Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudesta muistan yhdet sukulaiset, joita ei millään veinannut saada kahvipöytään. Muistan, kuinka äitini pidätteli joka kerta kihisevää raivoa, ettei sanoisi pahasti. Itse en muista ikinä muulloin tunteneeni niin hirveää vaivaituneisuutta, vaikka olin vain lapsi silloin. En käsittänyt, miksi nuo ihmiset tuli edes kyläilemään, kun eivät juuri puhuneetkaan mitään. Ja siis tämä kursailuhan oli ihan yleinen tapa ja vaivaannuttavaa aina, mutta nuo sukulaiset oli siinä potenssiin kymmenen!
Olen niin helpottunut, että tuo pakkokyläilykulttuurikin on mennyttä maailmaa. Pidän myös nyt aikuisena huolen siitä, että olen vaikka se ensimmäinen kahvipöytään tulija, jos muut jää mähkäilemään.
Kursailussa ei ole sitten niin mitään kohteliasta, se on vain törppöyttä isäntäväkeä kohtaan! Toiset on nähnyt vaivaa tarjoilujen kanssa, laittaneet kotia kuntoon vieraita varten ja järjestäneet aikaansa vieraiden kyläilyyn ja s
Apua, onko meillä sama äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs sukulaismies oli kerran vähän loukkaantunut mulle jostakin. Tuli pihaan juttelemaan puolisoni kanssa. Keitin kahvit ja katoin pöydän, koska niin oli tapana ollut puolin ja toisin. Menin sit pihalle kutsumaan miehet kahvipöytään. Tää vieras katseli taivaita ja ilmoitti, ettei tuu, kun ei haluu vaivata. Siinä sitten houkuteltiin ja hän kursaili. Sitten lopulta vieras ilmoitti, että juo kyllä kahvit, mut sisään ei tuu mua vaivaamaan, autotallissa voi juoda. Mun piti sitten tuoda kahvit, kupit ja tarjottavat sinne autotalliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kursailu on kehujen keräämistä. Itsekästä vaatimattomuuteen puettua peliä, jossa tarkoitus on näyttää kuinka helvetin hyvä ja jalo luonne olen, katsokaa nyt kaikki ja ihan kiva jos samalla tunnette vähän huonoa omaatuntoa, näin olen uhrautuva.
Äitini, boomer, on just tällainen. Tekee aina ison numeron siitä, miten VÄHÄN SYÖ. Ja samalla saa muut pöydässä nolostumaan omaa syömistään. Äiti oli mukana minun perheeni etelänmatkalla, ja joka päivä ravintolassa oli kauhea pohtiminen, että mikä olisi pienin annos. Ja ruokien tullessa alkoi äänekäs kauhistelu "voi KAUHIA miten iso annos, ihan järjetöntä, eihän kukaan näin paljon voi syödä". Kiva oli sitten syödä oma annos itse kokonaan, eikä tehnyt tiukkaakaan. Joka päivä muistutettiin siis, että olen ahne ja syön järjettömiä määriä (= tavallinen ravintola-annos.
Kyllä, ilkeä lu
Oletko perinyt sen äitisi ilkeän luonteen, kun haukut äitiäsi tuntemattomille? Varo vähän.
Äiti antoi 50€ mummolle minun hoidosta, mutta mummo antoi takaisin. He ojentelivat kieltäytyen seteliä toisilleen, ja äänet muuttuivat vihaisemmiksi. Myöhemmin, kun äiti oli kahvilla, mummo pani setelin äidin lompakkoon; ja kun mummo oli kahvilla, äiti pani sen mummon lompakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille kaikille:
Miten sinä emäntänä tai isäntänä koet kursailun? Entä kursailetko itse kylässä tai juhlissa?Itse en emäntänä tykkää yhtään kursailusta, joskus on joitain saanut jopa kolmeen kertaan käskeä ja kahvit jäähtyy kuppeihin ym. Suorastaan vituttaa moinen tapa.
Mutta kylässä ym. tulee kyllä muun porukan mukana kursailtua... Ehkä siksi, että en yksinäni vaikuttaisi ahneelta.
No en tykkää yhtään. Onneksi omassa suvussani on kyllä meitä, jotka tulevat heti pyydettäessä, eikä muudenkaan sitten tartte kursailla, kun joku on aloittanut. Puolison suvussa kursailua esiintyi, jopa puolisolla itsellään. Kun hänen sukulaisiaan/ ystäviään on kylässä, kutsun kerran pöytään. Jos mies ja vieras ei ole kuulevinaan, sanon kunnon äkäisellä äänellä puolisolle nimeltä, että nyt heti pöytään sieltä, kahvi/ruoka jäähtyy ja en pyydä montaa kertaa. Ukolle se on merkki, että johdattaa kursailevat vieraat pöytään ja vieraatkaan ei uskalla enää kursailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa annetaan kohteliaasti tilaa muille, siitähän kursailukin osin johtuu. Nyt sitten eri kulttuurien tultua Suomeen sama voi kohta kadota kokonaan, jos useampi kulttuuri joutuu sekoittumaan keskenään. Osa miehistä ryysii naisten edelle ties missä tilanteessa, naisten odotetaan aina olevan viimeisiä ottamaan mitään tai nousemaan bussiinkaan. Eli sanoisin, että pahinta kursailua nykypäiviänä on osoittaa suomalaisille jo lapsesta asti iskostettuja hyviä käytöstapoja vaikka julkisessa liikenteessä. Älkää odottako, kuka menee ensin, muuten ne miehet, joiden kulttuurissa ei naisista välitetä ryysivät ensin. Ängetkää ensin itse joka paikkaan, ja jos vihaisia mulkkauksia tulee, kun se on noilta sallittua, mulkatkaa takaisin paremmin. Ja naiset aina ensin Suomessa, kotimaiset nuoret miehet ja vanhemmatkin, jos ei ole päihteissä, tämän osaavat. Eli jos muun kulttuurin tähtiä ja insinöörejä samaan bussiin tai junaan tulossa, ryysikää ensin.
