Miksi yh-äitejä ei arvosteta? Vaikka yksinhuoltajuus ei olisi oma valinta. Mikä autuus naimisissa olo on?

Yh-äitejä on nykyään niin paljon että yksinhuoltajuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja eihän sen ehkä niin pitäisi mennä jos lapselle haluaa tarjota perheen. Ehkä liian heppoisin perustein, väärän kumppani kanssa ja liian nuorena tehdään nykyisin lapsia. Pitäisi olla suhteessa useita vuosia ennen lasten hankintaa jotta kumppanin ja itsensä tuntee kunnolla ja suhde on vakaalla pohjalla. Hetken huumassa lapsia ei pidä tehdä. Turha sitten valittaa omaa kurjaa tilannettaan kun on itse tehnyt päätöksen lapsen teosta.

Vierailija kirjoitti:

Yh-äitejä on nykyään niin paljon että yksinhuoltajuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja eihän sen ehkä niin pitäisi mennä jos lapselle haluaa tarjota perheen. Ehkä liian heppoisin perustein, väärän kumppani kanssa ja liian nuorena tehdään nykyisin lapsia. Pitäisi olla suhteessa useita vuosia ennen lasten hankintaa jotta kumppanin ja itsensä tuntee kunnolla ja suhde on vakaalla pohjalla. Hetken huumassa lapsia ei pidä tehdä. Turha sitten valittaa omaa kurjaa tilannettaan kun on itse tehnyt päätöksen lapsen teosta.

Missähän todellisuudessa sinä elät?

Lapset tehdään tänä päivänä yhä iäkkäämpinä ja ensisynnyttäjien keski-ikä huitelee kolmessakympissä vähän maanosasta riippuen.

Pienten lasten vanhempien erot ovat myös nykyisin huomattavasti yleisempiä kuin vaikkapa 70-luvulla, jolloin lapset tehtiin paljon nuorempana kuin nykyään.

En tiedä mikä lie vikana ihmisillä kun suhteet ei kestä, vaikka lisäännytään vähän ja vanhana, erittäin harkiten ja ”täydellisessä” tilanteessa?

Itse en uskaltaisi sitoutua ihmiseen jolla olisi liuta exiä, saati sitten lisääntyä sellaisen kanssa...

Sellainen ihminen ei selvästikään ole kykenevä sitoutumaan, ja sellaisiahan on valtaosa aikuisista......

”Länsirannikolla perhemalli on niin sanotusti traditionaalisempi kuin muualla maassa: ihmiset avioituvat ja hankkivat lapset nuorempina, perheiden lapsiluku on suurempi, avioeroja ja yhden vanhemman perheitä on vähemmän ja niin edelleen, hän kertoo.

Etelä-Suomessa ja erityisesti suurissa kaupungeissa avioitujien ja ensisynnyttäjien keski-ikä taas ovat maan keskiarvoa korkeammat ja avioerot sekä yhden vanhemman perheet ovat yleisempiä.”

-Tilastokeskuksen väestötilastojen kanssa työskentelevä yliaktuaari Eevi Lappalainen

Se voi tavallaan liittyä siihen, että joku (äiti) on yksin. Toisilla ihmisillä on tarve hyökätä yksin olevan kimppuun.

Se on luonnevika.

Täytyy olla se porukka siinä ympärillä niin saat olla rauhassa. Näin.

Sulta tavallaan puuttuu se puolustaja. Loogista.

Luonnevikaista paskaa piisaa. Ei se lopu.

