Naurattaa ihmiset, jotka "tietävät" varmaksi ettei kuoleman jälkeen ole mitään

Arvelen ettei kuoleman jälkeen ole mitään mutten tietenkään varmasti voi sanoa. T: ateisti

Naurattaa uskovaiset, jotka luulevat että kuoleman jälkeen olisi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen uskoo ilman todisteita johonkin. Ei-uskovainen ei usko, koska ei ole todisteita. Kumpikohan tässä nyt olisi fiksumpi?

Uskooko uskovainen myös kaikkeen muuhun ilman todisteita, testituloksia jne. jäljitettävyyttä testituloksista? Lääkkeet, ruoka, tekniikka jne? Jos näin olisi niin meille voisi tyrkyttää ihan mitä vaan sumeilematta ja olisimme ikuisia koekaniineja. Ennen pikaista hengen lähtöä.

Toisaalta, mitä ne todisteetkin on? Entä jos tämä kaikki on vain yhden ihmisen mielikuvitusta? Entä jos sinä ajatteleva olento makaat oikeasti jossain vesialtaassa letkuissa ja nukut ja tämä luulemasi todellisuus on pelkkää unta?

Todisteet..niin, todisteetkin vaatii uskomista siihen, että ihmiset puhuu totta, että näkemäsi asiat ovat totta. Koirat muuttuu susiksi ja tieteellisiä tutkimustuloksia tulkitaan väärin, koska ihmisaivot eivät ole kovin luotettava tiedonlähde.

Vierailija kirjoitti:

Tai ettei minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Kukaan täällä maan päällä elävistä ihmisistä ei osaa noihin varmaksi mitään vastata. Tuollainen jyrkkä ateismi ei eroa millään tavalla kiihkouskovaisuudesta.

Olen samaa mieltä.

En ole uskovainen, mutta en ateistikaan.

Mulla on monia yliluonnollisia kokemuksia, olen varma että on jotain kuoleman jälkeen. Ihan sillä perusteella mitä ole kokenut isäni kuoleman jälkeen.

Toisaalta, jos olen väärässä, eikä kuoleman jälkeen olekaan mitään, että valot vain sammuuu, eihän siinä mitään häviä vaikka oli väärässä.

Uskontojen jumaliin en usko, mutta johonkin suurempaan voimaan kyllä, en tiedä mitä se on, mutta voi sitä jumalaksi sanoa jos haluaa. Sen tuntee luonnossa.

Jos nyt edes hetken miettii taivasta niin kyllä sinne mennessä pitää tietoisuus ihmiseltä kadota koska muutenhan se olisi aivan yhtä paska maailma kuin tämä missä nyt elämme.

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen uskoo ilman todisteita johonkin. Ei-uskovainen ei usko, koska ei ole todisteita. Kumpikohan tässä nyt olisi fiksumpi?

Uskooko uskovainen myös kaikkeen muuhun ilman todisteita, testituloksia jne. jäljitettävyyttä testituloksista? Lääkkeet, ruoka, tekniikka jne? Jos näin olisi niin meille voisi tyrkyttää ihan mitä vaan sumeilematta ja olisimme ikuisia koekaniineja. Ennen pikaista hengen lähtöä.

Sulle on sanottu, että maailma syntyi alkuräjähdyksestä. Asia on mielestäsi testattu, mutta jos et oikeasti tajua niitä testejä, etkä ymmärrä sitä tapahtumaa, prosessiä etkä osaa lukea niitä tieteellisiä tuloksia, niin sulle voi syöttää ihan mitä tahansa pajunköyttä, kunhan itse uskot ettet ole tarpeeksi fiksu YMMÄRTÄMÄÄN sitä asia todella, sinä vain luotat siihen, että itseäsi fiksumpien ihmisten kertomukset ovat totta, mutta varma et voi siitä koskaan olla.

Kun lähtee pohtimaan asioita filosofisesti, niin mihin me oikeasti voimme luottaa ja uskoa? Kaikki aistit voivat pettää ja mieltä on helppo huijata.

En voi varmasti tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta en usko että kuoleman jälkeen on tietoisuutta.

Mikään asia tunnetussa maailmassa ei tue sitä ajatusta että kuoleman jälkeen olisi kristinuskossa kerrottua kuolemanjälkekeistä elämää.

