Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolta ärsyttää
04.06.2018 |
Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.
Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.
Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo!
Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.
En tunne ketään kunnollista vanhempaa joka ei jaksaisi omaa lastaan edes neljää päivää kuukaudessa ja joka selittää ulkopuoliselle, että lapsi ei ole tärkein.
Aika erikoinen näkemys, että vaimo olisi ulkopuolinen.
Ei ollenkaan, uusperheessä.
Aika monessa tapauksessa ei ole totta, vaikka voisin kuvitella, että kultaäityleiden ja heidän kupeidensa hedelmien perimmäinen tavoite on saada uusi vaimo tuntemaan olonsa ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi muistella niitä omia teiniaikoja ja yleistä hämmennystä ja kaiken paskamaisuuden tunnetta.
Jättää nyt sen teinin rauhaansa ja keskittyy omiin harrastuksiinsa niinä harvoina kertoina kun teini on paikalla.
Imuroi jäljet sitten kun teini on mennyt.
Tuollainen vasta on sitä laiminlyöntiä. Rajat on rakkautta, sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Miehet on kautta aikojen hylänneet lapsiaan, joten so what?
Valitettavasti näin on ollut, mutta miksi tämä asia ei voisi muuttua? Muuttuuhan kaikki muukin. Rotusorrosta pyritään eroon, naisia ei saa ahdisella, eläinten olosuhteita parannetaan, homot eivät joudu mielisairaalaan tai vankilaan. Olisiko näihinkin asioihin pitänyt sanoa so what? Miksi lapsen hylkääminen olisi hyväksyttävämpää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.
Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?
Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.
Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.
Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.
Mistä me tiedämme millaiset taloudelliset ja henkiset resurssit hänellä on? Jos lapsen äiti on jo vuosia käyttänyt lasta kiusaamisen välikappaleena, niin voimavaroja ei välttämättä enää ole. Aika yksipuolinen näkemys väittää miehen olevan tunnekylmä.
Niin. Jos on joku ja jos on joku toinen. Ja kun ja kun.
Se on se vanhemmuus sellaista. Välillä on raskaampaa. Mutta sitten ei pidä hankkia lapsia, jos ei rahkeita ole.
Jos hankkii niin sitten jaksaa. Heivaa vaikka tuosta tuon elätin pois ja keskittää voimansa siihen lapseensa.
Olen hyvin toimeentuleva, joten minua ei voi kutsua millään muotoa elätiksi. Sinulla on tainnut mennä suurin osa pointeista täällä ohi. Tai sitten et vain ymmärrä lukemaasi. Voimavarat hupenevat nimenomaan siihen, että lapsen äiti pyrkii kiusaamaan niin suoraan kuin lapsensa kautta. On hienoa heitellä jälkiviisaana kommentteja siitä, että miten ei kannattaisi hankkia lapsia, ellei rahkeita ole. Kukaan ei varmaan tietoisesti suunnittele lisääntymistä ihmisen kanssa, joka on klassinen esimerkkitapaus vieraannuttajasta ja kiusaajasta. On helppo kuvitella, miten pitäisi toimia, miten ideaali-ihminen toimisi tai miten itse toimisi, mutta todellisuudessa kun itse on ko. tilanteessa, ei välttämättä toimi niin kuin olisi ajatellut.
ap
Eli raha ei olekaan ongelma? Kuitenkin esitit sen rahan suurimmaksi syyksi, miksi isä ei taistele lapsensa puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.
Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo!
Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.
En tunne ketään kunnollista vanhempaa joka ei jaksaisi omaa lastaan edes neljää päivää kuukaudessa ja joka selittää ulkopuoliselle, että lapsi ei ole tärkein.
Aika erikoinen näkemys, että vaimo olisi ulkopuolinen.
Lapsen ja vanhemman suhteessa se vaimo on täysin ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.
Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?
Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.
Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.
Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.
Mistä me tiedämme millaiset taloudelliset ja henkiset resurssit hänellä on? Jos lapsen äiti on jo vuosia käyttänyt lasta kiusaamisen välikappaleena, niin voimavaroja ei välttämättä enää ole. Aika yksipuolinen näkemys väittää miehen olevan tunnekylmä.
Niin. Jos on joku ja jos on joku toinen. Ja kun ja kun.
Se on se vanhemmuus sellaista. Välillä on raskaampaa. Mutta sitten ei pidä hankkia lapsia, jos ei rahkeita ole.
