Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
No minä olen se etäinen sukulainen, joka ei koskaan soita.
Veljet: en jaksa olla terapeuttinne ja kuunnella miten masentuneita olette vuodesta toiseen. Te sanotte että loukkaan teitä olemalla iloinen, olen snobi, enkä ole valmis kohtaamaan elämän tosiasioita (sitä teidän pahaa oloanne) kun kehtaan vitsailla, kehtaan hymyillä. Kehtaan olla mieleltäni terve, enkä kaltaisenne pitkäaikaistyötön päihdeongelmainen koulupudokas. Sori siitä, minulla on oma elämä.
Enkä todellakaan lainaa teille rahaa, koska olette huijanneet minua.
Sisko: en soita sinulle, koska en jaksa ainaista "sossu on perseestä" -virttäsi. Mene töihin äläkä uikuta. En myöskään ole ilmainen terveyspalvelu joka miettii kanssasi sopivaa ehkäisyä, syytä särkyihisi tai polvikipuihin.
Äiti: en soita sinulle koska olet myrkyllinen. En voi kertoa onnistumisistani, oikeastaan en mistään normaalista elämästä vaan minun pitää velloa kanssasi pahassa olossa kuten veljienkin kanssa. En halua. Toinen vaihtoehto on haukkua muita ihmisiä, en halua. Ja tapa ihmeessä itsesi, sitä olet jauhanut 15 vuotta mutta mitään tapahdu. Tee se jo!
Ystävä: en vastaa enää viesteihisi koska olet henkinen hyväksikäyttäjä. Sinäkin tarvitset terapeuttia, minä en ole sellainen.
Ystävä 2: en ole ilmainen lastenhoitaja, ymmärrätkö että minulla on kädet täynnä omienkin lasten kanssa ja minun aikani on yhtä arvokasta kuin sinunkin. Et, et sinä ymmärrä.
Ystävä 3: ei, en tarjoa sinulle ja kavereillesi majapaikkaa kodistamme kun tulette tähän kaupunkiin ryyppäämään. Menkää hotelliin. Miksi olet aina yhteydessä vain silloin kun tarvitset jotain?
Vau! Luulin olevani masentuneena kyllästynyt ihmisiin, mutta en näköjään ollut lähelläkään pohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kyllä sopisi esim. tämänkin ketjun kesken tapaaminen, jos ihmisiä löytyisi omalta paikkakunnalta. Mutta maailma on mennyt niin kreisiksi, että alapa täällä AV:llä nyt sitten huudella porukkaa kasaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
No moni tähänkin ketjuun on kirjoittanut tuosta näkökulmasta, että heidän kanssaan kyllä haluttaisiin olla kavereita, mutta he eivät halua. Listaavat sitten eri syitä. Esim. toinen on liian vaativa, valittaa aina, käyttää hyväksi, pitää varalla, kohtelee huonosti, haluaa vain tehdä mitä häntä itseään kiinnostaa, tylsä, perässä vedettävä, huono hygienia, rahan pummaminen, besserwisser, pelottava, rasisti..... ym. ym. ja sitten tämä kaveriksi haluttu henkilö vaan ”kyllästyy” tuollaiseen eikä joko edes suostu aloittamaan ystävyyttä tai torppaa sen jo alkuun.
En tiedä mikä sinussa on vika, mutta jokin epäilemättä, koska lukuisten harrastusten ja maiden jälkeen homma ei vaan onnistu.
