Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Facebookissa myös Naisten treffit -ryhmä tarjoaa tapaamisia yksinäisille naisille :) Livetutustumisesta pitäville...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Minun tuttavapiirissä kyllä kutsuja on kustantanut tarjoilut. Ei ole vieraiden tarvinnut tuoda eväitä. Mutta ehkä olet niitä, jotka hääkutsussakin toivoivat rahaa lahjaksi sen verran, kuin tarjoilut maksoivat

Minäkin ihmettelen järjestelyjen jäykkyyttä, mutta en nyyttäriperiaatetta. Omassa kaveripiirissä on sekä nyyttäreitä että niitä missä kutsuja tarjoaa. Ekoissa ei edes oo kutsujaa, vaan porukalla päätetään pitää juhlat. Nyyttäreitä pidetään sinkkujen kesken kuukausittain matalalla kynnyksellä ja nuo toiset on perheellisten järkkäämiä kerran vuodessa pönötetään-juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Livetutustumisista pitäville, onko Meetup tuttu?

https://www.meetup.com/cities/fi/?_cookie-check=tQ19ccDzUVkk4i_O

Liian helppoa. Sitähän voi vahingossa saada vaikka kavereita ja mites sitä sitten valittaa, että kaikki on paskoja ja ei kelpaa mulle tositosisydänpusipusi-sielunkumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Minun tuttavapiirissä kyllä kutsuja on kustantanut tarjoilut. Ei ole vieraiden tarvinnut tuoda eväitä. Mutta ehkä olet niitä, jotka hääkutsussakin toivoivat rahaa lahjaksi sen verran, kuin tarjoilut maksoivat

Minäkin ihmettelen järjestelyjen jäykkyyttä, mutta en nyyttäriperiaatetta. Omassa kaveripiirissä on sekä nyyttäreitä että niitä missä kutsuja tarjoaa. Ekoissa ei edes oo kutsujaa, vaan porukalla päätetään pitää juhlat. Nyyttäreitä pidetään sinkkujen kesken kuukausittain matalalla kynnyksellä ja nuo toiset on perheellisten järkkäämiä kerran vuodessa pönötetään-juhlia.

Tässä on yksi syy, miksi sinkkukaverit jäivät, kun perustin perheen. Heiltä sain kuulla aina kitkeriä kommentteja, että ei tulla sun bileisiin, kun ne on vain semmosia pariskuntien pötönytsjuhlia. Meillä sinkuilla on vallattomia nyyttäreitä ja vapaita juhlia.

Ei oikeastaan haitannut. Vietimme sitten kivoja juhlia ja reissuja pariskuntatuttujemme kanssa. Sinkkuystävät sitten haukkui selän takana, että miksi heitä ei kutsutakkaan, vaikka juuri olivat haukkuneet parisuhteessa olevat tylsiksi ja heidän juhlansa pönötysjuhliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Minun tuttavapiirissä kyllä kutsuja on kustantanut tarjoilut. Ei ole vieraiden tarvinnut tuoda eväitä. Mutta ehkä olet niitä, jotka hääkutsussakin toivoivat rahaa lahjaksi sen verran, kuin tarjoilut maksoivat

Niin mä mielestäni sanoin jo parikin kertaa, että sillä ei ole merkitystä, miten jotkut muut toimivat, koska me toimimme näin. Me emme halua kaataa yhden ihmisen niskaan kuluja. Sinun kaveripiirissäsi näin halutaan tehdä, ja se on toki mulle ihan ok. Itse pidän sitä epäkohteliaana. Jos joku ehdottaa illanistujaisia, hänen velvollisuutensa ei ole silti tarjota sekä tiloja että muonitusta, vaan paikkakin voi olla ihan muualla kuin ehdottajan luona.

Jos kutsuu omaa osuutta nyyttäreihin "eväiksi", niin nyyttärit taitavat jo käsitteenä olla aika tuntematon. Ne eivät ole siis omat eväät, sillä ne jaetaan. 

