Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Ihmiset, joilla on ystäviä, ovat yllättävän usein mustavalkoisesti ajattelevia katkeria ihmisiä, kuten yllä.
Kumma kun heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa löytää ystäviä :D
Olethan kuullut projisoinnista? Että näkee ne omat negatiiviset ominaisuutensa muissa. Sinun viestistäsi tulee väkisin mieleen, että ehkä katkeruus ja mustavalkoisuus onkin sinun tapasi nähdä maailma: näet mustavalkoisesti ystäviä omaavat ihmiset vääränlaisina, ja olet samalla katkera, kun sinun seurasi ei kelpaa kenellekään.
Jaa että yksinäisistä voi kyllä tehdä mustavalkoisia, negatiivisia yleistyksiä ilman että se on projisointia? Millä logiikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Ihmiset, joilla on ystäviä, ovat yllättävän usein mustavalkoisesti ajattelevia katkeria ihmisiä, kuten yllä.
Kumma kun heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa löytää ystäviä :D
Olethan kuullut projisoinnista? Että näkee ne omat negatiiviset ominaisuutensa muissa. Sinun viestistäsi tulee väkisin mieleen, että ehkä katkeruus ja mustavalkoisuus onkin sinun tapasi nähdä maailma: näet mustavalkoisesti ystäviä omaavat ihmiset vääränlaisina, ja olet samalla katkera, kun sinun seurasi ei kelpaa kenellekään.
Jaa että yksinäisistä voi kyllä tehdä mustavalkoisia, negatiivisia yleistyksiä ilman että se on projisointia? Millä logiikalla?
Voi luetun ymmärtäminen: ei tehty arvioita kaikista yksinäisistä, vaan siitä yhdestä yksinäisestä, joka ensin puhui mustavalkoisuudesta ja katkeruudesta. Mistä hän keksi juuri nuo kaksi ominaisuutta kaikista maailman ominaisuuksista? Itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Ihmiset, joilla on ystäviä, ovat yllättävän usein mustavalkoisesti ajattelevia katkeria ihmisiä, kuten yllä.
Kumma kun heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa löytää ystäviä :D
Olethan kuullut projisoinnista? Että näkee ne omat negatiiviset ominaisuutensa muissa. Sinun viestistäsi tulee väkisin mieleen, että ehkä katkeruus ja mustavalkoisuus onkin sinun tapasi nähdä maailma: näet mustavalkoisesti ystäviä omaavat ihmiset vääränlaisina, ja olet samalla katkera, kun sinun seurasi ei kelpaa kenellekään.
Jaa että yksinäisistä voi kyllä tehdä mustavalkoisia, negatiivisia yleistyksiä ilman että se on projisointia? Millä logiikalla?
Voi luetun ymmärtäminen: ei tehty arvioita kaikista yksinäisistä, vaan siitä yhdestä yksinäisestä, joka ensin puhui mustavalkoisuudesta ja katkeruudesta. Mistä hän keksi juuri nuo kaksi ominaisuutta kaikista maailman ominaisuuksista? Itsestään.
No kenestä ne kommentit kertoo, joissa yksinäisiä sanotaan "mahdottomiksi", "yksinäiselle ei kelpaa mikään", "yksinäinen on vaativa, negatiivinen, valittaja"?
Eikö nämä muka ole yleistyksiä, joita ketju on pullollaan? Ne eivät siis ole projisointia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Ihmiset, joilla on ystäviä, ovat yllättävän usein mustavalkoisesti ajattelevia katkeria ihmisiä, kuten yllä.
Kumma kun heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa löytää ystäviä :D
Olethan kuullut projisoinnista? Että näkee ne omat negatiiviset ominaisuutensa muissa. Sinun viestistäsi tulee väkisin mieleen, että ehkä katkeruus ja mustavalkoisuus onkin sinun tapasi nähdä maailma: näet mustavalkoisesti ystäviä omaavat ihmiset vääränlaisina, ja olet samalla katkera, kun sinun seurasi ei kelpaa kenellekään.
