Miksi yh-äitejä ei arvosteta? Vaikka yksinhuoltajuus ei olisi oma valinta. Mikä autuus naimisissa olo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Ne on kyllä pitkälti toiset naiset, jotka yksinhuoltajia dissaa.

Miehiä ei yleensä kiinnosta koko asia, tai sitten ne yrittää ”pelastaa” ja alkaa hyysään ja sääliin tai yrittää tehdä vaikutusta lapsen kautta.

Hyysääminen ja "pelastaminen" on alistamista. 

Ahaa, no en ole kokenut sitä sellaisena.

Minulla ei ole tarvetta olla mikään korostetun itsenäinen eikä yksin pärjääminen kiinnosta, vaikka yh olenkin.

Parin lapsen kanssa on aika vaikea lähteä jallittamaan uutta miestä. Mistä olisi pitänyt? Lähikuppilasta? Duunipaikalta jotain varattua äijää?

Eräs ystäväni kerran kysyi (on vieläkin ystäväni), miten hoidan seksiasiat. Hän on hyvin seksuaalinen tyyppi itse. En vastannut mitään, vaihdoin puheenaihetta. Kysyi toisenkin kerran samassa keskustelussa, mutta en vain vastannut kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Ne on kyllä pitkälti toiset naiset, jotka yksinhuoltajia dissaa.

Miehiä ei yleensä kiinnosta koko asia, tai sitten ne yrittää ”pelastaa” ja alkaa hyysään ja sääliin tai yrittää tehdä vaikutusta lapsen kautta.

Hyysääminen ja "pelastaminen" on alistamista. 

Ahaa, no en ole kokenut sitä sellaisena.

Minulla ei ole tarvetta olla mikään korostetun itsenäinen eikä yksin pärjääminen kiinnosta, vaikka yh olenkin.

Ulkopuolisten oletus, että ei pärjää ja tarvii hyysäämistä ja sääliä = alistamista. Eri asia jos itse pyytää apua tai jos läheiset ihmiset sitä tarjoaa. 

Naimisissa olossa ein ole mitään erityistä autuutta.

Yksinhuoltajia ei arvosteta, koska ei epäarvostajilla mitään käsitystä siitä, mitä ei arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen osittain sitä, että vieläkin yksinhuoltaäideistä tunnutaan ajattelevan , että sehän nyt vaan on jalat levällään kaikille, jotka lähestyvät. Kuin seksi olisi elämän pääasia ja sitä kautta lunastaisi lipun onneen ja saisi maailman polvilleen edessään?

Ns. yläpeukku.

Jos nyt suoraan sanotaan, kaikki ääliöt kuvittelevat meidän yksinhuoltajien olevan ns. helppoja tapauksia, jalat levällään olevia, vain lapsilisien takia lisää rahaa ja lapsia saavia ja siihen tukeutuvia työttömiä ihmisiä.

Parisuhdemarkkinoilla syy on hyvinkin yksinkertainen. Et ole se kumppanin tärkein henkilö siinä suhteessa ja aina on se kolmaspyörä tai neljäs, viideskin. Luonnollisesti oma yhteinen lapsi on se tärkein molemmille mikä menee etusijalle. Sekä syy on taloudellinenkin, vaikka se mamma selittää, että maksaa lapsensa elämisen, niin ruvetaanko sille tekemään omaa makaronilaatikkoa minkä mamma itse on omista pennosistaan maksanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Ne on kyllä pitkälti toiset naiset, jotka yksinhuoltajia dissaa.

Miehiä ei yleensä kiinnosta koko asia, tai sitten ne yrittää ”pelastaa” ja alkaa hyysään ja sääliin tai yrittää tehdä vaikutusta lapsen kautta.

Hyysääminen ja "pelastaminen" on alistamista. 

Ahaa, no en ole kokenut sitä sellaisena.

Minulla ei ole tarvetta olla mikään korostetun itsenäinen eikä yksin pärjääminen kiinnosta, vaikka yh olenkin.

