Lue keskustelun säännöt.
Söin tuttia 5-vuotiaaksi, veli joi tuttipullosta vielä 6-vuotiaana.. Millaisia asioita, jollaisia nykyään kauhisteltaisiin neuvolassa ja vauvapalstalta muistat omasta lapsuudestasi ? Etenkin 70/80-luvuilla syntyneet
Olimme siis veljen kanssa ihan normaaleja, terveitä lapsia ja äiti muistaa serkkuni vielä ekaluokalla pistäneen tutin suuhun kun tuli koulusta! Eli ilmeisesti tuolloin ei ollut niin tiukkoja suosituksia tutista vieroitus-ikään...
Ja olen syntynyt 1980, veli 1985
Kommentit (490)
Eli minua piiskattiin remmillä vielä 90-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www kirjoitti:
Väkivaltaa käytettiin meitä lapsia kohtaan paljon ja helposti purettiin omaa pahaa oloa lapsiin. Välit äitiin on vieläkin vähän niin ja näin.
Hoidin 10-vuotiaana ekan kerran koko kesän 6 vuotta nuorempaa siskoani, samoin siitä eteenpäin joka kesä, jos vanhemmat ei olleet kotona. Laitoin myös ruuat valmiiksi.
Oli köyhää, ei saatu koskaan mitään...
Joo, väkivaltaa oli paljon ja olen sitä käsitellyt aika paljon nyt aikuisena. Omat mielikuvat lapsuudesta ovat olleet vähän pettyneet. Tämä ketju on kuitenkin avannut mun muistot siitä, miten ihanaa oli kun kamalasta kurista huolimatta oltiin vapaita kuin taivaan linnut. Leikittiin pihoilla pistettä, keinumattia, peiliä, värikuningatarta ja mustaa miestä. Lapsuuteni muistoissa on aina tosi lämmin ja iho tuoksuu auringonpaahteelle ja asfaltille. Kavereita sai helposti ja uusiin tutustui uusien kaverien kautta. Koulu oli kivaa & helppoa ja me likat oltiin tarkkoja siitä, että kokeista tulee ysi tai kymppi. Duunarien lapset ja kirurgien penskat leikkivät sulassa sovussa yhdessä. Joka paikkaan, kouluun ja partioon mentiin kävellen. Kaveri pyysi mua uimahalliin, kun oltiin 7-8v ja käveltiin se matka 2 km ja takaisin. Äiti teki usein ruuan valmiiksi, kun lähti päivällä töihin. Itse tehtiin paljon kodin pyöritykseen liittyvää puuhaa ja käytiin kaupassa. Olin ehkä 5-vuotias, kun suurin haaveeni oli saada oma avain kaulaan. Kun sen sain, olin tosi onnellinen. Muuta ei sitten saanutkaan. Vaatteet oli muiden vanhoja ja 300mk:n stretchejä pyytäessäni vanhempani pyörittelivät silmiään, että miten voi edes pyytää noin kallista. Ostin ne sitten ekoista kesätyörahoistani seiskan jälkeen, kun hoidin lapsia kesän. Harmitti kun mitään ei saanut, aina oli velkaa. Odotin, että se saadaan maksettua. Vasta yläasteella sisko valaisi, että etkö sä tajua, että velan jälkeen otetaan uusi velka, se on edullista ottaa sitä. Nykyään toisaalta surettaa tämä toinen ääripää, että lapset saavat mitä vain ja eivät osaa arvostaa saamaansa. Itselle pelkkä appelsiinimehu oli luksusta, kasarilla äiti teki mehut aina mehumaijalla itse. Tosin nykyään ne kotimehut on sitten luksusta! :D
Olen nauttinut suuresti tästä ketjusta. Tulee niin hyvä mieli, kun tajuaa, että samalla tavalla muistavia ja ajattelevia on vielä olemassa. Teksteissä ei ole myöskään kirjoitusvirheitä, mikä kertoo, kuinka opetuksessa jokin on muuttunut. Huomaa, kuinka eri tavalla kieltä ja kielioppisääntöjä opetettiin aiemmin. Samoin, ei ole juurikaan naljailua, mikä ei kuulunut ihmisten väliseen kulttuuriin ennen. Ei sätitty tuntemattomia, (ei nyt edes näitä muistellessa, vaikka somessa ollaankin) muukalaisvihaa ei ollut, ei vastakkainasettelua, vihapuhe oli vasta kaukana tulevaisuudessa jne. Toki oli kaiken maailman taistolaisuutta ja porvareita, mutta kuten sanoin, lapset leikkivät keskenään sovussa, yhteiskuntaluokista ei välitetty ja meidänkin perheellä oli lääkäriystäviä vaikka vanhemmat olivat duunareita. -Kiitos kaikille muistojenne jakamisesta, on ollut älyttömän ihana ja jopa terapeuttistakin lukea!
