Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Tästä ketjusta en enää jaksa muistaa, mutta aihetta koskevia ketjuja on palstalla ollut lukuisia. On ollut jopa sähköpostiosoite, johon yksinäiset voisivat laittaa sähköpostia ja siten saada sieltä itselleen jonkun toisen yksinäisen tai muuten ystävää kaipaavan sähköpostiosoitteen. Vähän luulen, että sekin hyvä idea kaatui siihen, ettei yksinäiset ottaneet yhteyttä edes sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.
Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.
Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat.
P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa.
Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.
Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.
Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää.
Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta?
Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva, jos hyvän uuden vuoden tekstariin jaksettaisiin vastata.
Mutta tällaista se vaan on. 🤔Olisi kiva, jos puhelin ei täyttyisi turhanpäiväisistä uudenvuodentoivotuksista, joista jokaiseen odotetaan vielä vastausta. Mutta tällaista se vaan on.
Tässä ketjussa keskustellaan yksinäisyydestä, joten harvemmilla puhelin viesteistä täyttyy...
Oma saldoni oli 22 uudenvuodenviestiä, joista 1 tuli työnantajalta, 2 harrastusten vetäjiltä, 6 sukulaisilta, 1 entiseltä lapsuudenystävältäni ja loput sellaisilta "kavereilta", joiden kanssa kaveruus on pelkkää pinnallista jutustelua työpaikalla tai yhteisessä harrastuksessa. En saanut taaskaan seuraa uudenvuoden viettoon eikä ketään kiinnostanut edes kysyä kuulumisiani, joten voin kai sanoa ettei tuollaiset turhanpäiväiset uudenvuodentoivotukset poista yksinäisyyttä?
Kyllä minulle kelpaisi. Kaikki saamani viestit yhteensä 1 kpl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?
Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Yleistät liikaa. Ja vaikkei joku syrjäkylillä asuva kertoisi täällä asuinpaikkaansa ja jättäisi yhteystietojaan kaikkien nähtäväksi, ehkä se silti innostuisi vastaamaan, jos joku sopivan lähellä mutta kuitenkin riitävän kaukana asuva tyyppi tarjoutuisi tapaamaan ja tukemaan?
Vaikka kuinka monessa yksinäisyyttä koskevassa ketjussa on pyydetty yksinäisiä antamaan sähköpostiosoitteensa, mutta eipä ole sellaisia näkynyt. Ja ymmärrän ihan hyvin, miksi ei. Tämä palsta ei ole ehkä kovin hyvä paikka alkaa jakamaan sähköpostiosoitettaan. Ei silloinkaan, kun kehittää pikaisesti jonkun "mikkihiiri@ankkalinna.com" -osoitteen. Eri juttu vaikkapa Facebookissa, missä voi olla omalla nimellään ja omilla tiedoillaan.
En ole itsekään antanut tänne mailiosoitettani, koska aika on rajallista. En silti ole netissäkään pelkkä passiivinen yksinäisyydestä valittaja, vaan mailailen nytkin kahden sellaisen ihmisen kanssa, joiden kanssa on tarkoitus tavata ja katsoa tulisiko meistä kavereista.
Aion jatkossakin etsiä uusia kavereita muualta kuin täältä, koska tämä ei ole sellainen palsta, josta uskoisin löytäväni samanhenkistä seuraa kovin todennäköisesti. Mutta jos tänne kirjoittaisi joku mukavan tuntuinen tyyppi ja antaisi mailiosoitteensa, voisin hyvinkin vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Yleistät liikaa. Ja vaikkei joku syrjäkylillä asuva kertoisi täällä asuinpaikkaansa ja jättäisi yhteystietojaan kaikkien nähtäväksi, ehkä se silti innostuisi vastaamaan, jos joku sopivan lähellä mutta kuitenkin riitävän kaukana asuva tyyppi tarjoutuisi tapaamaan ja tukemaan?