Ulkopuolisten oletus, että ei pärjää ja tarvii hyysäämistä ja sääliä = alistamista. Eri asia jos itse pyytää apua tai jos läheiset ihmiset sitä tarjoaa. 

Oh no, olen tietämättäni ollut true alistaja!

Olen availlut ovia vanhuksille ja ojentanut kaupan ylähyllyltä tavaroita ihmisille heidän itse sitä pyytämättä.

Olen kantanut vanhusten ostoksia, tuppautunut avuksi ja itse kysynyt voinko auttaa, eli he eivät ehkä kehdanneet kieltäytyä ja alistuivat vain kohtaloonsa säälittävinä avun tarvitsijoina!

Olen tarjoutunut hoitamaan uusien tuttavuuksien lapsia kun olen saanut tietää, että perheen mies on paljon työreissuilla tai isää ei ole, on monta pientä jne.

Pikkulapsiperheeseen mennessäni olen usein tarjoutunut avuksi ja siivonnut, leiponut tms.

Tässä nyt ekat mitä tulee mieleen, mutta olen siis ollut alistava hyysääjä ja auttanut ihmisiä joiden olen olettanut sitä kaipaavan, vaikka he eivät olisi olleet läheisiä tai itse apua pyytäneet...:/

Paha homma kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Ne on kyllä pitkälti toiset naiset, jotka yksinhuoltajia dissaa.

Miehiä ei yleensä kiinnosta koko asia, tai sitten ne yrittää ”pelastaa” ja alkaa hyysään ja sääliin tai yrittää tehdä vaikutusta lapsen kautta.

Hyysääminen ja "pelastaminen" on alistamista. 

Ahaa, no en ole kokenut sitä sellaisena.

Minulla ei ole tarvetta olla mikään korostetun itsenäinen eikä yksin pärjääminen kiinnosta, vaikka yh olenkin.

Ulkopuolisten oletus, että ei pärjää ja tarvii hyysäämistä ja sääliä = alistamista. Eri asia jos itse pyytää apua tai jos läheiset ihmiset sitä tarjoaa. 

Oh no, olen tietämättäni ollut true alistaja!

Olen availlut ovia vanhuksille ja ojentanut kaupan ylähyllyltä tavaroita ihmisille heidän itse sitä pyytämättä.

Olen kantanut vanhusten ostoksia, tuppautunut avuksi ja itse kysynyt voinko auttaa, eli he eivät ehkä kehdanneet kieltäytyä ja alistuivat vain kohtaloonsa säälittävinä avun tarvitsijoina!

Olen tarjoutunut hoitamaan uusien tuttavuuksien lapsia kun olen saanut tietää, että perheen mies on paljon työreissuilla tai isää ei ole, on monta pientä jne.

Pikkulapsiperheeseen mennessäni olen usein tarjoutunut avuksi ja siivonnut, leiponut tms.

Tässä nyt ekat mitä tulee mieleen, mutta olen siis ollut alistava hyysääjä ja auttanut ihmisiä joiden olen olettanut sitä kaipaavan, vaikka he eivät olisi olleet läheisiä tai itse apua pyytäneet...:/

Paha homma kyllä.

Nyt tuntuu siltä et tahallaan haluttu ymmärtää väärin ja saivarrella. Sääliminen on vallan käytön väline. Avun tarjoaminen silloin kun se avunsaajalle sopii eikä ole holhoavaa tai alentavaa, on ihan eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh on osoitus huonosta harkintakyvystä.

Juuri näin. Lisäksi lähes kaikki yh:t hyppäävät liian helposti sänkyyn ventovieraiden kanssa, joten tautiriski paljon suurempi kuin normaalilla naisella. Ja kaiikihan tietävät, millainen turn off on mies, jolla on lapsi, niin miksi kenenkään miehen pitäisi hyväksyä yh kakaroineen.