En ole naimisissa, enkä ajatellut mennäkään, mutta en ymmärrä lainkaan mainitsemaasi lahjapolitiikkaa. Jos sillä nyt tämän asian kannalta kylläkään mitään merkitystä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Eikä pysty järjestämään asiaa mitenkään joustavammin, niin että yhden poissaolo ei estä koko juttua? Ei sitten tosiaan voi auttaa. 

Jos on kauan tunnettu, eikä vieläkään voi luottaa toisen tulevan sovitusti tai tarjoavan omalla vuorollaan, niin oudolta kuulostaa.

Eihän yhden poissaolo tietenkään estä koko juttua. Muut ovat siitä sitten vain harmissaan. 

Meillä ei tosiaan ole kiertävää vuoroa, ks. edellä. Joillain on halua enemmän kuin toisillla. Kuten myös tiloja.

Vierailija kirjoitti:

Livetutustumisista pitäville, onko Meetup tuttu?

https://www.meetup.com/cities/fi/?_cookie-check=tQ19ccDzUVkk4i_O

On, mutta oon luullut, että Suomessa ei ole lyönyt läpi. Ehkä tilanne muuttunut viime vuosina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Minun tuttavapiirissä kyllä kutsuja on kustantanut tarjoilut. Ei ole vieraiden tarvinnut tuoda eväitä. Mutta ehkä olet niitä, jotka hääkutsussakin toivoivat rahaa lahjaksi sen verran, kuin tarjoilut maksoivat

Minäkin ihmettelen järjestelyjen jäykkyyttä, mutta en nyyttäriperiaatetta. Omassa kaveripiirissä on sekä nyyttäreitä että niitä missä kutsuja tarjoaa. Ekoissa ei edes oo kutsujaa, vaan porukalla päätetään pitää juhlat. Nyyttäreitä pidetään sinkkujen kesken kuukausittain matalalla kynnyksellä ja nuo toiset on perheellisten järkkäämiä kerran vuodessa pönötetään-juhlia.

Tässä on yksi syy, miksi sinkkukaverit jäivät, kun perustin perheen. Heiltä sain kuulla aina kitkeriä kommentteja, että ei tulla sun bileisiin, kun ne on vain semmosia pariskuntien pötönytsjuhlia. Meillä sinkuilla on vallattomia nyyttäreitä ja vapaita juhlia.

Ei oikeastaan haitannut. Vietimme sitten kivoja juhlia ja reissuja pariskuntatuttujemme kanssa. Sinkkuystävät sitten haukkui selän takana, että miksi heitä ei kutsutakkaan, vaikka juuri olivat haukkuneet parisuhteessa olevat tylsiksi ja heidän juhlansa pönötysjuhliksi.

No meidän "sinkkubileissä" käy kyllä muutama perheellinenkin vanhan kaveriporukan jäsen ...hekin valittelee noiden pariskuntabileiden tylsyyttä, joissa joutuvat viettämään aikaa miestensä puolisoiden kanssa ja keskustelu pyörii lasten, koulun, lasten harrastusten yms. ympärillä, kun muita yhteisiä puheenaiheita ei oikein ole. Ja kaverini on kyllä myös pyytäessään mua juhliin sanonut, että tuu pelastamaan hänet miehen kavereiden vaimojen tylsiltä jutuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Livetutustumisista pitäville, onko Meetup tuttu?

https://www.meetup.com/cities/fi/?_cookie-check=tQ19ccDzUVkk4i_O

On, mutta oon luullut, että Suomessa ei ole lyönyt läpi. Ehkä tilanne muuttunut viime vuosina?

Lienee muuttunut, koska aktiivistahan tuolla on ja paljon osallistujia eri tapaamisiin. Samoin esim. Facebookin kaverihakuryhmät on toimivia, vilkkaita paikkoja. Tää on nykyaikaa. Nykyään on ihan hyväksyttyä eikä mitenkään säälittävää löytää jopa puoliso netistä niin todellakin on täysin ok etsiä myös kavereita netin tarjoamista palveluista, vieläpä kun on niin hyviä ilmaisia palveluita kavereita etsiville! Nykyään on niin monia väyliä kaveriseuran (ei romanttisenkin!) hakemiseen, että ihmettelen sitä, miten jotkut valittaa tutustumisen vaikeutta ja miten on vaikea löytää muita yksinäisiä. Siellähän niitä on pilvin pimein uusia ystäviä hakevia!

