Naurattaa ihmiset, jotka "tietävät" varmaksi ettei kuoleman jälkeen ole mitään

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todisteita muusta ja kaikki mitä minä tai sinä koskaan on koettu on aivojen tulosta. Aivot kun häviää niin siinä menee myös tietoisuus ja elämä. Kumma myös miten tiedon kasvaessa Jumalan piilopaikka koko ajan vain pienenee. Mitä tieteen metodeilla on opittu viimeisen 2000 vuoden aikana? Mitä samassa ajassa on opittu Jumalasta uutta; ei mitään. Raamattu myös sanoo "kuolleet eivät tiedä mitään" [Saarnaaja 9:5].

Kyllä minä näen edelleen luonnossa Jumalan, eikä sitä tiede poista minnekään. Niin kaunis ja nerokas systeemi ei voi olla pelkkää vahinkoa tai sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Ateistit ovat aika ikäviä ihmisiä, siinä kuin uskovaisetkin.

Molemmat väittävät tietävänsä mitä on kuoleman jälkeen tai ei ole.

Itse olen avoimin mielin, koska olen kokenut asioita, joita ei tieteellisesti voi selittää. 

Ehkä kaikkein loogisin vaihtoehto on sielunvaellus, että kaikki eliöt syntyvät aina uudestaan ja uudestaan, siinä olisi sellanen järki.

Tunnen myös tapauksia joissa on selvästi näkyvissä trauma entisestä elämästä.

En kerro liikaa, mutta yksi syntymässään toiselta puolelta vammautunut ihminen on pelännyt aina siltoja, eikä sille ole mitään selitystä, looginen selitys on, että hän kuoli tippumalla sillalta, ja ne vammat seurasivat tähän elämään.

Tiedän paljon vastaavia tapauksia. 

Jos joutuu syntymään uudestaan ja uudestaan, kunnes oppii miten muita kohdellaan jne, se antaa toivboa ajatuksena, esim timo soinikin syntyy ensi kerralla naiseksi kaqtoliseen tai islamilaiseen maahan. Kunnes hän oppii kunnioittamaan naisia.

jne jne.

Trump syntyy köyhään mustaan alabamalaisperheeseen tytäksi. Jne.

Ihmiset ovat kautta historian olleet niin käsittämättömän kehnossa kunnossa lukemattomin eri tavoin että esimerkkisi vaikuttaa mieluummin sattumalta kuin seuraukselta. Jos taasen ajattelet, että tämä vaeltava sielu kehittyy ja jalostuu sukupolvien myötä ja siksi vammat ja sairaudet liudentuvat hiljalleen pois niin samaan lopputulokseen päästään yksinkertaisemmillakin selityksillä. Ei tarvita sielua tiedonvälittäjänä kuoleman yli vaan kynä ja paperia riittää ja moni muukin asia kuten sana ja puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen uskoo ilman todisteita johonkin. Ei-uskovainen ei usko, koska ei ole todisteita. Kumpikohan tässä nyt olisi fiksumpi?

Uskooko uskovainen myös kaikkeen muuhun ilman todisteita, testituloksia jne. jäljitettävyyttä testituloksista? Lääkkeet, ruoka, tekniikka jne? Jos näin olisi niin meille voisi tyrkyttää ihan mitä vaan sumeilematta ja olisimme ikuisia koekaniineja. Ennen pikaista hengen lähtöä.

Sulle on sanottu, että maailma syntyi alkuräjähdyksestä. Asia on mielestäsi testattu, mutta jos et oikeasti tajua niitä testejä, etkä ymmärrä sitä tapahtumaa, prosessiä etkä osaa lukea niitä tieteellisiä tuloksia, niin sulle voi syöttää ihan mitä tahansa pajunköyttä, kunhan itse uskot ettet ole tarpeeksi fiksu YMMÄRTÄMÄÄN sitä asia todella, sinä vain luotat siihen, että itseäsi fiksumpien ihmisten kertomukset ovat totta, mutta varma et voi siitä koskaan olla.

