Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.

Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!

No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.

Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.

No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.

Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.

Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.

Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?

Mä olen ystävystynyt aina helposti, ja resepti on niinkin yksinkertainen, että kiinnostuu niistä muista. Ihan oikeasti, ei esitä mitään. Eikä kärsimättömänä odota, että koska taas pääsee kertomaan omista asioistaan.  

Eri mieltä. Minun hyvä ystäväni on kaltaisesi ja kavereita ja ystäviä piisaa. Silti hän ei ole mikään täydellisyys, ei ota säännöllisesti ihmisiin yhteyttä eikä ole heistä sanan varsinaisessa merkityksessä kiinnostunut (tai miten minä näen, että mitä se kiinnostuneisuus on). Näkee kun näkee, kuulee kun kuulee jne. Rennolla meiningillä. Vaikka hyviä kavereita ollaankin oltu ikuisuus, en kovinkaan usein ole kokenut, että hän olisi minusta ja elämästäni varsinaisesti kiinnostunut. On varmasti sitä omalla tavallaan, mutta ei millään oppikirjatavalla. 

Minullakin on ollut tällaisia ystäviä. Hyviä tyyppejä, mutta jos ihmisuhteita on tällaisellä ihmisellä paljon, niin niihin ei välttämättä silloin kovin intensiivisesti käytä paukkuja. Jotkut panostavat tietoisesti ystävyyden laatuun, toiset suhteiden määrään.

Tuokin on totta, ja eri elämänvaiheissa on erisyvyisiä ystävyyksiä. Nuorena jaetaan kaikki ja ollaan kuin paita ja peppu, vanhempana kun on perheet, mieluummin on paljon ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä harvemmin.

Ellei ole lainkaan ystäviä, kannattaa ensin hankkia niitä vähemmän vaativia ystävyyksiä. Ei ole yhtään huono idea, että asian x jakaa henkilön y kanssa ja asian x jonkun muun kanssa, ei ainakaan kuormita ketään liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, siis silloin monulla ei ole aivan niin ankea olo, kun toinen osoittaa kiinnostusta ja hyväksyntää minua kohtaan- tätä vain ei tapahdu juuri koskaan, yleensä olen muille lähinnä ilmaa.

Eli sinulla on yleensä ankea olo, ja muiden pitää osoittaa kiinnostusta sinua ja ankeuttasi kohtaan. Sinun ei ilmeisesti tarvitse olla kiinnostunut muista? Mihin sitten tarvitsee ystävää.

Taas henkilöhyökkäys. Miksi? Vääristelet toisten kommentteja mielesi mukaan.

Tokihan se on oikein massiivinen hyökkäys, jos joku yrittää rautalangasta vääntää, mitkä asiat kannattaisi muuttaa, ellei halua olla yksin. Itsehän ihminen kertoi, että hänen olonsa on ankea lähes aina, ja samaan syssyyn sen,  että muiden pitäisi antaa huomiota hänelle.

Kun se ei mene niin, että ne ystävät olisivat olemassa yhden, lähes aina ankeita fiiliksiä kokevan ihmisen tarpeita varten. Tuon kun ymmärtää, on jo pitkällä.

Tuo on se ongelma mikä yksinäisillä usein on, tiedetään tarkkaan omat tarpeet, mutta ei ole hetkeäkään pohdittu niiden muiden tarpeita,  ne muut ihmiset ja heidän tarpeensa eivät ylipäätään kiinnosta. Mikä ajattelutapa on ihan luvallinen, mutta sitten jää syystä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tokihan se on oikein massiivinen hyökkäys, jos joku yrittää rautalangasta vääntää, mitkä asiat kannattaisi muuttaa, ellei halua olla yksin. Itsehän ihminen kertoi, että hänen olonsa on ankea lähes aina, ja samaan syssyyn sen,  että muiden pitäisi antaa huomiota hänelle.

Kun se ei mene niin, että ne ystävät olisivat olemassa yhden, lähes aina ankeita fiiliksiä kokevan ihmisen tarpeita varten. Tuon kun ymmärtää, on jo pitkällä.

Tuo on se ongelma mikä yksinäisillä usein on, tiedetään tarkkaan omat tarpeet, mutta ei ole hetkeäkään pohdittu niiden muiden tarpeita,  ne muut ihmiset ja heidän tarpeensa eivät ylipäätään kiinnosta. Mikä ajattelutapa on ihan luvallinen, mutta sitten jää syystä yksin.