Ei kursailla enää tuossakaan, maassa maan tavalla toki, mutta kursailu vain kotimaisiin juhlamokkatarjoiluihin.
Vierailija kirjoitti:
Mun 90v.mummi oli meil kyläs ja jäi eteisrn tuoliin istumaan pitkäksi aikaa. Kysyin onko nälkä koska mun lapset silloin söi lounasta. Ei ollut kuulemma. Noh siirryttiin siitä sitten olohuoneeseen ja ei millään halunnut istua sohvalle että muut mahtuu vaik tilaa ois ollu. Piti se eteisen tuoli tuoda olkkariin et suostuis mummikin tulee peremmälle. Hoki vaa kun näin yllättäen tulivat eikä ees pullaa mukana. Keitin kahvin ja tein voileipiä ja keksiä oli myös tarjolla, niin mummi nolona hoki ettei ois tarvinu ku yllättäen tulivat. Onneksi kuitenkin hälle maistui tarjottavat. Ihana mun mummi.
Mummin oli vaikeaa nousta sohvalta koska pehmeä ja matala. Siksi halusi tuolin eteisestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani kursailu by proxy aiheutti pitkäaikaisen häpeäntunteen kaikesta kyläilystä.
Vanhemmat pakkasivat aina hirveät määrät keksiä ja pullaa ja teetä ja kahvia ja blaablaablaa mukaani kun menin vaikka ystävän synttäreille. Käyttäytyivät kuin mut olis vahingossa kutsuttu ja pitäis pyytää anteeksi sitä vaivaa että heidän "nurkissaan olin".
Muistan muutenkin kaikista sukulaisten rippijuhlista ja muista juhlista ym sen häpeän ja kiusallisuuden kun mikä tahansa liike saattoi saada äitini raivoamaan minulle kotona illalla. Oli sanattomat säännöt kuinka kauan piti odottaa, mitä sai ottaa mitä ei, kenen perheen jälkeen mentiin ottamaan kakkua. Mistä helkkarista lapsi voisi sen ymmärtää, että kun kutsutaan ottamaan kakkua, sitä ei saa ottaa? Jos mummo sanoo "ota lisää" ei saa ottaa koska "mummo ei oikeasti tarkoittanut sitä ja olisi pitänyt idiootti tajuta!!"
En kutsu sukulaisiani mihinkään juhliini koskaan, saavat pelkällä läsnäolollaan minut nolostumaan.
Kursailun takia lopetin juhlien järjestämisen. Ei ole kivaa ahtaa ihan älytöntä määrää tarjoiluja parissa päivässä miehen kanssa (meillä lapset vielä pieniä, joten heistä ei oikein ole apua tarjoilujen syönnissä: 0-4v). Rahaa menee vaan turhaan tarjoiluihin ja on tosi vaivaannuttavaa, kun kukaan ei välttämättä liikahdakaan kuudennellakaan(!) kerralla ja suurin osa ei ota lopultakaan MITÄÄN. Kovaan ääneen kerrotaan, kuinka juhlien jälkeen tai juuri sitä ennen on käyty jo syömässä. Osalla vieraista kalliita erityisruokavalioita, joten tarjoilujen aineksissa tai heitä varten kakun teettämisessä menee kiitettävästi rahaa ja sitten sitä ei edes syödä. On tehty itse, on ostettu kaupasta, on ostettu leipomosta, kun luulin, että pitävät minua jotenkin huonona emäntänä eivätkä halunneet leipomuksiani, mutta ei auttanut muidenkaan tekemät. Jaksoin neljä vuotta, ei kiitos enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus aikaa sitten entisen miehen kanssa tuli riita kursailusta. Läheinen sukulaiseni oli kuollut ja pienessä piirissä järjestettiin hautajaisten jälkeen kahvitilaisuus toisen sukulaisen kotona. Siinä taisi olla peruskierros kursailua ensin, en muista tarkalleen, mutta sen muistan, että mies lappoi itselleen lautasen täyteen tarjolla olleita piirakoita, voileipäkakkua, leivonnaisia niin, että lautanen tursusi ja pöydässä alkoi haukkoa tarjottavia nopeaan tahtiin. Häpesin silmät päästäni kun muut sukulaiset tuijottivat ja kommentoivat, että hyvähän se tietysti on syödä jos on kova nälkä. Ja tämän kuullessaan mies tietysti oli pohtinut, että on ihan ok että hän käy vielä hakemassa toisen kierroksen jonka hän pian tekikin. Muut närppivät pieniä annoksiaan ja pääasiassa vain joivat kahvia. Kotona yritin sanoa tästä hänelle, että olipa vähän hankala tilanne, mutta mies tiuski, että jos ruokaa on sitä syödään ja muu on pelleilyä. Luulin jossain vaiheessa, että hän teki tämän piruuttaan nolatakseen minut, mutta tämän ketjun perusteella voi hyvin olla ettei hän vain tiennyt tätä!
