Sivut

Kommentit (6479)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lasten jälkeen moni ystävä on lakannut pitämästä yhteyttä. Mikäli itse otan yhteyttä ja järjestän tapaamisen, ovat he mielissään ja pahoittelevat, että eivät ole ottaneet yhteyttä. Silti eivät ota yhteyttä kunnes itse otan taas yhteyttä ja sovin tapaamisen. Kannattaako näihin ystäviin pitää yhteyttä?

Eihän tuohon voi vastata kukaan muu kuin sinä itse. Saatko näistä ihmissuhteista yhtä paljon kuin mitä ne ottavat sinulta? Jos koet, että yhteydenpito heihin vie sinulta enemmän kuin mitä saat heidän tapaamisestaan, anna olla ja hanki uusia ihmissuhteita, joilta saat mitä  haluatkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrää, onko joku ystävä vai kaveri? Mitä sillä tarkalla erottelulla saavuttaa?

Sama ihminen voi vaihdella molemmissa rooleissa.

Jokainen tietysti itse määrittelee, pitääkö toista ihmistä ystävänään vai kaverinaan ja ihan niillä kriteereillä, miten itse haluaa. Omalla kohdallani ystävän erottaa kaverista esimerkiksi sillä, että lasteni kummeiksi olen valinnut ystäviäni, en kavereitani. Mulle sama ihminen ei voi olla sekä ystävä että kaveri samaan aikaan. Se on joko tai. Toki kaverista voi tulla ajan myötä ystävä ja ystävyys ajanmyötä hiipua pelkäksi kaveruudeksi, mutta ei voi olla samaan aikaan sekä läheinen että vähemmän läheinen ihminen. 

En tahtoisi olla ystäväsi enkä kaverisi. Kuulostat vaativalta nipottajalta.

Kummius ei asiaan liity mitenkään, kummi on suostuttuaan kummi ihan riippumatta siitä, onko ollut ystävä vai kaveri.

Ei ihme ettei kukaan jaksa, kun kaikesta pitää tehdä velvollisuutta ja pakkoa.

Onneksi sun tarvitsekaan olla mun ystäväni eikä kaverini :) Mun ystäväni tietävät, että olen ehdottoman lojaali ja luotettava heitä kohtaan. Olen käytettävissä silloin, kun he minua tarvitsevat. Tietävät, että suhtaudun heihin kuin perheenjäseniin. Olen ottanut palkattomia vapaita töistä, kun leskeksi jäänyt ystäväni syöpään sairastuttuan kaipasi läheistä ihmistä mukaansa sytostaattihoitoihin. En ole edes laskenut, kuinka monta kertaa hänen sairautensa aikana tein niin. Sinä varmaan teet samoin myös kaikkien kavereidesi kohdalla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mustakin on typerää miettiä kaverin ja ystävän eroa. Ei monissa maissa edes ymmärretä että niissä olisi jotain eroa, koska kielissä ei ole tuollaista erottelua kuten suomessa. Tästä on joskus tullut puhuttua mm. vaihtareiden kanssa eri puolelta maailmaa. Kyllä se omaakin perspektiiviä avasi, enkä enää erottele ihmisiä noin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrää, onko joku ystävä vai kaveri? Mitä sillä tarkalla erottelulla saavuttaa?

Sama ihminen voi vaihdella molemmissa rooleissa.

Jokainen tietysti itse määrittelee, pitääkö toista ihmistä ystävänään vai kaverinaan ja ihan niillä kriteereillä, miten itse haluaa. Omalla kohdallani ystävän erottaa kaverista esimerkiksi sillä, että lasteni kummeiksi olen valinnut ystäviäni, en kavereitani. Mulle sama ihminen ei voi olla sekä ystävä että kaveri samaan aikaan. Se on joko tai. Toki kaverista voi tulla ajan myötä ystävä ja ystävyys ajanmyötä hiipua pelkäksi kaveruudeksi, mutta ei voi olla samaan aikaan sekä läheinen että vähemmän läheinen ihminen. 