Jaa että yksinäisistä voi kyllä tehdä mustavalkoisia, negatiivisia yleistyksiä ilman että se on projisointia? Millä logiikalla?
Voi luetun ymmärtäminen: ei tehty arvioita kaikista yksinäisistä, vaan siitä yhdestä yksinäisestä, joka ensin puhui mustavalkoisuudesta ja katkeruudesta. Mistä hän keksi juuri nuo kaksi ominaisuutta kaikista maailman ominaisuuksista? Itsestään.
Sinulla se luetun ymmärtäminen on hukassa- tuo kommenttini pyrki osoittamaan kyseisen kirjoittajan tekemät yleistykset yksinäisistä, mutta tietenkin teillä menee heti hiekkaa vaginaan, kun joku kohtelee teitä samoin kuin te kohtelette muita..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Ihmiset, joilla on ystäviä, ovat yllättävän usein mustavalkoisesti ajattelevia katkeria ihmisiä, kuten yllä.
Kumma kun heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa löytää ystäviä :D
Olethan kuullut projisoinnista? Että näkee ne omat negatiiviset ominaisuutensa muissa. Sinun viestistäsi tulee väkisin mieleen, että ehkä katkeruus ja mustavalkoisuus onkin sinun tapasi nähdä maailma: näet mustavalkoisesti ystäviä omaavat ihmiset vääränlaisina, ja olet samalla katkera, kun sinun seurasi ei kelpaa kenellekään.
Jaa että yksinäisistä voi kyllä tehdä mustavalkoisia, negatiivisia yleistyksiä ilman että se on projisointia? Millä logiikalla?
Voi luetun ymmärtäminen: ei tehty arvioita kaikista yksinäisistä, vaan siitä yhdestä yksinäisestä, joka ensin puhui mustavalkoisuudesta ja katkeruudesta. Mistä hän keksi juuri nuo kaksi ominaisuutta kaikista maailman ominaisuuksista? Itsestään.
No kenestä ne kommentit kertoo, joissa yksinäisiä sanotaan "mahdottomiksi", "yksinäiselle ei kelpaa mikään", "yksinäinen on vaativa, negatiivinen, valittaja"?
Eikö nämä muka ole yleistyksiä, joita ketju on pullollaan? Ne eivät siis ole projisointia?
Katso edes googlesta, ellet ymmärrä yleistyksen ja projisoinnin eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Ihmiset, joilla on ystäviä, ovat yllättävän usein mustavalkoisesti ajattelevia katkeria ihmisiä, kuten yllä.
Kumma kun heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa löytää ystäviä :D
Olethan kuullut projisoinnista? Että näkee ne omat negatiiviset ominaisuutensa muissa. Sinun viestistäsi tulee väkisin mieleen, että ehkä katkeruus ja mustavalkoisuus onkin sinun tapasi nähdä maailma: näet mustavalkoisesti ystäviä omaavat ihmiset vääränlaisina, ja olet samalla katkera, kun sinun seurasi ei kelpaa kenellekään.
Jaa että yksinäisistä voi kyllä tehdä mustavalkoisia, negatiivisia yleistyksiä ilman että se on projisointia? Millä logiikalla?
Voi luetun ymmärtäminen: ei tehty arvioita kaikista yksinäisistä, vaan siitä yhdestä yksinäisestä, joka ensin puhui mustavalkoisuudesta ja katkeruudesta. Mistä hän keksi juuri nuo kaksi ominaisuutta kaikista maailman ominaisuuksista? Itsestään.
No kenestä ne kommentit kertoo, joissa yksinäisiä sanotaan "mahdottomiksi", "yksinäiselle ei kelpaa mikään", "yksinäinen on vaativa, negatiivinen, valittaja"?
Eikö nämä muka ole yleistyksiä, joita ketju on pullollaan? Ne eivät siis ole projisointia?
Katso edes googlesta, ellet ymmärrä yleistyksen ja projisoinnin eroa.
Eli ne joilla on ystäviä vain neutraalisti yleistää, kun haukkuvat yksinäisiä, mutta yksinäiset aina projisoi, jos sanovat mitään negatiivista? Melko mustavalkoista ajattelua, vai mitä sanoisit?