Tuo on yhden ihmisen käsitys yksinäisistä ja yksinäisyyden syistä. Rehellisesti sanottuna kuulostat minusta ankeuttajalta, kun koko ajan yrität vääntää kaikesta noin kielteistä ja mitätöit toisten ajatuksia ja kokemuksia. Defenssit päällä?

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi se haittaa muita, jos minun oloni on tukala?

Kysytkö tosissasi vai pelleiletkö? Jos sulla on toisen seurassa tukala ja ahdistava olo, niin se kertoo tälle toiselle, että sun mielestäsi hänen seuransa on epämiellyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi se haittaa muita, jos minun oloni on tukala?

Kysytkö tosissasi vai pelleiletkö? Jos sulla on toisen seurassa tukala ja ahdistava olo, niin se kertoo tälle toiselle, että sun mielestäsi hänen seuransa on epämiellyttävää. 

No pitäisikö minun sitten sanoa että älä välitä, minua ahdistaa aina? Että haluan kyllä ihmisseuraa vaikka olenkin ahdistunut samaan aikaan. Tuskin ahdistus koskaan lähtee kokonaan, joten en ymmärrä, miksi se muita haittaa, jos en siis puhu ahdistuksestani vaan vaikka iloisesti kengistä tai koiranpennuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi se haittaa muita, jos minun oloni on tukala?

Kysytkö tosissasi vai pelleiletkö? Jos sulla on toisen seurassa tukala ja ahdistava olo, niin se kertoo tälle toiselle, että sun mielestäsi hänen seuransa on epämiellyttävää. 

No pitäisikö minun sitten sanoa että älä välitä, minua ahdistaa aina? Että haluan kyllä ihmisseuraa vaikka olenkin ahdistunut samaan aikaan. Tuskin ahdistus koskaan lähtee kokonaan, joten en ymmärrä, miksi se muita haittaa, jos en siis puhu ahdistuksestani vaan vaikka iloisesti kengistä tai koiranpennuista.

Tietenkin pitää, jos sä haluaisit tutustua ja kenties ystävystyäkin tämän ihmisen kanssa! Jos toinen huomaa, että koet hänen seuransa epämiellyttävänä, niin miksi ihmeessä hän haluaisi ystävystyä sun kanssasi? Hänhän ajattelee, että et pidä hänestä etkä hänen seurastaan eikä sen vuoksi halua tuppautua sun seuraasi vaan viettää aikaansa mieluummin jonkun sellaisen kanssa, joka pitää hänestä ja joka ei ahdistu hänen seurastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi se haittaa muita, jos minun oloni on tukala?

Kysytkö tosissasi vai pelleiletkö? Jos sulla on toisen seurassa tukala ja ahdistava olo, niin se kertoo tälle toiselle, että sun mielestäsi hänen seuransa on epämiellyttävää. 

No pitäisikö minun sitten sanoa että älä välitä, minua ahdistaa aina? Että haluan kyllä ihmisseuraa vaikka olenkin ahdistunut samaan aikaan. Tuskin ahdistus koskaan lähtee kokonaan, joten en ymmärrä, miksi se muita haittaa, jos en siis puhu ahdistuksestani vaan vaikka iloisesti kengistä tai koiranpennuista.

Tietenkin pitää, jos sä haluaisit tutustua ja kenties ystävystyäkin tämän ihmisen kanssa! Jos toinen huomaa, että koet hänen seuransa epämiellyttävänä, niin miksi ihmeessä hän haluaisi ystävystyä sun kanssasi? Hänhän ajattelee, että et pidä hänestä etkä hänen seurastaan eikä sen vuoksi halua tuppautua sun seuraasi vaan viettää aikaansa mieluummin jonkun sellaisen kanssa, joka pitää hänestä ja joka ei ahdistu hänen seurastaan.

Kyllä ihmiset jossain määrin ymmärtävät toisten vaikeita tunnetiloja, jos ne vain selitetään heille. Kaikki eivät ole kuten sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi se haittaa muita, jos minun oloni on tukala?

Kysytkö tosissasi vai pelleiletkö? Jos sulla on toisen seurassa tukala ja ahdistava olo, niin se kertoo tälle toiselle, että sun mielestäsi hänen seuransa on epämiellyttävää. 

No pitäisikö minun sitten sanoa että älä välitä, minua ahdistaa aina? Että haluan kyllä ihmisseuraa vaikka olenkin ahdistunut samaan aikaan. Tuskin ahdistus koskaan lähtee kokonaan, joten en ymmärrä, miksi se muita haittaa, jos en siis puhu ahdistuksestani vaan vaikka iloisesti kengistä tai koiranpennuista.

