Epävarmat ihmiset ovat rasittavia

Provosoiva otsikko, mutta siis. Mulla on paljon epävarmoja kavereita, ehkä siksi, että olin nuorena sellainen hissukkatyyppi ja hakeuduin kaltaisteni seuraan. Olen edelleen ujo ja pelkään helposti, että ihmiset eivät pidä minusta. Olen silti kasvanut aikuiseksi ja ymmärrän, että tosiasiassa ketään ei kiinnosta.

Alkaa mitta täyttyä etenkin kahteen kaveriin. Toinen tuntuu kuvittelevan, ettei kukaan avaa suutaan muuten kuin vihjaillakseen hänen huonouttaan. Viikolla kokoonnuttiin isommalla porukalla, ja neiti Y sanoi nähneensä entisen tuttumme rouva Z:n zumbassa. Jälkeenpäin tämä kaveri motkotti selän takana, että luuleekohan se neiti Y olevansa parempi kun käy zumbassa, vai miksi piti tuoda esiin. Minusta oli ihan järkevä konteksti, siis joo, olisi voinut sanoa että "näin sen viikolla" ja jättää zumban pois, mutta en tajua, miksi olisi pitänyt.

Toinen kaveri ei ole yhtä pahansuopa, mutta kuvittelee harmillisen usein olevansa se ainoa ulkopuolinen. Esimerkiksi jos puhe on Shape of Waterista, ja pari tyyppiä on sen nähnyt, ja muut kuuntelevat, niin saattaa jälkeenpäin voivotella kuinka ahdistavaa oli jutella, kun oli ainoa, joka ei ole sitä nähnyt. Mutta enpä ole itsekään, katson hyvin vähän elokuvia, en vain koe tarvetta rajoittaa puheenaiheita vain omiin harrastuksiini. Ja vaikka hän olisi ainoa, joka ei ole sitä nähnyt, niin hyvänen aika sentään - ei kukaan terve ihminen istu paheksumassa häntä! Ketään ei oikeasti kiinnosta...

Ja joo, avaudun vauva-palstalla, koska en uskalla sanoa päin naamaa. Parempi se, kuin haukkua selän takana, ja tulen hulluksi, jos en voi purkaa tätä edes anonyymisti. Tuntuu, että entinen tyttöporukka on nykyään yhtä kananmunankuorilla kävelemistä.