Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolta ärsyttää
04.06.2018 |
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Kommentit (408)
Täällä taitaa todellakin huudella ne, jotka eivät ole sovittaneet äitipuolen saappaita. On meinaan todella raskaat, ainakin jos joutuu suolla rämpimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja toivotan jaksamisia. Meillä miehen nuorempikin tytär muutti omaan asuntoon puoli vuotta sitten ja tosiaan ihan satunnaisesti enää käy sunnuntailounaalla tms. Oli se melkoista jaksamista, kun kaksi teinityttöä täällä pyöri nurkissa ilman aikomustakaan olla minulle tai isällekään edes auttavasti kohteliaita. Äitinsä perujahan tuo oli, ja nyt kun yhteydenpito on enemmän kyläilyä kun omaan kotiin tulemista, välit alkavatkin olla paremmassa kunnossa. Pikkulapsina olivat oikein kivoja ja rakkaita minulle kummatkin.
Mitään äitinsä peruja ole. Vaan murrosikä.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää hirveästi nämä lapset joiden elämä on vedetty ihan pyytämättä ja yllättäen ihan solmuun ja sitten haukutaan kun lapsi ei osaa käyttäytyä kypsästi. Suomalaiset miehet ovat vielä niin munattomia että uuden akan annetaan mollata lasta eikä itse osata yhtään huolehtia suhteesta OMAAN LAPSEEN. Tosi helmi mies, siinä on taas vakka löytänyt kantensa.
Teini ei ole enää mikään pikkulapsi ja teiniltä voi jo olettaa jonkinlaista vastuunottoa omasta käytöksestä, eikä aina hokea mantraa "mutku erolapsi raukka...". Toki pitää sallia normaali murrosikäisen käytös ja ohjata ystävällisesti kohti aikuisuutta.
Antakaa armoa kirjoitti:
Yleensä en tämmöiseen ota kantaa, mutta omat vanhempani aikanaan ovat eronneet ja jäin isän luo, joka löysi uuden naisen. Voin sanoa, että tämä oli pskinta aikaa teini-ikäiselle. Vanhempien ero on muutenkin niin kova pala, että itse vaivuin todella syvälle masennukseen. En tuntenut oloani turvalliseksi kotona isän naisystävän takia, joka selvästi vihasi meitä lapsia. Ja kun sanot ettei lapsi aisti kaikkea nii usko tai älä KYLLÄ MUUTEN AISTII.
Ja oletko ajatellut sellaista mahdollisuutta, että ehkä lapsi on niin etäinen, koska tietää, ettei ole haluttu tai tervetullut muutenkaan. Tai ehkä hän todellakin on masentunut tai kärsii muuten vain, ja sen takia käyttäytyy tällä tavalla.
Sellainen muistutus, että SINUN kuuluisi olla se AIKUINEN. Kuulostaa siltä,ettei näin ole vaan tässä taas vaihteeksi on käynyt niin, että itsekeskeinen ja mustasukkainen, oman elämänsä marttyyri on löytänyt juuri oikean ympäristön ruokkiakseen tätä paskamaista minäkuvaansa.
Toivottavasti saat vielä opetuksen tästä ja kadut näitä järkyttäviä asioita mitä puhut MIEHESI LAPSESTA ja hänen äidistään.
Eikai tässä voi muutakuin toivoa, että tällaiset paskamaiset narsistit kuten ap, eivät lisäänny enempää.
Aikamoisia oletuksia teet. Ensinnäkin olen kyllä aluksi ollut positiivisin mielin, mutta lapsen persoonallisuushäiriöinen äiti ja lapsi ovat käytöksellään pitäneet huolen siitä, että positiivinen suhtautuminen ja yrittäminen on kyllä hälvennyt. Tiedostan, että ei ole lapsen vika. Mutta tilanteen tekee helpoksi se, että mies myöntää, ettei lapsi ole hänelle kovin tärkeä.
Se on helppo huudella, kun ei tiedä kaikkia faktoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja toivotan jaksamisia. Meillä miehen nuorempikin tytär muutti omaan asuntoon puoli vuotta sitten ja tosiaan ihan satunnaisesti enää käy sunnuntailounaalla tms. Oli se melkoista jaksamista, kun kaksi teinityttöä täällä pyöri nurkissa ilman aikomustakaan olla minulle tai isällekään edes auttavasti kohteliaita. Äitinsä perujahan tuo oli, ja nyt kun yhteydenpito on enemmän kyläilyä kun omaan kotiin tulemista, välit alkavatkin olla paremmassa kunnossa. Pikkulapsina olivat oikein kivoja ja rakkaita minulle kummatkin.
