Miksi yh-äitejä ei arvosteta? Vaikka yksinhuoltajuus ei olisi oma valinta. Mikä autuus naimisissa olo on?

Vierailija kirjoitti:

Mies voinut lähteä lätkimään tai kuolla tms.

Miksi yksinhuoltajat saavat huonon ihmisen maineen automaattisesti?

Ei niillä oo huono maine,,,paitsi

jos lastesi nimet ovat Esko, Ibrahim, jasmine ja Enrico

Voi tulla epäilys et kaikkien isät ovat käyttäneet sua vaan r.unkkausalustana

Ihmeellisiä juttuja tässä ketjussa.

Eiköhän tuo ap:n mainitsema asenne kuulu jonnekin 1800-luvulle. Nykyaikaa se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua nämä kuljetuskuviot. Meillä myös esim. yhden koko kesän "hoidossa" tyttö, joka pyöräili eväät pyörän korissa aamuseitsemältä soittamaan ovikelloa ja jäi koko päiväksi. Äiti oli kuntosalilla ja isä töissä. Kun ilta koitti, oli pakko hätyytellä kotiin (kukaan ei sieltä soittanut perään), ja yleensä vielä saatettiinkin - tyttöä pelotti mennä yksin kun hämärsi. Vaatteitakin lainattiin kun kastuivat eikä vaihtovaatteita ollut. Kaiken tämän jälkeen äiti ei edes tervehtinyt kun kuntosalilla pyyhälsi nenä pystyssä ohi hyvin timmissä kunnossa. 

Olin yh. Etäisesti tuttu yh oli lähettänyt 8-vuotiaan tyttärensä yksin samalle uimarannalle, jossa olimme. Ei tietenkään tiennyt meistä. Tyttö bongasi meidät ja hilautui kylkeemme. Tunsivat siis koulusta toisensa. Kun oli eväiden syömisen aika niin myös tyttö kaivoi eväänsä esiin. Marabou-suklaalevy ja limupullo. Annoin sitten hänellekin voikkaria ja porkkanaa yms, joita meillä oli eväänä. Tyttö ei antanut suklaastaan.

Olimme lähdössä pois ja kysyin häneltä että kuka noutaa hänet. Isä tai äiti, jos muistavat, kuului vastaus. Matkaa oli pari kilsaa.

Heitin hänet autolla kotitalonsa eteen, mutta en kysellyt avaimista tai mistään.

Oisit hätistellyt lokinpoikasen kauemmas

Omasta mielestäni minulla juuri oli sitä kuuluisaa hyvää harkintakykyä kun päätin hankkia lapsen yksin. Lapsia haluavaa miestä ei löytynyt ja ketä vaan en halunnut. Itseni tunnen ja luotan siihen että olen hyvä vanhempi, kenestäkään miehestä en voi sanoa samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Niinkö?

Tunnen yyhoon, jonka avomies teki itsarin. Sekosi päästään. Oliko se yyhoon syy? Harkitsiko huonosti? Mistä olisi saanut takuut ettei ikinä jää yyhooksi?

Naisen olisi kannattanut olla naimisissa, niin olisi nyt leski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein siihen yksinhuoltajuuteen liittyy myös se kalja ja tupakointi.

Mutta jos nainen on naimisissa ja hänellä on lapsi ja kalja maistuu ja rööki palaa?

Silloin nainen on kotirouva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Niinkö?

Tunnen yyhoon, jonka avomies teki itsarin. Sekosi päästään. Oliko se yyhoon syy? Harkitsiko huonosti? Mistä olisi saanut takuut ettei ikinä jää yyhooksi?

Tavallaan on mutta on myös leski ja itse sanoisin että olen leski.

Leski-sanalla on huono kaiku. Vanha katkera ajansyömä akanrämä. Kyseinen "leski" oli alle 30-vuotias. Leskeksi tullaan vain naimisiinmenon jälkeen. Entä jos tällainen tapaus ei ole naimisissa, vaan avoliitossa.

