Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

On kyllä uskomaton ketju!!!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä elämä näkyy joillekkin olevan vaikeaa. Heidän kaverit tekee ohareita, ei vastaa puhelimeen, ei soittele pitkiä puheluita, ei tule juhliin jne...

Asialle varmaan kannattaa tehdä jotain muuta, kuin haukkua heitä vain aihe vapaalla. Hommata vaikka uusia kavereita.

Eikä sitä ap sano aloituksessaan yrittäneensä? Jos se olisi kaikille helppoa, niin ei olisi yksinäisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!

Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.

Tämä. Itseasiassa epäilen, että juuri tällaista ikuista ”yhteydenottajaa” salaa myös inhotaan. Hänen ajatellaan olevan jotenkin typerä, kun ei selvästä ikihiljaisuuden vinkistä ymmärrä antaa olla, ja juuri tämän takia ollaan näissä huonot selitykset - ja tekosyytkierteissä.

Egon kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.

Tällä nimenomaan on sen ns. Egon kanssa paljonkin tekemistä. Minä olin aiemmin se joka otti yleensä yhteyttä, ehdotti tapaamista jne. Yleensä oli jotakin muuta menoa, ja jos joskus onnistui jotakin aikaa sopia niin viime hetkellä sitte peruttiin että eipä sovikaan. Olin sinkku silloin, ystäväni parisuhteessa. No eläpä mittää. Aloin seurustella ja ystäväni jäi sinkuksi. Jo alkoi soittelurumba ja sinne ja tänne baariin olisi pitänyt lähteä, kuten sinkkuaikoinani. En lähtenyt, koska en enää halunnut kiertää baareja ja hänelle olisi sieltä miestä etsitty. Kylläpä oltiin loukkaantuneita. Kysyin muistaako hän sitä aikaa kun minä pyysin elokuviin, teatteriin yms eikä juuri koskaan seuraa löytynyt? Oli hiljaa. Joo, eikä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Eli kovin egoistista ja yksipuolista voi ns. ystävyys olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan järjestin juhlia/illanviettoja useinkin, ja nautin sekä järjestelyistä (siivoamisesta, ruoanlaitosta, koristelusta jne) että itse juhlista. Pikku hiljaa huomasin, että ohareiden määrä lisääntyi. Usein ei ilmoitettu edes syytä, vain lyhyt tekstari ”en pääsekään tulemaan” samana päivänä kuin juhlat olivat, joskus muutamaa minuuttia ennen juhlia, joskus tunti juhlien alkamisen jälkeen. Ja joskus ei ilmoitettu mitään. Alkoi mennä fiilikset järkkäillä mitään. Yksi asia yhdisti näitä mutkattomia ohari-ihmisiä: he eivät itse järjestäneet mitään juhlia. Tulin siihen tulokseen, etteivät he ymmärrä, miten pöntöltä järjestäjästä tuntuu, kun vieras ei saavukaan.

Huomioni on siis, että ennen vanhaan mentiin kylään kun kutsuttiin ja kutsuttiin vastavuoroisesti kylään. Nykyään jengi tapailee ravintoloissa drinksuilla ja kännyköillä voi viime hetkellä perua tapaamisen. Mitään vastavuoroisuutta ei myös näytä olevan tapaamisissa. Itselleni tämä on tarkoittanut, että pidän ystävyyssuhteita yllä lähinnä tekstareilla. Aika yksinäiseltä kyllä olo tuntuu...

Näistä juhlista ja illanistujaista pakko kirjoittaa sen verran, että usein niistä on innoissaan enemmän järjestäjä, kuin kutsutut vieraat. Tiedän, että saan palstaryöpytyksen tästä päälle, mutta kyllä se kuitenkin niin on, että monilla alkaa jossain vaiheessa olemaan muutakin elämää, kuin kavereiden kanssa illanistujaiset. On poikaystäviä, aviomiestä perhettä, raskasta viikkoa ja lastenhakua hoidosta ja halutaan käpertyä kotiin perheen kanssa.