Eivät luonnevikaisetkaan käy sellaisen kimppuun, jolla on se porukka siinä ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

oksennuksen maku nousee tosta trollaajasta suuhun

Kyllä. Joku pikkutyttö, joka tietää kaikesta kaiken, on liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Yh- sanana on jokseenkin negatiivissävytteinen, vaikkakin yksinhuoltajia on monenmoista. Yh nimitystä käytetään arkitilanteissa monesta vanhemmasta, vaikkakin tilanne taustalla olisi se, että lasten vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja lapset säännöllisesti tapaavat molempia vanhempia. Sitten on totaali yksinhuoltajia, joiden lapset eivät edes tapaa toista vanhempaansa, tähän syitä on mm. Ero, kuolema, toisen vanhemman henk.koht. päätökset elämässä, päihteet, lähivanhemman kiusanteko, väkivaltaisuus lapsia kohtaan jne... lista olisi loputon. Kuitenkaan yksinhuoltajuus ei ole aina oma valinta. Se, että minä itse päätän sitoutua puolisooni ja perheeseemme, ei takaa sitä, että puolisoni tekisi saman valinnan. Mistä meistä kukaan tietää, miten asiat ovat 5 tai 10 vuoden kuluttua? Ollaanko edes elossa?

Totta joka sana. Miten voi mennä takuuseen toisen ihmisen sitoutumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ilmiö kuin se, että miehen häipymisestä syytetään naista. Miehen ei tarvitse kantaa mitään vastuuta, silti mies saa nimioikeuden suvulle. Useinhan miehen pakenemisesta nainen saa syyn niskoilleen. Nainen on olevinaan perheenrikkoja.

Ei ihme että te naiset olette niin masentuneita ja uupuneita. Kaikki tehdään itse, mitään ei itselle saada.

Tämä. Oma yksinhuoltajuuteni alkoi lapseni ollessa 3 kk, mies löysi uuden naisen, ei sen jälkeen halunnut olla missään tekemisissä. Elatusmaksut on maksanut ulosoton kautta, nyt aikuisiässä olevaa lastani tavannut suurieleisesti kerran. Olen aina ollut ylpeä äitiydestäni ja lapsestani, enkä ymmärrä tuomitsijoiden ajatusmaailmaa. Yksinhuoltajahan tekee kaiken itse, toimii isänä ja äitinä. Itse olen istunut pk:ssa niin äitien- kuin isänpäivänä, kiikuttanut lasta harrastuksiin, laittanut palkkani riittämään lapsen tarpeisiin, tehnyt kotityöt itse jne. Nyt tyttöni on fiksu, pärjäävä, ja halutulla alalla yliopistossa opiskeleva.

Itse hieman ihmetellen kuuntelen nuorempien työtovereideni väsymystä kun mies on matkoilla, viikonlopun toisen päivän pitkät aamu-unet eivät toteudu, tai vuorovkona lasten viikolla uupumus on ylitsevuotavaa ja vaikuttaa työelämään. En katso alaspäin ketään, mutta tietyntyyppiset naiset, jotka tukeutuvat miehiinsä liikaa (eivät osaa kodin pieniä huoltotöitä, antavat miehen tehdä kaikki talouteen liittyvät asiat, eivät tee mitään päätöksiä itsenäisesti) saavat kulmakarvani kohoamaan.

Ihan on samat kokemukset. Samoin ihmetyksenaiheet. Juuri tuokin, että mies joutuu olemaan päivän-kaksi matkoilla niin äiti uupuu täysin sinä aikana. Eikä saa pitkiä aamuja latte-kahveineen ja naistenlehtineen edes joka toinen viikonloppu! Missä näiden naisten turnauskestävyys on? Suossa?

Vierailija kirjoitti:

Koska yh-lapset ovat tutkitusti alttiimpia mielenterveysongelmille ja päätyvät todennäköisemmin rikolliselle polulle.

Minkä ikäinen sinä olet? Vaikuttaa nyt kovin napakalta nämä asenteet ...

Vierailija kirjoitti:

Se voi tavallaan liittyä siihen, että joku (äiti) on yksin. Toisilla ihmisillä on tarve hyökätä yksin olevan kimppuun.

Se on luonnevika.

Täytyy olla se porukka siinä ympärillä niin saat olla rauhassa. Näin.