En tahtoisi olla ystäväsi enkä kaverisi. Kuulostat vaativalta nipottajalta.

Kummius ei asiaan liity mitenkään, kummi on suostuttuaan kummi ihan riippumatta siitä, onko ollut ystävä vai kaveri.

Ei ihme ettei kukaan jaksa, kun kaikesta pitää tehdä velvollisuutta ja pakkoa.

Kieltämättä näissä tiukoissa lokeroinneissa ja ystävä sitä ja kaveri tätä ja kaverit viihdyttävät meanwhile ystävä pitää hiljaiseloa kaksi vuotta haiskahtaa minustakin jonkin sortin neuroottisuus. Eihän kukaan oikeassa elämässä jatkuvasti tarkistele, että anteeksi, olemmeko me nyt kavereita vai ystäviä vai mitä me olemme ja saisiko tästä ehkä kirjallisen sopimuksen. 


Voi hyvää päivää taas! Ei mitään tarvitse tarkistella, koska jokainen huomaa muutenkin, jos ihmissuhde lähentyy tai etääntyy.

Kyllähän täällä joku kirjoitti, että sehän voi olla vain toisen näkemys, että ollaan ystäviä ja toinen ei ajatettelekaan samoin ja siksi pitää tarkistaa jne. jne. Ja että ystävän kanssa voi tehdä sitä ja kaverin kanssa tuota, ja kaverit ovat joitain viihdyttäviä menosiskoja, kun taas ystävät jotain muuta eikä ystävä voi olla samalla kaveri. 

Itse olen taas samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että niin, eiköhän sen itsekin huomaa. Ja muutenkin, onko sillä varsinaisesti mitään merkitystä, jos minä puhun ystävästä, mutta toinen osapuoli taas kaverista. Sitten vain näemme toisemme eri tavoin ja annamme toisillemme erilaista arvoa. Minun mittapuullani aikuisiällä oikeastaan lähes kaikki ihmiset ovat vain kavereita, ihan vain siitä syystä, että ihmisiä näkee liian harvoin. Itse voin puhua "hyvästä kaverista". 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mustakin on typerää miettiä kaverin ja ystävän eroa. Ei monissa maissa edes ymmärretä että niissä olisi jotain eroa, koska kielissä ei ole tuollaista erottelua kuten suomessa. Tästä on joskus tullut puhuttua mm. vaihtareiden kanssa eri puolelta maailmaa. Kyllä se omaakin perspektiiviä avasi, enkä enää erottele ihmisiä noin.

Jostain syystä itse miellän ystävä-sanan vähän amerikkalaiseksi ja myös aika hienoksi, kirjakieliseksi sanaksi. Jossain vaiheessa sitä alettiin hokea, kaikki alkoivat olla ystäviä. Itse olen sitä sorttia, että ei nimi miestä pahenna, joten läheinenkin voi olla vain kaveri, tyyppi, ehkä jopa tuttu tmv. puheessa. 

Vierailija

Onko tuttava se, kenen kanssa ns seukataan. Kihloissa, kun kavereita ja sitten ollaan ystäviä, kun ollaan ns naimisissa eli sitoudutaan loppuelämäksi yhteen

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrää, onko joku ystävä vai kaveri? Mitä sillä tarkalla erottelulla saavuttaa?

Sama ihminen voi vaihdella molemmissa rooleissa.

Jokainen tietysti itse määrittelee, pitääkö toista ihmistä ystävänään vai kaverinaan ja ihan niillä kriteereillä, miten itse haluaa. Omalla kohdallani ystävän erottaa kaverista esimerkiksi sillä, että lasteni kummeiksi olen valinnut ystäviäni, en kavereitani. Mulle sama ihminen ei voi olla sekä ystävä että kaveri samaan aikaan. Se on joko tai. Toki kaverista voi tulla ajan myötä ystävä ja ystävyys ajanmyötä hiipua pelkäksi kaveruudeksi, mutta ei voi olla samaan aikaan sekä läheinen että vähemmän läheinen ihminen. 

