Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Voitko täsmentää?

No esimerkiksi tämä joka toivoi hyväosaisille huonoja kokemuksia. Ja sitten tässä ketjussa on yksi aktiivinen kirjoittaja (tai useampi samalla tyylillä kirjoittava) jonka näennäisen korrekteihin kommentteihin sisältyy poikkeuksetta passiivis-agressiivisia piikkejä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Voitko täsmentää?

No esimerkiksi tämä joka toivoi hyväosaisille huonoja kokemuksia. Ja sitten tässä ketjussa on yksi aktiivinen kirjoittaja (tai useampi samalla tyylillä kirjoittava) jonka näennäisen korrekteihin kommentteihin sisältyy poikkeuksetta passiivis-agressiivisia piikkejä .

En ole se, joka "toivoi hyväosaisille huonoja kokemuksia". Mielestäni kuitenkin henkilö sanoitti asian hyvin pitkälti toisin eli aika roimaa vääristelyä, jos sen saa tuohon muotoon. Mutta näin kai se netissä menee. 

En tiedä, kehen tällä toisella viittaat tai minkälaisiin esimerkkeihin. Ehkä minuunkin, en tiedä, joskin mielestäni pyrin sanomaan asiat avoimesti ja perustellen enkä passiivis-aggressiivisesti (johon kuitenkin kuuluu perustelemattomuus, vihjailevat kommentit ym.). Mulle on ylipäänsä tullut uutena tämä juttu, että vauva.fi-palstalla monen asian yhteydessä taidetaan huudella passiivis-aggressiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Tässä ketjussa on myös ollut huomattavan paljon yksinäisille ilkeileviä... Surullista, että joku voi niin huonosti, että yrittää painaa toisia parhaansa mukaan alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

Sinulla ei vain ollut keskusteluun mitään annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

Sinulla ei vain ollut keskusteluun mitään annettavaa.

Niinpä. Ehkä ei. Halusin vain kuitenkin kertoa ajatukseni, että joskus tulee suurimmalle osalle ihmisiä elämässä ajankohtia, joita voi kutsua kiirevuosiksi ja silloin kaikki energia menee paketin kasassapitoon ja siihen, että jaksaa.

Mutta kuten sanoit. Minulla ei ollut yksinäisille mitään annettavaa, koska tällaista asiaa ei voi oikeassa ja aidossa ystävyydessä olla, että joskus on niin uupunut, että ei jaksa muuta kuin mennä päivän kerrallaan eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

En kyllä voi muistaa, koska mäkin jätin alkusyksystä ketjun seuraamisen töitten takia. Mutta eikös se ollut niin, että esim. soittelua ehdotettiin matkojen aikana? Eihän sellasessa ehdotuksessa kai mitään pahaa ole. Ylipäänsä eikö noi sun mainitsemat seikat olleet ensisijaisesti kysymyksiä ja ehdotuksia?

Mun mielestä ylipäänsä tämmönen profilointi ja yleistäminen täällä kuten "yksinäiset sitä ja tätä" on melko toimimatonta. Ulkoapäin ei voi tietää, kuka kokee olonsa yksinäiseksi eli ei ole olemassa mitään yksinäisten ressukkaihmisten joukkoa. Yksinäisyys on enemmänkin tunne. Se voi olla, että se onkin just se työpaikan ulospäin suuntautunut tyyppi, joka kokee olevansa yksinäinen. Ei täällä ketjussakaan kaikki ole varsinaisesti yksinäisiä, mutta heillä voi olla kontakteja tai näkemisiä kavereiden kanssa silti vähän. Eikä muuten itsensä yksinäiseksi kokevien tehtäväkään ole olla mitään jeesuksia, jotka ikuisesti ottavat heitä parjaavilta vastaan kuraa ja nyökyttelevät AV:llä, vaan toki vääriä käsityksiä heistä itsestään saa korjata. 

Jos taas sattuu olemaan paljon kavereita ja myös näkee heitä paljon, niin eihän sekään ole automaattisesti mikään "wuhuu, sun täytyy olla siis hyvä tyyppi" -statuskysymys. Se voi olla, että ympärillä on enemmän tai vähemmän sattumalta vaikkapa mammaporukkaa, sinkkuporukkaa tai työporukkaa. Ehkä kaikkiakin. Toki nekään eivät siinä automaattisesti pyöri, mutta jos on kytkyjä, on aika paljon helpompi liikehtiä toisten kanssa kuin esim. tilanteessa, jossa ei tunne ketään toista omanikäistä äitiä tai vastaavasti ketään toista yksineläjää. 

Nää menoehdotukset yksinäisyyden poistamiseksi voi mun mielestäni laittaa omaan sarjaansa. Ihan hienoa, jos jonkun yksinäisyys poistuu sillä, että tekee yksin, matkustaa yksin tai vaikkapa perustaa oman yrityksen, joka toimii ihmisten parissa. Ne tuovat elämään sisältöä, mutta eivät mielestäni niinkään kumoa yksinäisyyttä. Joku toinen voi tietysti kokiessaan itsensä aktiiviiseksi toimijaksi olla jo sitä mieltä, ettei olekaan yksinäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

En kyllä voi muistaa, koska mäkin jätin alkusyksystä ketjun seuraamisen töitten takia. Mutta eikös se ollut niin, että esim. soittelua ehdotettiin matkojen aikana? Eihän sellasessa ehdotuksessa kai mitään pahaa ole. Ylipäänsä eikö noi sun mainitsemat seikat olleet ensisijaisesti kysymyksiä ja ehdotuksia?

Mun mielestä ylipäänsä tämmönen profilointi ja yleistäminen täällä kuten "yksinäiset sitä ja tätä" on melko toimimatonta. Ulkoapäin ei voi tietää, kuka kokee olonsa yksinäiseksi eli ei ole olemassa mitään yksinäisten ressukkaihmisten joukkoa. Yksinäisyys on enemmänkin tunne. Se voi olla, että se onkin just se työpaikan ulospäin suuntautunut tyyppi, joka kokee olevansa yksinäinen. Ei täällä ketjussakaan kaikki ole varsinaisesti yksinäisiä, mutta heillä voi olla kontakteja tai näkemisiä kavereiden kanssa silti vähän. Eikä muuten itsensä yksinäiseksi kokevien tehtäväkään ole olla mitään jeesuksia, jotka ikuisesti ottavat heitä parjaavilta vastaan kuraa ja nyökyttelevät AV:llä, vaan toki vääriä käsityksiä heistä itsestään saa korjata. 