Kuinka monesti täälläkin valitetaan, että rakastan järjestää juhlia, mutta ihmiset ei tule. Tai järjestän juhlia, mutta kukaan ei järjestä vastikkeeksi. Taidan lopettaa. Haluttaisi monesti niihin vastata, että hyvä jos lopetatkin ja kaverisi varmaan huokaavat helpotuksesta, koska ovat jo kasvaneet ohi näistä ja eivät jaksaisi niihin osallistuakkaan.

Sori, mut miten huonoja kavereita ihmiset on alkujaan olleet, jos kerran tai pari vuodessa, jos sitäkään, ei kelpaa reunion illanistujaisten merkeissä? Siis että vaikka esim. poikaystävälle tai perheelle jäisi vielä 50 viikonloppua vuodesta ja max pari kertaa vuodessa menisi viikonlopusta yksi ilta tuohon, niin onko se tosiaan liikaa?

Vai onko teillä sitten ollut joitain ryyppäjäisiä ja siksi ne yhdistetään jotenkin korostuneesti ikään ja aikaan?

Kyllä me toki syömässäkin käydään kaveriporukan kanssa, ja useammin niin tehdäänkin. Mutta noi illanistujaiset on kyllä mukavampia, jos vaan kaikki sattuu loksahtamaan kohdilleen eli kaikki pääsevät. Nehän on just sellasta vanhan ihmisen rentoilua. :D

Tämä. Sekö on sitä vilpitöntä ystävyyttä, kun kirjoitetaan, että mikä on, kun et pari kertaa vuodessa voi tulla illanistujaisiin.

Eikö se pitäisi mennä niin, että niihin haluaisi mennä ja olisi ilo mennä. Joku mättää juhlissa, jos asetelma on niin, että joutuu velvollisuudesta menemään juhliin, ettei kaveri suutu.

Mä lähinnä tarkotin sitä, että vian on oltava jossain paljon syvemmällä kuin niissä _juhlissa_, jos tosiaan harvat tapaamiset on liikaa. Tuskin sitä ahdistuu illanistujaisista, jos porukka kiinnostaa. Tai sit saa kyllä olla jo aika angstinen, jos oikeasti jutustelu ja syöminen v*tuttaa ja on omasta mielestä lapsellista hyvälläkin porukalla. 

Mahtaa olla tylsät pippalot, jos niihin ei kukaan vuodesta toiseen halua tulla, mutta emäntä niitä järjestää sinnikkäästi

Tässähän oli kyse tilanteesta, jossa yksi henkilö kertoi, että hän kieltäytyy niistä. Ei niistä muista sanottu mitään. 

No hänen mielestä ne on tylsät. Miksi ihmeessä haluatte vieraita juhliinne, jotka ei viihdy niissä. Velvollisuus ei riitä kyllä selitykseksi.

Ootko sä lukenut tän koko keskustelun? Ihan kuin olisit hypännyt keskeltä keskusteluun heittelemään jotakin OT:ta velvollisuudesta ym.

Eihän tässä sitä suinkaan penätä, että miksi ne on hänestä tylsät. Toki saa kieltäytyä, mutta henkilö sanoi, että menot on menty, illanistujaiset istuttu, nyt halutaan käpertyä kotona poikaystävän, miehen ja/tai lasten kainaloon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!

Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.

Tämä. Itseasiassa epäilen, että juuri tällaista ikuista ”yhteydenottajaa” salaa myös inhotaan. Hänen ajatellaan olevan jotenkin typerä, kun ei selvästä ikihiljaisuuden vinkistä ymmärrä antaa olla, ja juuri tämän takia ollaan näissä huonot selitykset - ja tekosyytkierteissä.

Egon kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.

Tällä nimenomaan on sen ns. Egon kanssa paljonkin tekemistä. Minä olin aiemmin se joka otti yleensä yhteyttä, ehdotti tapaamista jne. Yleensä oli jotakin muuta menoa, ja jos joskus onnistui jotakin aikaa sopia niin viime hetkellä sitte peruttiin että eipä sovikaan. Olin sinkku silloin, ystäväni parisuhteessa. No eläpä mittää. Aloin seurustella ja ystäväni jäi sinkuksi. Jo alkoi soittelurumba ja sinne ja tänne baariin olisi pitänyt lähteä, kuten sinkkuaikoinani. En lähtenyt, koska en enää halunnut kiertää baareja ja hänelle olisi sieltä miestä etsitty. Kylläpä oltiin loukkaantuneita. Kysyin muistaako hän sitä aikaa kun minä pyysin elokuviin, teatteriin yms eikä juuri koskaan seuraa löytynyt? Oli hiljaa. Joo, eikä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Eli kovin egoistista ja yksipuolista voi ns. ystävyys olla.

