Onko minussa joku vika, kun en rakasta hyvää, melkeinpä täydellistä miestä?
Ollaan oltu jo vuosia yhdessä, mutta tuntuu, etten koskaan ole ihan kunnolla rakastanut. Enemmänkin sellainen järkiliitto, että otanpa nyt tuon, kun on tuollainen asiallinen ja hyvä mies, vaikka suurta intohimoa ei tunnukaan.
On ihan loistava isä, aina ollut oma-aloitteisesti mukana lasten hoidossa kuten myös kotitöitä tehnyt jne. Pitää huolta itsestään, liikkuu ja vaatteet on tätä päivää, on varmasti monen mielestä komeakin.
Mutta miksi mua ei vaan sytytä? Kun joskus katselen miestä touhuamassa lasten kanssa, niin mietin, että miksi mä en rakasta noin hyvää miestä, mikä minussa on vikana.
Kommentit (44)
Naisilla on metka tapa tehdä listoja, millainen miehen pitäisi olla. Listan toteutuminen vain ei takaa rakastumista. Yhteen päädytään sitten muiden syiden vuoksi. Halutaan lapsille isä, taloudellista turvaa, päästä samaan elämäntilanteeseen muiden kavereiden kanssa jne...
Tai sitten mennään yhteen ihmisen kanssa, joka vie jalat alta, mutta ei ole muuten sopiva perheelliseksi. Sellaista se...
Teidän välillä ei ole sitä kemiaa.
Suuret tunteet on yliarvostettuja, ja usein korreloivat suhteen esteiden ja ongelmien kanssa.
Ei toista voi väkisin rakastaa, etkä koskaan tule löytämään siihen syytä, koska se on joku selittämätön juttu. Kokemusta on.
Ei kuulkaa kaikki miehetkään rakasta niitä ihania ja täydellisiä vaimojaan.
Voit keskittyä muihin asioihin näin tekee monet.
Vierailija kirjoitti:
Ota kesärenttu, joka kiskoo viinaksia kaksin käsin, tartuttaa sukupuolitaudin, varastaa säästösi ja vetelee lättyyn. Kokeile sen jälkeen uudelleen miehesi kanssa.
Tämä😂tulee äkkiä mieleen että jätinpä hyvän miehen luullen että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kesärenttu, joka kiskoo viinaksia kaksin käsin, tartuttaa sukupuolitaudin, varastaa säästösi ja vetelee lättyyn. Kokeile sen jälkeen uudelleen miehesi kanssa.
Tämä😂tulee äkkiä mieleen että jätinpä hyvän miehen luullen että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Voi tulla mieleen joo, mutta rakkautta se ei silti sytytä.
Mies voi olla hyvä ja täydellinen mutta ei sinulle.
Onko se sitten joku ongelma? Itse en ole vaan sellaista "rakastuvaa tyyppiä", näin olen päätellyt siiitä etten ole lähes 40 vuoden ikään asti ollut koskaan kenenkään rakastunut. Olen tosi onnellinen sellaisessa lämpimässä kaverisuhdeliitossa, jossa ollaan muuten kuin sisko ja veli tai hyvät kaverukset, mutta meillä on myös hyvää seksiä.
Tosin mitä se rakastaminen sitten on... Ei mulla ole mitään sellaisia suuria tunteita miestäni tai ketään muutakaan kohtaan, mutta sanotaanko että jos tulisi uutinen että miehelläni on vaikka syöpä, niin kyllä siitä suuri ahdistus ja hätä tulisi, eli selvästikin välitän paljon.
Minusta on outoa jos ihminen ei osaa rakastaa toista. Mutta olenkin tunteellinen tapaus. En kestäisi olla liitossa jossa en rakasta.
Puoliso on varmasti ihana ja hyvä ihminen, mutta ei vaan sinulle se oikea. Toki toiseen voi kiintyä ja rakastaa omalla tavallaan, mutta on erilaista rakastaa sitä oikeaa. Kaikki ei löydä sitä oikeaa. Itselläni hän on monen tuhannen kilometrin päässä. Koitin tyytyä muuhun, mutta kukaan ei tuntunut miltään. Hän on se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten joku ongelma? Itse en ole vaan sellaista "rakastuvaa tyyppiä", näin olen päätellyt siiitä etten ole lähes 40 vuoden ikään asti ollut koskaan kenenkään rakastunut. Olen tosi onnellinen sellaisessa lämpimässä kaverisuhdeliitossa, jossa ollaan muuten kuin sisko ja veli tai hyvät kaverukset, mutta meillä on myös hyvää seksiä.
Tosin mitä se rakastaminen sitten on... Ei mulla ole mitään sellaisia suuria tunteita miestäni tai ketään muutakaan kohtaan, mutta sanotaanko että jos tulisi uutinen että miehelläni on vaikka syöpä, niin kyllä siitä suuri ahdistus ja hätä tulisi, eli selvästikin välitän paljon.
Hassu. Tuli mieleen yksi toinen aihe jossa joku kysyi että onko irtosuhteita harrastavat naiset tuntevammaisia. Ei siihen tunteiten tunteemiseen liitty näköjään mikään seksi. Sinä esimerkiks kuulostat ihan tuntevammaiselta ja voi olla edes avioliitossa ilman mitään rakkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kesärenttu, joka kiskoo viinaksia kaksin käsin, tartuttaa sukupuolitaudin, varastaa säästösi ja vetelee lättyyn. Kokeile sen jälkeen uudelleen miehesi kanssa.
Tämä😂tulee äkkiä mieleen että jätinpä hyvän miehen luullen että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Voi tulla mieleen joo, mutta rakkautta se ei silti sytytä.
Kyllä se järkikin voi sen rakkauden sytyttää kun näkee asiat uudessa valossa, kuinka hyvä toinen onkaan. Ei tietenkään aina.
Tällainen jatko sille pitkälle ketjulle, jossa keskusteltiin tyytymisestä vs. rakastumisesta. Poistettiinko se vai miksi sitä ei enää näy?
Vierailija kirjoitti:
Tällainen jatko sille pitkälle ketjulle, jossa keskusteltiin tyytymisestä vs. rakastumisesta. Poistettiinko se vai miksi sitä ei enää näy?
Ohan se tuolla.
Ei muuta vikaa kuin se perustavanlaatuinen, olet nainen. Aina pitää olla jännitystä, uutuuden viehätystä ja tietysti kaikkien himoitsema alfamies. Ei siis mitään sinällään vialla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei sitä rakkauden huumaa vaan koskaan saa kokea. Ei kait se mikään vika kuitenkaan ole.
Eikö tuossa toisessa ketjussa juuri todettu, että naiset ovat vain sellaisissa liitoissa, joissa nainen tuntee miestä kohtaan syvää rakkautta ja mies on se paha, joka tyytyy "OK" elämään ilman suurempia tunnekuohuja? AP:n tilanteen täytyy olla jotenkin miehen vika, mutta nyt joudutaan miettimään tavallista pidemään, että saadaan vika materialisoitua.
Kaikki ei sitä rakkauden huumaa vaan koskaan saa kokea. Ei kait se mikään vika kuitenkaan ole.