Miksi yh-äitejä ei arvosteta? Vaikka yksinhuoltajuus ei olisi oma valinta. Mikä autuus naimisissa olo on?

On täysin kaistapäistä väittää, että yksinhuoltajiksi synnyttäisiin, erityisesti innolla haluttaisiin.

Kuka mitenkin on tilanteeseen joutunut; se ei meistä muita ihmisiä huonommaksi tee.

----

Mieluummin olen yh kuin turhauttavassa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytäänkö yksihuoltajiksikin? Samalla tavoin kuin homoiksi ja trassukupuolisiksi?

Osittain näin. Eroaminen, ja siten yksinhuoltajuus, on opittu malli. Jos on kasvanut rikkinäisessä perheessä, todennäköisyys oman perheen rikoontumiseen kasvaa huomattavasti.

On myös melko yleistä, että se yh.n 16v saanut lapsi saa myös itsekkin 16v lapsen ja näin ollen sama kehä jatkuu. Yhteistä tuppaa olemaan "kova elämäm kolu" eli koulut menee molemmilla ihan päin persettä ja lapsen saanti pilaa sen että eipä missään yliopistossa olla parikymppisenä.

Faktoja ja tilastoja pyytäisin moiseen väitteeseen.

Sain esikoiseni 37-vuotiaana ja toisen vuotta myöhemmin siitä huolimatta, että ätini sai minut 17-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen kyllä monia erilaisia yh-äitejä. Heillä myös erilaiset tarinat taustallaan. Erään mies alkoi juomaan, mutta vasta sitten kun oli kaksi lasta ja hekin jo vähän vanhempia. Ei mitään ennusmerkkiä ja juominen sitä ennen vähäistä. Sitten nopeasti tilanne meni ihan pois hallinnasta ja ero tuli myös. Nykyisin mies taitaa olla raitistunut, mutta siihen meni monia vuosia. Olisi pilannut lastensa elämän jos olisivat jääneet yhteen. Ja tämäkin mies oli korkeasti koulutettu ja ikinä ei olisi uskonut, että näin kävisi, kun oli niin fiksukäytöksinen muutenkin.

Toisessa tapauksessa  oli kyse nuoresta pariskunnasta. Olivat vasta menneet naimisiin. Lapsi tuli sitten aika pian sen jälkeen. Mies teki itsemurhan lapsen ollessa pieni. Ennusmerkkejä oli, mutta kukaan uskonut että näin kuitenkaan kävisi. Apua oli haettu, mutta se auttanut. Tässäkin kyse todella kunnollisesta miehestä. Ja tämä pari oli tuntenut toisensa jo pitkän aikaa.

Sitten seuraava. Mies ja nainen olivat asuneet jo yli kymmenen vuotta yhdessä. Heillä monta lasta. Molemmat hyvissä viroissa. Mies lähti toisen matkaan. Syytti vielä naista kaiken jälkeen, että tämä oli syyllinen kaikkeen, vaikka itse oli ensin vuoden pettänyt ennen lopullista lähtöään. Hylkäsi "vanhat" lapsensa ja nyt leikkii kotia nuoremman naisen kanssa ja heillä lapsi.  Tämä tapaus saa vieläkin kiehumaan raivosta.

Nuori pariskunta oli ollut yhdessä vasta vähän aikaa. Kuitenkin oli suunniteltu yhteistä elämää ja nainen odotti lasta. Tämä mies oli ollut mielissään asiasta. Kaikki päättyi kuitenkin siihen, kun mies kuoli auto-onnettomuudessa.

Nainen ja mies olivat asuneet monia vuosia yhdessä ja oli lapsiakin. Molemmat hyvissä viroissa. Mies alkoi vähitellen tulla väkivaltiaiseksi. Ensin sanoin sitten teoin. Lopulta naisen oli pakko erota jo turvallisuutensa vuoksi.

Ja näitä juomistapauksia on monta.

