta on, että mitä kauemmin edellisestä yhteydenotosta on, sitä vaikeammalta tuntuu ottaa uudelleen yhteyttä. Tuntuu, että toinenkin on jo varmasti jatkanut elämäänsä eikä vanhan ihmissuhteen uudelleen lämmittelylle ehkä ole edes tarvetta.
Jos ihmissuhde on noin yksipuolinen, että kaikki vastuu suhteen ylläpidosta on vain toisella, niin varmasti useimpien mielestä sellainen saa jäädäkin kokonaan.
No niin minustakin saa jäädä. Tässä kai tuota edellistä kirjoittajaa harmitti, että hän lopetti yhteydenpidon ja sitten olikin jo liian suuri kynnys aloittaa uudelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Ei kai tämä liity (super)kaijuuteen mitenkään vaan ihan yksilön muihin ominaisuuksiin?
Sikäli liittyy, että minä näen Kaijan ylipäänsä aika pinnallisena. Mutta jos se ei kerran ole totta, vaan Kaija haluaa ystävilleen toki avautua kaikista sydämensä saloista ja periaatteista ja filosofioista ja puolustaa niitä topakasti, niin pitipä sitten vetäistä super-Kaija esille toisenlaisena ihmisenä. :D
Mutta joo, vakavasti puhuen eiköhän näitä variaatioita piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Mutta tekeekö se ihmisestä pinnallisen, ilkeän tai narsistin (kuten ketjussa on tällaisista ihmisistä sanottu)?
No, täytyy sanoa, että minä en kauheasti itse tykkää siitä, että aletaan pyöriskellä kuin puolukka jossakin, kun pitäisi sanoa oma selvä mielipide johonkin. Ei se niin vaikeata ole. En ole koskaan pystynyt itse samaistumaan siihen, että mikä siinä niin vaikeata on. Olen sitten tulkinnut juuri niin, että siinä on jokin pelko siitä, että joku voisi tykätä huonoa. Kyllä se vähän pinnallisen ihmisestä tekee, jos aina jää kakistelemaan, kun tulisi oma vuoro kertoa esim. omia poliittisia kantoja tai muita vastaavia näkemyksiä. Lisäksi voi olla myös niin, että tällaiset ihmiset eivät välitä toisten ns. hirveistäkään, toisia ihmisiä loukkaavista mielipiteistä. On se aika selkärangatonta ohittaa sellaiset vain olkia kohauttaen. Siinähän on juuri se koulukiusaamisenkin ydin: kävellä vain ohi, ehkä jopa vähä naurahtaen, eikä sanoa, että hei, sun toimintasi on perseestä.
Minä en puhu politiikasta kuin mieheni kanssa enkä todellakaan ole Kaija :D
Me ollaan niin yksilöitä ja erilaisia eikä kaikki halua puhua kaikesta kaikkien kanssa. Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Kuinka usein viitsit soittaa ihmiselle, joka ei koskaan soita sinulle? Puolen vuoden välein ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Mutta tekeekö se ihmisestä pinnallisen, ilkeän tai narsistin (kuten ketjussa on tällaisista ihmisistä sanottu)?
No, täytyy sanoa, että minä en kauheasti itse tykkää siitä, että aletaan pyöriskellä kuin puolukka jossakin, kun pitäisi sanoa oma selvä mielipide johonkin. Ei se niin vaikeata ole. En ole koskaan pystynyt itse samaistumaan siihen, että mikä siinä niin vaikeata on. Olen sitten tulkinnut juuri niin, että siinä on jokin pelko siitä, että joku voisi tykätä huonoa. Kyllä se vähän pinnallisen ihmisestä tekee, jos aina jää kakistelemaan, kun tulisi oma vuoro kertoa esim. omia poliittisia kantoja tai muita vastaavia näkemyksiä. Lisäksi voi olla myös niin, että tällaiset ihmiset eivät välitä toisten ns. hirveistäkään, toisia ihmisiä loukkaavista mielipiteistä. On se aika selkärangatonta ohittaa sellaiset vain olkia kohauttaen. Siinähän on juuri se koulukiusaamisenkin ydin: kävellä vain ohi, ehkä jopa vähä naurahtaen, eikä sanoa, että hei, sun toimintasi on perseestä.
