Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Söin aina koulun jälkeen ranskanleipää edamjuustolla ja join maitokaakaota. Siinä ohessa luin koululaista tai kultapossulehteä.

86 täällä. Söin myös tuttia 5-vuotiaaksi ja tuttipullo satunnaisessa käytössä 8-vuotiaaksi saakka. Meillä oli arkena usein karkkia välipalaksi, janojuomanakin mehu tai kaakao. Leipä oli valkoista ja sitä kiskottiin pakettitolkulla voin kanssa. Särkylääkkeet annettiin suppoina, muuta ei kuulemma lapsille ollut. Muistan että oli nöyryyttävää pyllistää äidin edessä vielä kolmas- ja neljäsluokkalaisena. 10-vuotiaana hoidin kolmea pienempää sisarusta yötkin kotona, kun äiti oli töissä / juomassa. Uutena vuotena ammuimme raketit kahdestaan pikkuveljen kanssa. Nuoremmat olin peitellyt nukkumaan hyvissä ajoin.

No, serkkuni sai muodikkaasti kuukauden iästä esim. mehuja. Neuvolasta suositeltiin ja oli kuulemma kovin mahapuruja. Terve tyttö toki tuli. Minä taas... äiti yritti antaa mehuja ja kaikenlaista, mutta äitinsä nosti metelin ja kuulemma kielsi tiukasti. Asuttiin väliaikaisesti isovanhemmilla. Mummu kielsi kylmästi kaiken paitsi äidinmaidon ja elinkin täysimetyksellä melkein 6kk:n ikään. Kuulemma vauvan oikea ruoka oli äidinmaitoa ja piste, muu "turhanaikaista humpuukia". Äiti naureskelee, että harmitti, kun äitinsä puuttui ja määräili sillä tavoin. Pelkäsi tekevänsä virheen, muttei uskaltanut uhmata mummun määräyksiä ja noudattaa modrneja ohjeita. :)

Syntynyt 76.

Asuin harmaassa ankeassa lähiössä, mutta lapselle se oli paratiisi. Seikkailut lähimetsässä, ruohikolla makoilun ilman punkkihysteriaa, pullojen keräämisen ja saaduilla rahoilla ostetut karkit lähikioskista jossa karkkia ei saanut ottaa itse vaan myyjä lappoi ne pussiin " 4 sinistä, 6 noita vihreitä",  reissut uimarannalle kymmenen kilometrin päähän ilman aikuisia ja ilman kypärää, soittelut lankapuhelimella kotiin "saako lisäaikaa?",  äiti tuu ikkunaan- huutelun, kavereiden postiluukkuun tungetut viestilaput ja isukkien etsimisen lähipubista. Näen silmissäni yhä sen lapsen silmin vaikuttavan näkymän "maailma on niin suuri!" kuudennen kerroksen parvekkeelta ja muistan, miten jännää oli uhmata "ei lapsia yksin hissiin"-kieltotarraa.

Kuulostaa hullulta ja turvattomalta ja sitä se ehkä olikin, mutta mielestäni minulla oli ihan hemmetin mahtava lapsuus!  :) T. muumio vuosimallia 1980

Sukulaisten illanistujaisissa oltu me kakarat läsnä ja jokusella mökkiryyppyreissullakin oltu messissä. Hyvin viihdyttiin.

Olen syntynyt -69. Neuvolakortissa lukee kolmen viikon kohdalla, että pitää alkaa antamaan appelsiinimehua. Kahden kuukauden kohdalla pitää lisätä ruokavalioon raakaraasteita! Tutista minun oli luovuttava 3-vuotiaana ja se oli kamalaa, muistan sen kuin eilisen päivän, ja onkin varmaan esimmäinen muistoni. Menimme heinäpellolle ja istuin traktorin kärryn kyydissä ja tuttini tippui maahan. Sitä pysähdyttiin etsimään, mutta ei löytynyt ja kuulemma kaupoissa ei ollut enää ollenkaan tutteja. Voi sitä itkun ja tuskan määrää! Paljon myöhemmin äiti kertoi, että olihan se tutti löytynyt, mutta minua vähän juksattiin, kun oli jo niin iso. 

