Mies viikonloppuna töissä vaikka kerroin olevani väsynyt ja tarvitsevani lepoa?

Vierailija kirjoitti:

Onko mies siis aina töissä, arkena ja kolme viikonloppua kuukaudessa? Vai pelkästään ne viikonloput? Jos on kotona vain 1 vkl/kk niin onhan se tosi vähän, ja raskasta sinulle.

Kun olet kaksin vauvan kanssa, kannattaa kyllä tehdä jotain joka päivä. Paljon on paikkoja, kerhoja, leikkipuistoja ym minne voitte mennä. Vaihtelu virkistää molempia ja saat aikuista seuraa.

Väsymys on kamalaa, mutta sisällä nököttäminen ei vähennä väsymystä, päin vastoin alkaa tuntua että seinät kaatuu päälle ja ajatukset kiertää kehää. Ulos vaan joka päivä, raitis ilma ja maisemanvaihdos tekee hyvää. Lapsikin turhautuu ja tylsistyy jos olette aina vain sisällä kotona, nukkuu paremmin jos saa liikkua ulkona ja tutkia uusia paikkoja.

Huomasin sellaisen ilmiön Ateneumissa käydessäni, että siellä oli äitejä ihan pienien vauvojen kanssa. Vauva pötkötteli penkillä ja äiti katseli huoneen teoksia. Voi kuvitella, kuinka äiti saa muuta ajateltavaa ja ns. sielunravintoa. Rohkeasti vain vauvan kanssa liikkeelle eri tapahtumiin, jos jaksat, vaikka ei sitä Ateneumia olisi lähistöllä. Bailaaminen ja viinanjuonti ei anna kellekään voimia, eikä vähennä väsymystä.

Vierailija kirjoitti:

Suhteutappa hiukan ongelmiasi ap.

Sinulla on - terve lapsi,monelle syntyy vammainen ,kuvittele miten raskasta niillä äideillä on.

Sinulla on vain yksi lapsi-monella on ihan ilolla hankittu tai saatu ,miten vain,esim 4 alle kouluikäistä ,joita äiti hoitaa iloisena ja kiitollisena,miehn anasitessa perheelle elantoa.

Kyllä sun lapsi joskus nukkuu- ihan oikeasti- ,nuku silloin itsekkin.Ei kolmen hengen ruuanlaitto vie paljon aikaa.Uuniruuat tulee lähes itsestään ja moneksi päiväksi,hyödynnä pakastinta. Eri asia on ,jos olet sitä sorttia ,että kotisi on kuin kaatopaikka,kaikki tursottaa roinaa täys ,tiskipöytä lainehtii likaisia astioita ja et osaa likaisia vaatteita tiputtaa pesukoneeseen ja sieltä pois,kun kone on pessyt.

Ei yhden lapsen perheessä työt rasita ,vaan ne tekemättömät työt,,,ja sitä nimitetään laiskuudeksi ja aikaansaamattomuudeksi,joka taas aiheuttaa masennusta.

Kolme lasta kasvattanut työläisäiti olen itse ,joten tiedän mistä puhun.En ole siivousfriikki,mutta kotityöt kun organisoi napakasti ,ei ne rasita. Ruokaostokset hoidin aina ,kun lähdin lapsen kanssa aamulla n kymmenen aikaan ulkoilemaan tai sitten iltapäivällä päikkäreiden jäkeen tai kun pieni nukkui vielä vaunuissa.

Siis älä viiti kitistä.

Vau kiillotit sun äitikruunun niin kirkkaaks et täällähän ihan häikäistyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On nuo apn. Vaatimukset miestä kohtaankin melkoiset. Pitää haalia rahaa, kun on velkaa ja elämä maksaa, pitää hoitaa lasta ja auttaa kotona. Tämän päälle vielä pitää toimia apn. Henkilökohtaisena seuraneitinä, kun apn. Pää ei kestä yksinoloa, eikä osaa hommata itselleen inspiroivaa seuraa/ tekemistä. Kasva ap. Aikuiseksi, kun olet jo äirikin ja ota itsekkin vastuuta elämästäsi. Mies hoitaa jo aika paljon, jos pitää teidän velat hallinnassa. Mielummin hänkin olisi kotona.

Joopa joo taas. Moni mies on tunnustanut suoraan, että on ollut töissä  mielummin siksi koska kotona on raskasta. Jos parisuhde kuivuu kokoon eikä tukea heru lapsen isältä, niin jotain on pielessä. Ap on kasvanut aikuiseksi, kun peräänkuuluttaa miehenkin vastuuta tilanteesta. 

