Äitipuolta ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

Tämä teksti voisi olla lasteni isän nykyisen puolison. Hänestä olen se hankala vieraannuttaja ja lapsien kanssa koetut ongelmat johtuvat automaattisesti lähivanhemman kasvatuksesta,oletetuista mielenterveysongelmista jne.

Kuitenkin taustalla ennen tätä nykyistä parisuhdetta oli isän jatkuva halu juhlia. Elää omaa elämäänsä. Ja sosiaaliviranomaiset miettivät hänen jaksamistaan,sekä kova yritys saada ihminen jaloilleen. Tämä valitettavasti jätti jäljet lapsiin. Kun isä ei pyynnöistä huolimatta tullut katsomaan lapsen urheiluharrastusta. Ei päässyt käymään isän luona. Ei ehtinyt auttaa läksyissä. Isällä ollessa isä istui puhelin kourassa sohvalla. Tätä kun jatkui vuosia,että välillä isä oli kuvioissa sitten taas ei. Se suhdekaan ei ole läheinen tai lämmin. Tätä ei nykyinen puoliso ymmärrä.

Itsellä ainakin kokemus on, että biologinen vanhempi saa kyllä halutessaan tukea. Omien lasteni tapauksessa hain itse lähivanhempana apua ongelmiin myös isälle. Mutta sitä halua pitää olla myös vanhemmalla itsellään ja se vaatii myös sitoutumista.

Onpa kurja asetelma. Minun mieheni kohdalla ei ole kyse tällaisesta. Hänellä on vaativa asiantuntijatyö ja elää melko kurinalaista eläää. Niinä viikonloppuina kun lapsi on ollut käymässä, olemme yrittäneet tehdä koulujuttuja hänen kanssaan ja opettaneet erilaisia opiskelutekniikoita. 

Miehellä ei ole keinoja lähinvanhemman käytökseen tässä meidän keississämme. On yritetty ehdottaa perheneuvolaa ym, mutta mihinkään ei suostuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä teksti voisi olla lasteni isän nykyisen puolison. Hänestä olen se hankala vieraannuttaja ja lapsien kanssa koetut ongelmat johtuvat automaattisesti lähivanhemman kasvatuksesta,oletetuista mielenterveysongelmista jne.

Kuitenkin taustalla ennen tätä nykyistä parisuhdetta oli isän jatkuva halu juhlia. Elää omaa elämäänsä. Ja sosiaaliviranomaiset miettivät hänen jaksamistaan,sekä kova yritys saada ihminen jaloilleen. Tämä valitettavasti jätti jäljet lapsiin. Kun isä ei pyynnöistä huolimatta tullut katsomaan lapsen urheiluharrastusta. Ei päässyt käymään isän luona. Ei ehtinyt auttaa läksyissä. Isällä ollessa isä istui puhelin kourassa sohvalla. Tätä kun jatkui vuosia,että välillä isä oli kuvioissa sitten taas ei. Se suhdekaan ei ole läheinen tai lämmin. Tätä ei nykyinen puoliso ymmärrä.

Itsellä ainakin kokemus on, että biologinen vanhempi saa kyllä halutessaan tukea. Omien lasteni tapauksessa hain itse lähivanhempana apua ongelmiin myös isälle. Mutta sitä halua pitää olla myös vanhemmalla itsellään ja se vaatii myös sitoutumista.

Onpa kurja asetelma. Minun mieheni kohdalla ei ole kyse tällaisesta. Hänellä on vaativa asiantuntijatyö ja elää melko kurinalaista eläää. Niinä viikonloppuina kun lapsi on ollut käymässä, olemme yrittäneet tehdä koulujuttuja hänen kanssaan ja opettaneet erilaisia opiskelutekniikoita. 

Miehellä ei ole keinoja lähinvanhemman käytökseen tässä meidän keississämme. On yritetty ehdottaa perheneuvolaa ym, mutta mihinkään ei suostuta. 

Tuossa tapauksessa ymmärrän ap sinua ja negatiivisia tunteitasi. Ja toivotan teille jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.

Minulla on teini, jonka saamattomuus ärsyttää yli kaiken. Ei, tuo teini ei ole elämäni ykkösprioriteetti. En todellakaan luovu omastani, jotta teini saa kaiken. Hän on minulla vain lainassa, ja ykkösprioriteetti hänen suhteen on saattaa hänet aikuiseksi, jotta muuttaa pois. Mitä nopeammin, sitä parempi.

Ihan biologinen lapsi on. Ja äitikin vielä olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.

Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.

Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.

Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä. 

Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Siksi, että suurin osa ihmisistä on normaaleja.

