Mitä tarkoittaa "ruuhkavuodet"?

Ruuhkavuosina sairastutaan vahvuuteen.

Miksi lähes kaikki kirjoittavat ikääntyvistä vanhemmistaan? Ei teillä ole velvollisuutta heitä höösätä.

Ruuhkavuodet on siis itse itselle järjestettyä kurjuutta ja kärsimystä. Jos kersoja lykkää ja töissä juoksee ja joka paikkaan pitää mennä harrastamaan, niin loppuunhan siinä kuluu terveys ja hermot.

Huh huh. Ei kiitos. Mutta ei kyllä löydy empatiaakaan.

Minulla myös ruuhkavuodet. Toinen vanhemmista sairas, toinen kuollut. Puolison toisella vanhemmalla muistisairaus. Lapsia kolme, yksi päiväkodissa, kaksi koulussa. Lapsilla lahjakkuutta musiikissa ja liikunnassa, joten tuemme heidän harrastuksiaan. Tietenkin omat työt. Kiirettä siis on.

Yksi hyvä asia tässä elämänvaiheessa on: autonomia. Kukaan ei vähättele tai kyseenalaista. Kuopuksena totuin pitkään siihen, ettei minulta lapsuudenkodissani kysytty. No, nyt kysytään.

Omat ja puolison vanhemmat kysyvät neuvoa kattoremonttiin. Töissä pomo kysyy, että miten tämän asian hoitaisi. Päiväkodissa kasvattaja sanoo, että kyllähän sinä nämä hommat tiedät. Jos negatiivista palautetta lapsista jostain syystä tulee, en menetä yöuniani. Jos päätän lyhentää työaikaani, kukaan ei kyseenalaista että riittääkö sulla rahat.

Luulen, että 20 vuoden päästä kaipaan juuri tätä voiman ja autonomian tunnetta. Samoin kuin sitä, ettei kehossa ole kremppoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähes kaikki kirjoittavat ikääntyvistä vanhemmistaan? Ei teillä ole velvollisuutta heitä höösätä.

Ehkä he ovat inhimillisiä. Omaa vanhempaani en kauheasti höösää, maantieteellisistä syistä, mutta huoli on aina läsnä.

Aika yleisesti ihmisillä on lapsia. Yhtä yleisesti käydään töissä tai opiskellaan samaan aikaan. Vähemmän yleistä on se, että on vielä omat vanhemmat siinä samassa hötäkässä huollettavina.

Hyvin harvalla suomalaisella on tilaisuutta jäädä vain kotiin hoitamaan lapsia niin pitkään, että eivät enää tarvitse harrastuskuljetuksia ym. vanhempien aikaa vaativia juttuja, jotka tekevät niistä ruuhkavuosia vielä kouluikäisten vanhemmille.

Ap ymmärtäisi käsitteen, jos edessä olisi tiukka tentti, joka olisi edellytys työssä jatkamiselle, töistä soitettaisi ja pyydettäisi ylimääräiseen vuoroon, oma vanhempi olisi sairastunut ja tarvitsisi apua, hyvin tavoitteellisesti jotain harrastavalla lapsella oli tärkeä kilpailu, johon osallistumista pitäisi jotenkin edistää ...  Siinä jäisi luokkakokous vanhojen opiskelukavereitten kanssa yliviivatuksi kalenterista, kun vielä lasten toisella huoltajalla olisi kertausharjoitukset, näin esimerkkinä elävästä elämästä.

Ainakin kaveri katosi ruuhkavuosiin, mutta nyt on päässyt sieltä pois, kun lapset jo kasvaneet. 

Normaali elämä saanut oman sanan.

Minä ole valinnut niin että en käy töissä nyt kun lapset ovat pieniä. Näin ruuhkaa on vuosissa vähemmän. Meidän vanhemmat on niin iäkkäitä/ kuolleita, ettei niistä ole meille apua.

