Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Mää en kestä kursailua! Kutsun syömään ja jos eivät tule niin syön itse ja korjaan ruuvat ja astiat pois. Sitte puolen tunnin päästä kutsun kahville ja sama. Vähän ajan päästä jotku saattaa sanoa että ois nälkä tai tekis mieli kahvia ja totean että kaikki oli kutsuttu ensin syömään ja sitte kahville ja kukaan ei tullu. Ehkä oppivatten oleen kursailematta.;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa näytettiin sukulaisille, hautajaisissa,eteläpohojammaalla. Ihmettelin ,kun kukaan ei kehotuksista huolimatta ota ruokaa. No minäpä reippaana menin ottamaan ekana. Sitä mulkoilujen määrää. Siellä oli joku rituaali,että vanhimmasta aloitetaan otto. Kylymää se soppa olis ollu,jos sitä suvun vanhinta olis jääny oottaan. Jälkeenpäin kuulin,että ahneeksi vävyksi oli nimitelty.
Surujuhlassa ja häissä on paras katsoa, mikä on menettelytapa, vaikka olisikin ylpeä rempseydestään. Etikettiin on syytä tutustua etukäteen.
No enhän minä silloin ymmärtänyt,että niillä oli sellainen fetissi.
Ihan miten vaan, jos ei itseäsi häiritse, että pidetään huonotapaisena idioottina.
Mutta hautajaisiin ei mennä ensisijaisesti syömään. Jos se on tarkoituksesi, kannattaa kuitenkin yrittää salata nälän suuruus muulta juhlaväeltä.
Erityisen ärsyttävää tää on tilanteessa, jossa talon isäntä istuu olohuoneessa vueraiden kanssa ja pitää niille seuraa. Kun kahvikutsu käy, isännän kuuluisi nousta ylös ja johdattaa vieraat pöytään. "No niin, mennäänpä." Tätä hän ei tietenkään tee.
Ymmärrän, että kyseessä on vallankäyttö ja se, että kahvienlaittajalle osoitetaan paikkansa, mutta on kyllä niin ärsyttävää, että voisin tehdä jotain lopullusta.
Oli jotkin juhlat ja eräällä vieraalla oli mukanaan oma kokoontaitettava tuoli, kun ei kuulemma viitsinyt liata meidän sohvia. Ei ollut edes niin paljon vieraita, että olisi ollut istumapaikoista pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole naurettavaa kursailua, kyllähän nyt lopulta sen kolmannen käskyn jälkeen perse nousee penkistä ja alkaa pikkuhiljaa tapahtumaan liikehdintää kahvipöytää kohti.
Justiinsa noin sen kuuluu mennäkin. Kolmannella vasta mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä aika juntihtava tapa, vaikka siinä yleensä varmaan hyvää tarkoitetaankin. Olin vartavasten ostanut vieraalle täytetyn patongin kahvin kanssa, mutta ei kuulemma kehtaa tulla minun ruokiani syömään. En kai minä sitä edes tarjoaisi, jos en siitä olisi valmis luopumaan.
Lapsuudesta muistan yhdet sukulaiset, joita ei millään veinannut saada kahvipöytään. Muistan, kuinka äitini pidätteli joka kerta kihisevää raivoa, ettei sanoisi pahasti. Itse en muista ikinä muulloin tunteneeni niin hirveää vaivaituneisuutta, vaikka olin vain lapsi silloin. En käsittänyt, miksi nuo ihmiset tuli edes kyläilemään, kun eivät juuri puhuneetkaan mitään. Ja siis tämä kursailuhan oli ihan yleinen tapa ja vaivaannuttavaa aina, mutta nuo sukulaiset oli siinä potenssiin kymmenen!
Olen niin helpottunut, että tuo pakkokyläilykulttuurikin on mennyttä maailmaa. Pidän myös nyt aikuisena huolen siitä, että olen vaikka se ensimmäinen kahvipöytään tulija, jos muut jää mähkäilemään.
Kursailussa ei ole sitten niin mitään kohteliasta, se on vain törppöyttä isäntäväkeä kohtaan! Toiset on nähnyt vaivaa tarjoilujen kanssa, laittaneet kotia kuntoon vieraita varten ja järjestäneet aikaansa vieraiden kyläilyyn ja sitten nämä istuu kuin tatit sohvalla saamatta takapäätään ylös ja asettavat isäntäväen tosi vaivaannuttavaan tilanteeseen, kun joutuvat moneen kertaan pyytämään.
