Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä  kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?

Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.

Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa.  Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta. 

Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?

Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä. 

Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?

Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?

Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta. 

Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.

Ohis...luulisin, että tuon kiellon tarkoituksena on ehkäistä sellaisia ihmisiä hakeutumasta vapaaehtoisiksi, joiden ainoa tai ainakin pääasiallinen tarkoitus on saada uusia jäseniä seurakuntiinsa tai äänestäjiä kannattamalleen tai edustamalleen puolueelle. Mieti, miten helppoa joku yksinäinen vanhuskin olisi saada puhuttua ympäri. Varsinkin, kun tukihenkilö on ihan virallisen järjestön kautta ja vanhus luottaisi siihen, ettei häntä käytetä hyväksi taloudellisesti tai muutenkaan.

SPR voisi pyytää kaikkia ystävätoimintaan osallistuvia täyttämään lomakkeen, jossa kysytään saako politiikasta ja uskonnosta jutella niiden kanssa. Samalla tehtäisiin selväksi, että suostumustaan voi muuttaa koska tahansa, ja annettaisiin ohjeet miten toimia jos kokee joutuneensa käännytysyritysten uhriksi.

Niin helppoa se olisi, jos vaan tahtoa löytyisi.

Miten muuten SPR kontrolloi sitä, ettei taloudellista hyväksikäyttöä esiinny? Onko myös rahasta ja raha-asioista puhuminen kielletty kokonaan, jottei keskustelu vahingossakaan (tai "vahingossakaan") pääsisi livahtamaan moraalittoman hyväksikäytön puolelle?

Mulla ei ole aavistustakaan, miten valvovat vai valvovatko lainkaan. Lähinnä vain mietin, että jos esim uskonnosta puhuminen olisi sallittua, miksi jehovantodistajat sen jälkeen enää kiertelisivät soittelemassa vanhusten ovikelloja, kun kerran pääsisivät suoraan ihmisten koteihinkin ja mukaan heidän elämäänsä ihan vaan SPR:n kautta. Siinä kun muutaman kuukauden olisi tapailtu, juteltu ja vapaaehtoinen niin ihana ihminen, kun jaksaa käydä pitämässä mummolle seuraa, pian mummonkin iltalukemisena olisi Vartiotorni. Kyseessähän ei kuitenkaan olisi mikään laittomuus tai pahantahtoisuus vaan mummelin omaa hyvinvointia ja ikuisuuttahan siinä ajateltaisiin. Sama juttu politiikan kanssa eli sopivasti ennen vaaleja vaikka puolueen nuoriso-osasto ystävätoimintaan ja pian on puolueella uusia äänestäjiä. Mitään laitonta tai pahantahtoista ei ole tapahtunut, mutta tukihenkilö silti ajanut omaa, seurakuntansa tai puolueensa  etua. 

Mummo voisi halutessaan kieltää uskonnosta puhumisen jo ennen uuden ystävän tapaamista tai milloin tahansa senkin jälkeen: Vaikka heti kun sille selviää, että ystävällä on eri uskonto, tai viimeistään siinä vaiheessa kun vapaaehtoinen ehdottaa raamatuntutkiskelua tai tarjoaa Vartiotorni-lehteä luettavaksi. Ja jos kielto ei toimi, mummo voi kertoa asiasta SPR:lle, joka ryhtyy haluamiinsa toimenpiteisiin asian suhteen.

Ihanko tosissasi kuvittelet, että SPR tyytyisi katsomaan vierestä, jos jonkun uskonnon edustajat soluttautuisi sen riveihin käännytystarkoituksessa? Etkä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että kaikenlainen uskonnosta puhuminen kielletään kokonaan?

Miksi se uskonto ja politiikka on niin tärkeitä aiheita, että niistä on ihan pakko päästä puhumaan?

Etenkään haavoittuvalle henkilölle, kuten vanhukselle. Ihan hyvä ettei vanhenevan ihmisen kimppuun päästetä käännyttäjiä tai oman edun tavoittelijoita ainakaan SPR:n tunnusten alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Samaan olen myös ihmetellyt... Ehkä tyypin elämä onkin oikeasti melko latteaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

En ole edellinen kirjoittaja, mutta mun neuvoni on terapia. Toki tiedän, että se ei auta kaikille, mutta aina kannattaa yrittää. Lisäksi sellaisella taustalla oleva yksinäinen voisi kysyä vaikka juuri aiemmin mainitusta SPR:stä jotain tukihenkilöä. Ja hakea vertaistukea saman kokeneista. 