Mielenkiintoista. Minä en ole tavannut yhtään miestä, joka ei olisi mieluummin kotona, jos se mahdollistaisi saman elintason, kuin töissäkäyminen. Töissäkäymisen motiivi on aina ollut raha.

Siinä vaiheessa, kun toinen alkaa uskottelemaan itselleen, että mies käy töissä huvin vuoksi, ettei tarvitse olla kotona, asioissa on jokin pahasti vialla. Ja se vika ei löydy miehestä, sillä niin absurdi tuo ajatusmalli on.

Ap:n ongelma tuntuisi olevan ihan muualla kuin miehessä. Kun meillä lapset olivat pieniä, vaimo kävi monta kertaa viikossa mll:n, seurakunnan ja muiden instanssien kerhoissa solmimassa sosiaalisia suhteita. Tapasivat sitten muiden äitien kanssa vapaa-ajallakin, lapsien kanssa ja ilman.

Ei olisi ollut mitenkään mahdollista, että vaimo olisi ripustautunut minuun ainoana viihdykkeen lähteenä. Tai sitten olisi tosiaan pitänyt pudottaa elintasoa todella radikaalisti.

Molemmat olisivat tietenkin päässeet helpommalla tuossa suhteessa. Nyt on kuitenkin niin, että elintason pudottamisen autuutta on kovin helppo julistaa ennen kuin sitä oikeasti on pudottanut. Ap:n tapauksessa mies voi jättäytyä pois vkl-ylitöistä, mutta se pudottaa ansioita kolmanneksen.

Meille aikoinaan sivutyöni toi kaikista tuloistamme noin 25 prosenttia. Välillä mentiin jaksamisen äärirajoilla, mutta niillä rahoilla pystyi sitten kustantamaan myös luksusta ja se laatuaika oikeasti oli laatuaikaa.

Jotenkin tuntuu, että ap on masentunut. Ehkä syistä, joita hän luettelee. Ei koulutusta, ei työkokemusta, ei visioita. Siihen voi hakea apua. Kovin pitkäkestoinen ratkaisu ei ole se, että mies jättäytyy töistä pitämään seuraa masentuneelle. Kohta on kaksi masentunutta ja rahahuolet siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa, tosin jos mies olisi ollut illalla kotona, olisin painunut ajoissa nukkumaan ja nukkunut univelkaa pois. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä radalle.

Etkö voisi pyytää jotain ystävääsi (esim. se jonka kanssa eilen olit ulkona) seuraksi kotiin? Tai jotain muuta apua? Onko mummoa kummia siskoa, joka voisi katsoa vauvaa tai viedä vaunuissa ulos? Naapuri? Pyydä apua ajoissa, mulla tuo tilanne johti avioeroon. Mies oli yksityisyrittäjä, joka ei ollut iltaisinkaan koskaan kotona, ei viikonloppuna, ei jouluna eikä juhannuksena. Olin niin poikki etten nähnyt muuta ulospääsyä.

Itse ainakin mieluusti auttaisin.

Hyvä syyllistää jostain ulkonakäymisestä kun mies kuitenkin hilluu jatkuvasti kodin ulkopuolella ja äitinä tarvitsee muutakin kuin ne lapset ja kotiseinät. Suurin osa tostakin väsymyksestä on puhtaasti kans henkistä, ja fiksu mies olisi antanut tilaa liikkua. Musta on äärimmäisen paha syyllistää äitiä lisää, kun mies ei osallistu perheen arkeen eikä ota onkeensa hellävaraisia pyyntöjä. 

Mä olisin jopa niin radikaali, että tekisin itsestäni lasun. 

Olen tosiaan ollut vastaavassa tilanteessa. 

En halunnut syyllistää. Luulin, että ap oli lähtenyt bailaamaan (ja väsyttämään itseään lisää) mutta hän olikin fiksusti lähtenyt ulkoilemaan ystävänsä kanssa. Sitä en tiennyt kun kommentoin. Uloslähtemistä kannatan ehdottomasti.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On nuo apn. Vaatimukset miestä kohtaankin melkoiset. Pitää haalia rahaa, kun on velkaa ja elämä maksaa, pitää hoitaa lasta ja auttaa kotona. Tämän päälle vielä pitää toimia apn. Henkilökohtaisena seuraneitinä, kun apn. Pää ei kestä yksinoloa, eikä osaa hommata itselleen inspiroivaa seuraa/ tekemistä. Kasva ap. Aikuiseksi, kun olet jo äirikin ja ota itsekkin vastuuta elämästäsi. Mies hoitaa jo aika paljon, jos pitää teidän velat hallinnassa. Mielummin hänkin olisi kotona.