Loppuun vielä pari tapausta joissa mies on jäänyt yh:ksi. Kyseessä nuorempi pariskunta. Nainen alkoi juomaan ja myöhemmin petti miestään. Parilla kaksoset. Mies sai kaksosten huoltajuuden eron jälkeen. Naista ei kiinnostanut lapsensa enää muutenkaan ja ei käynyt heitä tapaamassa. Kuitenkin ihan koulutettu nainen ja ei olisi uskonut, että näin käy.

Toisessa tapauksessa pariskunta olisi myös nuorempi. Heillä kaksi lasta. Nainen sairastui syöpään ja kuoli. Lapset jäivät isänsä hoitoon.

Minusta missään näissä tapauksissa ei voi syyttää puolisoa "huonosta" valinnasta. Sen takia mainitsen tuon koulutuksen ja hyvät virat, koska en halua, että kukaan tulee huutamaan että olivat wt-porukkaa. Itse en ajattele silti ketään wt-ihmisinä tai tarkoita sitä, että alemmin koulutetut olisivat jotenkin huonompia. Sitten olisin jo itsekin tällä hetkellä wt jo sen perusteella. 

Onhan noi ilmiselvåää white trashiä

Ryyppäävät ja hakkaavat toisiaan-.

Mulla ei oo yhtään tollaista kaveria

No näissä tapauksissa tämä wt-piirre on sitten ollut piilossa jopa sinne 45- vuotiaaksi asti. Ja sitä ennen eletty todella mallikelpoista elämää. Koulutus on hyvä, ammatti osalla ihan huippu. Monesta olisin voinut mennä takuuseen, ettei tällaista voisi käydä. Eivät todellakaan ole mitään wt-porukkaa. Nämä ihmiset ovat juuri niitä joista ei uskoisi, että näin käy. Ja nämä kärsivät osapuolet, eivät nyt tietenkään ole mitään syyllisiä vaan täysi tuki heille. En minäkään olisi uskonut, että niin käy, joten en voi sanoa, että miksi otitte huonon kumppanin.

En silti tarkoita sitä, että korkeassa virassa oleva koulutettu ihminen pelastuu wt-leimalta jos tekee väärin. Nämä ihmiset ovat vaan olleet kaukana siitä leimasta, mutta sitten yhtäkkiä on elämä vaan mennyt huonoksi ja tilanne päättynyt ikävästi. Siinä mielessä nämä "väärin tehneet" voivat nyt olla sitä wt-porukkaa sillä erotuksella, että kaikki vieläkin hyvissä viroissa myös se juoppo, hakkaaja ja pettäjästä puhumattakaan. Ei heidän elämänsä ole vieläkään sitä wt-tasoa ulkoisesti ja rahaa on vaikka muille antaa. Tietysti en puolustele heitä ja samalla lailla he ovat vastuussa tekemisistään. Kukaan ei voi silti sanoa, ettei kavereina ole tuollaisia edellämainittuja, koska kukaan ei voi tietää esim mitä siellä kotona tapahtuu. Ja en minäkään enää heidän kaverinsa ole vaan näiden "kärsineiden" osapuolten. 

Tiedän minäkin pari  "todellista" wt-tapausta. Nuori pari, jossa molemmat käyttävät huumeita. Nainen sai lapsen, eikä pystynyt siitä huolehtimaan. Huostaanotto.Ja sitten toinen.Naisella monia lapsia usean miehen kanssa. Silti mies aina lähtee jossakin vaiheessa ja nainen taas yh. Heillä myös työttömyyttä, rikollisuutta, köyhyyttä, luottotiedot menneet. Näiden tilanne ei ole yllätys ja olisi voinut jo arvata miten käy. Silti en halua syyttää heitäkään. Ja eivät hekään nyt minun kavereitani ole jos joku sitä miettii. Ei minulla sentään nyt kaikkia rikollisia sun muita tuttavapiirissä ole.

