Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

just katoin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kainostelu ja kursailu, onko sama asia?

Ei.

Kyllä se on kuule sama asia, sen sanoo sivistyssanakirjakin.

Sivistyssanakirja on väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kainostelu ja kursailu, onko sama asia?

Ei.

Et sitten enempää avannut tätä.

Kursailu on opittu, ärsyttävä tapa, kainous on luonteenpiirre, lähellä ujoutta tai estyneisyyttä, ja sitä ettei ns. kehtaa. Jälkimmäisen ymmärrän, edellistä en.

Joku voi olla esim. kaino mitä tulee seksuaalisuuteen. Mutta en tunne ketään, joka kursailisi seksissä.

"No joo, kyllä mulla seisoo, mutta ei sun nyt tarvitse ottaa suihin, ei sillä väliä..." (kun on kolme kertaa tarjottu jo ja miehellä on kivikova seisokki).

Ymmärrätkö eron?

Naurattaa :D

Minä en kursaile kahvipöytään menon kanssa koska vihaan kylmää kahvia. Yleensä olenkin siellä sitten ensimmäisenä.

Kursailu on turhanpäiväistä kieltäytymistä. Ihminen on tehnyt hyvässä yhteistyössä tulevaisuutta ajatellen töitä, paikalle tulee kolmas ihminen ja päättää työn loppumisesta omaksi edukseen pelkästään siitä syystä, että ei ole rahaa. Ja valehtee siinä. Raha on vain tekosyy. Kursaillessa hakee keskipisteenä olemista, minä minä minä. 

Isoisäni. Eeei minun takia tarvitse ambulanssia soittaa, kyllä tämä sydänkohtaus ohi menee samalla tavalla kuin kaksi muutakin tällä viikolla.

Mä en emäntänä tykkää kursailusta.

Enkä vieraana välitä tyrkyttämisestä. Jos kieltäydyn toisesta kahvikupillisesta tai viidennestä lihapullasta, en halua että niitä mulle väkisin työnnetään.

Ei on ei.

Ärsyttävintä on alkoholin tuputtaminen.

Kursailu on huomiohakuisuutta ja oman tärkeytensä osoittamista ja jopa halua nolata isäntäväki. On epäkohteliasta, että isäntäväki joutuu pyytämään jopa useaan kertaan. Ennen mastalousyhteisössä oli tarkka nokkimisjärjestys ja kursailu oli osa sosiaalista peliä, mutta nykyaikaan se ei käy.

Sitä kun kursaillaan ettei ota vaikka ruokaa tsi muuta tarjottua ja kerran kieltäytymisen jälkeen aletaan siivota pois tavaroita ni sit tuleeki kiire että ottais hän sittenki. Eli haluais mut selkeästi kursaili aluksi.

Kaverin kanssa oltiin toisen kaverin synttäreillä. Sielä oli hyvää piirakkaa mitä kaveri olisi halunnut ottaa toisen palan ja vaikka kuinka tuputettiin niin ei. Pyysi kuitenkin reseptin emännältä ja kun lähdin viemään kaveria kotiin pyysi käyttämään kaupassa ja osti tarvikkeet että sai tehdä heti kotona uuden. Menin siis hänen luokseen hetkeksi istumaan ja alkoi vääntää tätä piirakkaa

Vierailija kirjoitti:

Ei halua juoda kahvia "noin hienoista kupeista".

Alkoi vaatimaan itselleen huonompaa kuppia vaikka pöytä oli jo katettu.

Hänelle piti erikseen selventää ettei hänellä ole oikeutta pilata tekemääni kattausta.

Todellakin, vaatimuksensa olisi pilannut kattauksen ja aiheuttanut minulle ylimääräistä työtä 😲

Varsinaista kursailua.

Tällä ihmisellä on muutenkin sellainen tapa, että mikään esillä oleva tai valmiiksi laitettu ei kelpaa. Hänelle pitäisi erikseen hakea jotain huonompaa.

Vanhempi sukulaisrouva kyseessä.

Tämähän on tapa näyttää kaapin paikka. Puhdasta vallankäyttöä näennäisen kainostelun takana. Ja juuri siitä kursailussa on alunperin ollutkin kyse. Suomalaisesta kahvipöytäkäytöksestä on tehty jopa kansainvälistä antropologista tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Tätä harrastavat hämäläiset ja länsisuomalaiset. Ei jaksa.

Oli kyse mistä vaan, vaikka pienestä lahjasta.

Sanon sitten, että ok, ei väkisin. Loukkaantuvat.

Sama kokemus. Eräs kaveri toi yökylään tullessaan oman pyyhkeen ja omat petivaatteet, ettei vaan "ole vaivaksi". Ja oman haarukan sekä veitsen! Hämäläinen.

En ollut silmiäni uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kainostelu ja kursailu, onko sama asia?

Ei.

Et sitten enempää avannut tätä.

Kursailu on opittu, ärsyttävä tapa, kainous on luonteenpiirre, lähellä ujoutta tai estyneisyyttä, ja sitä ettei ns. kehtaa. Jälkimmäisen ymmärrän, edellistä en.

Joku voi olla esim. kaino mitä tulee seksuaalisuuteen. Mutta en tunne ketään, joka kursailisi seksissä.

"No joo, kyllä mulla seisoo, mutta ei sun nyt tarvitse ottaa suihin, ei sillä väliä..." (kun on kolme kertaa tarjottu jo ja miehellä on kivikova seisokki).

Ymmärrätkö eron?

