Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Joku ominaisuus se täytyy olla, että tutustuu helposti ihmisiin ja tuttavuudet syvenevät pikkuhiljaa tai nopeampaa. Tänään esim. oli yllätys eräs työkaveri, joka soitti minulle. Olemme jutelleet niitä näitä töiden sivussa ja yhtäkkiä hän soitti ja meillä oli tosi mukava puhelu ja sovimme, että lähdemme huomenna käymään kahvilla ja jatketaan juttua, kun hänellä lapset koko ajan keskeytti puhelun. Oli kiva jutella puhelimessa kaikkea ja tutustua paremmin muutenkin kuin työjuttuja puhumalla. Uskon, että meillä on huomennakin kivaa, kun tapaamme. Tällaisista ne usein alkaa. Ne pidemmät tuttavuudet ja ystävyydetkin.

Näinhän se on. Mä tutustuin jo lapsena helposti muihin, sain helposti kavereita ja ystäviä. Sama on jatkunut kohta 60 vuotta. Koskaan ei ole ollut sellaista vaihetta, että mulla ei olisi ollut yhtään ystävää tai kaveria. Ihmissuhteita on toki jäänyt muuttojen ja muiden elämäntilanteiden muutosten vuoksi, mutta aina on tullut uusia kavereita ja ystäviä. Olen puhunut niin työni kuin harrastustenikin vuoksi suurille yleisöille ja monta vuotta toiminut työnantajayritykseni edustajana. Tavannut eri puolilla maailmaa asiakaita, potentiaalisia asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja kilpailijoitakin. Työpaikkaa olen vaihtanut monta kertaa ja jokaisesta niistä on jäänyt ainakin muutama kaveri, joistakin jopa ystäviä. 

Mulle on luontevaa olla muiden ihmisten seurassa. Ja ilmeisesti aika monille on luontevaa olla mun seurassani. Olen varmaan sosiaalisesti jotenkin helppo tapaus. Muutaman kerran mulle on sanottu, että mulla on ystävälliset kasvot. Kun katson itseäni peilistä, näen hyvin tavallisen näköisen ikäiseni naisen. Ihan tavallisen. Ehkä mä vaan hymyilen aika paljon, milloin mistäkin syystä. Ihan vaikka itseksenikin, kun muistan jonkun  kivan jutun. Juttelen mielelläni paljon, mutta myös kuuntelen. Mä olen se, jonka viereen lähes tyhjässä raitiovaunussa istahtaa joku laitapuolenkulkija ja alkaa kertoa elämätarinaansa. Ja mä kuuntelen. En tiedä miksi, ei mun otsassani ainakaan mitään lue. Tai sitten lukee, mutta mä en näe sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on trolleja, jotka yrittävät esiintyä yksinäisinä, jotta saisivat mielipiteen käännettyä heitä vastaan. Lukekaa kommentteja kriittisellä otteella.

Mielipiteenmuokkausyritykset tunnistaa melko helposti. Yksittäiset tarinat ovat usein sellaisia, jolla pyritään hyökkäämään yksinäisiä vastaan osoittamalla, että joku on ollut kurja tyyppi ja siksi muutkin yksinäiset ns. ansaitsevat kaiken mahdollisen tylytyksen.

Totta. Läpinäkyvimpiä provoja on nuo, missä kerrotaan, miten itse on saanut ystäviä ja mistä niitä löytänyt. Niiden tarkoitus on nöyryyttää yksinäisiä ja oikein sormella osoittaa, kuinka olet tyhmä, kun et ymmärrä hakea ystäviä netistä, kursseilta, harrastuksista, töistä. Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä ja pirullisia, kun haluavat syyllistää yksinäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?

Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.

Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.

Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi. 

No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.

Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?

Ja kyllä joskus ihmisen yksinäisyys on hänestä itsestään johtuvaa, joskus muista, joskus elämän tilanteesta. Joskus tilanne on helposti ratkaistavissa joskus se on hankalempaa.

Ei loukkaavaa, ei pilkkaavaa eikä roskaa vaan tosiasioita.

Ongelmahan onkin siinä, että täällä on esitetty totuutena se, että yksinäisyys on aina henkilön oma vika - se on roskaa. "Joskus" on melkoisen paljon eri asia. 

Jotkut on esittäneet, mutta on täällä ennenkin ollut "sovittelevampia " näkemyksiä. Ääripäiden kommentoijat ovat sitten keskittyneet ryhtymään toisilleen - toisen toistaessa miten yksinäisyys on yksinäisen oma vika ja toisen nähdessä syyn kaikissa muissa mutta ei ikinä itsessä.

Epäilemättä, mutta nyt puhuttiinkin niistä tölväilijöistä.

Jep ja niitä on molemmissa leireissä.