Silloin ollaan SINKKU tai YYHOO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kertoo useimmalla huonosta harkintakyvystä elämän ehkä tärkeimmässä päätöksessä.

Onneksi av-mammat ovat sitkeästi pysyneet avioliitoissaan vaikka mies pettää, makaa laiskana sohvalla, ei tee kotitöitä, pelaa tai juo rahat, ei osallistu lastenhoitoon, pakottaa vaimon nukkumaan jopa lattialla.....tai on muuten vaan vastenmielinen ukko.

Pääasia että pysytään suhteessa, av:lla voi sitten valittaa. Mutta eipä pääse kukaan sanomaan yksinhuoltajaksi.

Toinen ryhmä ”yksinhuoltajia” ovat sitten ne kunniakkaat vaimot joiden mies on reissutöissä ja vaimo ihan yksin pyörittää arkea viikot.

Ihan yksin! Hatunnosto. Kiva kuitenkin että se miehenkin palkka tulee perheen käyttöön.

Ne, jotka ovat totaaliyksinhuoltajia ja maksavat kaiken yksin, ovat jostain syystä joidenkin mielestä kakkosluokan kansalaisia. Tällaiset arvostelijat löytynevät lähinnä alemman sosioekonomisen statuksen omaavista ihmisistä. Tällä palstalla olen ensimmäistä kertaa törmännyt yksinhuoltajien lynkkaamiseen. Omassa tuttavapiirissäni on hieman fiksumpaa porukkaa.

Puhut niin asiaa. Itselläni oli varaa yhteen jos toiseenkin asiaan lasten kanssa säätelemällä mm ruoka-asioita yms mutta ympäristö ajatteli toisin. Oletti, että saan jotain ihmeellisiä ylimääräisiä tukia. Jotkut tulivat jopa nokatusten urheilemaan tätä. Arvatkaa, vastasin jo. Aloinko selittää perheemme budjettia ja kulurakennetta? Röyhkeää.

Mummoni oli yksinhuoltaja kahdelle lapselle. Erosi 40-luvulla, kun mies sairastui skitsofreniaan. Äidissäni näkyy sen asian jäljet, vaikka pysyikin riitaisessa omassa avioliitossaan isäni kuolemaan asti. Me lapset siitä kyllä saimme maksaa. Itse jouduin totaaliyksinhuoltajaksi miehen kuoltua. Mies oli yksinhuoltajan poika, vanhempansa olivat eronneet alkoholismin ja henkisen väkivallan vuoksi 70-luvulla. Omat lapseni kasvatin yksärinä kiitettävästi. He olivat elämäni ykkösiä joka vaiheessa. Uutta miestä ei ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh:lla on raskaampaa - yhdet tulot ja muutenkin pitää pystyä kaikkeen vanhemmuudessa itsekseen. Tämä vaikuttaa siten, että huonosti pärjänneistä yh:ista tiedetään esimerkkejä, vaikka hyviä yh-vanhempia myös on paljon. Ydinperheessä ongelmat myös on ehkä helpompi piilottaa, kun yh:n voi olla pakko turvautua oman perheen ulkopuolelle, jos ongelmia ilmenee. Tuntuu kyllä, että kahden vanhemman perheissä on vähän sallitumpaa olla persoonallinen, mutta yksinhuoltajan pitäisi olla tarkkaan tietynlainen, että saa arvostuksen kunnollisena huoltajana.

Mielestäni yksinhuoltajia kannattaisi tukea enemmän ja monipuolisemmin. Ei välttämättä vain rahalla, mutta moni hyötyisi kodin ulkopuolisista aikuisista esim. lapsen kavereina. Sossun apu voi olla samalla niin kontrolloivaa ja leimaavaa, että siihen turvaudutaan vasta kun voimavarat ovat lopussa, ongelmat ovat moninkertaistuneet ja muita vaihtoehtoja ei ole.

Sepä se. Jos yksi yksinhuoltaja elää omalla tavallaan, niin kaikkien muiden pitää saada sama leima.

Minkälainen yksinhuoltaja on kunnollinen?