Jos hankkii niin sitten jaksaa. Heivaa vaikka tuosta tuon elätin pois ja keskittää voimansa siihen lapseensa.
Olen hyvin toimeentuleva, joten minua ei voi kutsua millään muotoa elätiksi. Sinulla on tainnut mennä suurin osa pointeista täällä ohi. Tai sitten et vain ymmärrä lukemaasi. Voimavarat hupenevat nimenomaan siihen, että lapsen äiti pyrkii kiusaamaan niin suoraan kuin lapsensa kautta. On hienoa heitellä jälkiviisaana kommentteja siitä, että miten ei kannattaisi hankkia lapsia, ellei rahkeita ole. Kukaan ei varmaan tietoisesti suunnittele lisääntymistä ihmisen kanssa, joka on klassinen esimerkkitapaus vieraannuttajasta ja kiusaajasta. On helppo kuvitella, miten pitäisi toimia, miten ideaali-ihminen toimisi tai miten itse toimisi, mutta todellisuudessa kun itse on ko. tilanteessa, ei välttämättä toimi niin kuin olisi ajatellut.
ap
Eli raha ei olekaan ongelma? Kuitenkin esitit sen rahan suurimmaksi syyksi, miksi isä ei taistele lapsensa puolesta.
Nettosaajan on vaikea käsittää, että nettoveronmaksajalle se oikeudenkäynti maksaa ihan oikeaa rahaa, jonka joutuu maksamaan ihan oikeasti itse. Voin kertoa, että lysti ei ole halpaa. Etenkään silloin, jos joutuu maksamaan pahimmassa tapauksessa myös vastapuolen kulut. Jos vaimo on hyvin toimeentuleva, miksi hänen pitäisi kustantaa kiista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.
Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?
Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.
Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.
Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.
Mistä me tiedämme millaiset taloudelliset ja henkiset resurssit hänellä on? Jos lapsen äiti on jo vuosia käyttänyt lasta kiusaamisen välikappaleena, niin voimavaroja ei välttämättä enää ole. Aika yksipuolinen näkemys väittää miehen olevan tunnekylmä.
Niin. Jos on joku ja jos on joku toinen. Ja kun ja kun.
Se on se vanhemmuus sellaista. Välillä on raskaampaa. Mutta sitten ei pidä hankkia lapsia, jos ei rahkeita ole.
Jos hankkii niin sitten jaksaa. Heivaa vaikka tuosta tuon elätin pois ja keskittää voimansa siihen lapseensa.
Olen hyvin toimeentuleva, joten minua ei voi kutsua millään muotoa elätiksi. Sinulla on tainnut mennä suurin osa pointeista täällä ohi. Tai sitten et vain ymmärrä lukemaasi. Voimavarat hupenevat nimenomaan siihen, että lapsen äiti pyrkii kiusaamaan niin suoraan kuin lapsensa kautta. On hienoa heitellä jälkiviisaana kommentteja siitä, että miten ei kannattaisi hankkia lapsia, ellei rahkeita ole. Kukaan ei varmaan tietoisesti suunnittele lisääntymistä ihmisen kanssa, joka on klassinen esimerkkitapaus vieraannuttajasta ja kiusaajasta. On helppo kuvitella, miten pitäisi toimia, miten ideaali-ihminen toimisi tai miten itse toimisi, mutta todellisuudessa kun itse on ko. tilanteessa, ei välttämättä toimi niin kuin olisi ajatellut.
ap
Eli raha ei olekaan ongelma? Kuitenkin esitit sen rahan suurimmaksi syyksi, miksi isä ei taistele lapsensa puolesta.
Nettosaajan on vaikea käsittää, että nettoveronmaksajalle se oikeudenkäynti maksaa ihan oikeaa rahaa, jonka joutuu maksamaan ihan oikeasti itse. Voin kertoa, että lysti ei ole halpaa. Etenkään silloin, jos joutuu maksamaan pahimmassa tapauksessa myös vastapuolen kulut. Jos vaimo on hyvin toimeentuleva, miksi hänen pitäisi kustantaa kiista?
En ole nettosaaja. Olen ihan veronmaksaja, joka on tajunnut ottaa kotivakuutuksen. Siihen kuuluu oikeusturvavakuutus. Ja juurihan se vaimo nimenomaan ihmetteli, että ei ole ulkopuolinen. Osallistuu nyt sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.
Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?
Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.
Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.
Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.
Mistä me tiedämme millaiset taloudelliset ja henkiset resurssit hänellä on? Jos lapsen äiti on jo vuosia käyttänyt lasta kiusaamisen välikappaleena, niin voimavaroja ei välttämättä enää ole. Aika yksipuolinen näkemys väittää miehen olevan tunnekylmä.
Niin. Jos on joku ja jos on joku toinen. Ja kun ja kun.
Se on se vanhemmuus sellaista. Välillä on raskaampaa. Mutta sitten ei pidä hankkia lapsia, jos ei rahkeita ole.
Jos hankkii niin sitten jaksaa. Heivaa vaikka tuosta tuon elätin pois ja keskittää voimansa siihen lapseensa.
Olen hyvin toimeentuleva, joten minua ei voi kutsua millään muotoa elätiksi. Sinulla on tainnut mennä suurin osa pointeista täällä ohi. Tai sitten et vain ymmärrä lukemaasi. Voimavarat hupenevat nimenomaan siihen, että lapsen äiti pyrkii kiusaamaan niin suoraan kuin lapsensa kautta. On hienoa heitellä jälkiviisaana kommentteja siitä, että miten ei kannattaisi hankkia lapsia, ellei rahkeita ole. Kukaan ei varmaan tietoisesti suunnittele lisääntymistä ihmisen kanssa, joka on klassinen esimerkkitapaus vieraannuttajasta ja kiusaajasta. On helppo kuvitella, miten pitäisi toimia, miten ideaali-ihminen toimisi tai miten itse toimisi, mutta todellisuudessa kun itse on ko. tilanteessa, ei välttämättä toimi niin kuin olisi ajatellut.
ap
Eli raha ei olekaan ongelma? Kuitenkin esitit sen rahan suurimmaksi syyksi, miksi isä ei taistele lapsensa puolesta.
Nettosaajan on vaikea käsittää, että nettoveronmaksajalle se oikeudenkäynti maksaa ihan oikeaa rahaa, jonka joutuu maksamaan ihan oikeasti itse. Voin kertoa, että lysti ei ole halpaa. Etenkään silloin, jos joutuu maksamaan pahimmassa tapauksessa myös vastapuolen kulut. Jos vaimo on hyvin toimeentuleva, miksi hänen pitäisi kustantaa kiista?
En ole nettosaaja. Olen ihan veronmaksaja, joka on tajunnut ottaa kotivakuutuksen. Siihen kuuluu oikeusturvavakuutus. Ja juurihan se vaimo nimenomaan ihmetteli, että ei ole ulkopuolinen. Osallistuu nyt sitten.
Suurin osa kotivakuutuksista ei kata lasten huoltokiistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
14-vuotias on lapsi, et voi odottaa häneltä aikuisen käytöstä. Jos kyseessä olisi oma lapsesi niin antaisitko adoptioon? Millainen olit itse teininä? Ihana enkeli? Älä vaan ikinä hanki omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.
Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?
Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.
Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.
Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.
Mistä me tiedämme millaiset taloudelliset ja henkiset resurssit hänellä on? Jos lapsen äiti on jo vuosia käyttänyt lasta kiusaamisen välikappaleena, niin voimavaroja ei välttämättä enää ole. Aika yksipuolinen näkemys väittää miehen olevan tunnekylmä.
Niin. Jos on joku ja jos on joku toinen. Ja kun ja kun.
Se on se vanhemmuus sellaista. Välillä on raskaampaa. Mutta sitten ei pidä hankkia lapsia, jos ei rahkeita ole.
Jos hankkii niin sitten jaksaa. Heivaa vaikka tuosta tuon elätin pois ja keskittää voimansa siihen lapseensa.
