Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka eivät ymmärrä sanatonta viestintää ja ns. osaa lukea ihmisiä - mikä syynä?
08.06.2018 |
Ovatko sellaiset ihmiset vain välinpitämättömiä muista vai onko heissä jotakin "oikeaa ongelmaa" kuten jokin kirjainyhdistelmävaiva? Kyse siis sellaisista ihmisistä, jotka eivät ymmärrä vaikkapa sanoneensa toisille jotakin loukkaavaa, sopimatonta tai asiatonta eivätkä huomaa sitä vaan jatkavat, vaikka muut huomaavat selvästi että se jolle sanottiin, sekä näyttää että käyttäytyy niin että selkeästi huomaa sanotun loukanneen. Tai ollessaan kiinnostuneita jostakusta eivät ymmärrä toisen käytöksestä, lyhytsanaisuudesta, tervehtimättömyydestä, paikalta poistumisesta että häntä ei kiinnosta vaan jatkavat vain änkeytymistään.
Ovatko jotkut vain sosiaalisesti huonompia kuin toiset vai mistä on kyse?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Joitakin ihmisiä on vaikeampi lukea.
Jos puhun ihmisen kanssa, joka katselee muualle, keskustelu on minun ylläpitämääni, hän ei oma-aloitteisesti puhu mitään paitsi vastailee lyhytsanaisesti minulle tai mutisee tai ei sano mitään, on ehkä kädet puuskassakin, sivuun kääntyneenä ja ilme on tympeä, voi varmuudella sanoa että häntä ei ole vaikea lukea tai minulla on vaikeuksia tulkita sosiaalisia tilanteita ja hän onkin oikeasti tosi innoissaan - ei, kyllä hän kaikin tavoin osoittaa, että seurani ja juttuni eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Jos ei tuollaista huomaa, on oikeasti jotenkin "sosiaalistilannerajoitteinen". Jos siis vaan jää siihen edelleen länkyttämään tai aina uudestaan änkeää samaan kahvipöytään eikä muka yhtään huomaa, että toista evvk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin monesti, että mikä siinä on, jos henkilö puhuu sinulle, mutta katselee kuitenkin ihan muuhun suuntaan. Joissain tilanteissa olen jo luullut, että puhuu jollekin muulle kun katseen suunta on muualla. Onko tässä sitten kyseessä vähän sosiaalisesti kömpelö vai mistä? Koska eihän se puhuisi jos ei haluaisi puhua, mutta miksi se katsominen on niin vaikeaa?
On yksi mahdollinen Aspergerin syndrooman oire, että on vaikea katsoa toista silmiin. Onko kyse yhdestä ja samasta ihmisestä, vaiko suorastaan monesta? Guugleta autismin kirjo, sieltä löytyy tietoa.
Jos tällaista käytöstä on useiden ihmisten kohdalla, tokko he kaikki ovat aspergereita...... Ei se kai sentään ihan niin yleistä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin monesti, että mikä siinä on, jos henkilö puhuu sinulle, mutta katselee kuitenkin ihan muuhun suuntaan. Joissain tilanteissa olen jo luullut, että puhuu jollekin muulle kun katseen suunta on muualla. Onko tässä sitten kyseessä vähän sosiaalisesti kömpelö vai mistä? Koska eihän se puhuisi jos ei haluaisi puhua, mutta miksi se katsominen on niin vaikeaa?
On yksi mahdollinen Aspergerin syndrooman oire, että on vaikea katsoa toista silmiin. Onko kyse yhdestä ja samasta ihmisestä, vaiko suorastaan monesta? Guugleta autismin kirjo, sieltä löytyy tietoa.
Niin, voisiko olla mahdollista että välttelevä ja muualle katseleva henkilö katselee muualle siksi, että haluaisi olla siellä muualla mieluummin, mutta jostakin syystä (tilanteesta tai vastapuolesta johtuen esim.) kokee tarpeelliseksi olla näennäisen kohtelias ja puhua jotakin sille, joka siinä vieressä on? Miksi hän olisi asperger tai hänessä oli muuten jotakin "vikaa"? Jos häntä ei vain kiinnosta senhetkinen seura ja hän yrittää sitä viestittää tällä muuallekatselemisella kun ei koe soveliaaksi sanoa suoraan (ja koska useimmat ymmärtävät kyllä vihjeistäkin)?
