Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa yksinäiset nyt rehellisesti. Miksi ihmisen, kenellä on perhe ja sukua ja ystäviä ja kavereita, pitäisi alkaa teidän olkapääksi ja murheiden jakajaksi?
Vain näin lyhyt kysymys. Liekö saan vastausta.
Ethän sinä itsekään vastannut kysymykseeni siitä, miksi se ei saa olla ihmissuhteen perusta.
Eli et pystynyt vastaamaan lyhyeen kysymykseen.
Miksi luulet, että juuri sinun seurasi kiinnostaisi esimerkiksi minua? Mistä tiedän millainen ihminen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa yksinäiset nyt rehellisesti. Miksi ihmisen, kenellä on perhe ja sukua ja ystäviä ja kavereita, pitäisi alkaa teidän olkapääksi ja murheiden jakajaksi?
Vain näin lyhyt kysymys. Liekö saan vastausta.
Ethän sinä itsekään vastannut kysymykseeni siitä, miksi se ei saa olla ihmissuhteen perusta.
Eli et pystynyt vastaamaan lyhyeen kysymykseen.
Tulkintasi on kohtuullisen yksisilmäinen. Olin itse asiassa aloittamassa vastausta siihen. Mutta en näe mitään syytä vastata henkilölle, joka olettaa, että voi itse kiertää kysymykset, mutta silti esittää niitä muille.
Vastaa sä ekaksi, mä vastaan sitten. Esitin kysymyksen ensiksi.
Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...
Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa yksinäiset nyt rehellisesti. Miksi ihmisen, kenellä on perhe ja sukua ja ystäviä ja kavereita, pitäisi alkaa teidän olkapääksi ja murheiden jakajaksi?
Vain näin lyhyt kysymys. Liekö saan vastausta.
Ethän sinä itsekään vastannut kysymykseeni siitä, miksi se ei saa olla ihmissuhteen perusta.
Eli et pystynyt vastaamaan lyhyeen kysymykseen.
Tulkintasi on kohtuullisen yksisilmäinen. Olin itse asiassa aloittamassa vastausta siihen. Mutta en näe mitään syytä vastata henkilölle, joka olettaa, että voi itse kiertää kysymykset, mutta silti esittää niitä muille.
Vastaa sä ekaksi, mä vastaan sitten. Esitin kysymyksen ensiksi.
Etsinä ole minulta mitään kysynyt. On yksi.kertaisuutta luulla, että täällä on vain yksi kirjoittaja sinun lisäksi
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...
Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?
Juu, mulla voisi olla mies ja lapsia - jos voisi. Ystäviä on, mutta viettäisin varmasti aktiivisempaa seuraelämää, jos näin olisi. Olisinko silti voinut toimia siten, että tilanne olisi todella se? No jaa, menee jo aika spekuloinniksi moneltakin osin.
En sanoisi ystävyyksiä yksipuolisiksi, mutta osa perheellisistä on turhan laiskoja ja kykenemättömiä merkitsemään menoja kalentereihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jokainen vapaa hetki on varattu jo kuukausikaupalla etukäteen. Voisinko tätä muuttaa? Tuskin.
Yksi syy varmasti sekin, että lapsena en ole esim. harrastanut joukkueharrastuksia, joista olisi jäänyt kavereita.
Yksi syy se, että suuri osa opiskelukavereista on muuttanut pk-seudulle.
Toki yksi syy sekin, että itselläni on tiettyjä periaatteita ja arvostan laatua. En näe syytä kerätä ympärille haaremia viihdyttäjiä, jos kuitenkin arvomaailmamme menee täysin ristiin emmekä ylipäänsä pääse juuri pintaa syvemmälle. En nyt tosin tiedä, olisiko silti tällaisenkaan haaremin keräämiseen ollut juuri mahdollisuuksia.
Viimeisenä syynä voisi mainita senkin, että pätkätyöt aiheuttavat työkaverien puutetta ja yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa yksinäiset nyt rehellisesti. Miksi ihmisen, kenellä on perhe ja sukua ja ystäviä ja kavereita, pitäisi alkaa teidän olkapääksi ja murheiden jakajaksi?
Vain näin lyhyt kysymys. Liekö saan vastausta.