Olen hyvin toimeentuleva, joten minua ei voi kutsua millään muotoa elätiksi. Sinulla on tainnut mennä suurin osa pointeista täällä ohi. Tai sitten et vain ymmärrä lukemaasi. Voimavarat hupenevat nimenomaan siihen, että lapsen äiti pyrkii kiusaamaan niin suoraan kuin lapsensa kautta. On hienoa heitellä jälkiviisaana kommentteja siitä, että miten ei kannattaisi hankkia lapsia, ellei rahkeita ole. Kukaan ei varmaan tietoisesti suunnittele lisääntymistä ihmisen kanssa, joka on klassinen esimerkkitapaus vieraannuttajasta ja kiusaajasta. On helppo kuvitella, miten pitäisi toimia, miten ideaali-ihminen toimisi tai miten itse toimisi, mutta todellisuudessa kun itse on ko. tilanteessa, ei välttämättä toimi niin kuin olisi ajatellut.
ap
Eli raha ei olekaan ongelma? Kuitenkin esitit sen rahan suurimmaksi syyksi, miksi isä ei taistele lapsensa puolesta.
Nettosaajan on vaikea käsittää, että nettoveronmaksajalle se oikeudenkäynti maksaa ihan oikeaa rahaa, jonka joutuu maksamaan ihan oikeasti itse. Voin kertoa, että lysti ei ole halpaa. Etenkään silloin, jos joutuu maksamaan pahimmassa tapauksessa myös vastapuolen kulut. Jos vaimo on hyvin toimeentuleva, miksi hänen pitäisi kustantaa kiista?
En ole nettosaaja. Olen ihan veronmaksaja, joka on tajunnut ottaa kotivakuutuksen. Siihen kuuluu oikeusturvavakuutus. Ja juurihan se vaimo nimenomaan ihmetteli, että ei ole ulkopuolinen. Osallistuu nyt sitten.
Kyllähän moni tukiaisten varassakin elävä kokee olevansa veronmaksaja. Nettoveronmaksaja maksaa enemmän veroja kuin mitä saa tulonsiirtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
14-vuotias on lapsi, et voi odottaa häneltä aikuisen käytöstä. Jos kyseessä olisi oma lapsesi niin antaisitko adoptioon? Millainen olit itse teininä? Ihana enkeli? Älä vaan ikinä hanki omia lapsia.
Ei tietenkään voi. Mutta lapsen äidiltä voisi odottaa aikuisen vastuullisen ihmisen käytöstä. Lapsella kuuluu olla rajat, niissä kuuluu olla johdonmukainen. Jos lapsella on kahdet eri säännöt, niin ei ihme jos maailmojen törmätessä vähän kipinöi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä...eli mies on tässä nyt se uhri?
Yhtä lailla kuin se lapsikin. Naisilla on liikaa valtaa vaikeuttaa erotilanteessa lapsen ja toisen vanhemman suhteen ylläpitoa, vaikka olisikin yhteishuolto niin kuin tässäkin.
Isien asema on näissä asioissa luultua parempi. Jos isä lähtee taistelemaan lastensa oikeuksista esim. oikeuteuteen lähes puolissa tapauksista asuminen määrätää isälle.
Tässä kokonaisuudessa on paljon seikkoja, joita en ala tässä avaamaan. Tässä tapauksessa voisi olla melko epätodennäköistä saada asuminen. Tätäkin vaihtoehtoa olen kyllä ehdottanut, mutta lapsen isä ei halua lasta meille asumaan. Huoltokiistat vaativat myös melkoista rahallista panostusta.
Olen vasta päässyt sivulle 3, ja mitä luen? Lasta ei haluta käymään eikä asumaan. Ollaan ainoastaan rahallisesti elatusvelvollisia. Haukutaan räkänokaksi. Ja sitten vielä ihmettelette, että on hankala teini. Jos olisin tuo teini, niin pysyisin kaukana teistä. Ehkä hän ei enää 18 täytettyään halua nähdä teitä kumpaakaan. Nyt hänet on varmaan jostain kumman syystä pakotettu tilanteeseen. Jos joku ajattelisi minusta noin, niin en todellakaan haluaisi olla väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä...eli mies on tässä nyt se uhri?
Yhtä lailla kuin se lapsikin. Naisilla on liikaa valtaa vaikeuttaa erotilanteessa lapsen ja toisen vanhemman suhteen ylläpitoa, vaikka olisikin yhteishuolto niin kuin tässäkin.
Isien asema on näissä asioissa luultua parempi. Jos isä lähtee taistelemaan lastensa oikeuksista esim. oikeuteuteen lähes puolissa tapauksista asuminen määrätää isälle.
