Maksaako hyvä äitipuoli lasten hankintoja?
Vaikka ei "tarvitsisi", niin kuuluisiko äitipuolen kuitenkin maksaa lasten hankintoja? Maksatteko te? Tarkoitan siis kaikkea ylimääräistä, kuten vaikka huvipuistorannekkeita tai harrastusvälineitä. Talouden kulut tottakai maksamme yhdessä puolison kanssa, siis kaikki laskut ja ruuat ym. Itse voin joskus osallistua lasten muihin kuluihin, jos siltä tuntuu ja minulla on ylimääräistä rahaa. Mutta en haluaisi että se olisi oletuksena, että tottakai maksan. Täytyisikö kuitenkin maksaa, jotta olisin mahdollisimman hyvä äitipuoli? Eli pitäisikö minun itse ihan aidosti haluta hankkia lapsille kaikkea omilla rahoillani. Välillä tunnen itseni huonoksi, kun haluankin käyttää rahojani johonkin omiin tarpeisiin enkä lasten.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Jos on perhe, niin silloin ei ole väliä, kuka maksaa. Se tosin edellyttää, että kaikki perheessä vetävät yhtä köyttä. Kohtuullisuus ja tasavertaisuus pitää toki muistaa.
Tarkoittaako tämä nyt äitipuolen tapauksessa, että kyseessä ei voi olla hyvä perhe, jos ei ole väliä kuka maksaa lasten menot? Tarkoitatko siis että minun tulisi maksaa ensisijaisesti lasten menoja ja hankintoja, eikä omiani?
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on perhe, niin silloin ei ole väliä, kuka maksaa. Se tosin edellyttää, että kaikki perheessä vetävät yhtä köyttä. Kohtuullisuus ja tasavertaisuus pitää toki muistaa.
Tarkoittaako tämä nyt äitipuolen tapauksessa, että kyseessä ei voi olla hyvä perhe, jos ei ole väliä kuka maksaa lasten menot? Tarkoitatko siis että minun tulisi maksaa ensisijaisesti lasten menoja ja hankintoja, eikä omiani?
t.ap
Älä jaksa olla lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on perhe, niin silloin ei ole väliä, kuka maksaa. Se tosin edellyttää, että kaikki perheessä vetävät yhtä köyttä. Kohtuullisuus ja tasavertaisuus pitää toki muistaa.
Tarkoittaako tämä nyt äitipuolen tapauksessa, että kyseessä ei voi olla hyvä perhe, jos ei ole väliä kuka maksaa lasten menot? Tarkoitatko siis että minun tulisi maksaa ensisijaisesti lasten menoja ja hankintoja, eikä omiani?
t.ap
Älä jaksa olla lapsellinen.
Lapsellinen? Olen tosi pahoillani, en nyt ymmärrä. Yritän nyt oikeasti miettiä, että pitäisikö minun asennoitua eri tavalla tähän rahankäyttööni vai ei.
t.ap
Te olette perhe, sinun rahasi ovat 100% perheen käyttöön. Tietenkin tuloillasi maksetaan lasten harrastukset ja kivat jutut, koska et voi olettaa, että sinä noukit rusinat pullasta ja mies lapsineen joutuu elämään alempaa elintasoa.
Äitipuoli maksaa, isän naisystävä ei.
Olet tehnyt elämässäsi omia valintoja, arvioita ja päätöksiä. Olet perustanut perheen miehen kanssa, jolla on lapsia. Silloin väistämättä tulee vastaan tilanteita, joissa pitää ottaa huomioon joku muukin kuin minä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on perhe, niin silloin ei ole väliä, kuka maksaa. Se tosin edellyttää, että kaikki perheessä vetävät yhtä köyttä. Kohtuullisuus ja tasavertaisuus pitää toki muistaa.
Tarkoittaako tämä nyt äitipuolen tapauksessa, että kyseessä ei voi olla hyvä perhe, jos ei ole väliä kuka maksaa lasten menot? Tarkoitatko siis että minun tulisi maksaa ensisijaisesti lasten menoja ja hankintoja, eikä omiani?
t.ap
Älä jaksa olla lapsellinen.
Lapsellinen? Olen tosi pahoillani, en nyt ymmärrä. Yritän nyt oikeasti miettiä, että pitäisikö minun asennoitua eri tavalla tähän rahankäyttööni vai ei.
t.ap
Kyllä. Sinun pitää kantaa vastuu niin kuin aikuisen kuuluu. Kaikki me aikuiset olemme samassa veneessä. Meillä on vanhemman velvollisuudet kantaa vastuu lapsista, jos elämäämme sellaisia kuuluu.
Tämä on hankala ja moniulotteinen asia.
Ostan/maksan miehen lapsille erilaisia mukavuuksia, kuten juurikin huvipuistoreissun tai vastaavaa. Miehen lapset ovat ihania ja minusta on kiva riemastuttaa heitä. Mies on määräaikaisella sairaseläkkeellä ja lasten äiti työtön, joten heillä on kovin vähän varaa järjestää lapsille extraa. Minä puolestani olen lapseton ja ihan hyväpalkkaisessa työssä.
Toisaalta en halua aiheuttaa lapsien äidille mielipahaa siitä, että lapset saavat minun "ansiosta" isällään kaikkea kivaa. Kilpavarustelusta puhumattakaan. Siksi teen näitä hankintoja varoen.