Sulta tavallaan puuttuu se puolustaja. Loogista.

Luonnevikaista paskaa piisaa. Ei se lopu.

Joo. Tässä on sama homma kuin kiusaajilla/kiusattavilla.

Ei lopu ei tämä pyöritys koskaan. Ei suomalainen osaa olla avarakatseinen eikä annan toisen elää niinkuin on itse valinnut. Pieleen menee muiden mielestä, jos et täytä normeja. Silloin pitää lähteä hyökkäämään. Näitä noitia on aina.

Tiedän itsekin yyhoona, että esim. taloyhtiön asioissa minua ei kuunnella, vaikka omistan samalla tavalla osakkeeni. JOs vierellä olisi mies, joka sanoisi että näin näin ja näin, niin johan alkaisi tapahtua. Naurettavaa nykyaikana.

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Vierailija kirjoitti:

Koska yh-lapset ovat tutkitusti alttiimpia mielenterveysongelmille ja päätyvät todennäköisemmin rikolliselle polulle.

Totta, mutta koskee lähinnä työttömiä yh-äitejä,joilla ei koulutusta tai matala koulutus . Korkeastikoulutettujen yh äitien lasten ongelmat eivät ole sen yleisempiä kuin muillakaan

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Ne on kyllä pitkälti toiset naiset, jotka yksinhuoltajia dissaa.

Miehiä ei yleensä kiinnosta koko asia, tai sitten ne yrittää ”pelastaa” ja alkaa hyysään ja sääliin tai yrittää tehdä vaikutusta lapsen kautta.

Koska miesyh on sankari, joka ei kohtaa kritiikkiä puhun pelkistä naisyksinhuoltajista. Miehille yksinhuoltajuus on todiste siitä, että miehet ovat naisille tarpeettomia ja parisuhteessa eläville naisille muistutus heidän pelkuruudestaan (lähteä huonosta suhteesta) ja riippuvuudestaan miehestä. Eli kärjistäen: parisuhteessa elävät jotka suhtautuvat yh kielteisesti ovat itse huonossa suhteessa ja heikko itsetuntoisia ja projisoivat omaa epävarmuuttaan siis yh-vihaan.   

Koko Suomi on täynnä ihan todellisia tai keksittyjä (=työ vituttaa) mielenterveyspotilaita.

Yksinhuoltajuus ei liiemmin liity mitenkään tuohon.

Eläköön yksinhuoltajuus ja nimeomaan YKSINHUOLTAJUS eikä mikään hmm-hmm-hmm kaksihuoltajuus, josta ei ole kuin haittaa lapselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Ne on kyllä pitkälti toiset naiset, jotka yksinhuoltajia dissaa.

Miehiä ei yleensä kiinnosta koko asia, tai sitten ne yrittää ”pelastaa” ja alkaa hyysään ja sääliin tai yrittää tehdä vaikutusta lapsen kautta.

Hyysääminen ja "pelastaminen" on alistamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Ne on kyllä pitkälti toiset naiset, jotka yksinhuoltajia dissaa.

Miehiä ei yleensä kiinnosta koko asia, tai sitten ne yrittää ”pelastaa” ja alkaa hyysään ja sääliin tai yrittää tehdä vaikutusta lapsen kautta.

Kyllä näin on, että yksinhuoltajien dissaajat ovat juuri näitä toisia naisia, jotka ilmeisesti kokevat yksinhuoltajan uhkana itselleen.

Hämmästytti ja nauratti tuossa aikoinaan, kun tulin hyvin toimeen lapseni futisvalmentajan (mieshenkilö) kanssa, juteltiin ja naureskeltiin, oltiin siis samantyyppisiä. Mies oli hauska tyyppi, mutta en etsinyt seuraa itselleni. Hoidin vain futisporukan muita asioita. Eipä aikaakaan, kun miehen vaimo tuli parina seuraavana kertana kädet puuskassa seuraamaan futisharkkoja, joissa ei muuten käynyt lainkaan.