Tässä kokonaisuudessa on paljon seikkoja, joita en ala tässä avaamaan. Tässä tapauksessa voisi olla melko epätodennäköistä saada asuminen. Tätäkin vaihtoehtoa olen kyllä ehdottanut, mutta lapsen isä ei halua lasta meille asumaan. Huoltokiistat vaativat myös melkoista rahallista panostusta.
Olen vasta päässyt sivulle 3, ja mitä luen? Lasta ei haluta käymään eikä asumaan. Ollaan ainoastaan rahallisesti elatusvelvollisia. Haukutaan räkänokaksi. Ja sitten vielä ihmettelette, että on hankala teini. Jos olisin tuo teini, niin pysyisin kaukana teistä. Ehkä hän ei enää 18 täytettyään halua nähdä teitä kumpaakaan. Nyt hänet on varmaan jostain kumman syystä pakotettu tilanteeseen. Jos joku ajattelisi minusta noin, niin en todellakaan haluaisi olla väleissä.
Sanooko vanhemmat ydinperheissä aina kaiken lapsilleen, mitä fiiliksiä nuo itsessään aiheuttavat? Eivät varmasti sano, mutta ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
14-vuotias on lapsi, et voi odottaa häneltä aikuisen käytöstä. Jos kyseessä olisi oma lapsesi niin antaisitko adoptioon? Millainen olit itse teininä? Ihana enkeli? Älä vaan ikinä hanki omia lapsia.
Jos kyseessä olisi oma lapsi, häntä voisi kasvattaa järkevästi ilman, että joku muu sohlaa koko ajan eri tavalla ja mitätöi homman. Ei lapsipuolta voi verrata omaan lapseen siinä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
Siitä huolimatta, käyttäydy kuin aikuinen. Nyt käyttäydyt kuin teini. Aikuisella on vastuu, ei lapsella. Pitäisikö sinun kasvaa aikuiseksi miehesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.
Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo!
Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.
En tunne ketään kunnollista vanhempaa joka ei jaksaisi omaa lastaan edes neljää päivää kuukaudessa ja joka selittää ulkopuoliselle, että lapsi ei ole tärkein.
Aika erikoinen näkemys, että vaimo olisi ulkopuolinen.
Lapsen ja vanhemman suhteessa se vaimo on täysin ulkopuolinen.
Ei, ei ja ei. Se vaimo ei ole koskaan ulkopuolinen. Lapsen koti on yhtä lailla, ellei enemmänkin, vaimon koti. Avioliitto on, tai pitäisi olla, elämän tärkein ihmissuhde. Jos avioliiton mukana tulee kumppanin lapsi, se vaimo on osa tämän perhettä. Kaikki nämä ulkopuoliseksi jättämiset ovat vaan omiaan lisäämään huonoja fiiliksiä, ellei pariskunta sitten sovi, että lapset kuuluvat vain sille omalle vanhemmalle. Ja sillä periaatteella on ihan pirun vaikeaa rakentaa jotain "rakkautta" tai "lämmintä suhdetta" kumppanin lapseen. Kiintymyksen muodostuminen vaatii, että on oikeuksia ja velvollisuuksia suhteessa siihen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Tässä on kaksi kusipäätä löytäneet toisensa. Ap ja miehensä. Yök. Toivottavasti ette ole lisääntyneet.
Melko mustavalkoista ajattelua. En koe olevani kusipää, vaikka en siedäkään mieheni lasta. Olen yrittänyt matkan varrella aika paljon sekä tehnyt uhrauksia. Jos toinen osapuoli ei missään vaiheessa tule vastaan, niin jossain vaiheessa se halu yrittää loppuu.
14-vuotias on lapsi, et voi odottaa häneltä aikuisen käytöstä. Jos kyseessä olisi oma lapsesi niin antaisitko adoptioon? Millainen olit itse teininä? Ihana enkeli? Älä vaan ikinä hanki omia lapsia.
Jos kyseessä olisi oma lapsi, häntä voisi kasvattaa järkevästi ilman, että joku muu sohlaa koko ajan eri tavalla ja mitätöi homman. Ei lapsipuolta voi verrata omaan lapseen siinä mielessä.