Sitten vielä sen sijaan, että kiitettäisiin ja kehuttaisiin, kuinka hienosti kaikki on laitettu ja niin herkulliset tarjottavat järjestetty, niin aletaan mähkimään kuinka on ihan liikaa kaikkee ja ei olis tarvinnut mitään ja ihan liian hienoa jne. En ymmärrä näitä suomalaisia tapoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole naurettavaa kursailua, kyllähän nyt lopulta sen kolmannen käskyn jälkeen perse nousee penkistä ja alkaa pikkuhiljaa tapahtumaan liikehdintää kahvipöytää kohti.
Ehkei halua nostaa persettä ilmaan, ettei ilma pilaannu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudesta muistan yhdet sukulaiset, joita ei millään veinannut saada kahvipöytään. Muistan, kuinka äitini pidätteli joka kerta kihisevää raivoa, ettei sanoisi pahasti. Itse en muista ikinä muulloin tunteneeni niin hirveää vaivaituneisuutta, vaikka olin vain lapsi silloin. En käsittänyt, miksi nuo ihmiset tuli edes kyläilemään, kun eivät juuri puhuneetkaan mitään. Ja siis tämä kursailuhan oli ihan yleinen tapa ja vaivaannuttavaa aina, mutta nuo sukulaiset oli siinä potenssiin kymmenen!
Olen niin helpottunut, että tuo pakkokyläilykulttuurikin on mennyttä maailmaa. Pidän myös nyt aikuisena huolen siitä, että olen vaikka se ensimmäinen kahvipöytään tulija, jos muut jää mähkäilemään.
Kursailussa ei ole sitten niin mitään kohteliasta, se on vain törppöyttä isäntäväkeä kohtaan! Toiset on nähnyt vaivaa tarjoilujen kanssa, laittaneet kotia kuntoon vieraita varten ja järjestäneet aikaansa vieraiden kyläilyyn ja s
Voihan todeta, että kun kahvi ei tunnu maistuvan, niin korjataan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan todeta, että kun kahvi ei tunnu maistuvan, niin korjataan pois.
No kiitos, mutta tämä neuvo tuli sellaiset 40 vuotta myöhässä. 😄
En juo kahvia. Ystävä joka ei närästyksen takia voi kahvia juoda tuli kylään mukana uusi miesystävänsä. Laitoin meille teetä ja kysyin tältä mieheltä,olkoot nyt vaikka Pekka että ottaako Pekka kahvia, vastaus oli että ei tartte mitään. Autossa oli sitten narissut kaverille että yleensä saa silti sitä kahvia vaikka sanoo ei, ja nyt kolottaa kahvihammasta.. Voi ristuksen mopo,kolmekymppinen jätkä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tulikin mieleen isäni syntymäpäivät. Äiti oli laittanut pötyä pöytään sen seitsämää eri sorttia. Isän suku tuli, äiti siinä moneen otteeseen kehoitti vieraita pöytään, mutta mitään ei tapahtunut. Isäkin siinä kehotti vieraita ottamaan kaffetta. Lopulta äiti suivaantu ja pisti ruuat pois ja sanoi vieraille, että ei tässä ole koko päivää aikaa ootella, kahvikin jäähty, menkää muualle kursaileen. Ei ole sen jälkeen sukulaisia kutsuttu. Isäkin totesi, että äiti teki ihan oikein.
Tuputtaminen on mielestäni inhottavaa. Kuten myös toisen ihmisen syömisen kommentointi suuntaan tai toiseen (syötpä sinä paljon! Syötkö noin vähän!) Epäkohteliasta ja tahditonta, junttia suorastaan.
