Mies viikonloppuna töissä vaikka kerroin olevani väsynyt ja tarvitsevani lepoa?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti et käy töissä ja mies elättää perheen? Turha napista sitten.

Niinpä, jostakin raha on revittävä, kun ap notkuu lapsen kans kotona.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi, joka juuri oppinut liikkumaan paikasta a paikkaan b. Herää sata kertaa yöllä ja mikään ei ikinä ole hyvin, enää ei edes sylissä..joku tähän ikään liittyvä vaihe.

Olen ollut viime viikon aivan poikki ja väsymyksen takia saan helposti paniikkikohtauksia ja muita psyykkisiä oireita. Minulla ei ole myöskään aikuista seuraa saatavilla vaan päivät notkutaan kotona vauvan ja koirien kanssa, mies tulee kotiin niin ei edes halua viettää aikaa.

Eilen ilmoitin, että olen niin väsynyt että haluaisin että hän auttaisi huomenna kotona, eikä menisi töihin, että pitäisin mielenterveyteni mielummin kuin saisimme sen uhalla rahaa.

Lähdin illalla kerrankin ystäväni kanssa ulos, kunnes mieheltä tulee viesti ”menen nukkumaan kun huomenna töitä, onhan sulla avain ja tuu ajoissa kotiin että ehdit nukkua ?”. Sanoin, että en edelleenkään jaksa olla yksin kotona. Ei välittänyt.

Oli nyt aamulla lähtenyt töihin. Alkaa vähän vituttamaan kun mies on kuukaudesta vähintään 3vklp töissä, eli aina kun töitä on.

No hän kyllä tekee töitä ihan perheen takia, ei se muuten jaksaisi. Ei siis todellakaan olla mitään rikkaita ja kyse ei ole siitä että hän rakastaisi työtään. K

Alkaa tuntumaan, että minun jaksamisella ei ole mitään väliä, tottakai arvostan kun mies jaksaa olla töissä mutta mun mielestä on törkeää lähteä töihin viikonloppuna ja viedä myös minulta mahdollisuus lepoon, kun tietää että väsymys aiheuttaa minulle oikeasti oireita.

Olet oikeassa: Sun jaksamisella ei ole miehelle merkitystä. Se on mieluummin töissä kuin kotona teidän kanssa, koska se muksu rasittaa sitäkin. Tuollainen se miehesi oikeasti on.Ei  vissiin kohdellu sua noin ennen vauvan tuloa.

Mies ei palaa entiselleen joten älä  tee enempää lapsia. Miesten empatiakyky on kovin vajavainen.

Siis mitä?? Ei se lapsi rasita sitä, se viettää pyytämättä päivät sen kanssa aikaa ja leikkii jatkuvasti. Tekee töitä ettei aina tarvitsisi laskea mihin riittää raha ja mihin ei, laskuja myöden. Tein ehkä vääränlaisen kuvan hänestä, ei hän todellakaan jaksaisi mennä aamu 6 aina töihin vain koska ei halua meidän kanssa olla, vaan siksi että saataisiin rahaa maksaa velkoja pois.

No eikö tuo nyt ole ihan selvää miksi hän niitä ylitöitä tekee. Teidän kaikkien takia että ette olisi veloissa. Saattaa itse olla surullinen kun ei perheen kansaa voi viettää niin paljon aikaa kuin haluaisi.

Niinpä. Aikoinani minä tein päivätyön lisäksi sivutyötä sekä rakensin, kun vaimo oli lasten kanssa kotona. Olisin vaihtanut osia koska tahansa.

Vaimo kuitenkin kohtuullisen hyvin ymmärsi, että yhteistä elämää tässä luodaan ja nyt on kohtuullisen rankkaa.

Niitä on myös paljon naisia, jotka olettavat, että elintason pitää olla kunnossa, paikat tiptop ja paljon laatuaikaa puolison kanssa. Valitettavasti tuo yhtälö ei ole normikulkijalle mahdollinen. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja vuorokausia viikossa seitsemän.

