Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Ohis... ja taas negaation kautta. Kysyttiin, mikä sua toisessa kiinnostaa, ja vastasit, mikä sua toisissa EI kiinnosta. No millaisten ihmisten kanssa sulla on yhdessä kivaa?
Sama huomio, harva kaipaa negatiivisten ihmisten seuraa. Tai ystävää, jota ei kiinnosta ne ystävät, vaan pelkästään hän itse.
Eli pitää esittää positiivista. Kyselen enemmän ihmisiltä heistä kuin he minulta (jos en kysyisi, emme puhuisi useinkaan mitään).
Kysely ei ole kiinnostumista. Jos ei osaa mainita yhtään sellaista ominaisuutta jota ystävässä toivoo, ei liene ajatellut koko asiaa. Tai ketään muuta kun omaa napaa.
Ihme marttyyri, mitäpä jos ihan oikeasti muuttaisit asennettasi positiivisemmaksi ja lopettaisit valittamisen. Oma elämäsi paranisi ainakin. Toki on tilanteita jossa on ok jakaa ikäviä fiiliksiä, mutta kun kuulostaa siltä että kaikki paitsi negatiivisuus on vierasta/esittämistä.
Mitä lyödään vetoa, ettei tämä neuvo kelpaa, kuten ei muutkaan neuvot joilla pitäisi muuttaa jotakin omassa käytöksessä. Voi toki jäädä odottelemaan että kaikki muut muuttuvat, mutta en ihan henkeä pidättelisi muiden muuttumista odotellessa.
Juurihan minä sanoin, että alan esittää positiivista ja pelkästään iloisia asioita ajattelevaa ihmistä. Jos kykenisin muuttumaan sellaiseksi oikeasti, olisin tietenkin jo tehnyt sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, siis silloin monulla ei ole aivan niin ankea olo, kun toinen osoittaa kiinnostusta ja hyväksyntää minua kohtaan- tätä vain ei tapahdu juuri koskaan, yleensä olen muille lähinnä ilmaa.
Ymmärrän. Jos asiat jostain syystä alkavat mennä pieleen, niin usein ne menevät pahasti pieleen. Ellei saa myönteisiä kokemuksia vuorovaikutuksesta toisten kanssa, niin ei ole myöskään helppoa pitää yllä myönteistä minäkuvaa. Ja epävarmuuden ihmiset aistivat... Se on noidankehä, jota on vaikea rikkoa.
Niin eli ystävältä toivoisin samanlaista huumorintajua ja että tämä suhtautuu minuun lempeästi. Mutta tämä vaatii siis roolin vetämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Minä olen monesti ollut kiinnostunut siitä, että toisessa ihmisessä on ollut jotain sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan ja joita myös ehkä itselleni kaipaisin. Se ei kuitenkaan ole ollut kovin hyvä lähtökohta tutustumiselle, koska monesti ihmiset esittävät erilaisia rooleja. On ollut hämmentävää, kun on paremmin tutuessa paljastunut, että ihminen onkin saattanut olla jopa täydellinen vastakohta roolilleen.
Tuon perusteella oikein odotat, että ihmiset esittävät. Ja sitten olet tyytyväinen, kun ennusteesi toteutuu.
Kumma kun ne joilla on ystäviä, eivät koe niin että ihmiset ovat pääosin esittäjiä, vaan pääasiassa ihmiset ovat rehellisiä ja ihan ok tyyppejä. Mätämunia mahtuu aina joukkoon, mutta he ovat vähemmistö.
Mulle on jo kristallinkirkasta, miksi jäät yksin. Ei kukaan jaksa aiheetta epäluuloista ihmistä, joka ei näe muissa mitään hyvää, joka on aina negatiivinen ja jolle valittaminen on oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, siis silloin monulla ei ole aivan niin ankea olo, kun toinen osoittaa kiinnostusta ja hyväksyntää minua kohtaan- tätä vain ei tapahdu juuri koskaan, yleensä olen muille lähinnä ilmaa.
Ymmärrän. Jos asiat jostain syystä alkavat mennä pieleen, niin usein ne menevät pahasti pieleen. Ellei saa myönteisiä kokemuksia vuorovaikutuksesta toisten kanssa, niin ei ole myöskään helppoa pitää yllä myönteistä minäkuvaa. Ja epävarmuuden ihmiset aistivat... Se on noidankehä, jota on vaikea rikkoa.