Tietenkin pitää, jos sä haluaisit tutustua ja kenties ystävystyäkin tämän ihmisen kanssa! Jos toinen huomaa, että koet hänen seuransa epämiellyttävänä, niin miksi ihmeessä hän haluaisi ystävystyä sun kanssasi? Hänhän ajattelee, että et pidä hänestä etkä hänen seurastaan eikä sen vuoksi halua tuppautua sun seuraasi vaan viettää aikaansa mieluummin jonkun sellaisen kanssa, joka pitää hänestä ja joka ei ahdistu hänen seurastaan.

Kyllä ihmiset jossain määrin ymmärtävät toisten vaikeita tunnetiloja, jos ne vain selitetään heille. Kaikki eivät ole kuten sinä.

Aivan!!!! Ei kukaan ole ajatustenlukija vaan juuri siksi pitää kertoa eli selittää, ettei ahdistuksen syy ole tässä toisessa ihmisessa vaan tuntee olonsa tukalaksi kaikkien ihmisten seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi se haittaa muita, jos minun oloni on tukala?

Kysytkö tosissasi vai pelleiletkö? Jos sulla on toisen seurassa tukala ja ahdistava olo, niin se kertoo tälle toiselle, että sun mielestäsi hänen seuransa on epämiellyttävää. 

No pitäisikö minun sitten sanoa että älä välitä, minua ahdistaa aina? Että haluan kyllä ihmisseuraa vaikka olenkin ahdistunut samaan aikaan. Tuskin ahdistus koskaan lähtee kokonaan, joten en ymmärrä, miksi se muita haittaa, jos en siis puhu ahdistuksestani vaan vaikka iloisesti kengistä tai koiranpennuista.

Tietenkin pitää, jos sä haluaisit tutustua ja kenties ystävystyäkin tämän ihmisen kanssa! Jos toinen huomaa, että koet hänen seuransa epämiellyttävänä, niin miksi ihmeessä hän haluaisi ystävystyä sun kanssasi? Hänhän ajattelee, että et pidä hänestä etkä hänen seurastaan eikä sen vuoksi halua tuppautua sun seuraasi vaan viettää aikaansa mieluummin jonkun sellaisen kanssa, joka pitää hänestä ja joka ei ahdistu hänen seurastaan.

Kyllä ihmiset jossain määrin ymmärtävät toisten vaikeita tunnetiloja, jos ne vain selitetään heille. Kaikki eivät ole kuten sinä.

Aivan!!!! Ei kukaan ole ajatustenlukija vaan juuri siksi pitää kertoa eli selittää, ettei ahdistuksen syy ole tässä toisessa ihmisessa vaan tuntee olonsa tukalaksi kaikkien ihmisten seurassa. 

Mutta kyseinen henkilöhän sanoi kokevansa olonsa tukalaksi vain silloin, kun kokee, että häneen suhtaudutaan torjuvasti. Ei se silloin tarkoita, että olisi aina ihmisten seurassa ahdistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi se haittaa muita, jos minun oloni on tukala?

Kysytkö tosissasi vai pelleiletkö? Jos sulla on toisen seurassa tukala ja ahdistava olo, niin se kertoo tälle toiselle, että sun mielestäsi hänen seuransa on epämiellyttävää. 

No pitäisikö minun sitten sanoa että älä välitä, minua ahdistaa aina? Että haluan kyllä ihmisseuraa vaikka olenkin ahdistunut samaan aikaan. Tuskin ahdistus koskaan lähtee kokonaan, joten en ymmärrä, miksi se muita haittaa, jos en siis puhu ahdistuksestani vaan vaikka iloisesti kengistä tai koiranpennuista.

Tietenkin pitää, jos sä haluaisit tutustua ja kenties ystävystyäkin tämän ihmisen kanssa! Jos toinen huomaa, että koet hänen seuransa epämiellyttävänä, niin miksi ihmeessä hän haluaisi ystävystyä sun kanssasi? Hänhän ajattelee, että et pidä hänestä etkä hänen seurastaan eikä sen vuoksi halua tuppautua sun seuraasi vaan viettää aikaansa mieluummin jonkun sellaisen kanssa, joka pitää hänestä ja joka ei ahdistu hänen seurastaan.

Kyllä ihmiset jossain määrin ymmärtävät toisten vaikeita tunnetiloja, jos ne vain selitetään heille. Kaikki eivät ole kuten sinä.

Aivan!!!! Ei kukaan ole ajatustenlukija vaan juuri siksi pitää kertoa eli selittää, ettei ahdistuksen syy ole tässä toisessa ihmisessa vaan tuntee olonsa tukalaksi kaikkien ihmisten seurassa. 