En tahtoisi olla ystäväsi enkä kaverisi. Kuulostat vaativalta nipottajalta.

Kummius ei asiaan liity mitenkään, kummi on suostuttuaan kummi ihan riippumatta siitä, onko ollut ystävä vai kaveri.

Ei ihme ettei kukaan jaksa, kun kaikesta pitää tehdä velvollisuutta ja pakkoa.

Kieltämättä näissä tiukoissa lokeroinneissa ja ystävä sitä ja kaveri tätä ja kaverit viihdyttävät meanwhile ystävä pitää hiljaiseloa kaksi vuotta haiskahtaa minustakin jonkin sortin neuroottisuus. Eihän kukaan oikeassa elämässä jatkuvasti tarkistele, että anteeksi, olemmeko me nyt kavereita vai ystäviä vai mitä me olemme ja saisiko tästä ehkä kirjallisen sopimuksen. 


Voi hyvää päivää taas! Ei mitään tarvitse tarkistella, koska jokainen huomaa muutenkin, jos ihmissuhde lähentyy tai etääntyy.

Kyllähän täällä joku kirjoitti, että sehän voi olla vain toisen näkemys, että ollaan ystäviä ja toinen ei ajatettelekaan samoin ja siksi pitää tarkistaa jne. jne. Ja että ystävän kanssa voi tehdä sitä ja kaverin kanssa tuota, ja kaverit ovat joitain viihdyttäviä menosiskoja, kun taas ystävät jotain muuta eikä ystävä voi olla samalla kaveri. 

Itse olen taas samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että niin, eiköhän sen itsekin huomaa. Ja muutenkin, onko sillä varsinaisesti mitään merkitystä, jos minä puhun ystävästä, mutta toinen osapuoli taas kaverista. Sitten vain näemme toisemme eri tavoin ja annamme toisillemme erilaista arvoa. Minun mittapuullani aikuisiällä oikeastaan lähes kaikki ihmiset ovat vain kavereita, ihan vain siitä syystä, että ihmisiä näkee liian harvoin. Itse voin puhua "hyvästä kaverista". 

Juuri näin. Mun mielestä oleellista on vain se, ettei toinen pahastu, jos annan hänelle vähemmän arvoa kuin hän minulle. Ja oikeastaan sekin on vain tämän toisen ongelma, ei minun. Mulla on kyllä ystäviäkin kavereiden lisäksi. Kaverini vuoksi en siirtäisi kesälomani ajankohtaa, mutta Kanadassa asuvan ystäväni vuoksi voisin siirtääkin, jos hän olisi tulossa Suomeen siten, että haluaisin olla lomalla hänen saapuessaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrää, onko joku ystävä vai kaveri? Mitä sillä tarkalla erottelulla saavuttaa?

Sama ihminen voi vaihdella molemmissa rooleissa.

Jokainen tietysti itse määrittelee, pitääkö toista ihmistä ystävänään vai kaverinaan ja ihan niillä kriteereillä, miten itse haluaa. Omalla kohdallani ystävän erottaa kaverista esimerkiksi sillä, että lasteni kummeiksi olen valinnut ystäviäni, en kavereitani. Mulle sama ihminen ei voi olla sekä ystävä että kaveri samaan aikaan. Se on joko tai. Toki kaverista voi tulla ajan myötä ystävä ja ystävyys ajanmyötä hiipua pelkäksi kaveruudeksi, mutta ei voi olla samaan aikaan sekä läheinen että vähemmän läheinen ihminen. 

En tahtoisi olla ystäväsi enkä kaverisi. Kuulostat vaativalta nipottajalta.

Kummius ei asiaan liity mitenkään, kummi on suostuttuaan kummi ihan riippumatta siitä, onko ollut ystävä vai kaveri.

Ei ihme ettei kukaan jaksa, kun kaikesta pitää tehdä velvollisuutta ja pakkoa.

