Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva, jos hyvän uuden vuoden tekstariin jaksettaisiin vastata.
Mutta tällaista se vaan on. 🤔Olisi kiva, jos puhelin ei täyttyisi turhanpäiväisistä uudenvuodentoivotuksista, joista jokaiseen odotetaan vielä vastausta. Mutta tällaista se vaan on.
Tässä ketjussa keskustellaan yksinäisyydestä, joten harvemmilla puhelin viesteistä täyttyy...
Oma saldoni oli 22 uudenvuodenviestiä, joista 1 tuli työnantajalta, 2 harrastusten vetäjiltä, 6 sukulaisilta, 1 entiseltä lapsuudenystävältäni ja loput sellaisilta "kavereilta", joiden kanssa kaveruus on pelkkää pinnallista jutustelua työpaikalla tai yhteisessä harrastuksessa. En saanut taaskaan seuraa uudenvuoden viettoon eikä ketään kiinnostanut edes kysyä kuulumisiani, joten voin kai sanoa ettei tuollaiset turhanpäiväiset uudenvuodentoivotukset poista yksinäisyyttä?
Juuri tuo onkin yksinäiselle pahinta. Muodon vuoksi muistetaan juhlapyhinä, mutta arkisiin tapaamisiin ei saa seuraa.
No, mä en saanut yhtään toivotusta keltään. Ei tääkään kivaa ole.
Kävi niin tai näin, aina se on väärinpäin. Yksinäiset löytää kaikesta valittamista. Voisiko johtua siitä, että muita ei kiinnosta ystävystyä kanssanne, kun olette aina niin negatiivisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Heh. No, mä tein tätä monta vuotta. Osin teen vieläkin. Aloin kuitenkin kyllästyä siihen koiran virkaan, koska selvästi mulla oli intoa enemmän kuin muilla ja jatkuvat torppaukset alkoivat vituttaa. Näin ollen olen ottanut enemmän muista mallia, ja aika hiljaista on pidellyt.
Käytännössä katsottuna kun ihmisillä on ikää yli 40, niin kannattaa vain alkaa hyväksyä se, että suuri osa ihmisistä ei halua tehdä kavereiden kanssa enää juuri yhtään mitään. Oli siihen syynä sitten perhe, työ tai jokin muu. Mun mielestä sitä jatkuvaa kieltäytymisnarinaa on kohtuullisen rasittavaa kuunnellakin, joten mieluummin on kysymättä senkin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eri
Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mistä tuollaista tukea voi hakea? Terveyskeskuksista?
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Olin aina kuvitellut, että ennemmin tai myöhemmin uusi ystävä ilmestyy jostain soittamaan ovikelloani, kun vaan istun sohvalla tarpeeksi kauan ja valitan av-palstalla yksinäisyyttäni. En olisi ikinä keksinyt itse, ettei mun tarvitse tyytyä odottamaan passiivisena muiden aloitteita, vaan voin itsekin olla aloitteellinen! Olen varma siitä, että tämän mullistavan löydön myötä yli 20 vuotta jatkunut yksinäisyyteni on pian historiaa ja mulla on viimeistään ensi viikolla vähintään yksi hyvä ystävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Hyvän mielen. Esimerkiksi SPR:llä on ystävätoimintaa, jossa tukihenkilö on vapaaehtoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.
Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
No tuota, jos nyt hetkeäkään miettii _oikeasti_ asiaa nimeltä yksinäisyys tai vaikkapa googlettaa siitä, niin tietää siitä jo aika paljon sellaista, jonka pohjalta osaa valikoida kommenttejaan siten, että ne sopivat vaikkapa ihan kaikillekin yksinäisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.
Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.
Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat.
P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.
Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.
Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat.
P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa.
Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.
Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Yleistät liikaa. Ja vaikkei joku syrjäkylillä asuva kertoisi täällä asuinpaikkaansa ja jättäisi yhteystietojaan kaikkien nähtäväksi, ehkä se silti innostuisi vastaamaan, jos joku sopivan lähellä mutta kuitenkin riitävän kaukana asuva tyyppi tarjoutuisi tapaamaan ja tukemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Mä olen seurannut ketjua aika tiiviisti alusta asti. Onko täällä todella ollut sähköpostiosoitteita useamman kerran? Siinä tapauksessa olen missannut ne kaikki mielestäni. Vai puhutko yleisesti tästä palstasta eli ketjuista, joita me täällä olevat emme ehkä ole koskaan seuranneet?
Mä olen suorittanut SPR:n ystäväkurssit. Olen aiemminkin sanonut täällä, että toiminta sopii sellaisille, jotka ovat valmiita toimimaan SPR:n ohjeiden mukaan. Itse en ollut, joten en lähtenyt kenellekään ystäväksi. Jos taas kaipaa ystävää, on hyväksyttävä se, että kaikista asioista SPR-ystävä ei voi puhua. Tyhjää parempaa seuraa kuitenkin. Tietysti jos kärvistelisi alun SPR:n protokollan mukaan, sitten ottaisi "loparit", ja jatkaisi touhua epävirallisesti, niin homma voisi olla itsellenikin ihan mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.
Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.
Luuletko sen olevan noin helppoa?
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eriYksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.
Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.
Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?
Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.
Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi?
Miten jollekin anonyymille yksinäiselle nettikirjoittajalle voi antaa yksilöllisempää tukea, kun ei oikeasti tunne häntä eikä edes tiedä, mitkä kaikki yli 4500:sta kommentista on hänen kirjoittamiaan?
Anonyymeiltäkin keskustelijoilta voi kysyä tilanteesta tarkemmin ja ehdottaa niille nimimerkin käyttöä, jotta niille pystyisi antamaan yksilöllisempiä neuvoja. Voi myös kysyä, tahtoisiko joku saada tukea vaikka sähköpostin välityksellä tai ehkä jopa käydä kahvilla kaupungissa X, jotta voitaisiin yhdessä miettiä miten juuri kyseinen henkilö voisi päästä eroon yksinäisyydestään. Mahdollisuuksia yksinäisten tukemiseen on monia, jos aikaa ja mielenkiintoa löytyy. Jos niitä ei löydy, ei silti tarvitse lyödä lyötyjä kertomalla, että kavereita saa kun pyytää muita ihmisiä tekemään joitain asioita yhdessä.
Yksinäiset eivät halua tulla tunnistetuiksi. Siksi eivät koskaan kerro edes kovin tarkkaan asuinpaikkaansa, jos eivät asu jossain isommassa kaupungissa. Palstalla on myös ollut useamman kerran sähköpostiosoitteita, johon yksinäiset voivat laittaa viestiä ja tutustua muihin uusia ystäviä kaipaaviin. On myös kerrottu Facebookin yksinäisille tarkoitetuista ryhmistä. Laitoin äsken tuon SPR:n linkin niille, jotka eivät vielä tienneet ystävätoiminnan olemassaolosta.
Yleistät liikaa. Ja vaikkei joku syrjäkylillä asuva kertoisi täällä asuinpaikkaansa ja jättäisi yhteystietojaan kaikkien nähtäväksi, ehkä se silti innostuisi vastaamaan, jos joku sopivan lähellä mutta kuitenkin riitävän kaukana asuva tyyppi tarjoutuisi tapaamaan ja tukemaan?
Vaikka kuinka monessa yksinäisyyttä koskevassa ketjussa on pyydetty yksinäisiä antamaan sähköpostiosoitteensa, mutta eipä ole sellaisia näkynyt. Ja ymmärrän ihan hyvin, miksi ei. Tämä palsta ei ole ehkä kovin hyvä paikka alkaa jakamaan sähköpostiosoitettaan. Ei silloinkaan, kun kehittää pikaisesti jonkun "mikkihiiri@ankkalinna.com" -osoitteen. Eri juttu vaikkapa Facebookissa, missä voi olla omalla nimellään ja omilla tiedoillaan.
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia?
- eri