Mitään äitinsä peruja ole. Vaan murrosikä.
No ihan sama, ole uskossasi. Jos äiti ihan suoraan sanoo tyttärilleen, että äitipuolta ei tarvitse kuunnella ja isä kyllä rakastaisi, jos ei äitipuoli sotkisi välissä, niin kyllä siinä ihan sillä äidillä on jotain perustavaalaatua olevaa pielessä. Pieni lapsi vielä uskoo sen aikuisen auktoriteettia, mutta teininä on helppo upota siihen omaan pikku kuplaan pahasta äitipuolesta ja ilkeästä isästä, kun ei halua totella ja uskoa ja kokee vääryyttä vaikka siitä, ettei osteta uusia farkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja toivotan jaksamisia. Meillä miehen nuorempikin tytär muutti omaan asuntoon puoli vuotta sitten ja tosiaan ihan satunnaisesti enää käy sunnuntailounaalla tms. Oli se melkoista jaksamista, kun kaksi teinityttöä täällä pyöri nurkissa ilman aikomustakaan olla minulle tai isällekään edes auttavasti kohteliaita. Äitinsä perujahan tuo oli, ja nyt kun yhteydenpito on enemmän kyläilyä kun omaan kotiin tulemista, välit alkavatkin olla paremmassa kunnossa. Pikkulapsina olivat oikein kivoja ja rakkaita minulle kummatkin.
Mitään äitinsä peruja ole. Vaan murrosikä.
No ihan sama, ole uskossasi. Jos äiti ihan suoraan sanoo tyttärilleen, että äitipuolta ei tarvitse kuunnella ja isä kyllä rakastaisi, jos ei äitipuoli sotkisi välissä, niin kyllä siinä ihan sillä äidillä on jotain perustavaalaatua olevaa pielessä. Pieni lapsi vielä uskoo sen aikuisen auktoriteettia, mutta teininä on helppo upota siihen omaan pikku kuplaan pahasta äitipuolesta ja ilkeästä isästä, kun ei halua totella ja uskoa ja kokee vääryyttä vaikka siitä, ettei osteta uusia farkkuja.
Ehkä tuo on ihan totuus. Et juuri hehku rakkautta lapsista puhuessasi.
Kumma juttu! Ap.ssa ja pojan isässä ei ole mitään vikaa. Paskan äidin vikaa kaikki. Ap.n vastausten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää hirveästi nämä lapset joiden elämä on vedetty ihan pyytämättä ja yllättäen ihan solmuun ja sitten haukutaan kun lapsi ei osaa käyttäytyä kypsästi. Suomalaiset miehet ovat vielä niin munattomia että uuden akan annetaan mollata lasta eikä itse osata yhtään huolehtia suhteesta OMAAN LAPSEEN. Tosi helmi mies, siinä on taas vakka löytänyt kantensa.
Teini ei ole enää mikään pikkulapsi ja teiniltä voi jo olettaa jonkinlaista vastuunottoa omasta käytöksestä, eikä aina hokea mantraa "mutku erolapsi raukka...". Toki pitää sallia normaali murrosikäisen käytös ja ohjata ystävällisesti kohti aikuisuutta.
Nimenomaan. Tälle lapselle vielä sallitaan kaikki ja sössötetään, kun hän on niin herkkä. Teini-ikäinenhän käyttää tuollaista hyväkseen.
Juuri näin: teiniä pitää ymmärtää, käytös johtuu teini-iästä jne. Tämä mantra on niin sipulipuppua, että oksat pois. Mikään, ei ikä, ei työpaineet, ei mikään koskaan selitä huonoa käytöstä, niin se vaan on.
Koska itse näen niin työssä kuin yksityiselämässäni paljon teini-ikäisiä, tiedän, että tasapainoiset teinit, joille on annettu kotoa (oli koteja sitten yksi tai kaksi) hyvät eväät, osaavat peruskäytöstavat: moikkaavat, hymyilevät jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta"
Vastaavasti tosin on ilmiselvää että jos lapsi käy sen 4 vrk hänet voi sinnikkyydellä kasvattaa mieleisekseen eli
"Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei."
Jotkut tosin antaa lapsen olla oma itsensä ja rauhassa, koska järjestely käy eniten varmaan lapsen mielen päälle. Kun on kaksi paikkaa ja kimppu vanhempia muttei missään omaa paikkaa , sitä ainoaa kotia.
Sen sijaan on mentävä isän nykyisen kontrollifriikin kotiin jonka naamasta näkyy jo tullessa että:
"Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää."
