Lue keskustelun säännöt.
Miksi yrität työntää lapsesi naisten syliin?
Ei ymmärrä
10.06.2018 |
Kaikenlaisissa juhlissa tai vieraisilla käydessä, jos jollain on vauva, hän lähes poikkeuksetta yrittää työntää sitä muitten naisten syliin.
Miksi?
Odotatko saavasi ihastelua, miten mahtava ja ihana vauva sinulla on? Ei tullut mieleen, että läheskään kaikki naiset / ihmiset eivät halua ottaa (fakta: tautipesäkettäsi) lähelleen? Lapsilla on paljon kiertäviä bakteeri- ja virustauteja, enkä halua sairastua heidän takiaan. Enkä muutenkaan ymmärrä, mitä ihanaa on pitää kitisevää vihannesta sylissä.
Itse kieltäydyn ottamasta kenenkään natiaisia syliin torjuvalla eleellä todeten "ei kiitos". Pettymyksen kyllä näkee äidin naamasta, kun odotettua ylistysvirttä ei olekaan tulossa.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Autan kyllä mielelläni jos joku sitä apua tarvitsee, mutta meidän sukujuhlissa vauvan ojentamisella syliin on toinenkin tarkoitus. Vauvaa työnnetään aina nuoremmille lapsettomille naisille ja heti kun nyytti on sylissä, tädit alkavat kuorossa huokailla kuinka nyt sinunkin pitäisi jo alkaa hommaamaan lapsia ja kyselemään eikö jo ala tekemään omaa pikkuista mieli. Ihan harmitonta se varmaan rouvien mielestä on, mutta minusta se oli aina todella painostavaa ja ikävää. Minulle ei vauvoja enää tarjota kun paljastui etten niitä itse voi saada, mutta sama kaava toistuu nyt nuorempien serkkutyttöjen kanssa, vaikka ovat hädin tuskin edes 17. Välillä käy sääliksi kun itse muistaa miten kurjaa oli omalla kohdalla.
Minä en ottaisi syliin ja jos joku alkaa jankuttamaan, sanoisin että vauvat ovat ällöttäviä. Ei todellakaan ala tekemään mieli haisevaa nyyttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta haluan silti ottaa kantaa. Tämä on raivostuttava ilmiö. Olen vapaaehtoisesti lapseton, en pidä lapsista. Aina, kun sukulaisella tai ystävällä on syli-ikäinen lapsi, sitä ollaan tunkemassa syliini. EN HALUA SITÄ. Inhottavaa joutua keksimään aina tekosyitä, esim. selkää särkee tmv. Jotkut tunkevat silti. "No ota nyt ihan hetkeks!" En HALUA! Joka ainoa sekunti, jonka lapsesi on minulla sylissä, on minulle kiusallista tuskaa, ja odotan vain, että pääsen siitä lapsestasi eroon. Se inhottaa ja ällöttää minua. Sen syliini tunkemalla aiheutat sen, että koen vastenmielisyyttä lastasi kohtaan, ja sinua myös.
"Vanhemmat tykkää kun saa vähän vapaata itse, saa kädet levätä", jaa, olisiko näitä asioita kannattanut miettiä etukäteen? Miksi minun pitää kärsiä siitä, että olit tyhmä? Sinä teit sen, sinä kärsit.
Voi ziisus voi jonkun elämä olla rankkaa 😂 ja ei, en tunge lapsiani kenenkään syliin, mutta onhan tuollainen nyt naurettavaa. Aikuinen muija ja kauheat rajoitteet.
Katsotaan, miten sinä reagoit, kun minä tungen väkisin syliisi vaikkapa viemärirotan. Tosin sekään ei ole sama asia, koska vauvoista kuuluu tykätä, eikä niistä saa sanoa rumasti. Minulle sinun vauvasi on yhtä mieluisa kuin viemärirotta. Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri ylioppilasjuhlissa, jossa oli suvun nuorin puolivuotias vieraana. Lapsen luokse oli _jono_. Olisin itsekin halunnut pitää sylissä, mutta en enää kehdannut, kun vanhemmatkin alko näyttää jo kyrpiintyneeltä. En ole äiti, mutta uskon että he tyrkyttävät lapsiaan syliin, koska useimmat tykkäävät pitää vauvoja sylissä. Avaa suu, ja sano ”ei kiitos”, jos et halua.