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Samaa mieltä, joskin ei koske läheskään kaikkia yksinäisiä. Kuitenkin moni yksinäinen, jolla ei ole perhettä, ystäviä eikä kavereitakaan, kaipaa nimenomaan läheistä ystävää eikä mitään pinnallisia kaverisuhteita. Valitettavasti vaan ystävyyttä ei synny, jos ei ole ensin valmis pinnallisempaan kaverisuhteeseenkaan. Ystävyyttä ensi silmäyksellä tapahtuu vain hyvin harvoin. Yksinäisyyden lievittämisen ensimmäinen vaihe onkin lievittää seuran puutetta (joka ei ole tunne kuten yksinäisyys vaan konkreettinen asia). Pitää siis tutustua moniin ihmisiin, monissa erilaisissa tilanteissa. Koska täysin samanlaista ihmistä kuin itse on, ei ole olemassakaan, on hyväksyttävä se, että yhden kanssa tehdään yhtä asiaa, toisen kanssa toista, kolmannen kanssa kolmatta jne. Vähitellen mukavan tyypin kanssa löytyy jotain muutakin yhteistä kuin vain se yksi alkuperäinen yhdistävä asia, mutta ei voi kuvitella, että yksi ihminen täyttäisi kaikki tarpeet ja toiveet. Tämä on oikeastaan ihan hyväkin, koska kun on muutama ystävä ja useampia kavereita, ei yhden heistä muuttaminen kauas tai vaikka kuoleminenkaan tee elämästä taas yksinäistä. Sanotaan, ettei kaikkia munia pitäisi laittaa samaan koriin, ja tämä pätee mun mielestä myös toiveisiin ihmissuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mutta kun ei yksinäinen halua montaa ystävää, vaan sen yhden!
Joka korvaa suunnilleen hyvien vanhempien rakkauden ja hyvän parisuhteen ja on vielä viihdyttäväkin, ei sen suurempia vaatimuksia ole! Kumma kun ei vaan löydy.
Rautalankaa: epärealistiset odotukset.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa alkaa lainailemaan kenenkään viestejä. Mutta itse olen sitä mieltä, että jos kaveri tai ystävä alkaa kovin vaativaksi jutustelujen suhteen, välit yleensä viilenevät. Eli jos porukassa yksi alkaa nyrpistellä nenäänsä, että ei halua kuulla lapsista tai keskustella kaverin miehen työttömyydestä tms. vaan haluaa keskustella globaalista työtilanteesta tai ihmisten ahdistuksista ja parisuhteista tai ihan mitä tahansa, mikä juuri hänelle kelpaa.
Koska viittaat mm. minun näkemyksiini, niin todellisuushan on silti se, että kerron asioista täällä. Pöydän ääressä kavereiden kanssa olen hiljaa ja kuuntelen tai kyselen lisäkysymyksiä lapsista. Jos nyt on yhtään sosiaalista silmää, on kai selvää, että ei täräytä ihan pöytään, että vit*ttaa, voitaisko välillä puhua ihan vaan meistäkin, ois kiva kuulla, mitä te nykyään teette ja missä menette. Olen kyllä kautta rantain yrittänyt eli kysellä kuulumisia jne.
Kuvittelisin, että moni muu tekee toki aivan samoin eli nämähän ovat havaintoja todellisuudesta, mutta voisi jopa sanoa, että valitettavasti havainnot eivät päädy juurikaan asianomaisten korviin. Harvemmin myöskään ihmiset pitävät palopuheita omista keskustelunaihemieltymyksistä. Onneksi täällä voi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kukaan ei halua olla tekemisissä, vastaus löytyy peilistä. Oletko raskas tyyppi? Aina valittamassa? Negatiivinen? Narisija? Onko kaikki aina huonosti ja maailma potkii päähän? Onko kaikki muiden syytä?