Kehonkielen lukeminen ei aina ole helppoa.
Muistan kun yksi työkaverinainen hymyili mulle aina jotenkin tarpeettoman useasti ja leveästi.
Kysyin häntä myöhemmin treffeille mutta jätti vastaamatta viestiin kokonaan.
Jälkikäteen ajateltuna luulen että tuo hymyily ei ollut aitoa, voi olla että se oli jopa jotenkin vaivaantunutta hymyilyä. En tiedä. Lopputulos ei ainakaan ollut toivottu.
Ihmisillä on erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa keskenään. Minulla katse vaeltaa kun kerron jotain, kädet liikkuvat ja ilmeilen paljon. Olen ns eloisa puhuja, sellaisen monotonisen paasaajan vastakohta. En jää katsekontaktiin roikkumaan maailmantappiin asti mutta en silti ole asperger. Mulle tulee täällä foorumilla usein sellainen olo että haluaisin ravistella teitä, meette jossain ihan kummassa luupissa täällä välillä. Kaikkeen on vastauksena tuo autisminkirjo, miten olisi ihmisten kirjo? Kuin olisi vaan toisiaan apinoiva harmaa massa ja kaikki sen ulkopuolelle jäävä sitten autisminkirjolaisia. Vaihtakaa jo levyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielen lukeminen ei aina ole helppoa.
Muistan kun yksi työkaverinainen hymyili mulle aina jotenkin tarpeettoman useasti ja leveästi.
Kysyin häntä myöhemmin treffeille mutta jätti vastaamatta viestiin kokonaan.
Jälkikäteen ajateltuna luulen että tuo hymyily ei ollut aitoa, voi olla että se oli jopa jotenkin vaivaantunutta hymyilyä. En tiedä. Lopputulos ei ainakaan ollut toivottu.
Se on vaivaannuttavaa kun joku, jolle on vain normaalisti ystävällinen (kuten työkaveri, naapuri, asiakas, harrastuskaveri), olettaa ystävällisyyden tarkoittavan kiinnostusta. Varsinkin jos on yhtään luonnostaan hymyilevämpi ja iloisempi ihminen, tulee helposti kiusallisia väärintulkintoja.
Että ehkä siksikin monet ovat mieluummin "aspergereita" ja tarkoituksella epäsosiaalisen oloisia vastakkaiselle sukupuolelle, joka vaikuttaa kiinnostuneelta mutta itseä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielen lukeminen ei aina ole helppoa.
Muistan kun yksi työkaverinainen hymyili mulle aina jotenkin tarpeettoman useasti ja leveästi.
Kysyin häntä myöhemmin treffeille mutta jätti vastaamatta viestiin kokonaan.
Jälkikäteen ajateltuna luulen että tuo hymyily ei ollut aitoa, voi olla että se oli jopa jotenkin vaivaantunutta hymyilyä. En tiedä. Lopputulos ei ainakaan ollut toivottu.
Se on vaivaannuttavaa kun joku, jolle on vain normaalisti ystävällinen (kuten työkaveri, naapuri, asiakas, harrastuskaveri), olettaa ystävällisyyden tarkoittavan kiinnostusta. Varsinkin jos on yhtään luonnostaan hymyilevämpi ja iloisempi ihminen, tulee helposti kiusallisia väärintulkintoja.
Että ehkä siksikin monet ovat mieluummin "aspergereita" ja tarkoituksella epäsosiaalisen oloisia vastakkaiselle sukupuolelle, joka vaikuttaa kiinnostuneelta mutta itseä ei kiinnosta.
Joo, mä en olisi todellakaan tehnyt tuota aloitetta naiselle ellei siinä olisi ollut mukana tuota naisen tietynlaista hymyilyä ja nauramista jutuilleni. Kaikki muut työkaverinaiset on nimittäin käyttäytyneet ihan neutraalisti ilman mitään vastaavanlaista hymyilyä tai naurua.
En todellakaan haluaisi olla toiselle mikään ahdistava työkaveri mutta ajattelin että oli pakko yrittää.
Jäänee mysteeriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielen lukeminen ei aina ole helppoa.
Muistan kun yksi työkaverinainen hymyili mulle aina jotenkin tarpeettoman useasti ja leveästi.
Kysyin häntä myöhemmin treffeille mutta jätti vastaamatta viestiin kokonaan.
