Lue keskustelun säännöt.
Oletteko yksinäiset ikinä kateellisia perheellisille?
06.06.2018 |
Perheelliset haaveilevat omasta ajasta, ja ovat kateellisia sinkuille joilla on siistit kodit ja aikaa lukea & harrastaa.
Onko tämä nykyään enää toisinpäin? Haaveiletteko sinkut ikinä perheestä? Tunnettoko kateutta tai katkeruutta?
Olen itse todella kateellinen sinkku-kaverille. Olen juuri hänen siistissä kodissaan hoitamassa kissaa. En muista milloin meillä on ollut näin siistiä ja puhdasta, ja rauha. Haluaisin vaan jäädä tänne lukemaan ja katsomaan televisiota.
Olisi lohduttava kuulla, että joku kadehtii meitä farmari-ihmisiä joiden kodit on täynnä lasten maalauksia ja vaatekasoja.
Kommentit (90)
Lompakko kiittää, mielenterveys kiittää ja vapaa-aika kiittää etten ole perhehelvettiin sekaanutnut. Maailma on niin sekaisin nykyään ettei lapsia tänne kannata tehdä, varsinkaan jos ei ole minkäänlaista mielenkiintoa hommaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Elämä on minusta ollut tosi mielenkiintoista ilmankin parisuhdetta. Lisäksi keski-ikäiselle naiselle tarjolla olevat miesvaihtoehdot eivät ole juuri houkutelleet. Varmasti on joskus myös toisin päin. Varmaan joskus tapaan jonkun, mutta en ole koskaan ollut ahdistunut enkä yksinäinen. Minulla on mielekäs työ, jossa tapaan kaikenikäisiä ihmisiä, ja monia hyviä ystäviä ja harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Olen aina iloinen, kun ihmiset löytävät toisensa, mutta en ole kiinnostunut lähtemään etsimään ketään baareista.
Kyllä minä vpoin myöntää olleeni josku skateellinen niin perheellisille kavereilleni tai heidän parisuhteesta olen jop asaanut itseni kiinni siitä, että olen kateellinen osalle muista sinkuistakin.
Mutta jossain vaiheessa tajusin, että tällaine kateelliisuus pelkästään knenekään siviilsäädyn perusteella on kyllä ihan liian kuluttava ja voimia vievä tunne, joten aloin tietoisesti pyrkiä siitä eroon.
Väittäsin, että aika hyvin olen onnistunut vaikka toki edelleen kun näen pareja kävelemässä käsikkäin kauniissa kesäsäässä tai kuullaana syyspäivänä joku kateus pirulainen iskee sisälläni.
Mutta ehkä minäkin vielä löydämn ja kohtaan sen oman kumppanini - Mutta kateudelllani en hänen kohtaamsitaan ainakaan nopeuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mutta monet perheelliset ovat kertoneet olevansa kateellisia minulle.
Miksi olisin kateellinen kun elän sellaista elämää kuin haluan. Ja toivottavasti kukaan ei ole minulle kateellinen.
Tottunut siihen että pitää muuttaa asiat mitä ei voi hyväksyä ja hyväksyä asiat mitä ei voi muuttaa. Silloin ei tarvitse muita kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kade lapsiperheille, koska en sellaista elämää ikinä halunnutkaan itselleni. Joskus iskee haikeus kumppanin puutteesta, mutta kaikkea ei voi aina saada. Tai voihan se elämä vielä yllättääkin.
En halua lapsia tai perhettä, en ole kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia en kaipaa, kumppania kyllä.
Sama täällä. Joskus olen kateellinen ihmisille, jotka ovat jo tosi nuorena löytäneet elämänsä rakkauden ja ovat yhdessä silminnähden onnellisia. Mietin että miten tuo on edes mahdollista. Lapsista en ole kateellinen, tiedän miten paljon ne tuovat mukanaan myös negatiivisia asioita.
Olen ikisinkku mutta en ole yksinäinen.
En ole kateellinen perheellisille tai parisuhteessa oleville ihmisille koska tykkään elää sinkkuna ja olen introvertti.
Lapsia en halua joten olen sitten kait vela?
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut perhettä (kauhistuttava ajatus), olen todella onnellinen tässä hetkessä. Kivaa viettää aikaa ihanan miehen ja rakkaan koiran kanssa. Parasta mitä voi olla. <3
En kadehdi, ja vaikka joskus kadehtisinkin niin ainoastaan yksi tällainen onnellinen perhe Prismassa saa muuttamaan mieleni. Siis ei jum*lauta sitä älämölöä mikä niistä kersoista lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin manipuloinnin jo aikapäivää sitten enkä ole sen vuoksi kade niille jotka elävät perheyhteisössä vaikka onhan siinä puolensa.
Kyllä, lapset on parasta maailmassa eikä niitä suotu minulle.
Tuo on kyllä kanssa stereotypia, että sinkulla olisi enemmän vapaa-aikaa kuin perheelliselle. Elämäntilanteet ovat niin moninaisia ja velvollisuudet niin erilaisia, ettei se aina pidä paikkaansa.
Ihmeellinen käsitys sinulla sinkun elämästä. Ihan kuin sinkulla olisi aina aikaa ja rahaa tuijottaa vain omaa napaansa. Itse esimerkiksi olen ollut psyykkisesti sairaan siskoni perheen tukena iät ja ajat ja ollut auttamassa arjessa jatkuvasti, ostanut ruokaa, lapsille vaatteet, maksanut harrastukset, osallistunut lasten hoitoon ja kasvatukseen koko ajan. Nyt lisäksi hoidan syöpää sairastavaa vanhempaani ja hänen asioitaan kokopäivätyön lisäksi.
Et voi oikeasti tietää mitä ihmisten elämät sisältää. Älä yleistä.
En kadehdi, olen kiitollinen että minulla on näin hyvin.
Koen olevani etuoikeutettu, saan elää elämää jota haluan elää. Olen itse asiassa aina tiennyt etten koskaan halua perhettä enkä halua mennä naimisiin. Seurustellut olen - en tosin tällä hetkellä ja tuskin tulen niin tekemäänkään ainakaan kovin helpolla -mutta en koskaan sillä mielellä että haluaisn jotain enemmän.
Olen itse 9-henkisestä perheestä, meillä ei ollut koskaan puutetta mistään. Oli oma talo ja elintaso hyvä.
Isä valtion virassa äiti kotona joten lapsena emme kukaan olleet päiväkodissa. Mikään lapsuudesta johtuva tuskin on syynä siihen että olen aina halunnut olla sinkku.
Lapsista en pidä enkä itselleni halua. En inhoa enkä vihaa, mutta en pidä.
-nainen-
Kyllä ilman lapsia elämä on vaan helpompaa. Meillä onneksi vaan yksi lapsi, lisää ei todellakaan tule.
Yksinäinen ei ole sama kuin yksin oleva.