Erityisen paljon on tapauksia, jossa mies puskee töitä arkisin, illat ja viikonloput rakentaa sitä vaimon unelmataloa ja sitten vaimo hakee eroa, kun ei ole tarpeeksi sitä yhteistä laatuaikaa.

Ap:n tapauksessa mies puskee ylitöitä tienatakseen perheelleen hyvän elintason. Tuo ponnistelu tulee näkymään pitkässä juoksussa, eli vaikuttaa elintasoon lopun ikää korkoa korolle periaatteella. Jos tämä ei ap:lle kelpaa, niin sitten valitaan laatuaika kaurapuuroa syöden ja mietitään mihin rahat riittävät. Ei siinä mitään, mutta sitten ei saa valittaa persaukisuutta.

Elämä on hieman pitkäaikaisempi projekti kuin lasten pikkulapsiaika. Se projekti kestää ainakin... no koko elämän. Siihen sisältyy kaikenlaisia jaksoja. Niillä rankoilla jaksoilla rakennetaan pohjaa myöhemmälle. Asioita ei voi tarkastella päivän, viikon tai edes vuoden aikajänteellä.

Liian rankoilla jaksoilla viedään pohja kaikelta muulta mitä on rakennettu. Jos puolison ajaa jaksamisen äärirajoille, siitä tulee joko ero tai ikuinen kauna ja välien kylmeneminen.

Totta, pikkulapsiaika on lyhyt. Siksi pitäisi siksi lyhyeksi, todella rankaksi ajaksi laittaa muu kunnianhimo ja tavoitteet hetkeksi lepäämään, ja selvitä siitä yhdessä. Rahan keruulle ja uraputkelle on taas aikaa kun siitä on selvitty hengissä.

Tiedoksi, hyvin moni liitto kariutuu myös talonrakennusprojektiin, erityisesti jos pieniä lapsia. Suhde on vedetty liian tiukille. Mutta ilman talonrakennustakin moni liitto kärsii ikuiset arvet vauva-ajasta, jos äiti on jätetty selviämään yksin ajatellen että se on naisten hommia ja tulee heiltä luontojaan.

-mäyräkoiran ex

On nuo apn. Vaatimukset miestä kohtaankin melkoiset. Pitää haalia rahaa, kun on velkaa ja elämä maksaa, pitää hoitaa lasta ja auttaa kotona. Tämän päälle vielä pitää toimia apn. Henkilökohtaisena seuraneitinä, kun apn. Pää ei kestä yksinoloa, eikä osaa hommata itselleen inspiroivaa seuraa/ tekemistä. Kasva ap. Aikuiseksi, kun olet jo äirikin ja ota itsekkin vastuuta elämästäsi. Mies hoitaa jo aika paljon, jos pitää teidän velat hallinnassa. Mielummin hänkin olisi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksoit käydä illalla ulkona jos olit niin väsynyt? Eikö tuon ajan olisi voinut käyttää nukkumiseen, mies kun kuitenkin oli lapsen kanssa kotona?

Ap kertoi, että on kaiket päivät yksin kotona lapsen ja koirien kanssa, ilman aikuista seuraa (kts. avaus). Myös aikuinen seura ilman lasta, muiden ihmisten näkeminen, kodin seinien ulkopuolelle meneminen on tärkeää ja virkistävää. Vaihtelun puute väsyttää henkisesti siinä missä yövalvomiset fyysisesti. 

Ap:n ongelmaan en oikein keksi mitään ratkaisua … Ainakin ap:n pitäisi saada arkeensa enemmän vaihtelua, enemmän aikuiskontakteja, ettei hän aivan ryydy. Hänen pitäisi myös päästä olemaan yksin (= ilman lasta) aina välillä, joten tukiverkot kehiin. 