Jos taas sattuu olemaan paljon kavereita ja myös näkee heitä paljon, niin eihän sekään ole automaattisesti mikään "wuhuu, sun täytyy olla siis hyvä tyyppi" -statuskysymys. Se voi olla, että ympärillä on enemmän tai vähemmän sattumalta vaikkapa mammaporukkaa, sinkkuporukkaa tai työporukkaa. Ehkä kaikkiakin. Toki nekään eivät siinä automaattisesti pyöri, mutta jos on kytkyjä, on aika paljon helpompi liikehtiä toisten kanssa kuin esim. tilanteessa, jossa ei tunne ketään toista omanikäistä äitiä tai vastaavasti ketään toista yksineläjää. 

Nää menoehdotukset yksinäisyyden poistamiseksi voi mun mielestäni laittaa omaan sarjaansa. Ihan hienoa, jos jonkun yksinäisyys poistuu sillä, että tekee yksin, matkustaa yksin tai vaikkapa perustaa oman yrityksen, joka toimii ihmisten parissa. Ne tuovat elämään sisältöä, mutta eivät mielestäni niinkään kumoa yksinäisyyttä. Joku toinen voi tietysti kokiessaan itsensä aktiiviiseksi toimijaksi olla jo sitä mieltä, ettei olekaan yksinäinen. 

Ohis..miksi juuri sen, joka on auton ratissa matkalla jonnekin, pitäisi alkaa ajaessaan soitella muille? Eikö yksinäinen voi soittaa, jos haluaa jutella?

Mua ei häiritse yksinäisyyskeskusteluissa mikään muu kuin sellaisten ihmisten kommentit, joiden mielestä muiden pitäisi tehdä sitä ja tätä, jotta joku muu ei tuntisi itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on nimenomaan tunne ja jos sille haluaa tehdä jotain, pitää tehdä itse eikä olettaa, että joku muu tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tälle vinoilevalle kirjoittajalle vielä: kaikilla ei toden totta ole mahdollisuuksia lukea lääkäriksi tässä maassa. Se on asia, jota voi olla vaikeata käsittää, jos on itse elänyt aina mukavaa elämää, saanut töitä tai muuten rahallista tukea jostakin. Suomessa on moni asia hienosti, mutta täällä on edelleen paljon ihmisiä, jotka eivät voi toteuttaa kaikenlaisia opiskeluhaaveita, koska se maksaa liikaa. Kuvittelisin kuitenkin, että jos ei ole opiskeluja takana eikä Valviran lupia, niin monikaan ei oleta, että hänet voitaisiin hakea kotoa lääkäriksi. 

Jaa, minun kommentti oli vastaus siihen kommenttiin, ettei voida mennä SPR:n kurssille, koska se SAATTAA maksaa jotakin (eli vaivautuu valittamaan yksinäisyyttä, muttei edes selvittämään maksaako se kurssi todella ja paljonko), eikä ole mitään takeita, että sitä kauttakaan saa ystäviä. 

Eli pointti ei ollut Valvira, vaan se ettei ihminen halua panostaa asiaan (ystävien saamiseen) yhtään mitään itse, mutta muiden pitäisi tukea. 

Kuinka monta sellaista yksinäistä tietää, joka on ystävällinen ja muiden asioista kiinnostunut? Itseä ei nyt saa laskea mukaan. Minä en tunne yhtään, noilla ihmisillä on seuraa enemmänkin kun he itse haluaisivat. Minä en tunne yhtään.

Sen sijaan tunnen useamman yksinäisen, joka vaatii valtavasti muilta, on ilkeä, itsekeskeinen ja tyly. Ja sitten kovasti ihmettelee, että miksi kukaan ei halua olla ystäväni, yhyy minä ansaitsen ja muissa on vika. Tässäkin ketjussa kaivattiin suunnilleen messiasta, joka muuttaa ankean ulkomaanreissun pelkällä mukanaolollaan hienoksi kokemukseksi. Joo varmasti tapahtuu ihan pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

En kyllä voi muistaa, koska mäkin jätin alkusyksystä ketjun seuraamisen töitten takia. Mutta eikös se ollut niin, että esim. soittelua ehdotettiin matkojen aikana? Eihän sellasessa ehdotuksessa kai mitään pahaa ole. Ylipäänsä eikö noi sun mainitsemat seikat olleet ensisijaisesti kysymyksiä ja ehdotuksia?

Mun mielestä ylipäänsä tämmönen profilointi ja yleistäminen täällä kuten "yksinäiset sitä ja tätä" on melko toimimatonta. Ulkoapäin ei voi tietää, kuka kokee olonsa yksinäiseksi eli ei ole olemassa mitään yksinäisten ressukkaihmisten joukkoa. Yksinäisyys on enemmänkin tunne. Se voi olla, että se onkin just se työpaikan ulospäin suuntautunut tyyppi, joka kokee olevansa yksinäinen. Ei täällä ketjussakaan kaikki ole varsinaisesti yksinäisiä, mutta heillä voi olla kontakteja tai näkemisiä kavereiden kanssa silti vähän. Eikä muuten itsensä yksinäiseksi kokevien tehtäväkään ole olla mitään jeesuksia, jotka ikuisesti ottavat heitä parjaavilta vastaan kuraa ja nyökyttelevät AV:llä, vaan toki vääriä käsityksiä heistä itsestään saa korjata. 

Jos taas sattuu olemaan paljon kavereita ja myös näkee heitä paljon, niin eihän sekään ole automaattisesti mikään "wuhuu, sun täytyy olla siis hyvä tyyppi" -statuskysymys. Se voi olla, että ympärillä on enemmän tai vähemmän sattumalta vaikkapa mammaporukkaa, sinkkuporukkaa tai työporukkaa. Ehkä kaikkiakin. Toki nekään eivät siinä automaattisesti pyöri, mutta jos on kytkyjä, on aika paljon helpompi liikehtiä toisten kanssa kuin esim. tilanteessa, jossa ei tunne ketään toista omanikäistä äitiä tai vastaavasti ketään toista yksineläjää. 

Nää menoehdotukset yksinäisyyden poistamiseksi voi mun mielestäni laittaa omaan sarjaansa. Ihan hienoa, jos jonkun yksinäisyys poistuu sillä, että tekee yksin, matkustaa yksin tai vaikkapa perustaa oman yrityksen, joka toimii ihmisten parissa. Ne tuovat elämään sisältöä, mutta eivät mielestäni niinkään kumoa yksinäisyyttä. Joku toinen voi tietysti kokiessaan itsensä aktiiviiseksi toimijaksi olla jo sitä mieltä, ettei olekaan yksinäinen. 

Ohis..miksi juuri sen, joka on auton ratissa matkalla jonnekin, pitäisi alkaa ajaessaan soitella muille? Eikö yksinäinen voi soittaa, jos haluaa jutella?