Vierailija kirjoitti:

Yh-äitejä on nykyään niin paljon että yksinhuoltajuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja eihän sen ehkä niin pitäisi mennä jos lapselle haluaa tarjota perheen. Ehkä liian heppoisin perustein, väärän kumppani kanssa ja liian nuorena tehdään nykyisin lapsia. Pitäisi olla suhteessa useita vuosia ennen lasten hankintaa jotta kumppanin ja itsensä tuntee kunnolla ja suhde on vakaalla pohjalla. Hetken huumassa lapsia ei pidä tehdä. Turha sitten valittaa omaa kurjaa tilannettaan kun on itse tehnyt päätöksen lapsen teosta.

Ikäni ei voi olla täysin varma toisesta. Tiedän monia pareja, jotka ovat olleet yhdessä todella pitkän aikaa ennen lapsia. Silti on ero tullut sitten myöhemmin. Ei se aina auta, vaikka luulee tunteneensa kumppanin täysin. Joskus joku elämän tilanne vaan menee niin huonoksi tai toinen yksinkertaisesti kyllästyy siihen "tavalliseen" elämään. Ikä ei myöskään aina ratkaise mitään. Tiedän paljon eronneita, jotka ovat saaneet lapsensa myöhemmin jo suhteellisen vanhoina ja silti ero. Monet ovat myös olleet yhdessä pitkään ennen sitä. Jos haluaa olla varma, ei sitten koskaan tee lapsia. Muuten kukaan ei koskaan voi olla täysin varma toisesta. Tuskin itsestäkään. Osa varmaan päättää monia asioita, etten koskaan tee niin ja silti saattaa tehdä. Ja itse olen sinkku. Silti minulle yh ei ole mikään kirosana. Olen mieluummin vaan ihmeissäni miten moni jaksaa eron jälkeen ,kun monet erot ovat menneet vielä ikävästi ja eivät lainkaan "siististi". Ja tiedän syyn: heidän on pakko jaksaa ja he jaksavat lastensa vuoksi. Tietysti joukkoon mahtuu huonojakin vanhempia niinkuin niihin aviossakin oleviin. Mutta monet silti hyviä ja tavallisia, jotka tekevät parhaansa lastensa eteen.

Voidaan arvostaa hyvänä ystävänä ja kaverina mutta ei haluta parisuhdetta sellaisen kanssa. Eikä siinä ole mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Voidaan arvostaa hyvänä ystävänä ja kaverina mutta ei haluta parisuhdetta sellaisen kanssa. Eikä siinä ole mitään väärää.

Arvostan rehellisyyttäsi ja sulla on täysi oikeus ajatella noin. T. Yh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voidaan arvostaa hyvänä ystävänä ja kaverina mutta ei haluta parisuhdetta sellaisen kanssa. Eikä siinä ole mitään väärää.

Arvostan rehellisyyttäsi ja sulla on täysi oikeus ajatella noin. T. Yh

Kaikki eivät kuitenkaan ajattele noin yh:sta. Eikä myöskään kaikki yh:t etsi palavasti uutta parisuhdetta, vaan osa saattaa olla ihan tyytyväinen elämäänsä sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voidaan arvostaa hyvänä ystävänä ja kaverina mutta ei haluta parisuhdetta sellaisen kanssa. Eikä siinä ole mitään väärää.

Arvostan rehellisyyttäsi ja sulla on täysi oikeus ajatella noin. T. Yh

Hyvä että palstalta löytyi edes 1 järkevä yh, yleensä ne monet muut saavat jos jonkinlaisia itkupotkuraivareita jos joku ei pidä tai arvosta heitä sillä tavalla miten he itse haluaksivat.

Parisuhteen muodostaminen voi olla haastavaa yh äitien kanssa, siinä on exät ja lapset aina mukana ja molempien elämien yhteensovittaminen voi olla erittäin vaikeaa ja varmasti myös sekin ainakin osittain selittää sen miksi he eivät parisuhdemarkkinoilla ole niitä kysytyinpiä.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on niin että moni nainen pelkää tämän yh:n yrittävän iskeä häneltä miehen.

Siksi näitä ei uskalleta kutsua esim. mökkeileen mukaan.

