Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?
Kommentit (1003)
Vierailija kirjoitti:
Itse totean kun kutsun pöytään vaikka "noniin pöytä katettu tulkaahan vaikka te rouva x ja herra y siitä ensimmäisenä ottamaan." Jos alkaa jäkittää että enhän nyt minä... niin sanon vaan okei no tulkaapa te siitä sitten rouva a ja rouva b" alkaa yleensä siinä vaiheessa niille porukan kahdelle iäkkäämmäälle ja ensin tarjotulle tulla vipinää kinttuun kun luulevat että jäävät ilman kahvia ja paakkelssia.
Meillä ei, valitettavasti, mene näin. Ja joo, ollaan hämäläisiä. Rouva a ja rouva b jäävät paikoilleen, että ei, kyllä rouva x ensin. Ja sitten rouva x tönii rouvaa a, että eikun te. Jne. Ja herranen aika, ei nyt ainakaan herra y voi mennä ennen ketään rouvaa.
Ja kahvit jäähtyy, samoin jäähtyy jos on lämmittänyt pöytään jotain, esim. karjalanpiirakoita.
Sama touhu joskus kahvilan kassalla. Rouva x sanoo maksavansa. Eikun minä tarjoan, sanoo rouva a. No ei ei, sanoo rouva x ja leikkimielisesti ottaa kiinni rouvan a lompakosta ja työntää sitä rouvan a käsilaukkuun.., joka sitten taas... AARGHH... Ja jono seisoo ja kassatyttö on ihan hämillään.
Kyseessä äitini ja hänen ystävättärensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämäläiseen kursailuun linkki.
Itse otan usein omat lakanat ja pyyhkeet mukaan, kun menen ystävilleni käymään.
Siten varmistuakseni, että ne ovat puhtaat. Osa ystävistäni ei ole kovinkaan siistejä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, näin ei-länsisuomalaisena ja suora-aivoisena/sanaisena...just sattui että tuttu joka osti mulle jalan murruttua ruokaa, maksoin hälle sitten kuittien mukaan. Yhtenä päivänä löysin vielä yhden kauppakuitin ja soitin hänelle. Kysyin "onko tämä maksamatta", mihin hän heti alkoi että pidä sinä vaan se. Ettei hän osaa sanoa. Kysyin että ihan tottako. Sanoin 2-3 kertaa että kyllä voin maksaa. Viimein sanoin: no kiitos.
Tästä jäi olo että jokin meni väärin.
Taidan olla eri kulttuurikoodin alueella. Mutta suomea puhuttiin ja monta kertaa koetin maksaa vaikka asia oli epäselvä. Liekö samaa?
Meillä päin ei on ei ja kyllä on kyllä....Huoks.
Näin se vaan menee. Rasittavaa kyllä.
Miten muuten läntinen kursailija tämän sitten ottaa, olenko häelle käytännössä velkaa tuon summan? Pitäisikö vielä tarjota?
En halua tälle ihmiselle olla "elinikäisvelassa" vain siksi etten ymmärtänyt ja jaksanut viittä kertaa vääntää tästä. Huh huh.
Kaikkien puolesta en voi puhua, mutta kyllä itse ainakin ajattelen että voi-voi, jos joskus kursailun vuoksi jää kakkupala oikeasti saamatta, tai joku pieni velkasumma palautumatta minulle. Oikeasti merkityksellisistä rahoista en kursaile, vaan hössötän vaan että kiitos-kiitos-kiitos-tosi-paljon kun tarjoudutaan maksamaan. Pakko tehdä, kun hävettää sanoa että haluan velan maksettavan, mutten voi pelailla mitään pelejä :D
Oma isoisäni on kursailijoiden kuningas. Pappa on rakas ja ihana, mutta voi hyvä jumala, mikä projekti on saada sille syötettyä tarjottavia, tai tehtyä muita palveluksia. Pahoittaa kuitenkin mielensä, jos vaikkapa ruohonleikkuu jää välistä, vaikka olisi vängännyt tuntitolkulla ettei tarvitse leikata.