Vaikka kuinka monessa yksinäisyyttä koskevassa ketjussa on pyydetty yksinäisiä antamaan sähköpostiosoitteensa, mutta eipä ole sellaisia näkynyt. Ja ymmärrän ihan hyvin, miksi ei. Tämä palsta ei ole ehkä kovin hyvä paikka alkaa jakamaan sähköpostiosoitettaan. Ei silloinkaan, kun kehittää pikaisesti jonkun "mikkihiiri@ankkalinna.com" -osoitteen. Eri juttu vaikkapa Facebookissa, missä voi olla omalla nimellään ja omilla tiedoillaan.
En ole itsekään antanut tänne mailiosoitettani, koska aika on rajallista. En silti ole netissäkään pelkkä passiivinen yksinäisyydestä valittaja, vaan mailailen nytkin kahden sellaisen ihmisen kanssa, joiden kanssa on tarkoitus tavata ja katsoa tulisiko meistä kavereista.
Aion jatkossakin etsiä uusia kavereita muualta kuin täältä, koska tämä ei ole sellainen palsta, josta uskoisin löytäväni samanhenkistä seuraa kovin todennäköisesti. Mutta jos tänne kirjoittaisi joku mukavan tuntuinen tyyppi ja antaisi mailiosoitteensa, voisin hyvinkin vastata.
Tämähän se just on. Jonkun pitäisi antaa omansa, jotta joku toinen voisi vastata. Jostain syystä (eikä ole vaikea arvata miksi) kukaan ei halua antaa omaansa. Nettikavereita, joista voisi joskus myöhemmin tulla livekavereitakin, on järkevämpää etsiä jostain muualta kuin AV:ltä. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?
Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta.
Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?
Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta.
Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.
Ohis...luulisin, että tuon kiellon tarkoituksena on ehkäistä sellaisia ihmisiä hakeutumasta vapaaehtoisiksi, joiden ainoa tai ainakin pääasiallinen tarkoitus on saada uusia jäseniä seurakuntiinsa tai äänestäjiä kannattamalleen tai edustamalleen puolueelle. Mieti, miten helppoa joku yksinäinen vanhuskin olisi saada puhuttua ympäri. Varsinkin, kun tukihenkilö on ihan virallisen järjestön kautta ja vanhus luottaisi siihen, ettei häntä käytetä hyväksi taloudellisesti tai muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?
Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta.
Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.
Kyllä meille se ainakin sanottiin melkoisen selvästi, että pitää olla puolueeton. Kai siinä on SPR:llä pelko, että voisi tulla puheita tyyliin "se SPR:n vapaaehtoinen on sellanen vasemmistolainen/persu/kokoomuslainen" tai "se ei kuulu kirkkoon / se on uskovainen" eli jollain tavalla asiat yhdistyisivät SPR:ään eikä ihmiseen. Ehkä joku ystävää haluava ei myöskään pitäisi vastauksesta, vaan ilmottaisi SPR:lle, että ystävä on vääränlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?
Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta.
Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.
Ohis...luulisin, että tuon kiellon tarkoituksena on ehkäistä sellaisia ihmisiä hakeutumasta vapaaehtoisiksi, joiden ainoa tai ainakin pääasiallinen tarkoitus on saada uusia jäseniä seurakuntiinsa tai äänestäjiä kannattamalleen tai edustamalleen puolueelle. Mieti, miten helppoa joku yksinäinen vanhuskin olisi saada puhuttua ympäri. Varsinkin, kun tukihenkilö on ihan virallisen järjestön kautta ja vanhus luottaisi siihen, ettei häntä käytetä hyväksi taloudellisesti tai muutenkaan.
SPR voisi pyytää kaikkia ystävätoimintaan osallistuvia täyttämään lomakkeen, jossa kysytään saako politiikasta ja uskonnosta jutella niiden kanssa. Samalla tehtäisiin selväksi, että suostumustaan voi muuttaa koska tahansa, ja annettaisiin ohjeet miten toimia jos kokee joutuneensa käännytysyritysten uhriksi.
Niin helppoa se olisi, jos vaan tahtoa löytyisi.