Minulla on ihan tarpeeksi tässä elämässäkin, en todellakaan uhraa kovin paljon energiaa siihen että pohtisin kuoleman jälkeisiä asioita.

t. Ateisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todisteita muusta ja kaikki mitä minä tai sinä koskaan on koettu on aivojen tulosta. Aivot kun häviää niin siinä menee myös tietoisuus ja elämä. Kumma myös miten tiedon kasvaessa Jumalan piilopaikka koko ajan vain pienenee. Mitä tieteen metodeilla on opittu viimeisen 2000 vuoden aikana? Mitä samassa ajassa on opittu Jumalasta uutta; ei mitään. Raamattu myös sanoo "kuolleet eivät tiedä mitään" [Saarnaaja 9:5].

Kuten sanottu, ateismikin on uskonto. Mistä sinä voit tietää, onko tietoisuus vain aivojen tulosta, on tiede ollut ennenkin väärässä ja jos ns. sielua ei pysty nykytieteellä todistamana, niin ei se tarkoita etteikö se voisi kuitenkin olla olemassa. Voi olla ettei ole, mutta voi olla että on.

Miksi sulla on niin suuri halu uskoa johonkin varmaan? Miksei jotkin asiat elämässä voi olla arvoituksia ja sellaisia, että niistä nyt ei vain tiedetä kaikkea? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisissä, että aina pitäisi jotenkin TIETÄÄ kaikesta kaikki.

On mielenkiintoista, että on asioita joita ei vielä tiedetä. Tieto kuitenkin kertyy ja lisääntyy kaiken aikaa ja muun elintila pienenee kaiken aikaa. Uskomattoman harva enää esimerkiksi uskoo uskontojen jumaliin. Uskontojen filosofista perustaa monikin pitää sen sijaan viisaana. Hyvää kehitystä eikö vain. Luovutaan tarpeettomasta ja poimitaan uskonnoista niiden parhaat palat kuten lähimmäisenrakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todisteita muusta ja kaikki mitä minä tai sinä koskaan on koettu on aivojen tulosta. Aivot kun häviää niin siinä menee myös tietoisuus ja elämä. Kumma myös miten tiedon kasvaessa Jumalan piilopaikka koko ajan vain pienenee. Mitä tieteen metodeilla on opittu viimeisen 2000 vuoden aikana? Mitä samassa ajassa on opittu Jumalasta uutta; ei mitään. Raamattu myös sanoo "kuolleet eivät tiedä mitään" [Saarnaaja 9:5].

Kuten sanottu, ateismikin on uskonto. Mistä sinä voit tietää, onko tietoisuus vain aivojen tulosta, on tiede ollut ennenkin väärässä ja jos ns. sielua ei pysty nykytieteellä todistamana, niin ei se tarkoita etteikö se voisi kuitenkin olla olemassa. Voi olla ettei ole, mutta voi olla että on.

Miksi sulla on niin suuri halu uskoa johonkin varmaan? Miksei jotkin asiat elämässä voi olla arvoituksia ja sellaisia, että niistä nyt ei vain tiedetä kaikkea? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisissä, että aina pitäisi jotenkin TIETÄÄ kaikesta kaikki.

Ateismi ei ole uskonto, koska sillä ei ole yhtenevää dogmaa. Jokainen ateisti on asiasta omaa mieltään. Tiede menee todisteiden valossa, ei mututuntumalla kuten uskovaiset. Tiede myös on avoin muutokselle silloin kun uudet todisteet osoittavat että aikaisempaan tietoa pitää päivittää, tiede ei koskaan ole "faktaa". Siksi ne ovat "teorioita", faktaa kun ei ole koska aina voi löytyä uutta. Vaikka tiede ei jotain nyt pysty todistamaan, se ei tarkoita että se ei tule sitä tekemään tulevaisuudessa. Siihen asti jos väitteelle (tässä tapauksessa 'sielu on olemassa') ei löydy todisteita, en näe syytä uskoa väitettä ennen kuin näen edes jotain semi-konkreettista. "Miksi halu uskoa varmaan". Ihmeellinen kysymys, ja nollaa jo itsensä. Se mainitsemasi mysteerisyys taas luo filosofiaa ja tiede pohjautuu filosofiaan. Uskonto ja hatusta vedetyt väitteet haluun kontrolloida heikkomielisiä ja ryövätä heiltä rahat "koska Jumala". Olen myös huomannut että suuri osa uskovaisista ihmisistä uskoo yhden ainoan asian takia: "minusta tuntuu tältä/minulle tulee hyvä olo".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen uskoo ilman todisteita johonkin. Ei-uskovainen ei usko, koska ei ole todisteita. Kumpikohan tässä nyt olisi fiksumpi?