Ja miehen pitää tietysti muuttaa tapojaan, mutta miten se onnistuisi? 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa, tosin jos mies olisi ollut illalla kotona, olisin painunut ajoissa nukkumaan ja nukkunut univelkaa pois. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä radalle.

Etkö voisi pyytää jotain ystävääsi (esim. se jonka kanssa eilen olit ulkona) seuraksi kotiin? Tai jotain muuta apua? Onko mummoa kummia siskoa, joka voisi katsoa vauvaa tai viedä vaunuissa ulos? Naapuri? Pyydä apua ajoissa, mulla tuo tilanne johti avioeroon. Mies oli yksityisyrittäjä, joka ei ollut iltaisinkaan koskaan kotona, ei viikonloppuna, ei jouluna eikä juhannuksena. Olin niin poikki etten nähnyt muuta ulospääsyä.

Itse ainakin mieluusti auttaisin.

Hyvä syyllistää jostain ulkonakäymisestä kun mies kuitenkin hilluu jatkuvasti kodin ulkopuolella ja äitinä tarvitsee muutakin kuin ne lapset ja kotiseinät. Suurin osa tostakin väsymyksestä on puhtaasti kans henkistä, ja fiksu mies olisi antanut tilaa liikkua. Musta on äärimmäisen paha syyllistää äitiä lisää, kun mies ei osallistu perheen arkeen eikä ota onkeensa hellävaraisia pyyntöjä. 

Mä olisin jopa niin radikaali, että tekisin itsestäni lasun. 

Olen tosiaan ollut vastaavassa tilanteessa. 

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksoit käydä illalla ulkona jos olit niin väsynyt? Eikö tuon ajan olisi voinut käyttää nukkumiseen, mies kun kuitenkin oli lapsen kanssa kotona?

Ap kertoi, että on kaiket päivät yksin kotona lapsen ja koirien kanssa, ilman aikuista seuraa (kts. avaus). Myös aikuinen seura ilman lasta, muiden ihmisten näkeminen, kodin seinien ulkopuolelle meneminen on tärkeää ja virkistävää. Vaihtelun puute väsyttää henkisesti siinä missä yövalvomiset fyysisesti. 

Ap:n ongelmaan en oikein keksi mitään ratkaisua … Ainakin ap:n pitäisi saada arkeensa enemmän vaihtelua, enemmän aikuiskontakteja, ettei hän aivan ryydy. Hänen pitäisi myös päästä olemaan yksin (= ilman lasta) aina välillä, joten tukiverkot kehiin. 

Ja miehen pitää tietysti muuttaa tapojaan, mutta miten se onnistuisi? 

Monen väsymys on poistunut silläkin, että saanut sen aikuislapsen ulos asunnostaan. Mä en ymmärrä miehiä, että miksi he haluavat tehdä lapsia ja kadota sen jälkeen töihin. Mä en ap:na antaisi miehen päästä kovin helpolla, vaan laittaisin kova kovaa vastaan tällaisen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi, joka juuri oppinut liikkumaan paikasta a paikkaan b. Herää sata kertaa yöllä ja mikään ei ikinä ole hyvin, enää ei edes sylissä..joku tähän ikään liittyvä vaihe.

Olen ollut viime viikon aivan poikki ja väsymyksen takia saan helposti paniikkikohtauksia ja muita psyykkisiä oireita. Minulla ei ole myöskään aikuista seuraa saatavilla vaan päivät notkutaan kotona vauvan ja koirien kanssa, mies tulee kotiin niin ei edes halua viettää aikaa.

Eilen ilmoitin, että olen niin väsynyt että haluaisin että hän auttaisi huomenna kotona, eikä menisi töihin, että pitäisin mielenterveyteni mielummin kuin saisimme sen uhalla rahaa.

Lähdin illalla kerrankin ystäväni kanssa ulos, kunnes mieheltä tulee viesti ”menen nukkumaan kun huomenna töitä, onhan sulla avain ja tuu ajoissa kotiin että ehdit nukkua ?”. Sanoin, että en edelleenkään jaksa olla yksin kotona. Ei välittänyt.