Miten muuten SPR kontrolloi sitä, ettei taloudellista hyväksikäyttöä esiinny? Onko myös rahasta ja raha-asioista puhuminen kielletty kokonaan, jottei keskustelu vahingossakaan (tai "vahingossakaan") pääsisi livahtamaan moraalittoman hyväksikäytön puolelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?
Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta.
Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.
Ohis...luulisin, että tuon kiellon tarkoituksena on ehkäistä sellaisia ihmisiä hakeutumasta vapaaehtoisiksi, joiden ainoa tai ainakin pääasiallinen tarkoitus on saada uusia jäseniä seurakuntiinsa tai äänestäjiä kannattamalleen tai edustamalleen puolueelle. Mieti, miten helppoa joku yksinäinen vanhuskin olisi saada puhuttua ympäri. Varsinkin, kun tukihenkilö on ihan virallisen järjestön kautta ja vanhus luottaisi siihen, ettei häntä käytetä hyväksi taloudellisesti tai muutenkaan.
SPR voisi pyytää kaikkia ystävätoimintaan osallistuvia täyttämään lomakkeen, jossa kysytään saako politiikasta ja uskonnosta jutella niiden kanssa. Samalla tehtäisiin selväksi, että suostumustaan voi muuttaa koska tahansa, ja annettaisiin ohjeet miten toimia jos kokee joutuneensa käännytysyritysten uhriksi.
Niin helppoa se olisi, jos vaan tahtoa löytyisi.
Miten muuten SPR kontrolloi sitä, ettei taloudellista hyväksikäyttöä esiinny? Onko myös rahasta ja raha-asioista puhuminen kielletty kokonaan, jottei keskustelu vahingossakaan (tai "vahingossakaan") pääsisi livahtamaan moraalittoman hyväksikäytön puolelle?
Mulla ei ole aavistustakaan, miten valvovat vai valvovatko lainkaan. Lähinnä vain mietin, että jos esim uskonnosta puhuminen olisi sallittua, miksi jehovantodistajat sen jälkeen enää kiertelisivät soittelemassa vanhusten ovikelloja, kun kerran pääsisivät suoraan ihmisten koteihinkin ja mukaan heidän elämäänsä ihan vaan SPR:n kautta. Siinä kun muutaman kuukauden olisi tapailtu, juteltu ja vapaaehtoinen niin ihana ihminen, kun jaksaa käydä pitämässä mummolle seuraa, pian mummonkin iltalukemisena olisi Vartiotorni. Kyseessähän ei kuitenkaan olisi mikään laittomuus tai pahantahtoisuus vaan mummelin omaa hyvinvointia ja ikuisuuttahan siinä ajateltaisiin. Sama juttu politiikan kanssa eli sopivasti ennen vaaleja vaikka puolueen nuoriso-osasto ystävätoimintaan ja pian on puolueella uusia äänestäjiä. Mitään laitonta tai pahantahtoista ei ole tapahtunut, mutta tukihenkilö silti ajanut omaa, seurakuntansa tai puolueensa etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Ei se yksinäinen ole kauttaaltaan saamaton tai jotenkin outo.
Kun tutustuu voi saada hänestä todella hyvän ystävän eikä tarvitse mitään tukihenkilöä.
Itse koen haasteena löytää/ tunnistaa yksinäisen ihmisen.
Voisin kyllä yrittää tutustua mutta en välttämättä huomaa eroa ujon tai muuten hiukan estyneen ja toisaalta oikeasti omassa rauhassa haluavan ihmisen välillä.
SPR on täysin bisnestä sillä he saavat ilman ihmisiltä verta mutta sen sijaan he myyvät sairaaloille yms. verta.
Tämän totuuden on kertonut lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia tämä keskustelu roikkuu täällä, jos eivät soittele tai ota yhteyttä niin tuskin ovat kavereita, eteenpäin elämässä, on normaalia että ihmiset jää taas, itse muuttuu ja kaverit muuttuu, säälinvetäjiä nyt ei ainakaan kukaan jaksa. Mä oon vaan helpottunut kun kaiken maailman ihme nillittäjät ja utelijat ovat poistuneet mun elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?
Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta.
Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.
Ohis...luulisin, että tuon kiellon tarkoituksena on ehkäistä sellaisia ihmisiä hakeutumasta vapaaehtoisiksi, joiden ainoa tai ainakin pääasiallinen tarkoitus on saada uusia jäseniä seurakuntiinsa tai äänestäjiä kannattamalleen tai edustamalleen puolueelle. Mieti, miten helppoa joku yksinäinen vanhuskin olisi saada puhuttua ympäri. Varsinkin, kun tukihenkilö on ihan virallisen järjestön kautta ja vanhus luottaisi siihen, ettei häntä käytetä hyväksi taloudellisesti tai muutenkaan.
SPR voisi pyytää kaikkia ystävätoimintaan osallistuvia täyttämään lomakkeen, jossa kysytään saako politiikasta ja uskonnosta jutella niiden kanssa. Samalla tehtäisiin selväksi, että suostumustaan voi muuttaa koska tahansa, ja annettaisiin ohjeet miten toimia jos kokee joutuneensa käännytysyritysten uhriksi.
Niin helppoa se olisi, jos vaan tahtoa löytyisi.
Miten muuten SPR kontrolloi sitä, ettei taloudellista hyväksikäyttöä esiinny? Onko myös rahasta ja raha-asioista puhuminen kielletty kokonaan, jottei keskustelu vahingossakaan (tai "vahingossakaan") pääsisi livahtamaan moraalittoman hyväksikäytön puolelle?
Mulla ei ole aavistustakaan, miten valvovat vai valvovatko lainkaan. Lähinnä vain mietin, että jos esim uskonnosta puhuminen olisi sallittua, miksi jehovantodistajat sen jälkeen enää kiertelisivät soittelemassa vanhusten ovikelloja, kun kerran pääsisivät suoraan ihmisten koteihinkin ja mukaan heidän elämäänsä ihan vaan SPR:n kautta. Siinä kun muutaman kuukauden olisi tapailtu, juteltu ja vapaaehtoinen niin ihana ihminen, kun jaksaa käydä pitämässä mummolle seuraa, pian mummonkin iltalukemisena olisi Vartiotorni. Kyseessähän ei kuitenkaan olisi mikään laittomuus tai pahantahtoisuus vaan mummelin omaa hyvinvointia ja ikuisuuttahan siinä ajateltaisiin. Sama juttu politiikan kanssa eli sopivasti ennen vaaleja vaikka puolueen nuoriso-osasto ystävätoimintaan ja pian on puolueella uusia äänestäjiä. Mitään laitonta tai pahantahtoista ei ole tapahtunut, mutta tukihenkilö silti ajanut omaa, seurakuntansa tai puolueensa etua.
Mummo voisi halutessaan kieltää uskonnosta puhumisen jo ennen uuden ystävän tapaamista tai milloin tahansa senkin jälkeen: Vaikka heti kun sille selviää, että ystävällä on eri uskonto, tai viimeistään siinä vaiheessa kun vapaaehtoinen ehdottaa raamatuntutkiskelua tai tarjoaa Vartiotorni-lehteä luettavaksi. Ja jos kielto ei toimi, mummo voi kertoa asiasta SPR:lle, joka ryhtyy haluamiinsa toimenpiteisiin asian suhteen.
Ihanko tosissasi kuvittelet, että SPR tyytyisi katsomaan vierestä, jos jonkun uskonnon edustajat soluttautuisi sen riveihin käännytystarkoituksessa? Etkä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että kaikenlainen uskonnosta puhuminen kielletään kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?
Ystävätoiminnassa pitää toimia aina SPR:n arvojen mukaan. Esim. uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua ystävän kanssa, koska SPR on sitoutumaton. Toki se pitää vapaaehtoisenkin sopivan etäällä, mutta itse en jaksa tällaista sääntömaailmaa missään kaverijutuissa, joten kurssien jälkeen tulin toisiin ajatuksiin. En halua kenellekään vanhukselle sanoa, että en voi kommentoida tai vaihdetaan puheenaihetta.