Uskooko uskovainen myös kaikkeen muuhun ilman todisteita, testituloksia jne. jäljitettävyyttä testituloksista? Lääkkeet, ruoka, tekniikka jne? Jos näin olisi niin meille voisi tyrkyttää ihan mitä vaan sumeilematta ja olisimme ikuisia koekaniineja. Ennen pikaista hengen lähtöä.

Sulle on sanottu, että maailma syntyi alkuräjähdyksestä. Asia on mielestäsi testattu, mutta jos et oikeasti tajua niitä testejä, etkä ymmärrä sitä tapahtumaa, prosessiä etkä osaa lukea niitä tieteellisiä tuloksia, niin sulle voi syöttää ihan mitä tahansa pajunköyttä, kunhan itse uskot ettet ole tarpeeksi fiksu YMMÄRTÄMÄÄN sitä asia todella, sinä vain luotat siihen, että itseäsi fiksumpien ihmisten kertomukset ovat totta, mutta varma et voi siitä koskaan olla.

Kun lähtee pohtimaan asioita filosofisesti, niin mihin me oikeasti voimme luottaa ja uskoa? Kaikki aistit voivat pettää ja mieltä on helppo huijata.

Tuolta pohjalta ajatellen on käsittämätöntä että joku voi ajatella että uskoo inoaan oikeaan uskontoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Miten se pitäisi vaikuttaa nykyiseen elämääni?

Totta kai ihmistä kiinnostaa tulevaisuus. Se on luonnollista. Meillä on tietoisuus. Vai elätkö itse pelkästään hetkessä?

Olisi aika helkkarin tylsä elämä jos ei eläisi hetkessä. Sehän on elämän tarkoituskin, sillä tavalla eläen myös huomioi muutkin.

Ateistit ovat aika ikäviä ihmisiä, siinä kuin uskovaisetkin.

Molemmat väittävät tietävänsä mitä on kuoleman jälkeen tai ei ole.

Itse olen avoimin mielin, koska olen kokenut asioita, joita ei tieteellisesti voi selittää. 

Ehkä kaikkein loogisin vaihtoehto on sielunvaellus, että kaikki eliöt syntyvät aina uudestaan ja uudestaan, siinä olisi sellanen järki.

Tunnen myös tapauksia joissa on selvästi näkyvissä trauma entisestä elämästä.

En kerro liikaa, mutta yksi syntymässään toiselta puolelta vammautunut ihminen on pelännyt aina siltoja, eikä sille ole mitään selitystä, looginen selitys on, että hän kuoli tippumalla sillalta, ja ne vammat seurasivat tähän elämään.

Tiedän paljon vastaavia tapauksia. 

Jos joutuu syntymään uudestaan ja uudestaan, kunnes oppii miten muita kohdellaan jne, se antaa toivboa ajatuksena, esim timo soinikin syntyy ensi kerralla naiseksi kaqtoliseen tai islamilaiseen maahan. Kunnes hän oppii kunnioittamaan naisia.

jne jne.

Trump syntyy köyhään mustaan alabamalaisperheeseen tytäksi. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Miten se pitäisi vaikuttaa nykyiseen elämääni?

Totta kai ihmistä kiinnostaa tulevaisuus. Se on luonnollista. Meillä on tietoisuus. Vai elätkö itse pelkästään hetkessä?

Tavallaan elän hetkessä ja lähitulevaisuudessa. Miksi käyttäisin aikaani enempään?

Vai pitäisikö minun alkaa valmistautumaan johonkin? Miten ja miksi? Joo, ei tarvii vastata, pärjään nyt tosi kivasti ja elämä on leppoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai ettei minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Kukaan täällä maan päällä elävistä ihmisistä ei osaa noihin varmaksi mitään vastata. Tuollainen jyrkkä ateismi ei eroa millään tavalla kiihkouskovaisuudesta.