Vähän pyörii kehää juttu. Aiemmin jo selitin sitä, että on varmaan ihan inhimillistä, jos ei ikuisesti ymmärrä tai kääntele poskia. On aika eri asia kyllästyä, turhautua ja vaikkapa sitten tölviäkin pilkkaamisen takia kuin sen takia, että ei yksinkertaisesti ymmärrä tai "jaksa" jonkun juttuja. Ihan hienoa toki on, jos ei lyö takaisin 50 iskunkaan jälkeen, mutta toisaalta en ihmettele, jos joku niin silti tekee. Kauttaaltaan keskustelusta kuitenkin henkii pitkälti se, että yksinäiset tai muut seuraa etsivät pyritään saamaan puolustusasemiin. Ei ihan terve asetelma keskustelulle. 

Minun mielestäni keski-iässä monenkaan ei näytä olevan helppoa saada uusia kavereita ei-valmiista ympyröistä. Eri asia, kuinka moni niitä edes yrittää saada. Mielestäni aika helppo asia ymmärtää tuo, mutta jostain syystä täällä asiasta tulee sellainen, että "kyllähän nyt kuka tahansa silloinkin saa kavereita, jos vain haluaa ja yrittää". Samahan se on parisuhdemarkkinoilla: ei 40+:na sieltäkään enää niin vaan oteta itselle kumppania.  

Se että selität näkemyksesi ei välttämättä johda siihen että toinen muuttaa kantansa. Toinen voi edelleen olla omalla kannallaan. Onhan sinullekin selitetty asia moneen kertaan toisesta näkövinkkelistä eikä se ole muuttanut juttujasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?

Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.

Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.

Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi. 

No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.

Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?

Ja kyllä joskus ihmisen yksinäisyys on hänestä itsestään johtuvaa, joskus muista, joskus elämän tilanteesta. Joskus tilanne on helposti ratkaistavissa joskus se on hankalempaa.

Ei loukkaavaa, ei pilkkaavaa eikä roskaa vaan tosiasioita.

Ongelmahan onkin siinä, että täällä on esitetty totuutena se, että yksinäisyys on aina henkilön oma vika - se on roskaa. "Joskus" on melkoisen paljon eri asia. 

Jotkut on esittäneet, mutta on täällä ennenkin ollut "sovittelevampia " näkemyksiä. Ääripäiden kommentoijat ovat sitten keskittyneet ryhtymään toisilleen - toisen toistaessa miten yksinäisyys on yksinäisen oma vika ja toisen nähdessä syyn kaikissa muissa mutta ei ikinä itsessä.

Epäilemättä, mutta nyt puhuttiinkin niistä tölväilijöistä.

Jep ja niitä on molemmissa leireissä.

Vähän pyörii kehää juttu. Aiemmin jo selitin sitä, että on varmaan ihan inhimillistä, jos ei ikuisesti ymmärrä tai kääntele poskia. On aika eri asia kyllästyä, turhautua ja vaikkapa sitten tölviäkin pilkkaamisen takia kuin sen takia, että ei yksinkertaisesti ymmärrä tai "jaksa" jonkun juttuja. Ihan hienoa toki on, jos ei lyö takaisin 50 iskunkaan jälkeen, mutta toisaalta en ihmettele, jos joku niin silti tekee. Kauttaaltaan keskustelusta kuitenkin henkii pitkälti se, että yksinäiset tai muut seuraa etsivät pyritään saamaan puolustusasemiin. Ei ihan terve asetelma keskustelulle. 

Minun mielestäni keski-iässä monenkaan ei näytä olevan helppoa saada uusia kavereita ei-valmiista ympyröistä. Eri asia, kuinka moni niitä edes yrittää saada. Mielestäni aika helppo asia ymmärtää tuo, mutta jostain syystä täällä asiasta tulee sellainen, että "kyllähän nyt kuka tahansa silloinkin saa kavereita, jos vain haluaa ja yrittää". Samahan se on parisuhdemarkkinoilla: ei 40+:na sieltäkään enää niin vaan oteta itselle kumppania.  

Se että selität näkemyksesi ei välttämättä johda siihen että toinen muuttaa kantansa. Toinen voi edelleen olla omalla kannallaan. Onhan sinullekin selitetty asia moneen kertaan toisesta näkövinkkelistä eikä se ole muuttanut juttujasi.

Mä en nyt tiedä, mistä asiasta tai näkemyksestä puhut tai mitä juttuja on selitetty. 

Yllä olevalla tarkoitin ensisijaisesti sitä, että jos edellä olen jo kommentoinut asiaa, niin mielestäni on turha palata taas siihen, että "niin mutta on toisessakin leirissä tölväilijöitä", kun olen jo sen osuuden käsitellyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?

Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.

Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.

Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi. 

No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.

Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?

Ja kyllä joskus ihmisen yksinäisyys on hänestä itsestään johtuvaa, joskus muista, joskus elämän tilanteesta. Joskus tilanne on helposti ratkaistavissa joskus se on hankalempaa.

Ei loukkaavaa, ei pilkkaavaa eikä roskaa vaan tosiasioita.

