Lue keskustelun säännöt.
Miksi yrität työntää lapsesi naisten syliin?
Ei ymmärrä
10.06.2018 |
Kaikenlaisissa juhlissa tai vieraisilla käydessä, jos jollain on vauva, hän lähes poikkeuksetta yrittää työntää sitä muitten naisten syliin.
Miksi?
Odotatko saavasi ihastelua, miten mahtava ja ihana vauva sinulla on? Ei tullut mieleen, että läheskään kaikki naiset / ihmiset eivät halua ottaa (fakta: tautipesäkettäsi) lähelleen? Lapsilla on paljon kiertäviä bakteeri- ja virustauteja, enkä halua sairastua heidän takiaan. Enkä muutenkaan ymmärrä, mitä ihanaa on pitää kitisevää vihannesta sylissä.
Itse kieltäydyn ottamasta kenenkään natiaisia syliin torjuvalla eleellä todeten "ei kiitos". Pettymyksen kyllä näkee äidin naamasta, kun odotettua ylistysvirttä ei olekaan tulossa.
Kommentit (193)
Minulla samanlainen kokemus. Ikinä kukaan ei ole tunkenut lastaan väkisin syliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on ihmisvihamielistä porukkaa. Ovat näköjään täysin unohtaneet olleensa itsekin elämänsä alkuvaiheissa vauvoja.
Hohhoijaa, taas tämä mammalogiikka. Olen minä joskus ollut kännissäkin, mutten silti halua pitää sylissäni jokaista juoppoa, joka kadulla vastaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on ihmisvihamielistä porukkaa. Ovat näköjään täysin unohtaneet olleensa itsekin elämänsä alkuvaiheissa vauvoja.
Hohhoijaa, taas tämä mammalogiikka. Olen minä joskus ollut kännissäkin, mutten silti halua pitää sylissäni jokaista juoppoa, joka kadulla vastaan tulee.
Juu en ole vastuussa syntymästäni.
Enkä siitä kenen syliin mut työnnettiin.
Kyllähän se on niinpäin, että lapsi voi saada aikuiselta taudin, aikuiset on immuuneja useimmille lastentaudeille.
Mutta rumasti puhuit, mutta toisaalta luulen et tää on trolli.
Joka tapauksessa minä en ole kokenut samaa, itse olen aina pyytänyt saada vauvan syliin. Tai joskus ystävä on voinut kysyä anteeksipyytävästi, et voitko ottaa hetkeksi niin käyn vessassa ym.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahva negatiivinen asenne kertoo aina jotain sinusta itsestäsi. Tutustu tunteisiisi, miksi suhtaudut noinkin vihamielisesti ylipäätään äiteihin ja lapsiin.
Yleensä äidille on helpotus olla hetken kaksi kättä vapaana, mutta ymmärrän että ihminen joka ei koskaan ole tarvinnut missään apua, ei voi sitä ymmärtää. En usko että se liittyy ihailun tarpeeseen, äiti on vain väsynyt, ja toivoo hetken apua.
Jos joskus (mitä et varmaankaan halua) saat lapsen, ymmärrät mistä on kyse.
Rakkautta ja ymmärrystä elämääsi
No mutta minkä takia nainen on aina velvollinen liittymään vauva-arkeen halusi lapsia tai ei? Et vastannut tähän.
Ja jos seurueessa on joku joka ei välitä lapsista eikä ole koskaan niitä hoitanut eikä ole innostunut, vauva tyrkätään nimenomaan hänelle!
Se on tosi outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos seurueessa on joku joka ei välitä lapsista eikä ole koskaan niitä hoitanut eikä ole innostunut, vauva tyrkätään nimenomaan hänelle!
Se on tosi outoa.