Mutta kyseinen henkilöhän sanoi kokevansa olonsa tukalaksi vain silloin, kun kokee, että häneen suhtaudutaan torjuvasti. Ei se silloin tarkoita, että olisi aina ihmisten seurassa ahdistunut.

Mikä on kommentin numero, jossa hän sanoi noin?

Tukalaa provoa pukkaa näemmä  jälleen.

Kun ei osaa yhtään sanoa että millaisia ystäviä tai miksi kaipaa, ja vähän kaikkien kanssa on tukala olo, niin miksi edes haluaa ystäviä? Ei niitä ole mikään pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Tukalaa provoa pukkaa näemmä  jälleen.

Kun ei osaa yhtään sanoa että millaisia ystäviä tai miksi kaipaa, ja vähän kaikkien kanssa on tukala olo, niin miksi edes haluaa ystäviä? Ei niitä ole mikään pakko olla.

Ei ole mikään provo. Tietenkin siksi haluaisin ystäviä, että on tylsää olla koko ajan yksin. Ihmisten seura on tukalaa yleensä siksi, että minusta tuntuu, että minua pidetään outona tai muuten viallisena, ja koska niitä ystäviä ei ole niin varmaan pidetäänkin. Toisaalta minulla on silloinkin usein tukalaa, kun toiset ovat ystävällisiä, mutta silloin se ei johdu heistä eikä siis minun puoleltani estäisi yhdessäoloa, niistä muista en sitten tiedä. Eli siis minua ahdistaa oikeastaan koko ajan, mutta toiset ihmiset ahdistaa lähinmä silloin kun he ovat tylyjä/välinpitämättömiä/katsovat minua kuin olisin hullu. Eli siis jos jotakuta ei haittaa ahdistukseni, ei se toinenkaan ahdista minua ainakaan siten ettenkö voisi haluta viettää aikaa hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Tukalaa provoa pukkaa näemmä  jälleen.

Kun ei osaa yhtään sanoa että millaisia ystäviä tai miksi kaipaa, ja vähän kaikkien kanssa on tukala olo, niin miksi edes haluaa ystäviä? Ei niitä ole mikään pakko olla.

Lue kommentit 3383 ja 3386. Siinä on tämän ihmisen ajatuksia ihmisten seurasta. Älä oikeasti viitsi kiusata toisia sen takia, että he ovat erilaisia kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukalaa provoa pukkaa näemmä  jälleen.

Kun ei osaa yhtään sanoa että millaisia ystäviä tai miksi kaipaa, ja vähän kaikkien kanssa on tukala olo, niin miksi edes haluaa ystäviä? Ei niitä ole mikään pakko olla.

Ei ole mikään provo. Tietenkin siksi haluaisin ystäviä, että on tylsää olla koko ajan yksin. Ihmisten seura on tukalaa yleensä siksi, että minusta tuntuu, että minua pidetään outona tai muuten viallisena, ja koska niitä ystäviä ei ole niin varmaan pidetäänkin. Toisaalta minulla on silloinkin usein tukalaa, kun toiset ovat ystävällisiä, mutta silloin se ei johdu heistä eikä siis minun puoleltani estäisi yhdessäoloa, niistä muista en sitten tiedä. Eli siis minua ahdistaa oikeastaan koko ajan, mutta toiset ihmiset ahdistaa lähinmä silloin kun he ovat tylyjä/välinpitämättömiä/katsovat minua kuin olisin hullu. Eli siis jos jotakuta ei haittaa ahdistukseni, ei se toinenkaan ahdista minua ainakaan siten ettenkö voisi haluta viettää aikaa hänen kanssaan.

Mutta kai sä ymmärrät, että tuntemattomat ja puolitutut suhtautuvat muihin ihmisiin lähes aina neutraalin asiallisesti ja sinä vain tulkitset tämän tylyksi/välinpitämättömäksi? Ja jos sua ahdistaa koko ajan etkä siitä toiselle ihmiselle kerro mitään, tämä toinen tulkitsee, että ahdistut hänestä tai hänen seurastaan ja koska ei halua aiheuttaa sulle moista ahdistusta, pysyttelee mieluummin erossa sinusta. Ei tavallisille ihmisille tule toisesta ihmisestä ensimmäisenä mieleen, että sillä on joku ahdistusongelma. Ensimmäisenä tulee mieleen, että ko henkilö ei halua olla hänen seurassaan, koska kokee tämän toisen ihmisen seuran epämiellyttävänä. Ja silloin valitaan seuraksi joku sellainen, joka ei ahdistu. 

