Miksi yh-äitejä ei arvosteta? Vaikka yksinhuoltajuus ei olisi oma valinta. Mikä autuus naimisissa olo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Niinkö?

Tunnen yyhoon, jonka avomies teki itsarin. Sekosi päästään. Oliko se yyhoon syy? Harkitsiko huonosti? Mistä olisi saanut takuut ettei ikinä jää yyhooksi?

Aika paljon se kertoo ihmisestä, ku lisääntyy mieleltään noin epävakaan ihmisen kanssa. Valintoja, mussukka, valintoja.

Minä taas tunnen yyhoon, joka eli monta vuotta avoliitossa. Heille syntyi lapsia ja mies kuoli auto-onnettomuudessa. Oliko se naiselta huono valinta? Mistä sen tietää onko mies aikomassa kuolla jollain tavalla kun lapset ovat vielä alaikäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tiedän edes jotakin toisten avioliitoista: Thaimaasta tuotetuista rakastajittarista, erouhkauksista, sormuksista kädessä vaikka on oikeasti jo erottu, kaksoiselämistä kaksine perheineen, vuosien väkivallasta neljän seinän sisällä, toisella teetetystä ilmaistyöstä perheyrityksen hyväksi, perheenisän mieltymyksistä teinityttöihin, kahdesta eri tulo- ja kulutustasosta perheessä, alkkiksesta olohuoneessa jne jne. Niin en sitten kadehdi niin hirveästi. 

Olet siis itse aviossa? Muiden elämista tiedät, mutta kerrohan mielipiteesi otsikon kysymyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Usein siihen yksinhuoltajuuteen liittyy myös se kalja ja tupakointi.

No eikä liity. Tupakkaan ei ollut rahaa, ja alkoholia ei voinut ottaa, kun työssäkäyvänä ja yyhoona piti olla aina ajokunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Niinkö?

Tunnen yyhoon, jonka avomies teki itsarin. Sekosi päästään. Oliko se yyhoon syy? Harkitsiko huonosti? Mistä olisi saanut takuut ettei ikinä jää yyhooksi?

Tavallaan on mutta on myös leski ja itse sanoisin että olen leski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Niinkö?

Tunnen yyhoon, jonka avomies teki itsarin. Sekosi päästään. Oliko se yyhoon syy? Harkitsiko huonosti? Mistä olisi saanut takuut ettei ikinä jää yyhooksi?

Aika paljon se kertoo ihmisestä, ku lisääntyy mieleltään noin epävakaan ihmisen kanssa. Valintoja, mussukka, valintoja.

Höpöhöpö. Hänen olisi siis mielestäsi pitänyt osata ennustaa ja tietää miehen mielenterveyden tulevat häiriöt. Olivat olleet yhdessä useampia vuosia ja kaikki näytti olevan hyvin. Olivat toistensa mussukoita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se kertoo useimmalla huonosta harkintakyvystä elämän ehkä tärkeimmässä päätöksessä.

Jotkut valitsee parhaimmat geenit ohi oman mukavuuden. Ja parhaimmat geenithän ei välttämättä ole komealla kirurgilla, vaan ihmisellä joka on mahdollisimman paljon itsesi vastakohta. Toiset taas ratkaisevat asian niin, että oma avimies ei olekaan lapsiensa isä.

Vierailija kirjoitti:

Mies voinut lähteä lätkimään tai kuolla tms.

Miksi yksinhuoltajat saavat huonon ihmisen maineen automaattisesti?

Koska naisen syyllistäminen on vanha patriarkaalinen jäänne. Konservatiiviämmät ovat ensimmäisinä syyttämässä naista kaikesta, mitä mies tekee tai tekemättä jättää. Kuin mies olisi naisen holhouksessa.

Konservatiiviämmät ostavat ukkojensa hyväksynnän omaksumalla näiden aataminaikaiset arvot.

Yh:lla on raskaampaa - yhdet tulot ja muutenkin pitää pystyä kaikkeen vanhemmuudessa itsekseen. Tämä vaikuttaa siten, että huonosti pärjänneistä yh:ista tiedetään esimerkkejä, vaikka hyviä yh-vanhempia myös on paljon. Ydinperheessä ongelmat myös on ehkä helpompi piilottaa, kun yh:n voi olla pakko turvautua oman perheen ulkopuolelle, jos ongelmia ilmenee. Tuntuu kyllä, että kahden vanhemman perheissä on vähän sallitumpaa olla persoonallinen, mutta yksinhuoltajan pitäisi olla tarkkaan tietynlainen, että saa arvostuksen kunnollisena huoltajana.