Okei, ymmärrän mitä tarkoitat. Mä olen erilainen kuin sinä. Esim läheisin ystäväni on muslimi, mutta me ihan tietoisesti vältämme sellaisia puheenaiheita, joissa arvomaailmamme törmää täysin (esim halal-teurastus). Hän kyllä tietää, että en jaa hänen elämänkatsomustaan ja minä tiedän, ettei hän jaa omaani. Meillä on kuitenkin lukematon määrä asioita, jotka yhdistävät meitä. Olet sikäli oikeassa, että vältän konflikteja näissä asioissa, mutta me pyrimmekin kunnioittamaan toistemme elämänkatsomusta. Mitä tulee muihin ihmisiin, niin tunnen kyllä monia idealisteja ja aika fanaattisiakin ihmisiä, joilla on kova tarve tuoda esille jotain agendaansa ja provosoida muita ihmisiä. Mä en lähde näihin provosointeihin mukaan. Voin keskustella politiikasta yleisellä tasolla ja eri näkökulmista (esim köyhät vs rikkaat), mutta useimmiten pidän omat poliittiset mielipiteeni ominani, koska olen huomannut, että osa ihmisistä hiiltyy, jos se mielipide ei olekaan sama kuin hänellä itsellään. Palkastani ja muusta varallisuudestani en halua puhua lainkaan, koska ikävä kyllä ne ovat asioita, jotka helposti aiheuttavat ennakkoluuloja ja siten mutkistavat ihmissuhteita. En myöskään puhu omasta elämänkatsomuksestani kuin hyvin harvojen kanssa, mutta voin hyvin puhua monista eri uskonnoista ja niiden merkityksistä niihin uskoville. Ikävä kyllä usko ja elämänkatsomuskin ovat asioita, jotka saattavat saada toisen tuomitsemaan tai vähintään yrittämään käännyttää ja mä olen sitä shaissea kuunnellut joskus ihan kyllästymiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Kuinka usein viitsit soittaa ihmiselle, joka ei koskaan soita sinulle? Puolen vuoden välein ehkä?
itseasiassa tosi usein. periaattessa minulla on sama tilanne kuin aloittajalle, lisäksi en ole soliaasissa mediassa.
älkää ihmiset pelatko pelejä, soita sille kenelle haluat. ne muut voi olla sitten omissa oloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Mutta tekeekö se ihmisestä pinnallisen, ilkeän tai narsistin (kuten ketjussa on tällaisista ihmisistä sanottu)?
No, täytyy sanoa, että minä en kauheasti itse tykkää siitä, että aletaan pyöriskellä kuin puolukka jossakin, kun pitäisi sanoa oma selvä mielipide johonkin. Ei se niin vaikeata ole. En ole koskaan pystynyt itse samaistumaan siihen, että mikä siinä niin vaikeata on. Olen sitten tulkinnut juuri niin, että siinä on jokin pelko siitä, että joku voisi tykätä huonoa. Kyllä se vähän pinnallisen ihmisestä tekee, jos aina jää kakistelemaan, kun tulisi oma vuoro kertoa esim. omia poliittisia kantoja tai muita vastaavia näkemyksiä. Lisäksi voi olla myös niin, että tällaiset ihmiset eivät välitä toisten ns. hirveistäkään, toisia ihmisiä loukkaavista mielipiteistä. On se aika selkärangatonta ohittaa sellaiset vain olkia kohauttaen. Siinähän on juuri se koulukiusaamisenkin ydin: kävellä vain ohi, ehkä jopa vähä naurahtaen, eikä sanoa, että hei, sun toimintasi on perseestä.
Minä en puhu politiikasta kuin mieheni kanssa enkä todellakaan ole Kaija :D
Me ollaan niin yksilöitä ja erilaisia eikä kaikki halua puhua kaikesta kaikkien kanssa. Niin se vaan on.
