Miksi yh-äitejä ei arvosteta? Vaikka yksinhuoltajuus ei olisi oma valinta. Mikä autuus naimisissa olo on?

Muistan aina kuinka kuskasin muidenkin lapsia harrastuksiin, koska aviossa olevat eivät ehtineet, tiesivät että minä vien joka tapauksessa, kun ei ollut muita aikuisia perheessä. Mutta kivaahan sekin oli, tutustui lapsen kavereihin.[/quote

Sama juttu. Minun kyytiin ollaan aina laittamassa muita joukkueen poikia, kun "sinähän menet kuitenkin". Ei koskaan tullut mieleen kenenkään tarjota pijalleni kyytiä.

Tai minulle tuodaan väkisin hoitoon naapurin lapsia " kun sinä olet joka tapauksessa kotona, niin me pääsemme matin kanssa viettämään laatuaikaa kahdestaan".

Ja jos pyydät apua kerran lastenhoitoon, ni "ei nyt käy kun meillä on koko perheen elokuvailta kotona".

Sanomattakin selvää. Nykyisin ajan pojan kanssa kahsestaan harkkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta Helsingissä suhtauduta yksinhuoltajiin noin. Asutko ap jossain maalaispitäjässä? Niissä taitaa olla aika vanhanaikaisia arvoja joillain ihmisillä. Ei toki kaikilla.

AP tässä. Yksinhuoltajuuden alettua asuin 15 km:n päässä Helsingin keskustasta. Että ei ihan metsässä kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina kuinka kuskasin muidenkin lapsia harrastuksiin, koska aviossa olevat eivät ehtineet, tiesivät että minä vien joka tapauksessa, kun ei ollut muita aikuisia perheessä. Mutta kivaahan sekin oli, tutustui lapsen kavereihin.[/quote

Sama juttu. Minun kyytiin ollaan aina laittamassa muita joukkueen poikia, kun "sinähän menet kuitenkin". Ei koskaan tullut mieleen kenenkään tarjota pijalleni kyytiä.

Tai minulle tuodaan väkisin hoitoon naapurin lapsia " kun sinä olet joka tapauksessa kotona, niin me pääsemme matin kanssa viettämään laatuaikaa kahdestaan".

Ja jos pyydät apua kerran lastenhoitoon, ni "ei nyt käy kun meillä on koko perheen elokuvailta kotona".

Sanomattakin selvää. Nykyisin ajan pojan kanssa kahsestaan harkkoihin.

Tutulta kuulostaa. Meillä oli vielä säännöllinen vakkari kyytiryhmä, mutta aina joskus muiden vuorolla mukaan oltiinkin luvattu joku muu poika. Se oli minusta kummallista. Minä hoidin vuoroni sopimuksen mukaan.

Mulle oltiin myös tunkemassa lapsia kotiinkin.

Koko perheen Pyhä Elokuva-ilta tai vastaava tuli myös tutuksi.

Kerran sain näpäyttää. Pidettiin selvänä että vieras lapsi voidaan tuoda sopimatta meille pariksi tunniksi siksi, että vanhemmilla oli joku kutsu jonnekin. Olin ihan oikeasti jopa iloinen kun sain sanoa että ei käy, koska olemme juuri lähdössä matkalle. Se piti paikkansa. Olimme seuraavat pari viikkoa poissa.

Niin tuttua nämä kuljetuskuviot. Meillä myös esim. yhden koko kesän "hoidossa" tyttö, joka pyöräili eväät pyörän korissa aamuseitsemältä soittamaan ovikelloa ja jäi koko päiväksi. Äiti oli kuntosalilla ja isä töissä. Kun ilta koitti, oli pakko hätyytellä kotiin (kukaan ei sieltä soittanut perään), ja yleensä vielä saatettiinkin - tyttöä pelotti mennä yksin kun hämärsi. Vaatteitakin lainattiin kun kastuivat eikä vaihtovaatteita ollut. Kaiken tämän jälkeen äiti ei edes tervehtinyt kun kuntosalilla pyyhälsi nenä pystyssä ohi hyvin timmissä kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kertoo useimmalla huonosta harkintakyvystä elämän ehkä tärkeimmässä päätöksessä.

Onneksi av-mammat ovat sitkeästi pysyneet avioliitoissaan vaikka mies pettää, makaa laiskana sohvalla, ei tee kotitöitä, pelaa tai juo rahat, ei osallistu lastenhoitoon, pakottaa vaimon nukkumaan jopa lattialla.....tai on muuten vaan vastenmielinen ukko.