En tiedä mitä olet, mutta aloita olemaan kiinnostava ihminen, joka tekee kiinnostavia asioita. Joille muut ihmiset ovat ilo, eikä rasite ja joille sinä olet ilo, etkä rasite. Mutta ennenkaikkea käyttäydy hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Ohis... ja taas negaation kautta. Kysyttiin, mikä sua toisessa kiinnostaa, ja vastasit, mikä sua toisissa EI kiinnosta. No millaisten ihmisten kanssa sulla on yhdessä kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Tuossa se usein kosahtaa, ettei yksinäinen yleensä ihminen ole kiinnostunut muista kun itsestään. Mulle jo tuo että valittaminen on "oikeus" kertoo, että en jaksaisi tuollaista ystävää. Uhriutuminen ja puheet esittämisestä saisi juoksemaan kovaa. En jaksa kuunnella valittamista, en jaksa ihmisiä joilla on pääasiassa jotakin negatiivista sanottavaa vähän kaikesta, ja se huomio aina itsessä ja omissa oikeuksissa.
Mä olen ystävystynyt aina helposti, ja resepti on niinkin yksinkertainen, että kiinnostuu niistä muista. Ihan oikeasti, ei esitä mitään. Eikä kärsimättömänä odota, että koska taas pääsee kertomaan omista asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Ohis... ja taas negaation kautta. Kysyttiin, mikä sua toisessa kiinnostaa, ja vastasit, mikä sua toisissa EI kiinnosta. No millaisten ihmisten kanssa sulla on yhdessä kivaa?
Niin no kun minua kiinnostaa monenlaiset ihmiset, en osaa sanoa mitään tiettyä ominaisuutta. Mutta kaikkien ihmisten kanssa on tukalaa ja ahdistavaa olla, enkä koe heidän kanssaan yhteyttä, ja tuntuu että kaikki pitävät minua vääränlaisena. Ja epäilemättä pitävätkin, eivät vain kerro miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Ohis... ja taas negaation kautta. Kysyttiin, mikä sua toisessa kiinnostaa, ja vastasit, mikä sua toisissa EI kiinnosta. No millaisten ihmisten kanssa sulla on yhdessä kivaa?
Sama huomio, harva kaipaa negatiivisten ihmisten seuraa. Tai ystävää, jota ei kiinnosta ne ystävät, vaan pelkästään hän itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Tuossa se usein kosahtaa, ettei yksinäinen yleensä ihminen ole kiinnostunut muista kun itsestään. Mulle jo tuo että valittaminen on "oikeus" kertoo, että en jaksaisi tuollaista ystävää. Uhriutuminen ja puheet esittämisestä saisi juoksemaan kovaa. En jaksa kuunnella valittamista, en jaksa ihmisiä joilla on pääasiassa jotakin negatiivista sanottavaa vähän kaikesta, ja se huomio aina itsessä ja omissa oikeuksissa.
Mä olen ystävystynyt aina helposti, ja resepti on niinkin yksinkertainen, että kiinnostuu niistä muista. Ihan oikeasti, ei esitä mitään. Eikä kärsimättömänä odota, että koska taas pääsee kertomaan omista asioistaan.
Aina kun olen tekemisissä ihmisten kanssa niin se olen minä joka kyselee toiselta asioita, hyvin harvoin kukaan kysyy minulta mitään. Joten ei kyse ole siitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Ohis... ja taas negaation kautta. Kysyttiin, mikä sua toisessa kiinnostaa, ja vastasit, mikä sua toisissa EI kiinnosta. No millaisten ihmisten kanssa sulla on yhdessä kivaa?
Sama huomio, harva kaipaa negatiivisten ihmisten seuraa. Tai ystävää, jota ei kiinnosta ne ystävät, vaan pelkästään hän itse.
Eli pitää esittää positiivista. Kyselen enemmän ihmisiltä heistä kuin he minulta (jos en kysyisi, emme puhuisi useinkaan mitään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Ohis... ja taas negaation kautta. Kysyttiin, mikä sua toisessa kiinnostaa, ja vastasit, mikä sua toisissa EI kiinnosta. No millaisten ihmisten kanssa sulla on yhdessä kivaa?
Niin no kun minua kiinnostaa monenlaiset ihmiset, en osaa sanoa mitään tiettyä ominaisuutta. Mutta kaikkien ihmisten kanssa on tukalaa ja ahdistavaa olla, enkä koe heidän kanssaan yhteyttä, ja tuntuu että kaikki pitävät minua vääränlaisena. Ja epäilemättä pitävätkin, eivät vain kerro miksi.