Syntynyt 1975
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla oli silloin 10-vuotias poikani hakenut sairaan mummonsa pyynnöstä tälle rahaa pankista. Mummo oli vain soittanut pankkiin ja sanonut, että poika tulee kohta hakemaan 3000 markkaa. Rahat oli annettu pojalle kirjekuoressa sen enempiä mutisematta. Ei taida onnistua tänä päivänä.
Minun ei 18-vuotiaanakaan tarvinnut koskaan näyttää henkkareita kun menin nostamaan pankista rahaa, vuosi oli 1998. Pikkupaikkakunnan pikkupankki, mutya hei sama vieläkin, vaikka asutaan Helsingissä niin otettiin 200 000 asuntolaina sieltä koroilla jota millään muulla kuin naamarajalla ei olisi voinut saada. Ilman henkkareita. :D
Synnyin 70- luvulla. Suositus c-vitamiinin riittävään saantiin oli appelsiinimehu. Herkkuni oli murskatut banaanit appelsiinimehulla kostetuttuna. Sitrushedelmä-allergia todettiin 9-vuotiaana.
Minulla oli valjaat lapsena. Selkäni on notkoselkä. Sisaruksilla ei valjaita, ei notkoselkää.
Join päiväkahvin 2-luokalta alkaen. Minulla on ystävä, joka ei ole tähän päivään mennessä juonut kahvia. Synnyimme molemmat 70-luvulla.
Kirjolohta aloimme syömään vasta mikrouunin tultua taloon 80-luvulla. Kala kypsennettiin mikrossa!
En ollut edes koulussa, kun ajelin pyörällä yksinään ympäri kyliä. 6 vuotiaana tein itse ensimmäiset renkaat puuautoon pyöreästä pöllistä isolla sirkkelillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon syntynyt vuonna 1999.
Kun olin lapsi niin vanhemmat veti autossa röökiä kun mä ja pikkuveli istuttiin takapenkillä, ikkunat oli vaan auki.
Meillä ei auton ikkunoita saanut avata, ettei isälle olisi tullut vetoa niskoihin.
Tollasen roskaväen takia mm. lastensuojeluun joudutaan satsaamaan verovaroja valtavia määriä.
Ja se on vain yksi menoerä.
Roskaväen koko palkka pitäisi ulosmitata veroihin, koska aiheuttavat vain pelkkää menoa yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni nukutti minua keinutuolissa ja veti samalla punaista norttia :D
Sain juoda jo alle kouluikäisenä kahvia
Oltiin monesti kotona ihan keskenämme me muksut
Me juotiin aamukahvit ihan säännöllisesti jo niin pienestä kuin vain muistan. Varmaan jo alle kolmivuotiaasta.
Päiväkahvit myös. Ja kun tulin koulusta, äiti keitti kahvit ja teki voileipiä. Sitten ulos poikien kanssa.
Iltateet tai - kaakaot sitten vielä. Joka päivä.
Olen syntynyt -88, ja asuimme omakotitaloalueella Lohjalla. En muista tarkkaan tapahtumavuosia, mutta alle yläasteikäisenä kaikki.
Seikkailimme naapurin lasten kanssa ympäri kyliä ja metsiä keskenään. Minä olin porukan vanhin, nuorin oli ehkä 4-5v (tällä oli vanhempi sisarus mukana). Kellään ei ollut kännykkää, jätimme vanhemmillemme kotiin laput "olen ulkona, tulen joskus".