Tulee väksin mieleen onko nämä valittajat niitä, jotka joskus pari vuotta sitten ovat kerran - pari yrittäneet tutustua yhteen tai kahteen ihmiseen ja kun on tullut takkiin niin sitä märehditään vieläkin eikä uskalleta yrittää uudestaan? Vai mistä voi johtua? Tai sitten asuu jossain Perähikiällä rahattomana ja omistaa vaikka 5 kissaa joita ei voi jättää kuin max. pariksi tunniksi itsekseen ja ei ole varaa lähteä mihinkään ei julkisetkaan kulje eikä ketään vierasta uskalla päästää kotiinsa niin tutustuminen on siksi niin vaikeaa? 

Siis tokihan se vaivaa vaatii ja kun tapaa niitä uusia ihmisiä esim. ystävähakuryhmien kautta niin eihän jokaisen tapaamansa uuden tutun kanssa synkkaa, vaan pitää vaan osallistua muihinkin ystävänhakutapahtumiin ja sopia lisää kahdestaankin tapaamisia jne. Siinähän sitä jo tulee sosiaalista aktiviteettia elämään siinäkin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Minun tuttavapiirissä kyllä kutsuja on kustantanut tarjoilut. Ei ole vieraiden tarvinnut tuoda eväitä. Mutta ehkä olet niitä, jotka hääkutsussakin toivoivat rahaa lahjaksi sen verran, kuin tarjoilut maksoivat

Niin mä mielestäni sanoin jo parikin kertaa, että sillä ei ole merkitystä, miten jotkut muut toimivat, koska me toimimme näin. Me emme halua kaataa yhden ihmisen niskaan kuluja. Sinun kaveripiirissäsi näin halutaan tehdä, ja se on toki mulle ihan ok. Itse pidän sitä epäkohteliaana. Jos joku ehdottaa illanistujaisia, hänen velvollisuutensa ei ole silti tarjota sekä tiloja että muonitusta, vaan paikkakin voi olla ihan muualla kuin ehdottajan luona.

Jos kutsuu omaa osuutta nyyttäreihin "eväiksi", niin nyyttärit taitavat jo käsitteenä olla aika tuntematon. Ne eivät ole siis omat eväät, sillä ne jaetaan. 

En ole naimisissa, enkä ajatellut mennäkään, mutta en ymmärrä lainkaan mainitsemaasi lahjapolitiikkaa. Jos sillä nyt tämän asian kannalta kylläkään mitään merkitystä on. 

 

Kiitos selvennyksestä. Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen, että jos kutsun jonkun kylään, hoidan tarjoilut. Vieraan ei tarvitse tuoda mitään. Se ei ole yhden niskaan kaatamista, vaan peruskohteliaisuutta.

Pikemminkin olisi noloa vieraita kutsuessa laittaa listaa, että sinä tuota jälkiruoan ja sinä juomat ja sinä pihvit. Ja jos yksi sairastuisi, niin siinä sitten kykkisimme ilman niitä pihvejä. 

Mutta tämä siis on nähtävästi kulttuuriero. Itse en ikinä kehtaisi pyytää vieraita tuomaan tarjoiltavia, jos kutsun heidät kylään. Sen verran on varaa aina, että pystyy vieraidensa ruoat maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut, että oharit tarkoittaisi kohdan a) välinpitämätöntä tapaamisen väliin jättämistä ja välinpitämätöntä siitä informoi(mattomuutta)mista, joko tyyliin perut siinä vaiheessa kun toinen on jo pidempään odotellut tapaamispaikalla tai sitten et peru ollenkaan ja toinen vaan odottaa ja ihmettelee. Ja syynä perumiselle (jos edes jaksaa mitään ilmoitella itsestään) siis sellainen, ettei nyt vaan hotsittanutkaan.