Joopa joo taas. Moni mies on tunnustanut suoraan, että on ollut töissä  mielummin siksi koska kotona on raskasta. Jos parisuhde kuivuu kokoon eikä tukea heru lapsen isältä, niin jotain on pielessä. Ap on kasvanut aikuiseksi, kun peräänkuuluttaa miehenkin vastuuta tilanteesta. 

Mielenkiintoista. Minä en ole tavannut yhtään miestä, joka ei olisi mieluummin kotona, jos se mahdollistaisi saman elintason, kuin töissäkäyminen. Töissäkäymisen motiivi on aina ollut raha.

Siinä vaiheessa, kun toinen alkaa uskottelemaan itselleen, että mies käy töissä huvin vuoksi, ettei tarvitse olla kotona, asioissa on jokin pahasti vialla. Ja se vika ei löydy miehestä, sillä niin absurdi tuo ajatusmalli on.

Ap:n ongelma tuntuisi olevan ihan muualla kuin miehessä. Kun meillä lapset olivat pieniä, vaimo kävi monta kertaa viikossa mll:n, seurakunnan ja muiden instanssien kerhoissa solmimassa sosiaalisia suhteita. Tapasivat sitten muiden äitien kanssa vapaa-ajallakin, lapsien kanssa ja ilman.

Ei olisi ollut mitenkään mahdollista, että vaimo olisi ripustautunut minuun ainoana viihdykkeen lähteenä. Tai sitten olisi tosiaan pitänyt pudottaa elintasoa todella radikaalisti.

Molemmat olisivat tietenkin päässeet helpommalla tuossa suhteessa. Nyt on kuitenkin niin, että elintason pudottamisen autuutta on kovin helppo julistaa ennen kuin sitä oikeasti on pudottanut. Ap:n tapauksessa mies voi jättäytyä pois vkl-ylitöistä, mutta se pudottaa ansioita kolmanneksen.

Meille aikoinaan sivutyöni toi kaikista tuloistamme noin 25 prosenttia. Välillä mentiin jaksamisen äärirajoilla, mutta niillä rahoilla pystyi sitten kustantamaan myös luksusta ja se laatuaika oikeasti oli laatuaikaa.

Jotenkin tuntuu, että ap on masentunut. Ehkä syistä, joita hän luettelee. Ei koulutusta, ei työkokemusta, ei visioita. Siihen voi hakea apua. Kovin pitkäkestoinen ratkaisu ei ole se, että mies jättäytyy töistä pitämään seuraa masentuneelle. Kohta on kaksi masentunutta ja rahahuolet siihen päälle.

Ehkä miesten kantti ei kestä moista tunnustaa kaverille, totta kai kruunu on kirkkaampi kun sanoo, että perheen takia tässä duunia painetaan, että saadaan hankittua kaikkea tarpeellista (lue: uusi auto joka toinen vuosi). Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen, että kulta sä jaksat olla mun omanain...

Monet naiset oikeasti olisivat valmiit luopumaan elintasosta kun lapset on pieniä, jos sillä saisivat miehen enemmän kotiin. Meillä oli rakennettu kaksi taloa, pihassa oli 3 autoa, tallissa moottoripyörä ja rannassa vene (iso) ennen kuin kumpikaan lapsista oli koulussa.  Vaan kun ei me koskaan ehditty niitä käyttääkään kun mies oli aina töissä. Jos se raaski pitää vapaan viikonlopun, se lähti prätkällä poikien kanssa ajelemaan. Sitä elintasoa voi alkaa hankkia sitten kun muksut on kouluiässä ja oikeasti alkavat tarvita jotain.

Itse äitinä tunnustan, että kiire oli töihin toisen lapsen syntymän jälkeen. Kotona oli todellakin rankkaa, etenkin kun nuorempi lapsi oli rokotettu duracelilla. Ei nukkunut, en saanut hetkeäkään hengähtää. Joku kirjoitti aikaisemmin, että kyllä se lapsi joskus nukkuu, vaan kun ei kaikki nuku. Kuopus keikkui aina puoleen yöhön ja nukkui  10 min pätkissä ja siitä ei itse tule kuin vihaiseksi kun ehtii nukahtaa.

