Ärsytykset suhteen alkuvaiheessa

Tuo on yleinen virhe, ajatellaan, että juuri itsellä on se hyvä huumorintaju. Usein totuus on se, että onkin patatylsä tyyppi. 

Sanon nyt ihan suoraan, mutta ei tule toimimaan pidemmän päälle. 

Trust me. 

Onko mitään vetovoimaa, kemiaa, välillänne vai pelkkää kaveruutta?

Luovuta heti. Ei alkuvaiheessa pitäisi olla noin paljon ärsytyksiä.

Kannattaa aina muistaa se, että toista ei voi muuttaa, vain itseään voi. Jos jo alussa ärsyttää, niin jatkossa tulee ärsyttämään vielä enemmän.

Misofonia eli ääniherkkyys on yllättävän yleistä. Siihen voi yrittää siedättyä, mutta vaikeaa se voi olla.

Olen nainen ja olen oikeasti mielestäni hauska ihminen, aika räiskyvä ja eloisa persoona. Juttelen paljon ihan kaikesta mitä mieleen tulee.

On mielestäni jonkinlaista vetovoimaa, mies etenkin tuntuu olevan tosi kiinnostunut minusta. Minulla kesti hetken ennen kuin osasin täysin rentoutua miehen seurassa ja olla seksuaalisesti vapautunut. Varsinaisista kemioista en tiedä, kun pelkään noiden "pikkuvikojen" tulevan sen tielle.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja olen oikeasti mielestäni hauska ihminen, aika räiskyvä ja eloisa persoona. Juttelen paljon ihan kaikesta mitä mieleen tulee.

On mielestäni jonkinlaista vetovoimaa, mies etenkin tuntuu olevan tosi kiinnostunut minusta. Minulla kesti hetken ennen kuin osasin täysin rentoutua miehen seurassa ja olla seksuaalisesti vapautunut. Varsinaisista kemioista en tiedä, kun pelkään noiden "pikkuvikojen" tulevan sen tielle.

Ja ehkä jonniinverran itserakas?

En tarkoita tässä sitä, että olen itserakas tai parempi ihminen. :D Yritän vain tuoda esiin sen meidän persoonien erilaisuuden. Olen vähän sellainen hupsukin välillä, eloisa on myös minusta kuvaava. Mies rauhallinen ja tasaisempi luonne. En sanonut, että olen täydellinen tai hienompi ihminen piirteideni takia. Onko huumorintajun tiedostaminen nykyään muka itserakkautta?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tehdä kun noin kuukauden seurustelun jälkeen toisessa ottaa jo päähän moni asia liittyen tämän tapoihin? On esimerkiksi aika äänekäs syöjä, juo paljon limua, kuorsaa, ei juurikaan keksi juteltavaa tai kysele mitään minulta. On jo nyt ehkä jokseenkin ennalta-arvattava persoona, tosi rauhallinen, ei niin huumorintajuinen kuin minä - yleensä minä nauratan häntä jutuillani eikä päinvastoin.

Toisaalta sitä hyvääkin on, olenhan hänestä kiinnostunut, mutta mietin vain missä vaiheessa pitäisi olla huolissaan tästä omasta ärsyyntymisestä ja milloin pitäisi vaatia toista muuttumaan. Tai pitäisikö nämä omat signaalit tulkita niin että turha yrittää?

Olen aina ärsyyntynyt syömiseen liittyvistä jutuista, sanottakoon se vielä erikseen. :D Alkaa etoa kaikki ylimääräiset äänet jne. ja tämä uusi kumppani ei varmaan edes huomaa samoja juttuja kuin minä syömiseen keskittyessään.

Ovatko nämä pieneltä tuntuvat asiat sellaisia jotka kertovat, että emme ole sopivia toisillemme? Missä se raja menee?

Olisi kiva kuulla kokemuksia etenkin vasta vähän aikaa seurustelleilta.

Tähän on selvä vastaus: ei milloinkaan. 