Ikävä kyllä ei ystävyys eikä edes kaveruus ole hoivaaja-hoivattava-suhde. Aikuisilla ihmisillä on omissa elämissään kaikenlaista eikä uusia ystäviä haluta sen vuoksi, että saisi olla tukemassa toista. Ne, jotka vapaa-ajallaan haluavat auttaa muita ihmisiä, hakeutuvatkin tukihenkilöiksi. Eli jos kaipaa elämäänsä uutta ihmistä tukemaan ja ymmärtämään, tukihenkilö on juuri oikea sellaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

En ole edellinen kirjoittaja, mutta mun neuvoni on terapia. Toki tiedän, että se ei auta kaikille, mutta aina kannattaa yrittää. Lisäksi sellaisella taustalla oleva yksinäinen voisi kysyä vaikka juuri aiemmin mainitusta SPR:stä jotain tukihenkilöä. Ja hakea vertaistukea saman kokeneista. 

Ikävä kyllä ei ystävyys eikä edes kaveruus ole hoivaaja-hoivattava-suhde. Aikuisilla ihmisillä on omissa elämissään kaikenlaista eikä uusia ystäviä haluta sen vuoksi, että saisi olla tukemassa toista. Ne, jotka vapaa-ajallaan haluavat auttaa muita ihmisiä, hakeutuvatkin tukihenkilöiksi. Eli jos kaipaa elämäänsä uutta ihmistä tukemaan ja ymmärtämään, tukihenkilö on juuri oikea sellaiseen. 

Miksi täällä kaikki luulevat, että mt-kuntoutujat haluavat puhua ongelmistaan kaiken aikaa sen sijaan, että haluaisivat ihan normaalisti viettää aikaa toisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

En ole edellinen kirjoittaja, mutta mun neuvoni on terapia. Toki tiedän, että se ei auta kaikille, mutta aina kannattaa yrittää. Lisäksi sellaisella taustalla oleva yksinäinen voisi kysyä vaikka juuri aiemmin mainitusta SPR:stä jotain tukihenkilöä. Ja hakea vertaistukea saman kokeneista. 

Ikävä kyllä ei ystävyys eikä edes kaveruus ole hoivaaja-hoivattava-suhde. Aikuisilla ihmisillä on omissa elämissään kaikenlaista eikä uusia ystäviä haluta sen vuoksi, että saisi olla tukemassa toista. Ne, jotka vapaa-ajallaan haluavat auttaa muita ihmisiä, hakeutuvatkin tukihenkilöiksi. Eli jos kaipaa elämäänsä uutta ihmistä tukemaan ja ymmärtämään, tukihenkilö on juuri oikea sellaiseen. 

Miksi täällä kaikki luulevat, että mt-kuntoutujat haluavat puhua ongelmistaan kaiken aikaa sen sijaan, että haluaisivat ihan normaalisti viettää aikaa toisten kanssa?

Okei, ymmärsin aiemman kommenttisi hieman väärin. Ajattelin, että kyseisen traumaattisen lapsuuden kokenut haluaisi päästä eroon ainaisesta ulkopuolisuuden tunteesta. Tietenkin he haluaisivat ihan normaalisti viettää aikaansa toisten kanssa, mutta ymmärsin aiemmasta kommentistasi, ettei se ole mahdollista tuon traumasta aiheutuneen ulkopuolisuuden tunteen vuoksi. Kun sitä tunnetta ei enää olisi, pystyisi viettämään aikaansa normaalisti toisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Trolli mikä trolli, mutta menköön nyt. 

Aika moni tässä ketjussa oleva on ollut tosi aktiivinen. Jo ketjun otsikko lähtee siitä. Näin ollen ihmiset ovat siis yrittäneet tehdä paljon asioiden eteen ja nimenomaan toivovat sitä kaksisuuntaisuutta. Miksi siis nyt oletat, että heille riittäisikin se, että he vain yksin uurastavat? Kun nimenomaan just se ei riitä.

Ystäväkurssilla ei kouluteta, miten ollaan ystävä. Mene katsomaan, mitä siellä tapahtuu, ennen kuin huutelet täällä. Vinkki: siellä kerrotaan toiminnasta, pelisäännöistä ja täytetään lomake, jos sitoutumishalua on. Sitä prosessia en tiedä, että miten helposti SPR:ltä voi saada kaverin, esim. vaatiiko rahaa. 

Mitäköhän tässä nyt oikein meinataan, kun hoetaan, että yksinäinen se ei tee mitään? Vaikka tosiasiassa kyselee sinne tänne, mutta saaden pääasiallisesti ei-vastauksia. Joku on ansainnut yksinäisyyden? Että siis jos ei ole löytänyt miestä tai ei ole saanut lapsia, niin on sen ansainnut? Toisaalta ehkä en halua edes kuulla vastausta, koska sinun mielestäsi varmasti näin onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

Sen tiedon että osa meitä aikanaan remmillä hakatuista hakeutui ihmisten seuraan ja sai hyvän kaveripiirin juuri siksi, että kotona oli niin kamalaa, ettei siellä kestänyt olla.