Ihmiset ovat todella vaativia: ei saa olla epävarma, ei saa olla negatiivinen, pitää kysellä toiselta tästä mutta ei liikaa, pitää olla positiivinen ja iloinen ja itsevarma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miksi ihmeessä haluaa ystäviä, kun kaikkien kanssa on kurja olo?
Koska se tukaluus ei johdu heidän persoonistaan, se tulee siis toisen persoonasta riippumatta. Kuitenkaan yksinkään en viihdy kaiken aikaa, eli minulla on koko ajan tukala olo, jota ystävät voisi helpottaa, jos sellaisia olisi. Ja koska olen ollut tällainen kohta 30 vuotta, niin jotta saisin ystäviä minun pitää kehittää rooli josta ihmiset pitäisi, edes pintapuolisesti. Ilmeisesti siis pitäisi olla ainakin positiivinen ja jutella vain kivoista asioista.
Vika on siis tässä. Koet olosi tukalaksi muiden ihmisten seurassa. Ikävä kyllä muut aistivat tuon asian, varsinkin, jos yrittävät yhtään enempää tutustua suhun. Ja ystävyys ei pääse syntymään ilman tutustumista.
Ei tarvitse esittää mitään, koska jossain vaiheessa teeskentely paljastuu. Kuten kommentoija 3379 totesi, on hämmentävää, jos miellyttävänä pitämänsä asia tai ominaisuus paljastuu valheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Jaa-a, joskus lapsena minulla oli yksi ystävä, jonka kanssa oli kiva tehdä asioita, joten kiinnosti se, että meillä oli yhdessä kivaa. Mutta nykyään on niin, että minulla on yleensä kivempaa ihmisten kanssa kuin heillä minun. Ei minua kiinnosta kenessäkään mikään tietty yksittäinen asia kuten harrastus tai työ. Huumorin suhteen olen havainnut, että minulla on paljon mustempi ja/tai oudompi huumori kuin useimmilla tapaamillani ihmisillä, joten emme naura samoille asioille.
Ohis... ja taas negaation kautta. Kysyttiin, mikä sua toisessa kiinnostaa, ja vastasit, mikä sua toisissa EI kiinnosta. No millaisten ihmisten kanssa sulla on yhdessä kivaa?
Sama huomio, harva kaipaa negatiivisten ihmisten seuraa. Tai ystävää, jota ei kiinnosta ne ystävät, vaan pelkästään hän itse.
Eli pitää esittää positiivista. Kyselen enemmän ihmisiltä heistä kuin he minulta (jos en kysyisi, emme puhuisi useinkaan mitään).
Kysely ei ole kiinnostumista. Jos ei osaa mainita yhtään sellaista ominaisuutta jota ystävässä toivoo, ei liene ajatellut koko asiaa. Tai ketään muuta kun omaa napaa.
Ihme marttyyri, mitäpä jos ihan oikeasti muuttaisit asennettasi positiivisemmaksi ja lopettaisit valittamisen. Oma elämäsi paranisi ainakin. Toki on tilanteita jossa on ok jakaa ikäviä fiiliksiä, mutta kun kuulostaa siltä että kaikki paitsi negatiivisuus on vierasta/esittämistä.
Mitä lyödään vetoa, ettei tämä neuvo kelpaa, kuten ei muutkaan neuvot joilla pitäisi muuttaa jotakin omassa käytöksessä. Voi toki jäädä odottelemaan että kaikki muut muuttuvat, mutta en ihan henkeä pidättelisi muiden muuttumista odotellessa.
Juurihan minä sanoin, että alan esittää positiivista ja pelkästään iloisia asioita ajattelevaa ihmistä. Jos kykenisin muuttumaan sellaiseksi oikeasti, olisin tietenkin jo tehnyt sen.
Eli nyt alatkin esittää, vaikka tuomitset muut, jotka esittävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Minä olen monesti ollut kiinnostunut siitä, että toisessa ihmisessä on ollut jotain sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan ja joita myös ehkä itselleni kaipaisin. Se ei kuitenkaan ole ollut kovin hyvä lähtökohta tutustumiselle, koska monesti ihmiset esittävät erilaisia rooleja. On ollut hämmentävää, kun on paremmin tutuessa paljastunut, että ihminen onkin saattanut olla jopa täydellinen vastakohta roolilleen.
