Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Viime kesänä appi ja anoppi olivat käymässä samana päivänä kun heillä oli tasakymmenhääpäivä. Oltiin ostettu kakut ja keksit tarjottavaksi, itse varsinaiset juhlat olivat parin viikon päästä heidän kotipaikkakunnallaan muutaman sadan kilometrin päässä. Mies oli kotona mutta etätöissä, eikä voinut olla läsnä.
En ollut kattanut juhlapöytää valmiiksi, koska hain heidät aamujunalta ja ajattelin, että syödään aamupala ensin. Tarjosin aamupalalle hankittuja täytettyjä kroissantteja, puuroja ja mehuja, mutta mitään eivät halunneet, olivat kuulemma syöneet junassa. Minä kummissani totesin, että jaa no ei sitten.
Siitä tunnin päästä kyselin, että ottaisivatko kakkua ja kahvia nyt. Eivät halunneet. Ihmettelin suuresti ja jätin kahvit keittämättä ja kakut kattamatta, ihmeissäni ja hieman loukkaantuneena. Siitä vasta useamman tunnin päästä ehdottivat että mennäänkö kaupungille syömään. Olivat luultavasti aivan hirveän nälkäisiä jo siinä vaiheessa!
Voitteko kuvitella miltä tuntui lukea tätä ketjua ja tajuta että kyse oli kursailusta!!! :D Olen tainnut tehdä aika pahan virheen :D
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä appi ja anoppi olivat käymässä samana päivänä kun heillä oli tasakymmenhääpäivä. Oltiin ostettu kakut ja keksit tarjottavaksi, itse varsinaiset juhlat olivat parin viikon päästä heidän kotipaikkakunnallaan muutaman sadan kilometrin päässä. Mies oli kotona mutta etätöissä, eikä voinut olla läsnä.
En ollut kattanut juhlapöytää valmiiksi, koska hain heidät aamujunalta ja ajattelin, että syödään aamupala ensin. Tarjosin aamupalalle hankittuja täytettyjä kroissantteja, puuroja ja mehuja, mutta mitään eivät halunneet, olivat kuulemma syöneet junassa. Minä kummissani totesin, että jaa no ei sitten.
Siitä tunnin päästä kyselin, että ottaisivatko kakkua ja kahvia nyt. Eivät halunneet. Ihmettelin suuresti ja jätin kahvit keittämättä ja kakut kattamatta, ihmeissäni ja hieman loukkaantuneena. Siitä vasta useamman tunnin päästä ehdottivat että mennäänkö kaupungille syömään. Olivat luultavasti aivan hirveän nälkäisiä jo siinä vaiheessa!
Voitteko kuvitella miltä tuntui lukea tätä ketjua ja tajuta että kyse oli kursailusta!!! :D Olen tainnut tehdä aika pahan virheen :D
Noloa tuo oli vain heille itselleen. Varsinkin, jos ihan noin suorasukaisesti kieltäytyivät kuten kerrot tuossa, eikä esim sanoneet, että "ei sitä meitä varten tarvii keittää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä appi ja anoppi olivat käymässä samana päivänä kun heillä oli tasakymmenhääpäivä. Oltiin ostettu kakut ja keksit tarjottavaksi, itse varsinaiset juhlat olivat parin viikon päästä heidän kotipaikkakunnallaan muutaman sadan kilometrin päässä. Mies oli kotona mutta etätöissä, eikä voinut olla läsnä.
En ollut kattanut juhlapöytää valmiiksi, koska hain heidät aamujunalta ja ajattelin, että syödään aamupala ensin. Tarjosin aamupalalle hankittuja täytettyjä kroissantteja, puuroja ja mehuja, mutta mitään eivät halunneet, olivat kuulemma syöneet junassa. Minä kummissani totesin, että jaa no ei sitten.
Siitä tunnin päästä kyselin, että ottaisivatko kakkua ja kahvia nyt. Eivät halunneet. Ihmettelin suuresti ja jätin kahvit keittämättä ja kakut kattamatta, ihmeissäni ja hieman loukkaantuneena. Siitä vasta useamman tunnin päästä ehdottivat että mennäänkö kaupungille syömään. Olivat luultavasti aivan hirveän nälkäisiä jo siinä vaiheessa!
Voitteko kuvitella miltä tuntui lukea tätä ketjua ja tajuta että kyse oli kursailusta!!! :D Olen tainnut tehdä aika pahan virheen :D
Noloa tuo oli vain heille itselleen. Varsinkin, jos ihan noin suorasukaisesti kieltäytyivät kuten kerrot tuossa, eikä esim sanoneet, että "ei sitä meitä varten tarvii keittää".