Että on täysin mahdollista saada hyviä ystäviä vaikka koti olisi kuinka huono, meitä hakattuja ja laiminlyötyjä oli monta yhdessä viettämässä aikaa mm kirjastossa koulun jälkeen. Yhdessä tasaveroisina, ilman mitään yksilöllisiä tukiprojekteja.

Että kurja lapsuus ei määrittele yhtään ketään yksinäiseksi, ellei ihminen itse määrittele itseään niin. Lapsena hakattu on mahtava tukivanhempi kurjaa lapsuuttaan nyt viettävälle lapselle, kun tietää ihan tarkkaan miltä se kodin väkivalta tuntuu. Hän osaa auttaa ja lohduttaa, jos haluaa. Eikä jää valittamaan miten häntä on muiden tuettava, ilman että tämä yksinäinen pistää tikkua ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Me muut emme julistakaan täällä, miten yksinäisiin ei ole mitään mielenkiintoa laittaa aikaa ilman vastinetta eikä asiassa ole mitään miettimistä. Kun toimii vastoin pontevia sanojansa, vaikuttaa siltä, että asiassa on sinulla vielä kuitenkin aika paljon miettimistä. 

Suurimmalla osalla täällä tuskin on tarvetta ilkeillä, eli kyllä, tavallinen keskustelu voi auttaa. Mutta eihän noita sinun kommenttejasi voi ottaa enää edes vakavasti, kun ne menevät niin överiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Trolli mikä trolli, mutta menköön nyt. 

Aika moni tässä ketjussa oleva on ollut tosi aktiivinen. Jo ketjun otsikko lähtee siitä. Näin ollen ihmiset ovat siis yrittäneet tehdä paljon asioiden eteen ja nimenomaan toivovat sitä kaksisuuntaisuutta. Miksi siis nyt oletat, että heille riittäisikin se, että he vain yksin uurastavat? Kun nimenomaan just se ei riitä.

Ystäväkurssilla ei kouluteta, miten ollaan ystävä. Mene katsomaan, mitä siellä tapahtuu, ennen kuin huutelet täällä. Vinkki: siellä kerrotaan toiminnasta, pelisäännöistä ja täytetään lomake, jos sitoutumishalua on. Sitä prosessia en tiedä, että miten helposti SPR:ltä voi saada kaverin, esim. vaatiiko rahaa. 

Mitäköhän tässä nyt oikein meinataan, kun hoetaan, että yksinäinen se ei tee mitään? Vaikka tosiasiassa kyselee sinne tänne, mutta saaden pääasiallisesti ei-vastauksia. Joku on ansainnut yksinäisyyden? Että siis jos ei ole löytänyt miestä tai ei ole saanut lapsia, niin on sen ansainnut? Toisaalta ehkä en halua edes kuulla vastausta, koska sinun mielestäsi varmasti näin onkin. 

Ei vaadi eli mitään osallistumismaksua ei ole ystäväksi ryhtyvällä eikä ystävää haluavalla. Tietenkin asiat, joita toisen kanssa haluaa tehdä esim kahvilassa käynnit, joutuu maksamaan itse ihan kuten kuka tahansa ystäväänsä tapaava joutuu maksamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

Sen tiedon että osa meitä aikanaan remmillä hakatuista hakeutui ihmisten seuraan ja sai hyvän kaveripiirin juuri siksi, että kotona oli niin kamalaa, ettei siellä kestänyt olla.

Että on täysin mahdollista saada hyviä ystäviä vaikka koti olisi kuinka huono, meitä hakattuja ja laiminlyötyjä oli monta yhdessä viettämässä aikaa mm kirjastossa koulun jälkeen. Yhdessä tasaveroisina, ilman mitään yksilöllisiä tukiprojekteja.

Että kurja lapsuus ei määrittele yhtään ketään yksinäiseksi, ellei ihminen itse määrittele itseään niin. Lapsena hakattu on mahtava tukivanhempi kurjaa lapsuuttaan nyt viettävälle lapselle, kun tietää ihan tarkkaan miltä se kodin väkivalta tuntuu. Hän osaa auttaa ja lohduttaa, jos haluaa. Eikä jää valittamaan miten häntä on muiden tuettava, ilman että tämä yksinäinen pistää tikkua ristiin.

Mahdollista, mutta kannattaa silti tiedostaa, mitä esim. tutkimuksissa kerrotaan siitä, miten hakatuille ja laiminlyödyille lapsille usein käy. Että ei ihan välttämättä ole vain nättejä kirjastopiirejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Trolli mikä trolli, mutta menköön nyt. 

