Mies viikonloppuna töissä vaikka kerroin olevani väsynyt ja tarvitsevani lepoa?

Voi hemmetti, mies yrittää pitää perhettä pystyssä ja maksaa velat pois ja muija vänisee himassa. :D Okei, millä ne velat sitten maksetaan? Äidinmaitoako ajattelit alkaa myymään vai mitä?

Siis vain YKSI lapsi?

Kuinka ihmeessä sellainen äiti pärjää, jolla on kaksi omaa alle kouluikäistä, kaksi hoitolasta ja vielä omakotitalon piha hoidettavana.

Tunnen tällaisen, enkä ole koskaan kuullut hänen valittavan, ettei jaksa.

Mitä auttaa että naapurin muija on jaksanut sitä ja tätä ja lapsia viisi. Jos oma vaimo ei jaksa niin se on vaan fakta, voi olla synnytyksen jälkeinen masennus tai univaikeuksia ollut aina tai jotain. Ei ihmistä jätetä pulaan jos se ei pysty juuri tähän asiaan. Naapurin muijasta ei sitten ole johonkin muuhun. Ja jos haluaa erilaisen naisen niin olisi sitten ottanut sellaisen.

Olennaista olisi että miten ap jaksaisi. Miehestä ei näytä olevan apuja. Sukulaiset? Ystävät? Kaupungin sosiaalitoimi, kodinhoitajat? Seurakunnan diakonia? MLL? Lapsenvahti?

Ja neuvola, synnytyksen jälkeinen masennus?

Hassua lukea näitä juttuja elintasosta ja sen romahtamisesta kun ap oli pyytänyt miestään jäämään yhdeksi viikonlopuksi kotiin. Vauvalla joku tilapäinen vaihe, ehkä eroahdistusta tai jotain ja ap väsynyt kun ei saa nukuttua. Siis yden ylitöviikonlopun väliinjättäminen ei vuosiansioissa ja lainanlyhentämisessä ole mitenkään merkittävä. Ja voihan sitä sitten vastaavasti tehdä jonkun toisen viikonlopun töitä, minkä oli alunperin ajatellut olla töissä.

Neuvolan perhetyö voisi olla taho johon ap voisi olla yhteydessä. Sieltä saattaa irrota kotipalvelua muutama tunti viikossa, jotta voisi ottaa päiväunet tai pääsisi yksinään lenkille tai jotain mitä haluaa tehdä. Ei tsrvi soittaa neuvolan tädille, vaan voi ottaa suoraa yhteyttä perhetyöntekijään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap lähti "kerrankin illalla kaverin kanssa ulos", jos tarvitsee lepoa? Ja kai ne miehen tienaamat rahat kelpaa ap:lle? Jos on oikeasti paniikkikohtauksia, eikö niihin ole lääkitystä?

Johan se AP sen perusteli, miksi lähti kaverinsa kanssa illalla ulos kävelemään ja juttelemaan! Lukisit nämä viestit ennen kuin kommentoit.

Turha toivo. Kaikkein tyypillisintä vauvapalstakäytöstä on se, ettei avausta lueta, vaan heitetään joku töykeä tai tyhmä pikakommentti yhtään ajattelematta. Tai sitten aletaan valittaa omaa elämäntilannetta, oli sillä yhtymäkohtia ap:n kuvaukseen tai ei. 

Tässäkin ketjussa "ulkona ystävän kanssa" tulkittiin välittömästi baariin menoksi, vaikka ap tarkensi moneen kertaan, että olivat kävelyllä. Puhuttiin koko ajan myös miehen vuorotyöstä, vaikka ap tarkensi, että kyse ei ollut siitä, vaan miehen vkl-työstä saamista hyvistä korvauksista. 

Vielä tuosta ulkoilusta ystävän kanssa. Avauksessa ap kertoi, että mies oli viestitellyt ap:lle, että tämän pitäisi jo tulla kotiin. Ulkona syöminen tai baarissa istuskelu voi kestää tunteja, mutta kuinka kauan kestää ystävättärien kävelyretki valoisassa kesäillassa? Tunnin, kaksi? Aika outoa alkaa huhuilla perään … 

67

Tää on taas näitä että miehen rahat kyllä kelpaa, mutta ne pitäisi tienata töitä tekemättä. Kun sinä olet poissa töistä, niin miehen pitää vastaavasti tehdä enemmän, varsinkin kun lapsesta on ylimääräisiä kuluja. Tämä pitäisi olla aika helposti ymmärrettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Kannataa myös miesten ottaa huomioon, että omiin lapsiinsa jää tutustuminen vajaaksi, jos elintaso on teille se tärkein motiivi olla lähestulkoon aina töissä. En usko että kaikille naisille se olisi kaikista tärkeintä.

