Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolta ärsyttää
04.06.2018 |
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Läheisen ihmisen herjaaminen, takanapäin panettelu ja jättämisellä uhkailu se onkin aikuista. Ja säännöistä nillittäminen ja toisen hygieniaan sekaantuminen.
Jos nyt unohdetaan nuo muut, miksi kodin sääntöjen noudattamisen odottaminen olisi nillittämistä?
Kodin säännöt ja kodin säännöt.
Jos se teini yleensä vielä suostuu tuon isän irvikuvan luo niin onko todellakin tärkeintä nillittää esim suihkusta tms?
Joku voisi väittää, että on lasun paikka, jollei huolehdi lapsen hygieniasta.
No ei ole jos lapsi ei käy suihkussa joka päivä. Oma atoopikkoni ei käy.
Ei minunkaan, vaikkei edes ole atoopikko, mutta jos hiukset ovat selkeästi likaiset, ihan tasan tarkkaan pakotan suihkuun tai jos haisee hielle tms. Ja vaatteet menevät vaihtoon, jos ovat tahraiset jne.
Jos se teini tulee sinne isälleen lauantaina ja lähtee sunnuntaina niin sillä ei ole vitunkaan väliä, onko ne hiukset äitipuolen mielestä likaiset tai ei. Isän aito kiinnostus lapsesta on tärkeämpää.
Ja se puuttuu. Täysin.
Olen tästä eri mieltä. Siis en tuosta isän välittämisestä, se on ikävä juttu ja vaikea sanoa, miksi näin on. Onko isä tunnekylmä vai onko äiti ollut niin mahdoton, ettei suhde ole pystynyt muodostumaan vai joku näiden yhdistelmä.
Mutta jos teini on selvästi likainen, pesulle kuuluu mennä.
Teini on tullut meille selkeästi likaisissa vaatteissa, hieltä haisevana. Kertonut ettei ole käynyt VIIKKOON suihkussa, vaikka koulussa on ollut liikuntatuntejakin. Teini-iässä hormonit pitävät huolen siitä, että hikeä ja paskaa pukkaa. Kyllä siellä suihkussa on ihan syytä käydä. Mielestäni hygieniavalistuskin kuuluu vanhemman tehtäviin.
Tämän lapsen äiti on omalla mahdottomuudellaan pitänyt huolen, ettei suhdetta ole päässyt muodostumaan.
Ei kuulu sinulle.
Miksi isä ei tee laatensuojeluilmoitusta ja hae itselleen huoltajuutta? Ai niin. On helpompi vaan möllöttää siellä bunkkerissa.
Lasuja on tehty. Ei jatkotoimia, vaikkakin on todettu, ettei kaikki ole ihan okei. Huoltajuuden hakeminen olisi pitkä taisto, jossa revittäisiin monia hlökohtaisia asioita tarpeettomasti auki. Toisekseen se vaatii rahaa. Miten monella on sellaiseen varaa? Eniten moisesta riidasta kärsii lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on taas täysin posketonta juttua. Itselläni on 16-vuotias tytär, joka oli 14-vuotiaana ihan pitelemätön ja hankala. Koulu valitti, perheneuvolassa käytiin jne jne. Kun tyttö sitten meni ysiluokalle, hänestä kuoriutui ihan ihminen eikä nyt ole enää mitään vaikeuksia ja tytön lukio sujuu hienosti. Minusta siis sohvalla makaava 14- vuotias murisija ei kuulosta kovinkaan ongelmalliselta, vaan vika lienee siinä ettei ap:lla ole käsitystä siitä mitä teinien kanssa eläminen oikeasti on. Eikä hänellä näytä olevan edes haluja ymmärtää.