En muuten tarkoittanut loukata sinua! Ei minulla, yksinäisellä luuserilla, ole oikeasti varaa naureskella kenellekään enkä sitä tosiaan tarkoittanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Kuinka usein viitsit soittaa ihmiselle, joka ei koskaan soita sinulle? Puolen vuoden välein ehkä?
itseasiassa tosi usein. periaattessa minulla on sama tilanne kuin aloittajalle, lisäksi en ole soliaasissa mediassa.
älkää ihmiset pelatko pelejä, soita sille kenelle haluat. ne muut voi olla sitten omissa oloissa.
Mitä jos henkilö, johon yksipuolisesti pidän yhteyttä vuosikausia, pitääkin minua kamalana rasitteena ja taakkana eikä osaa sanoa sitä suoraan? Vastavuoroisuudella hän voisi osoittaa sen, että haluaa pitää minut elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Mutta tekeekö se ihmisestä pinnallisen, ilkeän tai narsistin (kuten ketjussa on tällaisista ihmisistä sanottu)?
No, täytyy sanoa, että minä en kauheasti itse tykkää siitä, että aletaan pyöriskellä kuin puolukka jossakin, kun pitäisi sanoa oma selvä mielipide johonkin. Ei se niin vaikeata ole. En ole koskaan pystynyt itse samaistumaan siihen, että mikä siinä niin vaikeata on. Olen sitten tulkinnut juuri niin, että siinä on jokin pelko siitä, että joku voisi tykätä huonoa. Kyllä se vähän pinnallisen ihmisestä tekee, jos aina jää kakistelemaan, kun tulisi oma vuoro kertoa esim. omia poliittisia kantoja tai muita vastaavia näkemyksiä. Lisäksi voi olla myös niin, että tällaiset ihmiset eivät välitä toisten ns. hirveistäkään, toisia ihmisiä loukkaavista mielipiteistä. On se aika selkärangatonta ohittaa sellaiset vain olkia kohauttaen. Siinähän on juuri se koulukiusaamisenkin ydin: kävellä vain ohi, ehkä jopa vähä naurahtaen, eikä sanoa, että hei, sun toimintasi on perseestä.
Okei, ymmärrän mitä tarkoitat. Mä olen erilainen kuin sinä. Esim läheisin ystäväni on muslimi, mutta me ihan tietoisesti vältämme sellaisia puheenaiheita, joissa arvomaailmamme törmää täysin (esim halal-teurastus). Hän kyllä tietää, että en jaa hänen elämänkatsomustaan ja minä tiedän, ettei hän jaa omaani. Meillä on kuitenkin lukematon määrä asioita, jotka yhdistävät meitä. Olet sikäli oikeassa, että vältän konflikteja näissä asioissa, mutta me pyrimmekin kunnioittamaan toistemme elämänkatsomusta. Mitä tulee muihin ihmisiin, niin tunnen kyllä monia idealisteja ja aika fanaattisiakin ihmisiä, joilla on kova tarve tuoda esille jotain agendaansa ja provosoida muita ihmisiä. Mä en lähde näihin provosointeihin mukaan. Voin keskustella politiikasta yleisellä tasolla ja eri näkökulmista (esim köyhät vs rikkaat), mutta useimmiten pidän omat poliittiset mielipiteeni ominani, koska olen huomannut, että osa ihmisistä hiiltyy, jos se mielipide ei olekaan sama kuin hänellä itsellään. Palkastani ja muusta varallisuudestani en halua puhua lainkaan, koska ikävä kyllä ne ovat asioita, jotka helposti aiheuttavat ennakkoluuloja ja siten mutkistavat ihmissuhteita. En myöskään puhu omasta elämänkatsomuksestani kuin hyvin harvojen kanssa, mutta voin hyvin puhua monista eri uskonnoista ja niiden merkityksistä niihin uskoville. Ikävä kyllä usko ja elämänkatsomuskin ovat asioita, jotka saattavat saada toisen tuomitsemaan tai vähintään yrittämään käännyttää ja mä olen sitä shaissea kuunnellut joskus ihan kyllästymiseen asti.