Sitä "ei kiitosta" ei kuunnella eikä vastaanoteta.
No enpä ole ikinä törmännyt tuollaiseen! en kyllä työntäsisi vauvaa vieraiden ihmisten syliin. Ja vauvat harvoin mitään pöpöpesiä on, toisinpäinhän se menee että aikuisilla ja isommilla lapsilla niitä pöpöjä on, ja niitä ei vauvaan haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei itse tarvitse pitää vauvaa sylissä koko ajan ja voi lepuuttaa käsiään?
Silloin kun perhe ja lapset olivat vielä arvossaan, muistan kun kävin töissä näyttämässä esikoista. Yksi työkaveri tuli kädet ojossa nauraen ja sanoi "anna tänne" ja lapsi kiersi sylistä syliin ja välillä sitä kiikutettiin muihin huoneisiinkin sillä aikaa kun mut istutettiin alas, tuotiin valmis kahvikuppi nenän eteen ja alettiin kysellä kuulumisia. :)
Tätä en oo ikinä ymmärtänyt miksi sitä seksin tulosta pitää tulla näyttämään työpaikalle. Sitten odotetaan niitä "voi kun söpö" lauseita. Uusi äippä ihmettelee suureen ääneen kun ei kaikki ehdi hänen lastaan katsomaan. Niin
eihän siellä työpaikalla töitä tehdä 🙄
Sinäkin olet seksin tulos ja näyttelet itseäsi siellä työpaikalla. Aattele!
No ei, mutta tosissaan, minua ainakin puolen vuoden ajan pommitettiin pyynnöillä tulla käymään ja vauvaa näyttämään. "Me rakastetaan vauvoja, koska sä oikein tuot sen tänne, tuu nyt ihmeessä pian!" Kävinkin, ja sylejä oli kyllä ihan tarpeeksi, vähän liikaakin tarjolla. Lapsi kiersi sylistä syliin pää pyörällä. Että en kyllä todellakaan ihmetellyt niitä jotka eivät tulleet katsomaan. Ja kävin siis kahvitauolla, etten häirinnyt kenenkään työntekoa.
Ehkä voisit hahmottaa, että toiset nimenomaan haluavat niitä vauvoja nähdä ja pidellä, vaikkei asia sinua kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autan kyllä mielelläni jos joku sitä apua tarvitsee, mutta meidän sukujuhlissa vauvan ojentamisella syliin on toinenkin tarkoitus. Vauvaa työnnetään aina nuoremmille lapsettomille naisille ja heti kun nyytti on sylissä, tädit alkavat kuorossa huokailla kuinka nyt sinunkin pitäisi jo alkaa hommaamaan lapsia ja kyselemään eikö jo ala tekemään omaa pikkuista mieli. Ihan harmitonta se varmaan rouvien mielestä on, mutta minusta se oli aina todella painostavaa ja ikävää. Minulle ei vauvoja enää tarjota kun paljastui etten niitä itse voi saada, mutta sama kaava toistuu nyt nuorempien serkkutyttöjen kanssa, vaikka ovat hädin tuskin edes 17. Välillä käy sääliksi kun itse muistaa miten kurjaa oli omalla kohdalla.
Tämä on tuttu ilmiö itselle. Äitini on perheen vanhin lapsi (lapsia yhteensä viisi) ja sai minut vielä melko nuorena, joten serkkujen ollessa pieniä olen ollut 10-25 (nuorimmat tädit/enot sai lapset taas hieman vanhempina).
Niitä pentuja on sitten tungettu syliin
"Harjoittele nyt omaa varten!!!"
Teininä tämä oli ihan äärimmäisen kiusallista, koska en pitänyt lapsista. En vieläkään pidä kaikista lapsista (olen 25). Tämä vihjailu tosin loppui kun sukulaisilleni joko kerrottiin tai ymmärsivät, että hei, minähän olen seurustellut useamman vuoden sen naisen kanssa, jonka kanssa asun yhdessä.
Enää ei oleteta että minä saisin omia lapsia.
Sinänsä harmi, koska haluaisin ehkä yhden, mutta ei se helppoa meille ole.