Jälkikäteen ajateltuna luulen että tuo hymyily ei ollut aitoa, voi olla että se oli jopa jotenkin vaivaantunutta hymyilyä. En tiedä. Lopputulos ei ainakaan ollut toivottu.
Kyllä se on voinut olla aitoa hymyilyä - aitoa ystävällisyyttä työkaverille. Todennäköisesti ei aitoa kiinnostushymyilyä kuitenkaan, mutta hymyilijähän ei sille mitään voi miten hymyilyn kohde sen tulkitsee.
Toisaalta voisi olettaa, että kiinnostunut ihminen osoittaisi kiinnostuksensa jotenkin muutenkin kuin hymyilemällä, koska hymyily on kuitenkin ihan peruskäytöstä. Itse en ainakaan pelkän hymyilyn ja moikkailun perusteella alkaisi olettaa, että tuo on kiinnostunut. Tai jossakin baarissa ehkä niin voisi helpommin ajatella kun siellä nyt ei ns. kuulu hymyillä ja huomioida kaikkia, mutta työympäristössä tai harrastuksissa olettaisin hymyilijän olevan vain luonteeltaan hymyilevä ja yhdistävän hymyn toisen huomioimiseen ilman sen kummempia tarkoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin monesti, että mikä siinä on, jos henkilö puhuu sinulle, mutta katselee kuitenkin ihan muuhun suuntaan. Joissain tilanteissa olen jo luullut, että puhuu jollekin muulle kun katseen suunta on muualla. Onko tässä sitten kyseessä vähän sosiaalisesti kömpelö vai mistä? Koska eihän se puhuisi jos ei haluaisi puhua, mutta miksi se katsominen on niin vaikeaa?
Riippuu siitäkin, mistä puhuu ja miten puhuu. Jotkut voivat puhua tai vastata kysymykseen ihan siksikin, että joko tilanne on sellainen että ei voi ignoorata (kuten töissä) tai ovat kohteliaita ja vastaavat kun se on kohteliasta, mutta yrittävät muualle katsomisella viestittää, että oikeasti en ole kiinnostunut seurastasi ja kanssasi puhumisesta. Äänensävy, lauseiden pituus, puhetyyli vaikuttavat myös. Yksitoikkoisella äänellä kyllästyneesti ja lyhyesti puhuminen samalla muualle katsellen on kyllä todella_selkeä_vihje.
Mutta kun näissä on niitä jotka pälättävät ja pälättävät eivätkä puhu todellakaan lyhyesti. Ja itsekin haluaisin tuosta pälättäjästä noissa tilanteissa eroon. - toinen samaan törmännyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielen lukeminen ei aina ole helppoa.
Muistan kun yksi työkaverinainen hymyili mulle aina jotenkin tarpeettoman useasti ja leveästi.
Kysyin häntä myöhemmin treffeille mutta jätti vastaamatta viestiin kokonaan.
Jälkikäteen ajateltuna luulen että tuo hymyily ei ollut aitoa, voi olla että se oli jopa jotenkin vaivaantunutta hymyilyä. En tiedä. Lopputulos ei ainakaan ollut toivottu.
Täh? Ootko seko? Se ettei lähtenyt kanssasi treffeille ei vähääkää viittaa siihen, että olisi ollut epäaitoa. Kas kun jotkut ihmiset hymyilevät ihan ystävällisyyttä osoittaakseen ja tietyt persoonat leveästi ja usein. Ei ole mikään merkki muusta kiinnostuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielen lukeminen ei aina ole helppoa.
Muistan kun yksi työkaverinainen hymyili mulle aina jotenkin tarpeettoman useasti ja leveästi.
Kysyin häntä myöhemmin treffeille mutta jätti vastaamatta viestiin kokonaan.
Jälkikäteen ajateltuna luulen että tuo hymyily ei ollut aitoa, voi olla että se oli jopa jotenkin vaivaantunutta hymyilyä. En tiedä. Lopputulos ei ainakaan ollut toivottu.
Se on vaivaannuttavaa kun joku, jolle on vain normaalisti ystävällinen (kuten työkaveri, naapuri, asiakas, harrastuskaveri), olettaa ystävällisyyden tarkoittavan kiinnostusta. Varsinkin jos on yhtään luonnostaan hymyilevämpi ja iloisempi ihminen, tulee helposti kiusallisia väärintulkintoja.