Joka ikinen kerta kun olen kuullut "ei meitä varten olisi tarvinnut" on ollut naurettavaa. Mitenköhän suu pantaisiin jos tarjoaja sanoisi "ei sitten" ja veisi tarjottavat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse totean kun kutsun pöytään vaikka "noniin pöytä katettu tulkaahan vaikka te rouva x ja herra y siitä ensimmäisenä ottamaan." Jos alkaa jäkittää että enhän nyt minä... niin sanon vaan okei no tulkaapa te siitä sitten rouva a ja rouva b" alkaa yleensä siinä vaiheessa niille porukan kahdelle iäkkäämmäälle ja ensin tarjotulle tulla vipinää kinttuun kun luulevat että jäävät ilman kahvia ja paakkelssia.
Meillä ei, valitettavasti, mene näin. Ja joo, ollaan hämäläisiä. Rouva a ja rouva b jäävät paikoilleen, että ei, kyllä rouva x ensin. Ja sitten rouva x tönii rouvaa a, että eikun te. Jne. Ja herranen aika, ei nyt ainakaan herra y voi mennä ennen ketään rouvaa.
Ja kahvit jäähtyy, samoin jäähtyy jos on lämmittänyt pöytään jotain, esim. karjalanpiirakoita.Sama touhu joskus kahvilan kassalla. Rouva x sanoo maksavansa. Eikun minä tarjoan, sanoo rouva a. No ei ei, sanoo rouva x ja leikkimielisesti ottaa kiinni rouvan a lompakosta ja työntää sitä rouvan a käsilaukkuun.., joka sitten taas... AARGHH... Ja jono seisoo ja kassatyttö on ihan hämillään.
Kyseessä äitini ja hänen ystävättärensä.
Minä vaan toteaisin sitten että se ketä kursailututtaa vähiten tulee siitä ekana. Itse katson että kalman hajuinen pieru ruokapöydässä on kohteliaampi kun kursailu joka loukkaa isännän tai emännän vaivannäköä. Ei oo kuitenkaan onneksi koskaan vielä nimeltä kutsuminen ja seuraavien sit jos ekoja kursailututtaa jäänyt toimimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse totean kun kutsun pöytään vaikka "noniin pöytä katettu tulkaahan vaikka te rouva x ja herra y siitä ensimmäisenä ottamaan." Jos alkaa jäkittää että enhän nyt minä... niin sanon vaan okei no tulkaapa te siitä sitten rouva a ja rouva b" alkaa yleensä siinä vaiheessa niille porukan kahdelle iäkkäämmäälle ja ensin tarjotulle tulla vipinää kinttuun kun luulevat että jäävät ilman kahvia ja paakkelssia.
Sama touhu joskus kahvilan kassalla. Rouva x sanoo maksavansa. Eikun minä tarjoan, sanoo rouva a. No ei ei, sanoo rouva x ja leikkimielisesti ottaa kiinni rouvan a lompakosta ja työntää sitä rouvan a käsilaukkuun.., joka sitten taas... AARGHH... Ja jono seisoo ja kassatyttö on ihan hämillään.
Kyseessä äitini ja hänen ystävättärensä.
Ihan sama, kun se tuputtajatäti käy siskonsa luona kylässä, niin lähtiessään haluaa antaa rahaa kaikesta tarjoilusta ja vaivannäöstä, ja sitten sitä seteliä työnnetään kädestä toiseen ja piilotellaan "salaa" toisen käsilaukkuun tai kukkaruukun alle. Ihan ihme peliä. Pahinta on, kun keksitään vetää mukaan "riitaan" sivullinen lapsi, että ota sinä sitten tämä raha... Sama peli sitten, kun se sisko on tuputtajatädillä kylässä. Vuoroin kuitenkin vierailevat eli kustannukset menevät tasan, eikä kumpikaan ihan niin köyhä ole, mutta kun ei saa vaivaksi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika hauskoja juttuja teillä, muutamasta saisi hyvän sketsipätkän vaikka telkkariin :D. Mutta noin se tosiaan menee. t: hämäläinen
Eniten ärsyttää puolison tapa odotuttaa.
Kaksi syömään käskyä pitää antaa ja se toinen kyllä tulee jo ärtyneellä äänellä, kun ruoka jäähtyy 😠.
Sittenhän on hyvä syy olla vähän loukkaantunut, (muka).
Tämän kursailun on oppinut äidiltään ja ymmärrän, että sillä halutaan osoittaa sitä, ettei ole mikään ahne tyyppi ainakaan, joojoo kait se nyt tiedetään jo näitten vuosien jälkeen.
Ei sellaisesta tavasta vissiin pääse eroon.