Ethän sinä itsekään vastannut kysymykseeni siitä, miksi se ei saa olla ihmissuhteen perusta.
Eli et pystynyt vastaamaan lyhyeen kysymykseen.
Tulkintasi on kohtuullisen yksisilmäinen. Olin itse asiassa aloittamassa vastausta siihen. Mutta en näe mitään syytä vastata henkilölle, joka olettaa, että voi itse kiertää kysymykset, mutta silti esittää niitä muille.
Vastaa sä ekaksi, mä vastaan sitten. Esitin kysymyksen ensiksi.
Etsinä ole minulta mitään kysynyt. On yksi.kertaisuutta luulla, että täällä on vain yksi kirjoittaja sinun lisäksi
Juuh. Sovitaan näin, että kysyin joltakulta toiselta, joka nyt sattuu puhumaan sinun tavoin toistuvasti olkapäästä ja murheista. Uskokoon ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...
Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?
Olisi kannattanut elää sellaista elämää, joka ei traumatisoi pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ihan totta, että osa saa helposti ystäviä missä vaan. Hyviäkin, vastavuoroisia. Osa sitten vaikeammin.
Itse olen perusluonteeltani kiltti ja arka ja helposti kerään lähelleni hyväksikäyttäjiä. Olen hyvä kuuntelemaan ja osa kavereistani puhuu ja puhuu, ilkeilee estoitta jos on paha päivä, vuodattaa kaikki ongelmansa ratkaistavakseni mutteivät useinkaan ole millään lailla kiinnostuneita mun asioista ja myös ilmaisevat asian suoraan. Tätä kaverityyppiä kerään helposti lähelleni mutta mulla on pulaa oikeista tosiystävistä. Siksi olen omalla tavallani välillä yksinäinen.
Toisaalta mulla on ihana äiti joka kuuntelee ja välittää, kivat lapset ja mies, työ ja harrastuksia ja sitten noita jonkin sortin kavereita niin syvästi yksinäinen en kuitenkaan ole. Tänäänkin tulee yksi kaveri kahville purkamaan sydäntään. Onhan se toisaalta mielenkiintoista kun kuulee ihmisten elämäntarinoita salaisimpia yksityiskohtia myöten, muhun luotetaan todella ja sekin on syy olla kiitollinen.
Tsemppiä kaikille yksinäisille ja muillekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...
Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?Juu, mulla voisi olla mies ja lapsia - jos voisi. Ystäviä on, mutta viettäisin varmasti aktiivisempaa seuraelämää, jos näin olisi. Olisinko silti voinut toimia siten, että tilanne olisi todella se? No jaa, menee jo aika spekuloinniksi moneltakin osin.
En sanoisi ystävyyksiä yksipuolisiksi, mutta osa perheellisistä on turhan laiskoja ja kykenemättömiä merkitsemään menoja kalentereihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jokainen vapaa hetki on varattu jo kuukausikaupalla etukäteen. Voisinko tätä muuttaa? Tuskin.
Yksi syy varmasti sekin, että lapsena en ole esim. harrastanut joukkueharrastuksia, joista olisi jäänyt kavereita.
Yksi syy se, että suuri osa opiskelukavereista on muuttanut pk-seudulle.
Toki yksi syy sekin, että itselläni on tiettyjä periaatteita ja arvostan laatua. En näe syytä kerätä ympärille haaremia viihdyttäjiä, jos kuitenkin arvomaailmamme menee täysin ristiin emmekä ylipäänsä pääse juuri pintaa syvemmälle. En nyt tosin tiedä, olisiko silti tällaisenkaan haaremin keräämiseen ollut juuri mahdollisuuksia.
Viimeisenä syynä voisi mainita senkin, että pätkätyöt aiheuttavat työkaverien puutetta ja yksinäisyyttä.
Oletko varma että perheelliset ovat laiskoja tai kykenemättömiä? Vai että he ovat ehkä niin väsyneitä etteivät jaksa tai halua. Perheellisen on vaikea tehdä mitään suunnitelmia kun ei koskaan ole yhden kalenterista vaan useiden. Sairaudet, vanhempaiillat, harrastukset, turnaukset, myyjäiset.. Perheellisten kalenterit ovat usein niin täynnä etteivät he halua sinne mitään enempää.