Mielestäni yksinhuoltajia kannattaisi tukea enemmän ja monipuolisemmin. Ei välttämättä vain rahalla, mutta moni hyötyisi kodin ulkopuolisista aikuisista esim. lapsen kavereina. Sossun apu voi olla samalla niin kontrolloivaa ja leimaavaa, että siihen turvaudutaan vasta kun voimavarat ovat lopussa, ongelmat ovat moninkertaistuneet ja muita vaihtoehtoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Niinkö?

Tunnen yyhoon, jonka avomies teki itsarin. Sekosi päästään. Oliko se yyhoon syy? Harkitsiko huonosti? Mistä olisi saanut takuut ettei ikinä jää yyhooksi?

Tavallaan on mutta on myös leski ja itse sanoisin että olen leski.

Leski-sanalla on huono kaiku. Vanha katkera ajansyömä akanrämä. Kyseinen "leski" oli alle 30-vuotias. Leskeksi tullaan vain naimisiinmenon jälkeen. Entä jos tällainen tapaus ei ole naimisissa, vaan avoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tiedän edes jotakin toisten avioliitoista: Thaimaasta tuotetuista rakastajittarista, erouhkauksista, sormuksista kädessä vaikka on oikeasti jo erottu, kaksoiselämistä kaksine perheineen, vuosien väkivallasta neljän seinän sisällä, toisella teetetystä ilmaistyöstä perheyrityksen hyväksi, perheenisän mieltymyksistä teinityttöihin, kahdesta eri tulo- ja kulutustasosta perheessä, alkkiksesta olohuoneessa jne jne. Niin en sitten kadehdi niin hirveästi. 

Olet siis itse aviossa? Muiden elämista tiedät, mutta kerrohan mielipiteesi otsikon kysymyksistä.

Vastaus on rivien välissä, mutta sanotaan se sitten sinulle suoraan:

Ihan turhaan jätetään arvostamatta, ei se avioliittokaan aina ole taivas, joskus on pelkkää kulissia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voinut lähteä lätkimään tai kuolla tms.

Miksi yksinhuoltajat saavat huonon ihmisen maineen automaattisesti?

Koska naisen syyllistäminen on vanha patriarkaalinen jäänne. Konservatiiviämmät ovat ensimmäisinä syyttämässä naista kaikesta, mitä mies tekee tai tekemättä jättää. Kuin mies olisi naisen holhouksessa.

Konservatiiviämmät ostavat ukkojensa hyväksynnän omaksumalla näiden aataminaikaiset arvot.

Vielä tänäänkin? Eikö nykyisin tätä patriarkaalista järjestystä tuoda tuontitavarana Suomeen? Oliko se siis jo ennestään Suomessa edelleenkin, vaikka toista puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Niinkö?

Tunnen yyhoon, jonka avomies teki itsarin. Sekosi päästään. Oliko se yyhoon syy? Harkitsiko huonosti? Mistä olisi saanut takuut ettei ikinä jää yyhooksi?

Aika paljon se kertoo ihmisestä, ku lisääntyy mieleltään noin epävakaan ihmisen kanssa. Valintoja, mussukka, valintoja.

Minä taas tunnen yyhoon, joka eli monta vuotta avoliitossa. Heille syntyi lapsia ja mies kuoli auto-onnettomuudessa. Oliko se naiselta huono valinta? Mistä sen tietää onko mies aikomassa kuolla jollain tavalla kun lapset ovat vielä alaikäisiä?

Jotkut osaa valita miehen, joka on hyvä kuski.

Tarkoitat varmaan Maisaa, joka myös älysi jättää lapsensa ex-miehelleen?

Minä en ymmärrä totakaan puhetta mitä ap harrastaa, että muistutetaan että jotkut yh:t ovat leskiä tai muuten tahtomattaan yksinhuoltajia. Mitä sitten. Onko leski muka jotenkin parempi ihminen kuin minä, joka vain ei halua elää parisuhteessa. Miksi? Sehän boi olla vaikka mustaleski, joka on tappanut lapsensa isän, mutta arvostusta vain pitäs sataa KUN EI ole VAPAAEHTOSESTI YH-äiti. :D

ihmettelen sitäkin, mitä arvostamista on vaimona olemisessa, miten se äidistä tekisi paremman että on sellasen omistus-sopimuksen tehnyt miehen kanssa. Kertooko se suuresta hyvyydestä ja äidinrakkaudesta, ettei ilman asviomiestä osaa jälkeläisestään kantaa (mukamas) vastuuta. 