Kunnollinen yksinhuoltaja käy töissä ja pyhittää vähäisen vapaa aikansa 100%:sesti vain lapsilleen

Kunnollinen yhoo ei meikkaa, ei käy bilettämässä , ei kampaajalla, koska rahat menevät lasten harrastuksiin.

SIksi koska miehen ja naisen välisessä suhteessa nainen kantaa kaiken paskan. Prostituutio on naisen vika, irtosuhteet on naisen vika, pettäminen on naisen vika (joko sen petetyn kun "pihtasi, tai pettäjän joka "antoi"). Miehillä on perheissä vain oikeuksia. Mies saa nimensä lapsille ja vaimolle, mutta miehillä ei ole mitään moraalisia velvotteita. Mies on aviomatskua vaikka murhan jälkeen, naisen tulee olla tietynlainen. Nainen tekee kaiken työn, palkaksi hän saa alistumisen ja syyttelyn.

Yh-isä on tosiaan sankari. Itse en antaisi nimeäni kahta kertaa miehelle joka pitää näkymättömänä kaikkea vaivaani. :) Miettikää joskus niitä vapaita valintojanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh-perheissä kaikkien on jopa tärkeämpää puhaltaa yhteen hiileen ja lasten oppia tekemään asioita itse. Yh-perheessä helpottava tekijä on myös vain yhdet säännöt ja vanhempien välisten riitojen puuttuminen.

Olen ydinperheestä ja olen melko varma, että helpompaa olisi ollut pelkän äidin kanssa jos porukat olisi eronneet. Myös pelkän isän kanssa olisi jotenkin pärjännyt.

Tämä on muuten ihan totta. Yh-perheessä vanhemman ja lapsen suhde on todella läheinen, pakostakin. Yh on aina se joka vie ja tuo harrastuksiin, huolehtii koulunkäynnistä ja kasvattaa. Lomilla käydään lapsen kanssa, koska muita vaihtoehtoja ei ehkä ole. Lastaan ei voi vältellä niinkuin kahden aikuisen perheessä voi. Muistan aina kuinka kuskasin muidenkin lapsia harrastuksiin, koska aviossa olevat eivät ehtineet, tiesivät että minä vien joka tapauksessa, kun ei ollut muita aikuisia perheessä. Mutta kivaahan sekin oli, tutustui lapsen kavereihin.

TÄSSÄ ON TEILLE KUNNOLLINEN YKSINHUOLTAJA

Ylläri..kukaan ei tuu moikkaamaan kun oot vanha ja haiset pahalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh:lla on raskaampaa - yhdet tulot ja muutenkin pitää pystyä kaikkeen vanhemmuudessa itsekseen. Tämä vaikuttaa siten, että huonosti pärjänneistä yh:ista tiedetään esimerkkejä, vaikka hyviä yh-vanhempia myös on paljon. Ydinperheessä ongelmat myös on ehkä helpompi piilottaa, kun yh:n voi olla pakko turvautua oman perheen ulkopuolelle, jos ongelmia ilmenee. Tuntuu kyllä, että kahden vanhemman perheissä on vähän sallitumpaa olla persoonallinen, mutta yksinhuoltajan pitäisi olla tarkkaan tietynlainen, että saa arvostuksen kunnollisena huoltajana.

Mielestäni yksinhuoltajia kannattaisi tukea enemmän ja monipuolisemmin. Ei välttämättä vain rahalla, mutta moni hyötyisi kodin ulkopuolisista aikuisista esim. lapsen kavereina. Sossun apu voi olla samalla niin kontrolloivaa ja leimaavaa, että siihen turvaudutaan vasta kun voimavarat ovat lopussa, ongelmat ovat moninkertaistuneet ja muita vaihtoehtoja ei ole.

Sepä se. Jos yksi yksinhuoltaja elää omalla tavallaan, niin kaikkien muiden pitää saada sama leima.

Minkälainen yksinhuoltaja on kunnollinen?