Aika harvalla on myöskään varaa edes mihinkään harrastuksiin ylipäätään kun katsoo köyhyysrajan alapuolella olevien lasten määrää
Moni myös muuttaa, varmaan aika harva asuu koko elämäänsä samojen ihmisten kanssa samalla paikkakunnalla muutta ei jää yksinäiseksi
Kaikki asiat voi olla vaikuttavia mutta tuskin mitään ehdottomia ehtoja yksinäisyyden synnylle
Jäljelle jääviä asioita voi sitten miettiä miksi näin voi käydä ja onko jotain tehtävissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...
Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?Olisi kannattanut elää sellaista elämää, joka ei traumatisoi pahasti.
Sellaiselle ei voi kyllä mitään muuta kuin käsitellä traumoja ja yrittää hyväksyä itsensä ja toivoa parempaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ihan totta, että osa saa helposti ystäviä missä vaan. Hyviäkin, vastavuoroisia. Osa sitten vaikeammin.
Itse olen perusluonteeltani kiltti ja arka ja helposti kerään lähelleni hyväksikäyttäjiä. Olen hyvä kuuntelemaan ja osa kavereistani puhuu ja puhuu, ilkeilee estoitta jos on paha päivä, vuodattaa kaikki ongelmansa ratkaistavakseni mutteivät useinkaan ole millään lailla kiinnostuneita mun asioista ja myös ilmaisevat asian suoraan. Tätä kaverityyppiä kerään helposti lähelleni mutta mulla on pulaa oikeista tosiystävistä. Siksi olen omalla tavallani välillä yksinäinen.
Toisaalta mulla on ihana äiti joka kuuntelee ja välittää, kivat lapset ja mies, työ ja harrastuksia ja sitten noita jonkin sortin kavereita niin syvästi yksinäinen en kuitenkaan ole. Tänäänkin tulee yksi kaveri kahville purkamaan sydäntään. Onhan se toisaalta mielenkiintoista kun kuulee ihmisten elämäntarinoita salaisimpia yksityiskohtia myöten, muhun luotetaan todella ja sekin on syy olla kiitollinen.
Tsemppiä kaikille yksinäisille ja muillekin!
Tunnet itsesi aika hyvin ja pystyt kriittisesti miettimään mitä elämässäsi tapahtuu ehkä rohkaistut vielä astumaan ulos roolistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...
Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?Juu, mulla voisi olla mies ja lapsia - jos voisi. Ystäviä on, mutta viettäisin varmasti aktiivisempaa seuraelämää, jos näin olisi. Olisinko silti voinut toimia siten, että tilanne olisi todella se? No jaa, menee jo aika spekuloinniksi moneltakin osin.
En sanoisi ystävyyksiä yksipuolisiksi, mutta osa perheellisistä on turhan laiskoja ja kykenemättömiä merkitsemään menoja kalentereihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jokainen vapaa hetki on varattu jo kuukausikaupalla etukäteen. Voisinko tätä muuttaa? Tuskin.
Yksi syy varmasti sekin, että lapsena en ole esim. harrastanut joukkueharrastuksia, joista olisi jäänyt kavereita.
Yksi syy se, että suuri osa opiskelukavereista on muuttanut pk-seudulle.
Toki yksi syy sekin, että itselläni on tiettyjä periaatteita ja arvostan laatua. En näe syytä kerätä ympärille haaremia viihdyttäjiä, jos kuitenkin arvomaailmamme menee täysin ristiin emmekä ylipäänsä pääse juuri pintaa syvemmälle. En nyt tosin tiedä, olisiko silti tällaisenkaan haaremin keräämiseen ollut juuri mahdollisuuksia.
Viimeisenä syynä voisi mainita senkin, että pätkätyöt aiheuttavat työkaverien puutetta ja yksinäisyyttä.
Oletko varma että perheelliset ovat laiskoja tai kykenemättömiä? Vai että he ovat ehkä niin väsyneitä etteivät jaksa tai halua. Perheellisen on vaikea tehdä mitään suunnitelmia kun ei koskaan ole yhden kalenterista vaan useiden. Sairaudet, vanhempaiillat, harrastukset, turnaukset, myyjäiset.. Perheellisten kalenterit ovat usein niin täynnä etteivät he halua sinne mitään enempää.