Voihan lapsella isä olla, vaikka se ei olisi aviomies.

Eikö kukaan oikeasti peilaa nykyisiä asenteita historiaan, missä uskonnon ja yhteiskunnallisen moraalin mukaan yksinhuoltajat olivat a) huonoja naisia (esiaviollinen seksi, toinen nainen, hyväksikäytetty) tai b) leskiä, joilla oli heikot edellytykset pärjätä taloudellisesti ja olivat näin ollen yhteiskunnallisesti huonossa asemassa?

Ja lapsilla näin ollen syrjityn vanhemman perintönä lapsilla oli heikommat eväät pärjätä yhteiskunnassa ja tätä kuviota me toistamme yhä hokemalla miten halveksuttua on olla yh tai wt-yh:n kasvattomaton kakara.

Jotenkin mun on vaikea käsittää nämä ajatusmallit nykyaikana (pressanakin on ollut yh!), mut old habits die hard.

Vierailija kirjoitti:

Yh:lla on raskaampaa - yhdet tulot ja muutenkin pitää pystyä kaikkeen vanhemmuudessa itsekseen. Tämä vaikuttaa siten, että huonosti pärjänneistä yh:ista tiedetään esimerkkejä, vaikka hyviä yh-vanhempia myös on paljon. Ydinperheessä ongelmat myös on ehkä helpompi piilottaa, kun yh:n voi olla pakko turvautua oman perheen ulkopuolelle, jos ongelmia ilmenee. Tuntuu kyllä, että kahden vanhemman perheissä on vähän sallitumpaa olla persoonallinen, mutta yksinhuoltajan pitäisi olla tarkkaan tietynlainen, että saa arvostuksen kunnollisena huoltajana.

Mielestäni yksinhuoltajia kannattaisi tukea enemmän ja monipuolisemmin. Ei välttämättä vain rahalla, mutta moni hyötyisi kodin ulkopuolisista aikuisista esim. lapsen kavereina. Sossun apu voi olla samalla niin kontrolloivaa ja leimaavaa, että siihen turvaudutaan vasta kun voimavarat ovat lopussa, ongelmat ovat moninkertaistuneet ja muita vaihtoehtoja ei ole.

Sepä se. Jos yksi yksinhuoltaja elää omalla tavallaan, niin kaikkien muiden pitää saada sama leima.

Minkälainen yksinhuoltaja on kunnollinen?

Vierailija kirjoitti:

Yh-isä on huoltaja vain siksi, että on selvästi biologista äitiä parempi huoltaja tai äiti on kuollut. Yh-äidiksi pääsee kuka tahansa, joka vähän raottaa jalkojaan sitoutumishaluttomille miehille. Vähän sama kuin vertaisi NHL-kiekkoilijaa ja kaljalätkämakea. Jääkiekkoilijoitahan molemmat ovat.

Tai nainen ei halua lasta, masentuu synnytyksen jälkeen, sairastuu vakavasti? Itse voisin kuvitella antavani oman lapsen asua isän luona jopa alusta asti, jos tietäisin että isä on itseäni parempi huoltaja. Itsellä on pitkäaikaissairaus ja olen myös luonteeltani ei kovin emomainen ja intovertti, olen ennemmin parempi isojen lasten kanssa ja lyhyitä aikoja kerralla.

Varmaan siksi että ajatellaan kasvatuksen olevan rankkaa, kun ei ole toista jakamassa sitä.

Ajatellaan ettei oikein pärjää.

Itselläni poikia ja olen naimisissa niin huomasin että varsinkin pojista yh-äiti ei saa aina otetta.

Olisin omien poikieni kanssa ollut pulassa ilman miestäni.