Olen eronnut tyttäreni isästä. Hänen isänsä ylläpitää ansiokkaasti hyvän isän imagoa, mutta on todellisuudessa tavannut tytärtään pari kertaa vuodessa sen jälkeen kun tyttö täytti 10. Tytön isällä on uusi puoliso ja heillä on yhteisiä lapsia eikä tytärtä ole otettu osaksi tätä perhettä. Tyttö on huomannut tämän eikä omaehtoisesti ole mennyt isälleen enää sen jälkeen kun 12 ikävuotta tuli täyteen. En ole tähän myöskään pakottanut ja tytön isä on tavannut tyttöä vain ohimennen muualla kuin kotonaan. Tyttö ja isän uusi puoliso eivät oikein tule toimeen. Tytön mukaan perimmäisenä syynä on se, että hänet laitettiin isänsä luona aina hoitovastuuseen perheen pienemmistä, painostettiin menemään nukkumaan samaan aikaan kuin perheen pikkuiset eikä unirauhaa saanut myöskään aamusella kun 2- vuotias saattoi tulla paiskomaan leluillaan tyttöä hereille jo aamukuudelta. Näistä asioista syntyi isoja ristiriitoja.
Pointti tässä kertomuksessa oli ehkä enemmän se, että vaikka minusta tytön äitinä on myöskin yritetty tehdä demonia, tytön isä on omilla toimillaan vieraannuttanut tyttärensä itsestään. Minä en ole hänen isyytensä tiellä seissyt. Sen sijaan olen kyllä moneen kertaan koonnut palaset ja parsinut tyttöä kasaan, kun jälleen kerran oli surkea tapaaminen isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Läheisen ihmisen herjaaminen, takanapäin panettelu ja jättämisellä uhkailu se onkin aikuista. Ja säännöistä nillittäminen ja toisen hygieniaan sekaantuminen.
Jos nyt unohdetaan nuo muut, miksi kodin sääntöjen noudattamisen odottaminen olisi nillittämistä?
Kodin säännöt ja kodin säännöt.
Jos se teini yleensä vielä suostuu tuon isän irvikuvan luo niin onko todellakin tärkeintä nillittää esim suihkusta tms?
Joku voisi väittää, että on lasun paikka, jollei huolehdi lapsen hygieniasta.
No ei ole jos lapsi ei käy suihkussa joka päivä. Oma atoopikkoni ei käy.
Ei minunkaan, vaikkei edes ole atoopikko, mutta jos hiukset ovat selkeästi likaiset, ihan tasan tarkkaan pakotan suihkuun tai jos haisee hielle tms. Ja vaatteet menevät vaihtoon, jos ovat tahraiset jne.
Jos se teini tulee sinne isälleen lauantaina ja lähtee sunnuntaina niin sillä ei ole vitunkaan väliä, onko ne hiukset äitipuolen mielestä likaiset tai ei. Isän aito kiinnostus lapsesta on tärkeämpää.
Ja se puuttuu. Täysin.
Olen tästä eri mieltä. Siis en tuosta isän välittämisestä, se on ikävä juttu ja vaikea sanoa, miksi näin on. Onko isä tunnekylmä vai onko äiti ollut niin mahdoton, ettei suhde ole pystynyt muodostumaan vai joku näiden yhdistelmä.
Mutta jos teini on selvästi likainen, pesulle kuuluu mennä.
Ja se onkin juustinsa sen äitipuolen tehtävä, heti kun poika astuu sisään "hyhhyh taas olet likainen eikö se äitisi huolehdi voi herranjumala tänne tulet sitten saastuttamaan.."
Mitä helvettiä taas. En ole ollut minä, joka olen kehoittanut suihkuun. Meidän kotona ei ole koskaan haukuttu lapsen äitiä lapsen kuullen, vaikka mieli tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Läheisen ihmisen herjaaminen, takanapäin panettelu ja jättämisellä uhkailu se onkin aikuista. Ja säännöistä nillittäminen ja toisen hygieniaan sekaantuminen.
Jos nyt unohdetaan nuo muut, miksi kodin sääntöjen noudattamisen odottaminen olisi nillittämistä?
Kodin säännöt ja kodin säännöt.
Jos se teini yleensä vielä suostuu tuon isän irvikuvan luo niin onko todellakin tärkeintä nillittää esim suihkusta tms?
Joku voisi väittää, että on lasun paikka, jollei huolehdi lapsen hygieniasta.
No ei ole jos lapsi ei käy suihkussa joka päivä. Oma atoopikkoni ei käy.