Ongelmahan onkin siinä, että täällä on esitetty totuutena se, että yksinäisyys on aina henkilön oma vika - se on roskaa. "Joskus" on melkoisen paljon eri asia. 

Jotkut on esittäneet, mutta on täällä ennenkin ollut "sovittelevampia " näkemyksiä. Ääripäiden kommentoijat ovat sitten keskittyneet ryhtymään toisilleen - toisen toistaessa miten yksinäisyys on yksinäisen oma vika ja toisen nähdessä syyn kaikissa muissa mutta ei ikinä itsessä.

Epäilemättä, mutta nyt puhuttiinkin niistä tölväilijöistä.

Jep ja niitä on molemmissa leireissä.

Vähän pyörii kehää juttu. Aiemmin jo selitin sitä, että on varmaan ihan inhimillistä, jos ei ikuisesti ymmärrä tai kääntele poskia. On aika eri asia kyllästyä, turhautua ja vaikkapa sitten tölviäkin pilkkaamisen takia kuin sen takia, että ei yksinkertaisesti ymmärrä tai "jaksa" jonkun juttuja. Ihan hienoa toki on, jos ei lyö takaisin 50 iskunkaan jälkeen, mutta toisaalta en ihmettele, jos joku niin silti tekee. Kauttaaltaan keskustelusta kuitenkin henkii pitkälti se, että yksinäiset tai muut seuraa etsivät pyritään saamaan puolustusasemiin. Ei ihan terve asetelma keskustelulle. 

Minun mielestäni keski-iässä monenkaan ei näytä olevan helppoa saada uusia kavereita ei-valmiista ympyröistä. Eri asia, kuinka moni niitä edes yrittää saada. Mielestäni aika helppo asia ymmärtää tuo, mutta jostain syystä täällä asiasta tulee sellainen, että "kyllähän nyt kuka tahansa silloinkin saa kavereita, jos vain haluaa ja yrittää". Samahan se on parisuhdemarkkinoilla: ei 40+:na sieltäkään enää niin vaan oteta itselle kumppania.  

Se että selität näkemyksesi ei välttämättä johda siihen että toinen muuttaa kantansa. Toinen voi edelleen olla omalla kannallaan. Onhan sinullekin selitetty asia moneen kertaan toisesta näkövinkkelistä eikä se ole muuttanut juttujasi.

Mä en nyt tiedä, mistä asiasta tai näkemyksestä puhut tai mitä juttuja on selitetty. 

Yllä olevalla tarkoitin ensisijaisesti sitä, että jos edellä olen jo kommentoinut asiaa, niin mielestäni on turha palata taas siihen, että "niin mutta on toisessakin leirissä tölväilijöitä", kun olen jo sen osuuden käsitellyt. 

Täsmennyksenä vielä: jos siis puhut tästä asiasta ja olet eri mieltä, niin hedelmällisempää olisi se, että itse argumentoit, millä perusteilla sinusta asia on toisin. Vielä ei tosiaan ole selitetty, miksi sinusta on ihan ok tölväillä siksi, että ei nyt vain satu jaksamaan toisten juttuja. Olen kuullut, että tölväilijöitä on molemmissa "leireissä", mutta mitään hienosyisempää en ole kuullut, vaan näitä on ikään kuin pidetty ihan rinta rinnan. Että tölväiseekö kiusaaja vai kiusattu, samapa tuo, tölväilyä kuitenkin, molempi pahempi. Että jos nyt joku sattuu suoltamaan tökeröjä henkilökohtaisuuksia ja vieläpä roskaa, niin daa, ei siitä toki sovi hermostua yhtään.

No, siitä ollaan erittäin vahvasti eri mieltä. Puhuttiin sitten tästä keskustelusta tai elämästä ylipäänsä. Puolustautua saa, kovinkin sanoin, eikä sortoa tarvitse hyväksyä loputtomasti. Ettei vaan pilkka sattuisi omaan nilkkaan. Vaan loukata ei saa tai olla asiaton ja törkeä, kun siihen ei ole mitään tosiasiallista syytä. Siitä sitten jokainen voi miettiä, mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?

Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.

Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.

Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi. 

No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.

Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?

Ja kyllä joskus ihmisen yksinäisyys on hänestä itsestään johtuvaa, joskus muista, joskus elämän tilanteesta. Joskus tilanne on helposti ratkaistavissa joskus se on hankalempaa.

Ei loukkaavaa, ei pilkkaavaa eikä roskaa vaan tosiasioita.

Ongelmahan onkin siinä, että täällä on esitetty totuutena se, että yksinäisyys on aina henkilön oma vika - se on roskaa. "Joskus" on melkoisen paljon eri asia. 

Jotkut on esittäneet, mutta on täällä ennenkin ollut "sovittelevampia " näkemyksiä. Ääripäiden kommentoijat ovat sitten keskittyneet ryhtymään toisilleen - toisen toistaessa miten yksinäisyys on yksinäisen oma vika ja toisen nähdessä syyn kaikissa muissa mutta ei ikinä itsessä.