No kun juuri sehän tarvitsee sitä "käännytystä" :D
Minusta kummallisinta on ollut huomata, että nekin kaverit jotka olen tuntenut nuoresta asti ja jotka ovat aina tienneet, etten lapsista välitä enkä ole niitä hankkimassa, ovat alun lapsihuumassa jotenkin seonneet. Itse asiassa nyt kun mietin, niin AINOAT jotka on mulle väkisin tunkeneet kakaraa syliin ovat juuri näitä! Ja lisäksi tulee jotain "kato nyt, siis eikö muka ole söpö?!" -kyselyjä, vaikka ihan satavarmasti tietävät, ettei yksikään vauva ole minusta mitenkään erityisen "söpö". Mutta kai se on vain erityisen vaikea uskoa silloin, kun se vauva on oma ja omissa silmissä jotain aivan ihmeellistä ja jumalallisen ihanaa.
Ei vauvaa tietenkään saa väkisin kenenkään syliin tyrkätä eikä todellakaan udella kenenkään lapsentekoaikeista, mutta kyllä ihmetyttää tämä todella negatiivinen suhtautuminen vauvoihin ja heidän äiteihinsä. Kyllähän normaaliin kanssakäymiseen kuuluu, että osoitetaan edes minimaalista kiinnostusta kavereiden ja tuttavien kuulumisiin, elämänmuutoksiin ja heille tärkeisiin juttuihin, kuten uuteen työpaikkaan, koulusta valmistumiseen jne. Miksi vauvat nyt yhtäkkiä on sitten jotain sellaista, joka ei saa näkyä tai kuulua tai joista ei voi iloita kaverin puolesta? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te tyrkyttäjät oikein mietitte siellä päässänne, voitteko avata vähän ajatusmaailmaanne?
"Yllätys" ettei ole yksikään tyrkyttäjä tullut avaamaan asiaa ;) Kukaan ei muka ole ikinä näin tehnyt, heille ei ole tehty eivätkä ole ikinä moista nähneetkään. Hah!
Itselleni ei ole kukaan väkisin tuupannut vauvaa syliin, mutta ymmärrän kyllä aloittajan pointin. Asian olisi tosin voinut esittää aikuisemmin, mutta kaikilta se ei tietenkään onnistu. Oma lähipiiri on varsin pieni, joten siksi varmaan olen säästynyt vauvojen tuputtamiselta -kaikki läheiset tietävät, etten halua lapsia. Se ei tarkoita, että vihaisin vauvoja tai lapsia. Itseasiassa jo puhumaan oppineet lapset ovat aika hauskoja, varsinkin sellaiset vähän pikkuvanhat tyypit. Minusta on outoa ajatella, että jollei ihminen halua asiaa x, hän vihaa sitä. En minä halua marsuakaan, esimerkiksi, vaikka rakastan ihan kaikkia eläimiä.
Olen kuitenkin huomannut, että kaikki vauvan saaneet tai juuri isoäidiksi tulleet, odottavat automaattisesti ihan jokaisen ventovieraankin ihmisen ihastelevan vauvaa. Olen saanut monen monta todella oudoksuvaa katsetta, kun en olekaan mennyt tunkemaan naamaani milloin kenenkin puolitutun vauvan vaunuihin ja lässyttämään, että onpas söpö. Tai kun en ole innostunut hullunlailla työpaikalla kädestä käteen kiertävästä kännykästä, jonka näytöllä möllöttää jonkun kollegan tuore lapsenlapsi. En tee sitä pahuuttani, vaan siksi, ettei minua kiinnosta, eikä myöskään kiinnosta esittää, että kiinnostaa. Minusta kaikki vauvat ovat samannäköisiä, haisevat aavistuksen pahalle, eivätkä herätä minussa yhtään mitään tunteita. Tätä tuore äiti luonnollisesti ei halua kuulla, mutta minä olen niin huono näyttelijä, etten ihan oikeasti osaa valehdella. Mieluummin siis pidän etäisyyttä ja kysyn äidin omia kuulumisia.