Tässäkin ketjussa aika moni on kertonut, miten on lastenhoitoa, vanhempien hoitoa, töitä, vuorotöitä, ylitöitä ja perheen hoitoa ym. Että ei vaan ehdi. Miksi ja miten päädyt silti tähän näkemykseen? Tarkoitatko siis, että kuitenkin loppujen lopuksi nämä kirjoittaneet mammatyypit huijaavat ja todellinen syy löytyy muista ihmisistä?
Miksi muutenkaan se syy olisi aina yksinäisissä? It takes two to tango. Täälläkin on moni kirjoittanut, että ei vain oikeastaan halua nähdä ihmisiä. Onko siis tullut mieleen, että vaikutuksensa silläkin on, jos lähipiirissä on tällaisia ihmisiä? Ei oma muutos auta, ei toisia voi muuttaa, eikä toisilla ole mitään henkilökohtaista siinä, jos viihtyy itsekseen. Omassa kaveripiirissäni on ainakin ihmisiä, jotka selvästikään eivät jaksa mitään sopimisrumbaa, joten näin ollen he eivät osallistu käytännössä katsottuna koskaan tapaamisiin, koska eihän se sovittu päivä sitten useimmiten tosiaan sovi, kun eivät halua/jaksa siihen sopimisprosessiin osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Aikamoista provoilua, jonka tarkoituksella poistin. Eikö ole tullut mieleen, että aika moni yksinäinen kaipaa ihan vain seuraa eri menoihin? Tietysti juttuseura siihen päälle on ihan toivottavaa.
Se, että täällä kertoo, mitä ystävältä itse haluaisi, ei silti tarkoita sitä, että sellaista saisi tai etteikö vähempään tyytyisi. Moni voisi olla tyytyväinen jo hyvästä tutusta, joka lähtisi viikonloppuisin ja miksei arkenakin eri juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ole itsestään selvää, että osalla on niin kiire, etteivät ehdi tavata yhtään ketään. Valtaosalla kuitenkin on niin, että niitä keitä haluaa tavata, heille löytyy kyllä aikaa.
Muita ei voi muuttaa, mutta itseä voi muuttaa siten että tapaa enemmän potentiaalisia ihmisiä, jotta niihin mahtuu enemmän niitä jotka myös haluavat ystävystyä, eivätkä ole liian kiireisiä.
Ja ei, ongelmaan ei tarvita tässä kahta, jonkun yksinäisyys ei ole pätkääkään muiden syy eikä ongelma, muilla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä sellaiseen ihmiseen, johon he eivät halua pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Ihmiset, joilla on ystäviä, ovat yllättävän usein mustavalkoisesti ajattelevia katkeria ihmisiä, kuten yllä.
Kumma kun heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa löytää ystäviä :D
Olethan kuullut projisoinnista? Että näkee ne omat negatiiviset ominaisuutensa muissa. Sinun viestistäsi tulee väkisin mieleen, että ehkä katkeruus ja mustavalkoisuus onkin sinun tapasi nähdä maailma: näet mustavalkoisesti ystäviä omaavat ihmiset vääränlaisina, ja olet samalla katkera, kun sinun seurasi ei kelpaa kenellekään.
Jaa että yksinäisistä voi kyllä tehdä mustavalkoisia, negatiivisia yleistyksiä ilman että se on projisointia? Millä logiikalla?
Voi luetun ymmärtäminen: ei tehty arvioita kaikista yksinäisistä, vaan siitä yhdestä yksinäisestä, joka ensin puhui mustavalkoisuudesta ja katkeruudesta. Mistä hän keksi juuri nuo kaksi ominaisuutta kaikista maailman ominaisuuksista? Itsestään.
Älä ny jaksa. Viestissä 6300 niputettiin kohtuullisen monta yksinäistä, joten asianomaisen kommentti mustavalkoisuudesta oli täysin osuva ja tarpeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihmissuhteet ovat niitä eläviä, niitä tulee ja menee. Kukaan ei täytä kaikkia tarpeita, vaan A:n kanssa puhutaan harrastuksesta ja B:n kanssa politiikasta, C:n kanssa käydään jumpassa jne.