Epäilemättä, mutta nyt puhuttiinkin niistä tölväilijöistä.

Jep ja niitä on molemmissa leireissä.

Vähän pyörii kehää juttu. Aiemmin jo selitin sitä, että on varmaan ihan inhimillistä, jos ei ikuisesti ymmärrä tai kääntele poskia. On aika eri asia kyllästyä, turhautua ja vaikkapa sitten tölviäkin pilkkaamisen takia kuin sen takia, että ei yksinkertaisesti ymmärrä tai "jaksa" jonkun juttuja. Ihan hienoa toki on, jos ei lyö takaisin 50 iskunkaan jälkeen, mutta toisaalta en ihmettele, jos joku niin silti tekee. Kauttaaltaan keskustelusta kuitenkin henkii pitkälti se, että yksinäiset tai muut seuraa etsivät pyritään saamaan puolustusasemiin. Ei ihan terve asetelma keskustelulle. 

Minun mielestäni keski-iässä monenkaan ei näytä olevan helppoa saada uusia kavereita ei-valmiista ympyröistä. Eri asia, kuinka moni niitä edes yrittää saada. Mielestäni aika helppo asia ymmärtää tuo, mutta jostain syystä täällä asiasta tulee sellainen, että "kyllähän nyt kuka tahansa silloinkin saa kavereita, jos vain haluaa ja yrittää". Samahan se on parisuhdemarkkinoilla: ei 40+:na sieltäkään enää niin vaan oteta itselle kumppania.  

Se että selität näkemyksesi ei välttämättä johda siihen että toinen muuttaa kantansa. Toinen voi edelleen olla omalla kannallaan. Onhan sinullekin selitetty asia moneen kertaan toisesta näkövinkkelistä eikä se ole muuttanut juttujasi.

Mä en nyt tiedä, mistä asiasta tai näkemyksestä puhut tai mitä juttuja on selitetty. 

Yllä olevalla tarkoitin ensisijaisesti sitä, että jos edellä olen jo kommentoinut asiaa, niin mielestäni on turha palata taas siihen, että "niin mutta on toisessakin leirissä tölväilijöitä", kun olen jo sen osuuden käsitellyt. 

Täsmennyksenä vielä: jos siis puhut tästä asiasta ja olet eri mieltä, niin hedelmällisempää olisi se, että itse argumentoit, millä perusteilla sinusta asia on toisin. Vielä ei tosiaan ole selitetty, miksi sinusta on ihan ok tölväillä siksi, että ei nyt vain satu jaksamaan toisten juttuja. Olen kuullut, että tölväilijöitä on molemmissa "leireissä", mutta mitään hienosyisempää en ole kuullut, vaan näitä on ikään kuin pidetty ihan rinta rinnan. Että tölväiseekö kiusaaja vai kiusattu, samapa tuo, tölväilyä kuitenkin, molempi pahempi. Että jos nyt joku sattuu suoltamaan tökeröjä henkilökohtaisuuksia ja vieläpä roskaa, niin daa, ei siitä toki sovi hermostua yhtään.

No, siitä ollaan erittäin vahvasti eri mieltä. Puhuttiin sitten tästä keskustelusta tai elämästä ylipäänsä. Puolustautua saa, kovinkin sanoin, eikä sortoa tarvitse hyväksyä loputtomasti. Ettei vaan pilkka sattuisi omaan nilkkaan. Vaan loukata ei saa tai olla asiaton ja törkeä, kun siihen ei ole mitään tosiasiallista syytä. Siitä sitten jokainen voi miettiä, mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin. 

Olen vastannut sinulle jo moneen kertaan tulematta ymmärretyksi. Kyseenalaistan kokonaan tuon asetelman jonka kautta hahmotat täällä käytyä keskustelua. Ne kirjoittajat jotka sinusta vain puolustautuvat, ovat minun silmissäni aktiivisen aloitteellusia ilkeilyissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kypsyminen tässä keskustelussa tarkoittaa sitä, että sen sijaan että viettäisi aikaa seurassa jossa viihtyy, sitä pitää viettää epämielyttävässä seurassa.

Koska yksinäinen niin haluaa, yhyy ja säälikää kaikki yksinäistä, kun yksinäiseltä on yksi ihminen kysellyt tyhmiä, yhyy.

Et osaa kuin ilkeillä. Häpeän sinua. Olet varmaan hyvin onneton ihminen, niinhän nettitrollit yleensä ovat.

Miksi pilkkaat yksinäisiä. Onko sinulla paha olo?

Onko helpompi ajatella että ihmiset pilkkaavat yksinäisiä kuin se että he yksinkertaisesti kyllästyvät ja turhautuvat keskustelemaan sellaisen kanssa joka vain saivartelee, jää joka pikku asiaankin kiinni, kääntää keskusteluja ympäri miten sattuu.

Kukaan ei ole pilkannut täällä yksinäisiä, on yritetty ymmärtää syitä puolin ja toisin.

