Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolta ärsyttää
04.06.2018 |
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin: teiniä pitää ymmärtää, käytös johtuu teini-iästä jne. Tämä mantra on niin sipulipuppua, että oksat pois. Mikään, ei ikä, ei työpaineet, ei mikään koskaan selitä huonoa käytöstä, niin se vaan on.
Koska itse näen niin työssä kuin yksityiselämässäni paljon teini-ikäisiä, tiedän, että tasapainoiset teinit, joille on annettu kotoa (oli koteja sitten yksi tai kaksi) hyvät eväät, osaavat peruskäytöstavat: moikkaavat, hymyilevät jne.
Murrosikä on hormonien myllerrystä.
Ja kai tajuat että lapsi ja nuori käyttäytyy aina eri lailla kotona kuin muualla. Meillä molemmilla käytösnumero 10 ja töissä kiittävät. Silti kotona voi tulla myös sitä huonoa käytöstä.
Niin. Myös huonoa käytöstä. Ei pelkästään huonoa käytöstä.
Jos kotona tulee pelkästään huonoa käytöstä, vika on kyllä siinä vanhemmassa, jolle se tulee. Suhde lapseen ei ole kunnossa.
Höpön höpön. Lapsi tai nuori ei elä missään tyhjiössä, missä häneen vaikuttavat vain omat vanhemmat. Eikä ole mikään tyhjä taulu, jonka aikuinen muotoilee mieluisaksi. Paljon voi tehdä kasvattamalla, mutta ei se mikään kaikkivoipa mahti ole. Ja jos teini päättää vaikkapa vihata äitipuolta tai isäpuolta, ei siinä paljon sen äiti/isäpuolen keinot auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän osasyy lapsen käytökseen johdu ihan siitä että lapsi ymmärtää ettei ole isälleen tärkeä. Jos mies on sen sinullekin ääneen myöntänyt niin lapsikin sen aistii.
Säälittää poika. Kyllä taitaa olla nykyaikana jo paljon näitä uusorpoja. Ennen oli sotaorvot, nyt on ero-orvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Onhan sekin ihan mahdollista, että tämä teini nyt vaan on kusipää.
Itsekeskeinen paska, joka käyttäytyy huonosti, ehkä jopa äitinsä luona. Jopa koulussa.
Ei olisi ensimmäinen vaikkakin onneksi suhteellisen harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ap sohaisi kyllä nyt muurahaispesää. Naiset typeriä, jos kuvittelee, että pelkkä biologia automaattisesti nostaa jonkun kaiken edelle. Vielä vähemmän, jos on lapsia, jotka elää isänsä kanssa ja kasvavat yhdessä. Maailmanhistoria on täynnä miehiä, jotka ovat hylänneet lapsensa, koska eivät välittäneet äidistä. Nykyään vaan miesten pitää esittää, että "väärän naisen" kanssa tehdyt lapset olisi kauhean rakkaita.
Tälle peukku. Painetta tulee yhteiskunnalta, omasta lähipiiristä jne. Miettikää sitä ahdistusta, kun ei osaa rakastaa lastaan, vaikka kaikki toitottaa että pitäisi rakastaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja toivotan jaksamisia. Meillä miehen nuorempikin tytär muutti omaan asuntoon puoli vuotta sitten ja tosiaan ihan satunnaisesti enää käy sunnuntailounaalla tms. Oli se melkoista jaksamista, kun kaksi teinityttöä täällä pyöri nurkissa ilman aikomustakaan olla minulle tai isällekään edes auttavasti kohteliaita. Äitinsä perujahan tuo oli, ja nyt kun yhteydenpito on enemmän kyläilyä kun omaan kotiin tulemista, välit alkavatkin olla paremmassa kunnossa. Pikkulapsina olivat oikein kivoja ja rakkaita minulle kummatkin.
Mitään äitinsä peruja ole. Vaan murrosikä.