Että ehkä siksikin monet ovat mieluummin "aspergereita" ja tarkoituksella epäsosiaalisen oloisia vastakkaiselle sukupuolelle, joka vaikuttaa kiinnostuneelta mutta itseä ei kiinnosta.
Joo, mä en olisi todellakaan tehnyt tuota aloitetta naiselle ellei siinä olisi ollut mukana tuota naisen tietynlaista hymyilyä ja nauramista jutuilleni. Kaikki muut työkaverinaiset on nimittäin käyttäytyneet ihan neutraalisti ilman mitään vastaavanlaista hymyilyä tai naurua.
En todellakaan haluaisi olla toiselle mikään ahdistava työkaveri mutta ajattelin että oli pakko yrittää.
Jäänee mysteeriksi.
Käyttäytyikö muita kohtaan samoin? Nainen saattoi käyttäytyä eri tavoin kuin muut työpaikan naiset, mutta silti itselleen tyypillisellä tavalla. Jotkut vaan on eloisampia ja Suomessa varsinkin he tulevat herkästi väärinymmärretyiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huono lukemaan ihmisiä. Erakkoluonne aiheuttaa sen etten ole tarpeeksi ihmisten kanssa oppiakseni ja ymmärtääkseni sitä sanatonta viestintää. Eipä tuo haittaa, olen itse onnellinen kun en osaa lukea rivien välistä että joku vihaisi minua.
Olen just samanlainen. Viihdyn mieheni kanssa kahdestaan, en jaksa muita ihmisiä eikä kiinnosta heidän sanaton viestintänsä. Työssä käyn, mutta en jaksa työkavereiden juttuja ollenkaan, pinnallista jaskanpauhantaa.
Saavat ajatella minusta mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huono lukemaan ihmisiä. Erakkoluonne aiheuttaa sen etten ole tarpeeksi ihmisten kanssa oppiakseni ja ymmärtääkseni sitä sanatonta viestintää. Eipä tuo haittaa, olen itse onnellinen kun en osaa lukea rivien välistä että joku vihaisi minua.
Olen just samanlainen. Viihdyn mieheni kanssa kahdestaan, en jaksa muita ihmisiä eikä kiinnosta heidän sanaton viestintänsä. Työssä käyn, mutta en jaksa työkavereiden juttuja ollenkaan, pinnallista jaskanpauhantaa.
Saavat ajatella minusta mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielen lukeminen ei aina ole helppoa.
Muistan kun yksi työkaverinainen hymyili mulle aina jotenkin tarpeettoman useasti ja leveästi.
Kysyin häntä myöhemmin treffeille mutta jätti vastaamatta viestiin kokonaan.
Jälkikäteen ajateltuna luulen että tuo hymyily ei ollut aitoa, voi olla että se oli jopa jotenkin vaivaantunutta hymyilyä. En tiedä. Lopputulos ei ainakaan ollut toivottu.
Se on vaivaannuttavaa kun joku, jolle on vain normaalisti ystävällinen (kuten työkaveri, naapuri, asiakas, harrastuskaveri), olettaa ystävällisyyden tarkoittavan kiinnostusta. Varsinkin jos on yhtään luonnostaan hymyilevämpi ja iloisempi ihminen, tulee helposti kiusallisia väärintulkintoja.
Että ehkä siksikin monet ovat mieluummin "aspergereita" ja tarkoituksella epäsosiaalisen oloisia vastakkaiselle sukupuolelle, joka vaikuttaa kiinnostuneelta mutta itseä ei kiinnosta.
Joo, mä en olisi todellakaan tehnyt tuota aloitetta naiselle ellei siinä olisi ollut mukana tuota naisen tietynlaista hymyilyä ja nauramista jutuilleni. Kaikki muut työkaverinaiset on nimittäin käyttäytyneet ihan neutraalisti ilman mitään vastaavanlaista hymyilyä tai naurua.
En todellakaan haluaisi olla toiselle mikään ahdistava työkaveri mutta ajattelin että oli pakko yrittää.
Jäänee mysteeriksi.
Et voi verrata muihin koska kyse voi olla luonteesta. Joku neuvoi tuolla siemmin vertaamaan sitä miten samainen ihminen käyttäytyy muille.
Vilkkaampi ihminen hymyilee ja juttelee kaikille. Se on tapa olla muiden.kanssa.