Kyllä. Vanhat, kunnon oharit on nämä. Henkilö on kovasti tulossa tapaamiseen, mutta viime metreillä ei pääsekään maaliin. Usein ohareihin nimenomaan liittyy se, että innokkuus on ensiksi suurta, mutta puskista fiilikset latistuvat samaisena päivänä tai jäädään äkillisesti arpomaan, että ehkä kuitenkin sohvaperunailta. 

Missä te oikein tapaatte näitä ohareita tekeviä ihmisiä? Ja miksi ette ota oppia yksistä ohareista. Minulle ei ole koskaan sattunut tuollaista ohareiden tekijää, eikä toista kertaa olisi sellaista ihmistä kutsuttu. Toki on ihmisille tullut viime hetken esteitä, mutta niistä on aina ilmoitettu, ja kutsuttu sen verran porukkaa ettei mitään vahinkoa synny, vaikkei kaikki pääse paikalle.

Eri paikoissahan näitä tapaa, alakoulusta aikuisiälle. 

Useimmiten ohareiden tekijässäkin on jotain muutakin ihmisenä, ja jos sellainen sattuu kuulumaan isompaan porukkaan, hän voi jollekin olla hyvinkin tärkeä ryhmän jäsen. Ei voi siis tuomita pelkästään ohareiden takia. Sitä paitsi tosiaan käytännön syyt mutkistavat asioita eli esim. WhatsApp-ryhmässä ei sanota, että "tää kutsu on vain näille ja näille, mut sä, sä teet kuitenkin oharit, joten ohita asia". Siksi toiseksi yleensä kuitenkaan kys. toiminta ei ole niin säännönmukaista, että siitä voisi eliminoida koko henkilön kaveriporukan ulkopuolelle. 

No miksei kutsu sitten toisella tavalla? Ja entä mikä vahinko tulee, ellei paikalle tule se yksi ihminen, josta jo ennakolta arveltiin, ettei tule? Ei tarjoilua voi niin tarkasti ennakolta kuitenkaan varata, että yhden tuleminen/poisjäänti mitään mininkään vaikuttaisi. Onko tuo sitä tarkkuutta, että tekemällä tehdään ongelma?

Mitä tarkoitat, että miksei kutsu toisella tavalla? Laittaa selän takana tekstareita laittamatta yhdelle?

Niin, kaikkihan sen voivatkin tietää, että ehkä tuo yksi ei tule. Kuitenkin henkilö voi olla innokkaasti mukana järjestelemässä, joten koko ajan ei viitsisi kyseenalaistaa ja esim. varmuudeksi kehottaa myös muita ostamaan toisen lupaamat tuomiset.

Me emme kaveriporukassa pääsääntöisesti koskaan järjestä juhlia, jotka vain yksi henkilö maksaa. Tähän voin kerrankin todeta, vaikka inhoan sinällään lausetta, että tällaiset bileet olemme jättäneet pitkälti nuoruuteen, jolloin bilevuoro helposti kiersi. 

Missä se vahinko on, jos tuleekin vain ne muut, eikä tämä yksi, josta kerran jo ennalta tiedetään, että tekee ohareita? Minusta nyyttikestit eivät ole aikuisten juttu ylipäätään, ellei ole varaa pitää juhlia, niin ei sitten pidä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, järjestäisikö siskonkumminkaima nyyttäreitä, jos niitä nyt kuitenkin siinä omassa porukassa järjestetään. Kuten sanoin, me taas olemme jättäneet teini-ikään ja nuoruuteen nämä bileet, joissa yksi kustantaa kaiken. Tuskin tuo raha-asioihin läheskään kaikkien kohdalla liittyy. 

Jos aikataulut on rukattu kaikkien toiveiden mukaan ja ylipäänsä pyritään näkemään kaikki sekä lisäksi nämä ruokajutut, niin totta kai yhdenkin poissaolo on tappio. 