No ihan sama, ole uskossasi. Jos äiti ihan suoraan sanoo tyttärilleen, että äitipuolta ei tarvitse kuunnella ja isä kyllä rakastaisi, jos ei äitipuoli sotkisi välissä, niin kyllä siinä ihan sillä äidillä on jotain perustavaalaatua olevaa pielessä. Pieni lapsi vielä uskoo sen aikuisen auktoriteettia, mutta teininä on helppo upota siihen omaan pikku kuplaan pahasta äitipuolesta ja ilkeästä isästä, kun ei halua totella ja uskoa ja kokee vääryyttä vaikka siitä, ettei osteta uusia farkkuja.
Ehkä tuo on ihan totuus. Et juuri hehku rakkautta lapsista puhuessasi.
Kylläpä pidetään 14v teinejä tyhmänä.
Vaikka kotona olisi ihmisistä syötetty mitä tahansa, 14v teini muodostaa jo omia mielipiteitään kokemansa mukaan vaikka olisi syötetty millaisia mielipiteitä tahansa.
No päättäkää jo onko se teini avuton lapsiparka vai itsenäiseen ajatteluun kykenevä yksilö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosia sitten samassa tilanteessa. Mietin, että jos en (ex-)miestäni olisi niin paljon rakastanut, en olisi jaksanut katsoa sälliä hetkeekään. Eksällä oli kanssa hermot kireellä sen joka toinen viikonloppu ja vähän siihen suuntaan puhui, että luopuisi tapaamisesta kokonaan. Itse kuitenkin kannustin miestä ymmärtämään poikaa ja venyttämään pinnaa. Vuodet kuluu nopeasti ja niin ärsyttävä teini olikin kohta hyväkäytöksinen ja kiva aikuinen. Vaikka olen suhteesta jo eronnut, niin olemme tekemisissä edelleen. Teinivuosille voi nyt naureskella yhdessä :) Ap:lle: Tue miestäsi, älkää luovuttako!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Itsekin ajattelen näin, että teinin pitäisi ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Kehitystaso toki pitää huomioida kommunikoinnissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ap sohaisi kyllä nyt muurahaispesää. Naiset typeriä, jos kuvittelee, että pelkkä biologia automaattisesti nostaa jonkun kaiken edelle. Vielä vähemmän, jos on lapsia, jotka elää isänsä kanssa ja kasvavat yhdessä. Maailmanhistoria on täynnä miehiä, jotka ovat hylänneet lapsensa, koska eivät välittäneet äidistä. Nykyään vaan miesten pitää esittää, että "väärän naisen" kanssa tehdyt lapset olisi kauhean rakkaita.
Kyllä. Minunkin mieheni on etäinen tyttärensä (16v) kanssa. Oli jo silloin kun tapasimme pari vuotta sitten, minä itse asiassa olen hieman yrittänyt heidän välejään rakentaa lähemmiksi, koska pelkään, että mies katuu vanhempana, ettei yrittänyt enempää. Tässäkin pitkälti äidin haluttomuus antaa miehen nähdä lasta taustalla.
Aina kun meillä on ollutkin kivaa täällä keskenään ja tuntuu, että olemme edistyneet teinin suhteen, lähivanhempi alkaa säätämään tapaamisten suhteen siten, ettei tapaamisia taas hetkeen ole. Ja seuraavalla kerralla alkaa taas sama show uudestaan.
Tätä kannattaa peilata siihen, mitä käytöstä odottaisi omalta lapselta. Ja toisaalta miten kohtelisi omaa lasta erilaisissa tilanteissa, sekä hyvässä että pahassa.
Itse äitipuolena olen pyrkinyt vaatimaan suunnilleen samoja asioita lapsipuoleltani kuin kahdelta omaltanikin. Ja toisaalta sallinut hänelle samanlaisia asioita iän mukaan. Rakastamaan en kykene samalla tavalla, mutta ystävällinen olen, lohdutan ja autan tarvittaessa jne mitä nyt normaali aikuinen tekee suhteessa lapsiin ja nuoriin.