Joo. No mulla on monia vastaavia kavereita, mutta ovat hyvin länsimaalaistuneita. ;) Tai sitten ovat nykyään kristittyjä, jotka lyövät minua raamatulla päähän (hah!). Ollaan kuitenkin kränättykin tai kiistelty monista jutuista. No, ei niistä sen enempää, kun ei ole tarkoitus tehdä tästä mitään etnistä keskustelua, johon iskee moderointi.
Mut joo, kuvasit tuossa edellä aika hyvin sellasen pinnallisen keskustelun. Tykkään faktoista, tieteestä ja objektiivisuudesta, mutta silti syvälliseen keskusteluun kuuluu mielestäni henkilökohtaisuuskin. Ei pelkästään se, että luetellaan laista pykäliä tai mitä uutisissa on kerrottu yhteiskuntaluokkaerojen suurenemisesta. Voi tosiaan olla, että osa porukasta hiiltyy, jos sanoo niin tai näin, mutta ei sitä minusta kannata pelätä. Minä hiillyn vain oikeastaan siitä, jos ei perustele asioita. Joskus käy niin, että joku henkilö mielellään kuuntelee toisten salat, mutta sitten on itse hiljaa. Tämä on minusta vähän vapaamatkustamista. Ei toki muitakaan kukaan ole pakottanut sanomaan mitään. Joidenkin sitä keskustelua täytyy kuitenkin vähän vatkata, jotta siinä pysyy mielenkiinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Kuinka usein viitsit soittaa ihmiselle, joka ei koskaan soita sinulle? Puolen vuoden välein ehkä?
itseasiassa tosi usein. periaattessa minulla on sama tilanne kuin aloittajalle, lisäksi en ole soliaasissa mediassa.
älkää ihmiset pelatko pelejä, soita sille kenelle haluat. ne muut voi olla sitten omissa oloissa.
Mitä jos henkilö, johon yksipuolisesti pidän yhteyttä vuosikausia, pitääkin minua kamalana rasitteena ja taakkana eikä osaa sanoa sitä suoraan? Vastavuoroisuudella hän voisi osoittaa sen, että haluaa pitää minut elämässään.
Jos et vaihda jatkuvasti puhelinnumeroasi tai numerosi ei ole salainen, niin hän voi kyllä jättää kokonaan vastaamatta puheluihisi, jos ei halua sinun jatkuvasti soittelevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ilmoittaa jo ketjun alussa: että sitten niitä joille soitan n. puolen vuoden välein.
Ei tämä aloittajakaan kovin aktiivinen ole?
Kuinka usein viitsit soittaa ihmiselle, joka ei koskaan soita sinulle? Puolen vuoden välein ehkä?
itseasiassa tosi usein. periaattessa minulla on sama tilanne kuin aloittajalle, lisäksi en ole soliaasissa mediassa.
älkää ihmiset pelatko pelejä, soita sille kenelle haluat. ne muut voi olla sitten omissa oloissa.
Mitä jos henkilö, johon yksipuolisesti pidän yhteyttä vuosikausia, pitääkin minua kamalana rasitteena ja taakkana eikä osaa sanoa sitä suoraan? Vastavuoroisuudella hän voisi osoittaa sen, että haluaa pitää minut elämässään.
Jos et vaihda jatkuvasti puhelinnumeroasi tai numerosi ei ole salainen, niin hän voi kyllä jättää kokonaan vastaamatta puheluihisi, jos ei halua sinun jatkuvasti soittelevan.
Mutta miksi hän haluaisi minun soittavan hänelle, jos hänkään ei soita minulle? Tätä en vain ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa huomaa vahvasti sosiaalisen pääoman kasautumisen. Ja syvenevän kuilun, eriarvoisuuden lisääntymisen.
Se, kellä on, saa lisää. Se, kellä ei ole, ei saa mitään.
Ja päinvastoin kuin taloudellista pääomaa sosiaalista pääomaa ei voi jakaa. Ei voi ottaa niiltä, joilla on, ja antaa niille, joilla ei ole.