Tuon perusteella oikein odotat, että ihmiset esittävät. Ja sitten olet tyytyväinen, kun ennusteesi toteutuu.
Kumma kun ne joilla on ystäviä, eivät koe niin että ihmiset ovat pääosin esittäjiä, vaan pääasiassa ihmiset ovat rehellisiä ja ihan ok tyyppejä. Mätämunia mahtuu aina joukkoon, mutta he ovat vähemmistö.
Mulle on jo kristallinkirkasta, miksi jäät yksin. Ei kukaan jaksa aiheetta epäluuloista ihmistä, joka ei näe muissa mitään hyvää, joka on aina negatiivinen ja jolle valittaminen on oikeus.
En odota. Tuo on vain kokemukseni. Ihmiset esittävät välillä rooleja, koska eivät ilman niitä koe kelpaavansa. Se on surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Minä olen monesti ollut kiinnostunut siitä, että toisessa ihmisessä on ollut jotain sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan ja joita myös ehkä itselleni kaipaisin. Se ei kuitenkaan ole ollut kovin hyvä lähtökohta tutustumiselle, koska monesti ihmiset esittävät erilaisia rooleja. On ollut hämmentävää, kun on paremmin tutuessa paljastunut, että ihminen onkin saattanut olla jopa täydellinen vastakohta roolilleen.
Tuon perusteella oikein odotat, että ihmiset esittävät. Ja sitten olet tyytyväinen, kun ennusteesi toteutuu.
Kumma kun ne joilla on ystäviä, eivät koe niin että ihmiset ovat pääosin esittäjiä, vaan pääasiassa ihmiset ovat rehellisiä ja ihan ok tyyppejä. Mätämunia mahtuu aina joukkoon, mutta he ovat vähemmistö.
Mulle on jo kristallinkirkasta, miksi jäät yksin. Ei kukaan jaksa aiheetta epäluuloista ihmistä, joka ei näe muissa mitään hyvää, joka on aina negatiivinen ja jolle valittaminen on oikeus.
En ole sama henkilö kuin tuo kommentoija (olen se joka on todennut, että roolinveto on tie ystävyyteen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Mä olen ystävystynyt aina helposti, ja resepti on niinkin yksinkertainen, että kiinnostuu niistä muista. Ihan oikeasti, ei esitä mitään. Eikä kärsimättömänä odota, että koska taas pääsee kertomaan omista asioistaan.
Eri mieltä. Minun hyvä ystäväni on kaltaisesi ja kavereita ja ystäviä piisaa. Silti hän ei ole mikään täydellisyys, ei ota säännöllisesti ihmisiin yhteyttä eikä ole heistä sanan varsinaisessa merkityksessä kiinnostunut (tai miten minä näen, että mitä se kiinnostuneisuus on). Näkee kun näkee, kuulee kun kuulee jne. Rennolla meiningillä. Vaikka hyviä kavereita ollaankin oltu ikuisuus, en kovinkaan usein ole kokenut, että hän olisi minusta ja elämästäni varsinaisesti kiinnostunut. On varmasti sitä omalla tavallaan, mutta ei millään oppikirjatavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Miksi ihmeessä haluaa ystäviä, kun kaikkien kanssa on kurja olo?
Koska se tukaluus ei johdu heidän persoonistaan, se tulee siis toisen persoonasta riippumatta. Kuitenkaan yksinkään en viihdy kaiken aikaa, eli minulla on koko ajan tukala olo, jota ystävät voisi helpottaa, jos sellaisia olisi. Ja koska olen ollut tällainen kohta 30 vuotta, niin jotta saisin ystäviä minun pitää kehittää rooli josta ihmiset pitäisi, edes pintapuolisesti. Ilmeisesti siis pitäisi olla ainakin positiivinen ja jutella vain kivoista asioista.
Vika on siis tässä. Koet olosi tukalaksi muiden ihmisten seurassa. Ikävä kyllä muut aistivat tuon asian, varsinkin, jos yrittävät yhtään enempää tutustua suhun. Ja ystävyys ei pääse syntymään ilman tutustumista.
Ei tarvitse esittää mitään, koska jossain vaiheessa teeskentely paljastuu. Kuten kommentoija 3379 totesi, on hämmentävää, jos miellyttävänä pitämänsä asia tai ominaisuus paljastuu valheeksi.