Oli nyt aamulla lähtenyt töihin. Alkaa vähän vituttamaan kun mies on kuukaudesta vähintään 3vklp töissä, eli aina kun töitä on.

No hän kyllä tekee töitä ihan perheen takia, ei se muuten jaksaisi. Ei siis todellakaan olla mitään rikkaita ja kyse ei ole siitä että hän rakastaisi työtään. K

Alkaa tuntumaan, että minun jaksamisella ei ole mitään väliä, tottakai arvostan kun mies jaksaa olla töissä mutta mun mielestä on törkeää lähteä töihin viikonloppuna ja viedä myös minulta mahdollisuus lepoon, kun tietää että väsymys aiheuttaa minulle oikeasti oireita.

Olet oikeassa: Sun jaksamisella ei ole miehelle merkitystä. Se on mieluummin töissä kuin kotona teidän kanssa, koska se muksu rasittaa sitäkin. Tuollainen se miehesi oikeasti on.Ei  vissiin kohdellu sua noin ennen vauvan tuloa.

Mies ei palaa entiselleen joten älä  tee enempää lapsia. Miesten empatiakyky on kovin vajavainen.

Siis mitä?? Ei se lapsi rasita sitä, se viettää pyytämättä päivät sen kanssa aikaa ja leikkii jatkuvasti. Tekee töitä ettei aina tarvitsisi laskea mihin riittää raha ja mihin ei, laskuja myöden. Tein ehkä vääränlaisen kuvan hänestä, ei hän todellakaan jaksaisi mennä aamu 6 aina töihin vain koska ei halua meidän kanssa olla, vaan siksi että saataisiin rahaa maksaa velkoja pois.

No eikö tuo nyt ole ihan selvää miksi hän niitä ylitöitä tekee. Teidän kaikkien takia että ette olisi veloissa. Saattaa itse olla surullinen kun ei perheen kansaa voi viettää niin paljon aikaa kuin haluaisi.

Mä en tajua näitä aloituksia, koska ensin haukutaan mies ja sen jälkeen raivotaan kun sanotaan jotain pahasti näistä kullannupuista. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen mies. Ajattelin kans etten voi sanoa kovaan sävyyn, kun on kuitenkin kyse töistä.

P****nmarjat, se mies tykkäsi olla siellä töissä ja siellä oli helpompaa kuin kotona. Myönsi vuosia myöhemmin kun parisuhdeterapeutilla ruodittiin meidän liiton kipupisteitä. Yksi oli tämä miten hän hylkäsi minut umpiväsyneenä lapsen kanssa kotiin. Myönsi ettei niitä ylitöitä vauva-aikana mikään pakko ollut tehdä, oli vaan niin kiinnostavaa.

Muutenkin minun miehen luonne oli sellainen päätäpahkaa sivuille vilkuilematta, vähän kuin hyvin kovakorvainen mäyrökoira joka on löytänyt kolon. Ja minä olin aivan liian pehmeä-ääninen hänelle.

Ex nykyään, tästä johtuen. Oli itsekäs monessa elämänvaiheessa ja asiassa. Hoitakaa te tuo vähän paremmin.

Tätä mäkin mietin kun luin ap:n juttuja. Talous ei kaadu siihen, että mies jättää yhden työvuoron tekemättä ja joskus on vaan pakko laittaa prioriteettilistat uusiksi. Jos edes kerran olisi jäänyt kotiin olemaan isä niin se ei taloutta kaada. Jotenkin tuntuu kiusanteolta toi temppu lähteä aamusta töihin kun tietää, että toinen on radalla. Ihan kuin kostotoimenpide. Mä tekisin selväksi, että vastaavaa ei heru miehelle ihan tasapuolisuuden nimissä. 