Yksinäisillä on yleensä kaipaus sellaisesta epärealistisesta YHDESTÄ täydellisestä ystävästä, joka on aina kiinnostunut ja samalla aaltopituudella joka asiassa. Opiskelee kun sinä opiskelee, saa lapsia kun sinä saat, eroaa kun sinä eroat, jää työttömäksi kun sinä jäät, niin että aina eletään samaa elämänvaihetta. No eihän sellaista löydy kun ei sellaista ole olemassakaan, ei vaikka kuinka tahtoisi.
No oikeasti nekin ystävyydet jotka kestävät lapsuudesta hautaan ovat sellaisia, että välillä kun elämät ovat ihan eri vaiheessa, on hiljaisempi kausi, nähdään ehkä kerran vuoteen tms. Tai ei olla tekemisissä vuosiin, mutta kun elämään palaa samoja elementtejä, niin otetaan taas yhteyttä.
Mutta tämä ei riitä yksinäiselle, yksinäinen vaatii mahdotonta. No onhan oikeus vaatia, mutta ei kannata sitten hämmästyä ja pettyä, kun toive ei toteudu.
Ihmiset, joilla on ystäviä, ovat yllättävän usein mustavalkoisesti ajattelevia katkeria ihmisiä, kuten yllä.
Kumma kun heillä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa löytää ystäviä :D
Olethan kuullut projisoinnista? Että näkee ne omat negatiiviset ominaisuutensa muissa. Sinun viestistäsi tulee väkisin mieleen, että ehkä katkeruus ja mustavalkoisuus onkin sinun tapasi nähdä maailma: näet mustavalkoisesti ystäviä omaavat ihmiset vääränlaisina, ja olet samalla katkera, kun sinun seurasi ei kelpaa kenellekään.
Jaa että yksinäisistä voi kyllä tehdä mustavalkoisia, negatiivisia yleistyksiä ilman että se on projisointia? Millä logiikalla?
Voi luetun ymmärtäminen: ei tehty arvioita kaikista yksinäisistä, vaan siitä yhdestä yksinäisestä, joka ensin puhui mustavalkoisuudesta ja katkeruudesta. Mistä hän keksi juuri nuo kaksi ominaisuutta kaikista maailman ominaisuuksista? Itsestään.
Älä ny jaksa. Viestissä 6300 niputettiin kohtuullisen monta yksinäistä, joten asianomaisen kommentti mustavalkoisuudesta oli täysin osuva ja tarpeellinen.
Sori, siis viesti 6299, ja 6300:ssa lainaus.
Yksinäisten aika tuntuu menevän muiden haukkumiseen, että miksi ne ei ole sellaisia, kuin haluan ja puhu sellaisista aiheista kuin haluan.
Tosiaan, itseään voi muuttaa, ei muita. Hassua haukkua muita, kun ne puhuu lapsista tai muusta, mikä yksinäistä ei kiinnosta. Hakee toisenlaisia kavereita, niin ongelma on ratkaistu.
Minä ainakin puhun mistä haluan ja jos yksi tuppisuu murjottaa, kun puhutaan meitä kiinnostavista asioista, hakekoot muuta seuraa
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole itsestään selvää, että osalla on niin kiire, etteivät ehdi tavata yhtään ketään. Valtaosalla kuitenkin on niin, että niitä keitä haluaa tavata, heille löytyy kyllä aikaa.
Muita ei voi muuttaa, mutta itseä voi muuttaa siten että tapaa enemmän potentiaalisia ihmisiä, jotta niihin mahtuu enemmän niitä jotka myös haluavat ystävystyä, eivätkä ole liian kiireisiä.
Ja ei, ongelmaan ei tarvita tässä kahta, jonkun yksinäisyys ei ole pätkääkään muiden syy eikä ongelma, muilla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä sellaiseen ihmiseen, johon he eivät halua pitää yhteyttä.