Mutta myös vilkkaampi ja hymyilevä ihminen voi kiinnostua toisesta tietenkin muutenkin. Joten täytyy osata lukea myös vilkkaita ihmisiä.
Minusta on oikeasti kummallista, että osa ihmisistä elää maailmassa jossa toiselle ei voi hymyillä taikka jutella nauraen ihan muuten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehonkielen lukeminen ei aina ole helppoa.
Muistan kun yksi työkaverinainen hymyili mulle aina jotenkin tarpeettoman useasti ja leveästi.
Kysyin häntä myöhemmin treffeille mutta jätti vastaamatta viestiin kokonaan.
Jälkikäteen ajateltuna luulen että tuo hymyily ei ollut aitoa, voi olla että se oli jopa jotenkin vaivaantunutta hymyilyä. En tiedä. Lopputulos ei ainakaan ollut toivottu.
Kyllä se on voinut olla aitoa hymyilyä - aitoa ystävällisyyttä työkaverille. Todennäköisesti ei aitoa kiinnostushymyilyä kuitenkaan, mutta hymyilijähän ei sille mitään voi miten hymyilyn kohde sen tulkitsee.
Toisaalta voisi olettaa, että kiinnostunut ihminen osoittaisi kiinnostuksensa jotenkin muutenkin kuin hymyilemällä, koska hymyily on kuitenkin ihan peruskäytöstä. Itse en ainakaan pelkän hymyilyn ja moikkailun perusteella alkaisi olettaa, että tuo on kiinnostunut. Tai jossakin baarissa ehkä niin voisi helpommin ajatella kun siellä nyt ei ns. kuulu hymyillä ja huomioida kaikkia, mutta työympäristössä tai harrastuksissa olettaisin hymyilijän olevan vain luonteeltaan hymyilevä ja yhdistävän hymyn toisen huomioimiseen ilman sen kummempia tarkoituksia.
Näin minäkin ajattelen. Minusta on loukkaus vilkkaita, eloisia ihmisi kohtaan, että heidät tulkitaan niin helposti väärin. Vilkkaampi ihminen on luonteeltaan sellainen, ei hän ole iskemässä sinua vain siksi, että hymyilee.
Kaikki autistiset voisi siivota vaikkapa Ahvenanmaalle Suomea pilaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on oikeasti kummallista, että osa ihmisistä elää maailmassa jossa toiselle ei voi hymyillä taikka jutella nauraen ihan muuten vaan.
Niin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin ihmisiä on vaikeampi lukea.
Jos puhun ihmisen kanssa, joka katselee muualle, keskustelu on minun ylläpitämääni, hän ei oma-aloitteisesti puhu mitään paitsi vastailee lyhytsanaisesti minulle tai mutisee tai ei sano mitään, on ehkä kädet puuskassakin, sivuun kääntyneenä ja ilme on tympeä, voi varmuudella sanoa että häntä ei ole vaikea lukea tai minulla on vaikeuksia tulkita sosiaalisia tilanteita ja hän onkin oikeasti tosi innoissaan - ei, kyllä hän kaikin tavoin osoittaa, että seurani ja juttuni eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Jos ei tuollaista huomaa, on oikeasti jotenkin "sosiaalistilannerajoitteinen". Jos siis vaan jää siihen edelleen länkyttämään tai aina uudestaan änkeää samaan kahvipöytään eikä muka yhtään huomaa, että toista evvk.
Kuvailit mun miehen käytöksen meidän tutustumisen alkumetreillä! 😂 Se oli raukka niin ihastunut mutta ujona paniikissa, ettei uskaltanut edes katsoa päin tai jutella mulle mitään. Itse tulkitsin tilanteen just nimenomaan epäkiinnostukseksi ja välttelin siten kohteliaasti seuraansa kokonaan, mikä taas aiheutti miehessä lisää hermostusta. Puoli vuotta meni, että saatiin asia selväksi, nyt ollaan seurusteltu onnellisesti kolme vuotta.
Sanoisin, että siinä missä toiset ei osaa lukea sanatonta viestintää niin toiset myös viestii ristiriitaisesti.
On yksi mahdollinen Aspergerin syndrooman oire, että on vaikea katsoa toista silmiin. Onko kyse yhdestä ja samasta ihmisestä, vaiko suorastaan monesta? Guugleta autismin kirjo, sieltä löytyy tietoa.