Aamupalaksi söin aina joko pullamössöä (kahvia, pullaa, sokeria ja maitoa) tai kaurasösseliä (kaurahiutaleita, maitoa, sokeria). Ekaluokasta lähtien lähdin yksin kouluun, enkä syönyt mitään, vaikka äiti oli pullamössöainekset laittanut valmiiksi ja kahvi oli termarissa. Söin sen sitten välipalaksi kun tulin koulusta. Iltapalaksi join kahvia ja söin pullaa. Kylläpä kouluruoka maistukin hyvältä, kun vatsa ulvoi jo nälästä. 

Iltapäivät olin yksin tai kavereiden kanssa. Mentiin pitkin kylää. Käytiin mm. naapurissa ratsastamassa, ilman kypärää ja satulaa, hepan omistaja, vanha vaari, katseli vieressä ja hekotteli. Kesät kuljettiin miten mieli teki, haettiin kyläkaupasta jätskiä ja limsaa, oltiin päivät uimassa sorakuopalla, rakenneltiin majoja. 

Ihanat on lapsuusajan muistot ja usein säälittää nämä nykylapset, kun tuntuu, että monilla elämä on niin ohjelmoitua, päivähoitoa vasuineen, koulua arviointikeskusteluineen, joka päivälle kehittäviä harrastuksia ja tietysti koneen äärellä nököttämistä. Mutta totuuden nimessä on sanottava, että meidän lapsuudessa sattui paljon onnettomuuksia, vakaviakin, kukaan ei perään katsonut ja ruokavalio oli epäterveellinen, hampaat reikiintyivät ja mullakin oli aina huono hb. Omille lapsille pyrin tarjoamaan sellaisen lapsuuden, jossa oli turvaa ja enemmän aikuisen läsnäoloa, mutta kuitenkin tuollaista ihanaa vapauttakin, eikä liikaa ohjelmoitua vapaa-aikaa. 

Äitini meni töihin kun olin 3 viikon vanha.

Nykyään varmaan kivitettäisiin.

Kaverini oli 10-vuotiaana ensimmäistä kertaa kesätöissä lapsenvahtina vieraassa perheessä. Siis ihan pitkiä työpäiviä. Hänellä oli kyllä useampi pikkusisarus ja ilmeisesti kaikki meni oikein hyvin!

Olin jo alle 3-vuotiaana useita tunteja päivässä kotona sisarusten kanssa. Kun vanhemmat olivat töissä ja vanhemmat sisarukset koulussa, niin meitä oli kotona minä (alle 3-vuotias), 4-vuotias, 5-vuotias ja 6-vuotias. Sitten kesäisin vanhemmat sisarukset olivat töissä vanhempien kanssa, mutta me nuoremmat lapset olimme naapurien lasten kanssa päivät pitkät ulkona ja kuljimme ties missä. Ei siitä silloin niin huolta kannettu, kunhan kukaan ei loukkaantunut vakavasti ja olimme ruoka-aikaan kotona. Nuorimmat meistä olivat jotain 3-vuotiaita ja vanhimmat noin 14-15 vuotiaita. Tietenkin vanhemmat lapset eivät läheskään aina huolineet meitä nuorempia mukaansa, mutta me nuoremmat olimme sitten omassa porukassa vaikka leikkikentällä, pihoissa tai metsässä leikkimässä. Koskaan kukaan ei loukkaantunut vakavasti tai pysyvästi saati kuollut, vaikka aika hurjia juttuja teimme välillä, leikimme esim. tulella metsässä tai juoksentelimme melko varomattomasti pitkin kyliä. Emme siis useinkaan pysähtyneet katsomaan, että onko autoja tulossa, kun juoksimme tien yli tai käyttäneet kypärää kun ajoimme pyörillä ympäriinsä. Joskus myös kiusasimme eläimiä, kuten kulkukissoja, oravia, lintuja ja siilejä. Ruokakin oli nykyajan mittapuun mukaan varmasti melko epäterveellistä, kuten vehnäleipää, voita, joitain sen aikaisia sokeripitoisia muroja, juustoa, lauantaimakkaraa, perunoita, rasvaista sianlihakastiketta, suolakurkkuja ja aika usein syötiin karkkia, jäätelöä ja juotiin sokeripitoisia limsoja ja kahviakin jo pienestä pitäen. Aika moni joi olutta ja poltti tupakkaa alaikäisenä salaa vanhemmilta. Minäkin join ensimmäisen oluen ja poltin ensimmäisen tupakan joskus 10-vuotiaana, kun isommat lapset tarjosivat. Sitten kun olimme mökillä, niin me lapset olimme pienestä pitäen keskenämme soutelemassa, onkimassa ja uimassa läheisellä järvellä. Siellä olimme veneessä ilman pelastusliivejä vaikka monikaan ei osannut vielä edes kunnolla uida, mutta koskaan kukaan ei hukkunut.

Kakarana ammuskeltiin velipojan kanssa mökillä ilmakiväärillä ilman minkäänlaista valvontaa. En ole voinut vanhempi kuin 5-6 vuotta. Oli hirmuisen hauskaa ja opin aika hyväksi. Veli joskus kannatteli vähän pyssyä apuna kun kädet eivät meinaneet jaksaa. Pyöräilykypäristä ei ollut kuultukaan eikä luistellessakaan mitään kypäriä pidetty. Ainakaan tytöt.

Kukaan lapsista ei harrastanut mitään! Kenellekään ei varmaan tullut edes mieleen, että lapsia olisi pitänyt kuljettaa jonnekin harrastamaan tai että olisi ollut jotakin säännöllistä ja tavoitteellista treenaamista. Ne kävivät hiihtämässä, jotka hiihtämisestä tykkäsivät. Ne kävivät kirjastoautolla, jotka tykkäsivät lukea. Pesäpalloa pelattiin kesällä joskus iltaisin. Kirkonkylällä asui joku fiinimpi perhe, joiden tytärtä kuskattiin musiikkiopistossa ja sitä pidettiin yleisesti outona, myös aikuiset paheksuivat ja kummastelivat asiaa. Olen syntynyt -79.

En usko tuon 1979 syntyneen kertomusta. Ei todellakaan ollut normaalia jättää alle kouluikäisiä yksin päiväksi enkä tiedä niin ikinä tapahtuneen. Eihän alle kouluikäinen osaa edes ruokkia pikkulapsia saati vaihtaa vaippaa.

Jännä että niin moni kertoo nimenomaan kesäisiä lapsuusmuistoja.

Minun annettiin maistaa kaljaa, kun olin kolme- tai ehkä neljävuotias. Isä antoi periksi, kun tarpeeksi kinusin. No enpä sitten halunnutkaan maistaa uudelleen yli kymmeneen vuoteen, pahaa oli :D

-87. Mäkin söin tuttia 5- tai 6-vuotiaaksi. Äiti oli joskus töissä iltavuorossa kuuteen tai seitsemään asti, toisin kuin moni muu täällä, en pärjännyt hyvin, vaan itkin ikävää, vaikka isä ja sisko oli kotona. Leikittiin pph:ssa ilman aikuisen valvontaa alakouluikäisenä. Hoitaja huuteli syömään välillä tai katsoi ikkunasta. Pyöräilin pitkiä matkoja kavereille ekalla ja tokalla. Käytiin yksin uimassa ja telttailemassa yötä myöten, ilman puhelimia ja aikuisia, kun olin ala-asteella.

Kyllä lapsilla nykypäivänäkin olisi hyvä olla vähän enemmän itsenäisyyttä.

Minäkin söin tuttia yli kolmivuotiaaksi ja purenta on päin persettä.

Söin tuttia 4-vuotiaaksi.

Vahdin 8-vuotiaana vauvaikäistä siskoani.

Pyöräilin 3km kouluun ekaluokasta lähtien. Pyöräiltiin muutenkin ympäri kylää ties missä. Ei käynyt mielessäkään, ettei johonkin kauemmas voisi lähteä ex-tempore. Asuttiin pikkupaikkakunnalla ja elinpiiri oli todella laaja maantieteellisesti. Olen itse 5v lapsen äiti, enkä voisi kuvitellakaan että parin vuoden päästä lapseni huitelisi jossain 10 km päässä. Asumme tosin kaupungissa.

Matkustettiin mielestäni ilman turvavöitä, koska Ladan takapenkillä ei ollut turvavöitä. Siskoni matkusti vauvana pitkän matkan autossa vaunukopassa, koska vauvan oli parempi maata kuin istua. Kai se koppa sentään köytettiin vyöllä kiinni.

Koulussa oli pakko lukea ruokarukous. Tämä kyllä loppui ala-asteen loppupuolella.

Olen syntynyt -91.

Vierailija kirjoitti:

Jännä että niin moni kertoo nimenomaan kesäisiä lapsuusmuistoja.

Ehkä siksi, että silloin vanhemmat olivat töissä, kouluikäiset lapset kotona keskenään. Talvella sentään oltiin puoli päivää koulussa ja vain iltapäivät täysin vapaana vanhemmista. Talvisin ainakin me hiihdettiin, käytiin luistelemassa, mentiin linjurilla "kylille" ja käytiin uimassa oikein uimahallissa ja sen jälkeen uimahallin kahviosta ostamassa irtokarkkeja ja limua ja sitten mentiin ostamaan barbin vaatteita. 

Harrastuksiakin kyllä monilla oli, mutta ei harrastaminen nyt niin hirveän tavoitteellista ollut. Yksi kaverini soitti musiikkiopistossa pianoa ja meidän muiden mielestä se oli ihan kamalaa, piti harjoitella, oli kokeitakin. Siinähän meni aika ihan hukkaan! Muutenkin tuo perhe oli vähän hienompi kuin muut, koulun jälkeen piti lukea tunti läksyjä ja jos oli koe seuraavana päivänä, piti olla koko ilta kotona lukemassa. Me muut hutaistiin läksyt ja hyvä jos muistettiin kokeita. Käytiin jossain liikuntakerhossa, joku lauloi kuorossa, jotkut kulkivat hiihto- ja yleisurheilukilpailuissa, kirjoja luettiin paljon. 

Leikkiminen parhaan kaverin kanssa ja pihaleikit isommalla porukalla, sekä luonnossa seikkaileminen olivat ykkösharrastuksia. (olen tuo -69 syntynyt)

Kesälomilla ja viikonloppuisin saatiin veljen kanssa pyöriä ympäri esikaupunkialuetta niin pitkään kuin huvitti, jos perheen kanssa ei ollut mitään sovittua. Usein oltiinkin sitten menossa aamusta iltaan. Ainoat ehdot oli, että tultiin ruoka-aikaan syömään ja kotiintuloaikaan mennessä kotiin. Niin ja tietysti, että junaradalla tai joenrannalla ei saanut leikkiä.

Kännyköitä ei tuohon aikaan ollut, riitti että välillä kävi näyttämässä naamaa kotona tai ilmoitti soittamalla. Jos vanhemmat halusivat saada kiinni, niin soittelivat kaikkien kavereiden kodit läpi. Näin ysärillä ja 2000-luvun alussa, ihanan huoletonta oli :)

Vierailija kirjoitti:

Olin 10v ja mökkeilin kesän 8v ja 5v sisarusten kanssa, ollen heistä vastuussa. Kaava oli se, että isä lähti aina aamulla töihin ja heitti meidät mökille äidin jäädessä vauvan kanssa kotiin.  Mökkiruokana meillä oli makkaraa (joka päivä) ja välipalaksi paistoin lettuja (joka päivä). Juomana keltainen Jaffa (joka päivä).

Uimme, saunoimme, touhusimme päivät. Kolmisin. Luojan ihme, ettei sattunut mitään, kun nuorin ei edes osannut uida ja me kouluikäisetkin vain hädin tuskin.

Tapahtui 80-luvulla.

Ihan järkyttävää!

Itse olin ekaluokkalaisena olin klo12-16 yksin kotona, ei iltapäiväkerhoa. Nyt aikuisena kuulin että luokkakaverini äiti (yrittäjä) haki aina hänet koulusta silloin klo12 ja vei iltapäiväkerhoon. Kyläkoulu, iltsu yli 10km päässä kaupungissa. Meidän koti 8km toiseen suuntaan.

Ja oli ihan normia että vanhemmat kännäili tuttava perheidenn kanssa. Oli kivaa kun oli kavereita ja kaikkien vanhemmat tosi rentoja illan:D