Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoittaa "ruuhkavuodet"?
10.06.2018 |
Siinäpä se kysymys oli, mitä ne ruuhkavuodet on? Joskus muistan lukeneeni määritelmäksi pienet lapset, paineet edetä uralla ja ikääntyvät apua tarvitsevat vanhemmat, ja miettineeni onko tuollainen kombo niin yleinen että sille tarvitaan oma sana 🤔
Kommentit (80)
Ihan työt, opiskelut, lasten koulut ja harrastuksiin kuskaamiset riittää ruuhkavuosimääritelmään. Kun muut nukkuvat huomaat , siivoavasi keittiötä, peseväsi pyykkiä tai valmistavasi seuraavaksi päiväksi ruokaa,. jotta ehtisit ruokkia lapset ennen karrastuksiin kuljettamista. Ruuhkavuosina aikaa ei ole itselle ja aina väsyttää, elämä on aikataulutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut, että pikkulapsiaika on eri juttu kuin ruuhkavuodet, jotka tulevat sitten myöhemmin.
Minusta ihan osuva termi. Pienet lapset, ylennys keskijohtoon ja omat vanhemmat alkavat jo kaivata apua pärjätäkseen. Kyllä tässä tekemistä riittää, ei oikein ole vapaata kaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan osuva termi. Pienet lapset, ylennys keskijohtoon ja omat vanhemmat alkavat jo kaivata apua pärjätäkseen. Kyllä tässä tekemistä riittää, ei oikein ole vapaata kaistaa.
Suht vanhana saatu lapset jo kahdessa sukupolvessa, vai omat vanhemmat kaipaavat apua kovin nuorina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuodet päällä kirjoitti:
Ihan työt, opiskelut, lasten koulut ja harrastuksiin kuskaamiset riittää ruuhkavuosimääritelmään. Kun muut nukkuvat huomaat , siivoavasi keittiötä, peseväsi pyykkiä tai valmistavasi seuraavaksi päiväksi ruokaa,. jotta ehtisit ruokkia lapset ennen karrastuksiin kuljettamista. Ruuhkavuosina aikaa ei ole itselle ja aina väsyttää, elämä on aikataulutettua.
Eikö näihin voi aika lailla itse vaikuttaa, onko opiskelua ja työtä yhtä aikaa ja paljonko lapsilla on vanhempien kuskauksia vaativaa harrastusta? Pitääkö ensin palaa loppuun ennen kuin tajuaa että elämästä pitää rakentaa sellainen että jaksaa, bonukseksi lasketaan jos on vielä onnellinenkin? Mikä malli aikuisuudesta ja elämästä lapsille!
Koin ruuhkavuosiksi -joka on täysin osuva termi- ne 4-5 vuotta, kun joka aamu kello soi 6.40, herätin ja syötin ja puin lapsen ja ryntäsin ulos ovesta rattaiden tai pulkan kanssa viedäkseni hänet päiväkotiin, josta puolijuoksulla etenenin 1,5 km bussipysäkille, ajoin töihin toiselle puolen kaupunkia toistaakseni saman rumban iltaisin, satoi tai paistoi, oli vuodenaika ja keli mikä hyvänsä.
Ainoa plussa oli erittäin säännöllinen PAKKOliikunta. : /
.
Myöhemmin kärrykauden loputtua, lumettomina aikoina, mentiin joka aamu kahdella julkisella juosten bussista ratikkaan niin, että lapsi nauroi lentävänsä, kun vedin häntä jalat ilmassa aamuisin pysäkiltä toiselle.
.
Ruuhkavuoteni loppuivat vuonna 2013, kun lapseni meni kouluun.
.
Eivät (yh-)äidin velvollisuudet, pelot tai ainakaan huolehtiminen ole loppuneet, mutta summa summarum tyttärestäni on kasvanut hyvin itsenäinen, ihana ihminen, jota ei vuosiin ole enää tarvinnut kaitsea siten, kuten pikkulasta tarvitsee.
Nyt saan liikkua omaan tahtiini, kuten mieleni tekee (päivittäin) eikä se oli ruuhkavuosien aikaista PAKKOA.
Työssäkään en ole päivästä toiseen paniikin vallassa kännykkä kädenojennuksen päässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuodet päällä kirjoitti:
Ihan työt, opiskelut, lasten koulut ja harrastuksiin kuskaamiset riittää ruuhkavuosimääritelmään. Kun muut nukkuvat huomaat , siivoavasi keittiötä, peseväsi pyykkiä tai valmistavasi seuraavaksi päiväksi ruokaa,. jotta ehtisit ruokkia lapset ennen karrastuksiin kuljettamista. Ruuhkavuosina aikaa ei ole itselle ja aina väsyttää, elämä on aikataulutettua.
Eikö näihin voi aika lailla itse vaikuttaa, onko opiskelua ja työtä yhtä aikaa ja paljonko lapsilla on vanhempien kuskauksia vaativaa harrastusta? Pitääkö ensin palaa loppuun ennen kuin tajuaa että elämästä pitää rakentaa sellainen että jaksaa, bonukseksi lasketaan jos on vielä onnellinenkin? Mikä malli aikuisuudesta ja elämästä lapsille!
Kyllä niihin hysteerisiin aikataulutuksiin voi paljonkin vaikuttaa!
.
Kirjoitin tuossa aiemmin menneistä ruuhkavuosistani, jolloin vein välillä oikeasti verenmaku suussa juosten lastani joka aamu 1.5 km päähän päiväkotiin jne.
Sanoin aina hänelle, että harrastaa saa, mutta vain siten, että hän itse pystyy harrastuksiinsa menenmään, koska minulla ei ole autoa, työmatkani ovat pitkät eikä olisi tullut pieneen mieleenkään lähteä enää rättipoikkisena viemään lasta klo 17.30 jälkeen johonkin harrastukseen.