Melko yksisilmäinen näkemys. Mielestäni on aika normaalia, että ei ole tunnesidettä lapseen, jos siihen ei ole annettu tosiasiallista mahdollisuutta. Miksi sitä pitää demonisoida, että kaikki vanhemmat eivät koe rakkautta lastaan kohtaan. Ei se ole mielestäni tuomittavaa, vaan inhimillistä.

Kuinka paljon mies piti aikoinaan perhevapaita? Hoiti poikaansa? Huolehti osuudestaan?

Ne perhevapaat ei aina välttämättä oo palkallisia, että turha tulla tuota korttia tähä vetämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.

Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?

Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.

Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.

Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.

Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.

Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä. 

Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.

Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo! 

Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Siksi, että suurin osa ihmisistä on normaaleja.

Melko yksisilmäinen näkemys. Mielestäni on aika normaalia, että ei ole tunnesidettä lapseen, jos siihen ei ole annettu tosiasiallista mahdollisuutta. Miksi sitä pitää demonisoida, että kaikki vanhemmat eivät koe rakkautta lastaan kohtaan. Ei se ole mielestäni tuomittavaa, vaan inhimillistä.

Kuinka paljon mies piti aikoinaan perhevapaita? Hoiti poikaansa? Huolehti osuudestaan?

Ne perhevapaat ei aina välttämättä oo palkallisia, että turha tulla tuota korttia tähä vetämää.

Kyllä ne kuule on tuolloin 14 vuotta sitten on olleet isällekin ihan "palkallisia" eli ansiosidonnaisia.

Ja rahako se on ainoa asia, mikä lapsissa kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.

Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.

Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä. 

Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.

Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo! 

Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.

En tunne ketään kunnollista vanhempaa joka ei jaksaisi omaa lastaan edes neljää päivää kuukaudessa ja joka selittää ulkopuoliselle, että lapsi ei ole tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun äitipuoli tällä palstalla kertoo ärtymyksestään puolisonsa lapseen, niin täällä alkaa jumalaton show, jossa kehotetaan äitipuolta väistymään syrjään. "Kun kuitenkin lapsi on aina se ykkönen". Voin kuule kertoa, että ei aina ole ja miksi edes pitäisikään olla.

Minun mieheni tapauksessa hänellä on yhteishuoltajuus lapseen. Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan. Aina silloin lapsi tulee meille, kun lähivanhemmalla on sellainen fiilis. Lapsen oikeuksilla ei ole niin väliä, eikä sillä mitä on yhteisesti sovittu. Äiti ei pyri edistämään yhteistä huoltoa, pimittää tietoa ja yrittää osaltaan vieraannuttaa selittämällä lapselleen, että isä on hylännyt lapsen jne. On täysin selvää, että jos lastaan näkee kuukaudesta sen 4 vrk, jos sitäkään, ei todellakaan ole mahdollista luoda hyvää isä-poika-suhdetta. Aina pojan meillä kyläillessä, aloitetaan aina nollasta. Eli siitä miten meillä ei valehdella, meillä korjataan omat jäljet, meillä ei näprätä kännykkää ruokapöydässä, meillä käydään suihkussa päivittäin ja meillä huomioidaan toiset sanomalla kiitos ja anteeksi. 14-vuotiaan luulisi osaavan, mutta kun ei. Vituttaa katsoa passiivisena sohvalla makaavaa finninaamaa, joka ei mistään yrityksistä huolimatta osoita mitään aktiivisuutta mihinkään. Jos meillä ei kiinnosta vierailla, niin jäisi helvetti kotiin. Olen lopen kyllästynyt tuohon kotiini tunkeutujaan. Miksi minä jaksaisin yrittää, jos toinen ei näe mitään vaivaa. On myöskin turhauttavaa kerätä hänen äitinsä tekemää paskaa kasvatustyön mätähedelmää. Sen ymmärrän, että lapsi ei ole paha, vaan lapsen käytös on peruja kotoa saadusta kasvatuksesta.

En ole vaatinut miestäni hylkäämään lastaan, vaikka henkilökohtaisesti olisin iloinen, jos en enää koskaan näkisi koko kakaraa. Mies kuitenkin itse ilman mitään ilmoitti, että hän arvottaa minut elämässään korkeammalle kuin lapsensa. Suurin osa mammoista täällä alkanee räksyttämään, että onpa kamala mies. Minä ymmärrän. Jos et ole saanut tosiasiallista mahdollisuutta olla isä, niin ei voi odottaa automaattista kiintymystä ja rakkautta vain siksi, että hänessä on kasa samoja geenejä.