Olen samaa mieltä.

En ole uskovainen, mutta en ateistikaan.

Mulla on monia yliluonnollisia kokemuksia, olen varma että on jotain kuoleman jälkeen. Ihan sillä perusteella mitä ole kokenut isäni kuoleman jälkeen.

Toisaalta, jos olen väärässä, eikä kuoleman jälkeen olekaan mitään, että valot vain sammuuu, eihän siinä mitään häviä vaikka oli väärässä.

Uskontojen jumaliin en usko, mutta johonkin suurempaan voimaan kyllä, en tiedä mitä se on, mutta voi sitä jumalaksi sanoa jos haluaa. Sen tuntee luonnossa.

Aika hyvin kuvaa omaa mielipidettäni. Voi olla, että kuoleman jälkeen jotain tosiaan on. Tai sitten ei.

Mutta pappien ja saarnaajien leukojen lätinään en vaan usko, ne tekevät sitä työkseen ja saavat oikeinkin hyvin rahaa siitä. Kyllä silloin puhuu mitä vaan.

Itselläkin on jonkinlainen yliluonnollinen kokemus; heräsin yöllä isäni kuolinhetkellä ja tunne oli, että nyt se tapahtui.

Odotan uteliaana ja avoimin mielin kuoleman jälkeistä olotilaa. Se tapahtuu mitä tapahtukoon. Yritän elää elämäni ystävyyttä, reiluutta ja rehellisyyttä levittäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todisteita muusta ja kaikki mitä minä tai sinä koskaan on koettu on aivojen tulosta. Aivot kun häviää niin siinä menee myös tietoisuus ja elämä. Kumma myös miten tiedon kasvaessa Jumalan piilopaikka koko ajan vain pienenee. Mitä tieteen metodeilla on opittu viimeisen 2000 vuoden aikana? Mitä samassa ajassa on opittu Jumalasta uutta; ei mitään. Raamattu myös sanoo "kuolleet eivät tiedä mitään" [Saarnaaja 9:5].

Mistä tiedät varmaksi, että tietoisuus häviää? Mistä tiedät, että tämä todellisuus, jossa me elämme, on ainut todellisuus? Kukaan ei ole väittämässä, että Raamatun Jumalaa on olemassa.

On hyvinkin todennäköistä, että on myös muita todellisuuksia. En näe mitään syytä miksi kuolema loisi jonkin yhteyden niihin. Ja jos yhteyttä ei ole, jos olisi olisi ihan tätä samaa todellisuutta, niin toiset todellisuudet muuttuvat epäkiinnostaviksi. Toiset todellisuudet ovat tällöin vähämerkityksesimpiä kuin tv-sarjojen todellisuudet olivat nämä toiset todellisuudet ominaisuuksiltaan millaisia tahansa.

Mitä itse ajattelit että toisilla todellisuuksilla olisi tarjottavanaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen uskoo ilman todisteita johonkin. Ei-uskovainen ei usko, koska ei ole todisteita. Kumpikohan tässä nyt olisi fiksumpi?

Uskooko uskovainen myös kaikkeen muuhun ilman todisteita, testituloksia jne. jäljitettävyyttä testituloksista? Lääkkeet, ruoka, tekniikka jne? Jos näin olisi niin meille voisi tyrkyttää ihan mitä vaan sumeilematta ja olisimme ikuisia koekaniineja. Ennen pikaista hengen lähtöä.

Sulle on sanottu, että maailma syntyi alkuräjähdyksestä. Asia on mielestäsi testattu, mutta jos et oikeasti tajua niitä testejä, etkä ymmärrä sitä tapahtumaa, prosessiä etkä osaa lukea niitä tieteellisiä tuloksia, niin sulle voi syöttää ihan mitä tahansa pajunköyttä, kunhan itse uskot ettet ole tarpeeksi fiksu YMMÄRTÄMÄÄN sitä asia todella, sinä vain luotat siihen, että itseäsi fiksumpien ihmisten kertomukset ovat totta, mutta varma et voi siitä koskaan olla.

Kun lähtee pohtimaan asioita filosofisesti, niin mihin me oikeasti voimme luottaa ja uskoa? Kaikki aistit voivat pettää ja mieltä on helppo huijata.