Onpa kurjaa, jos uskonto ja politiikka on kokonaan kiellettyjä puheenaiheita. Ymmärrän hyvin, että kaikenlainen tuputtaminen on kielletty, ja mulle kävisi hyvin että kaveri saisi halutessaan kieltää tällaisista asioista puhumisen kokonaan. Mutta mitä jos kumpikin haluaa jutella aiheesta maltillisesti, toisen näkemystä kunnioittaen? Ei tunnu reilulta, että SPR asettaa kahdenkeskiselle ystävyydelle näin rankkoja ja ehdottomia rajoitteita.
Ohis...luulisin, että tuon kiellon tarkoituksena on ehkäistä sellaisia ihmisiä hakeutumasta vapaaehtoisiksi, joiden ainoa tai ainakin pääasiallinen tarkoitus on saada uusia jäseniä seurakuntiinsa tai äänestäjiä kannattamalleen tai edustamalleen puolueelle. Mieti, miten helppoa joku yksinäinen vanhuskin olisi saada puhuttua ympäri. Varsinkin, kun tukihenkilö on ihan virallisen järjestön kautta ja vanhus luottaisi siihen, ettei häntä käytetä hyväksi taloudellisesti tai muutenkaan.
SPR voisi pyytää kaikkia ystävätoimintaan osallistuvia täyttämään lomakkeen, jossa kysytään saako politiikasta ja uskonnosta jutella niiden kanssa. Samalla tehtäisiin selväksi, että suostumustaan voi muuttaa koska tahansa, ja annettaisiin ohjeet miten toimia jos kokee joutuneensa käännytysyritysten uhriksi.
Niin helppoa se olisi, jos vaan tahtoa löytyisi.
Miten muuten SPR kontrolloi sitä, ettei taloudellista hyväksikäyttöä esiinny? Onko myös rahasta ja raha-asioista puhuminen kielletty kokonaan, jottei keskustelu vahingossakaan (tai "vahingossakaan") pääsisi livahtamaan moraalittoman hyväksikäytön puolelle?
Mulla ei ole aavistustakaan, miten valvovat vai valvovatko lainkaan. Lähinnä vain mietin, että jos esim uskonnosta puhuminen olisi sallittua, miksi jehovantodistajat sen jälkeen enää kiertelisivät soittelemassa vanhusten ovikelloja, kun kerran pääsisivät suoraan ihmisten koteihinkin ja mukaan heidän elämäänsä ihan vaan SPR:n kautta. Siinä kun muutaman kuukauden olisi tapailtu, juteltu ja vapaaehtoinen niin ihana ihminen, kun jaksaa käydä pitämässä mummolle seuraa, pian mummonkin iltalukemisena olisi Vartiotorni. Kyseessähän ei kuitenkaan olisi mikään laittomuus tai pahantahtoisuus vaan mummelin omaa hyvinvointia ja ikuisuuttahan siinä ajateltaisiin. Sama juttu politiikan kanssa eli sopivasti ennen vaaleja vaikka puolueen nuoriso-osasto ystävätoimintaan ja pian on puolueella uusia äänestäjiä. Mitään laitonta tai pahantahtoista ei ole tapahtunut, mutta tukihenkilö silti ajanut omaa, seurakuntansa tai puolueensa etua.
Mummo voisi halutessaan kieltää uskonnosta puhumisen jo ennen uuden ystävän tapaamista tai milloin tahansa senkin jälkeen: Vaikka heti kun sille selviää, että ystävällä on eri uskonto, tai viimeistään siinä vaiheessa kun vapaaehtoinen ehdottaa raamatuntutkiskelua tai tarjoaa Vartiotorni-lehteä luettavaksi. Ja jos kielto ei toimi, mummo voi kertoa asiasta SPR:lle, joka ryhtyy haluamiinsa toimenpiteisiin asian suhteen.