Olen eri kirjoittaja, mutta bongasin pari asiaa tekstistäsi. 

No, minusta sekään ei osoita mitään positiivista vahvuutta ihmisestä, jos puheensävy muuttuu helposti ärsyyntyneeksi ja pilkkaavaksi, koska he "kyllästyvät ja turhautuvat". Päin vastoin. Jos henkilö puhuu asiallisesti, ei ole syytä hermostua tai ärsyyntyä.

Toiseksi miten joku VOI sanoa, että tässä ketjussa ei ole pilkattu yksinäisiä? Mitä tällaiselle ihmiselle lopulta pilkkaaminen sitten merkitseekään, jos tässä ketjussa EI ole vielä pilkattu? Aika monta kertaa on kuitenkin päästy sille tasolle, että "oot yksinäinen, sinussa on jokin vika". Mitä tuo sitten on, jos ei loukkaavaa, pilkkaavaa ja kaiken lisäksi vieläpä useimmiten roskaa?

Ja kyllä joskus ihmisen yksinäisyys on hänestä itsestään johtuvaa, joskus muista, joskus elämän tilanteesta. Joskus tilanne on helposti ratkaistavissa joskus se on hankalempaa.

Ei loukkaavaa, ei pilkkaavaa eikä roskaa vaan tosiasioita.

Ongelmahan onkin siinä, että täällä on esitetty totuutena se, että yksinäisyys on aina henkilön oma vika - se on roskaa. "Joskus" on melkoisen paljon eri asia. 

Jotkut on esittäneet, mutta on täällä ennenkin ollut "sovittelevampia " näkemyksiä. Ääripäiden kommentoijat ovat sitten keskittyneet ryhtymään toisilleen - toisen toistaessa miten yksinäisyys on yksinäisen oma vika ja toisen nähdessä syyn kaikissa muissa mutta ei ikinä itsessä.

Epäilemättä, mutta nyt puhuttiinkin niistä tölväilijöistä.

Jep ja niitä on molemmissa leireissä.

Vähän pyörii kehää juttu. Aiemmin jo selitin sitä, että on varmaan ihan inhimillistä, jos ei ikuisesti ymmärrä tai kääntele poskia. On aika eri asia kyllästyä, turhautua ja vaikkapa sitten tölviäkin pilkkaamisen takia kuin sen takia, että ei yksinkertaisesti ymmärrä tai "jaksa" jonkun juttuja. Ihan hienoa toki on, jos ei lyö takaisin 50 iskunkaan jälkeen, mutta toisaalta en ihmettele, jos joku niin silti tekee. Kauttaaltaan keskustelusta kuitenkin henkii pitkälti se, että yksinäiset tai muut seuraa etsivät pyritään saamaan puolustusasemiin. Ei ihan terve asetelma keskustelulle. 

Minun mielestäni keski-iässä monenkaan ei näytä olevan helppoa saada uusia kavereita ei-valmiista ympyröistä. Eri asia, kuinka moni niitä edes yrittää saada. Mielestäni aika helppo asia ymmärtää tuo, mutta jostain syystä täällä asiasta tulee sellainen, että "kyllähän nyt kuka tahansa silloinkin saa kavereita, jos vain haluaa ja yrittää". Samahan se on parisuhdemarkkinoilla: ei 40+:na sieltäkään enää niin vaan oteta itselle kumppania.  

Se että selität näkemyksesi ei välttämättä johda siihen että toinen muuttaa kantansa. Toinen voi edelleen olla omalla kannallaan. Onhan sinullekin selitetty asia moneen kertaan toisesta näkövinkkelistä eikä se ole muuttanut juttujasi.

Mä en nyt tiedä, mistä asiasta tai näkemyksestä puhut tai mitä juttuja on selitetty. 

Yllä olevalla tarkoitin ensisijaisesti sitä, että jos edellä olen jo kommentoinut asiaa, niin mielestäni on turha palata taas siihen, että "niin mutta on toisessakin leirissä tölväilijöitä", kun olen jo sen osuuden käsitellyt. 

Täsmennyksenä vielä: jos siis puhut tästä asiasta ja olet eri mieltä, niin hedelmällisempää olisi se, että itse argumentoit, millä perusteilla sinusta asia on toisin. Vielä ei tosiaan ole selitetty, miksi sinusta on ihan ok tölväillä siksi, että ei nyt vain satu jaksamaan toisten juttuja. Olen kuullut, että tölväilijöitä on molemmissa "leireissä", mutta mitään hienosyisempää en ole kuullut, vaan näitä on ikään kuin pidetty ihan rinta rinnan. Että tölväiseekö kiusaaja vai kiusattu, samapa tuo, tölväilyä kuitenkin, molempi pahempi. Että jos nyt joku sattuu suoltamaan tökeröjä henkilökohtaisuuksia ja vieläpä roskaa, niin daa, ei siitä toki sovi hermostua yhtään.