Sille ei kauheasti mitään voi, että kun käytössä on se 4pv kuukaudessa suurinpiirtein, että ihmeitä siinä ei kasvattamaan pysty. Pyrkiä luomaan tunne siitä, että nuori on tervetullut, häntä kaivataan mutta hänen tulee elää talon tavoilla. Ei se ihan helppoa ole, mutta senhän varmaan jokainen tiedostaa, kun uusperheeseen lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ap sohaisi kyllä nyt muurahaispesää. Naiset typeriä, jos kuvittelee, että pelkkä biologia automaattisesti nostaa jonkun kaiken edelle. Vielä vähemmän, jos on lapsia, jotka elää isänsä kanssa ja kasvavat yhdessä. Maailmanhistoria on täynnä miehiä, jotka ovat hylänneet lapsensa, koska eivät välittäneet äidistä. Nykyään vaan miesten pitää esittää, että "väärän naisen" kanssa tehdyt lapset olisi kauhean rakkaita.
Kyllä. Minunkin mieheni on etäinen tyttärensä (16v) kanssa. Oli jo silloin kun tapasimme pari vuotta sitten, minä itse asiassa olen hieman yrittänyt heidän välejään rakentaa lähemmiksi, koska pelkään, että mies katuu vanhempana, ettei yrittänyt enempää. Tässäkin pitkälti äidin haluttomuus antaa miehen nähdä lasta taustalla.
Aina kun meillä on ollutkin kivaa täällä keskenään ja tuntuu, että olemme edistyneet teinin suhteen, lähivanhempi alkaa säätämään tapaamisten suhteen siten, ettei tapaamisia taas hetkeen ole. Ja seuraavalla kerralla alkaa taas sama show uudestaan.
Joo, se on inhottavaa, jos lähivanhempi ei tue etävanhemman tapaamisia. Erosta jne aiheutuneet katkeruudet pitäisi osata kuopata ja nähdä se toinenkin vanhempi ihan kykenevänä vanhemmuuteen, ellei nyt ihan toivoton tapaus ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Siksi, että suurin osa ihmisistä on normaaleja.
Melko yksisilmäinen näkemys. Mielestäni on aika normaalia, että ei ole tunnesidettä lapseen, jos siihen ei ole annettu tosiasiallista mahdollisuutta. Miksi sitä pitää demonisoida, että kaikki vanhemmat eivät koe rakkautta lastaan kohtaan. Ei se ole mielestäni tuomittavaa, vaan inhimillistä.
Todellakaan ei ole inhimillistä, jos ei ole tunnesidettä omaan lapseen. Ei se äidin asettamista mahdollisuuksista riipu ollenkaan. Varmaan suurin osa vanhemmista on samaa mieltä, että vaikka olisi synnäriltä lähetetty Guantanamoon ja näkisi lpsensa vasta 14-vuotiaana, niin tunneside ja rakkaus olisivat valtavia.
Mutta te olette tunnekylmiä ihmisiä, ja sitä halusit tulla palstalle mainostamaan näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Siksi, että suurin osa ihmisistä on normaaleja.
Melko yksisilmäinen näkemys. Mielestäni on aika normaalia, että ei ole tunnesidettä lapseen, jos siihen ei ole annettu tosiasiallista mahdollisuutta. Miksi sitä pitää demonisoida, että kaikki vanhemmat eivät koe rakkautta lastaan kohtaan. Ei se ole mielestäni tuomittavaa, vaan inhimillistä.
Todellakaan ei ole inhimillistä, jos ei ole tunnesidettä omaan lapseen. Ei se äidin asettamista mahdollisuuksista riipu ollenkaan. Varmaan suurin osa vanhemmista on samaa mieltä, että vaikka olisi synnäriltä lähetetty Guantanamoon ja näkisi lpsensa vasta 14-vuotiaana, niin tunneside ja rakkaus olisivat valtavia.
Mutta te olette tunnekylmiä ihmisiä, ja sitä halusit tulla palstalle mainostamaan näköjään.
Väitän kyllä, että suurin osa ei tunne mitään ylitsevuotavaa rakkautta tuollaisessa tilanteessa. Varmasti iloa siitä, että saa mahdollisuuden tutustua lapseensa ja rakentaa suhdetta, mutta rakkaus kyllä syntyy sen kautta että ollaan yhdessä ja (pääosin) yhdessäolo on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää hirveästi nämä lapset joiden elämä on vedetty ihan pyytämättä ja yllättäen ihan solmuun ja sitten haukutaan kun lapsi ei osaa käyttäytyä kypsästi. Suomalaiset miehet ovat vielä niin munattomia että uuden akan annetaan mollata lasta eikä itse osata yhtään huolehtia suhteesta OMAAN LAPSEEN. Tosi helmi mies, siinä on taas vakka löytänyt kantensa.
