Miksi yh-äitejä ei arvosteta? Vaikka yksinhuoltajuus ei olisi oma valinta. Mikä autuus naimisissa olo on?

Yh:t aika harvoin herättää kenellekään mitään kovin myönteisiä tai positiivisia ajatuksia

Haukkujat menkääs haukkumaan Tarja Halosta yksinhuoltajuudesta! Haluan todella nähdä lopputuloksen.

Vierailija kirjoitti:

Yh:t aika harvoin herättää kenellekään mitään kovin myönteisiä tai positiivisia ajatuksia

Miksi? Ovat usein arjen sankareita ja raatavat kaksin verroin enemmän kuin muut.

Ero oli helpotus. Enää ei tarvinnut riidellä mistään, vaan kaikki tehtiin järjellä.

Vierailija kirjoitti:

Haukkujat menkääs haukkumaan Tarja Halosta yksinhuoltajuudesta! Haluan todella nähdä lopputuloksen.

Tavjaa voi arvostella kyllä muustakin, ei se yyhoo ole ainoa vikansa.

Noin muuten, minäkään en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kumppanikseen yksinhuoltajaa.

Sehän kertoo, että suhde ei onnistunut aiemminkaan, miksi onnistuisi nyt?

Oli vika sitten itsessä, tai kumppanissa, niin huonosti oli valittu se kumppani.

Jos puoliso on kuollut, niin silloin on leski, vain wt haluaa korostaa olevansa yh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh-perheissä kaikkien on jopa tärkeämpää puhaltaa yhteen hiileen ja lasten oppia tekemään asioita itse. Yh-perheessä helpottava tekijä on myös vain yhdet säännöt ja vanhempien välisten riitojen puuttuminen.

Olen ydinperheestä ja olen melko varma, että helpompaa olisi ollut pelkän äidin kanssa jos porukat olisi eronneet. Myös pelkän isän kanssa olisi jotenkin pärjännyt.

Tämä on muuten ihan totta. Yh-perheessä vanhemman ja lapsen suhde on todella läheinen, pakostakin. Yh on aina se joka vie ja tuo harrastuksiin, huolehtii koulunkäynnistä ja kasvattaa. Lomilla käydään lapsen kanssa, koska muita vaihtoehtoja ei ehkä ole. Lastaan ei voi vältellä niinkuin kahden aikuisen perheessä voi. Muistan aina kuinka kuskasin muidenkin lapsia harrastuksiin, koska aviossa olevat eivät ehtineet, tiesivät että minä vien joka tapauksessa, kun ei ollut muita aikuisia perheessä. Mutta kivaahan sekin oli, tutustui lapsen kavereihin.

Ei toi noin kyllä yleisesti mene. Ihan omia luulojasi.

Sitten kun sulle tapahtuu jotain niin on oltava tukiverkko koska olet yh.

Sairaus, loukkaantuminen tai joku leikkaus niin tilanteesi on tosi huono.

Mua vähän hämmentää, jos jotkut perustelevat yksinhuoltajan halveksumista "huonosta harkintakyvystä". Jokainen on joskus kai tehnyt jonkun virheen, jos on tullutkin raskaaksi huonolle isälle ja päättänyt itse pitää vauvan, niin se ei tarkoita, että sama henkilö tekisi AINA ja ikuisesti harkitsemattomia asioita viiden, kymmenen, viidentoista vuoden päästä. Usein ihmiset kasvaa ja muuttuu, varsinkin haasteiden ja pakollisen vastuun edessä. Jotkut tietenkin sortuu elon tiellä, yh:t ja muutkin. Mutta raskaaksituleminen, vaikka onkin suuri asia, niin ei se mikään maailman pahin teko ole. Eikä kannata kuvitella tietävänsä toisen elämästä paljonkaan, jos vain päällisin puolin jotakin tietää.

Minä arvostan yksinhuoltajia paljon enemmän kuin uusperheen perustajia. Varsinkin se, jos on lapsia usealle miehelle/vaimolle, on todellisen wt:n merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haukkujat menkääs haukkumaan Tarja Halosta yksinhuoltajuudesta! Haluan todella nähdä lopputuloksen.

Tavjaa voi arvostella kyllä muustakin, ei se yyhoo ole ainoa vikansa.

Noin muuten, minäkään en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kumppanikseen yksinhuoltajaa.

Sehän kertoo, että suhde ei onnistunut aiemminkaan, miksi onnistuisi nyt?

Oli vika sitten itsessä, tai kumppanissa, niin huonosti oli valittu se kumppani.

Jos puoliso on kuollut, niin silloin on leski, vain wt haluaa korostaa olevansa yh.