Käytiin myös samalla porukalla uimassa rannalla n. 2km päässä.
En tiedä onko ihmeellistä, mutta sain käyttää omatoimisesti ompelukonetta ja saumuria kun innostuin itse ompelemaan nukelle vaatteita. Olin varmaan 2-3-luokalla.
Syötiin ihan sairaasti herkkuja siskon kanssa. Sipsipussi meni hujauksessa. En muista, että vanhemmat ois koskaan kieltäytyny ostamasta herkkuja.. lapsena oltiinkin molemmat vähän pullukoita
Katoin pelottavia leffoja kolmen isoveljen kanssa, ja kärsin siitä vieläkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävelin yksi seurakunnan kerhoon kamalan lähiön läpi. Olin alle eskari-ikäinen ja ihan tavallisesta perheestä.
Hmmm.. - veikkaanpa, että asuitte Roihuvuoressa..
:) :)
Olen syntynyt -73. Äiti oli kotiäitinä kunnes menin kouluun. Ihan perusduunari perhe kuitenkin oltiin, että köyhää oli. Autossa tupakoitiin ja aika usein vanhemmat saattoivat ottaa alkoholiakin, mutta aina hillitysti. Istuivat keittiön pöydän ääressä ja juttelivat. Mummoloissa otettiin myös, mutta paikalla oli aina enemmän aikuisia. Aikuiset juttelivat ja istuivat iltaa. Koskaan ei ollut riitoja tai lapsia ei olisi hoidettu. Mummoloissa käytiin joka toinen viikonloppu ja toisinaan mummoloissa oltiin pitkiäkin aikoja. Kun menin kouluun, tulin koulusta mummolle, josta isä sitten haki, kun pääsi töistä. En muista jääneeni yksin kotiin koskaan ja aina oli joku joka teki ruuan ja katsoi perään. Vanhemmat tai isovanhemmat veivät uimaan, metsäretkille tms. Ei siellä yksin kuljettu. Kouluikäisenä, jos olin kipeä ja jäin kotiin, tuli mummo hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ihan vauva vasta kun vanhempani lähtivät tansseihin ja jättivät minut 5 vuotiaan isoveljeni kanssa kahdestaan kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupasta sai hakea tupakkaa ja kaljaa kun oli vanhemmilta lappu tai äiti soitti kauppaan. Me käytiin usein hakemassa kaverin äidille kartonki sinistä belmonttia. Näin vielä 80-luvulla.
Tutin syöjiä oli tosi paljon, mutta kyllähän sitä paheksuttiin.
Ensimmäisiä kertakäyttövaippoja oli Lenina-T merkkiset vaipat. Ne oli T:n muotoisia lärrpäkkeitä, tehty varmaan jostain selluloosasta. Ne solmittiin jalkaan semmosilla päästävillä muoviliinoilla. Vaipoista pyrittiin eroon ensimmäisenä kesänä pikkuvauva-ajan jälkeen. Eli syksyllä syntyneet opetettiin kuiviksi noi 9-11kk ikäsinä.Meillä oli muutama kaveri, jotka kävi lähes päivittäin etsimässä vanhempiaan paikallisista räkälöistä. Niihin pääsi sisään kun kertoi tulevansa äidin ja/tai isän luokse. Eikä aina ollut ovilla ketään kyselemässä. Jos omat vanhemmat oli joskus baarissa, niin oli pakko itekkin mennä kurkkimaan mitä siellä tapahtui.