Juuri nimenomaan näin! Paitsi ettei rajoitu suomalaisten miesten munattomuuteen. K-eurooppalainen sukulainen on kokenut tismalleen samanlaisen kohtalon; joutunut itse asiassa lastenkotiin äitipuolen käskystä.
Ap:n tapauksessa kaksi narsistia on löytänyt vertaisensa. Sääli että lapsi joutuu kärsimään. 14-vuotias on lapsi! Hänen elämänsä peruspilarit ovat kaatuneet ja tilalle tullut noita-akka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin: teiniä pitää ymmärtää, käytös johtuu teini-iästä jne. Tämä mantra on niin sipulipuppua, että oksat pois. Mikään, ei ikä, ei työpaineet, ei mikään koskaan selitä huonoa käytöstä, niin se vaan on.
Koska itse näen niin työssä kuin yksityiselämässäni paljon teini-ikäisiä, tiedän, että tasapainoiset teinit, joille on annettu kotoa (oli koteja sitten yksi tai kaksi) hyvät eväät, osaavat peruskäytöstavat: moikkaavat, hymyilevät jne.
Murrosikä on hormonien myllerrystä.
Ja kai tajuat että lapsi ja nuori käyttäytyy aina eri lailla kotona kuin muualla. Meillä molemmilla käytösnumero 10 ja töissä kiittävät. Silti kotona voi tulla myös sitä huonoa käytöstä.
Niin. Myös huonoa käytöstä. Ei pelkästään huonoa käytöstä.
Jos kotona tulee pelkästään huonoa käytöstä, vika on kyllä siinä vanhemmassa, jolle se tulee. Suhde lapseen ei ole kunnossa.
Höpön höpön. Lapsi tai nuori ei elä missään tyhjiössä, missä häneen vaikuttavat vain omat vanhemmat. Eikä ole mikään tyhjä taulu, jonka aikuinen muotoilee mieluisaksi. Paljon voi tehdä kasvattamalla, mutta ei se mikään kaikkivoipa mahti ole. Ja jos teini päättää vaikkapa vihata äitipuolta tai isäpuolta, ei siinä paljon sen äiti/isäpuolen keinot auta.
Lisäisin tähän että jos toinen vanhempi kasvattaa yhdellä tavalla 26pv kuukaudessa ja toinen toisella tavalla 4pv kuukaudessa, ei siinä kauheasti ole sananvaltaa sillä vähemmän tapaavalla. Kyllä homman tulisi lähteä siitä, että kasvatuksen päälinjat sovitaan yhdessä ja niillä mennään, vaikka kummassakin kodissa jotain omia juttuja olisikin. Ja yksi päälinja tulisi olla se, että mahdollisia äiti- tai isäpuolia kunnioitetaan, jollei nyt ihan täysi vatipää ole. Mitä aika harva lähtökohtaisesti on, toki vuosia kun elää riitojen keskellä ja näennäisenä syntipukkina, alkaa pitkäpinnaisimmankin käytös repeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Läheisen ihmisen herjaaminen, takanapäin panettelu ja jättämisellä uhkailu se onkin aikuista. Ja säännöistä nillittäminen ja toisen hygieniaan sekaantuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Teini on silti lapsi. Et voi odottaa teiniltä samanlaista käytöstä, suhtautumista tai tunne-elämää kuten tasavertaisessa asemassa olevalta aikuiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Läheisen ihmisen herjaaminen, takanapäin panettelu ja jättämisellä uhkailu se onkin aikuista. Ja säännöistä nillittäminen ja toisen hygieniaan sekaantuminen.
Jos nyt unohdetaan nuo muut, miksi kodin sääntöjen noudattamisen odottaminen olisi nillittämistä?
Kylläpä pidetään 14v teinejä tyhmänä.
Vaikka kotona olisi ihmisistä syötetty mitä tahansa, 14v teini muodostaa jo omia mielipiteitään kokemansa mukaan vaikka olisi syötetty millaisia mielipiteitä tahansa.