Tuntuu vallankäytöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen kerta kun olen kuullut "ei meitä varten olisi tarvinnut" on ollut naurettavaa. Mitenköhän suu pantaisiin jos tarjoaja sanoisi "ei sitten" ja veisi tarjottavat pois.
Tai seuraavalla kerralla tarjoilisi vain omalle väelle, iloisesti pullaa mussuttaen muistaneensa, etteihän teille mitään tarvinnut ollakaan muistaakseni.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni koulukaveri kävi meillä aina joskus, lessuperheen tytär. Tarjosin ruokaa, normaalia kotiruokaa. Tää tyttö otti lautaselle sellaisen hyvin pienen nokakareen, jonka kyllä söi hyvällä halulla. Määrä on oli todella pieni, turhaan vain lautasen sotki. Tyttöni sanoi, että tämä Tiina syö koulussa isoja annoksia, mutta meillä ei voinut ottaa. Olen kohtalainen kokki, joten en usko ettei ruoka maittanut, oli muutenkin hirveä jeesustelija tämä tyttö. Samanlainen on nyt aikuisena, helkkarinmoinen esitys päällä.
En ymmärrä mikä sun ongelma tässä on. Minun mielestä hyvätapainen. Tyttö otti mieliksi valmistamaasi ruokaa, otti ehkä vähän siksi, että tiesi että kotiin mennessä on ruoka sitten myös odottamassa ja ettei tulisi sanomista äiteeltä kun kotiruoka ei maistukkaan kunn vierailla on mätetty jo lautasen täydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missäköhän kiven alla minä olen asunut koko ikäni, kun tämä ilmiö ei ole ollenkaan tuttu. Olisi tullut korville vanhemmilta jos kahvipöytään ei olisi kylässä liikuttu just silloin kuin kutsuttiin.
Riippuu ihan siitä, missä asut. Itse olen pohjoissuomalainen ja puolisi sukuineen hämäläisiä. Oli melkoinen kulttuurishokki päästä sukulaisten kanssa kahvipöytään ensimmäisen kerran - tai siis päästä ja päästä, sitten kun sinne lopulta päästiin. Pitävät varmaan minua ahneena, mutta en ole tuohon leikkiin lähtenyt kun on jo lapsena opetettu, että pöydässä ollaan silloin kun sinne kutsutaan. Ukki uhkaili vitsallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni koulukaveri kävi meillä aina joskus, lessuperheen tytär. Tarjosin ruokaa, normaalia kotiruokaa. Tää tyttö otti lautaselle sellaisen hyvin pienen nokakareen, jonka kyllä söi hyvällä halulla. Määrä on oli todella pieni, turhaan vain lautasen sotki. Tyttöni sanoi, että tämä Tiina syö koulussa isoja annoksia, mutta meillä ei voinut ottaa. Olen kohtalainen kokki, joten en usko ettei ruoka maittanut, oli muutenkin hirveä jeesustelija tämä tyttö. Samanlainen on nyt aikuisena, helkkarinmoinen esitys päällä.
En ymmärrä mikä sun ongelma tässä on. Minun mielestä hyvätapainen. Tyttö otti mieliksi valmistamaasi ruokaa, otti ehkä vähän siksi, että tiesi että kotiin mennessä on ruoka sitten myös odottamassa ja ettei tulisi sanomista äiteeltä kun kotiruoka ei maistukkaan kunn vierailla on mätetty jo lautasen täydeltä.
Suurin ongelma tuossa taisi ollakin tytön uskonnollinen vakaumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, me arabit ollaan kursailun kuninkaita. Ollaan ratkaistu tämä ”olkaa hyvä, pöytä on katettu” -dilemma sillä tavalla, että keräämme jokaista tarjoiltavaa lautaselle ja törkätään se vieraan eteen :D sit alkaa syömään. Jos ei voi/jaksa/tykkää niin jättää syömättä. Yleensä ”kohteliaisuudesta” jättävätkin lautaselle jotain ja kahvia/mehua/teetä ei koskaan juoda loppuun, olen ymmärtänyt tämän johtuvan pula-ajasta: ei haluta syödä kaikkea jottei vaikuteta köyhiltä tai nälkää nähneiltä 🤦🏻♀️ Ihan käsittämätöntä meininkiä nykyaikana enkä ymmärrä, miksi nuoretkin tätä harrastaa
Vierailija kirjoitti:
Hämäläiseen kursailuun linkki.