Samalta naiselta, jonka siis opin tuntemaan tätä kautta, kysyin kerran voisiko lapseni tulla tunniksi heille, itsellä oli labratutkimus edessä. Ei ottanut. Sanoi olevansa puusilmä ja tylsä tyyppi. Otin lapseni mukaani enkä enää koskaan kysellyt häneltä mitään. Hän sen sijaan sai minulta apua erään sairauden hoidossa, annoin vinkin ihan tosiaankin hyvän hyvyyttäni. Myöhemmin nähdessämme hän jopa osasi kiittää minua.

Hänen asenteensa minua kohtaan muuttui, kun lapseni vaihtoikin toiseen seuraan. En ole tavannut oikeastaan tämän jälkeen kuin kerran ohimennen kaupassa mitä kuuluu -meinigissä.

Minä ihmettelen osittain sitä, että vieläkin yksinhuoltaäideistä tunnutaan ajattelevan , että sehän nyt vaan on jalat levällään kaikille, jotka lähestyvät. Kuin seksi olisi elämän pääasia ja sitä kautta lunastaisi lipun onneen ja saisi maailman polvilleen edessään?

Mikä kummallisinta, oma äitini alkoi vittuilla yksinhuoltajuudestani. Mieheni kuoli. Äitini mielestä minä "ratsastin" yksinhuoltajuudellani. En osaa sanoa mistä puhui, itse en todellakaan sen surun keskellä osannut antaa siihen aihetta. Eräs sisarukseni jolla oli samanikäinen lapsi kuin itselläni, oli kuulemma äidin mielestä myös yksinhuoltaja silloin kun miehensä oli joskus työmatkalla muutaman päivän.

Kun lapset kasvoivat aikuisiksi, katkaisin suhteet äitiini, joka jatkoi samalla linjalla edelleen. Lapsilleni olen selittänyt asioita, kun tulivat aikuisiksi. Sanoin että pitäkää ihmeessä yhteyttä häneen, jos haluatte. Ette tarvitse minun lupaani siihen. Joskus soittavat ja menevät käymään. Olen heille sanonut, että en halua heidän puhuvan minun kuulumisistani yhtään mitään. Itsekään en kysy mitä hänelle kuuluu. Ei enää kiinnosta, vaikka kaikkeni aikoinaan yritin hänen kanssaan.

Tämä ei siis ole yhtäkkinen päätös, tämä välien katkaiseminen. Hän kiusasi minua jatkuvasti, milloin mitenkin. Oli tehnyt samaa lapsuudestani asti. Mittani täyttyi, kun venytin sitä lasteni vuoksi pidempään kuin hän olisi ansainnut. 

Eikä auttanut minua kuin pari kertaa, jolloin silloin vielä elossa ollut isäni sanoi painavan sanansa. Eivät päässeet minun lapseni mummolaan yöksi niin kuin muut lapsenlapset. Minusta tuo oli julmaa, mutta silloin kun lapset hänet näkivät, he iloitsivat. Siksi jatkoin. Äitini ei ollut inhottava heille kuitenkaan, vaikka minulle oli.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen osittain sitä, että vieläkin yksinhuoltaäideistä tunnutaan ajattelevan , että sehän nyt vaan on jalat levällään kaikille, jotka lähestyvät. Kuin seksi olisi elämän pääasia ja sitä kautta lunastaisi lipun onneen ja saisi maailman polvilleen edessään?

Mua ihmetyttää MYÖS tälläset kommentit. Mitä yh:n tai sen puoleen KENENKÄÄN seksielämä muille kuuluu? Vaikka ois joka viikonloppu eri seksikumppani, mitä sitten? Pääasia, et lapsilla hyvä olla. Tosin yh:lla usein ei vapaa-aikaakaan liiaks ole, mutta teoriassa, seksielämä ei tee kenestäkään huonoa.