Mietin joskus et miten mies kestäisi jos joskus vaan ilmottaisi että ota lapsi, on vähän menoa. 

Vähän nyt on asenteesi että ei, ei ja ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa, tosin jos mies olisi ollut illalla kotona, olisin painunut ajoissa nukkumaan ja nukkunut univelkaa pois. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä radalle.

Etkö voisi pyytää jotain ystävääsi (esim. se jonka kanssa eilen olit ulkona) seuraksi kotiin? Tai jotain muuta apua? Onko mummoa kummia siskoa, joka voisi katsoa vauvaa tai viedä vaunuissa ulos? Naapuri? Pyydä apua ajoissa, mulla tuo tilanne johti avioeroon. Mies oli yksityisyrittäjä, joka ei ollut iltaisinkaan koskaan kotona, ei viikonloppuna, ei jouluna eikä juhannuksena. Olin niin poikki etten nähnyt muuta ulospääsyä.

Itse ainakin mieluusti auttaisin.

Kuulostan varmasti kylmältä paskiaiselta, mutta minä en auttaisi. Miesten on tajuttava, että lapset eivät hoidu kenen tahansa kiltin, hyväntahtoisen ja uhrautuvan naisen takia. Miksi apuun harkita pappaa tai veljeä vaan mummoa tai siskoa?

Minulla oli tällainen ystävä joka samaan aikaa halusi miehen tienaavan mahdollisimman paljon rahaa ja niinpä tämä uraohjus myös teki tulosta ja koko lähipiiri pomppi miehen työkiireiden takia. Ei ole mitään pahaa keskittyä työhönsä, mutta perhe ei voi pyöriä muoden ilmaisella työpanoksella. Jos tekee joka viikonloppu ylitöitä, on varmasti varaa hankkia palveluita.

TÄMÄ! Hanki joko perhe tai ura, mutta älä molempia jollet pysty itse hoitamaan. Naisille tätä karjutaan jatkuvasti kun kehtavat sanoa väsymyksestään, mutta miehille se tuntuu olevan itsestäänselvyys että joku muu hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

On nuo apn. Vaatimukset miestä kohtaankin melkoiset. Pitää haalia rahaa, kun on velkaa ja elämä maksaa, pitää hoitaa lasta ja auttaa kotona. Tämän päälle vielä pitää toimia apn. Henkilökohtaisena seuraneitinä, kun apn. Pää ei kestä yksinoloa, eikä osaa hommata itselleen inspiroivaa seuraa/ tekemistä. Kasva ap. Aikuiseksi, kun olet jo äirikin ja ota itsekkin vastuuta elämästäsi. Mies hoitaa jo aika paljon, jos pitää teidän velat hallinnassa. Mielummin hänkin olisi kotona.

Joopa joo taas. Moni mies on tunnustanut suoraan, että on ollut töissä  mielummin siksi koska kotona on raskasta. Jos parisuhde kuivuu kokoon eikä tukea heru lapsen isältä, niin jotain on pielessä. Ap on kasvanut aikuiseksi, kun peräänkuuluttaa miehenkin vastuuta tilanteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi, joka juuri oppinut liikkumaan paikasta a paikkaan b. Herää sata kertaa yöllä ja mikään ei ikinä ole hyvin, enää ei edes sylissä..joku tähän ikään liittyvä vaihe.

Olen ollut viime viikon aivan poikki ja väsymyksen takia saan helposti paniikkikohtauksia ja muita psyykkisiä oireita. Minulla ei ole myöskään aikuista seuraa saatavilla vaan päivät notkutaan kotona vauvan ja koirien kanssa, mies tulee kotiin niin ei edes halua viettää aikaa.

Eilen ilmoitin, että olen niin väsynyt että haluaisin että hän auttaisi huomenna kotona, eikä menisi töihin, että pitäisin mielenterveyteni mielummin kuin saisimme sen uhalla rahaa.