Sanomatta selvää, että mies on ex. Erottiin kun esikoinen lähti kouluun. Helpommalla pääsin henkisesti siitä eteenpäin ja rahat on riittäneet kaikkeen tarpeelliseen. Lapset on ainakin henkisesti terveempiä.

Muistan (vuosia sitten) kun työkaverini, nainen tuli äitiyslomalta töihin ja he olivat vaihtaneet niin, että lasten isä jäi sitten kotiin viettämään vanhempainvapaata tai hoitovapaata, mitä nyt olikin.

Kun työkaveri meni kotiin, oli vastassa aina kaaos, eteinen täynnä kuravaatteita ja hiekkaa, huusholli sekaisin, ruuaksi oli tilattu pitsaa. Useina päivinä koko porukka oli koko päivän katsonut elokuvia ja olivat yöpaidat päällä kun äiti tuli töistä. Kyllähän sitä sillai jaksaa...

Veljeni taas on paljon matkatöissä ulkomailla ja sanoi, että vaikeinta työssä on olla viheltelemättä kotona kun pakkaa matkalaukkua (kotona 3 pientä lasta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut koko viikon niin väsynyt, että saat fyysisiä oireita. Miksi lähdit illalla kavereiden kanssa illalla ulos nukkumisen sijasta? Mieskin oli huolissaan siitä, että ehditkö nukkumaan tarpeeksi.

Siksi että silloin kun on mahdollisuutta käydä kävelemässä ystävän kanssa köydään kävelemässä ystävän kanssa koska se mm. lisää niitä omia hupenevia voimavaroja.

Jos voimavarat hupenevat mm. aikuisseuran puutteesedn, niin silloin pelkät yöunet eivät tähän hupenemiseen auta.

Kävely tai kavereiden tapaaminen illalla ennen nukkumaanmenoa on ok. Mutta yökukkuminen yöllä ei ole hy väksi kenellekään univajeiselle. Tuskin mies huolehtuisi riittävästä yöunesta, jos ap tapaisi kavereita esim. ennen iltakymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On nuo apn. Vaatimukset miestä kohtaankin melkoiset. Pitää haalia rahaa, kun on velkaa ja elämä maksaa, pitää hoitaa lasta ja auttaa kotona. Tämän päälle vielä pitää toimia apn. Henkilökohtaisena seuraneitinä, kun apn. Pää ei kestä yksinoloa, eikä osaa hommata itselleen inspiroivaa seuraa/ tekemistä. Kasva ap. Aikuiseksi, kun olet jo äirikin ja ota itsekkin vastuuta elämästäsi. Mies hoitaa jo aika paljon, jos pitää teidän velat hallinnassa. Mielummin hänkin olisi kotona.

Joopa joo taas. Moni mies on tunnustanut suoraan, että on ollut töissä  mielummin siksi koska kotona on raskasta. Jos parisuhde kuivuu kokoon eikä tukea heru lapsen isältä, niin jotain on pielessä. Ap on kasvanut aikuiseksi, kun peräänkuuluttaa miehenkin vastuuta tilanteesta. 

Mielenkiintoista. Minä en ole tavannut yhtään miestä, joka ei olisi mieluummin kotona, jos se mahdollistaisi saman elintason, kuin töissäkäyminen. Töissäkäymisen motiivi on aina ollut raha.

Siinä vaiheessa, kun toinen alkaa uskottelemaan itselleen, että mies käy töissä huvin vuoksi, ettei tarvitse olla kotona, asioissa on jokin pahasti vialla. Ja se vika ei löydy miehestä, sillä niin absurdi tuo ajatusmalli on.

Ap:n ongelma tuntuisi olevan ihan muualla kuin miehessä. Kun meillä lapset olivat pieniä, vaimo kävi monta kertaa viikossa mll:n, seurakunnan ja muiden instanssien kerhoissa solmimassa sosiaalisia suhteita. Tapasivat sitten muiden äitien kanssa vapaa-ajallakin, lapsien kanssa ja ilman.

Ei olisi ollut mitenkään mahdollista, että vaimo olisi ripustautunut minuun ainoana viihdykkeen lähteenä. Tai sitten olisi tosiaan pitänyt pudottaa elintasoa todella radikaalisti.