Aika harvalla on myöskään varaa edes mihinkään harrastuksiin ylipäätään kun katsoo köyhyysrajan alapuolella olevien lasten määrää
Moni myös muuttaa, varmaan aika harva asuu koko elämäänsä samojen ihmisten kanssa samalla paikkakunnalla muutta ei jää yksinäiseksi
Kaikki asiat voi olla vaikuttavia mutta tuskin mitään ehdottomia ehtoja yksinäisyyden synnylle
Jäljelle jääviä asioita voi sitten miettiä miksi näin voi käydä ja onko jotain tehtävissä..
Tarkoitin tuolla laiskuudella ja kykenemättömyydellä ihan mitä tahansa syytä, minkä takia ei pysty tuota tekemään. En siis tarkoita jotenkin "vajaata" henkilöä, jolla ei pysy esim. kalenterikynä kädessä. Motiivit noihin asioihin voivat olla mitkä vaan, mutta sitä tosielämää ne eivät silti muuksi muuta - seura on silti vähemmän aktiivista.
Niin siis enhän minäkään ole opiskellut edes kotipaikkakunnalla. En oikeastaan missään vaiheessa. Mutta olen niitä, jotka voisivat opiskelujen jälkeenkin pitää yhteyksiä ja nähdä, paikkakunnasta viis. Monella tähän ei voimat (?) tai kiinnostus riitä.
Se on minusta vähän hassua, että samalla kun perheelliset julistavat kiireistään ja siitä, että perhe on pop, niin he eivät kuitenkaan oikein suostu uskomaan, että toisten perheillä voisi olla suuri vaikutus toisten vähemmän aktiiviseen seuraelämään. He siis olettavat, että ainahan sitä on jossain muualla joitain muita. No, itse asiassa ei ole. Kun on 40+, niin ympärillä on todellakin paljon perheellisiä, luonnollisesti. Eronneita, naimisissa olevia, parisuhteessa olevia... On paljon sellaisiakin, joilla on 0-1 lasta, mutta joiden lähes ainoa kaveri on puoliso eivätkä muut pahemmin kiinnosta. Ehkä juuri siksi, että se on kätevää - ei tarvitse etsiä niitä uusia kavereita.
Kun myös koitetaan kaivaa niitä syitä, että täytyy olla jokin vika, niin monet perheelliset kaverithan näkevät aivan yhtä vähän ihmisiä, elleivät jopa vähemmän. Onko siis niin, että perheellisillä elämäntilanne merkkaa eikä heissä ole vikaa, mutta muissa taas täytyy olla vikaa, jos kavereita ei nähdä harva se päivä eikä uusia kavereitakaan saa tuosta noin vaan? Aika omituinen logiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin taas että olen jälleen jäänyt porukan ulkopuolelle. Vietettiin harrastuskaverin kanssa aikaa muuallakin, joten luulin että olemme ystävystymässä. Jossain vaiheessa tajusin että hän ei ole aikoihin pitänyt itse yhteyttä vaan aloitteen tekijä olen ollut minä. Vähensin itsekin yhteydenpitoa kun en halunnut tunkeilla. Tänään kuulin sivusta kun hän ja toinen harrastekaveri suunnittelivat perjantaille illanistujaisia, jonne oli tulossa pari muutakin. Arvaatte varmaan ettei minua ole sinne kutsuttu. Mussa on pakko olla jotain vikaa. Saan helposti tuttuja mutta suhteet ei syvene, ja aina lopulta huomaan että kaikki muut tekee keskenään kaiken maailman mökkireissuja jne ja itse pysyn vain tuttuna jota moikataan kun tavataan. En halua tunkea itseäni väkisin mihinkään mukaan.