Kun lähtee pohtimaan asioita filosofisesti, niin mihin me oikeasti voimme luottaa ja uskoa? Kaikki aistit voivat pettää ja mieltä on helppo huijata.

Tuolta pohjalta ajatellen on käsittämätöntä että joku voi ajatella että uskoo inoaan oikeaan uskontoon.

Minusta taas uskontoon uskovat ovat aika rehellisiä, eivät he väitä TIETÄVÄNSÄ vaan myöntävät uskovansa. Sen sijaan moni ateisti nostaa itsensä sellaiselle jakkaralle, että eivät anna muilla lainkaan tilaa hengittää ja omata erilaista elämänkatsomusta kuin mikä juuri hänellä on.

/ateistinen agnostikko

Syytät meitä muita että me väkisin syötetään ja nostetaan itseämme ylös, mutta sinä olet oikein antanut itsellesi luokituksen "ateistinen agnostikko" ja tunget sitä joka viestin loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan väännä yhtä innoissaan siitä, millaista oli ennen syntymää? Ihan yhtä vähän siitä tiedetään.

Ilman muuta näyttöä oletan, että kuoleman jälkeen on hyvin samanlaista.

Jos joku uskoo kuolemattomaan sieluun, niin millaista mahtaa olla kissojen taivaassa? Onko siellä lintuja? Ne linnut eivät varmaan ole lintujen taivaassa. Ehkä kissojen taivas on lintujen helvetti. Miettikää paljonko on väkeä muurahaisten taivaassa.

Jos ihminen on erityinen niin miksi? Onko kehitysvammaisella ihmisellä sielu? Entä sikiöllä? Alkiolla? Munasolulla ja siittiöllä? Millaisia keskenmenoon kuolleet alkiot ovat taivaassa? Keski-ikäisiä? Jos sielu ilmestyy ihmiseen vasta syntyessä niin kuinka tarkkaa on synnytyskanavaan kuolleiden ajoitus? Pitääkö ehtiä rääkäisemään, jos sydän lyö vielä muutaman kerran synnytyskanavasta tulon jälkeen?

Jos nyt teoreettisesti olisi jokin taivas olemassa, niin tuskin se on mikään fyysinen paikka missä on fyysisesti lintuja muuta. Jos miettii, niin taivashan on olotila missä olet niin onnellinen kuin voit olla ja se riittää, et kaipaa mitään muuta.

Nuita muitahan voi aina pohtia, mutta koska emme tiedä tapahtuuko kuoleman jälkeen jotakin vai eikö tapahdu mitään, niin samapa se. Sitäkin voi miettiä mitä oli ennen syntymää, se ei vain ole niin kiinnostava/pelottava aihe, koska se on tapahtunut jo ja olemme tässä olemassa huolimatta siitä mitä oli ennen syntymää.

Kaikenkaikkiaan tämä on mysteeri joka selviää meille jokaiselle vasta kun kuolemme, hyvin henkilökohtaisesta asiasta on siis kyse. Ikuinen mysteeri johon ratkaisua ei kukaan elossa oleva voi TIETÄÄ, uskoa jokainen voi mihin haluaa.

/ateistinen agnostikko

Niin, helvetistäkö (heh) ne sen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todisteita muusta ja kaikki mitä minä tai sinä koskaan on koettu on aivojen tulosta. Aivot kun häviää niin siinä menee myös tietoisuus ja elämä. Kumma myös miten tiedon kasvaessa Jumalan piilopaikka koko ajan vain pienenee. Mitä tieteen metodeilla on opittu viimeisen 2000 vuoden aikana? Mitä samassa ajassa on opittu Jumalasta uutta; ei mitään. Raamattu myös sanoo "kuolleet eivät tiedä mitään" [Saarnaaja 9:5].

Kyllä minä näen edelleen luonnossa Jumalan, eikä sitä tiede poista minnekään. Niin kaunis ja nerokas systeemi ei voi olla pelkkää vahinkoa tai sattumaa.