Minä en kurssille mutta ilmoitan usein että mikä on kun ei kahvi vieläkään tuoksu vaikka kuinka koittaisi vetää vainua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään halua järjestää juhlia kun ei sana kuulu että kahvi on valmista. Pitää kai jäädä heidän kanssaan sitten juttelemaan. Kun menevät kahville on se jo jäähtynyt, sitten laitetaan kahvi mikroon.697
Pitäisi olla reipas ja iloinen kun pääsee kahville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai tällaista valtaleikkiäkö se onkin, että Länsi-Suomessa anoppilassa käydessä kukaan ei siirry kahvipöytään ennen kuin anoppi huutelee neljättä kertaa. Todetaan vaan kiitos, kiitos, mutta kukaan ei liikahda mihinkään. Ja kyseessä on reilu kolmekymppiset ihmiset. Olen ihmetellyt, että miten epäkohteliaita siellä ollaan, kun eivät voi mennä ensimmäisestä kutsusta. Itsehän menen samantien.
Anoppi tekee aivan ihania leipomuksia, joita kehun maasta taivaisiin. Aina anoppi nyrpistelee nenäänsä ja vastaa, että tuli kyllä niin mautonta/kuivaa/pahaa. Ehkä tämäkin kuuluu kursailuun, ettei voi vaan ystävällisesti kiittää kohteliaisuudesta.
siskoni tuli synttäreilleni olin laittanut voileipää jossa oli myös kurkkuviipaleita päällä. pisti vaatteet päälleen takasin ja lähti pois koska ei pidä kurkusta. olisihan ne saanut pois leivän päältä. muille kelpasivat.
Totta kai järjestys on tämä hyvien käytöstapojen mukaan. Miksi alapeukut?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai järjestys on tämä hyvien käytöstapojen mukaan. Miksi alapeukut?
Täällä on hyvin vahvana sellainen tapa, että mitä vähemmän jossain kommenteissa on alapeukuttamista, koska kommentti on ihan totta, asiallinen ym., niin sen enemmän se saa alapeukutusta. Onko se sitten ärsyttämistä, tyhmyyttä, v....ilua vai mitä? Jotain ihan vain periaatteesta erimieltä olemista? Oli mitä oli, niin v....mainen tyyli joka tapauksessa.
Jos täällä joku tietämätön kysyy, paljonko on kymmenen kertaa kymmenen, ja saa siihen vastaukseksi sata, niin eikö sitä kohta ole alapeukutettu, koska siinäkin on joidenkin mielestä jotain väärin. Nää on niin kuin ihan pimeitä.
Paljonhan tämä kerää alapeukkuja ja kuinka nopeasti? No, olkoon tämä ihmiskoe, jolla asiaa tutkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Ai tällaista valtaleikkiäkö se onkin, että Länsi-Suomessa anoppilassa käydessä kukaan ei siirry kahvipöytään ennen kuin anoppi huutelee neljättä kertaa. Todetaan vaan kiitos, kiitos, mutta kukaan ei liikahda mihinkään. Ja kyseessä on reilu kolmekymppiset ihmiset. Olen ihmetellyt, että miten epäkohteliaita siellä ollaan, kun eivät voi mennä ensimmäisestä kutsusta. Itsehän menen samantien.
Anoppi tekee aivan ihania leipomuksia, joita kehun maasta taivaisiin. Aina anoppi nyrpistelee nenäänsä ja vastaa, että tuli kyllä niin mautonta/kuivaa/pahaa. Ehkä tämäkin kuuluu kursailuun, ettei voi vaan ystävällisesti kiittää kohteliaisuudesta.
Nämä molemmat tuttuja tapoja myös täällä Karjalassa. Käsittääkseni tuo eka varsinkin on tarkoitettu kohteliaaksi tavaksi ja opetettu lapsillekin. Itse kyllä rikon sääntöä, ja menen joko ekalla tai viimeistään toisella kehoituksella.
Teillä on kyllä vallan omituisia sukulaisia tai kursailuja. Minä käyn vain töissä, ottakaa tekin itseänne niskasta kiinni ja menkää töihin. (PS)
Oletko sanonut äidillesi, että et missään nimessä halua hänen nukkuvan päiväpeiton päällä, koska joudut sen sitten pesemään? Ei ymmärrä tätä? No, kannattaa silti toistella asiaa riittävän kauan, ehkä sitten. Ellei ole ihan toivoton.