Mua ei häiritse yksinäisyyskeskusteluissa mikään muu kuin sellaisten ihmisten kommentit, joiden mielestä muiden pitäisi tehdä sitä ja tätä, jotta joku muu ei tuntisi itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on nimenomaan tunne ja jos sille haluaa tehdä jotain, pitää tehdä itse eikä olettaa, että joku muu tekee.

Varmaan siksi, että jos se yksinäinen on soittanut sitä ennen jo 10 kertaa. Tässäkin keskustelussa jopa yksinäisten inhoajat ovat peräänkuuluttaneet kaksisuuntaista toimintaa. Et eihän se homma oikein hyvissä kantimissa ole, jos aina toisen pitää anella - ihan kuten jo ketjun aloituksessakin. Mutta jotkut ei vaan välitä. Ei edes jotkut sellaset, jotka ovat kavereita/ystäviä. Ovat ehkä tottuneet siihen, että aina se toinen ottaa yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tälle vinoilevalle kirjoittajalle vielä: kaikilla ei toden totta ole mahdollisuuksia lukea lääkäriksi tässä maassa. Se on asia, jota voi olla vaikeata käsittää, jos on itse elänyt aina mukavaa elämää, saanut töitä tai muuten rahallista tukea jostakin. Suomessa on moni asia hienosti, mutta täällä on edelleen paljon ihmisiä, jotka eivät voi toteuttaa kaikenlaisia opiskeluhaaveita, koska se maksaa liikaa. Kuvittelisin kuitenkin, että jos ei ole opiskeluja takana eikä Valviran lupia, niin monikaan ei oleta, että hänet voitaisiin hakea kotoa lääkäriksi. 

Jaa, minun kommentti oli vastaus siihen kommenttiin, ettei voida mennä SPR:n kurssille, koska se SAATTAA maksaa jotakin (eli vaivautuu valittamaan yksinäisyyttä, muttei edes selvittämään maksaako se kurssi todella ja paljonko), eikä ole mitään takeita, että sitä kauttakaan saa ystäviä. 

Eli pointti ei ollut Valvira, vaan se ettei ihminen halua panostaa asiaan (ystävien saamiseen) yhtään mitään itse, mutta muiden pitäisi tukea. 

Kuinka monta sellaista yksinäistä tietää, joka on ystävällinen ja muiden asioista kiinnostunut? Itseä ei nyt saa laskea mukaan. Minä en tunne yhtään, noilla ihmisillä on seuraa enemmänkin kun he itse haluaisivat. Minä en tunne yhtään.

Sen sijaan tunnen useamman yksinäisen, joka vaatii valtavasti muilta, on ilkeä, itsekeskeinen ja tyly. Ja sitten kovasti ihmettelee, että miksi kukaan ei halua olla ystäväni, yhyy minä ansaitsen ja muissa on vika. Tässäkin ketjussa kaivattiin suunnilleen messiasta, joka muuttaa ankean ulkomaanreissun pelkällä mukanaolollaan hienoksi kokemukseksi. Joo varmasti tapahtuu ihan pian.

Mä heitin ilmoille sen raha-asian, että maksaakohan se ystävä (ei kurssi). Joku tiesi ja ilmoitti, että ei.

Pikkuasia tai ei, mutta itse en maksaisi siitä, että saa ystävätoimintaa avuksi. Ei sellaista kuulu ostaa. Siksi toiseksi jos kulut olisivat juoksevia, esim. monilla työttömillä ei oikeasti olisi sellaiseen viihdyttäjään varaa. Mutta asia selvisi jo ajat sitten, että onneksi ei maksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

En kyllä voi muistaa, koska mäkin jätin alkusyksystä ketjun seuraamisen töitten takia. Mutta eikös se ollut niin, että esim. soittelua ehdotettiin matkojen aikana? Eihän sellasessa ehdotuksessa kai mitään pahaa ole. Ylipäänsä eikö noi sun mainitsemat seikat olleet ensisijaisesti kysymyksiä ja ehdotuksia?

Mun mielestä ylipäänsä tämmönen profilointi ja yleistäminen täällä kuten "yksinäiset sitä ja tätä" on melko toimimatonta. Ulkoapäin ei voi tietää, kuka kokee olonsa yksinäiseksi eli ei ole olemassa mitään yksinäisten ressukkaihmisten joukkoa. Yksinäisyys on enemmänkin tunne. Se voi olla, että se onkin just se työpaikan ulospäin suuntautunut tyyppi, joka kokee olevansa yksinäinen. Ei täällä ketjussakaan kaikki ole varsinaisesti yksinäisiä, mutta heillä voi olla kontakteja tai näkemisiä kavereiden kanssa silti vähän. Eikä muuten itsensä yksinäiseksi kokevien tehtäväkään ole olla mitään jeesuksia, jotka ikuisesti ottavat heitä parjaavilta vastaan kuraa ja nyökyttelevät AV:llä, vaan toki vääriä käsityksiä heistä itsestään saa korjata. 

Jos taas sattuu olemaan paljon kavereita ja myös näkee heitä paljon, niin eihän sekään ole automaattisesti mikään "wuhuu, sun täytyy olla siis hyvä tyyppi" -statuskysymys. Se voi olla, että ympärillä on enemmän tai vähemmän sattumalta vaikkapa mammaporukkaa, sinkkuporukkaa tai työporukkaa. Ehkä kaikkiakin. Toki nekään eivät siinä automaattisesti pyöri, mutta jos on kytkyjä, on aika paljon helpompi liikehtiä toisten kanssa kuin esim. tilanteessa, jossa ei tunne ketään toista omanikäistä äitiä tai vastaavasti ketään toista yksineläjää. 

Nää menoehdotukset yksinäisyyden poistamiseksi voi mun mielestäni laittaa omaan sarjaansa. Ihan hienoa, jos jonkun yksinäisyys poistuu sillä, että tekee yksin, matkustaa yksin tai vaikkapa perustaa oman yrityksen, joka toimii ihmisten parissa. Ne tuovat elämään sisältöä, mutta eivät mielestäni niinkään kumoa yksinäisyyttä. Joku toinen voi tietysti kokiessaan itsensä aktiiviiseksi toimijaksi olla jo sitä mieltä, ettei olekaan yksinäinen. 

Ohis..miksi juuri sen, joka on auton ratissa matkalla jonnekin, pitäisi alkaa ajaessaan soitella muille? Eikö yksinäinen voi soittaa, jos haluaa jutella?

Mua ei häiritse yksinäisyyskeskusteluissa mikään muu kuin sellaisten ihmisten kommentit, joiden mielestä muiden pitäisi tehdä sitä ja tätä, jotta joku muu ei tuntisi itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on nimenomaan tunne ja jos sille haluaa tehdä jotain, pitää tehdä itse eikä olettaa, että joku muu tekee.