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet on siis itse itselle järjestettyä kurjuutta ja kärsimystä. Jos kersoja lykkää ja töissä juoksee ja joka paikkaan pitää mennä harrastamaan, niin loppuunhan siinä kuluu terveys ja hermot.

Huh huh. Ei kiitos. Mutta ei kyllä löydy empatiaakaan.

Kyllä multa löytyy empatiaa. Tosi kiva, että niitä lapsia viedään harrastuksiin kuitenkin. Kaverin lapset harrastaa kaikenlaista ja sitten tosiaan on niitä kisoja myös viikonloppuisin. Menin kerran tällaiseen turnaukseen ihan vaan nähdäkseni kaveria enkä sitä turnausta. 

Omalla kohdalla vuodet 25-45 ehkä eniten.

Oli 4 lasta ja heidän päiväkodit, koulut ja harrastukset, työt, työmatkat, 2 talonrakennusprojektia, vanhemmat kuoli jne

24h vuorokaudessa ei riittänyt mihinkään. Ihan parasta aikaa!

Mitkä ruuhkavuodet?  ei miestä,ei lapsia....ei minkäännäköistä tekemällä tehtyä ruuhkaa :) takana kunnon yöunet,laiskaa heräilyä kahvin kanssa sunnuntaiaamuun....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet on siis itse itselle järjestettyä kurjuutta ja kärsimystä. Jos kersoja lykkää ja töissä juoksee ja joka paikkaan pitää mennä harrastamaan, niin loppuunhan siinä kuluu terveys ja hermot.

Huh huh. Ei kiitos. Mutta ei kyllä löydy empatiaakaan.

Kyllä multa löytyy empatiaa. Tosi kiva, että niitä lapsia viedään harrastuksiin kuitenkin. Kaverin lapset harrastaa kaikenlaista ja sitten tosiaan on niitä kisoja myös viikonloppuisin. Menin kerran tällaiseen turnaukseen ihan vaan nähdäkseni kaveria enkä sitä turnausta. 

Olisi tosi kiva, että niitä lapsia ei tehtäisi ollenkaan. Liika ihmisten määrä on kaikkien ongelmien perimmäinen syy. Se johtaa ennen pitkää ihmiskunnan tuhoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet on siis itse itselle järjestettyä kurjuutta ja kärsimystä. Jos kersoja lykkää ja töissä juoksee ja joka paikkaan pitää mennä harrastamaan, niin loppuunhan siinä kuluu terveys ja hermot.

Huh huh. Ei kiitos. Mutta ei kyllä löydy empatiaakaan.

Kyllä multa löytyy empatiaa. Tosi kiva, että niitä lapsia viedään harrastuksiin kuitenkin. Kaverin lapset harrastaa kaikenlaista ja sitten tosiaan on niitä kisoja myös viikonloppuisin. Menin kerran tällaiseen turnaukseen ihan vaan nähdäkseni kaveria enkä sitä turnausta. 

Olisi tosi kiva, että niitä lapsia ei tehtäisi ollenkaan. Liika ihmisten määrä on kaikkien ongelmien perimmäinen syy. Se johtaa ennen pitkää ihmiskunnan tuhoon.

Vielä parempi, jos vanhusväestö alettaisiin aktiivisesti vähentää. 60 vuotta on riittävä pituus elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös ruuhkavuodet. Toinen vanhemmista sairas, toinen kuollut. Puolison toisella vanhemmalla muistisairaus. Lapsia kolme, yksi päiväkodissa, kaksi koulussa. Lapsilla lahjakkuutta musiikissa ja liikunnassa, joten tuemme heidän harrastuksiaan. Tietenkin omat työt. Kiirettä siis on.

Yksi hyvä asia tässä elämänvaiheessa on: autonomia. Kukaan ei vähättele tai kyseenalaista. Kuopuksena totuin pitkään siihen, ettei minulta lapsuudenkodissani kysytty. No, nyt kysytään.