Aika moni tässä ketjussa oleva on ollut tosi aktiivinen. Jo ketjun otsikko lähtee siitä. Näin ollen ihmiset ovat siis yrittäneet tehdä paljon asioiden eteen ja nimenomaan toivovat sitä kaksisuuntaisuutta. Miksi siis nyt oletat, että heille riittäisikin se, että he vain yksin uurastavat? Kun nimenomaan just se ei riitä.

Ystäväkurssilla ei kouluteta, miten ollaan ystävä. Mene katsomaan, mitä siellä tapahtuu, ennen kuin huutelet täällä. Vinkki: siellä kerrotaan toiminnasta, pelisäännöistä ja täytetään lomake, jos sitoutumishalua on. Sitä prosessia en tiedä, että miten helposti SPR:ltä voi saada kaverin, esim. vaatiiko rahaa. 

Mitäköhän tässä nyt oikein meinataan, kun hoetaan, että yksinäinen se ei tee mitään? Vaikka tosiasiassa kyselee sinne tänne, mutta saaden pääasiallisesti ei-vastauksia. Joku on ansainnut yksinäisyyden? Että siis jos ei ole löytänyt miestä tai ei ole saanut lapsia, niin on sen ansainnut? Toisaalta ehkä en halua edes kuulla vastausta, koska sinun mielestäsi varmasti näin onkin. 

Ei vaadi eli mitään osallistumismaksua ei ole ystäväksi ryhtyvällä eikä ystävää haluavalla. Tietenkin asiat, joita toisen kanssa haluaa tehdä esim kahvilassa käynnit, joutuu maksamaan itse ihan kuten kuka tahansa ystäväänsä tapaava joutuu maksamaan. 

Paitsi ystävänä oleva ei joudu maksamaan itse, ellei sitten halua tempaista jotakin suurempaa. 

Mutta ihan hyvä tietää tuo, sillä vaikka ystäväkurssin olen käynyt, mulle jäi suuri epäilys sen jälkeen, tehdäänkö koko ystävätoiminnalla bisnestä, jossa pallotellaan yksinäisiä ja vapsuja ja voiton kerää SPR. Hyvä, ettei sitten näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Trolli mikä trolli, mutta menköön nyt. 

Aika moni tässä ketjussa oleva on ollut tosi aktiivinen. Jo ketjun otsikko lähtee siitä. Näin ollen ihmiset ovat siis yrittäneet tehdä paljon asioiden eteen ja nimenomaan toivovat sitä kaksisuuntaisuutta. Miksi siis nyt oletat, että heille riittäisikin se, että he vain yksin uurastavat? Kun nimenomaan just se ei riitä.

Ystäväkurssilla ei kouluteta, miten ollaan ystävä. Mene katsomaan, mitä siellä tapahtuu, ennen kuin huutelet täällä. Vinkki: siellä kerrotaan toiminnasta, pelisäännöistä ja täytetään lomake, jos sitoutumishalua on. Sitä prosessia en tiedä, että miten helposti SPR:ltä voi saada kaverin, esim. vaatiiko rahaa. 

Mitäköhän tässä nyt oikein meinataan, kun hoetaan, että yksinäinen se ei tee mitään? Vaikka tosiasiassa kyselee sinne tänne, mutta saaden pääasiallisesti ei-vastauksia. Joku on ansainnut yksinäisyyden? Että siis jos ei ole löytänyt miestä tai ei ole saanut lapsia, niin on sen ansainnut? Toisaalta ehkä en halua edes kuulla vastausta, koska sinun mielestäsi varmasti näin onkin. 

Ei vaadi eli mitään osallistumismaksua ei ole ystäväksi ryhtyvällä eikä ystävää haluavalla. Tietenkin asiat, joita toisen kanssa haluaa tehdä esim kahvilassa käynnit, joutuu maksamaan itse ihan kuten kuka tahansa ystäväänsä tapaava joutuu maksamaan. 

Paitsi ystävänä oleva ei joudu maksamaan itse, ellei sitten halua tempaista jotakin suurempaa. 

Mutta ihan hyvä tietää tuo, sillä vaikka ystäväkurssin olen käynyt, mulle jäi suuri epäilys sen jälkeen, tehdäänkö koko ystävätoiminnalla bisnestä, jossa pallotellaan yksinäisiä ja vapsuja ja voiton kerää SPR. Hyvä, ettei sitten näin. 

Maksaako siis SPR ystävänä toimivan osuuden? Ei ainakaan ilmennyt mitenkään tästä jutusta:

https://www.punainenristi.fi/uutiset/20180213/ihan-tavallisia-ystavia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Trolli mikä trolli, mutta menköön nyt. 

