Lue keskustelun säännöt.
Oletteko yksinäiset ikinä kateellisia perheellisille?
06.06.2018 |
Perheelliset haaveilevat omasta ajasta, ja ovat kateellisia sinkuille joilla on siistit kodit ja aikaa lukea & harrastaa.
Onko tämä nykyään enää toisinpäin? Haaveiletteko sinkut ikinä perheestä? Tunnettoko kateutta tai katkeruutta?
Olen itse todella kateellinen sinkku-kaverille. Olen juuri hänen siistissä kodissaan hoitamassa kissaa. En muista milloin meillä on ollut näin siistiä ja puhdasta, ja rauha. Haluaisin vaan jäädä tänne lukemaan ja katsomaan televisiota.
Olisi lohduttava kuulla, että joku kadehtii meitä farmari-ihmisiä joiden kodit on täynnä lasten maalauksia ja vaatekasoja.
Kommentit (90)
En. Kammottaa koko perheellinen elämäntyyli. En ole koskaan halunnut perhettä. Ikää 34 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. En saa enää perhettä ja se harmittaa.
Olen. Työkaverin mies on komea, lapset kauniita, rahaa ja hyvä rento meininki. Haluaisin aina vaan pitkittää vierailua heillä.
Ovat rentoja vanhempia. Heidän takia aloin haaveilla vauvasta ja miehestä. Mutta minulla on suuri riski saada vammainen lapsi enkä voi olla niin itsekäs.
Olen kateellinen vain perheille joissa iloinen fiilis ja vanhemmilla omaakin elämää, isä osallistuu50:50. Muille en ollenkaan.
Olen perheellinen mies ja olen kateellinen yksinäisille.
Olen toisaalta kateellinen kaverilleni jolla on parisuhde ja lapsi. Olen kateellinen parisuhteesta, toivon että vielä jonain päivänä joku hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja osaa arvostaa sitä. Olen kateellinen lapsesta vaikka en tiedä olisiko minusta äidiksi kenellekään. Toisaalta taas en ole kateellinen väsymyksestä ja kaveruudeksi muuttuneesta parisuhteesta. Toivon että kaverini haluaisi välillä ottaa aikaa itselleen ja meidän kaveruudelle esim. käymällä elokuvissa tai konserteissa mutta näin ei enää tapahdu. Uskoisin että itse vastaavassa tilanteessa ollessa saisin voimia ja irtiottoa arjesta positiivisella tavalla mutta en jaksa enää yrittää pyydellä häntä mihinkään kun tiedän vastauksen jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koska haluaisin perustaa perheen. Haaveeksi jää.
M35
En ole koskaan kateellinen.
Kasvoin suurperheessä, enkä tiedä mitään kauheampaa kuin lapsiperheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kateellinen, koska en koskaan ole halunnut perhettä, tai edes asua kenenkään kanssa. Asuin avoliitossa monta vuotta, mutta siitä erottuani vuosia sitten en ole halunnut ketään samaan asuntoon. Mulla ei ole lemmikkieläimiä, eikä edes huonekasveja, koska en halua olla sitoutunut mihinkään hoitamiseen tai huoltamiseen. Ihmiset väsyttää mua aina, ja vaikka tykkäisin tai jopa rakastaisin jotakuta, en jaksa sitä joka päivä.
Välillä toiveissa olisi löytää mies jonka kanssa perustaa perhe. Välillä taas bussissa kuunneltuani vauvan rääkymistä 10 minuuttia putkeen tai seuratessa kaupassa lasten kiukuttelua olen onnellinen että minulla ei ole pieniä lapsia. Toki oman lapsen kiukuttelua kestää ehkä paremmin ja kolikolla on aina kääntöpuolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen avoliitossa ja lapseton omasta tahdostani ja nyt ikä estäisi lapsen saannin. Kateellisuus on väärä ilmaisu tai sana mutta joskus ihailen perhe-elämää lapsineen. Se on niin yhteisöllistä ja jotenkin lämminhenkistä. Ihailen perheenäitejä ja miksei isiäkin. Esim.jouluna tuijotan kattoon (emme vietä joulua) ja mietin perheiden idyllisiä jouluja. Kokoonnutaan yhteen ja tehdään jouluvalmisteluja, syödään yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä jne. Itselläni ei ole ketään joka välittäisi tai muistaisi jouluna ja silloin korostuu tuo perheiden yhteisöllisyys ja välittäminen lähimmäisistä varsin kipeästi. Eli kaipaisi perhettä sitä perhettä ympärilleen.
Jännä miten keskusteluilmapiiri on muuttunut.
Täällä istuu liki nelikymppinen vela, parisuhteessa. Juu ei, olen tyytyväinen tähän perhemalliin. Jokaiselle on oma juttunsa, eli paras sopu säilyy, kun kukaan ei kauppaa tai tuputa omaa malliansa elää.
Mutta kuitenkin tosiaan, siinä 2000 alkupuolella menin tyhmänä nuorena sanomaan eräällä keskustelufoorumilla tämän asian. Aivan saman asian. Jösses mikä lynkkaus siitä seurasi.