Jos ärsytyksiä on paljon jo alussa, niin suosittelen jättämään jutun sikseen. Itse olen huomannut että mitä ihastuneempi olen,sen vähemmän ärsyynnyn ihmisessä niistä jutuista, mistä normaalisti ärsyyntyisin hyvinkin herkästi. Toki kukaan ei ole täydellinen, mutta kyllä aluksi alkuhuumassa ne "ärsyttävät" puolet sivuuttaa ja huomaa vasta jo jonkin aikaa suhteen ollessa ja sen vakiintuessa.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tässä sitä, että olen itserakas tai parempi ihminen. :D Yritän vain tuoda esiin sen meidän persoonien erilaisuuden. Olen vähän sellainen hupsukin välillä, eloisa on myös minusta kuvaava. Mies rauhallinen ja tasaisempi luonne. En sanonut, että olen täydellinen tai hienompi ihminen piirteideni takia. Onko huumorintajun tiedostaminen nykyään muka itserakkautta?

- ap

Sanoit alussa, että olet huumoritajuisempi, hän nauraa enemmän sinun jutuillesi. Eikö se juuri todista hänen huumorintajunsa olevan samankaltainen kuin sinulla?  Englanniksi varmaan kuvailisit olevasi bubbly and outgoing personality? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tässä sitä, että olen itserakas tai parempi ihminen. :D Yritän vain tuoda esiin sen meidän persoonien erilaisuuden. Olen vähän sellainen hupsukin välillä, eloisa on myös minusta kuvaava. Mies rauhallinen ja tasaisempi luonne. En sanonut, että olen täydellinen tai hienompi ihminen piirteideni takia. Onko huumorintajun tiedostaminen nykyään muka itserakkautta?

- ap

Sanoit alussa, että olet huumoritajuisempi, hän nauraa enemmän sinun jutuillesi. Eikö se juuri todista hänen huumorintajunsa olevan samankaltainen kuin sinulla?  Englanniksi varmaan kuvailisit olevasi bubbly and outgoing personality? 

Niin siis pääpiirteittäin minä olen yleensä se joka saa hänet nauramaan. Aiemmissa suhteissa asia on saattanut olla niin, että mies on todella hauska juttujensa kanssa ja nauran jatkuvasti. Tämän nykyisen kanssa on paljon sanailua, mutta ei vain ole ehkä niin rempseä ihminen. Siksi mietin ollaanko liian erilaisia tässäkin mielessä.

- ap

Valitettavasti näyttää huonolta. Itselläni takana kohta 15 vuoden suhde ja jotkut kumppanin tavat ärsyttävät vasta nyt. Toki jokainen olemme omanlaisemme persoona omine tapoimemme joista osa on pinttyneitä jne, mutta ainakin itselläni pitkän suhteen 'salaisuus' on juuri ollut toisen sietämisessä tai siinä ettei mikään asia ole noussut ärsytyskynnyksen yli liiaksi tai että olisi niin ärsyttänyt toisen tavat ja tottumukset. Tosin asioista voi aina neuvotella ja keskustella ja jokainen suhde on omanlaisensa ja jokaisessa suhteessa on hyvät ja huonot hetkensä. Toista vaan ei koskaan pidä lähteä yrittää muuttamaan vaan voimme muuttaa oikeastaan vain itseämme. Huumori on kyllä myös tärkeä yhdistävä tekijä eli samankaltainen huumorintaju auttaa monessa kohti.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tässä sitä, että olen itserakas tai parempi ihminen. :D Yritän vain tuoda esiin sen meidän persoonien erilaisuuden. Olen vähän sellainen hupsukin välillä, eloisa on myös minusta kuvaava. Mies rauhallinen ja tasaisempi luonne. En sanonut, että olen täydellinen tai hienompi ihminen piirteideni takia. Onko huumorintajun tiedostaminen nykyään muka itserakkautta?