Ehkä, mutta harmillinen ja turha joka tapauksessa. En nyt muista tarkkaan miten kieltäytyivät, mutta ihan niin sen otin, että eivät halua mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.
Toinen ensin laittaa kahvit ja leivät ja sitten vieraat eivät edes suostu tulemaan pöytään syömään.
Loukkaantuisin enkä kutsuisi kolmatta kertaa en edes seuraavaa kertaa kylään jos tuollaisia nirsoja ovat.
Onko sulla vaikeuksia hahmottaa sosiaalisia tilanteita ja käytäntöjä?
Kyse ei ole nirsoilusta vaan kohteliaisuudesta. Kursailu on suomalaisten sosiaalinen teatteriesitys jolla viestitään että muut ovat tärkeämpiä kuin oma napa. Ota sinä ensin, enhän minä nyt, minä pärjään hyvin mutta sulla on varmaa jo nälkä ja ajoit pitkän matkan tänne.
Onko se tosiaan sinun mielestäsi kohteliasta, kun antaa toisen ymmärtää nähneen aivan turhaan niin paljon vaivaa tarjoilun vuoksi? Kursailu on nimenomaan emännän työn vähättelyä: sinä olet niin mitätön, että en minä sinun tarjoiluistasi piittaa vaan olen mieluummin nälässä.
Ja siinä odotellessa jäähtyy ruuat ja kahvit ja sulaa jäätelöt, ja sitten on lopulta kaikilla vain paha mieli. Eikä vähiten sillä emännällä, jolle oltiin niin "kohteliaita" että.
Kursailu on kehujen keräämistä. Itsekästä vaatimattomuuteen puettua peliä, jossa tarkoitus on näyttää kuinka helvetin hyvä ja jalo luonne olen, katsokaa nyt kaikki ja ihan kiva jos samalla tunnette vähän huonoa omaatuntoa, näin olen uhrautuva.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa kävin niin, että mummo jäi joulumuoniensa kanssa aivan ypöyksin. Kukaan ei halunnut tulla mummolaan joululounaalle koska kaikkea olisi ollut PAKKO ottaa ja syödä. Kohteliaasti kun nuoriso yritti kieltäytyä niin tupu tupu tupu tuputettiin. Varmaan se mummo luuli, että nuoriso kursailee. Toinen syy oli se, että jos jollakin oli jokin ruokarajoite, niin ei se haitannut sitä tuputettiin kaikesta huolimatta, koska on hyvää.
Esimerkiksi jos lapsenlapsen tyttöystävä on kasvissyöjä: tyttö: "kiitos, mutta nyt ota kinkkua koska olen kasvissyöjä" mummo: "Ota ota, totta kai otat tämä on hyvää, tämä on luomupossua minä laitan sinulle lautaselle siivun, ojennapa lautastasi".
Tämähän se. Eli vanhempi sukupolvi on tottunut kursailuun ja tuputtaa tarjottavia tuputtamasta päästyään. Eivät ymmärrä sanoja "ei kiitos", kun on totuttu kursailukulttuuriin, jossa ei ei oikeasti tarkoitakaan ei. Rasittavaa ja epäkohteliasta, sekä kursailu että tuputtaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tätä harrastavat hämäläiset ja länsisuomalaiset. Ei jaksa.
Oli kyse mistä vaan, vaikka pienestä lahjasta.Sanon sitten, että ok, ei väkisin. Loukkaantuvat.
Myös pohjalaiset erityisesti. Siellä se on ylpeyttä tyyliin 'on meillä itselläkin kahvia'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.
Toinen ensin laittaa kahvit ja leivät ja sitten vieraat eivät edes suostu tulemaan pöytään syömään.
Loukkaantuisin enkä kutsuisi kolmatta kertaa en edes seuraavaa kertaa kylään jos tuollaisia nirsoja ovat.
Onko sulla vaikeuksia hahmottaa sosiaalisia tilanteita ja käytäntöjä?
Kyse ei ole nirsoilusta vaan kohteliaisuudesta. Kursailu on suomalaisten sosiaalinen teatteriesitys jolla viestitään että muut ovat tärkeämpiä kuin oma napa. Ota sinä ensin, enhän minä nyt, minä pärjään hyvin mutta sulla on varmaa jo nälkä ja ajoit pitkän matkan tänne.