Pääasia että pysytään suhteessa, av:lla voi sitten valittaa. Mutta eipä pääse kukaan sanomaan yksinhuoltajaksi.

Toinen ryhmä ”yksinhuoltajia” ovat sitten ne kunniakkaat vaimot joiden mies on reissutöissä ja vaimo ihan yksin pyörittää arkea viikot.

Ihan yksin! Hatunnosto. Kiva kuitenkin että se miehenkin palkka tulee perheen käyttöön.

Ne, jotka ovat totaaliyksinhuoltajia ja maksavat kaiken yksin, ovat jostain syystä joidenkin mielestä kakkosluokan kansalaisia. Tällaiset arvostelijat löytynevät lähinnä alemman sosioekonomisen statuksen omaavista ihmisistä. Tällä palstalla olen ensimmäistä kertaa törmännyt yksinhuoltajien lynkkaamiseen. Omassa tuttavapiirissäni on hieman fiksumpaa porukkaa.

Se nyt vaan on niin että moni nainen pelkää tämän yh:n yrittävän iskeä häneltä miehen.

Siksi näitä ei uskalleta kutsua esim. mökkeileen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta Helsingissä suhtauduta yksinhuoltajiin noin. Asutko ap jossain maalaispitäjässä? Niissä taitaa olla aika vanhanaikaisia arvoja joillain ihmisillä. Ei toki kaikilla.

AP tässä. Yksinhuoltajuuden alettua asuin 15 km:n päässä Helsingin keskustasta. Että ei ihan metsässä kuitenkaan.

Mitä sinulle sitten sanottiin? Että olet huono ihminen? Minusta pääkaupunkiseudulla on suht helppo asua yksinhuoltajana. Oletko totaaliyh niin että isä ei ole ollenkaan kuvioissa? Luulen että monikaan lasten kaveri ei tiedä meidän eronneen koska isäkin on välillä mukana koulun jutuissa ja ollaan hyvissä väleissä. Erottiin ihan sopuisasti tai mies halusi elää omaa elämää ilman vaimoa ja lapsia. Ei voi väkisin pitää jos jollekin perhe ei ollutkaan se juttu tai vaimo täysin nappiin valittu.

Minulla on toinen kysymys. Miksi niin monet sanovat olevansa yksinhuoltajia, vaikka ovat oikeasti yhteishuoltajia?

Oman kruunun kiillottamista ja uhriutumista?

Tiedän esim. tapauksen, jossa nainen lemppasi miehen pellolle, mutta asuu tämän suvun omistamassa asunnossa lapsineen ja esittää uhria. Mieli muuttui myös miehen suhteen, mutta jostain syystä mies ei enää haluakaan takaisin. Mikä yllätys. 

On myös ollut puhetta näistä erään vähemmistön edustajista, jotka eivät ole oikeasti yksinhuoltajia, vaan se on keino saada yhteiskunnalta tukia. Samaa harrastavat myös jotkut kantasuomalaiset yksinhuoltajat.

Tällaiset tapaukset varmaan vaikuttavat yh:den maineeseen yleisemminkin. Ei se oikeudenmukaista ole, yksilöitähän me ollaan mutta niin se menee.

Ei sosiaalipummeja arvosteta muutenkaan.

Mitä itsekästä on olla yh?Riitelevät ja toisiaan pettävät vanhemmatko ok?Onnellinen ydinperhe toki paras,mutta ne on nykyään harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sosiaalipummeja arvosteta muutenkaan.

Hyvin moni yksinhuoltaja on työssäkäyvä, eli huono perustelu sinulla. Päinvastoin moni yksinhuoltaja joutuu palaamaan vanhempainvapailta nopeammin työelämään, kun ei ole sitä toista maksajaa.

Ylipäätään itsensä korottaminen verrattaen toiseen ihmisryhmään kertoo vain omasta epävarmuudesta ja hauraasta itsetunnosta. Kun itseluottamus on huono, on helpointa halveksua mielessään jotain ihan eri tilanteessa olevaa ihmistä, ja miettiä "no ainakin minä olen tuota parempi, koska...".

Ja noissa mielikuvissa ne yksinhuoltajat sitten mielletään työttömiksi ja kouluttamattomiksi, jotka istuvat lähiövuokra-asunnon nuhjuisella parvekkeella sätkä huulessa halpaa siideriä juoden, lasten kiroillessa sisällä. Lapsilla eri isät, jotka tavattu läheisessä karaokebaarissa, yksikään ei halunnut jäädä.