Molemmat olisivat tietenkin päässeet helpommalla tuossa suhteessa. Nyt on kuitenkin niin, että elintason pudottamisen autuutta on kovin helppo julistaa ennen kuin sitä oikeasti on pudottanut. Ap:n tapauksessa mies voi jättäytyä pois vkl-ylitöistä, mutta se pudottaa ansioita kolmanneksen.

Meille aikoinaan sivutyöni toi kaikista tuloistamme noin 25 prosenttia. Välillä mentiin jaksamisen äärirajoilla, mutta niillä rahoilla pystyi sitten kustantamaan myös luksusta ja se laatuaika oikeasti oli laatuaikaa.

Jotenkin tuntuu, että ap on masentunut. Ehkä syistä, joita hän luettelee. Ei koulutusta, ei työkokemusta, ei visioita. Siihen voi hakea apua. Kovin pitkäkestoinen ratkaisu ei ole se, että mies jättäytyy töistä pitämään seuraa masentuneelle. Kohta on kaksi masentunutta ja rahahuolet siihen päälle.

Ehkä miesten kantti ei kestä moista tunnustaa kaverille, totta kai kruunu on kirkkaampi kun sanoo, että perheen takia tässä duunia painetaan, että saadaan hankittua kaikkea tarpeellista (lue: uusi auto joka toinen vuosi). Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen, että kulta sä jaksat olla mun omanain...

Monet naiset oikeasti olisivat valmiit luopumaan elintasosta kun lapset on pieniä, jos sillä saisivat miehen enemmän kotiin. Meillä oli rakennettu kaksi taloa, pihassa oli 3 autoa, tallissa moottoripyörä ja rannassa vene (iso) ennen kuin kumpikaan lapsista oli koulussa.  Vaan kun ei me koskaan ehditty niitä käyttääkään kun mies oli aina töissä. Jos se raaski pitää vapaan viikonlopun, se lähti prätkällä poikien kanssa ajelemaan. Sitä elintasoa voi alkaa hankkia sitten kun muksut on kouluiässä ja oikeasti alkavat tarvita jotain.

Itse äitinä tunnustan, että kiire oli töihin toisen lapsen syntymän jälkeen. Kotona oli todellakin rankkaa, etenkin kun nuorempi lapsi oli rokotettu duracelilla. Ei nukkunut, en saanut hetkeäkään hengähtää. Joku kirjoitti aikaisemmin, että kyllä se lapsi joskus nukkuu, vaan kun ei kaikki nuku. Kuopus keikkui aina puoleen yöhön ja nukkui  10 min pätkissä ja siitä ei itse tule kuin vihaiseksi kun ehtii nukahtaa.

Sanomatta selvää, että mies on ex. Erottiin kun esikoinen lähti kouluun. Helpommalla pääsin henkisesti siitä eteenpäin ja rahat on riittäneet kaikkeen tarpeelliseen. Lapset on ainakin henkisesti terveempiä.

Joo, siis oikeastihan miehet rakastavat työtään, niin että eivät sieltä pois jäisi, vaikka kottikärryillä tuotaisiin rahaa kotiin. Menisivät silti töihin "hillumaan", vaikka ilman palkkaa. Vai miten se nyt meni. Jos sinun miehesi käytti rahat itseensä, niin se on sitten niin, mutta miten se liittyy ap:n tapaukseen tai siihen, miten raha-asiat normaalisti priorisoidaan?

Toisekseen, kun nyt kerran olet sitä mieltä, että "monet naiset oikeasti olisivat valmiita luopumaan elintasostaan...", niin miten selität täälläkin säännöllisesti olevat avaukset, joissa valitetaan aivan päinvastaista, eli kuinka ainainen persaukisuus myrkyttää parisuhteen? Olisikohan nyt kuitenkin niin, että asioilla on puolensa ja puolensa, kakkua ei voi syödä ja säästää samanaikaisesti.

Kiinnostaisi myös tietää, miten lapsesi unet paranivat, kun menit töihin? Miten se helpotti omaa nukkumistasi? Menitkö töihin nukkumaan? Meillä valvotti keskimmäinen lapsi ja korvatulehduskierteen vuoksi se jatkui pitkälti yli vauvaiän, aina kolmivuotiaaksi asti.