Muut todennäköisesti aistivat sun rukaluutesi ja ahdistuksesi heidän seurassaan ja juuri siksi koko homma tyssää siihen. Ei muakaan huvita olla sellaisen seurassa, joka kokee seurani noin negatiivisena ja rpämiellyttävänä.
Niinpä. Miksi ihmeessä haluaa ystäviä, kun kaikkien kanssa on kurja olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Minä olen monesti ollut kiinnostunut siitä, että toisessa ihmisessä on ollut jotain sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan ja joita myös ehkä itselleni kaipaisin. Se ei kuitenkaan ole ollut kovin hyvä lähtökohta tutustumiselle, koska monesti ihmiset esittävät erilaisia rooleja. On ollut hämmentävää, kun on paremmin tutuessa paljastunut, että ihminen onkin saattanut olla jopa täydellinen vastakohta roolilleen.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miksi ihmeessä haluaa ystäviä, kun kaikkien kanssa on kurja olo?
Koska se tukaluus ei johdu heidän persoonistaan, se tulee siis toisen persoonasta riippumatta. Kuitenkaan yksinkään en viihdy kaiken aikaa, eli minulla on koko ajan tukala olo, jota ystävät voisi helpottaa, jos sellaisia olisi. Ja koska olen ollut tällainen kohta 30 vuotta, niin jotta saisin ystäviä minun pitää kehittää rooli josta ihmiset pitäisi, edes pintapuolisesti. Ilmeisesti siis pitäisi olla ainakin positiivinen ja jutella vain kivoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miksi ihmeessä haluaa ystäviä, kun kaikkien kanssa on kurja olo?
Koska se tukaluus ei johdu heidän persoonistaan, se tulee siis toisen persoonasta riippumatta. Kuitenkaan yksinkään en viihdy kaiken aikaa, eli minulla on koko ajan tukala olo, jota ystävät voisi helpottaa, jos sellaisia olisi. Ja koska olen ollut tällainen kohta 30 vuotta, niin jotta saisin ystäviä minun pitää kehittää rooli josta ihmiset pitäisi, edes pintapuolisesti. Ilmeisesti siis pitäisi olla ainakin positiivinen ja jutella vain kivoista asioista.
Onko sinulla sosiaalisten tilanteiden pelko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Ohis... ja taas negaation kautta. Kysyttiin, mikä sua toisessa kiinnostaa, ja vastasit, mikä sua toisissa EI kiinnosta. No millaisten ihmisten kanssa sulla on yhdessä kivaa?
Sama huomio, harva kaipaa negatiivisten ihmisten seuraa. Tai ystävää, jota ei kiinnosta ne ystävät, vaan pelkästään hän itse.
Eli pitää esittää positiivista. Kyselen enemmän ihmisiltä heistä kuin he minulta (jos en kysyisi, emme puhuisi useinkaan mitään).
Kysely ei ole kiinnostumista. Jos ei osaa mainita yhtään sellaista ominaisuutta jota ystävässä toivoo, ei liene ajatellut koko asiaa. Tai ketään muuta kun omaa napaa.
Ihme marttyyri, mitäpä jos ihan oikeasti muuttaisit asennettasi positiivisemmaksi ja lopettaisit valittamisen. Oma elämäsi paranisi ainakin. Toki on tilanteita jossa on ok jakaa ikäviä fiiliksiä, mutta kun kuulostaa siltä että kaikki paitsi negatiivisuus on vierasta/esittämistä.
Mitä lyödään vetoa, ettei tämä neuvo kelpaa, kuten ei muutkaan neuvot joilla pitäisi muuttaa jotakin omassa käytöksessä. Voi toki jäädä odottelemaan että kaikki muut muuttuvat, mutta en ihan henkeä pidättelisi muiden muuttumista odotellessa.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.