Kaverille sattui äitipuoli joka halaa sitä tullesa ja sanoo kiva kun tulit. Mulle sattui äitipuoli joka tuskin malttaa odottaa että mä vain haihtuisin jonnekin ja joka käy päättymätöntä keskustelua isän kanssa tyyliin:
"En ole vaatinut hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa."
Nähdään ensi viikonloppuna, mä koetan olla mahd näkymätön, moikkka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja toivotan jaksamisia. Meillä miehen nuorempikin tytär muutti omaan asuntoon puoli vuotta sitten ja tosiaan ihan satunnaisesti enää käy sunnuntailounaalla tms. Oli se melkoista jaksamista, kun kaksi teinityttöä täällä pyöri nurkissa ilman aikomustakaan olla minulle tai isällekään edes auttavasti kohteliaita. Äitinsä perujahan tuo oli, ja nyt kun yhteydenpito on enemmän kyläilyä kun omaan kotiin tulemista, välit alkavatkin olla paremmassa kunnossa. Pikkulapsina olivat oikein kivoja ja rakkaita minulle kummatkin.
Mitään äitinsä peruja ole. Vaan murrosikä.
No ihan sama, ole uskossasi. Jos äiti ihan suoraan sanoo tyttärilleen, että äitipuolta ei tarvitse kuunnella ja isä kyllä rakastaisi, jos ei äitipuoli sotkisi välissä, niin kyllä siinä ihan sillä äidillä on jotain perustavaalaatua olevaa pielessä. Pieni lapsi vielä uskoo sen aikuisen auktoriteettia, mutta teininä on helppo upota siihen omaan pikku kuplaan pahasta äitipuolesta ja ilkeästä isästä, kun ei halua totella ja uskoa ja kokee vääryyttä vaikka siitä, ettei osteta uusia farkkuja.
Ehkä tuo on ihan totuus. Et juuri hehku rakkautta lapsista puhuessasi.
Juu, tottakai. Rakkautta olisi se, että kun teini mankuu rahaa uusiin vaatteisiin, vaikka kaapit tursuavat jo vaatetta, kysyä että haluatko kahdet vai kolmet farkut ja haluaisitko käsilaukunkin?
Voi pyhät syssykät. Enhän minä omillekaan lapsilleni noin puhuisi. Miksi sitten lapsipuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoli ei taida olla pelkkä myytti.
En koe olevani paha. Mielestäni tarinan pahis on lapsen äiti.
Ja lapsen isä.
Ei. Hän on resursseihinsa nähden jaksanut yllättävän paljon taistella toisenlaisten ratkaisujen puolesta. Valitettava tosiasia on se, että lähivanhempi voi toimia lähes miten haluaa.
Kaikki ihmisuhteen on aina kahden kauppaa joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syytelyn sijaan olisko kummassakin vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin: teiniä pitää ymmärtää, käytös johtuu teini-iästä jne. Tämä mantra on niin sipulipuppua, että oksat pois. Mikään, ei ikä, ei työpaineet, ei mikään koskaan selitä huonoa käytöstä, niin se vaan on.
Koska itse näen niin työssä kuin yksityiselämässäni paljon teini-ikäisiä, tiedän, että tasapainoiset teinit, joille on annettu kotoa (oli koteja sitten yksi tai kaksi) hyvät eväät, osaavat peruskäytöstavat: moikkaavat, hymyilevät jne.
Murrosikä on hormonien myllerrystä.
Ja kai tajuat että lapsi ja nuori käyttäytyy aina eri lailla kotona kuin muualla. Meillä molemmilla käytösnumero 10 ja töissä kiittävät. Silti kotona voi tulla myös sitä huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää hirveästi nämä lapset joiden elämä on vedetty ihan pyytämättä ja yllättäen ihan solmuun ja sitten haukutaan kun lapsi ei osaa käyttäytyä kypsästi. Suomalaiset miehet ovat vielä niin munattomia että uuden akan annetaan mollata lasta eikä itse osata yhtään huolehtia suhteesta OMAAN LAPSEEN. Tosi helmi mies, siinä on taas vakka löytänyt kantensa.
Teini ei ole enää mikään pikkulapsi ja teiniltä voi jo olettaa jonkinlaista vastuunottoa omasta käytöksestä, eikä aina hokea mantraa "mutku erolapsi raukka...". Toki pitää sallia normaali murrosikäisen käytös ja ohjata ystävällisesti kohti aikuisuutta.