Mitäs väliä sillä tautiriskillä on, kun "normaali nainen" harrastaa seksiä toki vain aviomiehensä kanssa? Ja se aviomies vain vaimonsa kanssa, eikö? Eli vapaat miehet eivät edes voi harrastaa seksiä muiden kuin saastaisten taitipesäke-yyhoiden kanssa, oli riski mikä tahansa. Onneksi ne vapaat miehet ovat ihan samanlaisia eli hyppäävät liian helposti sänkyyn ventovieraiden kanssa, vai mitä? Koska olisi typerää, todella typerää, syyllistää vain naisia seksistä, eikö vain?

Todellisuudessahan ne aviomiehet on aika paljon kärttämässä seksiä "helpoilta" yh-äideiltä, jotka laillani eivät todellakaan avaa reisiään moisille kuvotuksille. Kiitän luojaani, etten joudu samaisten kusipääukkojen kanssa elämään valeavioliitossa, jossa välttämättä en edes tietäisi miehen "harrastuksista".

Mutta sinähän olet provo, etkö olekin? Tuon tason tyhmyyttä minun olisi vaikea ymmärtää tai hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen osittain sitä, että vieläkin yksinhuoltaäideistä tunnutaan ajattelevan , että sehän nyt vaan on jalat levällään kaikille, jotka lähestyvät. Kuin seksi olisi elämän pääasia ja sitä kautta lunastaisi lipun onneen ja saisi maailman polvilleen edessään?

Ns. yläpeukku.

Jos nyt suoraan sanotaan, kaikki ääliöt kuvittelevat meidän yksinhuoltajien olevan ns. helppoja tapauksia, jalat levällään olevia, vain lapsilisien takia lisää rahaa ja lapsia saavia ja siihen tukeutuvia työttömiä ihmisiä.

Totta. Aloitin juuri uudessa työpaikassa. Eräs vanhempi täti kysyi inhon ilme kasvoillaan, kuinka monta lasta minulla, kun selvisi etten ole naimisissa.

Yksinhuoltajuus ei todellakaan ole mikään meriitti. Ei vaikka yh:t näin haluavat ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen osittain sitä, että vieläkin yksinhuoltaäideistä tunnutaan ajattelevan , että sehän nyt vaan on jalat levällään kaikille, jotka lähestyvät. Kuin seksi olisi elämän pääasia ja sitä kautta lunastaisi lipun onneen ja saisi maailman polvilleen edessään?

Ns. yläpeukku.

Jos nyt suoraan sanotaan, kaikki ääliöt kuvittelevat meidän yksinhuoltajien olevan ns. helppoja tapauksia, jalat levällään olevia, vain lapsilisien takia lisää rahaa ja lapsia saavia ja siihen tukeutuvia työttömiä ihmisiä.

Totta. Aloitin juuri uudessa työpaikassa. Eräs vanhempi täti kysyi inhon ilme kasvoillaan, kuinka monta lasta minulla, kun selvisi etten ole naimisissa.

Näin, että halusi kysellä paljon muutakin, mutta laitoin suuni kiinni. Oikea yksäreiden dissaaja numero 1. Itsellään ei nimittäin ole yhtäkään lasta.

Synnytäänkö yksihuoltajiksikin? Samalla tavoin kuin homoiksi ja trassukupuolisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, et yksinhuoltajien dissaaminen on patriarkaatin alistusyritys.  Yksinhuoltajuus nähdään uhkana heteromiehelle. Jos yh:lla on hyvä asema yhteiskunnassa, erot huonoista suhteista tulee lisääntymään ja miesten (taloudellinen) valta heikkenee. Tämä on todettu mm. USA:ssa, jossa eräässä osavaltiossa toteutettu perustulokokeilu sai avioerot kasvuun, kun väkivaltasissa ja muuten huonoissa liitoissa eläneet naiset eivät enää olleetkaan taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Kokeilu lopetettiin, koska eihän avioerojen lisääntyminen mitenkään voi olla hyvä asia, vaikka ne liitot olis ollu millasia.  

Ne on kyllä pitkälti toiset naiset, jotka yksinhuoltajia dissaa.

Miehiä ei yleensä kiinnosta koko asia, tai sitten ne yrittää ”pelastaa” ja alkaa hyysään ja sääliin tai yrittää tehdä vaikutusta lapsen kautta.