Ei minunkaan, vaikkei edes ole atoopikko, mutta jos hiukset ovat selkeästi likaiset, ihan tasan tarkkaan pakotan suihkuun tai jos haisee hielle tms. Ja vaatteet menevät vaihtoon, jos ovat tahraiset jne.
Jos se teini tulee sinne isälleen lauantaina ja lähtee sunnuntaina niin sillä ei ole vitunkaan väliä, onko ne hiukset äitipuolen mielestä likaiset tai ei. Isän aito kiinnostus lapsesta on tärkeämpää.
Ja se puuttuu. Täysin.
Olen tästä eri mieltä. Siis en tuosta isän välittämisestä, se on ikävä juttu ja vaikea sanoa, miksi näin on. Onko isä tunnekylmä vai onko äiti ollut niin mahdoton, ettei suhde ole pystynyt muodostumaan vai joku näiden yhdistelmä.
Mutta jos teini on selvästi likainen, pesulle kuuluu mennä.
Teini on tullut meille selkeästi likaisissa vaatteissa, hieltä haisevana. Kertonut ettei ole käynyt VIIKKOON suihkussa, vaikka koulussa on ollut liikuntatuntejakin. Teini-iässä hormonit pitävät huolen siitä, että hikeä ja paskaa pukkaa. Kyllä siellä suihkussa on ihan syytä käydä. Mielestäni hygieniavalistuskin kuuluu vanhemman tehtäviin.
Tämän lapsen äiti on omalla mahdottomuudellaan pitänyt huolen, ettei suhdetta ole päässyt muodostumaan.
Ei kuulu sinulle.
Miksi isä ei tee laatensuojeluilmoitusta ja hae itselleen huoltajuutta? Ai niin. On helpompi vaan möllöttää siellä bunkkerissa.
Lasuja on tehty. Ei jatkotoimia, vaikkakin on todettu, ettei kaikki ole ihan okei. Huoltajuuden hakeminen olisi pitkä taisto, jossa revittäisiin monia hlökohtaisia asioita tarpeettomasti auki. Toisekseen se vaatii rahaa. Miten monella on sellaiseen varaa? Eniten moisesta riidasta kärsii lapsi.
Mitä henkilökohtaisia asioita?
Ja eikö raha ole sivuseikka kun kyseessä on oma lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Tule vastaan? Se toinen osapuoli on lapsi ja te olette aikuisia. Toivon todella että tämä on vaan trolli.
Se toinen osapuoli on teini, ei lapsi. Teini on matkalla kohti aikuisuutta kovaa vauhtia ja asteittain häneltä voi alkaa aikuismaista käytöstä odottaa. Ei kohtuuttomia, mutta ei myöskään sallia mitään 5-vuotiaan käytöstä. 14-vuotiaat ovat kyllä monesti hankalia, mutta siltikin siinä iässä, että vastuu omasta käytöksestä ja omista reaktioista kasvaa päivä päivältä.
Läheisen ihmisen herjaaminen, takanapäin panettelu ja jättämisellä uhkailu se onkin aikuista. Ja säännöistä nillittäminen ja toisen hygieniaan sekaantuminen.
Jos nyt unohdetaan nuo muut, miksi kodin sääntöjen noudattamisen odottaminen olisi nillittämistä?
Kodin säännöt ja kodin säännöt.
Jos se teini yleensä vielä suostuu tuon isän irvikuvan luo niin onko todellakin tärkeintä nillittää esim suihkusta tms?
Joku voisi väittää, että on lasun paikka, jollei huolehdi lapsen hygieniasta.
No ei ole jos lapsi ei käy suihkussa joka päivä. Oma atoopikkoni ei käy.
Ei minunkaan, vaikkei edes ole atoopikko, mutta jos hiukset ovat selkeästi likaiset, ihan tasan tarkkaan pakotan suihkuun tai jos haisee hielle tms. Ja vaatteet menevät vaihtoon, jos ovat tahraiset jne.
Jos se teini tulee sinne isälleen lauantaina ja lähtee sunnuntaina niin sillä ei ole vitunkaan väliä, onko ne hiukset äitipuolen mielestä likaiset tai ei. Isän aito kiinnostus lapsesta on tärkeämpää.