Tämä on legendaarinen "argument from ignorance", jossa vedotaan tietämättömyyteen. "Minä en osaa selittää miten tämä kaikki on mahdollista, sen täytyy siten olla Jumalan tuotoksia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen uskoo ilman todisteita johonkin. Ei-uskovainen ei usko, koska ei ole todisteita. Kumpikohan tässä nyt olisi fiksumpi?

Uskooko uskovainen myös kaikkeen muuhun ilman todisteita, testituloksia jne. jäljitettävyyttä testituloksista? Lääkkeet, ruoka, tekniikka jne? Jos näin olisi niin meille voisi tyrkyttää ihan mitä vaan sumeilematta ja olisimme ikuisia koekaniineja. Ennen pikaista hengen lähtöä.

Sulle on sanottu, että maailma syntyi alkuräjähdyksestä. Asia on mielestäsi testattu, mutta jos et oikeasti tajua niitä testejä, etkä ymmärrä sitä tapahtumaa, prosessiä etkä osaa lukea niitä tieteellisiä tuloksia, niin sulle voi syöttää ihan mitä tahansa pajunköyttä, kunhan itse uskot ettet ole tarpeeksi fiksu YMMÄRTÄMÄÄN sitä asia todella, sinä vain luotat siihen, että itseäsi fiksumpien ihmisten kertomukset ovat totta, mutta varma et voi siitä koskaan olla.

Kun lähtee pohtimaan asioita filosofisesti, niin mihin me oikeasti voimme luottaa ja uskoa? Kaikki aistit voivat pettää ja mieltä on helppo huijata.

Tuolta pohjalta ajatellen on käsittämätöntä että joku voi ajatella että uskoo inoaan oikeaan uskontoon.

Minusta taas uskontoon uskovat ovat aika rehellisiä, eivät he väitä TIETÄVÄNSÄ vaan myöntävät uskovansa. Sen sijaan moni ateisti nostaa itsensä sellaiselle jakkaralle, että eivät anna muilla lainkaan tilaa hengittää ja omata erilaista elämänkatsomusta kuin mikä juuri hänellä on.

/ateistinen agnostikko

Syytät meitä muita että me väkisin syötetään ja nostetaan itseämme ylös, mutta sinä olet oikein antanut itsellesi luokituksen "ateistinen agnostikko" ja tunget sitä joka viestin loppuun.

Laitan sen viestieni loppuun siksi, että kokemuksesta tiedän ateistien muuten olettavan, että olen uskovainen. Tämä pitää saamani vastineet järkevämpinä, koska en ole uskovainen, ei siis voida vedota siihen että olisin ateistin mielestä joku alhaisempi järjetön olento.

/ateistinen agnostikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todisteita muusta ja kaikki mitä minä tai sinä koskaan on koettu on aivojen tulosta. Aivot kun häviää niin siinä menee myös tietoisuus ja elämä. Kumma myös miten tiedon kasvaessa Jumalan piilopaikka koko ajan vain pienenee. Mitä tieteen metodeilla on opittu viimeisen 2000 vuoden aikana? Mitä samassa ajassa on opittu Jumalasta uutta; ei mitään. Raamattu myös sanoo "kuolleet eivät tiedä mitään" [Saarnaaja 9:5].

Kyllä minä näen edelleen luonnossa Jumalan, eikä sitä tiede poista minnekään. Niin kaunis ja nerokas systeemi ei voi olla pelkkää vahinkoa tai sattumaa.

Mitä ajattelet universumin lukemattoman monien painovoimapisteiden aikaansaamasta laskemattomasta kaoottisuudesta ja väkivaltaisuudesta? Tämä kaoottisuus ja väkivaltaisuus lienee tuhonnut lukemattoman monia elämänmuotoja universumin historiassa täysin surutta ja sumeilematta.

Aivojen toimintaan vaikuttamalla muuttuu tietoisuuden taso.

Uni, sen puute, kemikaalit, sairaudet, aivovauriot...

Kaikki muuttavat tietoisuutta.