Itse en tiedä, millaista elämää täällä monet elävät, mutta ruuhkavuosina yhdellä jos toisella niitä kiireitä tuntuu olevan. Eli siis autuaampia metsästysmaita voi tovin joutua haeskelemaan. Eri asia, jos siirtyy jonnekin eläkeläisosastoon, mutta ymmärrettävästi kovin moni nuorempi ei kuitenkaan eläkeläisseuraa hae.
Pitänee täsmentää: jokaiseen ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi. Kuten myös sen ylläpitämiseen ja siihen panostamiseen. It takes two to tango. Jos syystä tai toisesta toinen on geneerisesti niin laiska järjestelemään menoja tai puuhastelemaan kanssaihmisten kanssa, niin minkäs sille tekee. Tai jos ei pidä ylipäänsä ystäviä kovin suuressa arvossa.
Mitähän se kertoo sinusta, että tulkitset koko ajan, että kiireet ja perhemenot ovat vain ikään kuin tekosyitä, ja oikeasti henkilö ei vain halua olla tekemisissä jonkun kapisen ja iljettävän yksinäisen kanssa. Pyritkö siis siihen, että yksinäiset velloisivat kotona omantunnontuskissaan ja syyttelisivät vain itseään ja yrittäisivät henkensä edestä muuttaa itseään? Ilmeisesti. Welcome to the real life.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta kun ei yksinäinen halua montaa ystävää, vaan sen yhden!
Joka korvaa suunnilleen hyvien vanhempien rakkauden ja hyvän parisuhteen ja on vielä viihdyttäväkin, ei sen suurempia vaatimuksia ole! Kumma kun ei vaan löydy.
Rautalankaa: epärealistiset odotukset.
Just. Minusta enemmänkin epärealistista on odottaa ja toivoa itselleen montaa tuttavaa/kaveria/ystävää kun ei ole ensimäistäkään. Ja ei, viihdyn ihan mainiosti yksinkin eli en tarvitse kuvailemaasi hybridiä elämääni (tuskin kukaan muukaan kaipaa) vaan ihmistä jonka kanssa voisi säännöllisen epäsäännöllisesti viettää aikaa käyden esim konserteissa/kesätapahtumissa/terassilla/festareilla.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisten aika tuntuu menevän muiden haukkumiseen, että miksi ne ei ole sellaisia, kuin haluan ja puhu sellaisista aiheista kuin haluan.
Tosiaan, itseään voi muuttaa, ei muita. Hassua haukkua muita, kun ne puhuu lapsista tai muusta, mikä yksinäistä ei kiinnosta. Hakee toisenlaisia kavereita, niin ongelma on ratkaistu.
Minä ainakin puhun mistä haluan ja jos yksi tuppisuu murjottaa, kun puhutaan meitä kiinnostavista asioista, hakekoot muuta seuraa
Siis se yksi ihminen, joka on kaveriporukassa, täytyy nimetä silti yksinäiseksi ja dissata häntä sen kautta? Mites ois, jos ajattelisi, että se on ihan vain yksi kymmenestä tmv. ja täysin tasa-arvoinen muiden kanssa? Vaikka hänellä ei olisi esim. lapsia.
Veikkaan, että ratkaisusi ei ole niin yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta kun ei yksinäinen halua montaa ystävää, vaan sen yhden!
Joka korvaa suunnilleen hyvien vanhempien rakkauden ja hyvän parisuhteen ja on vielä viihdyttäväkin, ei sen suurempia vaatimuksia ole! Kumma kun ei vaan löydy.
Rautalankaa: epärealistiset odotukset.
Just. Minusta enemmänkin epärealistista on odottaa ja toivoa itselleen montaa tuttavaa/kaveria/ystävää kun ei ole ensimäistäkään. Ja ei, viihdyn ihan mainiosti yksinkin eli en tarvitse kuvailemaasi hybridiä elämääni (tuskin kukaan muukaan kaipaa) vaan ihmistä jonka kanssa voisi säännöllisen epäsäännöllisesti viettää aikaa käyden esim konserteissa/kesätapahtumissa/terassilla/festareilla.
Juuri tämä.
No, onhan Trumpillakin ystäviä.