Toisaalta voidaan luoda eri yhteisöihin sellaista ilmapiiriä, että kaikki on otettava mukaan eikä ketään saa syrjiä. Se ehkäisee voimakasta ihmisten erittymistä omiin pikkuryhmiin sekä kiusaamista. Silloin kohtaamisten myötä syntyy ehkä myös jotain sellaisia ystävyyksiä, jotka olisivat muuten jääneet syntymättä.
Ehdotinkin jo tuolla aiemmin, että sosiaalisille kaijoille pitäisi velvoittaa pitämään huolta myös hiljaisemmista ja heikoista, jotka eivät saa kovin helpolla kaveria. Heille pitäisi saada taottua päähän, että pitävät yhteyttä myös näihin syrjäytyneisiin ja yksinäisiin ja eivätkä jätä heitä odottamaan puhelimen ääreen.
Jonkinlainen asepalvelus kaijoille siinä mielin, että jokaisen Kaijan pitäisi saada yksi yksinäinen tulemaan ulos kuorestaan ja kotoaan ja tukea ja kuunnella ja osoittaa ystävyyttä ja auttaa elämässä eteen päin
Mun kokemukseni mukaan kaijat eivät ole mitenkään poikkeuksellisen empaattisia, avuliaita ja hoivaavia. He ovat pikemminkin elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, joilla on taito pitää hauskaa ja saada muillekin aikaiseksi kiva fiilis. He ovat usein työyhteisössä niitä, jotka ehdottavat erilaisia rientoja ja järjestelevät yhteisiä Tallinnan matkoja. Jos ollaan lähdössä töiden jälkeen porukalla jonnekin, kaijojen mukana oleminen on syy, miksi muutkin tulevat. Jos kaijoilla on kiire kotiin eivätkä siis ole lähdössä, moni muukin päättää mennä suoraan kotiin. Ja kaija lähtee silti, vaikka vain yksi muista lähtisi mukaan ja muut menisivät kotiin. Kaija lähtee, koska haluaa lähteä ja jää pois, jos ei halua lähteä. Kaijat eivät siis ole mitään syvällisiä ihmismielen asiantuntijoita ja erinomaisia tukihenkilöitä vaan niitä, joiden kanssa muutkin kuin toiset kaijat viihtyvät. Kaijojen varsinaiset ystävyyssuhteet ovat samanlaisia kuin muillakin eli ystäviä on vain vähän ja heidänkin kanssaan ystävyyssuhde on pitkäaikaisen tuntemisen ja tutustumisen tulos. Kaijat siis voivat tutustua nopeastikin, mutta ystävystyvät yhtä hitaasti kuin muutkin. Kaijoilla ei siis ole mitään taikakeinoa, jolla saisivat muut ihmiset tutustumaan toisiinsa ja ystävystymään.
Mietin kanssa, että no eihän ne kaijat ole kauhean sosiaalisiakaan, vaan lähinnä ihmisten kanssa oleminen tuntuu olevan pohjimmiltaan jonkinlaista pinnallista huttua. Osaavat heittää vitsejä kahvihuoneessa ja löpistä turhia, mutta selkä voidaan hyvin kääntää yksinäiselle työkaverille. Sosiaalisuus ja vaivannäkö toisten takia loppuu siis tarvittaessa aika äkkiä.
Mutta mä en ole kyllä silti ihan varma, onko tällaiset kaijat koskaan täysin ystävystyneet kenenkään kanssa. Vai jättäneet aina itsestään asioita siinä määrin kertomatta ja jakamatta, että ovat vähän puolitiessä. En siltikään, vaikka olen tuntenut yli 30 vuotta tällaisen kaijan. Minusta tuntuu, että he eivät koskaan halua kunnolla sitoutua mihinkään (paitsi omaan lapseensa), vaan asfaltti polttelee aina jossain määrin.
Kyllä kaijoilla ihan ystäviäkin on, mutta ei sen enempää kuin muillakaan keskimäärin. Mutta totta on, että muille kuin ystävilleen kaijat jättävät paljon itsestään kertomatta, koska kaijat eivät katso tarpeelliseksi avautua kovin monelle. Työkavereiden ei tarvitse tiedää, että kaijan mies kuorsaa, pojalla on adhd tai kaijan vanhemmat ovat varakkaita. On ihmisiä, jotka avautuvat toiselle jo hyvin varhaisessa vaiheessa tutustumista, mutta kaijat eivät kuulu heihin. Tämä on se syy, miksei kaijojen kanssa ystävystyminen ole mitenkään erityisen helppoa, vaikka moni niin kuvitteleekin.