Siis tätä kokemusta vasten kunnioitan todella suuresti sitä, että nykyään näistä aiheista voidaan puhua kuin ihminen ihmiselle, tuomitsematta. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, en ainakaan myönnä olevani kateellinen perheellisille tai edes parisuhteessa eläville. - Kateus on minusta helposti katkeroittava ja kuristava tunne. En halua tai ainakin yritän välttää kateutta muita kohtaan. Olen tässä välttelyssä melko hyvin mielestäni onnistunutkin. Toinen jouttu se, ettenkö välillä haaveksisi siitä, että tilanteeni voisi olla nykyistä parempi, mitö se sitten milloinkin merkitsee ja tarkoittaakin. Mutta toisaalta olisi kaiketi luonnotonta, jos kokisi jatkuvaa tyydytystä siitä, että asiat tai vaikka sitten vain oma elämän tilanne on, mitä on. - Vaikei mitään isompaa valittamisen aihetta tai syytä olisikaan. Enemmän onkinkyse siitä, miten tulee toimeen tämän "tyytymättömyyden" kanssa.
En ole kateellinen. En kestä sitä että kotona olisi aina tai edes suurimman osan ajasta joku. Siksi muutin omaan asuntoon avomiehen ja mun yhteisestä kämpästä. Edelleen ollaan yhdessä ja homma toimii paremmin näin, kuin yhteisen katon alla asuessa. Mä vaan tarvitsen niin paljon "omaa aikaa" tai siis yksin oloa että ahdistun kun koti pitää jakaa toisen kanssa. Vaihdoin myös työpaikkaa siksi etten enään kestänyt asiakaspalvelutyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Just parin viikon etelänreissulta tulleena taas vahvisti sitä, että onneksi ei ole muksuja. Sitä säätämistä vielä lopuksi lentokentällä, kun niiden pienten lasten on aivan pakko tunkea siihen matkalaukkuhihnan viereen. Miksei vanhemmat voi kieltää? On se sitten tempaista matkalaukulla ohimoon, kun just ja just jaksaa laukun nappasta hihnalta.
Sinkkuna olin kateellinen pitkissä suhteissa oleville ja perheellisille ystävilleni, joten veikkaan, että joku muukin tuntee samoin. Nyt perheellisenä olen aniharvoin kateellinen sinkuille. Kokonaisuutena en koskaan, mutta jostain yksittäisestä asiasta hetkittäin, vaikka tiedän etten mistään hinnasta vaihtaisi pois.
Onnellista perhettä kyllä joskus,niitä muita ei.Silloin on kiitollinen että on yh.
Olen kateellinen omasta halustaan sinkuille.
Mutta onnenhetkeni ovat usein niitä kun ollaan perheen kanssa: joulu, piknik, uiminen, leffan katselu, kokkaaminen yhdessä.
Se fiilis kun lapset nukkuu ja voi käpertyä miehen kainaloon/ lukea/panna/ olla puhelimella. Ennen lapsia en nähnyt onnenhetkiä, elin vain hetkessä. En haikaile niitä aikoja ollenkaan.
Jos nyt pääsisin sinne uudestaan, tietäen että tämä on edessä, niin tekisin useammin brunssin itselleni. Loikoilisin kirjan kanssa huoletta koko vapaapäivän yms.
Vähän on ikävä äänekästä seksiä ja sitä ettei ole vastuussa kenestäkään. Iloinen siitä, että meillä on miehen kanssa edelleen lapsivapailla hauskaa ja vallatonta.
Olen kateellinen, oma rauha käy pidemmän päälle tylsäksi ja yksinäiseksi. Tosin mieskin riittäisi ensihätään. Mutta mitä tahansa perhettä ja parisuhdetta en ottaisi, sen pitäisi olla sellainen oman näköiseni. Mies ja lapsi yhtä rauhallisia kuin minä.
En ole kateellinenlapsiperhe-elämästä. Ennemminkin nähdessäni lapsiperheitä tunnen kiitollisuutta omasta elämästä. Jostain syystä nään usein vanhempia (äitejä) räyhäämässä lapsilleen ihan julkisilla paikoillakin. Viimeisin oli mamma Ompun edessä, huusi lapselleen niin, että minäkin aikuinen ihminen pelästyin ja kävelin kauempaa (ettei se raivotar hyökkää kimppuun 😂).
Koko ajan. Haluaisin itse perheen, mutta alan olla jo niin vanha, että pitää valmistautua siihen, että se ajatus ei toteudu.
Mutta kun ketjussa "mikä sinut teki tänään iloiseksi" on kommentteja, että "lapset nukkumassa ja hetken tässä vielä valveilla" tai joku kommentti lapsista niin tulee kyynel omaan silmään. Johtuu siitäkin, että olen nykyisin muutenkin yksinäisempi.
Tietenkin on minullakin niitä hetkiä, että on iloa siitäkin, että voin päättää, että teen tänään jotain tiettyä, eikä tarvitse ajatella muita ihmisiä. Mutta edellisessä suhteessanikin olin enemmän onnellinen pääsääntöisesti sen sijaan, että olisin ollut onneton sen vuoksi, että piti joustaa.
En nyt tietenkään kategorisesti ole kateellinen kaikille perheille, koska on erilaisia perheitä ja erilaisia elämäntilanteita. Tietysti enemmän kateellinen sellaisille, jotka vaikuttavat onnellisilta.