Kieltämättä näissä tiukoissa lokeroinneissa ja ystävä sitä ja kaveri tätä ja kaverit viihdyttävät meanwhile ystävä pitää hiljaiseloa kaksi vuotta haiskahtaa minustakin jonkin sortin neuroottisuus. Eihän kukaan oikeassa elämässä jatkuvasti tarkistele, että anteeksi, olemmeko me nyt kavereita vai ystäviä vai mitä me olemme ja saisiko tästä ehkä kirjallisen sopimuksen. 


Voi hyvää päivää taas! Ei mitään tarvitse tarkistella, koska jokainen huomaa muutenkin, jos ihmissuhde lähentyy tai etääntyy.

Kyllähän täällä joku kirjoitti, että sehän voi olla vain toisen näkemys, että ollaan ystäviä ja toinen ei ajatettelekaan samoin ja siksi pitää tarkistaa jne. jne. Ja että ystävän kanssa voi tehdä sitä ja kaverin kanssa tuota, ja kaverit ovat joitain viihdyttäviä menosiskoja, kun taas ystävät jotain muuta eikä ystävä voi olla samalla kaveri. 

Itse olen taas samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että niin, eiköhän sen itsekin huomaa. Ja muutenkin, onko sillä varsinaisesti mitään merkitystä, jos minä puhun ystävästä, mutta toinen osapuoli taas kaverista. Sitten vain näemme toisemme eri tavoin ja annamme toisillemme erilaista arvoa. Minun mittapuullani aikuisiällä oikeastaan lähes kaikki ihmiset ovat vain kavereita, ihan vain siitä syystä, että ihmisiä näkee liian harvoin. Itse voin puhua "hyvästä kaverista". 

Ohis...ei mullakaan enää aikuisena ole sellaisia ystäviä, joihin olisi jokin tunneside. Mun mielestä sellaiset kuuluvat teinivuosiin.  Kaikki tutut ovat kavereita. Tärkeitä ihmisiä ovat vain oma puoliso ja omat lapset, muut ihmiset ovat keskenään  samanarvoisia ja loppupeleissä aika merkityksettömiä. Ilman heitäkin pärjää oikein hyvin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrää, onko joku ystävä vai kaveri? Mitä sillä tarkalla erottelulla saavuttaa?

Sama ihminen voi vaihdella molemmissa rooleissa.

Jokainen tietysti itse määrittelee, pitääkö toista ihmistä ystävänään vai kaverinaan ja ihan niillä kriteereillä, miten itse haluaa. Omalla kohdallani ystävän erottaa kaverista esimerkiksi sillä, että lasteni kummeiksi olen valinnut ystäviäni, en kavereitani. Mulle sama ihminen ei voi olla sekä ystävä että kaveri samaan aikaan. Se on joko tai. Toki kaverista voi tulla ajan myötä ystävä ja ystävyys ajanmyötä hiipua pelkäksi kaveruudeksi, mutta ei voi olla samaan aikaan sekä läheinen että vähemmän läheinen ihminen. 

En tahtoisi olla ystäväsi enkä kaverisi. Kuulostat vaativalta nipottajalta.

Kummius ei asiaan liity mitenkään, kummi on suostuttuaan kummi ihan riippumatta siitä, onko ollut ystävä vai kaveri.

Ei ihme ettei kukaan jaksa, kun kaikesta pitää tehdä velvollisuutta ja pakkoa.

Onneksi sun tarvitsekaan olla mun ystäväni eikä kaverini :) Mun ystäväni tietävät, että olen ehdottoman lojaali ja luotettava heitä kohtaan. Olen käytettävissä silloin, kun he minua tarvitsevat. Tietävät, että suhtaudun heihin kuin perheenjäseniin. Olen ottanut palkattomia vapaita töistä, kun leskeksi jäänyt ystäväni syöpään sairastuttuan kaipasi läheistä ihmistä mukaansa sytostaattihoitoihin. En ole edes laskenut, kuinka monta kertaa hänen sairautensa aikana tein niin. Sinä varmaan teet samoin myös kaikkien kavereidesi kohdalla?