Minun tuttavapiirissä kyllä kutsuja on kustantanut tarjoilut. Ei ole vieraiden tarvinnut tuoda eväitä. Mutta ehkä olet niitä, jotka hääkutsussakin toivoivat rahaa lahjaksi sen verran, kuin tarjoilut maksoivat

Niin mä mielestäni sanoin jo parikin kertaa, että sillä ei ole merkitystä, miten jotkut muut toimivat, koska me toimimme näin. Me emme halua kaataa yhden ihmisen niskaan kuluja. Sinun kaveripiirissäsi näin halutaan tehdä, ja se on toki mulle ihan ok. Itse pidän sitä epäkohteliaana. Jos joku ehdottaa illanistujaisia, hänen velvollisuutensa ei ole silti tarjota sekä tiloja että muonitusta, vaan paikkakin voi olla ihan muualla kuin ehdottajan luona.

Jos kutsuu omaa osuutta nyyttäreihin "eväiksi", niin nyyttärit taitavat jo käsitteenä olla aika tuntematon. Ne eivät ole siis omat eväät, sillä ne jaetaan. 

En ole naimisissa, enkä ajatellut mennäkään, mutta en ymmärrä lainkaan mainitsemaasi lahjapolitiikkaa. Jos sillä nyt tämän asian kannalta kylläkään mitään merkitystä on. 

 

Kiitos selvennyksestä. Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen, että jos kutsun jonkun kylään, hoidan tarjoilut. Vieraan ei tarvitse tuoda mitään. Se ei ole yhden niskaan kaatamista, vaan peruskohteliaisuutta.

Pikemminkin olisi noloa vieraita kutsuessa laittaa listaa, että sinä tuota jälkiruoan ja sinä juomat ja sinä pihvit. Ja jos yksi sairastuisi, niin siinä sitten kykkisimme ilman niitä pihvejä. 

Mutta tämä siis on nähtävästi kulttuuriero. Itse en ikinä kehtaisi pyytää vieraita tuomaan tarjoiltavia, jos kutsun heidät kylään. Sen verran on varaa aina, että pystyy vieraidensa ruoat maksamaan.

No vähän turhaa vääntöä, kun tunnutaan puhuvan aika erilaisista tilanteista. Kai se nyt on selvää, että jos kaveriporukassa otetaan puheeksi illanistujaiset, niin silloinhan ne illanistujaiset ovat koko porukan vastuulla ja kaikki järjestävät eikä ole mitään yhtä kutsujaa. Toki joku voi ostaa kaikki tarvittavat, mutta sitten taas muiden täytyy osallistua rahallisesti ja mahdollisesti myös auttaa kokkailussa. 

Eri asia on esim. synttärit. Jotka tosin ovat esim. opiskelijalle tai työttömälle helposti melko jumalaton panostus eli sikäli ei kannata järjestää, jos ei ole rahoissaan tai keksi halpoja tarjottavia. 

Nostelenpa tätä. Keväällä surin kovasti sitä, kun kukaan ystävä ei pitänyt yhteyttä tai halunnut nähdä. Lopetin yhteydenotot itsekin. Nyt noin puolen vuoden päästä muutama on laittanut viestiä ja kysellyt kuulumisia. En vain enää tiedä, haluanko näitä ihmisiä elämääni. Olisiko helpompi keskittyä vain perheeseen vai olla sellainen hyvänpäiväntuttu, joka muistetaan muutaman kerran vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Nostelenpa tätä. Keväällä surin kovasti sitä, kun kukaan ystävä ei pitänyt yhteyttä tai halunnut nähdä. Lopetin yhteydenotot itsekin. Nyt noin puolen vuoden päästä muutama on laittanut viestiä ja kysellyt kuulumisia. En vain enää tiedä, haluanko näitä ihmisiä elämääni. Olisiko helpompi keskittyä vain perheeseen vai olla sellainen hyvänpäiväntuttu, joka muistetaan muutaman kerran vuodessa?

Riippuu täysin siitä mitä sinä ihmisuhteiltasi kaipaat.