Tokihan herrasmies tuossa tilanteessa kursailee. Ja kun viimein antaa periksi, niin lauettuaan - hyvin nopsaan - lausuu: "No ei sun ois tarvinnut..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti te jotka pidätte tapaa naurettavana ette ole hämäläisiä ja olette ensimmäisenä pöydässä ahmimassa.

Kursailu on huonotapaista. Ensin kursaillaan ovensuussa, että "ihan nopeasti olen tässä vaan käymässä, älkäänyt minun takia" ja sitten tarjottavien äärellä, ihan niinkuin isäntäväen seura ja kahvi eivät kelpaisi.

"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä."

Ehkä vielä aikoinaan, mutta ei kuulu tähän päivään. Itseäni emäntänä harmittaa kursailevat vieraat, en minä halua alkaa ketään maanittelemaan jos kerran leipomukset eivät kelpaa.

Sama. Enkä todellakaan ala maanittelemaan, totean vaan että ok, käyköön sitten pöytään ne joille maistuu. Toki se kursailijakin saa liittyä seuraan, mutta kun ei ole lähipiirissä ollut knelläkään tapana niin en osaa ajatella että jaahas, tätä pitää houkutella pidempään vaan ajattelen että kursailijalla vaan rehellisesti sanoo ettei nyt halua mitään. Maanittelu tuntuisi epäkohteliaalta tyrkyttämiseltä.

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

Tuttua, vaikken olekaan hoitoalalla :D Minä kyllä otan rohkeasti sen viimeisen palan jos mieli tekee eikä tunnu menevän kaupaksi, tosin kysyn aina ensin että haluaako joku muu ja jaan jos haluaa. Ihan sama jos joku pitää ahneena, mutta ennemmin niin että koko tarjottava tulee syödyksi eikä heitetä edes pientä palaa pois vaan typerän tavan takia.

Vierailija kirjoitti:

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

:D

Tuttua touhua. Eikä vain hoitoalalla.

Anoppi. Kutsuu esim äitienpäiväkakulle. Kakku on jaettu valmiiksi niin moneen osaan kuin on syöjiä. Ei ota omaa palaansa ”en minä nyt välttämättä tartte”. Kertoo että tämä on hänen lempikakkuaan. Odottaa että muut on syöneet omansa. Sitten alkaa tarjota jäljelle jäänyttä palaa muille suurieleisesti. Pelin tarkoitus on käsittääkseni saada muut vakuuttelemaan että toki hänen omilla äitienpäiväkahveillaan kuuluu kakkua saada. Tai en tiedä. Joskus pelin on pilannut lapseni joka mielellään ottaa tarjotun toisenkin palan, jos en jaksa lähteä leikkiin mukaan kieltämään ettet toki syö mummin kakkua.

Kattaa myös pöytään arvokkaat vanhat posliinit muille, itselleen ruman mukin, kun eihän hän mitään hienoa tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai s*tana...Noin sadan hoitoalan kahvihuoneen kokemuksella ilmiö nimeltä "kahvihuoneen kakku". Joku tuo kakun, joka pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, siis jos joku kehtaa sen aloittaa, koska aloittaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Jokaisen ottajan on käytävä läpi monipolvinen valitusvirsi kuinka "ei pitäisi, kun kalorit menevät suoraan lanteille" ym., jankutijankuti, kunnes sosiaalinen hyväksyntä ahnehtijaa kohtaan on ilmaistu hymisemällä. Kakku pienenee, kunnes tarjottimella on jäljellä postimerkin kokoinen pala, joka ei sitten taas kelpaa kenellekään, koska viimeisen palan ottaja vaikuttaa ahneelta (ja läskiltä). Tosiasiassa viimeisen palan ottaja joutuu tiskaamaan sen tarjottimen, ja sitähän ei kukaan halua tehdä.

Joo, alanvaihto käynnissä.

:D

Tuttua touhua. Eikä vain hoitoalalla.

No luojan kiitos :) Jotenkin helpottaa kuulla, että tämä on jokin sosiaalinen konventio, joka on vaan pakko käydä läpi, huvitti tai ei. Tämä auttaa asennoitumaan, ei ole helppoa kakunsyönti sitten muuallakaan. :D

Kursailu vituttaa juhlissa. Isäntäväki kutsuu kahvipöytään ja hiljainen sääntö on, että vanhimmat aloittaa. Sitten kaikki odottaa niitä mummoja, jotka tulee vasta kolmannen maanittelukerran jälkeen sinne vinkumaan miten ei ole nälkä ja näyttääpä kaikki niin erikoiselta. Onneksi oma sukupolvi ei toteuta enää tätä tapaa vaan kohteliaasti ottaa kun pyydetään.

Minä en tod kursaile jos tekee mieli jtkn ja kiitän kauniisti, myös kaikista lahjoista.

Sen olen kuitenkin huomannut, että ihmiset eivät tajua veganismia ja silti tuputtavat kakkua (koska ajatellaan, että haluan kuitenkin - en halua). Sitten syyllistetään / syyllistytään, vaikken ole mitään erityistä pyytänyt. Enkä halua.

Jos kaveri sanoo: "Ei kiitos, olen vegaani" niin se on vain ei kiitos.

Sama kuin jos absolutistille (mitä en ole) tyrkytetään alkoholia.

"Ota nyt, ota ota!"

Tämä johtuu yleisestä kursailutaipumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kursailu sama kun jos joku sanoo ota lisää pullaa vaan, sitä on lisää. - En mä voi kun just söin kotona. (Vale) Eli ei kehtaa ottaa enempää vaikka mieli tekisi. Voiko tätä sanoa kursailuksi?

Voi, jos toinen oikeasti haluaisi sitä pullaa. Ei, jos ei oikeasti halua, ja yrittää kieltäytyä kohteliaasti.