No amen. Monissa tutkimuksissakin on todettu, että melkein pahinta, mitä vanhempi voi erotilanteessa tehdä, on alkaa hyvitellä sille lapselle sitä eroa. Lasta pitää pyrkiä kasvattamaan kuin ydinperheessä, vaikka ei yhden katon alla ollakaan. Säännöt, rajat ja rakkautta. Ei mitään huonon käytöksen sallimista, koska lapsiparka on niiiiin traumoissa erosta. Jos pahasti oireilee, sitten ammattiavun kautta helpotusta hakemaan oireisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin: teiniä pitää ymmärtää, käytös johtuu teini-iästä jne. Tämä mantra on niin sipulipuppua, että oksat pois. Mikään, ei ikä, ei työpaineet, ei mikään koskaan selitä huonoa käytöstä, niin se vaan on.
Koska itse näen niin työssä kuin yksityiselämässäni paljon teini-ikäisiä, tiedän, että tasapainoiset teinit, joille on annettu kotoa (oli koteja sitten yksi tai kaksi) hyvät eväät, osaavat peruskäytöstavat: moikkaavat, hymyilevät jne.
Murrosikä on hormonien myllerrystä.
Ja kai tajuat että lapsi ja nuori käyttäytyy aina eri lailla kotona kuin muualla. Meillä molemmilla käytösnumero 10 ja töissä kiittävät. Silti kotona voi tulla myös sitä huonoa käytöstä.
Niin. Myös huonoa käytöstä. Ei pelkästään huonoa käytöstä.
No, ap sohaisi kyllä nyt muurahaispesää. Naiset typeriä, jos kuvittelee, että pelkkä biologia automaattisesti nostaa jonkun kaiken edelle. Vielä vähemmän, jos on lapsia, jotka elää isänsä kanssa ja kasvavat yhdessä. Maailmanhistoria on täynnä miehiä, jotka ovat hylänneet lapsensa, koska eivät välittäneet äidistä. Nykyään vaan miesten pitää esittää, että "väärän naisen" kanssa tehdyt lapset olisi kauhean rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin: teiniä pitää ymmärtää, käytös johtuu teini-iästä jne. Tämä mantra on niin sipulipuppua, että oksat pois. Mikään, ei ikä, ei työpaineet, ei mikään koskaan selitä huonoa käytöstä, niin se vaan on.
Koska itse näen niin työssä kuin yksityiselämässäni paljon teini-ikäisiä, tiedän, että tasapainoiset teinit, joille on annettu kotoa (oli koteja sitten yksi tai kaksi) hyvät eväät, osaavat peruskäytöstavat: moikkaavat, hymyilevät jne.
Murrosikä on hormonien myllerrystä.
Ja kai tajuat että lapsi ja nuori käyttäytyy aina eri lailla kotona kuin muualla. Meillä molemmilla käytösnumero 10 ja töissä kiittävät. Silti kotona voi tulla myös sitä huonoa käytöstä.
Niin. Myös huonoa käytöstä. Ei pelkästään huonoa käytöstä.
Jos kotona tulee pelkästään huonoa käytöstä, vika on kyllä siinä vanhemmassa, jolle se tulee. Suhde lapseen ei ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Vierailija kirjoitti:
No, ap sohaisi kyllä nyt muurahaispesää. Naiset typeriä, jos kuvittelee, että pelkkä biologia automaattisesti nostaa jonkun kaiken edelle. Vielä vähemmän, jos on lapsia, jotka elää isänsä kanssa ja kasvavat yhdessä. Maailmanhistoria on täynnä miehiä, jotka ovat hylänneet lapsensa, koska eivät välittäneet äidistä. Nykyään vaan miesten pitää esittää, että "väärän naisen" kanssa tehdyt lapset olisi kauhean rakkaita.
Kyllä. Minunkin mieheni on etäinen tyttärensä (16v) kanssa. Oli jo silloin kun tapasimme pari vuotta sitten, minä itse asiassa olen hieman yrittänyt heidän välejään rakentaa lähemmiksi, koska pelkään, että mies katuu vanhempana, ettei yrittänyt enempää. Tässäkin pitkälti äidin haluttomuus antaa miehen nähdä lasta taustalla.
Ymmärrän ja toivotan jaksamisia. Meillä miehen nuorempikin tytär muutti omaan asuntoon puoli vuotta sitten ja tosiaan ihan satunnaisesti enää käy sunnuntailounaalla tms. Oli se melkoista jaksamista, kun kaksi teinityttöä täällä pyöri nurkissa ilman aikomustakaan olla minulle tai isällekään edes auttavasti kohteliaita. Äitinsä perujahan tuo oli, ja nyt kun yhteydenpito on enemmän kyläilyä kun omaan kotiin tulemista, välit alkavatkin olla paremmassa kunnossa. Pikkulapsina olivat oikein kivoja ja rakkaita minulle kummatkin.