Lähdin illalla kerrankin ystäväni kanssa ulos, kunnes mieheltä tulee viesti ”menen nukkumaan kun huomenna töitä, onhan sulla avain ja tuu ajoissa kotiin että ehdit nukkua ?”. Sanoin, että en edelleenkään jaksa olla yksin kotona. Ei välittänyt.

Oli nyt aamulla lähtenyt töihin. Alkaa vähän vituttamaan kun mies on kuukaudesta vähintään 3vklp töissä, eli aina kun töitä on.

No hän kyllä tekee töitä ihan perheen takia, ei se muuten jaksaisi. Ei siis todellakaan olla mitään rikkaita ja kyse ei ole siitä että hän rakastaisi työtään. K

Alkaa tuntumaan, että minun jaksamisella ei ole mitään väliä, tottakai arvostan kun mies jaksaa olla töissä mutta mun mielestä on törkeää lähteä töihin viikonloppuna ja viedä myös minulta mahdollisuus lepoon, kun tietää että väsymys aiheuttaa minulle oikeasti oireita.

Olet oikeassa: Sun jaksamisella ei ole miehelle merkitystä. Se on mieluummin töissä kuin kotona teidän kanssa, koska se muksu rasittaa sitäkin. Tuollainen se miehesi oikeasti on.Ei  vissiin kohdellu sua noin ennen vauvan tuloa.

Mies ei palaa entiselleen joten älä  tee enempää lapsia. Miesten empatiakyky on kovin vajavainen.

Siis mitä?? Ei se lapsi rasita sitä, se viettää pyytämättä päivät sen kanssa aikaa ja leikkii jatkuvasti. Tekee töitä ettei aina tarvitsisi laskea mihin riittää raha ja mihin ei, laskuja myöden. Tein ehkä vääränlaisen kuvan hänestä, ei hän todellakaan jaksaisi mennä aamu 6 aina töihin vain koska ei halua meidän kanssa olla, vaan siksi että saataisiin rahaa maksaa velkoja pois.

No eikö tuo nyt ole ihan selvää miksi hän niitä ylitöitä tekee. Teidän kaikkien takia että ette olisi veloissa. Saattaa itse olla surullinen kun ei perheen kansaa voi viettää niin paljon aikaa kuin haluaisi.

Niinpä. Aikoinani minä tein päivätyön lisäksi sivutyötä sekä rakensin, kun vaimo oli lasten kanssa kotona. Olisin vaihtanut osia koska tahansa.

Vaimo kuitenkin kohtuullisen hyvin ymmärsi, että yhteistä elämää tässä luodaan ja nyt on kohtuullisen rankkaa.

Niitä on myös paljon naisia, jotka olettavat, että elintason pitää olla kunnossa, paikat tiptop ja paljon laatuaikaa puolison kanssa. Valitettavasti tuo yhtälö ei ole normikulkijalle mahdollinen. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja vuorokausia viikossa seitsemän.

Erityisen paljon on tapauksia, jossa mies puskee töitä arkisin, illat ja viikonloput rakentaa sitä vaimon unelmataloa ja sitten vaimo hakee eroa, kun ei ole tarpeeksi sitä yhteistä laatuaikaa.

Ap:n tapauksessa mies puskee ylitöitä tienatakseen perheelleen hyvän elintason. Tuo ponnistelu tulee näkymään pitkässä juoksussa, eli vaikuttaa elintasoon lopun ikää korkoa korolle periaatteella. Jos tämä ei ap:lle kelpaa, niin sitten valitaan laatuaika kaurapuuroa syöden ja mietitään mihin rahat riittävät. Ei siinä mitään, mutta sitten ei saa valittaa persaukisuutta.

Elämä on hieman pitkäaikaisempi projekti kuin lasten pikkulapsiaika. Se projekti kestää ainakin... no koko elämän. Siihen sisältyy kaikenlaisia jaksoja. Niillä rankoilla jaksoilla rakennetaan pohjaa myöhemmälle. Asioita ei voi tarkastella päivän, viikon tai edes vuoden aikajänteellä.