Ei, noi t-vaipat pysyi päällä sellaisilla verkkohousuilla. Tavisvaipat (ihan sellaiset pitkulat) kiinnitettiin niillä muoveilla. Tiedän, kun mun pikkuveli käytti noita t-vaippoja. Ne oli 10v:n suht helppo vaihtaa. Ja veli ei voinut käyttää niitä toisia vaippoja kun sai siitä muovista ihottumaa. Loppu se ihottuma kun äiti alko ostaa t-vaippoja, jotka tuli uutuutena kauppoihin. Ne t-vaipat oli kyllä kalliimpia kuin taviskertakäyttövaipat. Mutta äiti ei jaksanu eikä ehtiny pyykätä harsovaippoja ja siksi osti kertakäyttövaippoja.
https://www.flickr.com/photos/148954175@N06/32743417874
Tuossa lenina T-vaippojen mainos. Ne todellakin kiinnitettiin lenina T-housuilla, jotka piti ostaa erikseen. Ja noi leninat ei suinkaan olleet ensimmäisiä kertakäyttövaippoja. Ei lähellekään. Noista leninoistakin oli ekat mallit sellaisia suorakaiteenmuotoisia jotka kiinnitettiin niillä muoveilla. Kertakäyttövaippoja oli jo 70-luvulla. Jollei jo 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin koulun jälkeen ekasta luokasta alkaen aina yksin kotona kunnes vanhemmat tuli töistä. Joskus kävin iltapäiväkerholla moikkamassa kavereita ja pelailemassa heidän kanssaan ja sitten kotiin itsekseen. Monesti lähdin uimahallille yksin tai kavereiden kanssa. Kesäisin myös pyöräiltiin noin.4 kilometrin päähän uimarannalle kavereiden kanssa. Kotiintuloajat olivat minulla illalla 21:00 kun monilla kavereilla oli jo 19:00. Vapaasti olen saanut kulkea ja etenkin uimahallissa vietin monia tunteja itsekseni.
-97
Polteltiin suurennuslasilla pyörän penkkejä, soitettiin naapureiden ovikelloja ja juostiin karkuun, heiteltiin kananmunia talojen seiniin ja kaikke muuta mukavaa ilkityötä harrastimme
-95
Neuvolakorttiin on ihan kirjoitettu, että aletaan antamaan hedelmämehuja muutaman kuukauden ikäisenä. Nehän oli silloin terveellisiä, koska hedelmä.
Salaattia ei syöty meillä koskaan. Joskus oli tomaattia ja kurkkua tarjolla, mutta harvoin. Ruoka oli perunaa ja ruskeaa kastiketta. Tai perunaa ja jotain muuta. Nykyään en syö enää perunaa ollenkaan. Varmaan just tämän vuoksi.
Leivän päälle laitettiin reilusti voita (tosin onhan se margariineihin verrattuna sata kertaa parempi vaihtoehto). Juustovoileipä oli leipää, voita ja juustoa. Ei siinäkään ollut mitään vihreää. Lauantaisin sai ranskanleipää ja lauantaimakkaraa. Muistan vieläkin niiden maun. Kumpikin on oikein superterveellistä. Makkaraa sai muute syödä just niin paljon kuin aikuisetkin söi, kukaan ei huutanut
Aamiaiben oli minulla koko kouluajan kaakaota ja äidin leipomaa pullaa. Siis ihan eka luokallakin. Hyvin jaksettiin koulussa ja kukaan ei sanonut, että pitäisi syödä terveellisimmin. Nykyään syön puuroa, varmaan tuo toimi jotenkin käänteisesti eli nyt pullaa aamiaiseksi ei menisi mitenkään alas.
Raskausaikana äiti söi ihan samaa ruokaa kuin muutenkin ja joi kahvia. Hyvin maistui itse graavatut lohet sun muut, eikä kukaan neuvolassa varmaan edes kysynyt tuohon liittyen.
Avaimen sain kaulaan alke kouluikäisenä ja päivät luuhattiin ulkona. Ihan varmasrti jätettiin jo ihan pienenä yksin, kun isä oli töissä ja äidin piti mennä kauppaan tai pyykkitupaan. Kukaan ei ollut huutamassa, että vartin tai puilen tunnin yksinolo aiheuttaa imeväiselle elinikäiset trauman.
Vierailija kirjoitti:
Polteltiin suurennuslasilla pyörän penkkejä, soitettiin naapureiden ovikelloja ja juostiin karkuun, heiteltiin kananmunia talojen seiniin ja kaikke muuta mukavaa ilkityötä harrastimme
-95
Häirikkö. White-trashiä.