Kunnollinen yksinhuoltaja käy töissä ja pyhittää vähäisen vapaa aikansa 100%:sesti vain lapsilleen

Kunnollinen yhoo ei meikkaa, ei käy bilettämässä , ei kampaajalla, koska rahat menevät lasten harrastuksiin.

Tämä on muuten ihan totta. Yh-perheessä vanhemman ja lapsen suhde on todella läheinen, pakostakin. Yh on aina se joka vie ja tuo harrastuksiin, huolehtii koulunkäynnistä ja kasvattaa. Lomilla käydään lapsen kanssa, koska muita vaihtoehtoja ei ehkä ole. Lastaan ei voi vältellä niinkuin kahden aikuisen perheessä voi. Muistan aina kuinka kuskasin muidenkin lapsia harrastuksiin, koska aviossa olevat eivät ehtineet, tiesivät että minä vien joka tapauksessa, kun ei ollut muita aikuisia perheessä. Mutta kivaahan sekin oli, tutustui lapsen kavereihin.

AV ei koskaan petä. Täällä saa lukea aina ne suurimmat elämän viisaudet. AV on kuin kansanjoukko joka mieltävailla ristiinnaulitsee hyväntekijän ja vapauttaa murhamiehen.

Mutta samaisen väkijoukon mieli vaihtuu tekopyhistelemään uhrien ruumiiden äärelle: - Miksinäin kävi? Mitä vikaa yhteiskunnassamme on?

No en minä ainakaan tarvitse mitään glooriaa sen vuoksi, että olen yksinhuoltaja.

Minä olen minä ja toki haluan äitiyttäni

arvostettavan (Suomessahan äitejä EI juuri arvosteta, vaan saatetaan suorastaan halveksua kuten lapsiakin.....), mutta lisäpisteitä ei tarvitse yh-statuksesta antaa.:D

Surullistahan se on lapsen kannalta vain tämä tällainen, eikä yksinhuoltajuudessa ole mitään hienoa etenkään jos se on itse tietoisesti valittu ”kohtalo”.

Sen suurempaa itsekkyyttä ja lapsen edun laiminlyöntiä on äkkiseltään vaikeaa keksiä, kuin systemaattinen yksin lisääntyminen.

Vahinkolasten yksinhuoltajia, miestensä jättämiä sekä leskiä arvostan toki ja autankin aina tarvittaessa, kuten kaikkia äitejä ja isiä.

Se on elämää ja toisilla menee joskus rankemman kautta, itse saan ainakin perheeltäni ja läheisiltäni erikoiskohtelua yh-elämän vuoksi joten en tarvitse glooriaa yleisellä tasolla.

Turvaverkot siis jämäkät ja laajat.

Vierailija kirjoitti:

Tätini jäi 80-luvulla leskeksi 35-vuotiaana, kolmen pienen lapsen kanssa. Hän kasvatti heidät yksin, ja jokaisella on nyt akateeminen loppututkinto, ovat hyvissä asemissa, omat perheet jne. Harvaa ihmistä arvostan yhtä paljon kuin tätiäni.

Idiootti..puhumme yyhoo äideistä

Minudta tämä vauvateema täällä on irvokas. Toisaalta on todella fiksuja artikkeleita siitä miten kasvattaa yms. Sitten samalla palstan moraalina kaikki törkeyden palkitseminen ja lapsivihamielisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein siihen yksinhuoltajuuteen liittyy myös se kalja ja tupakointi.

Mutta jos nainen on naimisissa ja hänellä on lapsi ja kalja maistuu ja rööki palaa?

Silloin nainen on kotirouva

Juuri niin. Kotirouvien harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

No en minä ainakaan tarvitse mitään glooriaa sen vuoksi, että olen yksinhuoltaja.

Minä olen minä ja toki haluan äitiyttäni

arvostettavan (Suomessahan äitejä EI juuri arvosteta, vaan saatetaan suorastaan halveksua kuten lapsiakin.....), mutta lisäpisteitä ei tarvitse yh-statuksesta antaa.:D

Surullistahan se on lapsen kannalta vain tämä tällainen, eikä yksinhuoltajuudessa ole mitään hienoa etenkään jos se on itse tietoisesti valittu ”kohtalo”.