Ja se puuttuu. Täysin.
Olen tästä eri mieltä. Siis en tuosta isän välittämisestä, se on ikävä juttu ja vaikea sanoa, miksi näin on. Onko isä tunnekylmä vai onko äiti ollut niin mahdoton, ettei suhde ole pystynyt muodostumaan vai joku näiden yhdistelmä.
Mutta jos teini on selvästi likainen, pesulle kuuluu mennä.
Teini on tullut meille selkeästi likaisissa vaatteissa, hieltä haisevana. Kertonut ettei ole käynyt VIIKKOON suihkussa, vaikka koulussa on ollut liikuntatuntejakin. Teini-iässä hormonit pitävät huolen siitä, että hikeä ja paskaa pukkaa. Kyllä siellä suihkussa on ihan syytä käydä. Mielestäni hygieniavalistuskin kuuluu vanhemman tehtäviin.
Tämän lapsen äiti on omalla mahdottomuudellaan pitänyt huolen, ettei suhdetta ole päässyt muodostumaan.
Ei kuulu sinulle.
Miksi isä ei tee laatensuojeluilmoitusta ja hae itselleen huoltajuutta? Ai niin. On helpompi vaan möllöttää siellä bunkkerissa.
Lasuja on tehty. Ei jatkotoimia, vaikkakin on todettu, ettei kaikki ole ihan okei. Huoltajuuden hakeminen olisi pitkä taisto, jossa revittäisiin monia hlökohtaisia asioita tarpeettomasti auki. Toisekseen se vaatii rahaa. Miten monella on sellaiseen varaa? Eniten moisesta riidasta kärsii lapsi.
Mitä henkilökohtaisia asioita?
Ja eikö raha ole sivuseikka kun kyseessä on oma lapsi?
En ehkä ala tänne kirjoittamaan mitään ketään yksilöivää tietoa. Talouttaan ei kannata ajaa kuralle epävarman keissin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotivakuutukseen sisältyy oikeusturva, maksettavaksi huoltajuuskiistoissa jää vain omavastuu. Mutta 14-vuotiaalla on jo itsellään vaikutusvaltaa näihin asioihin, eikä oikein kuulosta siltä, että isä olisi hänen valintansa.
Luojan kiitos itsellä on ollut kunnollinen isä. Säälittää nii helkkaristi nämä kellä joku välinpitämätön vastahankainen lapatossu joiden mielestä olisi parempi kun ei niin hirveästi nähtäisi teinin kanssa + joka asiasta nipottamista etsivä "äiti"puoli koko ajan naama mutrulla niskassa.
Hyi helkkari sentään, melkein itku pääsee kun aattelee mistä on säästynyt. Kiitos, isä. Kiitos todella todella isosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kun arvaan, sinulla ei ole ollut teini-ikäisiä lapsia?
Kuulostaa ihan normaali 14v, ainakin meillä, vaikka ollaan ydinperhe.
Meidän teinillä on taantunut myös puhekyky ja puhuu vain muutaman sanan lauseita -ov kii, me pois, onk ruokaa, anna rahaa.
Sama oli esikoisella joka nyt 17v ja on puhjennut kukkaan. Puhuu pälpättää kaiken aikaan, käydään yhdessä shoppailemassa ja pidetään hauskaa.
En ihmettele, että käyttäytyy kuin paska, jos äitipuoli on tuollainen... noh, enpä sano. Sun asenteesi paistaa läpi kaikesta mitä teet, vaikka et suoraan sanoisi. Olen tällaista tilannetta vierestä seurannut ja lapset käyttäytyy paskasti, kun äitipuoli ei hyväksy lapsia ja se tulee esille kaikissa äitipuolen tekemissä ja sanomissa asioissa, vaikka hän ei sitä suoraan sano. Sitä voi ihan itse miettiä, että miksi lapset ei tykkää olla isän luona ja ovat passiivisia, jos äitipuoli vänkyttää tai muuten vain osoittaa, että ei olla tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin oma isänikin onnistui luomaan suhteen minuun ja sisaruksiini vaikka pahimmillaan oltiin hänen luonaan vain yhtenä viikonloppuna kuukaudessa. Kännyt olivat tuolloin jo keksitty plus tavattiin isää salaa koulun jälkeen (kyllä, äitini yritti kaikkensa jotta pilaisi meidän välit).