Ihminen joka luulee olevansa jotain...tämä kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh-perheissä kaikkien on jopa tärkeämpää puhaltaa yhteen hiileen ja lasten oppia tekemään asioita itse. Yh-perheessä helpottava tekijä on myös vain yhdet säännöt ja vanhempien välisten riitojen puuttuminen.

Olen ydinperheestä ja olen melko varma, että helpompaa olisi ollut pelkän äidin kanssa jos porukat olisi eronneet. Myös pelkän isän kanssa olisi jotenkin pärjännyt.

Tämä on muuten ihan totta. Yh-perheessä vanhemman ja lapsen suhde on todella läheinen, pakostakin. Yh on aina se joka vie ja tuo harrastuksiin, huolehtii koulunkäynnistä ja kasvattaa. Lomilla käydään lapsen kanssa, koska muita vaihtoehtoja ei ehkä ole. Lastaan ei voi vältellä niinkuin kahden aikuisen perheessä voi. Muistan aina kuinka kuskasin muidenkin lapsia harrastuksiin, koska aviossa olevat eivät ehtineet, tiesivät että minä vien joka tapauksessa, kun ei ollut muita aikuisia perheessä. Mutta kivaahan sekin oli, tutustui lapsen kavereihin.

Ei toi noin kyllä yleisesti mene. Ihan omia luulojasi.

Sitten kun sulle tapahtuu jotain niin on oltava tukiverkko koska olet yh.

Sairaus, loukkaantuminen tai joku leikkaus niin tilanteesi on tosi huono.

Leikkausten jälkeen toipuminen kestää yleensä pari viikkoa - kuukautta. Ei sellainen kenenkään elämää pilaa, vaikka tietenkin on mahdollista sairastua myös johonkin, missä leikkauksia tarvitaan useasti. Mutta sellainenkin jolla on molemmat vanhemmat voi menettää ne vaikka onnettomuudessa ja jäädä orvoksi. Ei kovin todennäköistä, mutta mahdollista.

Arvostan enemmän yh-äitejä ja -isiä kuin muita vanhempia, koska he tekevät yksin sen, minkä muut kaksin.

Tätini jäi 80-luvulla leskeksi 35-vuotiaana, kolmen pienen lapsen kanssa. Hän kasvatti heidät yksin, ja jokaisella on nyt akateeminen loppututkinto, ovat hyvissä asemissa, omat perheet jne. Harvaa ihmistä arvostan yhtä paljon kuin tätiäni.

Vierailija kirjoitti:

Yh-perheissä kaikkien on jopa tärkeämpää puhaltaa yhteen hiileen ja lasten oppia tekemään asioita itse. Yh-perheessä helpottava tekijä on myös vain yhdet säännöt ja vanhempien välisten riitojen puuttuminen.

Olen ydinperheestä ja olen melko varma, että helpompaa olisi ollut pelkän äidin kanssa jos porukat olisi eronneet. Myös pelkän isän kanssa olisi jotenkin pärjännyt.

Totta puhut. Samat kokemukset takana aikoinaan. Odotin ja pyysinkin että eroaisivat, koska me lapset kärsimme.

Eräs kaverini kadehtia minua joskus lasten ollessa murrosiässä. Olin siis yh. Heillä äidillä oli tiukka linja poikien kasvatuksessa, mutta isällä hälläväliä-asenne. Aiheutti suuria sääntöjen ja ihmisten kunnioitusvaikeuksia.

Ei minusta Helsingissä suhtauduta yksinhuoltajiin noin. Asutko ap jossain maalaispitäjässä? Niissä taitaa olla aika vanhanaikaisia arvoja joillain ihmisillä. Ei toki kaikilla.

Kohtalokkaan vastaan ei voi taistella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä arpa ei voita kirjoitti:

Arvostus pitää ansaita, sääliä saa ketä tahansa epäonnistuja.

Mutta miksi yh:n pitäisi jotenkin erityisesti ansaita asema hyväksyttävänä vanhempana? Kahden vanhemman perheille se tuntuu tulevan automaattisesti.

Niin se vaan on, mutta älä syytä pelaajia vaan peliä "elämän peliä"

Älä viitsi. Don't hate the player, hate the game ... Ei elämä ole TIS. Pysy asiassa.

Tähän liittyy juuri se, että jos ollaan avoliitossa, se on hieman hyväksyttävämpää mutta ei täysin. Naimisissaolo on hyväksyttävää, vaikka puolisot eivät edes puhuisi toisilleen. Joskus käytetään jopa lapsia asioiden välikappaleena viestinnässä. Yyhoo pitää stemman kasassa hienosti yksin, kun paneutuu äidin rooliin täysillä, mutta siltikään se ei riitä.