Hui ku sädekehäs häikäsee. Ootatko mitalia? Oliks tää sun ystävä  kehitysvammanen vai muuten vajaaälynen? Sairaaloissa ku on henkilökunta potilaita varten eikä syöpä parane yhtään paremmin vaikka sängynlaidalla istuis Sauli Niinistö. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrää, onko joku ystävä vai kaveri? Mitä sillä tarkalla erottelulla saavuttaa?

Sama ihminen voi vaihdella molemmissa rooleissa.

Jokainen tietysti itse määrittelee, pitääkö toista ihmistä ystävänään vai kaverinaan ja ihan niillä kriteereillä, miten itse haluaa. Omalla kohdallani ystävän erottaa kaverista esimerkiksi sillä, että lasteni kummeiksi olen valinnut ystäviäni, en kavereitani. Mulle sama ihminen ei voi olla sekä ystävä että kaveri samaan aikaan. Se on joko tai. Toki kaverista voi tulla ajan myötä ystävä ja ystävyys ajanmyötä hiipua pelkäksi kaveruudeksi, mutta ei voi olla samaan aikaan sekä läheinen että vähemmän läheinen ihminen. 

En tahtoisi olla ystäväsi enkä kaverisi. Kuulostat vaativalta nipottajalta.

Kummius ei asiaan liity mitenkään, kummi on suostuttuaan kummi ihan riippumatta siitä, onko ollut ystävä vai kaveri.

Ei ihme ettei kukaan jaksa, kun kaikesta pitää tehdä velvollisuutta ja pakkoa.

Onneksi sun tarvitsekaan olla mun ystäväni eikä kaverini :) Mun ystäväni tietävät, että olen ehdottoman lojaali ja luotettava heitä kohtaan. Olen käytettävissä silloin, kun he minua tarvitsevat. Tietävät, että suhtaudun heihin kuin perheenjäseniin. Olen ottanut palkattomia vapaita töistä, kun leskeksi jäänyt ystäväni syöpään sairastuttuan kaipasi läheistä ihmistä mukaansa sytostaattihoitoihin. En ole edes laskenut, kuinka monta kertaa hänen sairautensa aikana tein niin. Sinä varmaan teet samoin myös kaikkien kavereidesi kohdalla?

Mikä marttyyri. Hyi.

Vierailija

Pakko sanoa, etten tahtoisi tuota marttyyria ystäväksi lainkaan, millään nimikkeellä.

Mun elämässä ei ole mitään hajurakoa ja kahden kategorian ystäviä. Tietääkö tuon yhden kaverit varmasti, että ovat vain merkityksettömiä statisteja? Toivottavasti.

Minä en tajua tuollaista, jos oikeasti tarvittaisiin apua, en kieltäisi sitä sanoen, että haloo, olet vaan kaveri, et ystävä. Voisin ajatella niinkin, että yhteinen kokemus lähentäisi ihmisiä. Mutta tuon yhden mukaan ei, kun kerran on vaan kaveri (itse sitä luultavasti tietämättä).

Mulla on elämässä merkityksellisiä ihmisiä, ilman jakoa ykkös- ja kakkosluokkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, etten tahtoisi tuota marttyyria ystäväksi lainkaan, millään nimikkeellä.

Mun elämässä ei ole mitään hajurakoa ja kahden kategorian ystäviä. Tietääkö tuon yhden kaverit varmasti, että ovat vain merkityksettömiä statisteja? Toivottavasti.

Minä en tajua tuollaista, jos oikeasti tarvittaisiin apua, en kieltäisi sitä sanoen, että haloo, olet vaan kaveri, et ystävä. Voisin ajatella niinkin, että yhteinen kokemus lähentäisi ihmisiä. Mutta tuon yhden mukaan ei, kun kerran on vaan kaveri (itse sitä luultavasti tietämättä).

Mulla on elämässä merkityksellisiä ihmisiä, ilman jakoa ykkös- ja kakkosluokkaan.

Mullakin on elämässä merkityksellisiä ihmisiä ja niihin kuuluu vain mun mies ja lapset. Edes äitini vuoksi en ottaisi palkatonta vapaata töistä. 

mitätön

Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa.