- ap

Oletko ajatellut että mies voi antaa sinun olla äänessä ja se hupsuttelija ihan kohteliaisuudesta? Minuakin moni tuntematon kuvaa rauhalliseksi ja hiljaiseksi, vaikka todellisuudessa olen kaikkea muuta. Usein vain annan ihmisten olla sellaisia kuin ovat, enkä koe tarvetta pälpättää päälle tai halua olla nauramatta toisen jutuille, vaikka ne eivät olisikaan hauskoja, varsinkaan jos ihmisestä muuten pidän. Jos suhde on alussa niin voihan hän myös olla ujo ja hitaasti lämpenevä, tuollaisen ihmisen voi olla vaikea avautua aluksi.

Olin hiljattain tälläisessä tapailusuhteessa ja olisi pitäny tajuta lopettaa heti alkujaan. Kuten muut ovat täällä jo sanoneet, niin ärsytykset alkuvaiheessa menevät vain ajan kanssa pahempaan suuntaan, ja kertovat siitä, ettette sovi yhteen.

Rivien välistä huomaa selkeästi, että pidät miestä jotenkin tylsänä (tai ainakin itseäsi tylsempänä).  Ei juttele ja kysele tarpeeksi, ei ole tarpeeksi hauska...Ei tule toimimaan pidemmän päälle, eikä minusta ole reilua yrittää suhdetta ihmisen kanssa, jota ei edes alussa pidä kunnolla mielenkiintoisena persoonana.

Olen seurustellut nelisen kuukautta eikä ärsytä mikään miesystävässä. Siis toki tiedostan että hänessäkin on vähemmän hyviä puolia varmasti mutta eivät ole vielä häirinneet tuossa määrin kuin kuvailit omaa ärsyyntymistä. Ja nuo että ei ole hauska ja on ennalta-arvattava ovat sellaisia ärsyyntymisiä jotka liittyvät persoonaan suoraan, eivätkä tapoihin jotka voivat olla meillä kaikilla enemmän ja vähemmän rasittavia. Ei ehkä kuulosta kovin hyvältä. Minä ja miesystävä ollaan edelleen "olet ihanin kultamussukka" -moodissa. Ollaan 30+.

Olen myös tapailun alussa, eikä itseä ärsytä miehessä kyllä oikein mikään. En ole samalla lailla huuman pauloissa kun joskus nuorempana mutta pidän miehestä ihan tosi paljon, on vetovoimaakin ja sitten tuo että mikään ei ärsytä. Eli pahalta minusta vaikuttaa tuo sinun tilanne.

Sinäkö olet itse täydellinen, ja toisen pitää muuttua mielesi mukaiseksi?

Olen myös tapailun alussa ja miettinyt ihan samoja asioita. Ollaan tosi erilaisia miehen kanssa ja minuakin moni asia ärsyttää, varsinkin jos ollaan yhtään enempää yhdessä (liittyy kyllä myös vahvasti introverttiyteeni, kenen tahansa toisen ihmisen seura alkaa ärsyttää, jos en saa olla välillä yksin lataamassa akkujani).

Meidän tapauksessa mies on se räiskyvä, eloisa ja minua se jatkuva höpöttely kyllä ottaa toisinaan hermoon. Olen todennut jo, että suhteemme ei tule kehittymään ikinä erityisen intensiiviseksi, mutta en tiedä haluanko myöskään kenenkään kanssa enää kovin intensiivistä suhdetta, kuten avoliittoa. Toisaalta miehessä ja yhdessäolossamme on tietysti myös paljon hyvää etten pelkästään hammasta pure joka hetki. Ja tavallaan myös nautin niistä ärsykkeistä mitä hän tarjoaa, eikä ärsyke ole aina pelkästään huono asia. Sitten kyllä kun vietetään yhdessä useampi päivä peräkkäin ja ärsyke muuttuu ärsytykseksi...

Ollaan tästä erilaisuudestamme puhuttukin ja ymmärrän tietysti että miestä saattaa toisinaan ärsyttää vastaavasti rauhallisuuteni, mistä syystä en koe tarvetta lähteä häntä muuttamaan, koska en itsekään haluaisi kuulla jatkuvasti huomautuksia asioista, jotka teen ihan luonnostaan. Hän on sellainen kuin on ja minä erilainen, eikä hänen tarvitse sen takia muuttua.