Mietit teinin huonoa käytöstä, etkä osaa hänestä mitään hyvää sanoa? Eiköhän se lapsi vaistoa, ettei ole tervetullut. Lapset vaistoavat tunnetilat, vaikka kuinka yrittäisit hymyillä maireena. Ja miehesi on täysi idiootti, jos ei lastansa kykene rakastamaan. Teinit ovat vaan hankalia, muistelepa omaa nuoruuttasi. Tuskin menit sunnuntaiaamuna kirkkoon, keskiarvosi oli 10 ja harrastit partiota ja ristipistoja. Omat lapseni ovat olleet teinejä eivätkä aina olleet mitään enkeleitä. Ovet ovat paukkuneet. Nykyisin ovat kuin eri ihmisiä. Itse olen rakkaalle isälleni kiitollinen kun on aina ollut tukenani vaikka en aina ollut helppo teini. Saatoin aina luottaa, että isäni ei minua hylkää vaikka mikä olisi. Jos lapsen äiti hankaloittaa elämää niin isä voisi olla se vakaa kallio, johon voisi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kyllä väärin puuttua toisen ihmisen hygieniaan. Esimerkiksi minä en voi käydä joka päivä suihkussa ihoni takia, se kuivuu ja halkeilee ja haavautuu todella kipeästi, eivätkä mitkään voiteet auta siihen. Mieti asia niin, että poika vain ilmoittaisi teille, että nyt te peseydytte tällä tavalla tai alatte käyttämään tuotetta x hygienian hoidossa. Muuhun en jaksa ottaa kantaa, tuo vain pisti silmään, kun kaikki eivät vain voi käydä joka päivä suihkussa.

Itse käyn joka toinen päivä.

Minulla on atooppinen kuiva iho, joten joudun rasvaamaan itseäni usein.

Minua itseänikin häiritsisi jos joku kävisi vaikka kolmen päivän välein suihkussa. Hyi sitä hajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.

Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?

Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.

Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.

Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.

Mistä me tiedämme millaiset taloudelliset ja henkiset resurssit hänellä on? Jos lapsen äiti on jo vuosia käyttänyt lasta kiusaamisen välikappaleena, niin voimavaroja ei välttämättä enää ole. Aika yksipuolinen näkemys väittää miehen olevan tunnekylmä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Olisit hommannut lapsettoman miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.

Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?

Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.

Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.

Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.

Mistä me tiedämme millaiset taloudelliset ja henkiset resurssit hänellä on? Jos lapsen äiti on jo vuosia käyttänyt lasta kiusaamisen välikappaleena, niin voimavaroja ei välttämättä enää ole. Aika yksipuolinen näkemys väittää miehen olevan tunnekylmä. 

Niin. Jos on joku ja jos on joku toinen. Ja kun ja kun.

Se on se vanhemmuus sellaista. Välillä on raskaampaa. Mutta sitten ei pidä hankkia lapsia, jos ei rahkeita ole.

Jos hankkii niin sitten jaksaa. Heivaa vaikka tuosta tuon elätin pois ja keskittää voimansa siihen lapseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.

Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.

Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä. 

Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.

Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo! 

Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.

En tunne ketään kunnollista vanhempaa joka ei jaksaisi omaa lastaan edes neljää päivää kuukaudessa ja joka selittää ulkopuoliselle, että lapsi ei ole tärkein.

Aika erikoinen näkemys, että vaimo olisi ulkopuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Sitä kutsutaan hyväksi vanhemmuudeksi. Sitten on ne paskat vanhemmat. On tainnut poika tulla isäänsä, onko perittyä vai opittua? Taitaa olla molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi käy meillä vain joka toinen vkonloppu. Jos silloinkaan...Jos hermo ei tuon vertaa pidä kannatta lähteä muualle!

Kyllä se on se lapsi, joka ei vain enää tule meille. Minä en mene minnekään.

Eikä ole menossa lapsikaan, joten...

Jaxuhaleja<3

Mies on harkinnut vaihtoehtoa, ettei lapsi enää tulisi meille. Toki lapsi on edelleen olemassa, mutta ei tule ainakaan meille. Miksi kaikki aina olettavat, että lapsi on se jonka jokainen vanhempi laittaa ykköseksi?

Olet ilmeisesti lapseton? Teinit vaan ovat hankalia, se vaihe menee joskus ohi. Itse olen omassa elämässäni nähnyt niitä entisiä lapsia ja teinejä, joista ei ole välitetty. Oma äitini on yksi tällainen ja se kipu tuntuu hänen sydämessään edelleen, vaikka ikää on jo yli 80 v. Ja hän ei edes ole avioerolapsi. En yhtään ihmettele nykynuorten mielenterveysongelmia, jos vanhemmille on tärkeää vain se uusi parisuhde. Jos sen lapsen tekee, niin sen vaan pitää olla vaikka sitten jaetulla ykkössijalla. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt ja lasteni ei ole tarvinnut olla avioerolapsia. Lapseni ovat olleet ykkösiä minulle ja miehelleni ja heistä on teini-iästä huolimatta kasvanut tasapainoisia aikuisia. Säälin miehesi lasta, jos oma isä ei parempaan kykene. Ihmettelen myös, miten voit olla noin tunnekylmän miehen kanssa. Itse en pystyisi.