Sen suurempaa itsekkyyttä ja lapsen edun laiminlyöntiä on äkkiseltään vaikeaa keksiä, kuin systemaattinen yksin lisääntyminen.

Vahinkolasten yksinhuoltajia, miestensä jättämiä sekä leskiä arvostan toki ja autankin aina tarvittaessa, kuten kaikkia äitejä ja isiä.

Se on elämää ja toisilla menee joskus rankemman kautta, itse saan ainakin perheeltäni ja läheisiltäni erikoiskohtelua yh-elämän vuoksi joten en tarvitse glooriaa yleisellä tasolla.

Turvaverkot siis jämäkät ja laajat.

Siis jätettinkö sinut? selvitä vähän?

Vierailija kirjoitti:

No en minä ainakaan tarvitse mitään glooriaa sen vuoksi, että olen yksinhuoltaja.

Minä olen minä ja toki haluan äitiyttäni

arvostettavan (Suomessahan äitejä EI juuri arvosteta, vaan saatetaan suorastaan halveksua kuten lapsiakin.....), mutta lisäpisteitä ei tarvitse yh-statuksesta antaa.:D

Surullistahan se on lapsen kannalta vain tämä tällainen, eikä yksinhuoltajuudessa ole mitään hienoa etenkään jos se on itse tietoisesti valittu ”kohtalo”.

Sen suurempaa itsekkyyttä ja lapsen edun laiminlyöntiä on äkkiseltään vaikeaa keksiä, kuin systemaattinen yksin lisääntyminen.

Vahinkolasten yksinhuoltajia, miestensä jättämiä sekä leskiä arvostan toki ja autankin aina tarvittaessa, kuten kaikkia äitejä ja isiä.

Se on elämää ja toisilla menee joskus rankemman kautta, itse saan ainakin perheeltäni ja läheisiltäni erikoiskohtelua yh-elämän vuoksi joten en tarvitse glooriaa yleisellä tasolla.

Turvaverkot siis jämäkät ja laajat.

Kerro esimerkki vahinkolapsen äidin auttamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua nämä kuljetuskuviot. Meillä myös esim. yhden koko kesän "hoidossa" tyttö, joka pyöräili eväät pyörän korissa aamuseitsemältä soittamaan ovikelloa ja jäi koko päiväksi. Äiti oli kuntosalilla ja isä töissä. Kun ilta koitti, oli pakko hätyytellä kotiin (kukaan ei sieltä soittanut perään), ja yleensä vielä saatettiinkin - tyttöä pelotti mennä yksin kun hämärsi. Vaatteitakin lainattiin kun kastuivat eikä vaihtovaatteita ollut. Kaiken tämän jälkeen äiti ei edes tervehtinyt kun kuntosalilla pyyhälsi nenä pystyssä ohi hyvin timmissä kunnossa. 

Olin yh. Etäisesti tuttu yh oli lähettänyt 8-vuotiaan tyttärensä yksin samalle uimarannalle, jossa olimme. Ei tietenkään tiennyt meistä. Tyttö bongasi meidät ja hilautui kylkeemme. Tunsivat siis koulusta toisensa. Kun oli eväiden syömisen aika niin myös tyttö kaivoi eväänsä esiin. Marabou-suklaalevy ja limupullo. Annoin sitten hänellekin voikkaria ja porkkanaa yms, joita meillä oli eväänä. Tyttö ei antanut suklaastaan.

Olimme lähdössä pois ja kysyin häneltä että kuka noutaa hänet. Isä tai äiti, jos muistavat, kuului vastaus. Matkaa oli pari kilsaa.

Heitin hänet autolla kotitalonsa eteen, mutta en kysellyt avaimista tai mistään.

Oisit hätistellyt lokinpoikasen kauemmas

Valitettavasti minulla ei ollut sydäntä enempään kaltoinkohteluun tätä lasta kohtaan.