No, siitä ollaan erittäin vahvasti eri mieltä. Puhuttiin sitten tästä keskustelusta tai elämästä ylipäänsä. Puolustautua saa, kovinkin sanoin, eikä sortoa tarvitse hyväksyä loputtomasti. Ettei vaan pilkka sattuisi omaan nilkkaan. Vaan loukata ei saa tai olla asiaton ja törkeä, kun siihen ei ole mitään tosiasiallista syytä. Siitä sitten jokainen voi miettiä, mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin. 

Olen vastannut sinulle jo moneen kertaan tulematta ymmärretyksi. Kyseenalaistan kokonaan tuon asetelman jonka kautta hahmotat täällä käytyä keskustelua. Ne kirjoittajat jotka sinusta vain puolustautuvat, ovat minun silmissäni aktiivisen aloitteellusia ilkeilyissään.

Et ole kyllä ainakaan minulle vastannut moneen kertaan, mutta ehkä jollekulle toiselle. 

Saisko käytännön esimerkkejä? Niin ehkäpä tämä aukeaisi. Esimerkiksi ei kannata kuitenkaan laittaa esim. keskustelua, joka menee tähän suuntaan: "Olet aina yksinäinen, sinussa täytyy olla jokin vika" -> "Miksi olet noin ilkeä, onko sinulla mt-ongelmia?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on trolleja, jotka yrittävät esiintyä yksinäisinä, jotta saisivat mielipiteen käännettyä heitä vastaan. Lukekaa kommentteja kriittisellä otteella.

Mielipiteenmuokkausyritykset tunnistaa melko helposti. Yksittäiset tarinat ovat usein sellaisia, jolla pyritään hyökkäämään yksinäisiä vastaan osoittamalla, että joku on ollut kurja tyyppi ja siksi muutkin yksinäiset ns. ansaitsevat kaiken mahdollisen tylytyksen.

Totta. Läpinäkyvimpiä provoja on nuo, missä kerrotaan, miten itse on saanut ystäviä ja mistä niitä löytänyt. Niiden tarkoitus on nöyryyttää yksinäisiä ja oikein sormella osoittaa, kuinka olet tyhmä, kun et ymmärrä hakea ystäviä netistä, kursseilta, harrastuksista, töistä. Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä ja pirullisia, kun haluavat syyllistää yksinäisiä.

No hehheh. Vaikutat pitävän itseäsi paljon nokkelampana kuin miten esimerkiksi minä sinut koen. Juttusi todellakin toistavat itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on trolleja, jotka yrittävät esiintyä yksinäisinä, jotta saisivat mielipiteen käännettyä heitä vastaan. Lukekaa kommentteja kriittisellä otteella.

Mielipiteenmuokkausyritykset tunnistaa melko helposti. Yksittäiset tarinat ovat usein sellaisia, jolla pyritään hyökkäämään yksinäisiä vastaan osoittamalla, että joku on ollut kurja tyyppi ja siksi muutkin yksinäiset ns. ansaitsevat kaiken mahdollisen tylytyksen.

Totta. Läpinäkyvimpiä provoja on nuo, missä kerrotaan, miten itse on saanut ystäviä ja mistä niitä löytänyt. Niiden tarkoitus on nöyryyttää yksinäisiä ja oikein sormella osoittaa, kuinka olet tyhmä, kun et ymmärrä hakea ystäviä netistä, kursseilta, harrastuksista, töistä. Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä ja pirullisia, kun haluavat syyllistää yksinäisiä.

No hehheh. Vaikutat pitävän itseäsi paljon nokkelampana kuin miten esimerkiksi minä sinut koen. Juttusi todellakin toistavat itseään.

Joo. Samat jutut vaan toistuu ja toistuu ja toistuu ja toistuu ja...

Itse olen monen mielestä kai ollut ilkeä, kun olen yrittänyt avata sitä, miksi toinen saattaa etääntyä lupaavasti alkaneesta tuttavuudesta. Olen vetäytynyt ihmissuhteesta, jossa olen kokenut toisen liian vaativaksi ja ripustautuvaksi. Olen myös yrittänyt selittää, miksi en ole halunnut näissä tuttavuuksissa alkaa tilinpäätöskeskusteluihin: en halua jumahtaa neuvotteluvaiheeseen, kun olen jo päättänyt ihmissuhteesta etääntyä enkä halua vastaanottaa pettymyksen ja torjunnan aiheuttamaa henkilökohtaisuuksiin menemistä.

Tämän selkeämmin en osaa asiaa perustella. Ja vielä kertauksen vuoksi: kumpikaan ei mielestäni tee tässä "väärin" eikä kummassakaan ole välttämättä "vikaa". Kaikkien kanssa ei vain odotukset ja kaverikemiat lopulta kohtaa, vaikka takana olisikin muutama kivasti mennyt tapaaminen.