Siis voimme em. päätellä, että tietoisuus on aivojen ominaisuus.

Kun aivot kuolevat, loppuu tietoisuus.

En näe syytä olettaa muuta.

Ja kyllä, ystäviini lukeutuu pari enemmän tai vähemmän uskovaista ihmistä, olenpa ennen itsekin uskonut luterilaiseen Jumalaan ja tuonpuoleisuuskäsitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Miten se pitäisi vaikuttaa nykyiseen elämääni?

    Elämä on lyhyt. Ikuisuus ei lopu. Missä sen haluat viettää on oma asiasi.

Lyhyt pärinä eikä ainoatakaan todistetta tietenkään.

Sinulle voisi myydä ilman jarrulevyjä tai -rumpuja olevan auton alamäkiajoon. Ja uskoisit, että kyllä sillä voi jarruttaa.

Uskon ettei kuoleman jälkeen ole mitään, koska en usko sieluun.

Jos sielu olisi, niin sitten ennemmin uskoisin uudelleen syntymiseen kuin johonkin taivaaseen/helvettiin menoon, korkeintaan ennen uuteen olomuotoon siirtymiselle olisi joku väliaika, mutta luulen että sekin olisi vain tyhjyyttä ja pimeyttä.

Tai sitten sielu jäisi lillumaan unenomaiseen tilaan muistoineen eletystä elämästä, ilman uusia ajatuksia. Pysyvä kuoleminen ja tyhjyys tuntuu ainakin miellyttävämmältä ajatukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö ap varmaksi ettei ole olemassa Joulupukkia, yksisarvisia tai lentäviä lehmiä?

En ole ap, mutta eihän noitakaan voi tietää varmaksi. Ehkä sen tietää melko varmaksi, ettei joitakin asioita ole meidän tietoisuutemme tasolla, meidän maailmassamme, mutta jossain määrin asioita voi kuitenkin olla olemassa, vaikka ne eivät ole fyysisesti tässä.

Onko punahilkka olemassa? Onhan se, jollain tasolla, kaikki tietää kuka on punahilkka, aiha ihmeellistä olennolle joka "ei ole olemassa" vai mitä? Punahilkka on olemassa enemmän kuin sinä tuntematon nettiin kirjoittaja.

Mä tiedän että Joulupukki on olemassa. Ostin vuosia sitten yksinhuoltajana lapselleni joululahjaksi potkukelkan. Asuimme maalla, ja lapset kulkivat potkukelkoilla alakouluun. Ostamani potkukelkka ei mahtunutkaan autooni, vaikka kuinka yritin sitä sinne sovitella. Tuntematon vanha mies tarjoutui kuskaamaan sen avolava-autollaan kotiini, joka sijaitsi noin 5 km:n päässä. Olin jo suunnitellut potkivani kelkan kotiini. Ystävällinen mies ei huolinut mitään palkaksi. Tuli oikeasti joulumieli.

Ihminen on siinä mielessä outo eläin että evoluution aikaansaannoksena sillä on halu löytää selitys kaikelle. Siksi asiat joita ei voi käsittää tai ymmärtää, niille keksitään selitys, ja uskonnot on yksi asia/käsite joka on muuttunut moraalisten arvojen ja hyväksynnän kautta keinoksi oikeuttaa lähestulkoon kaikki tapahtuva. Uskonnon voimalla tapetaan, murhataan, käydään kauppaa ja verotetaan. Aika yleispätevä syy josta on hankala luopua..

Toista yhtä hyvää tekosyytä on hankala löytää kaikelle.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että toivon, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Varma en ole. Varmuutta en saa edes kuoleman jälkeen, sillä sitä "ei mitään" tilannetta ei todennäköisesti pysty tiedostamaan, kun ei enää ole mitään millä tiedostaa.

Mutta jos kuoleman jälkeen jotain on, niin sitten on. Turha siihen on etukäteen erityisemmin uskoa, kun tietoa ei siitä ole. Ajatteli niin tai näin, niin väärässä olemisen mahdollisuus on aina.