Facebookissa on kivoja keskustelupalstoja. etsi uutta puhtia viestintään. Etsi uusia kavereita. Entäs työpaakka- jos olet töissä mene kahviporukoihin, leffapurukoihin,m jumpparyhmiin, teatteriporukoihin...entä työväenopiuston ryhmät jne harrastukset- sieltä saa uusia tuttavuuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Helpotti kun ymmärsin ettei mulla ole mahiksia saada läheisiä ystäviä suosituista huipputyypeistä. Olen itse vähemmän hauska enkä muutenkaan kummempi joten turha vaatia kuuta taivaalta. Muut syrjityt, vähemmän hauskat jne paljastuivat suurin osa ihan kivoiksi ja heihin mulla oli mahikset säilyttää kaveruus/ystävyys. Nykyään sos. elämäni on ihan ok. Niitä menestyjiä yms. on tuttavina ja kauempina kavereina, enemmän epätäydellisiä parempina ystävinä. Ja ihan ok näin!

Sara Sieppi täällä hei vaan moi:)

Mä valitsen ystäväni vain sisäisen kauneuden perusteella!

Onneksi mun kaverit on kauniita myös ulkoisesti

Tirskis

Ruuhkavuosina kaikki käpertyy siihen perhe-elämään ja lähetellään joulukortteja kerta vuoteen. Kun iskee ikäkriisi ja avioero samaan syssyyn tuossa 35-40v niin kyllä sitten soitellaan. Pitäisi lähteä ja mennä sinne ja tänne ja lapset ei haittaa yhtään. Kun tätä ennen vakioselityksenä oli että on niin paljon kaikkea ja lasten kanssa sitä ja tuota. En myöskään jaksa kuunnella kun omista valinnoista ei osata/haluta ottaa vastuuta. Jos on ihan väenväkisin halunnut avikseen 20v suoraan äidin ja isän helmoista ja nuoruus jäi elämättä niin siitä ei voi yksin sitä exää syyttää.

Kävin tänään kaupassa. Näin siellä tutun ihmisen. Olin hetken ilahtunut, ja tervehtimässä. Sitten tajusin, että hän katsoi minuun - ja saman tien ohi.

Tuli sellainen kylmä olo. Hymy hyytyi ja kyyneleet kohosi silmiin. Että olinkin niin typerä, että ajattelin vaihtavani muutaman sanan hänen kanssaan. Hävetti, hävetti todella paljon.

Näin käy minulle joskus. En tiedä, käykö muille. Kuten myös niin, että moikkaan jotakin ihmistä ja se ihminen häkeltyy siinä tilenteessa. Niin kuin ei muistaisi edes kuka olen. Joskus tuntuu, että toisia ärsyttää että olen siinä. Siksi en enää puhukaan puoli tutuille, tervehdin jos minua tervehditään ensin. Se kaupassa ollut ihminen oli ennen kaverini, tai niin ainakin luulin. Nähtiin usein, juteltiin kaikenlaista.

En enää jaksa tätä 😣

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään kaupassa. Näin siellä tutun ihmisen. Olin hetken ilahtunut, ja tervehtimässä. Sitten tajusin, että hän katsoi minuun - ja saman tien ohi.

Tuli sellainen kylmä olo. Hymy hyytyi ja kyyneleet kohosi silmiin. Että olinkin niin typerä, että ajattelin vaihtavani muutaman sanan hänen kanssaan. Hävetti, hävetti todella paljon.

Näin käy minulle joskus. En tiedä, käykö muille. Kuten myös niin, että moikkaan jotakin ihmistä ja se ihminen häkeltyy siinä tilenteessa. Niin kuin ei muistaisi edes kuka olen. Joskus tuntuu, että toisia ärsyttää että olen siinä. Siksi en enää puhukaan puoli tutuille, tervehdin jos minua tervehditään ensin. Se kaupassa ollut ihminen oli ennen kaverini, tai niin ainakin luulin. Nähtiin usein, juteltiin kaikenlaista.