Liian rankoilla jaksoilla viedään pohja kaikelta muulta mitä on rakennettu. Jos puolison ajaa jaksamisen äärirajoille, siitä tulee joko ero tai ikuinen kauna ja välien kylmeneminen.

Totta, pikkulapsiaika on lyhyt. Siksi pitäisi siksi lyhyeksi, todella rankaksi ajaksi laittaa muu kunnianhimo ja tavoitteet hetkeksi lepäämään, ja selvitä siitä yhdessä. Rahan keruulle ja uraputkelle on taas aikaa kun siitä on selvitty hengissä.

Tiedoksi, hyvin moni liitto kariutuu myös talonrakennusprojektiin, erityisesti jos pieniä lapsia. Suhde on vedetty liian tiukille. Mutta ilman talonrakennustakin moni liitto kärsii ikuiset arvet vauva-ajasta, jos äiti on jätetty selviämään yksin ajatellen että se on naisten hommia ja tulee heiltä luontojaan.

-mäyräkoiran ex

Ääni taas tälle kommentille! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti et käy töissä ja mies elättää perheen? Turha napista sitten.

Niinpä, jostakin raha on revittävä, kun ap notkuu lapsen kans kotona.

Lollotiloijaa taas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa, tosin jos mies olisi ollut illalla kotona, olisin painunut ajoissa nukkumaan ja nukkunut univelkaa pois. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä radalle.

Etkö voisi pyytää jotain ystävääsi (esim. se jonka kanssa eilen olit ulkona) seuraksi kotiin? Tai jotain muuta apua? Onko mummoa kummia siskoa, joka voisi katsoa vauvaa tai viedä vaunuissa ulos? Naapuri? Pyydä apua ajoissa, mulla tuo tilanne johti avioeroon. Mies oli yksityisyrittäjä, joka ei ollut iltaisinkaan koskaan kotona, ei viikonloppuna, ei jouluna eikä juhannuksena. Olin niin poikki etten nähnyt muuta ulospääsyä.

Itse ainakin mieluusti auttaisin.

Hyvä syyllistää jostain ulkonakäymisestä kun mies kuitenkin hilluu jatkuvasti kodin ulkopuolella ja äitinä tarvitsee muutakin kuin ne lapset ja kotiseinät. Suurin osa tostakin väsymyksestä on puhtaasti kans henkistä, ja fiksu mies olisi antanut tilaa liikkua. Musta on äärimmäisen paha syyllistää äitiä lisää, kun mies ei osallistu perheen arkeen eikä ota onkeensa hellävaraisia pyyntöjä. 

Mä olisin jopa niin radikaali, että tekisin itsestäni lasun. 

Olen tosiaan ollut vastaavassa tilanteessa. 

Käy töissä ja ylitöissä, jotta saadaan laskut maksettu ja velkoja lyhennettyä = hilluu.

Tässä on juuri se, mistä aiemmin puhuin. Kannattaa miehet valita hyvin tarkkaan se puoliso. On nimittäin melkoinen shokki, kun olet painanut perse ruvella duunia taataksesi perheellesi taloudellisen turvan ja sitten sitä kutsutaan kodin ulkopuolella hillumiseksi.

Täsmälleen sama kuin mies sanoisi, että kotona lasta hoitava vaimo vain makaa kotona, kun mies käy töissä.

Kasvakaa aikuisiksi.

Älä vaan ap ikinä tee toista lasta kun et jaksa yhdenkään kanssa--nykyään ei ole pakko pykätä lapsia ,on nimittäin ehkäisyvälineet.