Onko se tosiaan sinun mielestäsi kohteliasta, kun antaa toisen ymmärtää nähneen aivan turhaan niin paljon vaivaa tarjoilun vuoksi? Kursailu on nimenomaan emännän työn vähättelyä: sinä olet niin mitätön, että en minä sinun tarjoiluistasi piittaa vaan olen mieluummin nälässä.
Eli on siis vaikeuksia hahmottaa.
Kursailulla ei todellakaan viestitä isäntäväelle että tarjoilut ovat perseestä. Sillä viestitään muille että en ole juhlien tärkein ihminen, otan siis ruokaa muiden jälkeen. Muut ovat tärkeämpiä ja ehkä nälkäisempiäkin. Kursailu on siis nimenomaan muiden vähättelyn vastakohta.
Kuka sitten ottaa, jos kaikki pitää samaa pelleilyä (perseilyä)!? Kahvit jäähtyy, jäätelöt sulaa, kermat valuu. Jos joku jaksaa pelleillä hamaan tappiin, niin se on todellakin epäkohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Kursailu on kehujen keräämistä. Itsekästä vaatimattomuuteen puettua peliä, jossa tarkoitus on näyttää kuinka helvetin hyvä ja jalo luonne olen, katsokaa nyt kaikki ja ihan kiva jos samalla tunnette vähän huonoa omaatuntoa, näin olen uhrautuva.
Ehkä, mutta jos et kursaile paikassa, jossa siihen on totuttu, vaikutat ahneelta, itsekkäältä ja köyhältä.
Eräässä kyläpaikassa vähän vinoiltiin siitä ivallisesti, kun menin heti kutsuttuna kahvipöytään.
Otapa näistä selvää. Olen itse sanonut vieraille suoraan, että täällä ei tarvi kursailla, kun tykkään siitä että tullaan heti pöytään. On ärsyttävää, että ruoka ehtii jäähtyä, kun vieraat viipyilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kursailu on kehujen keräämistä. Itsekästä vaatimattomuuteen puettua peliä, jossa tarkoitus on näyttää kuinka helvetin hyvä ja jalo luonne olen, katsokaa nyt kaikki ja ihan kiva jos samalla tunnette vähän huonoa omaatuntoa, näin olen uhrautuva.
Ehkä, mutta jos et kursaile paikassa, jossa siihen on totuttu, vaikutat ahneelta, itsekkäältä ja köyhältä.
Eräässä kyläpaikassa vähän vinoiltiin siitä ivallisesti, kun menin heti kutsuttuna kahvipöytään.
Otapa näistä selvää. Olen itse sanonut vieraille suoraan, että täällä ei tarvi kursailla, kun tykkään siitä että tullaan heti pöytään. On ärsyttävää, että ruoka ehtii jäähtyä, kun vieraat viipyilee.
Minä en välitä mitä ajatellaan tuossa vaiheessa. Joo, ymmärrän, että vanhukset ottaa ensiksi, mutta muuten kyllä menen ihan kutsuttuna pöytään yhtään pelleilemättä... Joskus sanoinkin joillekin vanhuksille yksissä juhlissa, että koittakaas nyt vaan mennä ja menivät sitten. Teki mieli lisätä vielä, että muutkin pääsee, mutta sain hillittyä.
Exän mummo oli tuollainen tuputtaja. Olisi ollut kiva käydä tervehtimässä mummoa, mutta kun hän alkoi käydä heikkoon kuntoon ja silti vaivalla laittoi pöydän kuntoon, niin ei enää huvittanut mennä häntä kiusaamaan. Kokeiltiin jopa sitä, että sanottiin tuovamme tarjottavat tullessamme. Silti hän käytti edellisen päivän ruoan ja tarjottavien valmistamiseen. Emme myöskään voineet mennä hänen luokseen yllärinä, sillä asuimme 200km päässä ja hän vietti osan ajasta muualla. Mummo ei myöskään halunnut lähteä meille, koska 200km olisi ollut hänelle pitkä aika autossa/junassa.
Toinen ongelma on se, että voiko viedä tuliaisiksi kylään kahvipakettia tai keksipakettia.
Jos menee tyhjin käsin, vaikuttaa itsekkäältä.
Jos vie jotain, saattaa emäntä loukkaantua, koska heillä on jo tarjottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Toinen ongelma on se, että voiko viedä tuliaisiksi kylään kahvipakettia tai keksipakettia.