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Minä voin myöntää, että lopetin kerran yhteydenpidon kuin seinään, koska eräässä tilanteessa koin itseni sosiaalisesti kyvyttömäksi. Se hävettää, mutta yritän ottaa tilanteesta jatkoa varten opiksi. Käytökseni ei ollut sellaista mitä pidän arvostettavana.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Nyt on pakko kysyä, että minkä ihmeen takia pitäisi. Jos kokee toisen ihmisen raskaaksi ja ahdistavaksi ja haluaa vain päästä erilleen, miksi pitäisi ruoskia itseään ja pohtia ja miettiä, miksi tekee mitään ja miten. Jos vain haluaa mahdollisimman kivuttomasti erilleen, eikä halua sitä (kuten tuolla joku jo aiemmin kirjoitti) neuvotteluvaihetta, missä uhkaillaan ja kiristetään ja itketään ja luvataan maat ja mannut ja lopulta ehkä aletaan jopa vainoamaan.

Laastarikin on kivuttomampaa repiä kerralla irti, kuin nitkuttaa ja liimata takaisin ja taas nitkuttaa vähän pois.

Itse olen kokenut, kun aloin liikaa selittelemään, kuinka eräs tuttava(tai ystävä kai hänen mielestään), uhkasi tappaa itsensä jos jätän hänet. Olisi pitänyt vain häipyä selittelemättä kuvioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Minä voin myöntää, että lopetin kerran yhteydenpidon kuin seinään, koska eräässä tilanteessa koin itseni sosiaalisesti kyvyttömäksi. Se hävettää, mutta yritän ottaa tilanteesta jatkoa varten opiksi. Käytökseni ei ollut sellaista mitä pidän arvostettavana.

Jälkikäteen olisin valmis selittämään käytöstäni, jos selitystä pyydettäisiin, mutta ystävyyteen en olisi valmis.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Edelleen eri mieltä. Rajattomat ihmiset vaativat, että toisten on jatkuvasti joustettava omasta mukavuudestaan heitä miellyttääkseen - mutta kun ei ole.

Minun ei tarvitse selittää, miksi teen elämässäni tiettyjä ratkaisuja. Minun ei tarvitse laittaa jokaisen ihmisen tarpeita omien tarpeitteni edelle. Minun ei tarvitse kokea syyllisyyttä tai pyytää anteeksi, jos minulta halutaan asioita joita en voi tarjota.

Teen kompromisseja, joustan ja ajattelen muita lukemattomissa tilanteissa. Minun ei tarvitse syyllistyä siitä, etten tee sitä aina, kun joku keksii minulta sitä pyytää.

Moni ei tykkää puhua puhelimessa. 4G- ja 5G-verkon säteilyriskit, tuntuvat herkimmillä, kuumotuksena korvalla ja olo on muutenkin epämiellyttävä, voimakkaasti säteilevien, langattomien teknisten laitteiden lähellä. Puhelimitse voi toki sopia tapaamisia, tekstareillakin.

Kannattaa tavata ihmisiä, ihan kahvikupin ääressä, se on mukavinta. Tulee lähdettyä ulos kotoa ja kun on ei-kenenkään-maalla, on tasavertaisempi kohtaaminen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Edelleen eri mieltä. Rajattomat ihmiset vaativat, että toisten on jatkuvasti joustettava omasta mukavuudestaan heitä miellyttääkseen - mutta kun ei ole.

Minun ei tarvitse selittää, miksi teen elämässäni tiettyjä ratkaisuja. Minun ei tarvitse laittaa jokaisen ihmisen tarpeita omien tarpeitteni edelle. Minun ei tarvitse kokea syyllisyyttä tai pyytää anteeksi, jos minulta halutaan asioita joita en voi tarjota.

Teen kompromisseja, joustan ja ajattelen muita lukemattomissa tilanteissa. Minun ei tarvitse syyllistyä siitä, etten tee sitä aina, kun joku keksii minulta sitä pyytää.

Rajattomat ihmiset vaativat myös sitä, että muiden pitäisi osata lukea heidän ajatuksensa, koska heillä on vaikeuksia ilmaista ajatuksiaan jämäkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Nyt on pakko kysyä, että minkä ihmeen takia pitäisi. Jos kokee toisen ihmisen raskaaksi ja ahdistavaksi ja haluaa vain päästä erilleen, miksi pitäisi ruoskia itseään ja pohtia ja miettiä, miksi tekee mitään ja miten. Jos vain haluaa mahdollisimman kivuttomasti erilleen, eikä halua sitä (kuten tuolla joku jo aiemmin kirjoitti) neuvotteluvaihetta, missä uhkaillaan ja kiristetään ja itketään ja luvataan maat ja mannut ja lopulta ehkä aletaan jopa vainoamaan.

No tietenkin sen takia, että toimisi tilanteessa kuin tilanteessa mahdollisimman oikein ja hyvin kaikkia kohtaan. Voisi sanoa jälkikäteen, että niin putkeen meni kuin oli mahdollista.