Tämä saattaa tietysti tulla sinulle yllätyksenä, mutta myös se työssäkäyvä nukkuu ihan yhtä huonosti, kun lapsi heräilee itkemään. Sitten se aamulla vääntäytyy töihin. Monet, kuten minä aikoinani myös yli- tai sivutöihin. Useimmat viikonloput sitten vielä rakentamista. Pisin rupeama huhtikuun alusta jouluun kahdella vapaapäivällä.

Ja joo, varmasti otti koville molemmilla. Sen joko kestää, tai sitten ei kestä, mutta kestämisen ensimmäinen edellytys on tajuta, että projekti on yhteinen ja se palkitsee myöhemmin. Siinä vaiheessa, kun stressiä alkaa purkamaan tyyliin "käyt vain töissä lepäämässä", peli on menetetty. Se on tasan tarkkaan yhtä halventavaa, kuin toisen osapuolen heittämä "sinä vain makaat kotona lasten kanssa".

Miksi ap lähti "kerrankin illalla kaverin kanssa ulos", jos tarvitsee lepoa? Ja kai ne miehen tienaamat rahat kelpaa ap:lle? Jos on oikeasti paniikkikohtauksia, eikö niihin ole lääkitystä?

Kun ylityöt voittaa kotiolot, kotona ja erityisesti parisuhteessa on jotain pahasti pielessä. Olen ollut aikoinaan parisuhteessa, jossa eräänä päivänä avainta kotioven lukkoon laittaessani olisin halunnut tehdä ihan mitä muuta tahansa kuin kääntää avainta lukossa. Eikä meillä ollut edes lapsia. Silloin tiesin, että suhteemme loppu oli alkanut. Jos siis mies tai nainen on mieluummin töissä kuin kotona ilman että työssä ololle on rahallista tarvetta, suhteelle pitäisi hopi hopi alkaa tehdä jotain.

Kaikki miespuoliset työkaverit tulevat töihin "lepäämään" kotielämästä ja lapsista. Sanovatkin sen joskus, toki huumorilla mutta on siinä totuuden siemenkin mukana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap lähti "kerrankin illalla kaverin kanssa ulos", jos tarvitsee lepoa? Ja kai ne miehen tienaamat rahat kelpaa ap:lle? Jos on oikeasti paniikkikohtauksia, eikö niihin ole lääkitystä?

Johan se AP sen perusteli, miksi lähti kaverinsa kanssa illalla ulos kävelemään ja juttelemaan! Lukisit nämä viestit ennen kuin kommentoit.

Kannataa myös miesten ottaa huomioon, että omiin lapsiinsa jää tutustuminen vajaaksi, jos elintaso on teille se tärkein motiivi olla lähestulkoon aina töissä. En usko että kaikille naisille se olisi kaikista tärkeintä.

Itse en omaa isääni tunne vieläkään, kun lapsuudessani oli aina töissä, ylitöissä tai jotai muuta tekemässä.

Jotenka, tuskin menen edes hautajaisiin aikanaan, en koe tarpeelliseksi kun en ihmistä oikein edes tunne. Äidin hautajaisiin kyllä menen, koska hän kuitenkin pyrki hoitamaan meitä ja kyseli kuulumisia, vaikka hänelläkin olisi töissä ollessaan ollut kiirettä.

Ja kyllä, elintaso oli kohtuullisen hyvä, mutta rakkautta isä ei osannut/halunnut antaa.

Eli huolehtikaa, että ehditte töiden teon ohella antaa aikaa lapsillenne ja vaimollenne.

Vierailija kirjoitti:

Kannataa myös miesten ottaa huomioon, että omiin lapsiinsa jää tutustuminen vajaaksi, jos elintaso on teille se tärkein motiivi olla lähestulkoon aina töissä. En usko että kaikille naisille se olisi kaikista tärkeintä.

Itse en omaa isääni tunne vieläkään, kun lapsuudessani oli aina töissä, ylitöissä tai jotai muuta tekemässä.

Jotenka, tuskin menen edes hautajaisiin aikanaan, en koe tarpeelliseksi kun en ihmistä oikein edes tunne. Äidin hautajaisiin kyllä menen, koska hän kuitenkin pyrki hoitamaan meitä ja kyseli kuulumisia, vaikka hänelläkin olisi töissä ollessaan ollut kiirettä.

Ja kyllä, elintaso oli kohtuullisen hyvä, mutta rakkautta isä ei osannut/halunnut antaa.

Eli huolehtikaa, että ehditte töiden teon ohella antaa aikaa lapsillenne ja vaimollenne.