Ja onnistuipa isä vielä muutamaa vuotta myöhemmin saamaan huoltajuudenkin. Mutta ei se tapahtunut vain netissä inisemällä vaan asioille tosiaan piti tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Mikä v*tun äitipuoli jos oikea äiti on elossa???? Ei ole mitään äitipuolia, kuin siinä tapauksessa että oikea äiti on kuollut ja lapsi asuu isänsä kanssa, ja isällä on uusi nainen joka myös asuu samassa huushollissa. Jos äiti on elossa, ja lapsi asuu äitinsä kanssa, iskän uusi on vain iskän tyttöystävä/ vaimo, mutta ei missään nimessä äitipuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas täysin posketonta juttua. Itselläni on 16-vuotias tytär, joka oli 14-vuotiaana ihan pitelemätön ja hankala. Koulu valitti, perheneuvolassa käytiin jne jne. Kun tyttö sitten meni ysiluokalle, hänestä kuoriutui ihan ihminen eikä nyt ole enää mitään vaikeuksia ja tytön lukio sujuu hienosti. Minusta siis sohvalla makaava 14- vuotias murisija ei kuulosta kovinkaan ongelmalliselta, vaan vika lienee siinä ettei ap:lla ole käsitystä siitä mitä teinien kanssa eläminen oikeasti on. Eikä hänellä näytä olevan edes haluja ymmärtää.
Olen eronnut tyttäreni isästä. Hänen isänsä ylläpitää ansiokkaasti hyvän isän imagoa, mutta on todellisuudessa tavannut tytärtään pari kertaa vuodessa sen jälkeen kun tyttö täytti 10. Tytön isällä on uusi puoliso ja heillä on yhteisiä lapsia eikä tytärtä ole otettu osaksi tätä perhettä. Tyttö on huomannut tämän eikä omaehtoisesti ole mennyt isälleen enää sen jälkeen kun 12 ikävuotta tuli täyteen. En ole tähän myöskään pakottanut ja tytön isä on tavannut tyttöä vain ohimennen muualla kuin kotonaan. Tyttö ja isän uusi puoliso eivät oikein tule toimeen. Tytön mukaan perimmäisenä syynä on se, että hänet laitettiin isänsä luona aina hoitovastuuseen perheen pienemmistä, painostettiin menemään nukkumaan samaan aikaan kuin perheen pikkuiset eikä unirauhaa saanut myöskään aamusella kun 2- vuotias saattoi tulla paiskomaan leluillaan tyttöä hereille jo aamukuudelta. Näistä asioista syntyi isoja ristiriitoja.
Pointti tässä kertomuksessa oli ehkä enemmän se, että vaikka minusta tytön äitinä on myöskin yritetty tehdä demonia, tytön isä on omilla toimillaan vieraannuttanut tyttärensä itsestään. Minä en ole hänen isyytensä tiellä seissyt. Sen sijaan olen kyllä moneen kertaan koonnut palaset ja parsinut tyttöä kasaan, kun jälleen kerran oli surkea tapaaminen isän kanssa.
Varmasti näinkin päin tarinoita löytyy. Tämä ikävä exvaimo ei ole koskaan pitänyt kiinni sovituista tapaamisista. Hän on saattanut yksipuolisesti muuttaa niitä hyvinkin yllättäen, eikä ole aina ilmoittanut muutoksista. Mm. on oltu hakemassa lasta kotoa, eikä siellä ole ollut ketään kotona. "Me olemme nyt täällä Porvoossa, kun on niin ihanat ilmat". Että semmosia. Ja toisaalta kun lapsen isä on halunnut vaihtaa tapaamista pakollisen työmatkan vuoksi, niin lapselle ollaan asiaa esitelty siten, että isä on hylännyt lapsensa. Lapsen ollessa pienempi, exvaimo on lapselle selittänyt ennen isälle lähtöään, että miten äiti nyt oikein pärjääkään täällä ilman sinua. Joka päivä on lähetelty lapselle sitten syyllistäviä viestejä, että täällä sitä äiti nyt itkee kun on niin ikävä sinua, eikä äiti oikein pärjää ilman sinua.