Aika moni tässä ketjussa oleva on ollut tosi aktiivinen. Jo ketjun otsikko lähtee siitä. Näin ollen ihmiset ovat siis yrittäneet tehdä paljon asioiden eteen ja nimenomaan toivovat sitä kaksisuuntaisuutta. Miksi siis nyt oletat, että heille riittäisikin se, että he vain yksin uurastavat? Kun nimenomaan just se ei riitä.

Ystäväkurssilla ei kouluteta, miten ollaan ystävä. Mene katsomaan, mitä siellä tapahtuu, ennen kuin huutelet täällä. Vinkki: siellä kerrotaan toiminnasta, pelisäännöistä ja täytetään lomake, jos sitoutumishalua on. Sitä prosessia en tiedä, että miten helposti SPR:ltä voi saada kaverin, esim. vaatiiko rahaa. 

Mitäköhän tässä nyt oikein meinataan, kun hoetaan, että yksinäinen se ei tee mitään? Vaikka tosiasiassa kyselee sinne tänne, mutta saaden pääasiallisesti ei-vastauksia. Joku on ansainnut yksinäisyyden? Että siis jos ei ole löytänyt miestä tai ei ole saanut lapsia, niin on sen ansainnut? Toisaalta ehkä en halua edes kuulla vastausta, koska sinun mielestäsi varmasti näin onkin. 

Ei vaadi eli mitään osallistumismaksua ei ole ystäväksi ryhtyvällä eikä ystävää haluavalla. Tietenkin asiat, joita toisen kanssa haluaa tehdä esim kahvilassa käynnit, joutuu maksamaan itse ihan kuten kuka tahansa ystäväänsä tapaava joutuu maksamaan. 

Paitsi ystävänä oleva ei joudu maksamaan itse, ellei sitten halua tempaista jotakin suurempaa. 

Mutta ihan hyvä tietää tuo, sillä vaikka ystäväkurssin olen käynyt, mulle jäi suuri epäilys sen jälkeen, tehdäänkö koko ystävätoiminnalla bisnestä, jossa pallotellaan yksinäisiä ja vapsuja ja voiton kerää SPR. Hyvä, ettei sitten näin. 

Maksaako siis SPR ystävänä toimivan osuuden? Ei ainakaan ilmennyt mitenkään tästä jutusta:

https://www.punainenristi.fi/uutiset/20180213/ihan-tavallisia-ystavia

Tuskin lehtijutussa avaavat kaikkia knoppitietoja, mutta mielestäni tavallisen vapsutyön tapaan maksettiin pieni korvaus. Voi toki olla, että sekin olisi ollut vielä huonommin kuin muilla tahoilla eli voin muistaa väärin.  Ainakin tiedot jokaisesta tapaamisesta kerätään ylös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä  kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?

Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.

Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa.  Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta. 

Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?

Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä. 

Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?

Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?

Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta. 

Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.

Ohis...luulisin, että tuon kiellon tarkoituksena on ehkäistä sellaisia ihmisiä hakeutumasta vapaaehtoisiksi, joiden ainoa tai ainakin pääasiallinen tarkoitus on saada uusia jäseniä seurakuntiinsa tai äänestäjiä kannattamalleen tai edustamalleen puolueelle. Mieti, miten helppoa joku yksinäinen vanhuskin olisi saada puhuttua ympäri. Varsinkin, kun tukihenkilö on ihan virallisen järjestön kautta ja vanhus luottaisi siihen, ettei häntä käytetä hyväksi taloudellisesti tai muutenkaan.

SPR voisi pyytää kaikkia ystävätoimintaan osallistuvia täyttämään lomakkeen, jossa kysytään saako politiikasta ja uskonnosta jutella niiden kanssa. Samalla tehtäisiin selväksi, että suostumustaan voi muuttaa koska tahansa, ja annettaisiin ohjeet miten toimia jos kokee joutuneensa käännytysyritysten uhriksi.

Niin helppoa se olisi, jos vaan tahtoa löytyisi.

Miten muuten SPR kontrolloi sitä, ettei taloudellista hyväksikäyttöä esiinny? Onko myös rahasta ja raha-asioista puhuminen kielletty kokonaan, jottei keskustelu vahingossakaan (tai "vahingossakaan") pääsisi livahtamaan moraalittoman hyväksikäytön puolelle?

Mulla ei ole aavistustakaan, miten valvovat vai valvovatko lainkaan. Lähinnä vain mietin, että jos esim uskonnosta puhuminen olisi sallittua, miksi jehovantodistajat sen jälkeen enää kiertelisivät soittelemassa vanhusten ovikelloja, kun kerran pääsisivät suoraan ihmisten koteihinkin ja mukaan heidän elämäänsä ihan vaan SPR:n kautta. Siinä kun muutaman kuukauden olisi tapailtu, juteltu ja vapaaehtoinen niin ihana ihminen, kun jaksaa käydä pitämässä mummolle seuraa, pian mummonkin iltalukemisena olisi Vartiotorni. Kyseessähän ei kuitenkaan olisi mikään laittomuus tai pahantahtoisuus vaan mummelin omaa hyvinvointia ja ikuisuuttahan siinä ajateltaisiin. Sama juttu politiikan kanssa eli sopivasti ennen vaaleja vaikka puolueen nuoriso-osasto ystävätoimintaan ja pian on puolueella uusia äänestäjiä. Mitään laitonta tai pahantahtoista ei ole tapahtunut, mutta tukihenkilö silti ajanut omaa, seurakuntansa tai puolueensa  etua. 