Ero myös kertoo epäonnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Yh:lla on raskaampaa - yhdet tulot ja muutenkin pitää pystyä kaikkeen vanhemmuudessa itsekseen. Tämä vaikuttaa siten, että huonosti pärjänneistä yh:ista tiedetään esimerkkejä, vaikka hyviä yh-vanhempia myös on paljon. Ydinperheessä ongelmat myös on ehkä helpompi piilottaa, kun yh:n voi olla pakko turvautua oman perheen ulkopuolelle, jos ongelmia ilmenee. Tuntuu kyllä, että kahden vanhemman perheissä on vähän sallitumpaa olla persoonallinen, mutta yksinhuoltajan pitäisi olla tarkkaan tietynlainen, että saa arvostuksen kunnollisena huoltajana.

Mielestäni yksinhuoltajia kannattaisi tukea enemmän ja monipuolisemmin. Ei välttämättä vain rahalla, mutta moni hyötyisi kodin ulkopuolisista aikuisista esim. lapsen kavereina. Sossun apu voi olla samalla niin kontrolloivaa ja leimaavaa, että siihen turvaudutaan vasta kun voimavarat ovat lopussa, ongelmat ovat moninkertaistuneet ja muita vaihtoehtoja ei ole.

Otetaan esimerkiksi kotitalousvähennys verotuksessa.

Yh-talous saa sitä puolta vähemmän, vaikka ulkopuolinen apu olisi taatusti tarpeellisempaa kuin kahden aikuisen taloudessa. Koska harva osaa kaikkea yksin, mutta kahden luulisi jo suoriutuvan kotitaloushommista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh:lla on raskaampaa - yhdet tulot ja muutenkin pitää pystyä kaikkeen vanhemmuudessa itsekseen. Tämä vaikuttaa siten, että huonosti pärjänneistä yh:ista tiedetään esimerkkejä, vaikka hyviä yh-vanhempia myös on paljon. Ydinperheessä ongelmat myös on ehkä helpompi piilottaa, kun yh:n voi olla pakko turvautua oman perheen ulkopuolelle, jos ongelmia ilmenee. Tuntuu kyllä, että kahden vanhemman perheissä on vähän sallitumpaa olla persoonallinen, mutta yksinhuoltajan pitäisi olla tarkkaan tietynlainen, että saa arvostuksen kunnollisena huoltajana.

Mielestäni yksinhuoltajia kannattaisi tukea enemmän ja monipuolisemmin. Ei välttämättä vain rahalla, mutta moni hyötyisi kodin ulkopuolisista aikuisista esim. lapsen kavereina. Sossun apu voi olla samalla niin kontrolloivaa ja leimaavaa, että siihen turvaudutaan vasta kun voimavarat ovat lopussa, ongelmat ovat moninkertaistuneet ja muita vaihtoehtoja ei ole.

Sepä se. Jos yksi yksinhuoltaja elää omalla tavallaan, niin kaikkien muiden pitää saada sama leima.

Minkälainen yksinhuoltaja on kunnollinen?

Siihen ei riitä mikään...

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan oikeasti peilaa nykyisiä asenteita historiaan, missä uskonnon ja yhteiskunnallisen moraalin mukaan yksinhuoltajat olivat a) huonoja naisia (esiaviollinen seksi, toinen nainen, hyväksikäytetty) tai b) leskiä, joilla oli heikot edellytykset pärjätä taloudellisesti ja olivat näin ollen yhteiskunnallisesti huonossa asemassa?

Ja lapsilla näin ollen syrjityn vanhemman perintönä lapsilla oli heikommat eväät pärjätä yhteiskunnassa ja tätä kuviota me toistamme yhä hokemalla miten halveksuttua on olla yh tai wt-yh:n kasvattomaton kakara.

Jotenkin mun on vaikea käsittää nämä ajatusmallit nykyaikana (pressanakin on ollut yh!), mut old habits die hard.

Old habits die hard joo. Tuo historiallinen jäänne nyt on todella historiallinen. Vai onko nyt saatu aikaan revanssi? Myös minun on hankala käsittää tämä koko kuvio. Tuttavani jäi yksin miehen kuoltua ja hän kasvatti kaksi loistavaa pärjääjää. Toinen nyt yliopistossa, toinen pyrkii perässä. Hänellä ei ole koskaan ollut vaikeuksia lastensa suhteen, ympäristöllä sen sijaan niitä on hänen suhteensa. Lapset eivät kärsineet, koska yyhoo huolehti lapsistaan todella hyvin. Rakkautta ja ymmärrystä riitti kahdenkin edestä, ilman sossuja.