Eivät soittele, peruvat tapaamisia jne.
Sillon harvoin kun tavataan, pitäisi toimia ilmaisena terapeuttina heille.

Olisi mukava saada uusia, luotettavia ystäviä mutta mistä niitä näin aikuisiällä löytää?

Juurikin näin!!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, etten tahtoisi tuota marttyyria ystäväksi lainkaan, millään nimikkeellä.

Mun elämässä ei ole mitään hajurakoa ja kahden kategorian ystäviä. Tietääkö tuon yhden kaverit varmasti, että ovat vain merkityksettömiä statisteja? Toivottavasti.

Minä en tajua tuollaista, jos oikeasti tarvittaisiin apua, en kieltäisi sitä sanoen, että haloo, olet vaan kaveri, et ystävä. Voisin ajatella niinkin, että yhteinen kokemus lähentäisi ihmisiä. Mutta tuon yhden mukaan ei, kun kerran on vaan kaveri (itse sitä luultavasti tietämättä).

Mulla on elämässä merkityksellisiä ihmisiä, ilman jakoa ykkös- ja kakkosluokkaan.

Ajattelet samoin, kuin minä. Minä olen viimeksi teininä sanonut jollekkin, että oot mun paras ystävä aina ja ollaan ikuisesti yhdessä.

Sitten aikuistuin ja elämässäni on sen jälkeen ollut ihmisiä. Olen auttanut naapureita ja muita ihmisiä, rajaamatta heitä ystäviin tai kavereihin, jos he ovat apua tarvinneet.

Tämä ketju vain tuli mieleen tuossa pari viikkoa sitten, kun olen pikkuhiljaa tutustunut yhteen naiseen. Hän sanoi minulle, että ihanaa, olen löytänyt uuden ystävän. Otin takapakkia siinä vaiheessa. Ihan vain siksi, että en voi, enkä halua kenellekkään enää tässä iässä luvata mitään sitoumuksia. Minulla on perhe, mihin on sitoumukset, mutta se riittää. Ja hyvä, että otinkin, nimittäin tämä minut ystäväksi ajatellut on nyt joka päivä soittanut ja tahtonut jonnekkin ja loukkaantunut, kun olen kertonut, että en nyt jouda lähtemään sinun kanssasi sinne ja tänne, koska minulla on muuta tekemistä. Ja sitten on alkanut tenttaus, että mitä muuta minulla voi olla. Lisää takapakkia, koska en koe, että minun pitää alkaa selittämään hänelle, että mitä minulla on nyt menoja joka päivä tai jos tänään ei ole menoa illalla, niin miksi en halua nyt kotoa lähteä, vaan mieluummin lämmittelen saunaa ja odotan iltaa, että pääsen hyvää uutuuskirjaa lukemaan.

En taida siis kaivata mitään ystäviä enää tässä iässä, koska en jaksa ja halua sitoutua yhteenkään lisäihmissuhteeseen. Mutta silti voin auttaa vaikka huomenna naapurin mummoa, jos hän tulee pyytämään apua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrää, onko joku ystävä vai kaveri? Mitä sillä tarkalla erottelulla saavuttaa?

Sama ihminen voi vaihdella molemmissa rooleissa.

Jokainen tietysti itse määrittelee, pitääkö toista ihmistä ystävänään vai kaverinaan ja ihan niillä kriteereillä, miten itse haluaa. Omalla kohdallani ystävän erottaa kaverista esimerkiksi sillä, että lasteni kummeiksi olen valinnut ystäviäni, en kavereitani. Mulle sama ihminen ei voi olla sekä ystävä että kaveri samaan aikaan. Se on joko tai. Toki kaverista voi tulla ajan myötä ystävä ja ystävyys ajanmyötä hiipua pelkäksi kaveruudeksi, mutta ei voi olla samaan aikaan sekä läheinen että vähemmän läheinen ihminen. 

En tahtoisi olla ystäväsi enkä kaverisi. Kuulostat vaativalta nipottajalta.