Hyysääminen ja "pelastaminen" on alistamista. 

Ahaa, no en ole kokenut sitä sellaisena.

Minulla ei ole tarvetta olla mikään korostetun itsenäinen eikä yksin pärjääminen kiinnosta, vaikka yh olenkin.

Ulkopuolisten oletus, että ei pärjää ja tarvii hyysäämistä ja sääliä = alistamista. Eri asia jos itse pyytää apua tai jos läheiset ihmiset sitä tarjoaa. 

Oh no, olen tietämättäni ollut true alistaja!

Olen availlut ovia vanhuksille ja ojentanut kaupan ylähyllyltä tavaroita ihmisille heidän itse sitä pyytämättä.

Olen kantanut vanhusten ostoksia, tuppautunut avuksi ja itse kysynyt voinko auttaa, eli he eivät ehkä kehdanneet kieltäytyä ja alistuivat vain kohtaloonsa säälittävinä avun tarvitsijoina!

Olen tarjoutunut hoitamaan uusien tuttavuuksien lapsia kun olen saanut tietää, että perheen mies on paljon työreissuilla tai isää ei ole, on monta pientä jne.

Pikkulapsiperheeseen mennessäni olen usein tarjoutunut avuksi ja siivonnut, leiponut tms.

Tässä nyt ekat mitä tulee mieleen, mutta olen siis ollut alistava hyysääjä ja auttanut ihmisiä joiden olen olettanut sitä kaipaavan, vaikka he eivät olisi olleet läheisiä tai itse apua pyytäneet...:/

Paha homma kyllä.

Oletko yksinkertainen, vai esitätkö vaan?

Vierailija kirjoitti:

Synnytäänkö yksihuoltajiksikin? Samalla tavoin kuin homoiksi ja trassukupuolisiksi?

Osittain näin. Eroaminen, ja siten yksinhuoltajuus, on opittu malli. Jos on kasvanut rikkinäisessä perheessä, todennäköisyys oman perheen rikoontumiseen kasvaa huomattavasti.

En minä ainakaan tykkää olla naamiaisissa. Kummallista muuksi tekeytymistä kuin oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus ei todellakaan ole mikään meriitti. Ei vaikka yh:t näin haluavat ajatella.

Perustelehan tuo. Miksi  yyhoot haluaisivat saada kruunun päähänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytäänkö yksihuoltajiksikin? Samalla tavoin kuin homoiksi ja trassukupuolisiksi?

Osittain näin. Eroaminen, ja siten yksinhuoltajuus, on opittu malli. Jos on kasvanut rikkinäisessä perheessä, todennäköisyys oman perheen rikoontumiseen kasvaa huomattavasti.

Opittu malli tai taipumus? Itselläni oli ehjä lapsuudenperhe, mutta yksäriksi jäin, kun mies kuoli. Poikkeus vahvistaa säännön, Einstein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytäänkö yksihuoltajiksikin? Samalla tavoin kuin homoiksi ja trassukupuolisiksi?

Osittain näin. Eroaminen, ja siten yksinhuoltajuus, on opittu malli. Jos on kasvanut rikkinäisessä perheessä, todennäköisyys oman perheen rikoontumiseen kasvaa huomattavasti.

On myös melko yleistä, että se yh.n 16v saanut lapsi saa myös itsekkin 16v lapsen ja näin ollen sama kehä jatkuu. Yhteistä tuppaa olemaan "kova elämäm kolu" eli koulut menee molemmilla ihan päin persettä ja lapsen saanti pilaa sen että eipä missään yliopistossa olla parikymppisenä.

Oma äitini oli 23 minut 2. lapsena synnytettyänsä, itse synnytin 35-vuotiaana ensimmäisen lapsen. Alle 40-kymppisenä jäin yksinhuoltajaksi. Mieheni oli filosofian maisteri maantieteen laitokselta, itse olen pelkkä ylioppilas. Lapsista toinen yliopistossa, toinen ammattikorkeassa tällä hetkellä.

Epäilen hieman tuota kovaa elämän koulua ... minulla ei ole valittamista.