Varmaan siksi, että jos se yksinäinen on soittanut sitä ennen jo 10 kertaa. Tässäkin keskustelussa jopa yksinäisten inhoajat ovat peräänkuuluttaneet kaksisuuntaista toimintaa. Et eihän se homma oikein hyvissä kantimissa ole, jos aina toisen pitää anella - ihan kuten jo ketjun aloituksessakin. Mutta jotkut ei vaan välitä. Ei edes jotkut sellaset, jotka ovat kavereita/ystäviä. Ovat ehkä tottuneet siihen, että aina se toinen ottaa yhteyttä. 

Sitten soittaa 11:nnen kerran. Vai poistuuko hänen yksinäisyytensä, jos lakkaa kokonaan soittelemasta? 

Mä tunnen useammankin yksinäisen, joka on ystävällinen ja muiden asioista kiinnostunut. Ikää on yli 40, ollaan ehkä eronneita tai sinkkuja. Joillakin on lapsia. Itse olen yksineläjä, joten vaikka itsestä ei saanut puhua enkä otakaan kantaa siihen, millainen olen, olen kairautunut sivuun perhe-elämää viettävistä tyypeistä. En näe sitä statementina, että kiäh, me ei olla sun kanssa, koska oot vääränlainen. Näen sen niin, että joillakin elämä on mennyt eteenpäin ja heillä ei ole aikaa juuri kenellekään, vaikka olisi minkälainen jeesus tahansa. Olosuhteet. Näemme sen, minkä ehdimme ja kun kaikille sopii. Eli siis harvoin. Mun mielestäni on tosi yksisilmäistä ja puhtaasti ilkeätä, että joku ei ota lainkaan huomioon tällaisia olosuhteita, vaan liittää vääjäämättä yksinäisyyteen negatiivisia piirteitä. 

Miksi en hengaile toisten yksineläjien kanssa? No, monet heistä ovat itseni tapaan vanhoja, mutta virta on alkanut vähentyä eli esim. tosi "radikaali" terassi-ilta voi saada huokailut ja hekottelut osakseen. Elokuvankin voi katsoa netistä, jos. kiinnostaa. Ei sillä, itsekin olen viime aikoina ollut tosi laiska uuden työn takia. 

Ei tässä ketjussa kaivattu toista tyyppiä muuttamaan ankeata ulkomaanreissua upeaksi kokemukseksi. Eipäs vääristellä taas. Moneen kertaan korjattiin jo silloin, että reissuhan ei ole ankea, mutta on ankeata mennä yksin. Miksi kerta toisensa jälkeen dramaattisesti vinouttaa sanottuja? Ihan kuin yrittämällä yrittäisi saada jotain pontevuutta tarinoihin. Vai lukeeko jatkuvasti jotenkin vasemmalla silmällä viestejä eli ei pysy niin kärryillä? 

Mutta pakko myöntää, että mieluummin itse olen yksinkin kuin seurassa, jossa joutuisin koko ajan korjaamaan vääristelyjä, liiotteluja ym. Siinähän menisi kaikki aika ja energia siihen, kun saisi koko ajan sanoa, että "eikun ei se noin ollu" ja saisi suurin piirtein tallentaa oman puheensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

En kyllä voi muistaa, koska mäkin jätin alkusyksystä ketjun seuraamisen töitten takia. Mutta eikös se ollut niin, että esim. soittelua ehdotettiin matkojen aikana? Eihän sellasessa ehdotuksessa kai mitään pahaa ole. Ylipäänsä eikö noi sun mainitsemat seikat olleet ensisijaisesti kysymyksiä ja ehdotuksia?

Mun mielestä ylipäänsä tämmönen profilointi ja yleistäminen täällä kuten "yksinäiset sitä ja tätä" on melko toimimatonta. Ulkoapäin ei voi tietää, kuka kokee olonsa yksinäiseksi eli ei ole olemassa mitään yksinäisten ressukkaihmisten joukkoa. Yksinäisyys on enemmänkin tunne. Se voi olla, että se onkin just se työpaikan ulospäin suuntautunut tyyppi, joka kokee olevansa yksinäinen. Ei täällä ketjussakaan kaikki ole varsinaisesti yksinäisiä, mutta heillä voi olla kontakteja tai näkemisiä kavereiden kanssa silti vähän. Eikä muuten itsensä yksinäiseksi kokevien tehtäväkään ole olla mitään jeesuksia, jotka ikuisesti ottavat heitä parjaavilta vastaan kuraa ja nyökyttelevät AV:llä, vaan toki vääriä käsityksiä heistä itsestään saa korjata. 

Jos taas sattuu olemaan paljon kavereita ja myös näkee heitä paljon, niin eihän sekään ole automaattisesti mikään "wuhuu, sun täytyy olla siis hyvä tyyppi" -statuskysymys. Se voi olla, että ympärillä on enemmän tai vähemmän sattumalta vaikkapa mammaporukkaa, sinkkuporukkaa tai työporukkaa. Ehkä kaikkiakin. Toki nekään eivät siinä automaattisesti pyöri, mutta jos on kytkyjä, on aika paljon helpompi liikehtiä toisten kanssa kuin esim. tilanteessa, jossa ei tunne ketään toista omanikäistä äitiä tai vastaavasti ketään toista yksineläjää. 

Nää menoehdotukset yksinäisyyden poistamiseksi voi mun mielestäni laittaa omaan sarjaansa. Ihan hienoa, jos jonkun yksinäisyys poistuu sillä, että tekee yksin, matkustaa yksin tai vaikkapa perustaa oman yrityksen, joka toimii ihmisten parissa. Ne tuovat elämään sisältöä, mutta eivät mielestäni niinkään kumoa yksinäisyyttä. Joku toinen voi tietysti kokiessaan itsensä aktiiviiseksi toimijaksi olla jo sitä mieltä, ettei olekaan yksinäinen. 

Ohis..miksi juuri sen, joka on auton ratissa matkalla jonnekin, pitäisi alkaa ajaessaan soitella muille? Eikö yksinäinen voi soittaa, jos haluaa jutella?

Mua ei häiritse yksinäisyyskeskusteluissa mikään muu kuin sellaisten ihmisten kommentit, joiden mielestä muiden pitäisi tehdä sitä ja tätä, jotta joku muu ei tuntisi itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on nimenomaan tunne ja jos sille haluaa tehdä jotain, pitää tehdä itse eikä olettaa, että joku muu tekee.