Tämä on niin totta! Pari kertaa törmännyt tälläiseen. Miehen kanssa keskustellaan niitä näitä mutta vaimo ei voi edes tervehtiä ja kävelee ohi kalliissa vaatteissa mutta näyttää silti ylitreenatulta vihaiselta kuivan kesän oravalta! Saisin tuon miehen milloin vain mutta en halua rikkoa kulissiavioliittoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytäänkö yksihuoltajiksikin? Samalla tavoin kuin homoiksi ja trassukupuolisiksi?

Osittain näin. Eroaminen, ja siten yksinhuoltajuus, on opittu malli. Jos on kasvanut rikkinäisessä perheessä, todennäköisyys oman perheen rikoontumiseen kasvaa huomattavasti.

itse olen perheestä jossa vanhemmat ovat olleet naimisissa opiskeluajoista lähtien. Suhde on ollut myrskyisä ja siksi olen omalla kohdallani päätynyt tekemään lapsen keinohedelmöityksellä enkä siis tiedä kuka isä on. Tämä on 2018 lukua, tervetuloa!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää muutenkin, joten ei kiitos.

Käytetystä kierrätystavarasta pitäisi saada joku romutuspalkkio, onhan se eräänlainen ekoteko :)

Vierailija kirjoitti:

Käytetystä kierrätystavarasta pitäisi saada joku romutuspalkkio, onhan se eräänlainen ekoteko :)

No ainakin mun piireissä niillä miehillä jotka on naineet naisen jolla oli jo lapsi, on joku ikuinen sädekehä päänsä ympärillä ja ihmiset puhuu suunnilleen ku jostain Jeesuksesta.

Liian paljon ajettu, ei huoltokirjaa, matala jälleenmyyntiarvo.

Tosi outoa, kun kaikki on jo valmiina aina lapsia myöten.

Ja leima myös pysyy, vaikka lapset olisivat kunnollisia, hyvin kasvatettuja ihmisiä eikä äitikään ole mikään hunsvotti, koskaan ollutkaan.

Nyt kun aloitin uuden työn niin havaitsin että nopeasti tullaan kysymään olenko ollut yksinhuoltaja, jos saavat tietää että minulla on lapsia. Ja se kiinnostaa kovasti, onko minulla miestä tai olenko ylipäätään ollut naimisissa. Kun puheistani ymmärtää ettei miestä ole (puhun siis yksikössä), niin puheillanij ei ole paljoa painoarvoa. Yksinäinen yksinhuoltaja horisemassa ...

On naurettavaa, mutta ku tämän tajusin, aloinkin puhua itsestäni me-muodossa. Siispä me laitetaan ruokaa ja siivotaan ja mennään sinne tänne. Painoarvoa alkoi tulla. Siis en ole rouva, mutta joku on katsonut kelvolliseksi kumppaniksi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

miksi kenenkään miehen pitäisi hyväksyä yh kakaroineen.

Vaikka sellaisen miehen, joka itsekin on yh.

Historialla on pitkät perinteet. Ei ole montaa vuosikymmentä, kun naimaton nainen lapsen kanssa oli todella heikoilla. Jollei sukulaiset auttaneet, niin elettiin armopaloilla. Säälistä naimaton köyhä nainen saatettiin pitää piikana talossa lapsen kanssa.

Ensimmäistä kertaa koskaan yhteiskunta auttaa ja tukee yh-äitejä, nyt on mahdollista elää säädyllistä elämää.

Entisaikaan prostituutio oli paljon yleisempää naisten köyhyyden takia.

Tuo arvostuksen puute liittyy varoittavaan esimerkkiin muille naisille.

Olen kuullut tarinan 1900-luvun alun Suomesta, jossa eräällä piialla oli viisi lasta eri isäntien kanssa. Aina joutui lähtemään lapsikatraineen talosta etsimään uutta paikkaa.

Entisaikaan avioliitto oli paitsi taloudellinen turva, myös henkinen. Naisen oli parempi sietää väkivaltaa ja kaltoinkohtelua kuin erota.

YH tarkoittanee synnyttänyttä naista, joka ei ole onnellisessa ydinperheessä, ja on lapsettoman miehen näkökulmasta verrattavissa marketin roskakorissa lojuvaan raaputettuun arpaan.