Tuo ihminen pimittää kaiken, ei koe mitään tarvetta yhteiseen asioidenhoitoon, kuten yhteishuoltajuudessa kuuluisi. Äiti sanoo asioiden hoidon yrittämisen olevan hänen häiritsemistään. Äidin aika kuluu siihen, että lähettelee haukkumaviestejä isästä kouluun ja isän sukulaisille. Mutta kun isä yrittää viestiä ongelmista, huonosta koulumenestyksestä jne, niin tuo muija vain sanoo, ettei aina jaksa vastailla, kun nuo viestit ovat niin ikäviä. Muun ajan nainen sättii exmiehensä isää, että estää hänen työllistymismahdollisuutensa, koska vapaamuurareiden kautta pyrkii estämään hänen työllistymisensä. Tästä syystä mieheni ei tiedä missä exvaimonsa on nykyisin töissä, ettei entinen appiukko pääsisi estämään hänen työkuvioitaan. Isä ei siis tiedä millaisessa kasvuympäristössä lapsensa kasvaa.
Lapsen koulusta on oltu yhteydessä isään, että ovat huolissaan äidin lähettämistä sekavista viesteistä. Yhden viestin äiti oli allekirjoittanut *etunimi sukunimi, *lapsen nimi* synnyttänyt äiti. Äiti syyttää lapsensa erittäin heikosta koulumenestyksestä koulun opetuksen tasoa. Tämän hän myös muistaa mainita melko usein Wilma-viesteissään. Samanlaista retoriikkaa hän opettaa myös lapselleen. Lienee sanomattakin selvää, että mikäli jatko-opiskelupaikkaa ei tipu, on askeleen lähempänä syrjäytymistä.
Yritäpä tällaisen ihmisen kanssa yhteishuoltoa.
Se isä-lapsisuhteen kehittäminen ei ole sinun tehtäväsi. Se on miehesi ja hänen poikansa välinen juttu. Älä sinä sekaannu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Meillä ei teinit loikoile lainkaan, vaan tekevät kovasti töitä ja pysyvät kurissa ja nuhteessa.
-Vääpeli
Ap, kaikki sympatiat sinulle. Älä välitä alapeukutuksista.
Meillä on vähän sama tilanne, paitsi että lapset ovat ihan hyvin käyttäytyviä, mutta eivät olekaan vielä teinejä. En minäkään ole laittanut miestä valitsemaan, koska tiedän, että hän valitsisi minut. Enkä halua sitä tehdä, vaan kärsitään joka toinen viikonloppu.
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä edes olet paikalla silloin kun isä ja poika viikonloput ovat? voisit vaikka viettää aikaasi omien ystäviesi seurassa, myös omat asunnot ovat aika järkevä sijoitus, jos yhteiseloa ei voi sietää miehen lapsen kanssa.
Aivan uskomaton kommentti. Että minä lähtisin omasta kodistani evakkoon. Not gonna happen.
Mitä uskomatonta siinä on?
Menet jonkun ystäväsi luokse ja keskityt omaan elämääsi. Sen sijaan että pilaat kotona miehesi lapsen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Mikä v*tun äitipuoli jos oikea äiti on elossa???? Ei ole mitään äitipuolia, kuin siinä tapauksessa että oikea äiti on kuollut ja lapsi asuu isänsä kanssa, ja isällä on uusi nainen joka myös asuu samassa huushollissa. Jos äiti on elossa, ja lapsi asuu äitinsä kanssa, iskän uusi on vain iskän tyttöystävä/ vaimo, mutta ei missään nimessä äitipuoli.
juuri näin. Ihmisillä on käsitteet niin sekaisin.
Alue: Aihe vapaa
Ja se onkin juustinsa sen äitipuolen tehtävä, heti kun poika astuu sisään "hyhhyh taas olet likainen eikö se äitisi huolehdi voi herranjumala tänne tulet sitten saastuttamaan.."