Kummius ei asiaan liity mitenkään, kummi on suostuttuaan kummi ihan riippumatta siitä, onko ollut ystävä vai kaveri.

Ei ihme ettei kukaan jaksa, kun kaikesta pitää tehdä velvollisuutta ja pakkoa.

Kieltämättä näissä tiukoissa lokeroinneissa ja ystävä sitä ja kaveri tätä ja kaverit viihdyttävät meanwhile ystävä pitää hiljaiseloa kaksi vuotta haiskahtaa minustakin jonkin sortin neuroottisuus. Eihän kukaan oikeassa elämässä jatkuvasti tarkistele, että anteeksi, olemmeko me nyt kavereita vai ystäviä vai mitä me olemme ja saisiko tästä ehkä kirjallisen sopimuksen. 


Voi hyvää päivää taas! Ei mitään tarvitse tarkistella, koska jokainen huomaa muutenkin, jos ihmissuhde lähentyy tai etääntyy.

Kyllähän täällä joku kirjoitti, että sehän voi olla vain toisen näkemys, että ollaan ystäviä ja toinen ei ajatettelekaan samoin ja siksi pitää tarkistaa jne. jne. Ja että ystävän kanssa voi tehdä sitä ja kaverin kanssa tuota, ja kaverit ovat joitain viihdyttäviä menosiskoja, kun taas ystävät jotain muuta eikä ystävä voi olla samalla kaveri. 

Itse olen taas samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että niin, eiköhän sen itsekin huomaa. Ja muutenkin, onko sillä varsinaisesti mitään merkitystä, jos minä puhun ystävästä, mutta toinen osapuoli taas kaverista. Sitten vain näemme toisemme eri tavoin ja annamme toisillemme erilaista arvoa. Minun mittapuullani aikuisiällä oikeastaan lähes kaikki ihmiset ovat vain kavereita, ihan vain siitä syystä, että ihmisiä näkee liian harvoin. Itse voin puhua "hyvästä kaverista". 

Juuri näin. Mun mielestä oleellista on vain se, ettei toinen pahastu, jos annan hänelle vähemmän arvoa kuin hän minulle. Ja oikeastaan sekin on vain tämän toisen ongelma, ei minun. Mulla on kyllä ystäviäkin kavereiden lisäksi. Kaverini vuoksi en siirtäisi kesälomani ajankohtaa, mutta Kanadassa asuvan ystäväni vuoksi voisin siirtääkin, jos hän olisi tulossa Suomeen siten, että haluaisin olla lomalla hänen saapuessaan. 

Jos mä nyt oon pysynyt kärryillä, niin etkö sä aiemmin kirjoittanut juurikin näistä ystävien ja kaverien aika tarkoista eroista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, etten tahtoisi tuota marttyyria ystäväksi lainkaan, millään nimikkeellä.

Mun elämässä ei ole mitään hajurakoa ja kahden kategorian ystäviä. Tietääkö tuon yhden kaverit varmasti, että ovat vain merkityksettömiä statisteja? Toivottavasti.

Minä en tajua tuollaista, jos oikeasti tarvittaisiin apua, en kieltäisi sitä sanoen, että haloo, olet vaan kaveri, et ystävä. Voisin ajatella niinkin, että yhteinen kokemus lähentäisi ihmisiä. Mutta tuon yhden mukaan ei, kun kerran on vaan kaveri (itse sitä luultavasti tietämättä).

Mulla on elämässä merkityksellisiä ihmisiä, ilman jakoa ykkös- ja kakkosluokkaan.

Tämä. Eihän sillä ole mitään merkitystä, kenelle esim. lupaa jotakin, kun se lupaus täytyy silti pitää. Vaikka olisi sitten luvannut jollekin laitapuolenkulkijalle kadulta. Nyt tästä saa käsityksen, että voi olla pikkasen paska ihminen kavereille ja tutuille, mutta ystävän kohdalla voi jo vähän kunnostautua. 