minä minä. Kun ystäväni seurusteli, niin paha, kun ei jaksanut lähteä juttuihini. Kun minä seurustelin, hyvä kun en jaksanut lähteä juttuihin. Ja minäminä sain vielä näpäytettyä. Minäminä. Hienoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!

Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.

Tämä. Itseasiassa epäilen, että juuri tällaista ikuista ”yhteydenottajaa” salaa myös inhotaan. Hänen ajatellaan olevan jotenkin typerä, kun ei selvästä ikihiljaisuuden vinkistä ymmärrä antaa olla, ja juuri tämän takia ollaan näissä huonot selitykset - ja tekosyytkierteissä.

Egon kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.

Tällä nimenomaan on sen ns. Egon kanssa paljonkin tekemistä. Minä olin aiemmin se joka otti yleensä yhteyttä, ehdotti tapaamista jne. Yleensä oli jotakin muuta menoa, ja jos joskus onnistui jotakin aikaa sopia niin viime hetkellä sitte peruttiin että eipä sovikaan. Olin sinkku silloin, ystäväni parisuhteessa. No eläpä mittää. Aloin seurustella ja ystäväni jäi sinkuksi. Jo alkoi soittelurumba ja sinne ja tänne baariin olisi pitänyt lähteä, kuten sinkkuaikoinani. En lähtenyt, koska en enää halunnut kiertää baareja ja hänelle olisi sieltä miestä etsitty. Kylläpä oltiin loukkaantuneita. Kysyin muistaako hän sitä aikaa kun minä pyysin elokuviin, teatteriin yms eikä juuri koskaan seuraa löytynyt? Oli hiljaa. Joo, eikä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Eli kovin egoistista ja yksipuolista voi ns. ystävyys olla.

minä minä. Kun ystäväni seurusteli, niin paha, kun ei jaksanut lähteä juttuihini. Kun minä seurustelin, hyvä kun en jaksanut lähteä juttuihin. Ja minäminä sain vielä näpäytettyä. Minäminä. Hienoa

Olen eri, ja minusta molemmat olisivat voineet ajatella kaveria seurusteluaikana. Mutta toisaalta, voiko ihmistä kauheasti syyttää, jos kaveri on jo sössinyt eli ei ole ollut kiinnostunut kaverista aiemmin, mutta sitten myöhemmin kiinnostaisikin? Onhan se aika inhimillistä, ettei toistakaan sitten enää myöhemmin kiinnosta. Tuossahan kaveri on pedannut tilanteen siten, että ei pitäisi yllättyä, jos kaveri myöhemmin toimii samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!

Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.

Tämä. Itseasiassa epäilen, että juuri tällaista ikuista ”yhteydenottajaa” salaa myös inhotaan. Hänen ajatellaan olevan jotenkin typerä, kun ei selvästä ikihiljaisuuden vinkistä ymmärrä antaa olla, ja juuri tämän takia ollaan näissä huonot selitykset - ja tekosyytkierteissä.

Egon kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.

Tällä nimenomaan on sen ns. Egon kanssa paljonkin tekemistä. Minä olin aiemmin se joka otti yleensä yhteyttä, ehdotti tapaamista jne. Yleensä oli jotakin muuta menoa, ja jos joskus onnistui jotakin aikaa sopia niin viime hetkellä sitte peruttiin että eipä sovikaan. Olin sinkku silloin, ystäväni parisuhteessa. No eläpä mittää. Aloin seurustella ja ystäväni jäi sinkuksi. Jo alkoi soittelurumba ja sinne ja tänne baariin olisi pitänyt lähteä, kuten sinkkuaikoinani. En lähtenyt, koska en enää halunnut kiertää baareja ja hänelle olisi sieltä miestä etsitty. Kylläpä oltiin loukkaantuneita. Kysyin muistaako hän sitä aikaa kun minä pyysin elokuviin, teatteriin yms eikä juuri koskaan seuraa löytynyt? Oli hiljaa. Joo, eikä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Eli kovin egoistista ja yksipuolista voi ns. ystävyys olla.