.
Eli VOI ja SAA valita; minä valitsin siten, että tyttäreni harrasti kaikkea mahdollista, mitä koulunsa tiloissa järjestettiin: mm. telinevoimistelua, espanjaa, tanssia...
Tulevana syksynä hän aloittaa harrastuksen, joka ei ole kodin lähellä, mutta se on ollut hänen unelmansa aina.
NYT, kun osaa itse liikkua julkisilla, terve menoa! :)
Mä miellän ruuhkavuosiksi sen, että käy töissä, kuskaa lasta päiväkotiin, on taloremppaa/ulkotöitä, lasten harrastuksia, omia harrastuksia ja mahdollisesti vielä ne ikääntyneet vanhemmat. Eri ikäiset lapset tekee helposti elämän ruuhkavuosiksi, kun on paljon niitä kuskaamisia ja vielä vauvanhoitoa.
Mulla esimerkiksi on kaksi pientä lasta, mutta kotihoidan heitä ja asutaan vuokralla niin koen eläväni aikalailla vastakohtaa ruuhkavuosista tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan osuva termi. Pienet lapset, ylennys keskijohtoon ja omat vanhemmat alkavat jo kaivata apua pärjätäkseen. Kyllä tässä tekemistä riittää, ei oikein ole vapaata kaistaa.
Suht vanhana saatu lapset jo kahdessa sukupolvessa, vai omat vanhemmat kaipaavat apua kovin nuorina?
2 * 35 = 70. Kyllä tuonikäisillä voi jo liikkumisen kanssa olla hankaluuksia. Minun vanhemmiltani ei enää lumityöt luonnistu.
Koen, että mulla ruuhkavuodet on vasta nyt kun lapset kipuilee murrosikää ja vanhemmat tarvii apua, äidillä muistisairaus tullut viime vuosina. Samaan aikaan töissä vastuut kasvaneet koko ajan ja vaihdevuodet alkanut vaikuttaa uneen ja jaksamiseen.
Nuorempana mun silloin terveet vanhemmat olivat paljon apuna lasten kanssa, itsekin jaksoin paremmin.
Ystävillä on hyvin erilaisia tilanteita, yksi on jo mummo ja toisella alle kouluikäisiä lapsia vielä. Yhdistävänä kuormituksena on omien vanhempien voinnin nopea heikkeneminen. Ollaan päälle neljävitosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40-v, esikoinen lähtee kouluun. Lisäksi kaksi alle kouluikäistä lasta. Puoliso yksityisyrittäjä, tekee pitkää päivää. Itse toimin suunnitteluinsinöörinä. Vanhempani yli kahdeksankymppisiä. Isällä Alzheimerin tauti, äiti huolesta vanhuudenhöperö.
Viikonpäivät menevät sekaisin ja ne kuluvat aamusta iltamyöhään kuin sumussa suunnistaen. Arvella ja pyhällä, työssää ja vapaalla aina vastuuta ja velvollisuuksia. Kai tämä joskus helpottaa.
Ruuhkavuodet... Vetelien laiskimusten naukumista, kun ekaa kertaa elämässä pitäis oikeasti alkaa hommiin ja rehkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuodet päällä kirjoitti:
Ihan työt, opiskelut, lasten koulut ja harrastuksiin kuskaamiset riittää ruuhkavuosimääritelmään. Kun muut nukkuvat huomaat , siivoavasi keittiötä, peseväsi pyykkiä tai valmistavasi seuraavaksi päiväksi ruokaa,. jotta ehtisit ruokkia lapset ennen karrastuksiin kuljettamista. Ruuhkavuosina aikaa ei ole itselle ja aina väsyttää, elämä on aikataulutettua.
Kuulostaapa houkuttelevalta
k o m b o l t a .
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan osuva termi. Pienet lapset, ylennys keskijohtoon ja omat vanhemmat alkavat jo kaivata apua pärjätäkseen. Kyllä tässä tekemistä riittää, ei oikein ole vapaata kaistaa.
Tuohonhan kannattaa kaikkien pyrkiä vissiin.
Joo tuo ruuhkavuositohina on aivan pakollista, pakko saada ylennys ja pakko olla kiire.
Älytön termi.
Tai sitten sen käyttäjät ovat sitku-ihmisiä viimeisen päälle. Elämä ja perhe ovat suoritteita jotka täytyy hoitaa. Eläkää, älkää kopioiko roskalehtien viisauksia.
Ruuhkavuodet on silloin, kun on vaikeuksia yhdistää työ, perhe ja harrastukset, ja kun lapset tarvitsee sua erityisen paljon, jolloin oma aika jää hyvin vähiin. Työ tai opiskelu on tässä se oleellinen juttu, työttömillä tuskin on ruuhkavuosia, kun aikaa on paljon enemmän. Jos on vielä omat vanhemmat hoidettavana, niin jo alkaa olla tunteja vuorokaudessa lähtökohtaisesti liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Joo tuo ruuhkavuositohina on aivan pakollista, pakko saada ylennys ja pakko olla kiire.
Näin on. Ja varsinkin kun kuorrutetaan lapset kilpaharrastuksilla, joiden harjoituksissa ja kilpailuissa juostaan sitten kaikki vapaa-aika.
Täysin itse tehtyä kiirettä.
Alue: Aihe vapaa
Vaativa työ, pienet lapset, liikunta, parisuhde, ystävät.. paine tehdä enemmän kuin mihin vuorokauden tunnit riittää, vaikka kaikki yksittäiset asiat onkin sellaisia mitä itse kovasti haluaa tehdä.