Oletko ristiretkellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi se haittaa muita, jos minun oloni on tukala?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Minä olen monesti ollut kiinnostunut siitä, että toisessa ihmisessä on ollut jotain sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan ja joita myös ehkä itselleni kaipaisin. Se ei kuitenkaan ole ollut kovin hyvä lähtökohta tutustumiselle, koska monesti ihmiset esittävät erilaisia rooleja. On ollut hämmentävää, kun on paremmin tutuessa paljastunut, että ihminen onkin saattanut olla jopa täydellinen vastakohta roolilleen.
Tuon perusteella oikein odotat, että ihmiset esittävät. Ja sitten olet tyytyväinen, kun ennusteesi toteutuu.
Kumma kun ne joilla on ystäviä, eivät koe niin että ihmiset ovat pääosin esittäjiä, vaan pääasiassa ihmiset ovat rehellisiä ja ihan ok tyyppejä. Mätämunia mahtuu aina joukkoon, mutta he ovat vähemmistö.
Mulle on jo kristallinkirkasta, miksi jäät yksin. Ei kukaan jaksa aiheetta epäluuloista ihmistä, joka ei näe muissa mitään hyvää, joka on aina negatiivinen ja jolle valittaminen on oikeus.
Et voi sanoa jonkun toisen epäluulon olevan aiheetonta, jos et ole elänyt hänen elämäänsä. Totta kai ihmissuhteet tuntuvat helpompilta sellaiselle, jolla on ihmisistä paljon myönteisiä kokemuksia ihmisistä. Kaikki elämänkokemukset jättävät ihmiseen jäljen. Sinun maailmasi on erilainen kuin se, missä joku toinen elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Mä olen ystävystynyt aina helposti, ja resepti on niinkin yksinkertainen, että kiinnostuu niistä muista. Ihan oikeasti, ei esitä mitään. Eikä kärsimättömänä odota, että koska taas pääsee kertomaan omista asioistaan.
Eri mieltä. Minun hyvä ystäväni on kaltaisesi ja kavereita ja ystäviä piisaa. Silti hän ei ole mikään täydellisyys, ei ota säännöllisesti ihmisiin yhteyttä eikä ole heistä sanan varsinaisessa merkityksessä kiinnostunut (tai miten minä näen, että mitä se kiinnostuneisuus on). Näkee kun näkee, kuulee kun kuulee jne. Rennolla meiningillä. Vaikka hyviä kavereita ollaankin oltu ikuisuus, en kovinkaan usein ole kokenut, että hän olisi minusta ja elämästäni varsinaisesti kiinnostunut. On varmasti sitä omalla tavallaan, mutta ei millään oppikirjatavalla.
Minullakin on ollut tällaisia ystäviä. Hyviä tyyppejä, mutta jos ihmisuhteita on tällaisellä ihmisellä paljon, niin niihin ei välttämättä silloin kovin intensiivisesti käytä paukkuja. Jotkut panostavat tietoisesti ystävyyden laatuun, toiset suhteiden määrään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Mä olen ystävystynyt aina helposti, ja resepti on niinkin yksinkertainen, että kiinnostuu niistä muista. Ihan oikeasti, ei esitä mitään. Eikä kärsimättömänä odota, että koska taas pääsee kertomaan omista asioistaan.
Eri mieltä. Minun hyvä ystäväni on kaltaisesi ja kavereita ja ystäviä piisaa. Silti hän ei ole mikään täydellisyys, ei ota säännöllisesti ihmisiin yhteyttä eikä ole heistä sanan varsinaisessa merkityksessä kiinnostunut (tai miten minä näen, että mitä se kiinnostuneisuus on). Näkee kun näkee, kuulee kun kuulee jne. Rennolla meiningillä. Vaikka hyviä kavereita ollaankin oltu ikuisuus, en kovinkaan usein ole kokenut, että hän olisi minusta ja elämästäni varsinaisesti kiinnostunut. On varmasti sitä omalla tavallaan, mutta ei millään oppikirjatavalla.
Mitähän mahtaa olla oppikirjamainen kiinnostus?
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, siis silloin monulla ei ole aivan niin ankea olo, kun toinen osoittaa kiinnostusta ja hyväksyntää minua kohtaan- tätä vain ei tapahdu juuri koskaan, yleensä olen muille lähinnä ilmaa.