minä minä. Kun ystäväni seurusteli, niin paha, kun ei jaksanut lähteä juttuihini. Kun minä seurustelin, hyvä kun en jaksanut lähteä juttuihin. Ja minäminä sain vielä näpäytettyä. Minäminä. Hienoa

Onko sinulla ystäviä? Siis todellisia ystäviä? Sellaisia, joiden kanssa voi jakaa asioita ja joiden kanssa tulee sellainen fiilis että molemmat antavat sekä saavat ystävyydestä tasapuolisesti ja vapaaehtoisesti, koska toinen on tärkeä? Kannattaa vaalia hyviä ystävyyssuhteita myös silloin kun on parisuhteessa, jos et sattunut tietämään, ja sellaiset joilla on se käsitys että ystävät ovat vain sitä varten että heistä voi jotenkin hyötyä, käyttää hyväkseen (sinä?) heittää huit hornaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Eikä pysty järjestämään asiaa mitenkään joustavammin, niin että yhden poissaolo ei estä koko juttua? Ei sitten tosiaan voi auttaa. 

Jos on kauan tunnettu, eikä vieläkään voi luottaa toisen tulevan sovitusti tai tarjoavan omalla vuorollaan, niin oudolta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Minun tuttavapiirissä kyllä kutsuja on kustantanut tarjoilut. Ei ole vieraiden tarvinnut tuoda eväitä. Mutta ehkä olet niitä, jotka hääkutsussakin toivoivat rahaa lahjaksi sen verran, kuin tarjoilut maksoivat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!

Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.

Tämä. Itseasiassa epäilen, että juuri tällaista ikuista ”yhteydenottajaa” salaa myös inhotaan. Hänen ajatellaan olevan jotenkin typerä, kun ei selvästä ikihiljaisuuden vinkistä ymmärrä antaa olla, ja juuri tämän takia ollaan näissä huonot selitykset - ja tekosyytkierteissä.

Egon kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.

Tällä nimenomaan on sen ns. Egon kanssa paljonkin tekemistä. Minä olin aiemmin se joka otti yleensä yhteyttä, ehdotti tapaamista jne. Yleensä oli jotakin muuta menoa, ja jos joskus onnistui jotakin aikaa sopia niin viime hetkellä sitte peruttiin että eipä sovikaan. Olin sinkku silloin, ystäväni parisuhteessa. No eläpä mittää. Aloin seurustella ja ystäväni jäi sinkuksi. Jo alkoi soittelurumba ja sinne ja tänne baariin olisi pitänyt lähteä, kuten sinkkuaikoinani. En lähtenyt, koska en enää halunnut kiertää baareja ja hänelle olisi sieltä miestä etsitty. Kylläpä oltiin loukkaantuneita. Kysyin muistaako hän sitä aikaa kun minä pyysin elokuviin, teatteriin yms eikä juuri koskaan seuraa löytynyt? Oli hiljaa. Joo, eikä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Eli kovin egoistista ja yksipuolista voi ns. ystävyys olla.

minä minä. Kun ystäväni seurusteli, niin paha, kun ei jaksanut lähteä juttuihini. Kun minä seurustelin, hyvä kun en jaksanut lähteä juttuihin. Ja minäminä sain vielä näpäytettyä. Minäminä. Hienoa

Olen eri, ja minusta molemmat olisivat voineet ajatella kaveria seurusteluaikana. Mutta toisaalta, voiko ihmistä kauheasti syyttää, jos kaveri on jo sössinyt eli ei ole ollut kiinnostunut kaverista aiemmin, mutta sitten myöhemmin kiinnostaisikin? Onhan se aika inhimillistä, ettei toistakaan sitten enää myöhemmin kiinnosta. Tuossahan kaveri on pedannut tilanteen siten, että ei pitäisi yllättyä, jos kaveri myöhemmin toimii samoin. 