En enää jaksa tätä 😣

Moikkailukulttuuri on laimentunut. Mulla on kaksi teini-ikäistä nuorta ja he ovat kertoneet, etteivät nuoret enää juurikaan moikkaile toisiaan eivätkä jää rupattelemaan muutamaa sanaa tavatessaan jossain, esim. juuri kaupassa sattumalta. Tosiaan ohi mennään kuin tuntemattoman ohi, vaikka oltaisiin hyviäkin kavereita muissa yhteyksissä, esim. koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuosina kaikki käpertyy siihen perhe-elämään ja lähetellään joulukortteja kerta vuoteen. Kun iskee ikäkriisi ja avioero samaan syssyyn tuossa 35-40v niin kyllä sitten soitellaan. Pitäisi lähteä ja mennä sinne ja tänne ja lapset ei haittaa yhtään. Kun tätä ennen vakioselityksenä oli että on niin paljon kaikkea ja lasten kanssa sitä ja tuota. En myöskään jaksa kuunnella kun omista valinnoista ei osata/haluta ottaa vastuuta. Jos on ihan väenväkisin halunnut avikseen 20v suoraan äidin ja isän helmoista ja nuoruus jäi elämättä niin siitä ei voi yksin sitä exää syyttää.

Tähän haluaisin sanoa sen, että mulla on ihan terapeutin antama ohje säädellä läheisyys-etäisyysakselilla ystävyys- ja kaveruussuhteitaan jatkuvasti itseään kuunnellen.

Ruuhkavuodet oli ainakin meillä sitä luokkaa, ettei siinä todellakaan juuri ehtinyt kavereita näkemään tai muuten olisi vetänyt itsensä loppuun kun muutenkin se oli lähellä. Jos ennen ruuhkavuosia nuoruudessa tapasi vapaa-ajallaan vaikkapa 2 - 5 kaveria viikossa, sitten tuli lapset ja työt niin miten muka olisi mahdollista pienten lasten kanssa täyspäiväisesti töitä tehden noin usein nähdä omia kavereitaan? Väkisin se vähenee! Lisäksi lapsen synnyttyä mukaan kuvioihin on tullut uudet lapsiperhetutut, lasten kavereiden vanhempia naapurustosta yms. joita näkee samalla kun lapsi näkee omia kavereitaan. Töiden jälkeen se tarhasta haku, kuravaatepyykit, terveellisen kotiruoan valmistus (mikä ei ollut todellakaan niin tärkeää ennen lapsia), syöminen yhdessä lasten kanssa, lasten kuulumisten kuuntelu, joku äiti-lapsiharrastus, lasten levittämien lelujen ja muiden sotkujen siivous yhdessä, seuraavan päivän valmistelut vie tuhottomasti aikaa ja jos haluaa edes hetken rauhallista yhteistä aikaa lapsensa kanssa siinä illalla, joka ei ole pitkä töiden ja tarhan jälkeen, niin ei siinä kyllä omien kavereiden kanssa kahville tai kaljalle sännätä. Viikonloppuisin toivutaan viikosta ja isovanhemmatkin odottaa lapsenlapsia ja lapsiaan kylään. Tämä on luonnollista kun on pieniä lapsia. Lasten kasvaessa, tuli ero tai ei, on sitten ihan erilailla aikaa taas omillekin kavereille.

Jos ennen ruuhkavuosia tapasi sen 2 - 5 omaa kaveria viikossa, niin keskellä ruuhkavuosia tapasi 2 - 5 omaa kaveria vuodessa. Niin suuri se ero väkisin oli kuten suuri oli myös ero siinä arjessa vrt. entiseen muutenkin, todellakin.

en jais suremaan entisia ns ystavia ja varsinkaan jos yksipuolista  , joutuu toimimaan terapeuttina yms. omassa elamassa kylla ihan riittavasti tekemista joka paivalle.  paras ystava vaihtoehtoisesti voi olla jos hankkii lemmikin esim koiran tai kissan , siina touhua riittaa lisaa ja sen myota voi saada, jos haluaa , uusia ystavia , kissa ja koiraihmisia...