Omat ja puolison vanhemmat kysyvät neuvoa kattoremonttiin. Töissä pomo kysyy, että miten tämän asian hoitaisi. Päiväkodissa kasvattaja sanoo, että kyllähän sinä nämä hommat tiedät. Jos negatiivista palautetta lapsista jostain syystä tulee, en menetä yöuniani. Jos päätän lyhentää työaikaani, kukaan ei kyseenalaista että riittääkö sulla rahat.

Luulen, että 20 vuoden päästä kaipaan juuri tätä voiman ja autonomian tunnetta. Samoin kuin sitä, ettei kehossa ole kremppoja.

Minä elän nyt tätä aikaa "20 vuoden päästä", kun lapset ovat jo aikuisia. En tunnista ruuhkavuosista autonomian tunnetta, sillä liian moni ihminen oli riippuvainen minusta = minulla oli velvollisuuksia heitä kohtaa, omien tarpeitten kustannuksella. Vasta nyt minä koen olevani autonominen, eli saan mennä ja tulla oman mielen mukaan eikä tarvitse miettiä, miten lapset sillä aika pärjää. Sen sijaan voimaa kyllä oli, ja se voiman tunne on jäljellä vieläkin.  Suuresti kaipaan sitä aikaa, kun kehossa ei ollut kremppoja.

Yleensä se tarkoittaa lapsiperhearkea ja työuraa yhdessä. Eikä se rajoitu vain pieniin lapsiin.

Isovanhemmat kun on vielä siihen päälle niin saadaan sandwich.

Vierailija kirjoitti:

Mä miellän ruuhkavuosiksi sen, että käy töissä, kuskaa lasta päiväkotiin, on taloremppaa/ulkotöitä, lasten harrastuksia, omia harrastuksia ja mahdollisesti vielä ne ikääntyneet vanhemmat. Eri ikäiset lapset tekee helposti elämän ruuhkavuosiksi, kun on paljon niitä kuskaamisia ja vielä vauvanhoitoa.

Mulla esimerkiksi on kaksi pientä lasta, mutta kotihoidan heitä ja asutaan vuokralla niin koen eläväni aikalailla vastakohtaa ruuhkavuosista tällä hetkellä.

Ei omassa asunnossa asuminen tee elämästä yhtään kiireisempää kuin vuokralla asuminen.

Kiireisin elämänvaihe oli se kun lapset aloittivat päiväkodissa ja pitkän kotonaolon jälkeen sai palata ihmisten pariin työpaikalle. Se jälkeen sai käydä mukana lasten harrastuksissa ja samalla tutustua toisten lasten vanhempiin. Ihan antoisaa aikaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ruuhkavuodet?  ei miestä,ei lapsia....ei minkäännäköistä tekemällä tehtyä ruuhkaa :) takana kunnon yöunet,laiskaa heräilyä kahvin kanssa sunnuntaiaamuun....

Jos mulla olisi tuo tilanne, niin olisin jo uimahallissa tai patikoimassa. En ainakaan olisi ruuhkavuosiaiheisessa keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä miellän ruuhkavuosiksi sen, että käy töissä, kuskaa lasta päiväkotiin, on taloremppaa/ulkotöitä, lasten harrastuksia, omia harrastuksia ja mahdollisesti vielä ne ikääntyneet vanhemmat. Eri ikäiset lapset tekee helposti elämän ruuhkavuosiksi, kun on paljon niitä kuskaamisia ja vielä vauvanhoitoa.

Mulla esimerkiksi on kaksi pientä lasta, mutta kotihoidan heitä ja asutaan vuokralla niin koen eläväni aikalailla vastakohtaa ruuhkavuosista tällä hetkellä.

Ei omassa asunnossa asuminen tee elämästä yhtään kiireisempää kuin vuokralla asuminen.

Nurmikonleikkuuta, kukkien istutusta, haravointia jne. Kyllä niihin menee aikaa.