Mummo voisi halutessaan kieltää uskonnosta puhumisen jo ennen uuden ystävän tapaamista tai milloin tahansa senkin jälkeen: Vaikka heti kun sille selviää, että ystävällä on eri uskonto, tai viimeistään siinä vaiheessa kun vapaaehtoinen ehdottaa raamatuntutkiskelua tai tarjoaa Vartiotorni-lehteä luettavaksi. Ja jos kielto ei toimi, mummo voi kertoa asiasta SPR:lle, joka ryhtyy haluamiinsa toimenpiteisiin asian suhteen.

Ihanko tosissasi kuvittelet, että SPR tyytyisi katsomaan vierestä, jos jonkun uskonnon edustajat soluttautuisi sen riveihin käännytystarkoituksessa? Etkä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että kaikenlainen uskonnosta puhuminen kielletään kokonaan?

Miksi se uskonto ja politiikka on niin tärkeitä aiheita, että niistä on ihan pakko päästä puhumaan?

Etenkään haavoittuvalle henkilölle, kuten vanhukselle. Ihan hyvä ettei vanhenevan ihmisen kimppuun päästetä käännyttäjiä tai oman edun tavoittelijoita ainakaan SPR:n tunnusten alla.

Mitä se sellainen ystävyys on, jossa politiikka ja uskonto on täysin kiellettyjä puheenaiheita, vaikka aihe olisi kummallekin - tai ainakin sitä ystävää etsivälle yksinäiselle - tärkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

Sen tiedon että osa meitä aikanaan remmillä hakatuista hakeutui ihmisten seuraan ja sai hyvän kaveripiirin juuri siksi, että kotona oli niin kamalaa, ettei siellä kestänyt olla.

Että on täysin mahdollista saada hyviä ystäviä vaikka koti olisi kuinka huono, meitä hakattuja ja laiminlyötyjä oli monta yhdessä viettämässä aikaa mm kirjastossa koulun jälkeen. Yhdessä tasaveroisina, ilman mitään yksilöllisiä tukiprojekteja.

Että kurja lapsuus ei määrittele yhtään ketään yksinäiseksi, ellei ihminen itse määrittele itseään niin. Lapsena hakattu on mahtava tukivanhempi kurjaa lapsuuttaan nyt viettävälle lapselle, kun tietää ihan tarkkaan miltä se kodin väkivalta tuntuu. Hän osaa auttaa ja lohduttaa, jos haluaa. Eikä jää valittamaan miten häntä on muiden tuettava, ilman että tämä yksinäinen pistää tikkua ristiin.

Mahdollista, mutta kannattaa silti tiedostaa, mitä esim. tutkimuksissa kerrotaan siitä, miten hakatuille ja laiminlyödyille lapsille usein käy. Että ei ihan välttämättä ole vain nättejä kirjastopiirejä. 

Ohis...kun näissä keskusteluissa joku ottaa puheeksi yksinäisen lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneet traumat, lukijalle syntyy väkisinkin mielikuva, että muiden ihmisten (siis vaikka työkavereiden tai harrastusporukan) pitäisi ottaa tämä trauma jollain tavalla huomioon ja kohdella traumatisoitunutta eri tavalla kuin muita porukassa olevia ihmisiä. Kuitenkin jotkut sitten sanovat, että pitäisi voida olla muiden seurassa normaalisti. Normaalisti eli kuten muutkin. Eikö se ole juuri normaalisti olemista, että sinua kohdellaan porukassa samalla tavalla kuin muitakin? Ts toisen ihmisen traumatisoitumisellahan ei pitäisi olla mitään tekemistä koko porukkaan pääsemisen ja kuulumisen kanssa eli se on varsin epäoleellinen asia ainakin porukan muiden ihmisten osalta? Sama yksilötasolla eli jos toista ei tarvitse kohdella eri tavalla kuin ketään muutakaan, niin koko trauma on tälle toiselle kaverustumisen ja ystävystymisen kannalta epäoleellinen asia. Mutta jos taas häntä pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla kuin muita (esim häntä pitäisi tukea ja ymmärtää muita enemmän), silloin päästään tuohon aiemman kirjoittajan mainitsemaan "tukiprojekti" -tilanteeseen. Ja silloin on hyvin usein paljon helpompaa ja mukavampaa tutustua ja ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, johon voi suhtautua ihan kuten muihinkin ja joka ei siis ole minkään erityistuen tai erityisymmärryksen tarpeessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

Sen tiedon että osa meitä aikanaan remmillä hakatuista hakeutui ihmisten seuraan ja sai hyvän kaveripiirin juuri siksi, että kotona oli niin kamalaa, ettei siellä kestänyt olla.