Olen myös huomannut että pidän enemmän niistä serkuista, joita ei minulle ole tungettu väkisin teininä syliin tai vahdittaviksi. Pidän paljon enemmän niistä, jotka olen saanut itse syliteltäväksi pyytämällä. Voisi jopa sanoa, että kiitos tätini ja mummini, inhoan hoitakin serkkujani, koska heitä on käytetty välineenä tilanteessa jossa minulle on tullut kiusaantunut ja inhottava olo.
Mulle on useasti tuupattu vauva syliin. En siitä mitenkään pahastu, otan sen kohteliaisuutena, että uskaltavat mulle vauvansa antaa. Mua kuitenkin ihan oikeasti pelottaa pitää sitä vauvaa, kun ne on niin pieniä ressukoita :) En siis haluaisi oikeasti ottaa sitä, ja se on hieman vaivaannuttavaa ja epämukavaa. Ei se nyt toki niin kauheaa ole, ettenkö ota jos joku välttämättä haluaa.
t.lapseton ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se on hieman kiusallista kun vauva työnnetään sun syliin, ja heti alkaa kuittailu että "no miltäs tuntuu, taitaa tulla pian vauvakuume sullekin?!". Mitä tuohon pitäisi vastata, oikeasti? Voin kyllä pidellä sun vauvaa ja kehuakin, että onpa kiva vauva. Mutta tunnen itseni jotenkin tyhmäksi ja töykeäksi jos vastaan että "noh, ei kyllä tullut yhtään". Vai kuuluuko siihen vaan valehdella vaikka että "joo siis kyllä nyt pitää vauva saada!".
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ole kukaan väkisin tuupannut vauvaa syliin, mutta ymmärrän kyllä aloittajan pointin. Asian olisi tosin voinut esittää aikuisemmin, mutta kaikilta se ei tietenkään onnistu. Oma lähipiiri on varsin pieni, joten siksi varmaan olen säästynyt vauvojen tuputtamiselta -kaikki läheiset tietävät, etten halua lapsia. Se ei tarkoita, että vihaisin vauvoja tai lapsia. Itseasiassa jo puhumaan oppineet lapset ovat aika hauskoja, varsinkin sellaiset vähän pikkuvanhat tyypit. Minusta on outoa ajatella, että jollei ihminen halua asiaa x, hän vihaa sitä. En minä halua marsuakaan, esimerkiksi, vaikka rakastan ihan kaikkia eläimiä.
Olen kuitenkin huomannut, että kaikki vauvan saaneet tai juuri isoäidiksi tulleet, odottavat automaattisesti ihan jokaisen ventovieraankin ihmisen ihastelevan vauvaa. Olen saanut monen monta todella oudoksuvaa katsetta, kun en olekaan mennyt tunkemaan naamaani milloin kenenkin puolitutun vauvan vaunuihin ja lässyttämään, että onpas söpö. Tai kun en ole innostunut hullunlailla työpaikalla kädestä käteen kiertävästä kännykästä, jonka näytöllä möllöttää jonkun kollegan tuore lapsenlapsi. En tee sitä pahuuttani, vaan siksi, ettei minua kiinnosta, eikä myöskään kiinnosta esittää, että kiinnostaa. Minusta kaikki vauvat ovat samannäköisiä, haisevat aavistuksen pahalle, eivätkä herätä minussa yhtään mitään tunteita. Tätä tuore äiti luonnollisesti ei halua kuulla, mutta minä olen niin huono näyttelijä, etten ihan oikeasti osaa valehdella. Mieluummin siis pidän etäisyyttä ja kysyn äidin omia kuulumisia.
Koska nykyään Suomessa koiranpentuja syntyy varmaan enemmän kuin vauvoja, rinnastetaan nyt vielä tuore äiti ja koiranomistaja. Minulla on kaksi koiraa, toinen pieni pentu. Se on minusta maailman ihanin ja suloisin otus, jota haluaisin esitellä ihan kaikille. Mutta en tee niin, koska ymmärrän, että kaikkien muiden mielestä se ei välttämättä ole ollenkaan niin ihana kuin minusta. Siksi en loukkaannu ja mulkoile vihaisesti ihmistä, joka ei pysähdy lässyttämään pennulle, tai kehu sitä kaikilla maailman ylisanoilla, vaan ohittaa sen kuin sitä ei olisikaan. Ymmärrän, että tämä ihminen ei ehkä pidä koirista tai on allerginen, eikä voi ottaa koiraa, vaikka haluaisi ja väistää siksi. Monet äidit sensijaan eivät ymmärrä tätä vauvansa kohdalla, vaikka periaate on aivan sama. Kaikki naisetkaan eivät pidä vauvoista ja joukkoon mahtuu myös niitä, joille lapsettomuus on todella kipeä asia, eikä vauvoja siksi haluta kohdata. Eli vaikka se oma vauva onkin itselle maailman ihanin asia, muiden ihmisten huomioonottaminen on silti kullanarvoista!