Kuinka usein olet itse ollut illanistujaisten ja mökkireissujen järjestäjä? En kysy tätä pahalla, mutta mä olin jo nuorena opiskeluaikoina porukassa se, joka innokkaimmin järjesti kaikenlaista yhteistä. Ja sain kyllä aina vastakutsun, kun joku muu järjesti. Ensimmäisessä työpaikassani oli aika paljon välivuottaan pitäviä nuoria ja sielläkin mä järjestin tälle nuorten porukalle kaikenlaista vapaa-ajan juttua. Osa heistä on kavereitani vieläkin, vaikka aikaa onkin kulunut jo yli 30 vuotta. Alaa vaihdoin nelikymppisenä. Opiskelin ammattikorkeassa aikuispuolella ja vanhin opiskelija oli vähän päälle viiskymppinen ja nuorin taisi olla jotain 35. Ensimmäisen perjantain päätteeksi huikkasin, että jaahas, ketkäs tästä porukasta lähtee tuohon viereiseen ravintolaan parantamaan maailmaa. Yli puolet lähti. Osa joi limsaa, koska olivat autolla, osa otti oluen tms. Yhdet juotiin ja sitten tietenkin kaikilla alkoi olla jo kotiinlähdön aika, perheellisiä kun oltiin. Lähiopetusta oli vain harvoin, mutta aina, kun oli läsnäoloviikko, perinteeksi tuli perjantainen maailman parannus. Kouluasioita, omia asioita, yleisiä asioita. Helppo tutustua. Ja siten koulullakin oli kaikkien luontevaa olla porukassa, tehdä ryhmätöitä yhdessä, pyytää apua toiselta jossain ongelmassa jne.
Porukoissa pysymiseen on kaksi varsin yksinkertaista keinoa. Toinen on, että perustaa porukan itse. Kuten tuo mun huikkaus amk:ssa, että ketkä lähtevät parantamaan maailmaa. Ja toinen on, että on aktiivisesti osa porukkaa. Ehdottaa, hoitaa järjestelyt, huolehtii, että kaikki ovat tietoisia aikatauluista ja paikosta jne. Tähän jälkimmäiseen on lähdettävä aika varhaisessa vaiheessa ryhmän muodostumisen jälkeen, koska jos kovin pitkään odottaa, jää helposti ryhmän reunalle ja sieltä ei ole enää sen jälkeen ihan helppoa nousta aktiiviseksi toimijaksi ryhmässä. Jos ryhmän aktiiviseksi toimijaksi ryhtyy henkilö, joka tykkää kuppikunnista ja haluaa valita vain tietyt henkilöt, käy hyvin helposti juuri kuten sulle on käynyt. Jos taas kuuluu niihin ihmisiin, joiden mielestä kaikki ryhmässä kutsutaan, kannattaa ryhtyä aktiiviseksi toimijaksi itse.
On hyvä muistaa, että kenelläkään ryhmässä ei ole mitään velvollisuutta järjestää yhtään mitään ja jokaisella on oikeus valita, keitä pyytää mukaansa. Ei siis kannata jämähtää siihen ajatukseen, että kaiken kivan järjestäminen on kaikkien muiden paitsi ei minun tehtäväni. Jos ei koskaan ehdota ja järjestä mitään eikä edes osallistu järjestelyihin, silloinkin tipahtaa helposti porukasta pois.
Olen koittanut järjestää paljonkin tekemistä, pääsääntöisesti ne ovat olleet yhden illan juttuja: keikkoja, teatteria, grillaamista, muuta sellaista. Joskus on tullut muutama, joskus ei ketään. Joku ehkä peruu viime hetkellä, joku ei vastaa viestiin pitkään aikaan. Into järjestää isompaa lässähti erään kerran jälkeen, kun suunnitelmissa oli pieni reissu mutta kukaan ei sittenkään lopulta lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...
Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?Juu, mulla voisi olla mies ja lapsia - jos voisi. Ystäviä on, mutta viettäisin varmasti aktiivisempaa seuraelämää, jos näin olisi. Olisinko silti voinut toimia siten, että tilanne olisi todella se? No jaa, menee jo aika spekuloinniksi moneltakin osin.
En sanoisi ystävyyksiä yksipuolisiksi, mutta osa perheellisistä on turhan laiskoja ja kykenemättömiä merkitsemään menoja kalentereihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jokainen vapaa hetki on varattu jo kuukausikaupalla etukäteen. Voisinko tätä muuttaa? Tuskin.
Yksi syy varmasti sekin, että lapsena en ole esim. harrastanut joukkueharrastuksia, joista olisi jäänyt kavereita.
Yksi syy se, että suuri osa opiskelukavereista on muuttanut pk-seudulle.
Toki yksi syy sekin, että itselläni on tiettyjä periaatteita ja arvostan laatua. En näe syytä kerätä ympärille haaremia viihdyttäjiä, jos kuitenkin arvomaailmamme menee täysin ristiin emmekä ylipäänsä pääse juuri pintaa syvemmälle. En nyt tosin tiedä, olisiko silti tällaisenkaan haaremin keräämiseen ollut juuri mahdollisuuksia.
Viimeisenä syynä voisi mainita senkin, että pätkätyöt aiheuttavat työkaverien puutetta ja yksinäisyyttä.
Oletko varma että perheelliset ovat laiskoja tai kykenemättömiä? Vai että he ovat ehkä niin väsyneitä etteivät jaksa tai halua. Perheellisen on vaikea tehdä mitään suunnitelmia kun ei koskaan ole yhden kalenterista vaan useiden. Sairaudet, vanhempaiillat, harrastukset, turnaukset, myyjäiset.. Perheellisten kalenterit ovat usein niin täynnä etteivät he halua sinne mitään enempää.
Aika harvalla on myöskään varaa edes mihinkään harrastuksiin ylipäätään kun katsoo köyhyysrajan alapuolella olevien lasten määrää
Moni myös muuttaa, varmaan aika harva asuu koko elämäänsä samojen ihmisten kanssa samalla paikkakunnalla muutta ei jää yksinäiseksi
Kaikki asiat voi olla vaikuttavia mutta tuskin mitään ehdottomia ehtoja yksinäisyyden synnylle
Jäljelle jääviä asioita voi sitten miettiä miksi näin voi käydä ja onko jotain tehtävissä..
Kyllä sinne kalenteriin voisi edes kerran viikossa järjestää illan kaverille, koska sitten kun mies löytää uuden ja jättää, niin itketään, kun on niin yksin. Mutta jos joskus järjestää viikonlopun vaikka kavereiden kanssa pienelle kaupunkilomalle ja illalla leffaan ja toisena kahville ja shoppailemaan, ei tarvitse parkua yksinäisyyttä miehen lähdettyä. Ne lapsetkin kasvaa ja alkaa elää omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämän keskustelun nojalla on vain todettava että jotkut jäävätkin yksinäisiksi eikä mitään ole heidän kohdalla tehtävissä. Ehkä heidän kanssaan moni ei viihdy tai keskustelu ei suju tai muuta yhteyttä ei löydy. Syitä on vaikea sanoa vaikka yksinäisyyttä olisi itsekkin kokenut ja se ratkennut ei se ehkä ole laikaan samallaista kuin jonkun toisen kohdalla...
Mitä te yksinäiset luulette syyksi? Miksi ei syviä ystävyys suhteita synny? Miksi ihmiset kaikkoavat? Tai miksi ystävyys on yksipuolista? Mikä siihen johti ja koska? Olisitteko voineet tehdä jotain toisin? Voivatko muut välttää yksinäisyyden?Juu, mulla voisi olla mies ja lapsia - jos voisi. Ystäviä on, mutta viettäisin varmasti aktiivisempaa seuraelämää, jos näin olisi. Olisinko silti voinut toimia siten, että tilanne olisi todella se? No jaa, menee jo aika spekuloinniksi moneltakin osin.
En sanoisi ystävyyksiä yksipuolisiksi, mutta osa perheellisistä on turhan laiskoja ja kykenemättömiä merkitsemään menoja kalentereihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jokainen vapaa hetki on varattu jo kuukausikaupalla etukäteen. Voisinko tätä muuttaa? Tuskin.
Yksi syy varmasti sekin, että lapsena en ole esim. harrastanut joukkueharrastuksia, joista olisi jäänyt kavereita.
Yksi syy se, että suuri osa opiskelukavereista on muuttanut pk-seudulle.