Vierailija

yksin  on  hyvä olla !!!  viihdyn  hyvin  ja harrastan ; )      en kaipaa  muita  sekaantumaan elämääni .  kavereista  vain harmia  

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen määrää, onko joku ystävä vai kaveri? Mitä sillä tarkalla erottelulla saavuttaa?

Sama ihminen voi vaihdella molemmissa rooleissa.

Jokainen tietysti itse määrittelee, pitääkö toista ihmistä ystävänään vai kaverinaan ja ihan niillä kriteereillä, miten itse haluaa. Omalla kohdallani ystävän erottaa kaverista esimerkiksi sillä, että lasteni kummeiksi olen valinnut ystäviäni, en kavereitani. Mulle sama ihminen ei voi olla sekä ystävä että kaveri samaan aikaan. Se on joko tai. Toki kaverista voi tulla ajan myötä ystävä ja ystävyys ajanmyötä hiipua pelkäksi kaveruudeksi, mutta ei voi olla samaan aikaan sekä läheinen että vähemmän läheinen ihminen. 

En tahtoisi olla ystäväsi enkä kaverisi. Kuulostat vaativalta nipottajalta.

Kummius ei asiaan liity mitenkään, kummi on suostuttuaan kummi ihan riippumatta siitä, onko ollut ystävä vai kaveri.

Ei ihme ettei kukaan jaksa, kun kaikesta pitää tehdä velvollisuutta ja pakkoa.

Kieltämättä näissä tiukoissa lokeroinneissa ja ystävä sitä ja kaveri tätä ja kaverit viihdyttävät meanwhile ystävä pitää hiljaiseloa kaksi vuotta haiskahtaa minustakin jonkin sortin neuroottisuus. Eihän kukaan oikeassa elämässä jatkuvasti tarkistele, että anteeksi, olemmeko me nyt kavereita vai ystäviä vai mitä me olemme ja saisiko tästä ehkä kirjallisen sopimuksen. 


Voi hyvää päivää taas! Ei mitään tarvitse tarkistella, koska jokainen huomaa muutenkin, jos ihmissuhde lähentyy tai etääntyy.

Kyllähän täällä joku kirjoitti, että sehän voi olla vain toisen näkemys, että ollaan ystäviä ja toinen ei ajatettelekaan samoin ja siksi pitää tarkistaa jne. jne. Ja että ystävän kanssa voi tehdä sitä ja kaverin kanssa tuota, ja kaverit ovat joitain viihdyttäviä menosiskoja, kun taas ystävät jotain muuta eikä ystävä voi olla samalla kaveri. 

Itse olen taas samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että niin, eiköhän sen itsekin huomaa. Ja muutenkin, onko sillä varsinaisesti mitään merkitystä, jos minä puhun ystävästä, mutta toinen osapuoli taas kaverista. Sitten vain näemme toisemme eri tavoin ja annamme toisillemme erilaista arvoa. Minun mittapuullani aikuisiällä oikeastaan lähes kaikki ihmiset ovat vain kavereita, ihan vain siitä syystä, että ihmisiä näkee liian harvoin. Itse voin puhua "hyvästä kaverista". 

Ohis...ei mullakaan enää aikuisena ole sellaisia ystäviä, joihin olisi jokin tunneside. Mun mielestä sellaiset kuuluvat teinivuosiin.  Kaikki tutut ovat kavereita. Tärkeitä ihmisiä ovat vain oma puoliso ja omat lapset, muut ihmiset ovat keskenään  samanarvoisia ja loppupeleissä aika merkityksettömiä. Ilman heitäkin pärjää oikein hyvin. 

Minulla on. Johtuu ehkä siitä että olin pitkälle aikuisikään lapseton sinkku, joten muut ihmissuhteet muodostuivat vahvoiksi. Mulle ystävät kuuluu niihin tärkeimpiin ihmisiin miehen, lapsen ja muutaman sukulaisen (sisko, äiti, yksi serkuista ja yksi tädeistä). Kokisin ankeaksi jos lähipiirini olisi suppeampi

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla