Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet

Äiti meni töihin kun olin 5-6 vanha. Olin periaatteessa naapurilla hoidossa, mutta en viihtynyt siellä niin lähdin ja puuhailin omiani pihalla ja kotona yksin. Syömässä kävin hoitopaikassa.

Lähistöllä oli rakennustyömaa, käytiin muiden poikien kanssa ajelulla kuorma-autojen kyytissä soramontuilla ym alle kouluikäisinä.

Tarviiko edes kertoa että muutenkin viipotettiin pitkin kylää kaiket päivät.

Iltapäivisin tultiin aina luokkaksvereiden kanssa meille tai niille. Lämmitettiin einesruokia ja tehtiin läksyjä. Katsottiin vhs-kaseteilta Uuno Turhapuroja, saunottiin ja kylvettiin ja vedettiin välillä röökiä. Siis kukaan ei valvonut meidän touhuja. Keskiluokkaisia perheitä. Kaikilla lapsilla nyt yliopistotutkinnot ja hyvissä töissä ollaan.

Vapaus! Jo viisivuotiaina viiletettiin kavereiden kanssa ympäriinsä (samalta pihalta, eli rinnakkaisista taloyhtiöistä kaikki). Sanottiin vain kotona, että mennään leikkimään pihalle tai leikkipuistoon tai että mennään piknikille parin korttelin päähän isolle kalliolle, otettiin ehkä eväitä mukaan ja luvattiin tulla ajoissa syömään. (Pissalla käytiin aina välillä joko kotona, kaverin kotona tai leikkipuiston vessassa.) Oltiin tuntikausia ulkona juoksemassa ja keinumassa (ja hyppimässä keinuista niin kovissa vauhdeissa kuin vain saatiin) ja kiipeilemässä.

Pahinta, mitä ikinä tapahtui oli kun talvella yksi kaveri nuolaisi pakkasella kaidetta ja tarttui kielestä kiinni. Onneksi oltiin lähellä meidän kotia, mä juoksin hakemaan äidin apuun.

Uimaan lähdettiin myös ihan lapsiporukalla meren rantaan, uikkarit ja pyyhkeet polkupyörän koriin, pari markkaa jäätelöä varten ja menoksi. Sanottiin vain, että minne mennään ja vanhemmat käskivät olemaan hukkumatta. (Rannalla kyllä oli aina paljon aikuisia ja perheitä, eli jos jotain olisi tapahtunut, apu olisi ollut lähellä.) Samalla kerättiin simpukoita.

Kouluun ja eskariin kävelin aina itse ja yksinäni. Eskari oli tosin meidän rapun vieressä, eli tosi lyhyt matka, mutta kouluun oli toista kilometriä. Vanhemmat hakivat lapsia vain silloin, jos oli suoraan lähtö jonnekin.

Kun olin ihan pieni, matkustin äidin fillarin tarakalla, tai siihen kiinnitetyssä lastenistuimessa. Se istuin oli sellainen muovinen, ja siinä ei tainnut olla edes vyötä. Pidin käsillä kiinni istuimen laidoista mutkissa. Kenelläkään ei ollut kypärää, tietenkään. :D Äiti aina käski pitämään hyvin kiinni, kun hän nousi pyörältä ja laittoi seisomatelineen. Sitten hän nosti minut alas. 

(Olen syntynyt -77.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesäisin ja lomamatkoilla äiti oikein usutti ottamaan aurinkoa. Siis kun olin pikkulapsi. Melanoomaa odotellessa. :(

Totta. Kasarilla oli sitä hienompaa miten ruskeampi oli eikä aurinkorasvaakaan juuri käytetty.

Sama täällä! Äitini halusi kaikkien tietävän, että olemme käyneet etelässä. Harmi vain, että kaunis rusketus jäi haaveeksi kun paloimme kaikki. :(

Mitään aurinkorasvoja ei ollut eikä punkkipaniikkia, kirmasin kesämökillä heinikossa pelkät pikkarit  jalassa ja pikkubroidi viiletti munasillaan .D Ei meille laitettu aurinkorasvaa edes lomalla etelässä, äitikin vain öljysi itseään että ruskettuisi paremmin ! Autossa ei ollut turvavöitä ja broidi tykkäsi maata hattuhyllyllä. Kerran tuli äkkijarrutus ja sain pikkubroidin niskaan!

Vanhemmat ja kaikki aikuiset polttivat sisällä , autossa, pankissa, junassa..  Tupakansavua joka paikassa. 

Koulun jälkeen  hain broidin  tarhasta  ja menimme tyhjään kotiin, muistan että tein  meille jotain voileipiä.  Muistan myös kotiavaimen oranssissa puuvillanauhassa ja miten tärkeä olo tuli, kun pistin sen kaulaani. Olin se joka oli vastuussa, melkein kuin aikuinen.

Äiti tuli sitten  kotiin kun oli jo pimeää ja alkoi tehdä päivällistä, iltapalaa ei useinkaan syöty.

Lapsuuteni oli kuitenkin onnellinen ja rakastettu, ei minulle mitään traumoja jäänyt enkä tuntenut itseäni mitenkään laiminlyödyksi ! Se  oli nähkääs  80-lukua se.

Ajeltiin Keski-Suomeen aina heinäkuussa. Monta sataa kilometriä ilman turvavöitä. Isä veti röökiä koko matkan ja kuunneltiin Katri Helenaa ja muuta suomihittejä koko matkan. Ei traumoja. Ihme kun ollaan vielä elossa😂.

46 jatkaa:

mun äiti oli kotiäiti, mikä oli tosi harvinaista silloin. Kaverit aina halusivat tulla meille, kun mutsi teki heillekin ruokaa (kaverit tekivät kotona vain jotain voileipiä, mikroaaltouuneja ei vielä Suomessa tainnut ollakaan). :D 

Mua harmitti kyllä se, että äiti oli aina kotona. Olisin halunnut olla myös sellainen "avainkaulalapsi" ja tulla omaan kotiin niin, että siellä ei olisi ketään muuta kuin minä. :D 

(Kaulassa pidettävät avainnauhat muuten katosivat kasarilla nopeasti niiden muovisten "puhelinlanka-avaimenperien" tullessa. Mulla oli valkoinen.)

Niin, toisten ovikelloja vain mentiin soittamaan ja kysymään, että "onks XX kotona, saako se tulla leikkimään" tai "saanko mä tulla teille?" 

Jotenkin jopa isossa betonilähiössä (Matinkylä) oli sellaista yhteisöllisyyttä silloin, mitä ei oikein enää ole. Ihan vieraidenkin lasten kanssa saatettiin leikkiä ja ottaa kavereiksi, eivätkä vanhemmat sen kummemmin kyselleet. 

Olen syntynyt 1979.  Kai tuohon aikaan lepsuiltiin sen tutin kanssa, sillä olin jo 5-vuotias kun neuvolasta sanottiin äidille " kyllä  Satu  olisi nyt hyvä vieroittaa tutista!"  Söin pullamössöä, eli kahvissa pehmennettyä pullaa  useita kertoja viikossa  siitä lähtien, kun sain hampaat ja  alle  kouluikäisenä aloin juoda ihan kahvia. Kavereiden kanssa vedettiin pitkin pihoja isot ja pienet sekaisin, eräs poika sai kunnon selkäsaunan, kun hukkasi noin 2veen siskonsa joka onneksi löytyi jonkun toisen talon pihasta leikkimästä. Eskarista sai lähteä yksin kotiin, ei todellakaan ollut mitään kellokortteja eikä sääntöjä aikuisista saattajista, vaan ihan omin nokkineen sai mennä kotiin, syksyllä pyörällä ja talvella potkurilla.  Jouluna kuuseen suihkutettiin jotain tekolunta joka kävi henkeen, mitä lie myrkkyä sekin ollut ! ja kynttelikössä paloivat aidot kynttilät, moni aikuinen oli jouluaattona rehellisesti kännissä eikä sitä pidetty isona juttuna.   Avotulta, myrkyllisiä kemikaaleja ja humalaisia.. hyvä meininki! 

70-luku. Mieleen on jääneet aamukahvit ennen kouluikää, maidolla ja sokerilla. Nukuttiin aitassa. Ovia ei ikinä lukittu. Ulkona sain mennä 4-vuotiaasta ja kävin salaa kaupassa aina ostamassa karkkia. Keräsin rahaa tyhjistä kaljapulloista. Kyläkaupasta sai karkkia penneillä. Kaljapullon korkeissa oli sellanen pehmeä muovisuojus. Uimakouluun ostin smurffilimpparia ja omppulimppaa, korkeissa oli joskus ei voittoa-voitto-arvonta, ne avattiin metallikielekkeestä vetämällä ylöspäin. Kerran känninen kyläkauppias torui mua kun ajoin väärällä puolen soratietä enkä noudattanut liikennesääntöjä. Ja sen vapaana juoksevat ajokoirat puri mua peffaan pariinkin kertaan. Uimassa käytiin pyörillä, kerran useamman vuoden nuorempi lapsuuskaveri meinasi hukkua kun uimamatka oli liian pitkä, pelastin sen. Ei kerrottu kellekään.

Syötiin suolaheinää, ketunleivän lehtiä ja kukkia, tuomenmarjoja. Metsämansikoita etsittiin ja joskus löytyi mesimarjakin. Kotona tein kaakaota, ranskanleipäsiivuja ja poppareita kattilassa. Niin ja toffeeta johon laitettiin riisimuroja.

Muistan että äiti kysyi yhden kerran, oonko tehnyt läksyt. Se oli niin outoa, että on jäänyt muistiin :D

Ilmakiväärillä leikittiin naapuripojan kanssa, hän ampui mua sillä pihlajanmarjoilla. Harjoittelin ilmapistoolilla tarkkuusammuntaa. Papatteja ja kiinureita räjäytettiin. Maistettiin muurahaisia ja heitettiin itikoita hämähäkinseittiin. Tein paljon nuorena tyttönä kirveshommia, harvensin metsää. Liikuin paljon pilkkopimeässä metsässä ja harjoittelin muiden aistien varassa liikkumista.

No mutta se toinen puoli on sitten vähän ikävämpi, en tiedä oliko rajaton elämä turvatonta, ja ei siitä sen enempää :)

Vierailija kirjoitti:

Huudettiin pihalta aina: "äiti tuu ikkunaan täällä huutaa XX."

Käytiin yhtenä sunnuntai-iltana kyselemässä veljen ja naapurinpojan kanssa isää lähibaarista. Portsari kävi etsimässä, eikä löytynyt. Löntysteltiin kotia äidin luokse. Nyt olisi lasut ja poliisit pyydetty paikalle.

Varmaan kaikki 70- ja 80-luvun lapset muistavat tuon huudon "sävelen". Ainakin mun äiti piti aina keittiön tai makkarin tuuletusikkunaa auki, että kuulisi mun huudon (me asuttiin ylimmässä kerroksessa). 

Sitten jos äiti (tai isä) ei kuullut heti ekalla kerralla, piti huutaa vähän kovemmin ja korkeammalta. :D 

Olin ensin perhepäivähoidossa, mutta 6-vuotiaana päätin jostain syystä, etten enää viihdy siellä, enkä halua mennä. Sen kummemmitta selvityksittä sain jäädä kotiin yksin. Nimellisesti vieressä asuvan mummon hoiviin, mutta käytännössä puuhailin kyllä suurimman osan aikaa ihan itsekseni, ja kävin mm. parin kilometrin päässä päiväkerhossa kerran viikossa, mummu joskus saattoi tai tuli vastaan hetkeen matkaan, muuten kuljin metsätaipaleen yksin. Tämä vuonna -80.

Meidän terveyshoitaja tarjosi mulle jossain iltakinkereissä/hirvipeijaisissa tupakkaa :D Olin jotain 6-7. Maistoin ja pahaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...

Ja olen syntynyt 1980, veli 1985

oiottiinko teidän hampaat?

Vierailija kirjoitti:

Olin ensin perhepäivähoidossa, mutta 6-vuotiaana päätin jostain syystä, etten enää viihdy siellä, enkä halua mennä. Sen kummemmitta selvityksittä sain jäädä kotiin yksin. Nimellisesti vieressä asuvan mummon hoiviin, mutta käytännössä puuhailin kyllä suurimman osan aikaa ihan itsekseni, ja kävin mm. parin kilometrin päässä päiväkerhossa kerran viikossa, mummu joskus saattoi tai tuli vastaan hetkeen matkaan, muuten kuljin metsätaipaleen yksin. Tämä vuonna -80.

Mulla sama, naapurin mummon hoivista lähdin 4-vuotiaana, sanoin äidille että ”olen jo ihan aikuinen, pärjään yksin”.

ÄITI TUU PARVEKKEELLE, TÄÄLLÄ HUUTAA """ ÄI-TI  TUU PARVEK-KEELLE! ÄITIIIII!"

Tuo huuto raikui joka lähiössä 70 ja 80 -luvuilla.  

Siis eikö nykyään kouluikäiset saa olla yksin kotona? Ihmettelee lapseton.

Minä muistan:

-auringonpalvomisen sekä sen, miten  rusketuksen ja jopa palamisen  uskottiin vahvistavan ihoa

-äiti tuu ikkunaan-huudot

-aamukahvin jo ala-asteella

-luistelun ja pyöräilyn ilman kypärää

-aikuisten tupakoinnin sisällä

-äidin tilille ostamisen

Vierailija kirjoitti:

ÄITI TUU PARVEKKEELLE, TÄÄLLÄ HUUTAA """ ÄI-TI  TUU PARVEK-KEELLE! ÄITIIIII!"

Tuo huuto raikui joka lähiössä 70 ja 80 -luvuilla.  

Äiti tuu ikkunaan on tuttu myös 90-luvulta. Itse asuin rivitalossa, mutta naapuritaloyhtiön pihassa tuo raikui vielä silloinkin iloisesti :) Varmaan vasta 2000-luvun puolivälissä jäänyt pois, kun kännykät yleistyi lapsilla, pikkusisarukseni tuskin ovat tätä enää kuullet. 

Vierailija kirjoitti:

Minä menin ensi kerran hammaslääkärille 6-vuotiaana. 8 reikää. Vanhemmat kuittasivat, että meidän suvussa on kaikilla huonot hampaat. Syntynyt vuonna -77.

Minulla oli myös paljon reikiä eikä kotona huolehdittu. Äitini kuittasi että on sentään omat hampaat (eikä teko).

ÄiTI tuu parvekKEELLE! Täällä huutaa MAIJA!  Muistan yhä tuon huudon rytmin, painotukset ja äänen astettaisen nousun. Noustiin oikein mattotelineelle että äiti kuulisi paremmin :D