Varmaan siksi, että jos se yksinäinen on soittanut sitä ennen jo 10 kertaa. Tässäkin keskustelussa jopa yksinäisten inhoajat ovat peräänkuuluttaneet kaksisuuntaista toimintaa. Et eihän se homma oikein hyvissä kantimissa ole, jos aina toisen pitää anella - ihan kuten jo ketjun aloituksessakin. Mutta jotkut ei vaan välitä. Ei edes jotkut sellaset, jotka ovat kavereita/ystäviä. Ovat ehkä tottuneet siihen, että aina se toinen ottaa yhteyttä. 

Sitten soittaa 11:nnen kerran. Vai poistuuko hänen yksinäisyytensä, jos lakkaa kokonaan soittelemasta? 

Ei. Saattaa kuitenkin säilyttää ihmisarvonsa, kun jättää väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

En kyllä voi muistaa, koska mäkin jätin alkusyksystä ketjun seuraamisen töitten takia. Mutta eikös se ollut niin, että esim. soittelua ehdotettiin matkojen aikana? Eihän sellasessa ehdotuksessa kai mitään pahaa ole. Ylipäänsä eikö noi sun mainitsemat seikat olleet ensisijaisesti kysymyksiä ja ehdotuksia?

Mun mielestä ylipäänsä tämmönen profilointi ja yleistäminen täällä kuten "yksinäiset sitä ja tätä" on melko toimimatonta. Ulkoapäin ei voi tietää, kuka kokee olonsa yksinäiseksi eli ei ole olemassa mitään yksinäisten ressukkaihmisten joukkoa. Yksinäisyys on enemmänkin tunne. Se voi olla, että se onkin just se työpaikan ulospäin suuntautunut tyyppi, joka kokee olevansa yksinäinen. Ei täällä ketjussakaan kaikki ole varsinaisesti yksinäisiä, mutta heillä voi olla kontakteja tai näkemisiä kavereiden kanssa silti vähän. Eikä muuten itsensä yksinäiseksi kokevien tehtäväkään ole olla mitään jeesuksia, jotka ikuisesti ottavat heitä parjaavilta vastaan kuraa ja nyökyttelevät AV:llä, vaan toki vääriä käsityksiä heistä itsestään saa korjata. 

Jos taas sattuu olemaan paljon kavereita ja myös näkee heitä paljon, niin eihän sekään ole automaattisesti mikään "wuhuu, sun täytyy olla siis hyvä tyyppi" -statuskysymys. Se voi olla, että ympärillä on enemmän tai vähemmän sattumalta vaikkapa mammaporukkaa, sinkkuporukkaa tai työporukkaa. Ehkä kaikkiakin. Toki nekään eivät siinä automaattisesti pyöri, mutta jos on kytkyjä, on aika paljon helpompi liikehtiä toisten kanssa kuin esim. tilanteessa, jossa ei tunne ketään toista omanikäistä äitiä tai vastaavasti ketään toista yksineläjää. 

Nää menoehdotukset yksinäisyyden poistamiseksi voi mun mielestäni laittaa omaan sarjaansa. Ihan hienoa, jos jonkun yksinäisyys poistuu sillä, että tekee yksin, matkustaa yksin tai vaikkapa perustaa oman yrityksen, joka toimii ihmisten parissa. Ne tuovat elämään sisältöä, mutta eivät mielestäni niinkään kumoa yksinäisyyttä. Joku toinen voi tietysti kokiessaan itsensä aktiiviiseksi toimijaksi olla jo sitä mieltä, ettei olekaan yksinäinen. 

Ohis..miksi juuri sen, joka on auton ratissa matkalla jonnekin, pitäisi alkaa ajaessaan soitella muille? Eikö yksinäinen voi soittaa, jos haluaa jutella?

Mua ei häiritse yksinäisyyskeskusteluissa mikään muu kuin sellaisten ihmisten kommentit, joiden mielestä muiden pitäisi tehdä sitä ja tätä, jotta joku muu ei tuntisi itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on nimenomaan tunne ja jos sille haluaa tehdä jotain, pitää tehdä itse eikä olettaa, että joku muu tekee.

Varmaan siksi, että jos se yksinäinen on soittanut sitä ennen jo 10 kertaa. Tässäkin keskustelussa jopa yksinäisten inhoajat ovat peräänkuuluttaneet kaksisuuntaista toimintaa. Et eihän se homma oikein hyvissä kantimissa ole, jos aina toisen pitää anella - ihan kuten jo ketjun aloituksessakin. Mutta jotkut ei vaan välitä. Ei edes jotkut sellaset, jotka ovat kavereita/ystäviä. Ovat ehkä tottuneet siihen, että aina se toinen ottaa yhteyttä. 

Sitten soittaa 11:nnen kerran. Vai poistuuko hänen yksinäisyytensä, jos lakkaa kokonaan soittelemasta? 

Ei. Saattaa kuitenkin säilyttää ihmisarvonsa, kun jättää väliin. 

No niin eli oma valinta. Ketjussa on useampikin koittanut selittää, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat. Sinkkuna on enemmän aikaa ystäville ja kavereille kuin parisuhteessa. Parisuhteiden myötä monille tulee puolison kautta lisää ihmisiä, joiden kanssa pidetään yhteyttä. Jos tulee lapsia, lapset vievät oman aikansa ja lasten kautta tulee lisää ihmisiä, joiden kanssa olla tekemisissä. Enkä tarkoita niinkään uusia ystäviä tai edes kavereita vaan lasten kautta pitää sopia muide vanhempien kanssa lasten kyläilyistä, päiväkodin ja koulun aikuisten kanssa on puheissa jne. Monille kuitenkin tulee elämään "äitikaverit", joiden kanssa ollaan tekemisissä arjessa. Lasten myötä monilla lisääntyy myös halu pitää useammin yhteyttä omiin ja puolison vanhempiin, monet haluavat antaa lapsilleen mahdollisuuden myös setiin, täteihin ja serkkuihin.   Harrastukset vievät aikaa, työ vie aikaa. Mitä enemmän ihmisellä on sosiaalista elämää, sitä vähemmän hänellä on aikaa yksittäiselle ihmiselle. Varsinkaan sellaiselle, joka asuu kaukana tai jonka kanssa ei ole muuta yhteydenpitoa kuin puhelinsoitot. 

Minä olen se, joka on eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Se, joka kaipaisi normaalia kanssa käymistä ihmisten kanssa, ja joka ei hukuta muita murheisiinsa (minulla on ihan terapeutti, jolle puhua). 