Jos ei tällaisia miettisi, voisi käyttäytyä aina miten sattuu. Ihan vain oman mielensä mukaan. Eihän täällä yksin kuitenkaan eletä, ja muillakin on tunteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Nyt on pakko kysyä, että minkä ihmeen takia pitäisi. Jos kokee toisen ihmisen raskaaksi ja ahdistavaksi ja haluaa vain päästä erilleen, miksi pitäisi ruoskia itseään ja pohtia ja miettiä, miksi tekee mitään ja miten. Jos vain haluaa mahdollisimman kivuttomasti erilleen, eikä halua sitä (kuten tuolla joku jo aiemmin kirjoitti) neuvotteluvaihetta, missä uhkaillaan ja kiristetään ja itketään ja luvataan maat ja mannut ja lopulta ehkä aletaan jopa vainoamaan.

No tietenkin sen takia, että toimisi tilanteessa kuin tilanteessa mahdollisimman oikein ja hyvin kaikkia kohtaan. Voisi sanoa jälkikäteen, että niin putkeen meni kuin oli mahdollista.

Jos ei tällaisia miettisi, voisi käyttäytyä aina miten sattuu. Ihan vain oman mielensä mukaan. Eihän täällä yksin kuitenkaan eletä, ja muillakin on tunteet. 

Minustakin tämän pitäisi olla tavoite. Vaikkei tämän mukaisesti aina kykenisikään toimimaan, niin minusta olisi näissäkin tilanteissa hyvä pistää merkille se olisiko jotain sellaisia asioita, joiden kanssa itsessään pitäisi tehdä työtä. Virheistä ei toki tarvitse loputtoman pitkään ruoskia itseään, mutta niistä olisi silti hyvä pyrkiä ottamaan opiksi sen minkä voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimikoon miten haluavat (tai no, eihän se monesti mitenkään toivottavaa ole), mutta loppukaneetti "tämä on ihan ok" vie usein pohjaa ihmisten selityksiltä. En tiedä, mihin käytöksen kultaiseen kirjaan tässä vetoaisin tai mistä vastaavasti he sen "ok:nsa" ovat löytäneet, mutta aika monet ihmisten tempauksista ovat heille itselleen helppoja ja mukavia, eikä ole kyse missään määrin siitä, että kys. toimintatapa olisi oikein kaikkia kohtaan, oikeudenmukaista ja mahdollisimman miellyttävällä tavalla toteutettu. Tässä kohdin siis peräänkuuluttaisin sitä, että kykenisi olemaan itsekriittinen, analysoimaan itseään ja toteamaan, että juu, ei ollut mukavasti tehty, mutta teinpä niin silti ja teen jatkossakin tarvittaessa - tai ehkä jopa kykenisi miettimään, että niin, voisihan tämän toisinkin tehdä, vaikka vaivaa vaatisikin enemmän. Jostain syystä ihmiset haluavat mustasta usein valkoista. Harvempi haluaa myöntää, että esim. loukkasi toista, koska oma mukavuus oli tärkeämpää. 

Edelleen eri mieltä. Rajattomat ihmiset vaativat, että toisten on jatkuvasti joustettava omasta mukavuudestaan heitä miellyttääkseen - mutta kun ei ole.

Minun ei tarvitse selittää, miksi teen elämässäni tiettyjä ratkaisuja. Minun ei tarvitse laittaa jokaisen ihmisen tarpeita omien tarpeitteni edelle. Minun ei tarvitse kokea syyllisyyttä tai pyytää anteeksi, jos minulta halutaan asioita joita en voi tarjota.

Teen kompromisseja, joustan ja ajattelen muita lukemattomissa tilanteissa. Minun ei tarvitse syyllistyä siitä, etten tee sitä aina, kun joku keksii minulta sitä pyytää.

Minun mielestäni puhut pitkälti eri asioista. Mutta mitä tulee kompromisseihin, niin ajattelet varmaankin, että teet niitä silloin, kun sinulle se sopii - ja pidät sitä varmaankin ihan ok:na. Itse en näe edes valtiollisella tasolla kompromisseja näin. Kompromissit ovat usein tilanteita, joista kukaan ei erityisemmin pidä, mutta niihin on vain suostuttava yhteisen hyvän ja isomman kokonaisuuden nimissä.

Mitä tulee "rajattomiin" ihmisiin, niin itse asiassa "rajattomat" ihmiset joustavat itse liikaa. Mutta mihin nyt sitten vetää raja ja mihin ei... Omasta mielestäni korrekti ja kohtelias ihminen huomioi myös toiset, tarkastelee asioita toisten näkökulmasta eikä junttaa vain minäminää. Oli tähän mitään tosiasiallista velvollisuutta tai ei - pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa veroja.

Ainahan sinä voit myös toimia, miten haluat, mutta ei ehkä kannata sen jälkeen sanoa, että ah minä olen niin mukava ihminen. Sillä niitäkin löytyy, jotka kykenevät huomioimaan muitakin kuin itsensä.