Itse olisin sanonut kaverille, että nyt tajuan, miksi et seurustelen halunnut koko ajan lähteä johonkin. Koska sittenhän tämä toinen sen vasta tajusi.

Jos nyt eroaa, on hänkin taas sinkku ja kaipaa menokaveria. Mutta kun näpäytti kaveriaan, niin tuskin siitä saa seuraa

Tuon minäminä kommentin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!

Minkä arvoista on kaveruus, joka on täysin toisen vaivannäön varassa? Ei minkään, ihan niinkuin ei sellainen seurustelusuhdekaan jota vain toinen ylläpitää. Ei aitoa ihmissuhdetta ole olemassa, jos se on (ilman hyvää syytä jatkuvasti) vain toisen varassa - eihän silloin merkitse sille toiselle yhtään mitään.

Tämä. Itseasiassa epäilen, että juuri tällaista ikuista ”yhteydenottajaa” salaa myös inhotaan. Hänen ajatellaan olevan jotenkin typerä, kun ei selvästä ikihiljaisuuden vinkistä ymmärrä antaa olla, ja juuri tämän takia ollaan näissä huonot selitykset - ja tekosyytkierteissä.

Egon kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.

Tällä nimenomaan on sen ns. Egon kanssa paljonkin tekemistä. Minä olin aiemmin se joka otti yleensä yhteyttä, ehdotti tapaamista jne. Yleensä oli jotakin muuta menoa, ja jos joskus onnistui jotakin aikaa sopia niin viime hetkellä sitte peruttiin että eipä sovikaan. Olin sinkku silloin, ystäväni parisuhteessa. No eläpä mittää. Aloin seurustella ja ystäväni jäi sinkuksi. Jo alkoi soittelurumba ja sinne ja tänne baariin olisi pitänyt lähteä, kuten sinkkuaikoinani. En lähtenyt, koska en enää halunnut kiertää baareja ja hänelle olisi sieltä miestä etsitty. Kylläpä oltiin loukkaantuneita. Kysyin muistaako hän sitä aikaa kun minä pyysin elokuviin, teatteriin yms eikä juuri koskaan seuraa löytynyt? Oli hiljaa. Joo, eikä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Eli kovin egoistista ja yksipuolista voi ns. ystävyys olla.

minä minä. Kun ystäväni seurusteli, niin paha, kun ei jaksanut lähteä juttuihini. Kun minä seurustelin, hyvä kun en jaksanut lähteä juttuihin. Ja minäminä sain vielä näpäytettyä. Minäminä. Hienoa

Olen eri, ja minusta molemmat olisivat voineet ajatella kaveria seurusteluaikana. Mutta toisaalta, voiko ihmistä kauheasti syyttää, jos kaveri on jo sössinyt eli ei ole ollut kiinnostunut kaverista aiemmin, mutta sitten myöhemmin kiinnostaisikin? Onhan se aika inhimillistä, ettei toistakaan sitten enää myöhemmin kiinnosta. Tuossahan kaveri on pedannut tilanteen siten, että ei pitäisi yllättyä, jos kaveri myöhemmin toimii samoin. 

Itse olisin sanonut kaverille, että nyt tajuan, miksi et seurustelen halunnut koko ajan lähteä johonkin. Koska sittenhän tämä toinen sen vasta tajusi.

Jos nyt eroaa, on hänkin taas sinkku ja kaipaa menokaveria. Mutta kun näpäytti kaveriaan, niin tuskin siitä saa seuraa

Tuon minäminä kommentin kirjoittaja

Jos homma ei ole vuosiin toiminut, niin tuskin siitä enää mitään kovin kummoista ystävyyttä olisi tullut.

Älkää jääkö epätoivoisina roikkumaan vanhoihin ystävyyksiin. Ystävyydet useimmiten muuttuu elämän varrella, niin se vaan menee. Eteenpäin vaan ja kohti uusia hyviä tyyppejä! Niiden vanhojen kanssa voi tulla kylmemmän kauden jälkeen välillä uusia lämpimämpiä kausia, mutta ei väkisin pakotettuna. Tulee jos tulee.