Ja vielä toinenkin linkki:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse totean kun kutsun pöytään vaikka "noniin pöytä katettu tulkaahan vaikka te rouva x ja herra y siitä ensimmäisenä ottamaan." Jos alkaa jäkittää että enhän nyt minä... niin sanon vaan okei no tulkaapa te siitä sitten rouva a ja rouva b" alkaa yleensä siinä vaiheessa niille porukan kahdelle iäkkäämmäälle ja ensin tarjotulle tulla vipinää kinttuun kun luulevat että jäävät ilman kahvia ja paakkelssia.
Sama touhu joskus kahvilan kassalla. Rouva x sanoo maksavansa. Eikun minä tarjoan, sanoo rouva a. No ei ei, sanoo rouva x ja leikkimielisesti ottaa kiinni rouvan a lompakosta ja työntää sitä rouvan a käsilaukkuun.., joka sitten taas... AARGHH... Ja jono seisoo ja kassatyttö on ihan hämillään.
Kyseessä äitini ja hänen ystävättärensä.
Ihan sama, kun se tuputtajatäti käy siskonsa luona kylässä, niin lähtiessään haluaa antaa rahaa kaikesta tarjoilusta ja vaivannäöstä, ja sitten sitä seteliä työnnetään kädestä toiseen ja piilotellaan "salaa" toisen käsilaukkuun tai kukkaruukun alle. Ihan ihme peliä. Pahinta on, kun keksitään vetää mukaan "riitaan" sivullinen lapsi, että ota sinä sitten tämä raha... Sama peli sitten, kun se sisko on tuputtajatädillä kylässä. Vuoroin kuitenkin vierailevat eli kustannukset menevät tasan, eikä kumpikaan ihan niin köyhä ole, mutta kun ei saa vaivaksi olla.
Joopa, tuttua on. Juurikin tässä äitini ja hänen ystävänsä tapauksessa sitä rahaa sitten saatetaan työntää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen kerta kun olen kuullut "ei meitä varten olisi tarvinnut" on ollut naurettavaa. Mitenköhän suu pantaisiin jos tarjoaja sanoisi "ei sitten" ja veisi tarjottavat pois.
Huoh, tuo on erityisen ärsyttävää, kun meillä on vieraita ruoka-aikana tai esimerkiksi yökylässä. Teen/aion tehdä ruokaa, äiti sanoo ”ei meitä varten tarvitse tehdä mitään”. Siis mitä? Eikö me sitten syödä? Eihän siitä ole mitään erityistä vaivaa, että laitan tyyliin pari perunaa lisää keittoon tai teen muutaman sadan gramman edestä enemmän lihapullia. En tajua
Äitini meillä käydessään. Saattaa pyytää nälkäänsä esim. leipää. Kyllä mulle tää leipä riittää, no jos nyt voita ottaisin, en minä mitään leikkeleitä tai juustoja, ei tarvii mua varten.. En viitti sun lautasia sotkea niin otan tästä talouspaperin vaan alle.
Kursailijat ärsyttää ja heidän käytöksensä on loukkaavaa. Tuntuu, ettei tarjottavat tai minun kotini kelpaa niin, että voisi edes sitä lautasta käyttää. Etenkin äitini kohdalla tuo tuntuu siltä, että hän olisi käymässä parikymppisen köyhän opiskelijatyttärensä luona, eikä raaski syödä tämän jääkaapista mitään. Olen perheellinen ja työssäkäyvä ihminen.
Vanhempani on kursailijoita ja minäkin olen heidän kanssaan. Meillä on ihan oma kieli missä kaikki pitää oikeasti tulkita päin vastoin. Varsinkin kaikki pyynnöt avusta esitetään "pääsen lentokentältä kyllä taksilla" = "voisitko tulla hakemaan?", ei tarvii kastella kukkia = voisitko hakea postin, leikata nurmikon ja kastella kukat kun olen matkoilla? Nykyään kun on lapsia monet asiat hoidetaan kyllä suoremmin. Mutta vaikka joku palvelus olisi sovittu, siitä tulee pyrkiä kieltäytymään vielä jos mahdollista. "Lento on myöhässä, menen kyllä kuitenkin taksilla" jne :)
Miten muuten läntinen kursailija tämän sitten ottaa, olenko häelle käytännössä velkaa tuon summan? Pitäisikö vielä tarjota?
En halua tälle ihmiselle olla "elinikäisvelassa" vain siksi etten ymmärtänyt ja jaksanut viittä kertaa vääntää tästä. Huh huh.