Itse en omaa isääni tunne vieläkään, kun lapsuudessani oli aina töissä, ylitöissä tai jotai muuta tekemässä.

Jotenka, tuskin menen edes hautajaisiin aikanaan, en koe tarpeelliseksi kun en ihmistä oikein edes tunne. Äidin hautajaisiin kyllä menen, koska hän kuitenkin pyrki hoitamaan meitä ja kyseli kuulumisia, vaikka hänelläkin olisi töissä ollessaan ollut kiirettä.

Ja kyllä, elintaso oli kohtuullisen hyvä, mutta rakkautta isä ei osannut/halunnut antaa.

Eli huolehtikaa, että ehditte töiden teon ohella antaa aikaa lapsillenne ja vaimollenne.

Olisihan se tosi kiva tehdä lasten kanssa kaikenlaista kaikki päivät, jos joku antaisi rahaa. Mutta kun ei anna, niin töissäkin pitää käydä. Ja olisi tosi kiva itse määrätä paljonko tekee töitä, missä tekee ja mitä tekee, mutta kun ei voi, niin pitää tehdä silloin kun töitä on tarjolla, siellä missä niitä on ja sitä mitä on tarjolla.

Voi tietysti olla vaikea kuvitella tällaista tilannetta, jos on siinä asemassa että voi itse sanella kaiken, mutta suurin osa ihmisistä on siinä tilanteessa että pitää ottaa vastaan sitä mitä on tarjolla. Ja monet miehet uhrautuvat ylitöihin, että lapsien äiti voisi halutessaan olla kotona pidempään ilman että perheen elintaso merkittävästi laskisi.

Vierailija kirjoitti:

Siis vain YKSI lapsi?

Kuinka ihmeessä sellainen äiti pärjää, jolla on kaksi omaa alle kouluikäistä, kaksi hoitolasta ja vielä omakotitalon piha hoidettavana.

Tunnen tällaisen, enkä ole koskaan kuullut hänen valittavan, ettei jaksa.

Mitä väliä? Keskustelu käsittelee ap:ta ja hänen perhettään. Aloita oma keskustelu jos haluat pohtia tuttavasi jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas näitä että miehen rahat kyllä kelpaa, mutta ne pitäisi tienata töitä tekemättä. Kun sinä olet poissa töistä, niin miehen pitää vastaavasti tehdä enemmän, varsinkin kun lapsesta on ylimääräisiä kuluja. Tämä pitäisi olla aika helposti ymmärrettävissä.

Olen ollut itse ainakin töissä jatkuvasti 20-vuotiaasta ja ihan hyväpalkkaisessa vakituisessa työssä 24-vuotiaasta asti, silloin meidän eka omakotitalo valmistui ja esikoinen syntyi.

Sain ihan hyvää äitiyspäivärahaa + lapsilisä tuli minun tililleni, maksoin kaikki ne kulut mitkä perheessä aikaisemminkin (omistani tingin mutta kun en käynyt töissäkään, ei ollut niin menojakaan) ja menin heti töihin kun lapsi oli 9 kk eli palkatonta en pitänyt. Lapsi valvotti öisin ja olin väsynyt mutta sain kuitenkin töissä juoda rauhassa kahvini, käydä lounaalla, vessassa, keskustella aikuisten kanssa. Se on ihan huisi henkireikä ja taas kotona jaksaa. Jos minun olisi pitänyt valita kotiäitiys vai töitä 7/7 ei olisi ollut kahta kysymystä - olisin valinnut työn. Sitten olisi vielä voinut patsastella marttyyrin kruunu hiuksilla, että pakko painaa pitkää päivää, että saa ukolle ja lapsille leipää - on tää niin rankkaa mutta minkäs teet. Naapurit ois kilvan kehuneet, että on se Virtasen rouva vaan niin hyvä äiti.

115 jatkaa:

Kerran menin töihin pää täynnä paplareita, olin vienyt lapsen päiväkotiin samoissa vermeissä ja menin junaan, siellä vasta tajusin tilanteen kun ehdin istua alas ja nojauduin tuoliin. Ne jäi päähän kun olin aamulla mennyt paplarit päässä lumitöihin ja sitten vaan käväisin sisällä, nappasin muksuille haalarit päälle ja ulos katsomatta enää siinä välissä peiliin. Olen mennyt töihin myös nuttu sekä nurinpäin ja vielä väärinpäin, eri parin kengissä (molemmat kyllä mustat avokkaat mutta erilainen korko ja malli). Mitä pienistä, kotona oli aina se härdelli. Töissä todellakin lepo!