Eli sinulla on yleensä ankea olo, ja muiden pitää osoittaa kiinnostusta sinua ja ankeuttasi kohtaan. Sinun ei ilmeisesti tarvitse olla kiinnostunut muista? Mihin sitten tarvitsee ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, siis silloin monulla ei ole aivan niin ankea olo, kun toinen osoittaa kiinnostusta ja hyväksyntää minua kohtaan- tätä vain ei tapahdu juuri koskaan, yleensä olen muille lähinnä ilmaa.
Ymmärrän. Jos asiat jostain syystä alkavat mennä pieleen, niin usein ne menevät pahasti pieleen. Ellei saa myönteisiä kokemuksia vuorovaikutuksesta toisten kanssa, niin ei ole myöskään helppoa pitää yllä myönteistä minäkuvaa. Ja epävarmuuden ihmiset aistivat... Se on noidankehä, jota on vaikea rikkoa.
Ihmiset ovat todella vaativia: ei saa olla epävarma, ei saa olla negatiivinen, pitää kysellä toiselta tästä mutta ei liikaa, pitää olla positiivinen ja iloinen ja itsevarma...
Ihmiset eivät ole vaativia, epävarmuudessa ei ole mitään vikaa, eikä kukaan vaadi täydellisyyttä. Mutta aina negatiivinen ihminen tartuttaa sen pahan olonsa muihin. Jos haluaa ystäviä, kannattaa olla purkamatta kaikkea negatiivisuutta koko ajan muihin, muut eivät ole roskakoreja. Ja vaikka ei haluaisi ystäviä, niin jatkuva negatiivisuus pilaa elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, siis silloin monulla ei ole aivan niin ankea olo, kun toinen osoittaa kiinnostusta ja hyväksyntää minua kohtaan- tätä vain ei tapahdu juuri koskaan, yleensä olen muille lähinnä ilmaa.
Eli sinulla on yleensä ankea olo, ja muiden pitää osoittaa kiinnostusta sinua ja ankeuttasi kohtaan. Sinun ei ilmeisesti tarvitse olla kiinnostunut muista? Mihin sitten tarvitsee ystävää.
Miten sinä kehtaat tällä tavoin massiivisesti hyökätä yksittäistä ihmistä kohtaan? Ikävää käytöstä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Minä olen monesti ollut kiinnostunut siitä, että toisessa ihmisessä on ollut jotain sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan ja joita myös ehkä itselleni kaipaisin. Se ei kuitenkaan ole ollut kovin hyvä lähtökohta tutustumiselle, koska monesti ihmiset esittävät erilaisia rooleja. On ollut hämmentävää, kun on paremmin tutuessa paljastunut, että ihminen onkin saattanut olla jopa täydellinen vastakohta roolilleen.
Tuon perusteella oikein odotat, että ihmiset esittävät. Ja sitten olet tyytyväinen, kun ennusteesi toteutuu.
Kumma kun ne joilla on ystäviä, eivät koe niin että ihmiset ovat pääosin esittäjiä, vaan pääasiassa ihmiset ovat rehellisiä ja ihan ok tyyppejä. Mätämunia mahtuu aina joukkoon, mutta he ovat vähemmistö.
Mulle on jo kristallinkirkasta, miksi jäät yksin. Ei kukaan jaksa aiheetta epäluuloista ihmistä, joka ei näe muissa mitään hyvää, joka on aina negatiivinen ja jolle valittaminen on oikeus.
En odota. Tuo on vain kokemukseni. Ihmiset esittävät välillä rooleja, koska eivät ilman niitä koe kelpaavansa. Se on surullista.
Meneekö sekaisin käytöstavat ja esittäminen. Kun jokaisen elämästä löytyy niitä hyviä asioita siinä missä huonojakin, niin onko se esittämistä jos ei kuormita valittamisella muita, vaan keskittyy mieluummin positiiviseen ja sellaiseen, joka kiinnostaa muitakin. Jos itse ei näe mitään hyvää missään, on aika joko radikaalisti muuttaa sitä omaa elämää, tai hankkia apua ja muuttaa oma asenne. Ihan itsensä vuoksi.
Ai niin, siis silloin monulla ei ole aivan niin ankea olo, kun toinen osoittaa kiinnostusta ja hyväksyntää minua kohtaan- tätä vain ei tapahdu juuri koskaan, yleensä olen muille lähinnä ilmaa.