Ihanko tosissasi kuvittelet, että SPR tyytyisi katsomaan vierestä, jos jonkun uskonnon edustajat soluttautuisi sen riveihin käännytystarkoituksessa? Etkä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että kaikenlainen uskonnosta puhuminen kielletään kokonaan?
Siis mulla ei ole mitään tekemistä SPR:n kanssa, ei ole koskaan ollutkaan. Esitin vain tuolla aiemmin olettamukseni (kun joku ihmetteli, miksi SPR kieltää uskonnoista ja politiikasta puhumisen), että kyse voisi olla tästä. Ei mulla ole mitään kuvitelmia yhtään mistään ja myös toisessa kommentissani kirjoitin, että ei mulla ole aavistustakaan, valvooko SPR jollain tavalla ystävätoimintaa vai ei. Ei mulla ole mitään ajatuksia, miten toimintaa voisi kehittää paremmaksi tai että onko joku tapa ainoa oikea tapa. SPR:ssä mukana olevien varmaan kannattaa yrittää vaikuttaa asioihin, jos kokevat siihen tarvetta. Ja voihan olla, että uskonnoista ja politiikasta puhumisen kiellolle on jokin ihan muu syy kuin mun oletukseni.
Jotain rajaa kirjoitti:
Minkä takia tämä keskustelu roikkuu täällä, jos eivät soittele tai ota yhteyttä niin tuskin ovat kavereita, eteenpäin elämässä, on normaalia että ihmiset jää taas, itse muuttuu ja kaverit muuttuu, säälinvetäjiä nyt ei ainakaan kukaan jaksa. Mä oon vaan helpottunut kun kaiken maailman ihme nillittäjät ja utelijat ovat poistuneet mun elämästä.
Yksinäisyys on koko ajan lisääntynyt ja koskettaa hyvin monia suomalaisia. Sen vuoksi aihe kiinnostaa. Jos sinä et kaipaa ystäviä ja kavereita, moni muu kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.
Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.
Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat.
P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa.
Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.
Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.
Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää.
Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta?
Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn.
Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus.
Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.
Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.
Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.
Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.
Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat.
P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa.
Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.
Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.
Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää.
Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta?
Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn.
Älä nyt pillastu, vaikka et voikaan määrätä mun ajankäytöstä. Sinun kaltaisesi tekevät eniten hallaa yksinäisille, joiden pitäisi ymmärtää se perussääntö, että ystävyys on kaksisuuntaista, ei mikään tukiprojekti tai perusoikeus.
Minulla (tai kenelläkään jotka tajuaa, ettei ystävyys ole yksipuolista tukemista) ei koskaan ole ollut vaikea löytää seuraa. Enkä tunne yhtään yksinäistä joka ei olisi ihan täysin omalla käytöksellään ansainnut jäädä yksin. Vaaditaan, valitetaan, itse ei olla valmiita mihinkään.
Yksinäinen saisi heti ystäviä vaikka sen SPR:n kautta, mutta kun ei kelpaa. Ajattele, joku kouluttaa vartavasten miten ollaan ystävä, mutta ei kelpaa sekään, tietenkään.
Mutta muiden pitäisi olla jotakin henkilökohtaisia tukia olla tarjoamassa, vaikka yksinäinen itse ei halua tarjota kenellekään yhtään mitään. Miksi ei halua, miksi hänelle ei käy normaali vastavuoroisuus?
Miksi edes roikut täällä mollaamassa ihmisiä, mikset mene tekemään ystäviesi kanssa jotain inhimillisempää? Vai harrastatteko yhdessä koirien ja mummojen potkimista?
Alue: Aihe vapaa
Millä tavoin SPR rajoittaa vapaaehtoisten ystävien toimintaa?
Olen miettinyt, että sitten kun pääsen tästä masennuksesta eroon ja elämäntilanteeni on muutenkin tarpeeksi vakaa, tahtoisin auttaa yksinäisiä. Onkohan joku muu taho SPR:ää parempi vaihtoehto?