Voisiko sinulla olla raskauden jälkeinen masennus? Kannattaa puhua neuvolassa ja pyytää apua kotiin. Voi olla, että silloin mieskin ymmärtäisi kuinka väsynyt olet. Me kaikki olemme erilaisia, toiset kuormittuvat vähemmästä ja tarvitsevat enemmän unta yms. Tsemppiä ja halaus sinulle ap <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko taloutenne millä tolalla? Ja kai tiedät että ylitöistä maksetaan enemmän kuin normipalkasta?

Aika surkealla. Velkaa on ym. Eikä minulla työkokemusta/koulutusta, joten työpaikan hankinta vaikeaa. Olen yrittänyt jotain katsoa, mutta en tiedä mitä sitä alkaisi katsomaan, kun koulut edelleenkin kesken.

Vai niin. Tämä saattaa olla myös provo, on niin monta kliseetä päällekkäin: mies aina töissä, vaimo yksin pienen lapsen kanssa kotona, koiriakin on, paniikkikohtauksia pukkaa, opinnot on keskeytetty eikä työtä ole, velkaa taas on … 

Mutta silti. Ap: ala opiskella, vie opinnot loppuun nyt. Opintosihan eivät ole kesken, vaan sinä olet itse keskeyttänyt ne. 

67

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksoit käydä illalla ulkona jos olit niin väsynyt? Eikö tuon ajan olisi voinut käyttää nukkumiseen, mies kun kuitenkin oli lapsen kanssa kotona?

Ap kertoi, että on kaiket päivät yksin kotona lapsen ja koirien kanssa, ilman aikuista seuraa (kts. avaus). Myös aikuinen seura ilman lasta, muiden ihmisten näkeminen, kodin seinien ulkopuolelle meneminen on tärkeää ja virkistävää. Vaihtelun puute väsyttää henkisesti siinä missä yövalvomiset fyysisesti. 

Ap:n ongelmaan en oikein keksi mitään ratkaisua … Ainakin ap:n pitäisi saada arkeensa enemmän vaihtelua, enemmän aikuiskontakteja, ettei hän aivan ryydy. Hänen pitäisi myös päästä olemaan yksin (= ilman lasta) aina välillä, joten tukiverkot kehiin. 

Ja miehen pitää tietysti muuttaa tapojaan, mutta miten se onnistuisi? 

Monen väsymys on poistunut silläkin, että saanut sen aikuislapsen ulos asunnostaan. Mä en ymmärrä miehiä, että miksi he haluavat tehdä lapsia ja kadota sen jälkeen töihin. Mä en ap:na antaisi miehen päästä kovin helpolla, vaan laittaisin kova kovaa vastaan tällaisen jälkeen. 

Jos yksinään yrittää elättää kolmen hengen perheen, niin kyllä sillä viikonlopun ylityöpalkalla (esim meillä se vastaa yli viikon palkkaa) on aika iso merkitys.

Vierailija kirjoitti:

On nuo apn. Vaatimukset miestä kohtaankin melkoiset. Pitää haalia rahaa, kun on velkaa ja elämä maksaa, pitää hoitaa lasta ja auttaa kotona. Tämän päälle vielä pitää toimia apn. Henkilökohtaisena seuraneitinä, kun apn. Pää ei kestä yksinoloa, eikä osaa hommata itselleen inspiroivaa seuraa/ tekemistä. Kasva ap. Aikuiseksi, kun olet jo äirikin ja ota itsekkin vastuuta elämästäsi. Mies hoitaa jo aika paljon, jos pitää teidän velat hallinnassa. Mielummin hänkin olisi kotona.

Tuskinpa. Kyllä monelle työnteko on nimenomaan lomaa lapsista, vaikkei sitä ääneen sanotakaan. 

Teeppäs aloittaja vielä se temppu, että eroat. Se olisi elämäsi tyhmin päätös. 

Päätyisit hyvin todennäköisesti totaaliyksinhuoltajaksi ja loppuelämän köyhyyteen tuhansien muiden palstamammojen tapaan. Se vasta olisi lystiä kun sosiaaliturvaakin ollaan Suomessa ajamassa alas.