Meinaatko, että tuo on miehelle vapaa valinta? On varmaan tietysti asuinpaikastakin kiinni, mutta minun lapsuudessani jopa reissutyö oli ihan normi. Oma isäni sentään työskenteli pääosin Suomessa, joten viikonloput oli kotona. Kahden kaverini isät olivat merillä, kuukausiakin poissa. Merimiehillä oli tietysti myös kohtuullisesti vapaata, mutta kahden kaverini isät olivat off shore -hommissa öljykentillä ympäri maailman. Kotona olivat ehkä kuukauden vuodesta. Ja tämä oli siis 70- ja 80-luvuilla.

Kyllä niissä hommissa tietenkin rahaa tosiaan tuli, mutta varmasti oli ankeaa arki. Silti niin tehtiin epäröimättä. Kas kun vielä 70-luvulla lähiökopit olivat aika ankeita paikkoja, mutta reppuhommilla päästiin ihan eri maailmaan. Ei puhettakaan, että joku olisi jättänyt miehensä siksi, että mies tienaa liikaa reppumiehenä. Eikä puhettakaan, että joku olisi valittanut edes siitä, että mies paiskii liikaa ylitöitä. Silloinkin erottiin, mutta juuri nämä pariskunnat elävät edelleen yhdessä, jollei kuolema ole korjannut.

Maailma on tietysti muuttunut niin, että aika pienilläkin ponnisteluilla 37,5 tunnin viikkotyöpanoksella pystyy elämään, vaikka toinen olisi kotona lapsen kanssa. Sitten täytyy todellakin muistaa, että kateus ei saa kalvaa yhtään, eikä voi miettiä, että voi kun olisi varaa. Siitäkin tulee äkkiä riippa parisuhteelle.

Pakko kuitenkin sanoa, että valitus siitä, että puoliso painaa liikaa palkkatyötä kuulostaa first world problemilta. Samojen ihmisten ei ainakaan pidä valittaa, kuinka hallitus ei tue tarpeeksi lapsiperheitä ja kuinka lapsiköyhyys lisääntyy ja kuinka toisilla on aineellisesti sitä ja tätä, mutta meillä ei jne.

Ruikuti ruikuti. Käytä seuraavan kerran ehkäisyä niin ei tartte niistä rääpäleistä ruikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap lähti "kerrankin illalla kaverin kanssa ulos", jos tarvitsee lepoa? Ja kai ne miehen tienaamat rahat kelpaa ap:lle? Jos on oikeasti paniikkikohtauksia, eikö niihin ole lääkitystä?

rauhoittavia ottanut henkilö ei ole läsnä.

Käytän joskus työstressin takia

kutsun kemialliseksi lomaksi..oikeaan lomaan ei oo varaa

Vierailija kirjoitti:

Laitat lapsen hoitoon. Problem solved.

ei oo rahaa

Rahat menee mun hiustenpidennyksiin ja irtoripsiin..

miks laittaisin, kun mies voi hoitaa ilmaiseksi

Olen naisena se, joka on tehnyt viikonloput lisätöitä, jotta saadaan velat pois. Olisin todellakin mieluummin ollut kotona, kuin viikonloput painanut duunia. Mutta jokaisen viikonlopun palkka kun on tullut, niin se on helpottanut, kun sillä on heti maksanut velkaa pois.

Kyllä sekin ahdistaa, kun yöt valvoo ja miettii, että millä saa velat maksettua ja rahat riittämään. Jos siinä toinen vielä vinkuu vieressä ja syyllistää, että miksi taas olet pois, mutta ei silti tuo rahaa taloon, on se vielä ahdistavampaa.

Ap saisi olla tyytyväinen, että mies tekee töitä ja maksaa teidän velkoja. Sinä sentään olet vain yhden lapsen kanssa kotona.

Jos jaksamisesi on tosi kortilla soita neuvolaan ja kysy onko paikkakunnalla perhetyötä. Otse sain 3x 3h jonkun vahtimaan lasta kun se heräili 1-2h välein yössä kokoajan eikä päivälläkään nukkunut kuin 1/2h kerraallaan. Kerro että jaksamisesi on äärirajoilla niin saatte apua.

Jos tulo on muutenkin edes vähän tiukilla niin parempi että mies käy todella töissä. Ehkä nyt vielä menee hyvin, mutta lapsen kasvaessa rahaa alkaa palaa ja siinä kohtaa on pakko olla säästöjä.