Koska nykyään Suomessa koiranpentuja syntyy varmaan enemmän kuin vauvoja, rinnastetaan nyt vielä tuore äiti ja koiranomistaja. Minulla on kaksi koiraa, toinen pieni pentu. Se on minusta maailman ihanin ja suloisin otus, jota haluaisin esitellä ihan kaikille. Mutta en tee niin, koska ymmärrän, että kaikkien muiden mielestä se ei välttämättä ole ollenkaan niin ihana kuin minusta. Siksi en loukkaannu ja mulkoile vihaisesti ihmistä, joka ei pysähdy lässyttämään pennulle, tai kehu sitä kaikilla maailman ylisanoilla, vaan ohittaa sen kuin sitä ei olisikaan. Ymmärrän, että tämä ihminen ei ehkä pidä koirista tai on allerginen, eikä voi ottaa koiraa, vaikka haluaisi ja väistää siksi. Monet äidit sensijaan eivät ymmärrä tätä vauvansa kohdalla, vaikka periaate on aivan sama. Kaikki naisetkaan eivät pidä vauvoista ja joukkoon mahtuu myös niitä, joille lapsettomuus on todella kipeä asia, eikä vauvoja siksi haluta kohdata. Eli vaikka se oma vauva onkin itselle maailman ihanin asia, muiden ihmisten huomioonottaminen on silti kullanarvoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvitti aikanaan, kun vuotta minua nuorempi kaveri sai lapsen 19-vuotiaana.
Isovanhemmat seisoivat pihalla polleina vauva kopassa. He komensivat, todella, minut katsomaan vauvaa, kun kävelin ohi.
"Tules nyt katsomaan, et ole tainnut tällaista ikinä nähdäkään".
Menin. Kopassa oli aivan tavallinen pikkuvauva. Kerroin heille myös, että olin viettänyt edelliskesän Kättärillä kesätöissä, ja että siellä olin kyllä nähnyt paljon vauvoja.
Osa mahassa, osa sen ulkopuolella.
Muutapa ei ollut sanottavaa. Mietin kyllä, että näinköhän lapsuudenkaverillani oli käynyt vahinko ja milloin hän aikoi opiskella tms. mutta en tietenkään kysynyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ole kukaan väkisin tuupannut vauvaa syliin, mutta ymmärrän kyllä aloittajan pointin. Asian olisi tosin voinut esittää aikuisemmin, mutta kaikilta se ei tietenkään onnistu. Oma lähipiiri on varsin pieni, joten siksi varmaan olen säästynyt vauvojen tuputtamiselta -kaikki läheiset tietävät, etten halua lapsia. Se ei tarkoita, että vihaisin vauvoja tai lapsia. Itseasiassa jo puhumaan oppineet lapset ovat aika hauskoja, varsinkin sellaiset vähän pikkuvanhat tyypit. Minusta on outoa ajatella, että jollei ihminen halua asiaa x, hän vihaa sitä. En minä halua marsuakaan, esimerkiksi, vaikka rakastan ihan kaikkia eläimiä.
Olen kuitenkin huomannut, että kaikki vauvan saaneet tai juuri isoäidiksi tulleet, odottavat automaattisesti ihan jokaisen ventovieraankin ihmisen ihastelevan vauvaa. Olen saanut monen monta todella oudoksuvaa katsetta, kun en olekaan mennyt tunkemaan naamaani milloin kenenkin puolitutun vauvan vaunuihin ja lässyttämään, että onpas söpö. Tai kun en ole innostunut hullunlailla työpaikalla kädestä käteen kiertävästä kännykästä, jonka näytöllä möllöttää jonkun kollegan tuore lapsenlapsi. En tee sitä pahuuttani, vaan siksi, ettei minua kiinnosta, eikä myöskään kiinnosta esittää, että kiinnostaa. Minusta kaikki vauvat ovat samannäköisiä, haisevat aavistuksen pahalle, eivätkä herätä minussa yhtään mitään tunteita. Tätä tuore äiti luonnollisesti ei halua kuulla, mutta minä olen niin huono näyttelijä, etten ihan oikeasti osaa valehdella. Mieluummin siis pidän etäisyyttä ja kysyn äidin omia kuulumisia.