En haluaisi itsekään kertoa totuutta kenellekään, mutta en myöskään elää valheessa. Miten sitten toimia? Leväyttää diagnoosit pöytään ja sanoa ota tai jätä? Vannoa ja vakuuttaa, että ei ole maaninen eikä psykoottinen, että edessä on tasainen tie minun kanssani elämäntilanteestani huolimatta? Huomasin muutama vuosi sitten myös sellaisen ikävän seikan, että kun olin tuonut julki eräälle ihmiselle diagnoosini, en sen jälkeen enää ollut mitään muuta. Jos olin nukkunut huonosti yskän takia ja näytin todella väsyneeltä, tätä ihmistä alkoi ahdistaa että no nyt sä olet sitten tosi masis. Tai jos huomautin jostain epäkohdasta (niin kohteliaan nätisti kuin osasin), se kääntyikin siihen, että minun täytyy tällaisena ihmisenä vähän nyt kyllä ylireagoida. 

Tuntuu joskus, että pitäisi olla super-ihminen, että pääsisi yksinäisyydestä eroon. Luin myös tuota yhtä ketjua siitä, miten kouluttamattomuus oli ollut miehelle paha turn off. Minullakaan ei ole mitään koulutusta alla, mutta kanssani voi kyllä silti puhua maailmanmenosta. Olen utelias ihminen. Mutta meneekö se niin, että vain normaalilla elämällä, normaaliuden mitoissa olevalla taustalla ihminen saa toisia ihmisiä elämäänsä? 

Yhtään sivuraiteilla, niin se on sitten siinä. Oli kyse sitten ihmissuhteista tai työelämästä. Yksi virhe, yksi erilaisuus, ja ovet alkaa sulkeutua. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka on eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Se, joka kaipaisi normaalia kanssa käymistä ihmisten kanssa, ja joka ei hukuta muita murheisiinsa (minulla on ihan terapeutti, jolle puhua). 

En haluaisi itsekään kertoa totuutta kenellekään, mutta en myöskään elää valheessa. Miten sitten toimia? Leväyttää diagnoosit pöytään ja sanoa ota tai jätä? Vannoa ja vakuuttaa, että ei ole maaninen eikä psykoottinen, että edessä on tasainen tie minun kanssani elämäntilanteestani huolimatta? Huomasin muutama vuosi sitten myös sellaisen ikävän seikan, että kun olin tuonut julki eräälle ihmiselle diagnoosini, en sen jälkeen enää ollut mitään muuta. Jos olin nukkunut huonosti yskän takia ja näytin todella väsyneeltä, tätä ihmistä alkoi ahdistaa että no nyt sä olet sitten tosi masis. Tai jos huomautin jostain epäkohdasta (niin kohteliaan nätisti kuin osasin), se kääntyikin siihen, että minun täytyy tällaisena ihmisenä vähän nyt kyllä ylireagoida. 

Tuntuu joskus, että pitäisi olla super-ihminen, että pääsisi yksinäisyydestä eroon. Luin myös tuota yhtä ketjua siitä, miten kouluttamattomuus oli ollut miehelle paha turn off. Minullakaan ei ole mitään koulutusta alla, mutta kanssani voi kyllä silti puhua maailmanmenosta. Olen utelias ihminen. Mutta meneekö se niin, että vain normaalilla elämällä, normaaliuden mitoissa olevalla taustalla ihminen saa toisia ihmisiä elämäänsä? 

Yhtään sivuraiteilla, niin se on sitten siinä. Oli kyse sitten ihmissuhteista tai työelämästä. Yksi virhe, yksi erilaisuus, ja ovet alkaa sulkeutua. 

Ei mene. Kuitenkin sanonta "lika barn leka bäst" pitää hyvin pitkälti paikkansa. Ihmissuhteissa on tärkeää, että toisen kanssa on riittävästi yhteistä ja että yhteinen on jotain, mitä kumpikin pitää tärkeänä. Jos yhteinen tekijä on toiselle tai molemmille merkityksetön, se ei yhdistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka on eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Se, joka kaipaisi normaalia kanssa käymistä ihmisten kanssa, ja joka ei hukuta muita murheisiinsa (minulla on ihan terapeutti, jolle puhua). 

En haluaisi itsekään kertoa totuutta kenellekään, mutta en myöskään elää valheessa. Miten sitten toimia? Leväyttää diagnoosit pöytään ja sanoa ota tai jätä? Vannoa ja vakuuttaa, että ei ole maaninen eikä psykoottinen, että edessä on tasainen tie minun kanssani elämäntilanteestani huolimatta? Huomasin muutama vuosi sitten myös sellaisen ikävän seikan, että kun olin tuonut julki eräälle ihmiselle diagnoosini, en sen jälkeen enää ollut mitään muuta. Jos olin nukkunut huonosti yskän takia ja näytin todella väsyneeltä, tätä ihmistä alkoi ahdistaa että no nyt sä olet sitten tosi masis. Tai jos huomautin jostain epäkohdasta (niin kohteliaan nätisti kuin osasin), se kääntyikin siihen, että minun täytyy tällaisena ihmisenä vähän nyt kyllä ylireagoida. 

Tuntuu joskus, että pitäisi olla super-ihminen, että pääsisi yksinäisyydestä eroon. Luin myös tuota yhtä ketjua siitä, miten kouluttamattomuus oli ollut miehelle paha turn off. Minullakaan ei ole mitään koulutusta alla, mutta kanssani voi kyllä silti puhua maailmanmenosta. Olen utelias ihminen. Mutta meneekö se niin, että vain normaalilla elämällä, normaaliuden mitoissa olevalla taustalla ihminen saa toisia ihmisiä elämäänsä? 

Yhtään sivuraiteilla, niin se on sitten siinä. Oli kyse sitten ihmissuhteista tai työelämästä. Yksi virhe, yksi erilaisuus, ja ovet alkaa sulkeutua. 

Ei mene. Kuitenkin sanonta "lika barn leka bäst" pitää hyvin pitkälti paikkansa. Ihmissuhteissa on tärkeää, että toisen kanssa on riittävästi yhteistä ja että yhteinen on jotain, mitä kumpikin pitää tärkeänä. Jos yhteinen tekijä on toiselle tai molemmille merkityksetön, se ei yhdistä. 

Mutta mitä se minun kohdalla tarkoittaa? 

En ole työelämässä, mutta pidän sitä tärkeänä että ihmiset saisivat olla, saisivat palkkaa jolla pystyisi elämään. En ole kouluttautunut, mutta en ole koulutusvastainen, vaan aivan päinvastoin: pidän kaikkea koulutusta, alkaen hyvästä varhaiskasvatuksesta, tärkeänä. Korottaisin oppivelvollisuusikää, jos saisin siitä päättää. 

Toisaalta en minäkään halua olla kenenkään terapeutti. En siis pidä ajatuksesta, että tiettyjen diagnoosien kanssa minun pitäisi "pysyä lestissäni" ja seurustella vain sen oman viiteryhmäni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole itse aloitteellinen. Pyydä kahville, kylään, keikalle, baariin, lenkille tms. Jos ei käy, kysy sopisiko toinen ajankohta.