Mä en ymmärrä miksi suuri osa täällä tituleeraa miestä tunnekylmäksi. Jos lapsen äiti pitkään hankaloittaa elämää niin suoraan kuin välillisesti lapsen kautta vuosia, niin kyllä se jaksaminen jossain vaiheessa loppuu. Miksi sen miehen pitäisi olla joku superihminen, joka jaksaisi kaikista olosuhteista huolimatta taistella? Milloin on hyväksyttyä ajatella omaa jaksamista?

Mies sanonut vaimolleen, että vaimo tulee ennen lasta ja antaa vaimon kyykyttää ihan miten haluaa sitä lastaan ja kun on hankalaa, haluaa luopua niistä neljästäkin päivästä.

Kyllä on äärimmäisen tunnekylmä isä.

Ja hänhän ei edes yritä taistella, vaan selittelee että maksaa liikaa, eikä viitsi.

Mistä me tiedämme millaiset taloudelliset ja henkiset resurssit hänellä on? Jos lapsen äiti on jo vuosia käyttänyt lasta kiusaamisen välikappaleena, niin voimavaroja ei välttämättä enää ole. Aika yksipuolinen näkemys väittää miehen olevan tunnekylmä. 

Niin. Jos on joku ja jos on joku toinen. Ja kun ja kun.

Se on se vanhemmuus sellaista. Välillä on raskaampaa. Mutta sitten ei pidä hankkia lapsia, jos ei rahkeita ole.

Jos hankkii niin sitten jaksaa. Heivaa vaikka tuosta tuon elätin pois ja keskittää voimansa siihen lapseensa.

Olen hyvin toimeentuleva, joten minua ei voi kutsua millään muotoa elätiksi. Sinulla on tainnut mennä suurin osa pointeista täällä ohi. Tai sitten et vain ymmärrä lukemaasi. Voimavarat hupenevat nimenomaan siihen, että lapsen äiti pyrkii kiusaamaan niin suoraan kuin lapsensa kautta. On hienoa heitellä jälkiviisaana kommentteja siitä, että miten ei kannattaisi hankkia lapsia, ellei rahkeita ole. Kukaan ei varmaan tietoisesti suunnittele lisääntymistä ihmisen kanssa, joka on klassinen esimerkkitapaus vieraannuttajasta ja kiusaajasta. On helppo kuvitella, miten pitäisi toimia, miten ideaali-ihminen toimisi tai miten itse toimisi, mutta todellisuudessa kun itse on ko. tilanteessa, ei välttämättä toimi niin kuin olisi ajatellut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei teinit loikoile sohvalla vaan omassa huoneessaan.

Teinillä ei varmaan ole tuolla sitä omaa huonetta.

Itse asiassa hänellä on meillä oma huone. Miettikää, räkänokka käy meillä vain n. 4 vrk per kk ja me olemme resurssoineet yhden huoneen vain ja ainoastaan hänen käyttöönsä. 

Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta, vanha suomalainen sananlasku sanoo. Tuo, miten puhut hänestä kertoo kyllä kaiken. Pidätkö tuota teiniä ihan tyhmänä? Vaistoaa varmasti, ettei ole pidetty. Oletko koskaan miettinyt, että huono käytös voisi johtua teidän asenteestanne. Lapsi vaan tahtoo olla vanhemmilleen se ykkönen. Ulkoisesti teillä on puitteet varmaan ok, mutta eipä ole sisäisesti. Sitä saa mitä tilaa.

Onko vanhemmillakin aina positiivinen asenne lapsiinsa? Ei varmasti ole. Ihan varmasti joka ikistä vanhempaa joskus vituttaa oma lapsi. Miksi äitipuolta ei saisi vituttaa? Se että sanoo jotakin ikävää lapsesta, ei tarkoita, että asenne isän kotona olisi jotenkin vihamielinen lasta kohtaan. Hei haloo! 

Moni äitipuoli varmasti lähtee tilanteeseen positiivisin mielin, kuten täällä on kuvattu. Jos tulee riittävästi paskaa toistuvasti, niin ihan kenen tahansa pyhimyksenkin halut yrittää saattaa hiipua.

En tunne ketään kunnollista vanhempaa joka ei jaksaisi omaa lastaan edes neljää päivää kuukaudessa ja joka selittää ulkopuoliselle, että lapsi ei ole tärkein.

Aika erikoinen näkemys, että vaimo olisi ulkopuolinen.

Ei ollenkaan, uusperheessä.