Mun mielestäni kaijat eivät avaudu edes niille oletetuille hyville ystäville, vaan heiltä on jollain tavalla pois se, jos he lähtevät avautumaan esim. palkasta, politiikasta, uskonnosta, terveydestä, puolisosta tmv. Jokin hauska seksiletkautus voi Kaijan repertuaariin kuulua, koska se on taas vain pintaa. Kaijoilla on ehkä jatkuva pelko siitä, että jostakin voisi aiheutua eripuraa eikä sitten ehkä kavereita olisikaan enää niin paljon.
No jopa on tulkintaa taas :D
Minä olen Kaija. Minun on helppo tulla ihmisten kanssa toimeen. Tutustun helposti monenlaisiin ihmisiin. Mutta en todellakaan ole ystävä niiden kaikkien ihmisten kanssa, joiden kanssa olen tutustunut töissä, harrastuksissa, opiskellessa yms. Ystävät ovat niitä, joiden kanssa tunnetaan paremmin ja joiden kanssa puhutaan elämän syvällisistäkin asioista ja avaudutaan ja tuetaan toisia.
Jos on seurallinen ihminen, niin Maijojen mielestä on pintapuolinen hyväksikäyttäjä, kenellä ei ole yhtään ystävää :) Kaikkien pitäisi olla juroja, jotka aukaisee suunsa vain parhaan ystävän kuullen ja töissä istuvat otsa kurtussa kahvipöydässä, että minä en ainakaan avaa suuta, etten vain tutustu turhaan kehenkään puolituttuun, kun se vie minun arvokasta aikaa, jos hänen kanssaan juttelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitänee varmaan sitten sanoa, että jos kaijat kerran normaalisti juttelevat ystävilleen diippejä, niin sitten on olemassa super-kaijojakin, jotka eivät puhu edes yli 30 vuoden jälkeen mitään syvällisempää tai eivät ota kantaa syvällisempiin aiheisiin. :D Vaan kiertelevät ja kaartelevat niitä ja ovat neutraaleina tyyppeinä mielistelemässä näin vähän kaikkia.
Et varmaan kuulu tämän Kaijan ystäviin, vaan olet hänelle kaveri tai tuttava.
No, täytyy nyt sanoa, että ihan näin kyynisesti en sentään minäkään viitsisi lapsuudenystävästä ajatella, kun olemme kuitenkin yli 30 vuotta yhtä pitäneet. Erilaisia toki olemme, mutta rajansa kaikella. Järki käteen: on olemassa ihmisiä, jotka vain ovat yksityisiä ja eivät halua töräytellä mitään mielipiteitä monistakaan asioista.
Mutta tekeekö se ihmisestä pinnallisen, ilkeän tai narsistin (kuten ketjussa on tällaisista ihmisistä sanottu)?
No, täytyy sanoa, että minä en kauheasti itse tykkää siitä, että aletaan pyöriskellä kuin puolukka jossakin, kun pitäisi sanoa oma selvä mielipide johonkin. Ei se niin vaikeata ole. En ole koskaan pystynyt itse samaistumaan siihen, että mikä siinä niin vaikeata on. Olen sitten tulkinnut juuri niin, että siinä on jokin pelko siitä, että joku voisi tykätä huonoa. Kyllä se vähän pinnallisen ihmisestä tekee, jos aina jää kakistelemaan, kun tulisi oma vuoro kertoa esim. omia poliittisia kantoja tai muita vastaavia näkemyksiä. Lisäksi voi olla myös niin, että tällaiset ihmiset eivät välitä toisten ns. hirveistäkään, toisia ihmisiä loukkaavista mielipiteistä. On se aika selkärangatonta ohittaa sellaiset vain olkia kohauttaen. Siinähän on juuri se koulukiusaamisenkin ydin: kävellä vain ohi, ehkä jopa vähä naurahtaen, eikä sanoa, että hei, sun toimintasi on perseestä.