Jos menee tyhjin käsin, vaikuttaa itsekkäältä.
Jos vie jotain, saattaa emäntä loukkaantua, koska heillä on jo tarjottavaa.
Niin. Se vika on silloin sen loukkaantujan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli juhlat, joissa oli paljon tarjottavaa seisovassa pöydässä. Eräs perhe tuli juhliin "omien eväiden" kanssa, heillä oli ollut juhlat pari päivää aiemmin, ja sieltä oli jäänyt yli kakkua ym. Tämä perhe sitten söi näitä omia jämiään, etteivät ne mene hukkaan. Ja kyseessä ei ollut mikään erityisruokavalio tms.
V**tu kun ihmiset voi olla pimeitä!
en ole kursailija niin äitini käytti sanaa"tokiottoinen". en ennen enkä jälkeen ole sitä kuullut
Mun kurssilevat sukulaiset aina paheksui kun minä en kursaillut ja yrittivät opettaa minua siihen (?!)
On hyvien tapojen mukaista, että ensin kieltäydytään kohteliaasti, mutta sitten kainosti suostutaan
Esim tarjoiluista.
Muistan kun lapsena pomppasin kahvipöytään kun kutsu tuli, niin sanottiin että niin innokas ei saisi olla, pitäisi antaa muiden mennä ensin. (Kun ei ne stna koskaan menneet!)
Kun otin ensimmäisen keksin jälkeen toisen, sanottiin että ei saa ottaa toista, vain yksi keksi vaikka niitä olisi miljoona.
Onneksi olen aikuinen nykyään. Menen kahvipöytään kun kutsu tulee ja otan lisää kun tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
en ole kursailija niin äitini käytti sanaa"tokiottoinen". en ennen enkä jälkeen ole sitä kuullut
Onpa kiinnostava sana. Haluatko paljastaa murrealueen? Aion käyttää tuota jatkossa murtamaan jään kahvipöytärituaalin alkaessa. Kun emäntä pyytää pöytään, vastaan "toki" ja kerron olevani tokiottoinen vieras.
Vierailija kirjoitti:
Appi on raivostuttava kursailija. Kutsutaan syömään niin ensiksi ei tule pöytään, sitten kun tulee niin ottaa tosi vähän ja selittää kuinka syö vaan vähän, että jää meille enemmän.
Lapsella oli yo-juhlat, appi tuli paikalle kaksi tuntia ennen juhlien alkua vain käväisemään, kun ei halunnut olla vaivaksi. Jäi sitten ilman tarjoiluja ja kahvia, kun ei voinut tulla silloin kun oli pyydetty. Raivostuttavaa.
Saattaa tulla sovitusti käymään ja seisoo koko vierailun ajan eteisessä ja tasaisin välein voivottelee, kun vie meidän aikaa ja häiritsee vapaa-aikaamme. En vaan käsitä moista käytöstä.
Minä käsitän. Voi olla ujo, heikko itsetuntoinen tms. Itsellään se ongelma on. Ehkä huono kuulo, ei osaa small talkia tai jotain tällaiseen liittyvää kumminkin. Jos kutsutte kylään, arvostakaa kaikenlaisia vieraitanne tai olkaa vaikka kutsumatta. Jotkut tulevat kutsuttuina juhlaan, vaikka eivät siellä henkilökohtaisista syistä viihdy mutta eivät halua loukatakaan olemalla tulematta. Hyväksykää erilaisuus
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille kaikille:
Miten sinä emäntänä tai isäntänä koet kursailun? Entä kursailetko itse kylässä tai juhlissa?Itse en emäntänä tykkää yhtään kursailusta, joskus on joitain saanut jopa kolmeen kertaan käskeä ja kahvit jäähtyy kuppeihin ym. Suorastaan vituttaa moinen tapa.
Mutta kylässä ym. tulee kyllä muun porukan mukana kursailtua... Ehkä siksi, että en yksinäni vaikuttaisi ahneelta.
En arvosta. Missä todellisuudessa on hyvää käytöstä ignoorata toisen puhe/pyyntö täydellisesti? Vähintään on asiallista katsoa kahvipöytään pyytänyttä ihmistä kohti, hymyillä ystävällisesti ja kiittää tai sanoa jotain kivaa, vaikkei heti ensimmäisenä pöytään säntäisikään.
Heei,ei tuo mitään kursailua ollu!! Ukot oli lähtenyt viihteelle ja pitihän ne hankitut viinat juoda ennenkuin sitte sairaalaan lähtee