Vierailija kirjoitti:

Älkää jääkö epätoivoisina roikkumaan vanhoihin ystävyyksiin. Ystävyydet useimmiten muuttuu elämän varrella, niin se vaan menee. Eteenpäin vaan ja kohti uusia hyviä tyyppejä! Niiden vanhojen kanssa voi tulla kylmemmän kauden jälkeen välillä uusia lämpimämpiä kausia, mutta ei väkisin pakotettuna. Tulee jos tulee.

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Kuten tästä ketjusta huomaa, niin kaikki eivät suhtaudu muiden tutustumisyrityksiin kovin lämpimästi. Kai käytännössä on vain sitten opittava sietämään sitä, että toisinaan elämässä voi joutua olemaan pitkiä aikoja hyvin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää jääkö epätoivoisina roikkumaan vanhoihin ystävyyksiin. Ystävyydet useimmiten muuttuu elämän varrella, niin se vaan menee. Eteenpäin vaan ja kohti uusia hyviä tyyppejä! Niiden vanhojen kanssa voi tulla kylmemmän kauden jälkeen välillä uusia lämpimämpiä kausia, mutta ei väkisin pakotettuna. Tulee jos tulee.

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Kuten tästä ketjusta huomaa, niin kaikki eivät suhtaudu muiden tutustumisyrityksiin kovin lämpimästi. Kai käytännössä on vain sitten opittava sietämään sitä, että toisinaan elämässä voi joutua olemaan pitkiä aikoja hyvin yksin.

Mitä vaihtoehtoja tälle alapeukuttajan mielestä on, jos uusiin ihmisiin tutustuminen ei onnistu ja vanhat ystävät ovat jääneet taakse?

Juurihan täällä tosi moni on sanonut, ettei nyt kolmenkympin jälkeen normaalit ihmiset kaipaa uusia ystäviä kun vanhoissakin on liikaa, ja mieluiten on kotona miehen ja lasten kanssa, parasta jos vanhojakin ystäviä tapaa kerran kymmenessä vuodessa. Niin vaikea tutustua, ellei sitten kysy kaikilta heti alkuun että oletko tosi yksinäinen, onko sinulla aikaa uusille kavereille, hei tyyppi, älä juokse karkuun, kunhan tässä kyselen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää jääkö epätoivoisina roikkumaan vanhoihin ystävyyksiin. Ystävyydet useimmiten muuttuu elämän varrella, niin se vaan menee. Eteenpäin vaan ja kohti uusia hyviä tyyppejä! Niiden vanhojen kanssa voi tulla kylmemmän kauden jälkeen välillä uusia lämpimämpiä kausia, mutta ei väkisin pakotettuna. Tulee jos tulee.

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Kuten tästä ketjusta huomaa, niin kaikki eivät suhtaudu muiden tutustumisyrityksiin kovin lämpimästi. Kai käytännössä on vain sitten opittava sietämään sitä, että toisinaan elämässä voi joutua olemaan pitkiä aikoja hyvin yksin.

Mitä vaihtoehtoja tälle alapeukuttajan mielestä on, jos uusiin ihmisiin tutustuminen ei onnistu ja vanhat ystävät ovat jääneet taakse?

Alapeukku tuli viestin katkeran oloisesta sävystä. Millaisia väyliä olet kokeillut uusien kavereiden hankkimiseen? Kun kirjoittelet tällä palstalla, niin netti on ehkä kotoisa väylä sinulle? Oletko esim. jo laittanut ilmoituksen tänne: http://www.etsitaanystavaa.com/

Entä tänne: https://www.kaverihaku.net/

Entä Facebookissa seuraaviin ryhmiin: UUSIA YSTÄVIÄ, Uusia Ystäviä, Etsin ystäviä/seuraa/kavereita!, Rentoa rupattelua ja uusia ystäviä, Täältä asiallista seuraa ja uusia ystäviä? Facesta löytyy myös eri paikkakuntien paikallisryhmiä ystävähakuun ja myös eri kiinnostuksenkohteista pitävien ihmisten ystävähakua, esim. retkeilystä pitäville jne.

Livetutustumisista pitäville, onko Meetup tuttu?

https://www.meetup.com/cities/fi/?_cookie-check=tQ19ccDzUVkk4i_O