Okei, ymmärrän mitä tarkoitat. Mä olen erilainen kuin sinä. Esim läheisin ystäväni on muslimi, mutta me ihan tietoisesti vältämme sellaisia puheenaiheita, joissa arvomaailmamme törmää täysin (esim halal-teurastus). Hän kyllä tietää, että en jaa hänen elämänkatsomustaan ja minä tiedän, ettei hän jaa omaani. Meillä on kuitenkin lukematon määrä asioita, jotka yhdistävät meitä. Olet sikäli oikeassa, että vältän konflikteja näissä asioissa, mutta me pyrimmekin kunnioittamaan toistemme elämänkatsomusta. Mitä tulee muihin ihmisiin, niin tunnen kyllä monia idealisteja ja aika fanaattisiakin ihmisiä, joilla on kova tarve tuoda esille jotain agendaansa ja provosoida muita ihmisiä. Mä en lähde näihin provosointeihin mukaan. Voin keskustella politiikasta yleisellä tasolla ja eri näkökulmista (esim köyhät vs rikkaat), mutta useimmiten pidän omat poliittiset mielipiteeni ominani, koska olen huomannut, että osa ihmisistä hiiltyy, jos se mielipide ei olekaan sama kuin hänellä itsellään. Palkastani ja muusta varallisuudestani en halua puhua lainkaan, koska ikävä kyllä ne ovat asioita, jotka helposti aiheuttavat ennakkoluuloja ja siten mutkistavat ihmissuhteita. En myöskään puhu omasta elämänkatsomuksestani kuin hyvin harvojen kanssa, mutta voin hyvin puhua monista eri uskonnoista ja niiden merkityksistä niihin uskoville. Ikävä kyllä usko ja elämänkatsomuskin ovat asioita, jotka saattavat saada toisen tuomitsemaan tai vähintään yrittämään käännyttää ja mä olen sitä shaissea kuunnellut joskus ihan kyllästymiseen asti.
Joo. No mulla on monia vastaavia kavereita, mutta ovat hyvin länsimaalaistuneita. ;) Tai sitten ovat nykyään kristittyjä, jotka lyövät minua raamatulla päähän (hah!). Ollaan kuitenkin kränättykin tai kiistelty monista jutuista. No, ei niistä sen enempää, kun ei ole tarkoitus tehdä tästä mitään etnistä keskustelua, johon iskee moderointi.
Mut joo, kuvasit tuossa edellä aika hyvin sellasen pinnallisen keskustelun. Tykkään faktoista, tieteestä ja objektiivisuudesta, mutta silti syvälliseen keskusteluun kuuluu mielestäni henkilökohtaisuuskin. Ei pelkästään se, että luetellaan laista pykäliä tai mitä uutisissa on kerrottu yhteiskuntaluokkaerojen suurenemisesta. Voi tosiaan olla, että osa porukasta hiiltyy, jos sanoo niin tai näin, mutta ei sitä minusta kannata pelätä. Minä hiillyn vain oikeastaan siitä, jos ei perustele asioita. Joskus käy niin, että joku henkilö mielellään kuuntelee toisten salat, mutta sitten on itse hiljaa. Tämä on minusta vähän vapaamatkustamista. Ei toki muitakaan kukaan ole pakottanut sanomaan mitään. Joidenkin sitä keskustelua täytyy kuitenkin vähän vatkata, jotta siinä pysyy mielenkiinto.
Mä taas tykkään mieluummin pohdiskella asioita monista eri näkökulmista kuin valita vain yksi eli oma mielipiteeni ja alkaa perustelemaan sitä. Sitäpaitsi mielipiteenihän saattaa olla sama kuin toisella ja perustelutkin samat, joten mitäpä niitä perusteluja sitten toistamaan.
Mutta tekeekö se ihmisestä pinnallisen, ilkeän tai narsistin (kuten ketjussa on tällaisista ihmisistä sanottu)?