Että on täysin mahdollista saada hyviä ystäviä vaikka koti olisi kuinka huono, meitä hakattuja ja laiminlyötyjä oli monta yhdessä viettämässä aikaa mm kirjastossa koulun jälkeen. Yhdessä tasaveroisina, ilman mitään yksilöllisiä tukiprojekteja.

Että kurja lapsuus ei määrittele yhtään ketään yksinäiseksi, ellei ihminen itse määrittele itseään niin. Lapsena hakattu on mahtava tukivanhempi kurjaa lapsuuttaan nyt viettävälle lapselle, kun tietää ihan tarkkaan miltä se kodin väkivalta tuntuu. Hän osaa auttaa ja lohduttaa, jos haluaa. Eikä jää valittamaan miten häntä on muiden tuettava, ilman että tämä yksinäinen pistää tikkua ristiin.

Mahdollista, mutta kannattaa silti tiedostaa, mitä esim. tutkimuksissa kerrotaan siitä, miten hakatuille ja laiminlyödyille lapsille usein käy. Että ei ihan välttämättä ole vain nättejä kirjastopiirejä. 

Ohis...kun näissä keskusteluissa joku ottaa puheeksi yksinäisen lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneet traumat, lukijalle syntyy väkisinkin mielikuva, että muiden ihmisten (siis vaikka työkavereiden tai harrastusporukan) pitäisi ottaa tämä trauma jollain tavalla huomioon ja kohdella traumatisoitunutta eri tavalla kuin muita porukassa olevia ihmisiä. Kuitenkin jotkut sitten sanovat, että pitäisi voida olla muiden seurassa normaalisti. Normaalisti eli kuten muutkin. Eikö se ole juuri normaalisti olemista, että sinua kohdellaan porukassa samalla tavalla kuin muitakin? Ts toisen ihmisen traumatisoitumisellahan ei pitäisi olla mitään tekemistä koko porukkaan pääsemisen ja kuulumisen kanssa eli se on varsin epäoleellinen asia ainakin porukan muiden ihmisten osalta? Sama yksilötasolla eli jos toista ei tarvitse kohdella eri tavalla kuin ketään muutakaan, niin koko trauma on tälle toiselle kaverustumisen ja ystävystymisen kannalta epäoleellinen asia. Mutta jos taas häntä pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla kuin muita (esim häntä pitäisi tukea ja ymmärtää muita enemmän), silloin päästään tuohon aiemman kirjoittajan mainitsemaan "tukiprojekti" -tilanteeseen. Ja silloin on hyvin usein paljon helpompaa ja mukavampaa tutustua ja ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, johon voi suhtautua ihan kuten muihinkin ja joka ei siis ole minkään erityistuen tai erityisymmärryksen tarpeessa. 

Joillekin ihmisille olisi oman henkisen kasvun takia hyvä kokea millaista on, jos elämä tarjoilee vastoinkäymisiä kaksin käsin ja tuolla tavoin suhtautuvat ihmiset kääntävät silloin selän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

Sen tiedon että osa meitä aikanaan remmillä hakatuista hakeutui ihmisten seuraan ja sai hyvän kaveripiirin juuri siksi, että kotona oli niin kamalaa, ettei siellä kestänyt olla.

Että on täysin mahdollista saada hyviä ystäviä vaikka koti olisi kuinka huono, meitä hakattuja ja laiminlyötyjä oli monta yhdessä viettämässä aikaa mm kirjastossa koulun jälkeen. Yhdessä tasaveroisina, ilman mitään yksilöllisiä tukiprojekteja.

Että kurja lapsuus ei määrittele yhtään ketään yksinäiseksi, ellei ihminen itse määrittele itseään niin. Lapsena hakattu on mahtava tukivanhempi kurjaa lapsuuttaan nyt viettävälle lapselle, kun tietää ihan tarkkaan miltä se kodin väkivalta tuntuu. Hän osaa auttaa ja lohduttaa, jos haluaa. Eikä jää valittamaan miten häntä on muiden tuettava, ilman että tämä yksinäinen pistää tikkua ristiin.

Missä ja milloin olet oikein kasvanut, jos teitä hakattuja ja kaltoinkohdeltuja lapsia oli kirjastossa laumoittain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus. 

Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.

Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.

Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus? 

Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?