Tosiaan Tarja Halonen eli yksinhuoltajana. Lisäksi kulttuurin ja politiikan saralla on useita esimerkkejä menestyneistä yksinhuoltajien kasvattamista ihmisistä. Miten kummassa he siihen pystyivät? Sijaiskotien kautta säännönmukaisestiko?

Huhhuh. Suomen kansa valitsi aikoinaan YKSINHUOLTAJAN presidentiksi ....

Arvostuksen puute liittyy siihen, että kovin usein (ei toki aina) yh-äiti on mennyt tekemään lapset täysin isäksi kelvottoman miehen kanssa. Herää kysymys, että miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh-perheissä kaikkien on jopa tärkeämpää puhaltaa yhteen hiileen ja lasten oppia tekemään asioita itse. Yh-perheessä helpottava tekijä on myös vain yhdet säännöt ja vanhempien välisten riitojen puuttuminen.

Olen ydinperheestä ja olen melko varma, että helpompaa olisi ollut pelkän äidin kanssa jos porukat olisi eronneet. Myös pelkän isän kanssa olisi jotenkin pärjännyt.

Tämä on muuten ihan totta. Yh-perheessä vanhemman ja lapsen suhde on todella läheinen, pakostakin. Yh on aina se joka vie ja tuo harrastuksiin, huolehtii koulunkäynnistä ja kasvattaa. Lomilla käydään lapsen kanssa, koska muita vaihtoehtoja ei ehkä ole. Lastaan ei voi vältellä niinkuin kahden aikuisen perheessä voi. Muistan aina kuinka kuskasin muidenkin lapsia harrastuksiin, koska aviossa olevat eivät ehtineet, tiesivät että minä vien joka tapauksessa, kun ei ollut muita aikuisia perheessä. Mutta kivaahan sekin oli, tutustui lapsen kavereihin.

Sama juttu! Joskus kyllä ihmetytti mikä sitä aikaa naimisissaolevilla kuluttaa, kun ei ehditä oikein mihinkään. Omat harrastukset ja työt lasten edelle ehkä? Kiireistä elämää on pakko feikata, kun lapsen kanssa ei haluta olla ja jos ollaan niin kännykkä kädessä. Myös minä roudasin muiden lapsia harkkoihin, kun mahtuivat. Se satutti, kun pari kertaa sattui niin, että oma lapseni ei mahtunkaan heidän autoihinsa, joissa oli jo paikat tietyille lapsille. Lähdin sitten kahdestaan oman lapseni kanssa.

Lomatkin vietettiin yhdessä. Olisin tietysti kaivannut lapsivapaatakin, mutta siihen ei ollut tilaisuutta. Lapselle en sitä kostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haukkujat menkääs haukkumaan Tarja Halosta yksinhuoltajuudesta! Haluan todella nähdä lopputuloksen.

Tavjaa voi arvostella kyllä muustakin, ei se yyhoo ole ainoa vikansa.

Noin muuten, minäkään en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kumppanikseen yksinhuoltajaa.

Sehän kertoo, että suhde ei onnistunut aiemminkaan, miksi onnistuisi nyt?

Oli vika sitten itsessä, tai kumppanissa, niin huonosti oli valittu se kumppani.

Jos puoliso on kuollut, niin silloin on leski, vain wt haluaa korostaa olevansa yh.

Leskeksi ei kuule päädytään noin vain. Sitä ennen täytyy olla ollut tietty aika naimisissa leskeksi jättävän kanssa. Avoliittolainen ei ole leski eikä ole esim oikeutettu leskeneläkkeen sen. Tunnustetut lapset saavat perhe-eläkettä 18-vuotiaaksi asti.

Miksi yh sanoo olevansa yh, vaikka olisikin yhteishuoltajuus?

Yh:lla on negatiivinen kaiku menneisyydestä, kun naimisiin piti mennä ennen kuin lapsi syntyi. Jos mies kuoli tuli naisesta leski. Mitä tapahtui lapsille, jos äiti kuoli?

Aikansa kestää, että yh on samalla tasolla vanhempana kuin muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Tätini jäi 80-luvulla leskeksi 35-vuotiaana, kolmen pienen lapsen kanssa. Hän kasvatti heidät yksin, ja jokaisella on nyt akateeminen loppututkinto, ovat hyvissä asemissa, omat perheet jne. Harvaa ihmistä arvostan yhtä paljon kuin tätiäni.

Hieno juttu! Ymmärrät tämän asian ja sinussa on lämpöä ja inhimillisyyttä. Tätikin varmaan on sinulta arvostuksen ilmaisut saanut sanallisesti. Sinä tajuat.