Nuo on muuten tosi kiusallisia tilanteita mullekin. Yleensä hymyilen vauvojen kuville tai näytille tuodulle vauvalle ja sanon äidille vaikka että "onpas se pieni". En tietenkään halua loukata kenenkään tunteita kun haluavat esitellä itselleen tärkeitä asioita, kuten vauvaansa. Mutta on se silti niin, että mua ei kauheasti kiinnosta ne vauvat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus olen pyytänyt vauvaa syliin, mutta tosiaan tässä huima ero on se, että aloite on tullut minun puolelta, eikä vain tuupattu syliin.
Nimittäin, on noita nyyttejä tuupattu syliin. Kerran eräissä juhlissa minulle laitettiin syliin vauva saatesanoilla että "tarttuisi sinullekin vauvakuume". Ja ihan tosissaan, ei vitsillä. Juhlan ihmiset tiesivät minut kuitenkin jo pitkälinjan velanaiseksi. Jännä tapahtumassa oli kuitenkin se, että olisiko sen jumalattoman ruman syöttöporsaan pitänyt aiheuttaa jotakin positiivisia värinöitä. Tosiaan, se syliin tungettu vauva oli kuin karvaperseinen rekkamies minikoossa. Eipä tullut kuumetta ei, pikemmin huvitti koko tapaus.
Mutta tosiaan yksi tärkein asia tuossa on oma vapaaehtoisuus. Myöskin se, että miten vauvasta ja sen hygieniasta on pidetty huolta. Tai miten se vauva kuolaa. Myös tilanne vaikuttaa asiaan: jos pystyn vaivihkaa jälkeenpäin menemään käsipesulle, niin silloin on ihan ok ottaa lapsi syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos seurueessa on joku joka ei välitä lapsista eikä ole koskaan niitä hoitanut eikä ole innostunut, vauva tyrkätään nimenomaan hänelle!
Se on tosi outoa.No kun juuri sehän tarvitsee sitä "käännytystä" :D
Minusta kummallisinta on ollut huomata, että nekin kaverit jotka olen tuntenut nuoresta asti ja jotka ovat aina tienneet, etten lapsista välitä enkä ole niitä hankkimassa, ovat alun lapsihuumassa jotenkin seonneet. Itse asiassa nyt kun mietin, niin AINOAT jotka on mulle väkisin tunkeneet kakaraa syliin ovat juuri näitä! Ja lisäksi tulee jotain "kato nyt, siis eikö muka ole söpö?!" -kyselyjä, vaikka ihan satavarmasti tietävät, ettei yksikään vauva ole minusta mitenkään erityisen "söpö". Mutta kai se on vain erityisen vaikea uskoa silloin, kun se vauva on oma ja omissa silmissä jotain aivan ihmeellistä ja jumalallisen ihanaa.
Sama havainto. Siinä on semmosta kiusaamisen meininkiäkin.
Outoa, että välineenä käytetään pientä ihmistä. Yksi juuri tämmönen isä joka tiesi etten tykkää vauvoista, pisti lapsen syliini.
Sitten hän nosti sen ilmaan ja roikotti niin kauan että sen suusta valui sylkeä päälleni.
Sitten hän sanoi noin, saatiin vaatteet kuolaan, ja vei vauvan pois.Olisin nostanut metelin. Hyi helv...
En mä nostanut. Olin ällistynyt.
Kai se halusi, että sanon yäk.
En halunnut nolata lapsen äitiä, joka oli ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten leimaudut lapsivihaajaksi? Useimmat eivät tykkää kuin siitä omasta vauvasta, eli voisi kysyä ensin. Ja uskoa vastausta, olen yrittänyt sanoa että pelkään lapsen putoavan tms, ei ole auttanut. Siinä on sitten oltu epämukavasti sekä minä että vauva.