Koska tuohon mielikuvaan heijastamalla saadaan helpoiten sitä omaa erinomaisuuden tunnetta. Eihän sitä samaa saa sellaisesta mielikuvasta, jossa kouluttautunut ja hyvin tienaava nainen on eronnut miehestään, mutta pärjää hyvin yksin. Omistaa rivitalo-osakkeen hyvältä alueelta, lapsi asuu viikot äidillä ja käy viikonloppuisin isällään. Nainen elää tasapainousta ja hyvää elämää, vaikkei miestä olekaan mukana arjessa.

Minä olen yh ja ylpeä siitä! Jäin yksin lasteni kanssa heidän ollessa vähän vaille 3 vuotta.

Olin sinkkuäitinä 6 vuotta ja sitten aloin seurustella. Yhteiseloa kesti 5 vuotta. Kunnollisella, perheenisätyyppisellä exälläni oli selkäni takana vaikka millaista säätöä.

Nyt olen ollut kohta 3 vuotta yksin. Lapseni täyttävät 17 loppuvuodesta. He ovat minun puolestani tavanneet siis yhden miehen.

Alkoholia käytän silloin tällöin, kun lapset ovat isällään. Että semmoinen huono yh täällä.

Minulla on fiksut, hyvin kasvatetut lapset, joista saan usein kiitosta. Minulla ei ole mitään hävettävää. Harmittaa, että en ole voinut tarjota heille matkoja ja kaikkea kivaa. Mutta rajoja, rakkautta, kotiintuloaikoja kyllä. Lapseni arvostavat minua ja pieniä elämän asioita. Moniko 17 v on aidosti iloinen, kun tuon kaupasta pienen pussin karkkia, joka jaetaan 3 osaan? Aika harva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haukkujat menkääs haukkumaan Tarja Halosta yksinhuoltajuudesta! Haluan todella nähdä lopputuloksen.

Tavjaa voi arvostella kyllä muustakin, ei se yyhoo ole ainoa vikansa.

Noin muuten, minäkään en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kumppanikseen yksinhuoltajaa.

Sehän kertoo, että suhde ei onnistunut aiemminkaan, miksi onnistuisi nyt?

Oli vika sitten itsessä, tai kumppanissa, niin huonosti oli valittu se kumppani.

Jos puoliso on kuollut, niin silloin on leski, vain wt haluaa korostaa olevansa yh.

Eihän tuo perustelu rajoitu vain yksinhuoltajiin, vaan jokaisen lapsettomankin eronneen tulisi pysyä yksin, koska "jos ei aiemmin onnistumut niin ei onnistu nytkään".

Olet kovin kapeakatseinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on niin että moni nainen pelkää tämän yh:n yrittävän iskeä häneltä miehen.

Siksi näitä ei uskalleta kutsua esim. mökkeileen mukaan.

Haha, niin varmaan. Eiköhän todennäköisempi syy ole, että omalle mökille halutaan kavereita, joista on iloa itsellekin, eikä lokkeilijoita, jotka haluavat vaan lapsilleen ja itselleen ilmaisen lomapaikan.

Itse ainakin olen aika tarkka muutenkin, ketä kutsun mökilleni. Se on perintömökki, ja minulle ja miehelleni varaventtiili ja rentoutumiskanava, enkä välttämättä kaipaa sinne hirveästi vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Voi olla ja voi olla, että ei. Se on paljon tuuriakin miten se suhde etenee ja eteneekö ja muokkaantuuko se posiitivisella varauksella. Paljon on niissä huutelijoissa juuri niitä, kenellä on käynyt juurikin tuuri. Vähän kun lottoa pelais, aina ei voi voittaa elämänkään arvonnoissa.

Se ei tee kenestäkään parempaa eikä huonompaa. Rumaa on itseriittoisuus ja itserakkaus kun otetaan elämän arvoista itselleen kunnia.

Ihminen muuttuu kasvaessaan ja vanhetessaan. Jotkut miehet muuttuvat ikävään suuntaan, samoin naiset voi muuttua. Miehestä voi tulla armoton alkoholisti, naisia alentava itsekkyys ja ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

Se, että jonkun mies on kasvanut suhteessa toivottuun suuntaan ei ole asia mistä naisen kuuluu ottaa kunniaa ja alkaa puhua harkintakyvystä. Tuuria se on, kuvittele mitä tahdot.

Näille: naisen vika jos tuli ero kun oli valinnut väärin tai huonosti tai...

On se kumma, että jos se mies päättää ryhtyä idiootiksi/hakkaajaksi/alkoholistiksi niin sekin on sitten naisen vika ja harkintakyvyssä ongelma. Eikö se ole sen miehen harkintakyky mikä pettää kun kusipääksi ryhtyy? Ja vieläpä on tehnyt lapsia ennen sitä!