Ihan roikun missä haluan, sinun kaltaisesi ovat hyvää viihdettä. Vai mitä itse teet täällä, et sinä ainakaan ketään auta.

Minun kirjoitukseni saattaa herättää jonkun sellaisen, joka ei ole luonteeltaan pohjattoman itsekäs, onpa vaan on epäonnekseen esim syntynyt curling-vanhemmille ja oikeasti toistaiseksi luulee, että ystävät ovat jotakin jotka ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten. Ja peräti muuttaa sitä ajatustapaansa, eikä enää sitten olekaan yksinäinen.

Mummot ja koirat on nyt potkittu, jännityksellä odotan seuraavaa olkiukkoasi. :)

Mikähän on neuvosi niille, joille jatkuva ulkopuolisuuden tunne joka paikassa on syntynyt siten, että se on alkujaan kotona remmillä hakattu lapseen?

Sen tiedon että osa meitä aikanaan remmillä hakatuista hakeutui ihmisten seuraan ja sai hyvän kaveripiirin juuri siksi, että kotona oli niin kamalaa, ettei siellä kestänyt olla.

Että on täysin mahdollista saada hyviä ystäviä vaikka koti olisi kuinka huono, meitä hakattuja ja laiminlyötyjä oli monta yhdessä viettämässä aikaa mm kirjastossa koulun jälkeen. Yhdessä tasaveroisina, ilman mitään yksilöllisiä tukiprojekteja.

Että kurja lapsuus ei määrittele yhtään ketään yksinäiseksi, ellei ihminen itse määrittele itseään niin. Lapsena hakattu on mahtava tukivanhempi kurjaa lapsuuttaan nyt viettävälle lapselle, kun tietää ihan tarkkaan miltä se kodin väkivalta tuntuu. Hän osaa auttaa ja lohduttaa, jos haluaa. Eikä jää valittamaan miten häntä on muiden tuettava, ilman että tämä yksinäinen pistää tikkua ristiin.

Mahdollista, mutta kannattaa silti tiedostaa, mitä esim. tutkimuksissa kerrotaan siitä, miten hakatuille ja laiminlyödyille lapsille usein käy. Että ei ihan välttämättä ole vain nättejä kirjastopiirejä. 

Ohis...kun näissä keskusteluissa joku ottaa puheeksi yksinäisen lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneet traumat, lukijalle syntyy väkisinkin mielikuva, että muiden ihmisten (siis vaikka työkavereiden tai harrastusporukan) pitäisi ottaa tämä trauma jollain tavalla huomioon ja kohdella traumatisoitunutta eri tavalla kuin muita porukassa olevia ihmisiä. Kuitenkin jotkut sitten sanovat, että pitäisi voida olla muiden seurassa normaalisti. Normaalisti eli kuten muutkin. Eikö se ole juuri normaalisti olemista, että sinua kohdellaan porukassa samalla tavalla kuin muitakin? Ts toisen ihmisen traumatisoitumisellahan ei pitäisi olla mitään tekemistä koko porukkaan pääsemisen ja kuulumisen kanssa eli se on varsin epäoleellinen asia ainakin porukan muiden ihmisten osalta? Sama yksilötasolla eli jos toista ei tarvitse kohdella eri tavalla kuin ketään muutakaan, niin koko trauma on tälle toiselle kaverustumisen ja ystävystymisen kannalta epäoleellinen asia. Mutta jos taas häntä pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla kuin muita (esim häntä pitäisi tukea ja ymmärtää muita enemmän), silloin päästään tuohon aiemman kirjoittajan mainitsemaan "tukiprojekti" -tilanteeseen. Ja silloin on hyvin usein paljon helpompaa ja mukavampaa tutustua ja ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, johon voi suhtautua ihan kuten muihinkin ja joka ei siis ole minkään erityistuen tai erityisymmärryksen tarpeessa. 

Joillekin ihmisille olisi oman henkisen kasvun takia hyvä kokea millaista on, jos elämä tarjoilee vastoinkäymisiä kaksin käsin ja tuolla tavoin suhtautuvat ihmiset kääntävät silloin selän.

Jos se on ystävystymisen kannalta oleellinen asia, miksi sitten ei ne lukuisat ehdotukset kelpaa, että ystävystyisi jonkun toisen kanssa, jolla on  myös vastaavia kokemuksia? Anteeksi nyt vain, mutta tuollaiset kommentit antavat kuvan, ettei tällainen henkilö niinkään kaipaa ystävää ja ystävyydestä saatavaa iloa vaan vahingoniloa siitä, että jollekin toiselle kävisi yhtä kurjasti kuin hänelle itselleen on käynyt. Ja usko pois, sellainen piirre ei ole kovin houkutteleva, kun tutustuu uuteen ihmiseen.