Kun ketjua lukee, tuntuu yksinäiset olevan näitä erityisherkkiä, introvertteja ja uniikkeja lumihiutaleita. Sitten sätitään tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisia kavereita ja ystäviä. Nämä erityisherkät introvertit haluavat tositosi sydänystävän, pusi pusi loppuelämän uskollisen, joka omistautuu vain hänelle, kun hän introverttina haluaa vain vähän tuttuja ja haluaa niiden olevan vain häntä varten.

Vierailija kirjoitti:

Kun ketjua lukee, tuntuu yksinäiset olevan näitä erityisherkkiä, introvertteja ja uniikkeja lumihiutaleita. Sitten sätitään tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisia kavereita ja ystäviä. Nämä erityisherkät introvertit haluavat tositosi sydänystävän, pusi pusi loppuelämän uskollisen, joka omistautuu vain hänelle, kun hän introverttina haluaa vain vähän tuttuja ja haluaa niiden olevan vain häntä varten.

Onneksi et ole "ystäväni".

Olet lisäksi ymmärtänyt asian väärin, mutta et tajuaisi vaikka selittäisinkin. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Kun ketjua lukee, tuntuu yksinäiset olevan näitä erityisherkkiä, introvertteja ja uniikkeja lumihiutaleita. Sitten sätitään tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisia kavereita ja ystäviä. Nämä erityisherkät introvertit haluavat tositosi sydänystävän, pusi pusi loppuelämän uskollisen, joka omistautuu vain hänelle, kun hän introverttina haluaa vain vähän tuttuja ja haluaa niiden olevan vain häntä varten.

Tuo on ihan totta. Minusta lisäksi jos jokin toiminta/seura aiheuttaa ahdistusta, niin helpointa olisi vaan välttää tätä toimintaa/seuraa. Ystävyyden on tarkoitus olla elämää rikastavaa, ei ahdistusta lisäävää.

Ei oikeasti ole pakko olla ystäviä, tunnen monia ihan onnellisia joilla on vain se perhe, suku ja satunnaisia tuttavia.

Niin  se ei mene, että nämä ystävät ovat jotakin tukihenkilöitä, joiden tehtävä on aina tukea ja ymmärtää.

Uniikki lumihiutale kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ketjua lukee, tuntuu yksinäiset olevan näitä erityisherkkiä, introvertteja ja uniikkeja lumihiutaleita. Sitten sätitään tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisia kavereita ja ystäviä. Nämä erityisherkät introvertit haluavat tositosi sydänystävän, pusi pusi loppuelämän uskollisen, joka omistautuu vain hänelle, kun hän introverttina haluaa vain vähän tuttuja ja haluaa niiden olevan vain häntä varten.

Onneksi et ole "ystäväni".

Olet lisäksi ymmärtänyt asian väärin, mutta et tajuaisi vaikka selittäisinkin. Harmi.

Juuri näin. Jotkut vain nauttivat päästessään ilkeilemään toisille. Kai siinä kokee sitten saavansa jonkun henkisen yliotteen niistä "huonommista" ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ketjua lukee, tuntuu yksinäiset olevan näitä erityisherkkiä, introvertteja ja uniikkeja lumihiutaleita. Sitten sätitään tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisia kavereita ja ystäviä. Nämä erityisherkät introvertit haluavat tositosi sydänystävän, pusi pusi loppuelämän uskollisen, joka omistautuu vain hänelle, kun hän introverttina haluaa vain vähän tuttuja ja haluaa niiden olevan vain häntä varten.

Tuo on ihan totta. Minusta lisäksi jos jokin toiminta/seura aiheuttaa ahdistusta, niin helpointa olisi vaan välttää tätä toimintaa/seuraa. Ystävyyden on tarkoitus olla elämää rikastavaa, ei ahdistusta lisäävää.

Ei oikeasti ole pakko olla ystäviä, tunnen monia ihan onnellisia joilla on vain se perhe, suku ja satunnaisia tuttavia.

Niin  se ei mene, että nämä ystävät ovat jotakin tukihenkilöitä, joiden tehtävä on aina tukea ja ymmärtää.

Perhe, suku ja satunnaisia tuttavia... Jos nuo ihmissuhteet toimivat hyvin, niin siinä on jo hyvä tukiverkosto. Mutta elleivät ne toimi, niin tuskin ihminen silloin on yksinäisyydessään kovin onnellinen. Osa suvuista on oikeasti aika karmivia eikä sukuun pysty tukeutumaan.