Aikuisilla ihmisillä on omat menonsa ja usein kalenteri tiivis, joten järjestä itse.

Luuletko sen olevan noin helppoa?

Onko sulla sitten parempiakaan ehdotuksia? 

- eri

Yksilöllisemmän tuen antaminen yksinäiselle. Jos aikaa tai mielenkiintoa siihen ei ole, sen osoittaminen että ymmärtää yksinäisyyden olevan monimutkainen ongelma, josta on usein vaikea päästä eroon.

Helpon patenttiratkaisun tarjoaminen yksinäisille tuosta vaan on ongelman ja siitä kärsivien ihmisten vähättelyä.

Mitä saa vastineeksi siitä, että ryhtyy jonkun tukihenkilöksi? Miksei yksinäiset ryntää tukemaan toinen toisiaan?

Oon eri, mutta eihän tossa siitä puhuttu mitään, että olisi yksinäisen tukihenkilö. Mutta jokainen ihminen voi olla kanssaihmiselle ihminen ihan netissäkin ja suhtautua asiallisesti toisen ihmisen elämäntilanteeseen.

Mitä elämässä ylipäänsä saa vastineeksi siitä, että on toiselle ihmiselle mukava ja empaattinen eikä yksisilmäinen? MIksi siitä pitäisi saada jotain vastineeksi? 

Miksi työstä saa palkkaa, miksei tee iloisesti ilmaiseksi omalla ajallaan? Kyllä ystävyydestä pitää saada jotakin molempien, ei niin että toinen tukee ja yksinäinen hyötyy.

Mutta jos tuon oivaltaa, silloin ei tietysti olekaan enää yksinäinen. Kun on itse tukihenkilönä muille, miten edes ehtii olla yksinäinen, kun koko ajan soi SPR:n luuri.

Okei, sä rinnastat työn ja ystävyyden/ihmisyyden. I'll get my coat. 

P.S. Se, että kiirehtii vapaaehtoisena paikasta toiseen tai harrastaa kalenterinsa täyteen, ei poista yksinäisyyden tunnetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että pitäisi miettiä vähän syvemmin asiaa. 

Sekä työ että tukiprojekti on pois mun omasta ajasta, siksi rinnastan ne. Eikä asiassa ole mitään miettimistä, löydän miettimättä sata parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kun yksinäiset.

Miksi yksinäiselle ei käy toinen yksinäinen? Tukisivat toinen toisiaan. Mutta ei, pitää vaan saada tukea, ei antaa itse mitään.

Tässähän on monta kertaa jo tullut selväksi, että sua vituttaa jostain syystä armottomasti yksinäiset. Ehkä joku yksinäinen on kohdellut sua huonosti, ehkä joskus "empaattinen" seurasi ei ole kelvannut yksinäiselle, ehkä olet itse ollut joskus yksinäinen... Emme voi tietää. 

Miksi siis olet yksinäisten ketjussa kuluttamassa aikaasi, kun kerran asialliset puheenvuorot ovat etenkin pois ajastasi? Nautitko päänaukomisesta eli sekö sulle on sitä vastinetta? 

Jos täällä olet joka tapauksessa valmis käyttämään aikaasi yksinäisiin, kannattaisi ehkä ennemmin käyttää se positiivisesti eikä nokkapokkailuun ja ilkeilyyn. 

Tässä ketjussa on ollut hyvin paljon ilkeitä yksinäisiä, ehkä siksi tämä ketju ei motivoi olemaan kiva ainakaan tämän ketjun yksinäisille. -eri

Näkyy tämä ketju pongahtaneen taas pinnalle. Itsekkin tähän muutama kuukausi sitten kirjoitin alkupuolelle pari viestiä. Sitä, että tahallaan ei jätä pitämättä yhteyttä, mutta kun on kädet täynnä töitä ja omaisen hoitamista yms.

Niin sain vastaukseksi vain ilkeilyjä, jotta miksi en ota sitä yksinäistä matkaan hoitamaan äitiäni ja miksi lapset muka on niin tärkeitä, etten voi lähteä sinne ja tänne. Ja väsymyskin oli vain turhaa, kun se yksinäinen nyt kaipaa. Itsekästä jättää vastaamatta väsyneenä, kun yksinäinen haluaa puhua maratonpuhelun.

Jätin ketjun seuraamisen siihen ja ajattelin, että mahdottomia on yksinäisten vaatimukset.

En kyllä voi muistaa, koska mäkin jätin alkusyksystä ketjun seuraamisen töitten takia. Mutta eikös se ollut niin, että esim. soittelua ehdotettiin matkojen aikana? Eihän sellasessa ehdotuksessa kai mitään pahaa ole. Ylipäänsä eikö noi sun mainitsemat seikat olleet ensisijaisesti kysymyksiä ja ehdotuksia?

Mun mielestä ylipäänsä tämmönen profilointi ja yleistäminen täällä kuten "yksinäiset sitä ja tätä" on melko toimimatonta. Ulkoapäin ei voi tietää, kuka kokee olonsa yksinäiseksi eli ei ole olemassa mitään yksinäisten ressukkaihmisten joukkoa. Yksinäisyys on enemmänkin tunne. Se voi olla, että se onkin just se työpaikan ulospäin suuntautunut tyyppi, joka kokee olevansa yksinäinen. Ei täällä ketjussakaan kaikki ole varsinaisesti yksinäisiä, mutta heillä voi olla kontakteja tai näkemisiä kavereiden kanssa silti vähän. Eikä muuten itsensä yksinäiseksi kokevien tehtäväkään ole olla mitään jeesuksia, jotka ikuisesti ottavat heitä parjaavilta vastaan kuraa ja nyökyttelevät AV:llä, vaan toki vääriä käsityksiä heistä itsestään saa korjata. 

Jos taas sattuu olemaan paljon kavereita ja myös näkee heitä paljon, niin eihän sekään ole automaattisesti mikään "wuhuu, sun täytyy olla siis hyvä tyyppi" -statuskysymys. Se voi olla, että ympärillä on enemmän tai vähemmän sattumalta vaikkapa mammaporukkaa, sinkkuporukkaa tai työporukkaa. Ehkä kaikkiakin. Toki nekään eivät siinä automaattisesti pyöri, mutta jos on kytkyjä, on aika paljon helpompi liikehtiä toisten kanssa kuin esim. tilanteessa, jossa ei tunne ketään toista omanikäistä äitiä tai vastaavasti ketään toista yksineläjää. 