Vierailija kirjoitti:
www kirjoitti:
Väkivaltaa käytettiin meitä lapsia kohtaan paljon ja helposti purettiin omaa pahaa oloa lapsiin. Välit äitiin on vieläkin vähän niin ja näin.
Hoidin 10-vuotiaana ekan kerran koko kesän 6 vuotta nuorempaa siskoani, samoin siitä eteenpäin joka kesä, jos vanhemmat ei olleet kotona. Laitoin myös ruuat valmiiksi.
Oli köyhää, ei saatu koskaan mitään...Joo, väkivaltaa oli paljon ja olen sitä käsitellyt aika paljon nyt aikuisena. Omat mielikuvat lapsuudesta ovat olleet vähän pettyneet. Tämä ketju on kuitenkin avannut mun muistot siitä, miten ihanaa oli kun kamalasta kurista huolimatta oltiin vapaita kuin taivaan linnut. Leikittiin pihoilla pistettä, keinumattia, peiliä, värikuningatarta ja mustaa miestä. Lapsuuteni muistoissa on aina tosi lämmin ja iho tuoksuu auringonpaahteelle ja asfaltille. Kavereita sai helposti ja uusiin tutustui uusien kaverien kautta. Koulu oli kivaa & helppoa ja me likat oltiin tarkkoja siitä, että kokeista tulee ysi tai kymppi. Duunarien lapset ja kirurgien penskat leikkivät sulassa sovussa yhdessä. Joka paikkaan, kouluun ja partioon mentiin kävellen. Kaveri pyysi mua uimahalliin, kun oltiin 7-8v ja käveltiin se matka 2 km ja takaisin. Äiti teki usein ruuan valmiiksi, kun lähti päivällä töihin. Itse tehtiin paljon kodin pyöritykseen liittyvää puuhaa ja käytiin kaupassa. Olin ehkä 5-vuotias, kun suurin haaveeni oli saada oma avain kaulaan. Kun sen sain, olin tosi onnellinen. Muuta ei sitten saanutkaan. Vaatteet oli muiden vanhoja ja 300mk:n stretchejä pyytäessäni vanhempani pyörittelivät silmiään, että miten voi edes pyytää noin kallista. Ostin ne sitten ekoista kesätyörahoistani seiskan jälkeen, kun hoidin lapsia kesän. Harmitti kun mitään ei saanut, aina oli velkaa. Odotin, että se saadaan maksettua. Vasta yläasteella sisko valaisi, että etkö sä tajua, että velan jälkeen otetaan uusi velka, se on edullista ottaa sitä. Nykyään toisaalta surettaa tämä toinen ääripää, että lapset saavat mitä vain ja eivät osaa arvostaa saamaansa. Itselle pelkkä appelsiinimehu oli luksusta, kasarilla äiti teki mehut aina mehumaijalla itse. Tosin nykyään ne kotimehut on sitten luksusta! :D
Olen nauttinut suuresti tästä ketjusta. Tulee niin hyvä mieli, kun tajuaa, että samalla tavalla muistavia ja ajattelevia on vielä olemassa. Teksteissä ei ole myöskään kirjoitusvirheitä, mikä kertoo, kuinka opetuksessa jokin on muuttunut. Huomaa, kuinka eri tavalla kieltä ja kielioppisääntöjä opetettiin aiemmin. Samoin, ei ole juurikaan naljailua, mikä ei kuulunut ihmisten väliseen kulttuuriin ennen. Ei sätitty tuntemattomia, (ei nyt edes näitä muistellessa, vaikka somessa ollaankin) muukalaisvihaa ei ollut, ei vastakkainasettelua, vihapuhe oli vasta kaukana tulevaisuudessa jne. Toki oli kaiken maailman taistolaisuutta ja porvareita, mutta kuten sanoin, lapset leikkivät keskenään sovussa, yhteiskuntaluokista ei välitetty ja meidänkin perheellä oli lääkäriystäviä vaikka vanhemmat olivat duunareita. -Kiitos kaikille muistojenne jakamisesta, on ollut älyttömän ihana ja jopa terapeuttistakin lukea!
Syntynyt 1975
Missä asuitte?
Meillä sama. Olen 70-luvun alussa syntynyt.