Toki yksi syy sekin, että itselläni on tiettyjä periaatteita ja arvostan laatua. En näe syytä kerätä ympärille haaremia viihdyttäjiä, jos kuitenkin arvomaailmamme menee täysin ristiin emmekä ylipäänsä pääse juuri pintaa syvemmälle. En nyt tosin tiedä, olisiko silti tällaisenkaan haaremin keräämiseen ollut juuri mahdollisuuksia.
Viimeisenä syynä voisi mainita senkin, että pätkätyöt aiheuttavat työkaverien puutetta ja yksinäisyyttä.
Oletko varma että perheelliset ovat laiskoja tai kykenemättömiä? Vai että he ovat ehkä niin väsyneitä etteivät jaksa tai halua. Perheellisen on vaikea tehdä mitään suunnitelmia kun ei koskaan ole yhden kalenterista vaan useiden. Sairaudet, vanhempaiillat, harrastukset, turnaukset, myyjäiset.. Perheellisten kalenterit ovat usein niin täynnä etteivät he halua sinne mitään enempää.
Aika harvalla on myöskään varaa edes mihinkään harrastuksiin ylipäätään kun katsoo köyhyysrajan alapuolella olevien lasten määrää
Moni myös muuttaa, varmaan aika harva asuu koko elämäänsä samojen ihmisten kanssa samalla paikkakunnalla muutta ei jää yksinäiseksi
Kaikki asiat voi olla vaikuttavia mutta tuskin mitään ehdottomia ehtoja yksinäisyyden synnylle
Jäljelle jääviä asioita voi sitten miettiä miksi näin voi käydä ja onko jotain tehtävissä..
Kyllä sinne kalenteriin voisi edes kerran viikossa järjestää illan kaverille, koska sitten kun mies löytää uuden ja jättää, niin itketään, kun on niin yksin. Mutta jos joskus järjestää viikonlopun vaikka kavereiden kanssa pienelle kaupunkilomalle ja illalla leffaan ja toisena kahville ja shoppailemaan, ei tarvitse parkua yksinäisyyttä miehen lähdettyä. Ne lapsetkin kasvaa ja alkaa elää omaa elämää.
Ohis. . Mä järjestän kerran viikossa aikaa ystäville ja kavereille, mutta koska heitä on useampia, en voi tavata ketään heistä joka viikko. Vaikka tapasin joka ilta jotain heistä enkä olisi yhtäkään iltaa perheeni kanssa, siltikään ketään ystävistäni ja kavereistani en ehtisi tavata joka viikko, en edes joka toinen viikko.
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Heh heh.
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheelliset voisi tehdä hyväntekeväisyystyötä ja uhrata yhden illan viikossa yksinäisille. On itsekästä nauttia perheestä ja suvusta, kun naapurissa saattaa olla yksinäinen ihminen. Muutenkin olisi hyvä, jos suositut ihmiset maksaisivat vähän siitä suosiostaan ja menisivät vaikka johonkin ystäväpalveluun ja pari iltaa kuukaudessa viettäisivät yksinäisen ihmisen kanssa ja käyttäisivät sitä kahvilla ja seurustelisivat sen kanssa.
On aika itsekästä nauttia vain puolisosta ja lapsista ja suvusta jakamatta sitä hyvää toisille. Kaikki eivät ole puolisoa löytäneet, joten he kaipaisivat ihan eri tavalla ystäviä itselleen.
Tämähän yrittää olla taas pilkkaa, mutta itse asiassa silkkaa asiaa. Jos tietää, että naapurissa on yksinäinen ihminen, niin tosiaan olisi humaania pyytää hänet joskus kylään.
Mutta perheellinen ihminen ei ole synonyymi suositulle ihmiselle. Totta kuitenkin, että vapaaehtoistyö ei ole kenellekään pahasta eli jos katsoo olevansa hyvä ystävä, kanssaeläjä ja kommunikoija, niin miksi ihmeessä ei antaisi hyvää hyvään? Eihän se ole mitään suosiosta maksamista, vaan sitä, että antaa omaa vahvuuttaan koko yhteiskunnan eteen.
Totta, ihminen on hyvin usein itsekäs eikä ole kiinnostunut kuin vain omasta navasta.
Tässä on hyvä kysymys kaikille yksinäisille.
Eli et pystynyt vastaamaan lyhyeen kysymykseen.