Nimenomaan. Ja siitä tässäkin on kyse, että lähivanhempi mitätöi kaiken. Lapsen ei tarvitse opetella tekemään kouluarvosanojen eteen töitä, koska äiti opettaa huonojen arvosanojen olevan opettajien ja muiden vika. Äiti opettaa, ettei viesteihin tarvitse vastata. Äiti ei myöskään edellytä peruskäytöstapoja. Äiti itse valehtelee, joten lapsi oppii kyseisen mallin. Äiti opettaa, että isi on paha ihminen, koska tekee töitä. Aina kun meillä on ollut kiva viikonloppu, niin äiti keksii jotakin sellaista, ettei sovitut tapaamiset voi toteutua. Ikään kuin hän pelkäisi, että meillä olisi liian kivaa.
Ja kun täällä kaikki ovat niin pöyristyneitä siitä, ettei lapsi voi mitenkään meillä viihtyä. Kyllä hän sanoo viihtyvänsä. Asiasta on keskusteltu hänen kanssaan monelta eri taholta (mm. lastensuojelu).
Olen vain lopen kyllästynyt siihen, että lähivanhempi mitätöi kaiken, kiusaa kaikin tavoin ja meidän pitäisi aina vain joustaa. Teini-ikäinen on myös helposti manipuloitavissa lähivanhemman ajatusmaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!
Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.
Eikä ole menossa lapsikaan, joten...
Jaxuhaleja<3
Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?
Siksi, että suurin osa ihmisistä on normaaleja.
Melko yksisilmäinen näkemys. Mielestäni on aika normaalia, että ei ole tunnesidettä lapseen, jos siihen ei ole annettu tosiasiallista mahdollisuutta. Miksi sitä pitää demonisoida, että kaikki vanhemmat eivät koe rakkautta lastaan kohtaan. Ei se ole mielestäni tuomittavaa, vaan inhimillistä.
Kuinka paljon mies piti aikoinaan perhevapaita? Hoiti poikaansa? Huolehti osuudestaan?
Ne perhevapaat ei aina välttämättä oo palkallisia, että turha tulla tuota korttia tähä vetämää.
Kyllä ne kuule on tuolloin 14 vuotta sitten on olleet isällekin ihan "palkallisia" eli ansiosidonnaisia.
Ja rahako se on ainoa asia, mikä lapsissa kiinnostaa?
Riippuu työpaikasta ja työsopimuksesta.
Ja kyllä minä mielummin menisin töihin, jos mieheni voisi lasta sen aikaa katsoa, kuin, että taloudellinen tilanteemme kärsisi tämän takia, enkä voisi maksaa laskuja ja kustantaa lapsen harrastuksia/pelejä/leluja/puhelinlaskuja tms.
Kun olin pieni, kulki isäni kolmivuoro työssä ja synnärillekkin tuli suoraan töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.
Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.
Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä.
Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.
Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo!
Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.
En tunne ketään kunnollista vanhempaa joka ei jaksaisi omaa lastaan edes neljää päivää kuukaudessa ja joka selittää ulkopuoliselle, että lapsi ei ole tärkein.
Aika erikoinen näkemys, että vaimo olisi ulkopuolinen.
Lapsen ja vanhemman suhteessa se vaimo on täysin ulkopuolinen.
Ei, ei ja ei. Se vaimo ei ole koskaan ulkopuolinen. Lapsen koti on yhtä lailla, ellei enemmänkin, vaimon koti. Avioliitto on, tai pitäisi olla, elämän tärkein ihmissuhde. Jos avioliiton mukana tulee kumppanin lapsi, se vaimo on osa tämän perhettä. Kaikki nämä ulkopuoliseksi jättämiset ovat vaan omiaan lisäämään huonoja fiiliksiä, ellei pariskunta sitten sovi, että lapset kuuluvat vain sille omalle vanhemmalle. Ja sillä periaatteella on ihan pirun vaikeaa rakentaa jotain "rakkautta" tai "lämmintä suhdetta" kumppanin lapseen. Kiintymyksen muodostuminen vaatii, että on oikeuksia ja velvollisuuksia suhteessa siihen lapseen.
Olen täysin samaa mieltä. Ja ulkopuolisuuden tunne lapsenkin osalta voi korostua, jos isän uusi vaimo on joku etäinen täti.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisi muistella niitä omia teiniaikoja ja yleistä hämmennystä ja kaiken paskamaisuuden tunnetta.
Jättää nyt sen teinin rauhaansa ja keskittyy omiin harrastuksiinsa niinä harvoina kertoina kun teini on paikalla.
Imuroi jäljet sitten kun teini on mennyt.