Tuolta pohjalta ajatellen on käsittämätöntä että joku voi ajatella että uskoo inoaan oikeaan uskontoon.

Minusta taas uskontoon uskovat ovat aika rehellisiä, eivät he väitä TIETÄVÄNSÄ vaan myöntävät uskovansa. Sen sijaan moni ateisti nostaa itsensä sellaiselle jakkaralle, että eivät anna muilla lainkaan tilaa hengittää ja omata erilaista elämänkatsomusta kuin mikä juuri hänellä on.

/ateistinen agnostikko

Minua naurattaa ihmiset, jotka "tietävät" varmaksi, ettei maapallon ja auringon välissä leiju teekannua.

Miksei kukaan väännä yhtä innoissaan siitä, millaista oli ennen syntymää? Ihan yhtä vähän siitä tiedetään.

Ilman muuta näyttöä oletan, että kuoleman jälkeen on hyvin samanlaista.

Jos joku uskoo kuolemattomaan sieluun, niin millaista mahtaa olla kissojen taivaassa? Onko siellä lintuja? Ne linnut eivät varmaan ole lintujen taivaassa. Ehkä kissojen taivas on lintujen helvetti. Miettikää paljonko on väkeä muurahaisten taivaassa.

Jos ihminen on erityinen niin miksi? Onko kehitysvammaisella ihmisellä sielu? Entä sikiöllä? Alkiolla? Munasolulla ja siittiöllä? Millaisia keskenmenoon kuolleet alkiot ovat taivaassa? Keski-ikäisiä? Jos sielu ilmestyy ihmiseen vasta syntyessä niin kuinka tarkkaa on synnytyskanavaan kuolleiden ajoitus? Pitääkö ehtiä rääkäisemään, jos sydän lyö vielä muutaman kerran synnytyskanavasta tulon jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Miten se pitäisi vaikuttaa nykyiseen elämääni?

    Elämä on lyhyt. Ikuisuus ei lopu. Missä sen haluat viettää on oma asiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen uskoo ilman todisteita johonkin. Ei-uskovainen ei usko, koska ei ole todisteita. Kumpikohan tässä nyt olisi fiksumpi?

Uskooko uskovainen myös kaikkeen muuhun ilman todisteita, testituloksia jne. jäljitettävyyttä testituloksista? Lääkkeet, ruoka, tekniikka jne? Jos näin olisi niin meille voisi tyrkyttää ihan mitä vaan sumeilematta ja olisimme ikuisia koekaniineja. Ennen pikaista hengen lähtöä.

Sulle on sanottu, että maailma syntyi alkuräjähdyksestä. Asia on mielestäsi testattu, mutta jos et oikeasti tajua niitä testejä, etkä ymmärrä sitä tapahtumaa, prosessiä etkä osaa lukea niitä tieteellisiä tuloksia, niin sulle voi syöttää ihan mitä tahansa pajunköyttä, kunhan itse uskot ettet ole tarpeeksi fiksu YMMÄRTÄMÄÄN sitä asia todella, sinä vain luotat siihen, että itseäsi fiksumpien ihmisten kertomukset ovat totta, mutta varma et voi siitä koskaan olla.

Kun lähtee pohtimaan asioita filosofisesti, niin mihin me oikeasti voimme luottaa ja uskoa? Kaikki aistit voivat pettää ja mieltä on helppo huijata.

Ensiksikin, ne testit joihin nämä asiat perustuvat on testattu sen tuhat kertaa eri ihmisten toimesta. Tiedot on julkaistu ja kuka tahansa (sinä tai minä) niin halutessaan voi testata asiat itse ja tulla samaan lopputulokseen. Jumalan kanssa taas näyttää vähän siltä että asia ei ole niin, vaan tietoa kun ei ole niin on syntynyt sen miljoona eri uskontoa ja uskomusta joissa kaikki kokevat yhtä aidosri olevansa oikeassa. Nämä kaikki uskonnot myös opettavat täysin päinvastaisia asioita joten ne eivät kaikki mitenkään voi olla oikeassa, ne kaikki tosin voivat olla väärässä.

Mitä tulee filosofiaan, niin tiede pohjautuu filosofiaan ja kiitos näiden isojen mietiskelijöiden meillä on nykyään tietämystä OIKEISTA asioista joilla on merkitystä jopa sinun elämääsi.