Olemme opettaneet myös lapsille, että parhaat jutut ovat ilmaisia, tai ainakin lähes. Luontoretket, yhteiset kokkailut ja peli-illat jne.
Ja sitte ku oot maksanu kaiken hauskan yms. ja eroatte, niin jää paskan maku suuhun, kun olisi voinut senkin rahan säästää.
Kokemusta on.
Mies parempi palkkaisessa työssä ja minun viimeset pennoset meni aina lapsiin, koska mies pihi ja peliriippuvainen.
Kun ei kummalakaan ollut rahaa, mies syytteli sitten minua.
Kyllä meillä mies maksanut poikani kuluja, vaikka en sitä häneltä ole odottanutkaan. Me ollaan perhe, se maksaa jolla on rahaa. Ei meillä katsota että kaikki kulut menee puoliksi.
Minusta oli mukavaa pstella mieheni tytöille vaatteita yms. Lasten äiti kumminkin koki tämän loukkaavana. Joten lopetin ne ostelut.
Puolikasta ihmistä ei ole, joten vastuutakaan ei voi ottaa sen mukaan mikä tuntuu vain kivalta. Kaikkea emme voi saada ja joudumme tekemään selkeitä arvovalintoja joissa kaikki ei auttamatta mene tismalleen oikein. Jos asuu yhteistaloutta esim. miehen kanssa jolla on lapsia vastuuta ei voi kantaa vain osittain nuolemalla kermoja kakun päältä.
Ihmiset ja äitipuolet ovat erilaisia. Mieti, mikä sopii sinulle parhaiten, sinun sydämellesi. Mieheni on halunnut kolme lasta, minä olen valinnut lapsettomuuden. Minä osallistun asumisen ja ruoan kustannuksiin, silloin tällöin ostan jollekin lapselle jotain. Onko sillä mitään merkitystä mitä muut ajattelevat? Voin hyvin kuvitella, että osallistumiseni vähyys (ajallisesti ja kustanuksellisesti) lasten elämään aiheuttaa närää lasten suvun lähipiirissä tiettyjen ihmisten kohdalla, mutta ajatelkoot niin. Lapset ovat vanhemmille velvollisuus, minulle vapaaehtoisuus. Minulle riittää, että lapset tietävät välittäväni heistä ja olevani läsnä tarpeen tullen.
Tokaluokkalainen kommentoi hyvin omannäköistä rooliani: -Mä tykkään susta.
Minä: -Mäkin tykkään susta.
T: -Sä olet niin erilainen kuin muut äitipuolet!
M: -Totta. Mä oon mä. Mites olen niin erilainen kuin muut äitipuolet?
T: -No muut äitipuolet on koko ajan lapsien kanssa!
M: :D Näin voi olla!
Vierailija kirjoitti:
Puolikasta ihmistä ei ole, joten vastuutakaan ei voi ottaa sen mukaan mikä tuntuu vain kivalta. Kaikkea emme voi saada ja joudumme tekemään selkeitä arvovalintoja joissa kaikki ei auttamatta mene tismalleen oikein. Jos asuu yhteistaloutta esim. miehen kanssa jolla on lapsia vastuuta ei voi kantaa vain osittain nuolemalla kermoja kakun päältä.
Kyllä mä maksan lasten kulut puoliksi puolisoni kanssa, jos vaikka menemme johonkin reissuun kaikki yhdessä. Mutta esimerkiksi harrastuksista en maksa, se on vanhempien asia, sillä he myös päättävät mitä se lapsi saa tai ei saa harrastaa (esim. kallis jääkiekkoharrastus vs joku edullisempi liikuntaharrastus).
Entäs isäpuoli, joka elää äidin kanssa, jolla lapsia?
Tiedän tapauksen, jossa perheessä on kolme lasta. Yksi yhteinen ja kaksi erolasta. Isäpuoli maksaa puolet vuokrasta ja omat tarpeensa. Äiti maksaa puolet ja elättää lapset.
Jos vapaaehtoisesti haluaa, mutta ei mistään pakosta tai velvollisuudentunnosta.
En maksaisi harrastuksia tai harrastustarvikkeita mutta ravintolareissut, lintsit jne kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Entäs isäpuoli, joka elää äidin kanssa, jolla lapsia?
Tiedän tapauksen, jossa perheessä on kolme lasta. Yksi yhteinen ja kaksi erolasta. Isäpuoli maksaa puolet vuokrasta ja omat tarpeensa. Äiti maksaa puolet ja elättää lapset.
Tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Äiti, joka tuollaiseen suostuu voi ihan katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellinen? Olen tosi pahoillani, en nyt ymmärrä. Yritän nyt oikeasti miettiä, että pitäisikö minun asennoitua eri tavalla tähän rahankäyttööni vai ei.
t.ap
Teet kuten itse parhaaksi näet, mutta asioilla on myös seurauksensa. Saat sellaisen parisuhteen ja perheen, jonka ansaitset. Omaan pussiin pelaaja jää aina lopulta yksin elämässä. Nähty on.
🇺🇦🇮🇱
Jos on perhe, niin silloin ei ole väliä, kuka maksaa. Se tosin edellyttää, että kaikki perheessä vetävät yhtä köyttä. Kohtuullisuus ja tasavertaisuus pitää toki muistaa.