Koska nykyään Suomessa koiranpentuja syntyy varmaan enemmän kuin vauvoja, rinnastetaan nyt vielä tuore äiti ja koiranomistaja. Minulla on kaksi koiraa, toinen pieni pentu. Se on minusta maailman ihanin ja suloisin otus, jota haluaisin esitellä ihan kaikille. Mutta en tee niin, koska ymmärrän, että kaikkien muiden mielestä se ei välttämättä ole ollenkaan niin ihana kuin minusta. Siksi en loukkaannu ja mulkoile vihaisesti ihmistä, joka ei pysähdy lässyttämään pennulle, tai kehu sitä kaikilla maailman ylisanoilla, vaan ohittaa sen kuin sitä ei olisikaan. Ymmärrän, että tämä ihminen ei ehkä pidä koirista tai on allerginen, eikä voi ottaa koiraa, vaikka haluaisi ja väistää siksi. Monet äidit sensijaan eivät ymmärrä tätä vauvansa kohdalla, vaikka periaate on aivan sama. Kaikki naisetkaan eivät pidä vauvoista ja joukkoon mahtuu myös niitä, joille lapsettomuus on todella kipeä asia, eikä vauvoja siksi haluta kohdata. Eli vaikka se oma vauva onkin itselle maailman ihanin asia, muiden ihmisten huomioonottaminen on silti kullanarvoista!
Ja äideissäkin on niitä, jotka eivät innostu vauvoista ja pikkulapsista. En minäkään lämpene kummillekaan, olen omani jo kasvattanut ja muiden lapset eivät kiinnosta. Löytyy myös koko joukko ihmisiä, joiden mielestä äitiys tarkoittaa sitä, että pitää kaikista lapsista yleensä. No ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos seurueessa on joku joka ei välitä lapsista eikä ole koskaan niitä hoitanut eikä ole innostunut, vauva tyrkätään nimenomaan hänelle!
Se on tosi outoa.No kun juuri sehän tarvitsee sitä "käännytystä" :D
Minusta kummallisinta on ollut huomata, että nekin kaverit jotka olen tuntenut nuoresta asti ja jotka ovat aina tienneet, etten lapsista välitä enkä ole niitä hankkimassa, ovat alun lapsihuumassa jotenkin seonneet. Itse asiassa nyt kun mietin, niin AINOAT jotka on mulle väkisin tunkeneet kakaraa syliin ovat juuri näitä! Ja lisäksi tulee jotain "kato nyt, siis eikö muka ole söpö?!" -kyselyjä, vaikka ihan satavarmasti tietävät, ettei yksikään vauva ole minusta mitenkään erityisen "söpö". Mutta kai se on vain erityisen vaikea uskoa silloin, kun se vauva on oma ja omissa silmissä jotain aivan ihmeellistä ja jumalallisen ihanaa.
Sama havainto. Siinä on semmosta kiusaamisen meininkiäkin.
Outoa, että välineenä käytetään pientä ihmistä. Yksi juuri tämmönen isä joka tiesi etten tykkää vauvoista, pisti lapsen syliini.
Sitten hän nosti sen ilmaan ja roikotti niin kauan että sen suusta valui sylkeä päälleni.
Sitten hän sanoi noin, saatiin vaatteet kuolaan, ja vei vauvan pois.
Ei kukaan vauvoja vihaa! Ei kukaan mene väkisin vauvojen luo niitä kiusaamaan.
Se on ihan eri asia kuin se ettei halua, että vauva tungetaan syliin ja pakotetaan lepertelemään ja kiristetään ihastelua.
Ettekö voi pysyä vauvoinenne loitolla, ja kunnioittaa ihmisten itsemääräämisoikeutta?
Kaikki eivät halua koskea vauvoihin eivätkä halua olla niiden kanssa tekemisissä.
Se ei ole vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan vauvoja vihaa! Ei kukaan mene väkisin vauvojen luo niitä kiusaamaan.
Se on ihan eri asia kuin se ettei halua, että vauva tungetaan syliin ja pakotetaan lepertelemään ja kiristetään ihastelua.
Ettekö voi pysyä vauvoinenne loitolla, ja kunnioittaa ihmisten itsemääräämisoikeutta?
Kaikki eivät halua koskea vauvoihin eivätkä halua olla niiden kanssa tekemisissä.