Tämä on lähellä omaa ajatteluani. Pidän tämän kaltaista agnostista ajattelua tieteellisesti katsoen oikeana: jos ei voida todistaa, ei muodosteta kantaa tai väitettä. Hypoteesin voi toki muodostaa viitteiden perusteella. Esimerkiksi tajuttomuuden kokemus tai jopa kooma ovat tiloja, joissa ei ole tietoisuutta. Jotkut muistavat tunnelikokemuksia tms. mutta niille on löytynyt, ainakin osittain, tieteestä aivokemiallisia syitä. Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän voi uskoa. Näillä perusteilla olen taipuvainen uskomaan (= perusteltu hypoteesi), ettei kuoleman jälkeistä elämää ole.  En kuitenkaan väitä suuntaan tai toiseen. Väittäjät ovat kaikki minusta vähän hölmöjä. Samoin ne, jotka käyttävät aikansa näiden asioiden vatvomiseen. Toivoisin, että ihmisen älykkyys kehittyisi siten, että ratkoisimme näitä elämän ongelmia silläkin energialla, millä pyrimme.

Yhdestä asiasta olin jo ennen rippikouluikää varma: maailmassa tapahtuu kauheutta, joten ei voi olla hyvää ja kaikkivaltiasta jumalaa. En sitten mennyt rippikouluunkaan teeskentelemään uskovani satuihin.

Onhan niitä tieteellisiäkin kokeita tehty, miten ihmisillä usein sielu irtoaa esim leikkauksen yhteydessä, ja tarkkailee tapahtumia yläpuolelta.

Tai kun sydän muuten pysähtynyt.

Yhdessä kokeessa leikkaussalin kaappien päälle oli laitettu erilaisia esineitä. Joita ei voi nähdä kuin katonrajasta. Ja leikkauksen jälkeen oli kysytty mitä kaapin päällä oli. Ne osasivat vastata, jotka irtaantuivat ruumiista.

Ei ole linkkiä laittaa, jos nyt joku alkaa siitä vinkumaan, etsikäöä materiaalia googlesta itse.

(olen se joka ei ole uskovainen eikä ateisti)

Kirjoitin "luterilainen Jumala ja tuonpuoleisuus".

Itseasiassa meikäläisestä kirkosta löytyy niin erilaisia käsityksiä Jumalasta ja tuonpuoleisesta, että vaikkapa 4 eri evlut kirkon pappia voisivat edustaa eri uskontoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todisteita muusta ja kaikki mitä minä tai sinä koskaan on koettu on aivojen tulosta. Aivot kun häviää niin siinä menee myös tietoisuus ja elämä. Kumma myös miten tiedon kasvaessa Jumalan piilopaikka koko ajan vain pienenee. Mitä tieteen metodeilla on opittu viimeisen 2000 vuoden aikana? Mitä samassa ajassa on opittu Jumalasta uutta; ei mitään. Raamattu myös sanoo "kuolleet eivät tiedä mitään" [Saarnaaja 9:5].

Minusta Jumalan piilopaikka on vain kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Tai ettei minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Kukaan täällä maan päällä elävistä ihmisistä ei osaa noihin varmaksi mitään vastata. Tuollainen jyrkkä ateismi ei eroa millään tavalla kiihkouskovaisuudesta.

Nauratko yksiksesi kotona vai julkisilla paikoilla esim. kaupoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Miten se pitäisi vaikuttaa nykyiseen elämääni?

    Elämä on lyhyt. Ikuisuus ei lopu. Missä sen haluat viettää on oma asiasi.

Lyhyt pärinä eikä ainoatakaan todistetta tietenkään.

Sinulle voisi myydä ilman jarrulevyjä tai -rumpuja olevan auton alamäkiajoon. Ja uskoisit, että kyllä sillä voi jarruttaa.

  Tuliko hätä!

Jotain jäi puuttumaan: ....pyrimme ratkomaan "tuon puoleista" T: 54