Nää menoehdotukset yksinäisyyden poistamiseksi voi mun mielestäni laittaa omaan sarjaansa. Ihan hienoa, jos jonkun yksinäisyys poistuu sillä, että tekee yksin, matkustaa yksin tai vaikkapa perustaa oman yrityksen, joka toimii ihmisten parissa. Ne tuovat elämään sisältöä, mutta eivät mielestäni niinkään kumoa yksinäisyyttä. Joku toinen voi tietysti kokiessaan itsensä aktiiviiseksi toimijaksi olla jo sitä mieltä, ettei olekaan yksinäinen. 

Ohis..miksi juuri sen, joka on auton ratissa matkalla jonnekin, pitäisi alkaa ajaessaan soitella muille? Eikö yksinäinen voi soittaa, jos haluaa jutella?

Mua ei häiritse yksinäisyyskeskusteluissa mikään muu kuin sellaisten ihmisten kommentit, joiden mielestä muiden pitäisi tehdä sitä ja tätä, jotta joku muu ei tuntisi itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on nimenomaan tunne ja jos sille haluaa tehdä jotain, pitää tehdä itse eikä olettaa, että joku muu tekee.

Varmaan siksi, että jos se yksinäinen on soittanut sitä ennen jo 10 kertaa. Tässäkin keskustelussa jopa yksinäisten inhoajat ovat peräänkuuluttaneet kaksisuuntaista toimintaa. Et eihän se homma oikein hyvissä kantimissa ole, jos aina toisen pitää anella - ihan kuten jo ketjun aloituksessakin. Mutta jotkut ei vaan välitä. Ei edes jotkut sellaset, jotka ovat kavereita/ystäviä. Ovat ehkä tottuneet siihen, että aina se toinen ottaa yhteyttä. 

Sitten soittaa 11:nnen kerran. Vai poistuuko hänen yksinäisyytensä, jos lakkaa kokonaan soittelemasta? 

En soittaisi sitä 11 kertaa pohtimatta, että miksi toinen ei halua puhua. Soitanko sopimattomaan aikaan, soitanko ihmiselle jonka elämässä on menossa avioero, konkurssi ja lapsen kuolema kaikki peräkkäin, puhunko sellaisista aiheista jotka kiinnostavat vain minua, valitanko koko ajan, onko juuri tämä ihminen ehkä sellainen, ettei hän vaan tykkää jutella puhelimessa.

Ei ihminen uuvuttamalla ole ystävä, vaan pohtimalla tilannetta hänen näkökulmastaan, että mitä iloa hänelle on minun soitostani. Ellei mitään iloa, niin onko ihme, ettei hän soita takaisin.

Ja soittaisin jollekulle muulle, olisi vaihtoehtoja, koska olisi tuttavia joista valita. Jos ei olisi tuttavia, selvittäisin syyn siihen. Enkö harrasta mitään, enkö ole kiinnostunut mistään, miksi se normaali tuttavapiiri puuttuu.

Ja kyllä, sairaudet ja työttömyys vaikuttavat asiaan. Mutta osa sairaistakin menee mukaan potilasyhdistyksiin, vapaaehtoistyöhön, marttoihin, mahdollisuuksia on loputtomiin. Ja sitten on yhä sairas ja työtön, muttei yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se, joka on eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Se, joka kaipaisi normaalia kanssa käymistä ihmisten kanssa, ja joka ei hukuta muita murheisiinsa (minulla on ihan terapeutti, jolle puhua). 

En haluaisi itsekään kertoa totuutta kenellekään, mutta en myöskään elää valheessa. Miten sitten toimia? Leväyttää diagnoosit pöytään ja sanoa ota tai jätä? Vannoa ja vakuuttaa, että ei ole maaninen eikä psykoottinen, että edessä on tasainen tie minun kanssani elämäntilanteestani huolimatta? Huomasin muutama vuosi sitten myös sellaisen ikävän seikan, että kun olin tuonut julki eräälle ihmiselle diagnoosini, en sen jälkeen enää ollut mitään muuta. Jos olin nukkunut huonosti yskän takia ja näytin todella väsyneeltä, tätä ihmistä alkoi ahdistaa että no nyt sä olet sitten tosi masis. Tai jos huomautin jostain epäkohdasta (niin kohteliaan nätisti kuin osasin), se kääntyikin siihen, että minun täytyy tällaisena ihmisenä vähän nyt kyllä ylireagoida. 

Tuntuu joskus, että pitäisi olla super-ihminen, että pääsisi yksinäisyydestä eroon. Luin myös tuota yhtä ketjua siitä, miten kouluttamattomuus oli ollut miehelle paha turn off. Minullakaan ei ole mitään koulutusta alla, mutta kanssani voi kyllä silti puhua maailmanmenosta. Olen utelias ihminen. Mutta meneekö se niin, että vain normaalilla elämällä, normaaliuden mitoissa olevalla taustalla ihminen saa toisia ihmisiä elämäänsä? 

Yhtään sivuraiteilla, niin se on sitten siinä. Oli kyse sitten ihmissuhteista tai työelämästä. Yksi virhe, yksi erilaisuus, ja ovet alkaa sulkeutua. 

Ei mene. Kuitenkin sanonta "lika barn leka bäst" pitää hyvin pitkälti paikkansa. Ihmissuhteissa on tärkeää, että toisen kanssa on riittävästi yhteistä ja että yhteinen on jotain, mitä kumpikin pitää tärkeänä. Jos yhteinen tekijä on toiselle tai molemmille merkityksetön, se ei yhdistä. 

Mutta mitä se minun kohdalla tarkoittaa? 

En ole työelämässä, mutta pidän sitä tärkeänä että ihmiset saisivat olla, saisivat palkkaa jolla pystyisi elämään. En ole kouluttautunut, mutta en ole koulutusvastainen, vaan aivan päinvastoin: pidän kaikkea koulutusta, alkaen hyvästä varhaiskasvatuksesta, tärkeänä. Korottaisin oppivelvollisuusikää, jos saisin siitä päättää. 

Toisaalta en minäkään halua olla kenenkään terapeutti. En siis pidä ajatuksesta, että tiettyjen diagnoosien kanssa minun pitäisi "pysyä lestissäni" ja seurustella vain sen oman viiteryhmäni kanssa.

Meinaatko ettet enää voi opiskella mitään missään muodossa, koska et ole oppivelvollinen? Opinnoista ja harrastuksista saadaan tuttavia, joista osasta voi ajan mittaan tulla ystäviä. 

Et varmasti ole mitenkään huono ihminen, mutta en keksi mistä esim minä keskustelisin kanssasi. Omien kavereiden kanssa keskustelen yhteisistä harrastuksistamme, historiasta, työelämästä, opinnoista. Jos nuo puuttuisivat, ei helposti keksi molempia kiinnostavaa aihetta kovin helposti.