Se ei ole vihaa.
Kun Loukattu Äiti kokee ettei joku palvo maata hänen jälkeläisensä alla, niin totta kai se on "vihaa".
Ja jos et erityisesti välitä esim. persikoista -> VIHAAT persikoita. Mistä tämä älytön persikkaviha on saanut alkunsa?!?!? huutavat kai nämä samat "lapsivihasta" vouhottavat äidit. Jos joku pakkosyöttää sulle persikoita, niin paras vaan kun kohteliaasti hymyilet ja syöt ne, ettei kukaan pahoita mieltänsä, kun heidän väkisin suuhun tunkemansa persikat ei kelpaa.
Hyvät äidit, yrittäkää ymmärtää että se teidän ihmevauvanne ei ole yhtään sen kummempi kuin ne muutkaan miljoonat vauvat jotka syntyvät joka päivä. Se, että se on teidän ei tee siitä sen ihmeellisempää. Samanlainen mulkosilmäinen mitään mistään tajuamaton möllöttäjä se on kuin ne muutkin.Älkää olettako, että kaikkia kiinnostaa vauvanne, sillä ei todellakaan kiinnosta. Kiitos.
Onpa ärhäkkää kirjoittelua veloilta :O Tämä ketju ja peukutukset osoittaa ajatukseni oikeaksi, eli olette harvinaisen negatiivisia ja agressiivisia ihmisiä.
Ei vauvoista tarvitse pitää, silti voi käyttäytyä inhimillisesti ja puhutella muita ihmisiä (niin äitejä kuin vauvojakin) kauniisti. En minäkään nimittele tai hauku teitä, vaikka ulosantinne ei miellytäkkään.
Olisi huomaavaista edes antaa ihmisen katsella rauhassa vauvaa ja itse valita, haluaako siihen koskea.
Siinä voi mennä aikaa.
Ihminen joka kirkuu, sätkii, kuolaa, pissaa, nipistelee sun muuta, ei ole välttämättä kovin kutsuva.
Tuntuu että kun jotkut saavat lapsen, heille tulee äidinvaisto, mutta normaali järjenkäyttö häviää samassa yhteydessä, sekä kyky huomaavaisuuteen ja empatiaan.
Kyllä muistan sen, kun mielelläni luovutin vauvan toisen syliin edes hetkeksi, tietysti kysyttyäni ensin. Kyseessä siis jo liikkumaan aloittanut vauva, ei koomassa makaava. Että saisi edes hetken rauhan ja saisi peräti juoda kahvinsa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei vauvaa tietenkään saa väkisin kenenkään syliin tyrkätä eikä todellakaan udella kenenkään lapsentekoaikeista, mutta kyllä ihmetyttää tämä todella negatiivinen suhtautuminen vauvoihin ja heidän äiteihinsä. Kyllähän normaaliin kanssakäymiseen kuuluu, että osoitetaan edes minimaalista kiinnostusta kavereiden ja tuttavien kuulumisiin, elämänmuutoksiin ja heille tärkeisiin juttuihin, kuten uuteen työpaikkaan, koulusta valmistumiseen jne. Miksi vauvat nyt yhtäkkiä on sitten jotain sellaista, joka ei saa näkyä tai kuulua tai joista ei voi iloita kaverin puolesta? :D
Kuvitteletko, että lapsen saaneen naisen kanssa on mahdollista puhua ilman että keskustellaan hänen raskaudestaan, synnytyksestään, äitiydestään ja lapsestaan?
Minimaalinen ei ole oikea sana kuvaamaan sitä huomiota, jonka tämä muutos saa osakseen.
Mutta tässä keskustelussa puhutaan siitä, että jotkut tuuppaavat vauvansa lupaa kysymättä vieraalle.
Se on epämiellyttävää.
Olen 43-vuotias nainen (äitikin) ja mulla on iso suku sekä paljon kavereita. Tällainen toimintamalli on aivan vieras. Minulle ei ole työnnetty syliin muiden lapsia, enkä minä omiani muille.
Ikinä en ole tällaista nähnyt.