Ihan oikeasti. Kaivakaa nyt vaan se kaktus omasta takapuolestanne miehet ja katsokaa peiliin. Kyllä se velihyvä on tehnyt ihan itse mokansa ja nainen kantaa vastuun. Ei siinä auta sitä naisen mokaksi selitellä.

Ja ne naiset ketkä selittelevät niin myös, ovat onneksi löytäneet sen oman vässykän kuka ei ole vaaralliseksi muuttunut, sillä tuollaisella järjenjuoksulla te ette edes selviäisi päivääkään yksinhuoltajana. Raasut.

Olen yh-äiti, enkä todellakaan ole yhtään vähemmän arvostettu, kuin muutkaan äidit. En Juo, enkä polta, enkä harrasta irtosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua nämä kuljetuskuviot. Meillä myös esim. yhden koko kesän "hoidossa" tyttö, joka pyöräili eväät pyörän korissa aamuseitsemältä soittamaan ovikelloa ja jäi koko päiväksi. Äiti oli kuntosalilla ja isä töissä. Kun ilta koitti, oli pakko hätyytellä kotiin (kukaan ei sieltä soittanut perään), ja yleensä vielä saatettiinkin - tyttöä pelotti mennä yksin kun hämärsi. Vaatteitakin lainattiin kun kastuivat eikä vaihtovaatteita ollut. Kaiken tämän jälkeen äiti ei edes tervehtinyt kun kuntosalilla pyyhälsi nenä pystyssä ohi hyvin timmissä kunnossa. 

Olin yh. Etäisesti tuttu yh oli lähettänyt 8-vuotiaan tyttärensä yksin samalle uimarannalle, jossa olimme. Ei tietenkään tiennyt meistä. Tyttö bongasi meidät ja hilautui kylkeemme. Tunsivat siis koulusta toisensa. Kun oli eväiden syömisen aika niin myös tyttö kaivoi eväänsä esiin. Marabou-suklaalevy ja limupullo. Annoin sitten hänellekin voikkaria ja porkkanaa yms, joita meillä oli eväänä. Tyttö ei antanut suklaastaan.

Olimme lähdössä pois ja kysyin häneltä että kuka noutaa hänet. Isä tai äiti, jos muistavat, kuului vastaus. Matkaa oli pari kilsaa.

Heitin hänet autolla kotitalonsa eteen, mutta en kysellyt avaimista tai mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Juuri näin. Lisäksi lähes kaikki yh:t hyppäävät liian helposti sänkyyn ventovieraiden kanssa, joten tautiriski paljon suurempi kuin normaalilla naisella. Ja kaiikihan tietävät, millainen turn off on mies, jolla on lapsi, niin miksi kenenkään miehen pitäisi hyväksyä yh kakaroineen.

Älä jauha paskaa. Toinen ihminen voi osoittautua ihan joksikin muuksi, mitä oli suhteen alussa. Myöskään yh ei hyppää sänkyyn yhtään sen helpommin, kuin kukaan muukaan. Luonne sen määrittää, kuka pesää jakaa. Ei se, onko yh tai sinkku tai naimisissa.

Nämä mielipiteet on jotain ihmisten keksimää paskaa. Olen ollu yh. Olen ollut naimisissa sen jälkeen ja tehnyt lapsia. Eronnut myös siitä suhteesta, koska se oli paskaa.

Mutta mun pesää en oo epätoivoisesti jakanut.

Tällä hetkellä myös suhteessa. 4 lasta. Kaksi jo aikuisia.

Ja koskaan ei ole ollut vaikeutta löytää kumppania. Ja enne, kun joku valopää alkaa väittää, että mulle kelpaa kuka tahansa niin voin kertoa, että ei todellakaan. Mieluummin yksin, ku jonku idiootin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta Helsingissä suhtauduta yksinhuoltajiin noin. Asutko ap jossain maalaispitäjässä? Niissä taitaa olla aika vanhanaikaisia arvoja joillain ihmisillä. Ei toki kaikilla.

AP tässä. Yksinhuoltajuuden alettua asuin 15 km:n päässä Helsingin keskustasta. Että ei ihan metsässä kuitenkaan.

Vielä - Helsinkiin ja kehyskuntiin on pungennut paljon maaltamuuttajia asenteineen. Jostain Pohjois-Karjalasta tullaan samojen mielipiteiden vankina kuin oltiin siellä peräkylällä.