Kieltäytyminen santsaamisesta ei myöskään aina ole kursailua. Jos ei vaan maistu, niin kamalaa on joutua väkisin syömään. Esimerkiksi itse en kovin välitä makkarasta. Syön ehkä 1-2 makkaraa koko kesän aikana. Jos isäntäväki kyläillessä järjestää ex tempore- grillailun, niin toki sen yhden makkaran syön, mutta en HALUA toista. Sitten alkaa maanittelu: kyllä sinä toisenkin jaksat (Juu jaksan, mutten halua), tai "ota nyt, makkara on hyvää" (ei ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kursailu on kehujen keräämistä. Itsekästä vaatimattomuuteen puettua peliä, jossa tarkoitus on näyttää kuinka helvetin hyvä ja jalo luonne olen, katsokaa nyt kaikki ja ihan kiva jos samalla tunnette vähän huonoa omaatuntoa, näin olen uhrautuva.
Äitini, boomer, on just tällainen. Tekee aina ison numeron siitä, miten VÄHÄN SYÖ. Ja samalla saa muut pöydässä nolostumaan omaa syömistään. Äiti oli mukana minun perheeni etelänmatkalla, ja joka päivä ravintolassa oli kauhea pohtiminen, että mikä olisi pienin annos. Ja ruokien tullessa alkoi äänekäs kauhistelu "voi KAUHIA miten iso annos, ihan järjetöntä, eihän kukaan näin paljon voi syödä". Kiva oli sitten syödä oma annos itse kokonaan, eikä tehnyt tiukkaakaan. Joka päivä muistutettiin siis, että olen ahne ja syön järjettömiä määriä (= tavallinen ravintola-annos.
Kyllä, ilkeä luonne noin muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.
Joo, alanvaihto käynnissä.Tuo on niin tuttua ja oon hoitoalalla. :D
Meillä lapsuudenkodissa kukaan ei olisi ottanut viimeistä palaa. Leipäl
Tai viimeinen karkki pussista. Karkit jätetään vauhdilla. Sitten jätetään karkki tai kaksi pussiin pohjalle. Ei ole syöty ahneena kaikkia. 🤦🏼🤦🏼🤦🏼🤦🏼🤦🏼🤦🏼🤦🏼🤦🏼 Parista karkista tule kuin paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.
Joo, alanvaihto käynnissä.
Nauratti koska juuri näin se menee :D Aina samat selitykset ja muut. Meidän osastolla tosin ollaan päästy tästä eteenpäin kun itse satun olemaan mieshoitaja ja meillä on myös miespuolinen lääkäri, niin saamme aina "kunnian" ottaa ekat ja vikat palat jota kukaan ei paheksu jostain syystä sukupuolen vuoksi, eikä kukaan kollegoista joudu täten olemaan se "läski". Rauha maassa ja osastolla hyvä tahto.
Vierailija kirjoitti:
Kursailu on opittu, ärsyttävä tapa, kainous on luonteenpiirre, lähellä ujoutta tai estyneisyyttä, ja sitä ettei ns. kehtaa. Jälkimmäisen ymmärrän, edellistä en.
Joku voi olla esim. kaino mitä tulee seksuaalisuuteen. Mutta en tunne ketään, joka kursailisi seksissä.
"No joo, kyllä mulla seisoo, mutta ei sun nyt tarvitse ottaa suihin, ei sillä väliä..." (kun on kolme kertaa tarjottu jo ja miehellä on kivikova seisokki).
Ymmärrätkö eron?
Kyllä nyt tyrskähti cocikset näppikselle :D
Apua saatan syylistyä kursailuun. Tuntuu että sukujuhlissa kaikki vähän vilkuilee toisiaan kuka kehtaa mennä eka. Itse olen se suvun läski ja en todellakaan mene ekana, koska silloin vain vahvistan muiden mielikuvaa ahmatista joka olen (ja äiti katsoo tuomitsevasti, saattaa tulla sanomistskin jälkeenpäin). Se on aina pieni julkinen nöyryytys. Siksi myös syön ennen juhlia jotta juhlissa ei tarttisi ainakaan santsata.
Äitini ei likaa antamiani lakanoita ja nukkuu päiväpeiton päällä huovan kanssa. Olisi helpompaa pestä lakanat kun päiväpeitto
Meillä taas näin,otin viimeisen palan piirakkaa ja siitähän muikkeli kimmastu kun en tarjonnut sitä hänelle,kysyin että olisiko hän tarjonnut sen mulle?siihen vastasi että tietenkin olisi,minä siihen että sehän meni sitten oikein, seurauksena vielä pahempi raivari.